Lue keskustelun säännöt.
Tänään kuunneltuani 70 plus äitini valitusta ja aivoituksia en yhtään ihmettele vanhusten yksinäisyyttä
N 48
15.01.2023 |
Mikään asia ei ole hyvin.
"Radiosta tulee vain rokkia. Televisiokanavat pitäisi yhdenmukaistaa. Kolmelta kanavalta ei saisi tulla samaan aikaan suomenkielistä ohjelmaa kun yhtäkään niistä ei pysty seuraamaan! Missä on Putous-ohjelma? Sinä olet lihonut yli viisi kiloa! Söisit nyt edes hernesoppaa! Missä on joulunamit? Sellon etsivät ovat törkeitä! Miksi Putin ei mene itse sinne pommittamaansa taloon? Miltä asemalta tulee Kansanradion uusinta? Ulkomaalainen lääkäri määräsi Opamoksia ja nyt se lukee netissä ja en voi mennä toiselle lääkärille kun en tiedä mitä se ajattelee!"
Tätä jaksoin parituntisen ja keskustelun kääntyessä henkilökohtaisuuksiin nousin ylös ja lähdin menemään. Sinne se jäi tippa linssissä vilkuttamaan ja toivottamaan, että soitellaan. Meinaa ottaa nuo vierailut lujille...
Kommentit (711)
Vierailija kirjoitti:
Kuvaatte äitiänne kuvatessanne omaa tulevaisuuttanne.
Meistä kaikista tulee vanhoja ja muiden mielestä hankalia.
Eipä ole ap:n omena kauas pudonnut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuvaatte äitiänne kuvatessanne omaa tulevaisuuttanne.
Meistä kaikista tulee vanhoja ja muiden mielestä hankalia.
No, minä olen tähän asti yrittänyt tehdä ihmissuhteissa päinvastoin mitä äitini on tehnyt. Olen kyllä säännöllisesti muistuttanut lapsiani, että kertovat, jos alan muistuttaa äitiäni. Kuulemma vielä ei sitä ole näkyvissä.
kaksi+kolme+seitsemän kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän päivän seitsemänkymppiset ovat syntyneet 50-luvun alussa ja Suomi oli lähes kehitysmaa. Naisten ja lasten oikeudet ja asema heikko. Mistä he olisivat saaneet eväitä vanhemmuuteen tai sosiaalisiin taitoihin, kun lähdettiin 14v töihin tehtaisiin tai maalta kotiapulaiseksi ja jokainen elättämään itsensä, kun ei ollut yhteiskunnan tukia ja etuuksia.
Älä nyt höpöjä puhu. Olen syntynyt 1952, 14 vuotias olin 1966 ja silloin ei todellakaan lähdetty tehdastöihin tai piikomaan. Oppivelvollisuus jatkui vielä, itse kävin lukiota 1971 asti.
Ehkä jokin realismi näihin juttuihin olisi tarpeen.
Et ole enää suuria ikäluokkia mutta lukion käymin en oli harvinaista ikäluokassasi vielä.
Suurista ikäluokista noin 11 prosenttia kävi lukion ja yliopistoon.
Mutta koska meitä oli paljon, tuntuu että herrojahan ne kaikki olivat.
Läksin 1961 kevättalvella kaupunkiin, olin joululta lopettanut kuntani kansalaiskoulun. 8. Lk oli puoli vuotta, keskitetysti ikäluokalle kirkonkylässä, puolet syksyllä, puolet kevätlukukautena. Iso siirtymä kyläkouluista kirkolle.
Minä menin pienen baarin keittiöapulaiseksi, sitten osuuskauppaan harjoittelijaksi. Asuin toisen tytön kanssa yläkerran hellahuoneessa, kylmä, lämpisi vain rautahellalla, jolla myös keitettiin.
Tutut olivat monet piikana, kun ei ollut päivähoitoa lapsille, osa kaupoissa kuten minä.
Osa meistä suoritti keskikoulua iltakouluna, itse opiskelin merkonomiksi keskikoulun suoritettuani, osa hoitoalalle . Osa meni nuorena naimisiin, osa siirtyi tehdastöihin kun ikää tuli tarpeeksi. Saihan niissä huikeesti palkkaa verrattuna piikomiseen tai harjoittelijaksi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuvaatte äitiänne kuvatessanne omaa tulevaisuuttanne.
Meistä kaikista tulee vanhoja ja muiden mielestä hankalia.No, minä olen tähän asti yrittänyt tehdä ihmissuhteissa päinvastoin mitä äitini on tehnyt. Olen kyllä säännöllisesti muistuttanut lapsiani, että kertovat, jos alan muistuttaa äitiäni. Kuulemma vielä ei sitä ole näkyvissä.
