Tunnen itseni yksinäiseksi

Mee hoitoon!

Vierailija kirjoitti:

Mee hoitoon!

Oletpa ilkeä, kun valmiiksi tuntuu jo kurjalta. Miksi puhut toisille ihmisille noin pahansuovasti?

Mitä tekisitte tänään jos teillä olisi kaveri tai puoliso jonka kanssa viettää päivää?

Vierailija kirjoitti:

Mitä tekisitte tänään jos teillä olisi kaveri tai puoliso jonka kanssa viettää päivää?

Lapset tuovat arkeen onnea ja iloa. Hakeutukaa hoitamaan lapsia perheisiin. Virkistytte ja saatte siitä paljon onnea itsellenne.

Monissa perheissä lapset ovat vailla syliä kun omat vanhemmat eivät ehdi ja työtä on paljon.

Kaunista päivää voi viettää ihan yksinkin ei siihen muita tarvita. 

Vierailija kirjoitti:

Mitä tekisitte tänään jos teillä olisi kaveri tai puoliso jonka kanssa viettää päivää?

Siivoan. Mies oli koko yön töissä ja oli raskasta taas kerran. On poliisi. 

Ymmärrän yksinäisyyden tunteen. Kaikki sitä kokevat enempi taikka vähempi. Sille voi kyllä itsekin tosi paljon tehdä, koska ihmisiä näkee joka puolella, ja lisäksi yksinäisyyttä voi karkottaa ilman muiden seuraakin.

Olen itse ottanut sen asenteen, että voin ruveta juttelemaan ihmisten kanssa missä vain liikunkin. Alkaen kerrostalon tutusta naapurustostani. Ja joka puolella olenkin saanut juttuseuraa. Tutumpaa ja tuntematonta. Olen ajanut joskus jopa pyörällä, kun omaan seuraani on liittynyt ventovieras rupattelija. Ehkä ihmiset vaistoavat sen, että minulle sopii jutella.

Ja kun ajelen tai kävelen yksin, laulelen tai puhelen mielessäni tai joskus jopa vähän ääneenkin. Myös keskusteluohjelmien kuunteleminen saa hyvälle tuulelle, kun kuulee muiden juttelevan. Työssäni saan tosi paljon jutella. Joskus yksinäisyyden sijalle tuleekin ihan ähky ja haluaa vain olla hiljaisuudessa, kun ei jaksa enää kuunnella ketään eikä olla kenenkään kanssa tekemisissä ja jutella.

Kuten sanoitkin, yksinäisyys on tunne ja tunteisiinsa voi myös vaikuttaa. On vain kehiteltävä sellaista toimintaa tai muuta, joka tuottaa muita tunteita.

Vierailija kirjoitti:

Mitä tekisitte tänään jos teillä olisi kaveri tai puoliso jonka kanssa viettää päivää?

Olisin mökillä ulkona nauttimassa kauniista kesäsäästä, saunomassa ja uimassa, kuten tein ennen kuin jäin leskeksi. Nyt on elettävä hyvissä muistoissa, mutta keksittävä muuta tilalle.

Kerrotalon yksiö.Yksinäistä erakkoelämää täällä.Toukokuu 2010 alkaen.

Vierailija kirjoitti:

Kerrotalon yksiö.Yksinäistä erakkoelämää täällä.Toukokuu 2010 alkaen.

Yksineläjän yksiöelämää itselläkin on takana jo kymmenen vuotta.

Kaupungissa kun asuu voi karauttaa vaikka keskutaan ihmisten pariin, jos oikein tympii yksinäisyys ja yksinolo. Yleensä laiskuus kumminkin voittaa ja yksinäisyys hellittää jo ihan netin keskustelupalstan tai YouTube-videoitten kautta. Tai vaikka lyhyen kotialueella tehdyn kävelylenkin kautta. Liikunnan ja luonnon on ihan todettukin auttavan alakuloisuuteen.

Nytkin on ollut vähän mälsää, enkä millään viitsisi lähteä minnekään, vaikka on upea sää ulkona, mutta yöpaita päällä yhä vain lojun, koska on vapaapäivä, eikä pakko ole mennä minnekään. Mutta kyllä se ulkoilu hyvää tekisi. Taidankin ensin vähän syödä ja laittaa sitten lempitossut ja -vaatteet päälle. Onhan sentään vielä kesää jäljellä ja vihreät luontopolut ympärillä! 😎🌳

Saan aloittajasta vaikutelman, että hän on mies. En tiedä sopiiko miehelle neuvoni, mutta naisille ainakin.

Eli kata itsellesi kauniisti, kuten kattaisit silloinkin, jos olisit kutsunut jonkun luoksesi kylään tai treffeille. Juhlista omaa vapaapäivääsi tai vapaailtaasi jotenkin. Kuka sanoo, että juhlistamiseen tarvitaan seuralainen? Voit myös pukeutua paremmin. Tee, kuten tekisit jonkun toisen seurassa. Arvosta omaa seuraasi ja elämääsi, kotiasi.... Ja kun on jo ne menovaatteet päällä, se voi peräti kannustaa menemään jonnekin ihmisten ilmoille asti.

Vierailija kirjoitti:

Saan aloittajasta vaikutelman, että hän on mies. En tiedä sopiiko miehelle neuvoni, mutta naisille ainakin.

