Onko kenelläkään nykyään oikeita ystäviä vai onko kaikki vain pinnallista kaveruutta?

On tullut koettua ja siksi onkin ex-tuttava.

Tuttavat ja kaverit on jotain täysin muuta kuin ystävät.

Itselläni on kaksi hyvää ystävää, toinen heistä sydänystävä jonka kanssa tunnettu 16-vuotiasita, ja olemme kuusikymppisiä molemmat.

Asumme eri maissa, ulkomailla kumpikin mutta ystävyys on syvää ja on kestänyt lujana kaikki nämä vuodet. En pysty kuvittelemaan että hylkäisin tai unohtaisin hänet! Meillä on lapsetkin saman ikäiset, minun poikani päivän vanhempi kuin hänen tyttärensä. Synnytyssairaalassa olimme samalla osastolla mutta eri huoneissa. Asuimme silloin Suomessa molemmat.

Elämä kuljetti erilleen fyysisesti, mutta ystävyys on ja pysyy. Silloin kun tapaamme on kuin erosssa ei oltaisi oltukaan. Toinen ystävä on myös läheinen, mutta näin syvään ystävyyteen emme ole päässeet.

Hän on kuitenkin ihminen johon luotan, joka ei jätä pulaan vaan pysyy rinnalla. Hän asuu täällä missä minäkin, 12 kilometriä meillä välimatkaa.

Emme tapaa koko ajan, emme edes viestittele koko ajan mutta tiedämme että toinen löytyy sieltä ja meillä on läheiset välit. Ystävyyden kun löytää, oikean aidon ystävyyden se kestää aikojen yli.  Totta kai olemme riidelleet, mutta koskaan ei riidoissa erottu. 

On ystävyyttä. Ystävyydessä saa olla just mitä on ja tullaan siitä huolimatta hyvin toimeen. Aina ei olla samaa mieltä. Aina välitetään toisistamme. Yritetään olla kivoja toisillemme. Usein onnistutaankin siinä. Sekään ei haittaa jos ei välillä nähdä pitkään aikaan. Kun nähdään niin iloitaan.

Ystävälle uskaltaisit puhua ongelmastasi.

Kaikki ovat nykyään vain kavereita tai sitten seksin perässä. Yksi rakas ihana ystävä minulla oli, mutta syöpä vei hänet.