Lapsi on solidaarinen vanhemmilleen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuvaatte äitiänne kuvatessanne omaa tulevaisuuttanne.
Meistä kaikista tulee vanhoja ja muiden mielestä hankalia.No, minä olen tähän asti yrittänyt tehdä ihmissuhteissa päinvastoin mitä äitini on tehnyt. Olen kyllä säännöllisesti muistuttanut lapsiani, että kertovat, jos alan muistuttaa äitiäni. Kuulemma vielä ei sitä ole näkyvissä.
Lapsi on solidaarinen vanhemmilleen
Lapset on yli kolmekymppisiä, eiköhän heillä ole pokkaa olla rehellisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minunkin 74-v mummoni on just tuollainen. Valittaa KAIKESTA: vaivoistaan, terveydenhuollosta, naapureista, ajankohtaisista ilmiöistä yms.
Vahvat mielipiteet ja luulee tietävänsä kaiken aina paremmin kuin muut.
Lisäksi uhriutuu ja valittaa, etteivät sukulaiset soittele ja tule käymään useammin. Niin miksiköhän ei!? Lol
Vierailija kirjoitti:
Minunkin 74-v mummoni on just tuollainen. Valittaa KAIKESTA: vaivoistaan, terveydenhuollosta, naapureista, ajankohtaisista ilmiöistä yms.
Vahvat mielipiteet ja luulee tietävänsä kaiken aina paremmin kuin muut.Lisäksi uhriutuu ja valittaa, etteivät sukulaiset soittele ja tule käymään useammin. Niin miksiköhän ei!? Lol
Miksei mummulla saa olla mielipiteitä? Etkö itse seuraa terveydenhoitos, ajankohtaisia asioita ettet pysty keskustelemaan?
Täälläkin vauvapalstalla mummotko valittaa alinomaa naapureistaan vaiko se on eri asia sen tekee 30-40 v?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen myös syntynyt v. -52. Silloin oli erilainen koulujärjestelmä. Kansakoulun neljänneltä pyrittiin oppikouluun ja kyllä todella suuri osa sinne myös hakeutui. Kaikki ei edes päässeet, sinnehän oli pääsykokeet. Koska oppivelvollisuus oli kuitenkin 16 ikävuoteen asti, ne jotka ei menneet oppikouluun jatkoivat kansakoulua ja sen jälkeen menivät kansalaiskouluun, jota sanottiin myös jatkokouluksi. Sen jälkeen yleensä mentiin ammattikouluihin, eli koulutusmahdollisuudet olivat kaikilla hyvät.
Oppikoulu käsitti keskikoulun ja lukion.
Kaikki ei tosiaankaan menneet enää lukioon, mutta keskikoulun kävi jo todella moni minun ikäluokastani. Sillä pääsi jo ns. siisteihin sisätöihin.
Suomi ei ollut mikään kehitysmaa. En käsitä tuollaista ajatusta. Meillä oli kaikki perusasiat kunnossa. Kyllä terveydenhuolto toimi ihan hyvin, ihmiset pääsi lääkäriin ja sairaalaan hoidettaviksi, mikä ei siis ole kehitysmaissa aina mahdollista. Oli neuvolat ja lapset rokotettiin, oli kouluhammaslääkärit.
Kaupoissa oli ruokaa, julkinen liikenne toimi, ihmisillä oli töitä. Kouluissa oli kunnon opetus, kaikki saivat käydä koulua. Koulussa tarjottiin oppilaille kouluruoka. Oli toimiva kirjastolaitos. Postilaitos toimi paremmin kuin nyt, postia jaettiin kolme kertaa päivässä, aamu-, päivä- ja iltaposti.
Mitä ihmettä tarkoitetaan kehitysmaalla, kun puhutaan 50-luvun Suomesta? Kuulkaa minä elin sen ajan ja tiedän.
Maaseuduilla ja kaupunkien laitamilla saattoi asumukset olla vielä alkeellisemmat kuin nykypäivänä, ei ollut sisävessoja eikä suihkuja eikä kaikille tullut vettä sisälle. Mutta nuo on asioita, jotka koko ajan menivät parempaan päin ja ihmisillä oli mahdollisuudet kuitenkin. Vesi saatiin kaivosta, ilman ei tarvinnut olla niin kuin jossain kehitysmaassa kenties. Pesumahdollisuudet ei olleet niin hyvät kuin nyt, mutta ne oli olemassa kuitenkin. Itse asiassa kaikkea tarvittavaa oli, se ei ehkä vaan tullut tuohon nenän eteen ihan niin helposti kuin nyt odotetaan.