Eli kata itsellesi kauniisti, kuten kattaisit silloinkin, jos olisit kutsunut jonkun luoksesi kylään tai treffeille. Juhlista omaa vapaapäivääsi tai vapaailtaasi jotenkin. Kuka sanoo, että juhlistamiseen tarvitaan seuralainen? Voit myös pukeutua paremmin. Tee, kuten tekisit jonkun toisen seurassa. Arvosta omaa seuraasi ja elämääsi, kotiasi.... Ja kun on jo ne menovaatteet päällä, se voi peräti kannustaa menemään jonnekin ihmisten ilmoille asti.

Minä asun yksin, mutta laitan työaamuisin itselleni nätin aamupalakattauksen. Sitten perjantaisin laitan viikonloppukattauksen, ihan vain omaksi mielenvirkeydekseni ja ilokseni. Olen myös hoitanut siivouksen niin, ettei vapaalla ainakaan tarvi siivota. Ja suunnitellut lempiruoan viikonlopulle, ettei ole liian arkista vapaalla. Konsteja on monia, joilla saa arkeen makua lisää. On vaan löydettävä ne konstit, jotka itselle ovat irtiotto arjesta ja tylsästäja yksinäisestä.

Mene baariin juopottelemaan. Sieltä löydät juttuseuraa ainakin.

Ei se sisäinen yksinäisyys poistu sillä että on paikassa missä on paljon muita tuntemattomia ihmisiä.

Se voi joillekin vain korostaa yksinäisyyden tunnetta, kuten esim mulle.

Eilen kävin kävelemässä ja jätskillä paikallisessa satamassa ja lähes kyyneleet silmissä tulin sieltä pois, ainoastaan kätskimyyjä sanoi minulle muutaman sanan. Lähes kaikki oli ystävien tai perheenjäsenten kanssa liikkeellä. Menin istuskelemaan penkille jonka vieressä istui iäkäs pariskunta, ajattelin että ehkä he juttelisivat jotain, hymyilin heille ja totesin jotain kauniista kesäillasta. Nainen murahti jotaiin "niin on" jatkoi juttua miehen kanssa ja ihan fyysisesti käänsi selkänsä minulle. Olipa tökeröä ja masensi entisestään että miksi edes yritin.

Minäkin olen vapaa-ajallani varmaan 80% ajasta yksin. Satunnaisedti ehkä kerran kuussa kaveri lähtee jonnekin esim nyt uimaan ja rannalle muutamaksi tunniksi.

Toinen kaveri pääsee samoin ehkä 1x kk ulkoilemaan.

En kaipaa arkisin mitään erityistä työpäivän jälkeen, olen ehkä hiukan introvertti enkä jaksa sitä että kokoajan olisi joku läsnä. Tarvitsen lepuuttaa aivojani välillä.

Sisimmässäni olen yksin kuitenkin aina koska ei ole sitä omaa elämänkumppania, sitä jonka kanssa tuntisin yhteenkuuluvuutta. Se tekee minusta yksinäisen, ei se onko mulla nyt tänään tai huomenna fyysisesti juttukaveria.

Erosin pitkästä liitosta joka oli korissut jo vuosia, 2010. Tiesin vain yhden totuuden ja se oli ero, asioista oli puhuttu jo tarpeeksi ja kaikki pysyi ennallaan, miksi sitä selvää asiaa enää pitkittää.

Lapset aikuisuuden kynnyksellä ja nykyään omissa perheissään joihin kuulun, en niin kiinteästi kuin olin toivonut ja osasyy on pitkittyneessä erossa jossa lapset saivat kylmyydestä osumaa. Tämän ymmärrän ja elän tämän tosiasian kanssa. Meillä on luontevat väilit.

Pari kokeilua parisuhderintamalla jotka päättyneet minun ahdistukseen. Yksinäisyyteni on siis hyvin pitkälti oma valinta. Ja toisinaan se on musertavaa koska ei ole ketään ja kuitenkin on, en halua roikkua lapsissani ylettömästi.

Olen opetellut ulkoilemaan päiväaikaan kun se on mahdollista. Jonkun sanan voin vaihtaa vieraiden kanssa, joskus vastaavat ja toisinaan saan murahduksia tai vain mykkiä tuijotuksia.

Pala palalta olen rakennellut elämääni. Hankin sosiaalisen harrastuksen johon lähdin ummikkona ja jonka tarkoituksena on yhdessä tekeminen kukin omilla taidoillaan joita saa ja voi kehittää ryhmässä halutessaan. Kaikki eivät halua kehittyä, he haluavat pysyä sillä tasolla missä ovat. Ja se on osa ryhmän dynamiikkaa.

Siinäpä se pähkinänkuoressa. Työ, koti, harrastus. Matkustelen yksin ja käyn tapahtumissa yksin, koska jos jäisin odottamaan matkaseuraa niin yksin saisin kotona sitä odottaa. En ole kovin supliikki kuitenkaan ja minulla kestää pitkään tutustuminen.

Viestini tarkoitus on, että itse joutuu yksinäisyyden ratkaisemaan. Joko hakeudut toisen seuraan tai sitten et.

Sinä päätät.

Huomioi kuitenkin että jokainen/kaikki ihmiset eivät halua uusia ihmisiä elämäänsä ja se ei ole sinulta pois tai sinun vika. Turha syyllistäminen pois. Olet tärkeä juuri sellaisena kuin olet ja se vaatii tutkimusmatkaa itseensä.

xxx