Kyllä, moni nuori nainen aloitti työelämänsä kotiapulaisena. Minäkin tein sitä kesälomilla. Se oli aikuistumista ja opetti työelämään siirtymistä.
Minun ikäisilleni oli tosiaan se koulupakko 16-vuotiaaksi asti, mutta tiedän muutamia minua vähän vanhempia, jotka oli jo 14-15 -vuotiaana töissä, jos sitä nyt työnteoksi voi laskea. Esim. yksi sukulaispoika ajoi jo täyttä häkää hiekkakuormia 14-vuotiaana, ilman mitään ajokorttiakaan. Ei sitä silloin kukaan niin laskenut. Isällään oli kuorma-autoja ja paikkakunnalle rakennettiin isoa tehdaslaitosta, nehän ajoivat porukalla yöt ja päivät, isä ja pojat. Rahaa tuli kuulemma joka tuutista, kun koko ajan painettiin töitä. Sääntöjä ei ollut niin kuin nykyään ja niitäkin vähiä katsottiin läpi sormien. Ainakin oppi, mitä oli työnteko.
Vierailija kirjoitti:
Tuo ap:n kertomus äidistään on niin suomalainen. Valitetaan kaikesta, vaikka kaikki on hyvin. Olen 75-vuotias. Minulla on tyttö ja poika ja lisäksi viisi lastenlasta ja vävy ja miniä.
Kerron heille aina, että elän nyt elämäni parasta aikaa. Mieskin on vielä hengissä.
Perheeni on parasta, mitä minulla on. Lapseni ovat ihania ja olen heistä ylpeä. Kaikki lapsenlapset ovat hienointa elämässäni. Loisto vävy, ihana miniä. Kerron sen myös heille. Tv:stä katson mielelläni huumorin sävyttämiä ohjelmia, että saa nauraa.
Ruokaa on kaapissa ja rahaa tulee, vaikka makais selällään sängyssä.
Elämä on valmis. Ylimääräisellä rahalla voin joskus auttaa opiskelevia lastenlapsilleni.
Elämä on ihanaa.
olisitpa minun äitini =)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin, kyllä tosiaan mietityttää : Kun vanhemmat mahdollisesti vuosikymmeniä käyttäneet siihen, että lapsillaan oli hyvä olla, käyneet töissä ja kasvattaneet, ja kaikkea muuta.
Sitten kun ne vanhemmat osoittautuvatkin itse ihmisiksi, jotka muodostaa omia mielipiteitä asioista, ja ovat silti edelleen huolissaan jo pitkään pesästä pois lentäneihin lapsiin, niin kuka siinä oikein kiukuttelee ja mistä?! Jää vain ajatus, että edeleen eläkeläisten pitäisi kaikessa myötäillä näitä kultalusikat suussa kasvaneita "lapsosiaan" ja edelleen tehdä kaikki heidän pään mukaan??!
Onko se nyt liikaa pyydety, että vanhemmatkin kasvaa joskus omiksi itseksiin, omine mielipiteineen??! Onko tuon ikäinen lapsi vieläkin sellainen, joka ei osaa ottaa tätä ihan viileällä älyllään??!
Vierailija kirjoitti:
kaksi+kolme+seitsemän kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän päivän seitsemänkymppiset ovat syntyneet 50-luvun alussa ja Suomi oli lähes kehitysmaa. Naisten ja lasten oikeudet ja asema heikko. Mistä he olisivat saaneet eväitä vanhemmuuteen tai sosiaalisiin taitoihin, kun lähdettiin 14v töihin tehtaisiin tai maalta kotiapulaiseksi ja jokainen elättämään itsensä, kun ei ollut yhteiskunnan tukia ja etuuksia.
Älä nyt höpöjä puhu. Olen syntynyt 1952, 14 vuotias olin 1966 ja silloin ei todellakaan lähdetty tehdastöihin tai piikomaan. Oppivelvollisuus jatkui vielä, itse kävin lukiota 1971 asti.
Ehkä jokin realismi näihin juttuihin olisi tarpeen.
Suurilla ikäluokilla oli maalla erilaiset lähtökohdat kuin kaupunkiserkuilla. Kyllä sitä lähdettiin rippukoulun jälkeen piikomaan, sitten kaupunkiin jossa jatkettiin iltakoulussa opiskelua työn ohella ja asuttiin alivuorkralaisasunnossa. Pohjoi-Suomi tyhjeni, iso osa lähti Ruotsiin ja Etelä-suomeen.
Äitini ja isäni ovat syntyneet 40-luvun alussa. Isä opiskeli insinööriksi ja äiti sairaanhoitajaksi. Ja molemmat ihan maalaistalon lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kaksi+kolme+seitsemän kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän päivän seitsemänkymppiset ovat syntyneet 50-luvun alussa ja Suomi oli lähes kehitysmaa. Naisten ja lasten oikeudet ja asema heikko. Mistä he olisivat saaneet eväitä vanhemmuuteen tai sosiaalisiin taitoihin, kun lähdettiin 14v töihin tehtaisiin tai maalta kotiapulaiseksi ja jokainen elättämään itsensä, kun ei ollut yhteiskunnan tukia ja etuuksia.
Älä nyt höpöjä puhu. Olen syntynyt 1952, 14 vuotias olin 1966 ja silloin ei todellakaan lähdetty tehdastöihin tai piikomaan. Oppivelvollisuus jatkui vielä, itse kävin lukiota 1971 asti.
Ehkä jokin realismi näihin juttuihin olisi tarpeen.
Mua myös huvittaa varsinkin tuo ilmaisu, että jokainen lähti elättämään itsensä, kun ei ollut yhteiskunnan tukia ja etuuksia.
Ajatella, niin ne tekivät! Onneksi nyt ei siis tarvitse. On tukia ja etuuksia.
Entäs jos me 50-luvulla syntyneet lähdimmekin työelämään ihan vain sen takia, että tarvitsimme toimeentulon ja halusimme elää normaalia elämää? Emme sen vuoksi, että tuet puuttuivat. Eihän me niistä edes tiedetty. Meistä oli itsestäänselvää, että eläminen maksaa.
Mutta ei me kyllä noin nuorina mihinkään vieraan töihin lähdetty, kyllä me käytiin ihan koulua vielä tuossa iässä. Suurin osa meistä kävi lukionkin ihan kotoa käsin.
Ja kyllä minun ikäisistäni lukioon lähti tosi monet, ei ollut enää sitä mentaliteettia, että se olisi ollut vain joku herrojen koulu. Oli mahdollista päästä vapaaoppilaaksi, jos rahasta oli kova nuusa. Kirjat piti kyllä maksaa. Muistan ne valtavat oppilasmäärät yhteiskoulun pihalla, kun kaiuttimista lueteltiin, ketkä on suorittaneet pääsykokeet hyväksyttävästi.
Vierailija kirjoitti:
Olen myös syntynyt v. -52. Silloin oli erilainen koulujärjestelmä. Kansakoulun neljänneltä pyrittiin oppikouluun ja kyllä todella suuri osa sinne myös hakeutui. Kaikki ei edes päässeet, sinnehän oli pääsykokeet. Koska oppivelvollisuus oli kuitenkin 16 ikävuoteen asti, ne jotka ei menneet oppikouluun jatkoivat kansakoulua ja sen jälkeen menivät kansalaiskouluun, jota sanottiin myös jatkokouluksi. Sen jälkeen yleensä mentiin ammattikouluihin, eli koulutusmahdollisuudet olivat kaikilla hyvät.
Oppikoulu käsitti keskikoulun ja lukion.
Kaikki ei tosiaankaan menneet enää lukioon, mutta keskikoulun kävi jo todella moni minun ikäluokastani. Sillä pääsi jo ns. siisteihin sisätöihin.
Suomi ei ollut mikään kehitysmaa. En käsitä tuollaista ajatusta. Meillä oli kaikki perusasiat kunnossa. Kyllä terveydenhuolto toimi ihan hyvin, ihmiset pääsi lääkäriin ja sairaalaan hoidettaviksi, mikä ei siis ole kehitysmaissa aina mahdollista. Oli neuvolat ja lapset rokotettiin, oli kouluhammaslääkärit.
Kaupoissa oli ruokaa, julkinen liikenne toimi, ihmisillä oli töitä. Kouluissa oli kunnon opetus, kaikki saivat käydä koulua. Koulussa tarjottiin oppilaille kouluruoka. Oli toimiva kirjastolaitos. Postilaitos toimi paremmin kuin nyt, postia jaettiin kolme kertaa päivässä, aamu-, päivä- ja iltaposti.
Mitä ihmettä tarkoitetaan kehitysmaalla, kun puhutaan 50-luvun Suomesta? Kuulkaa minä elin sen ajan ja tiedän.
Maaseuduilla ja kaupunkien laitamilla saattoi asumukset olla vielä alkeellisemmat kuin nykypäivänä, ei ollut sisävessoja eikä suihkuja eikä kaikille tullut vettä sisälle. Mutta nuo on asioita, jotka koko ajan menivät parempaan päin ja ihmisillä oli mahdollisuudet kuitenkin. Vesi saatiin kaivosta, ilman ei tarvinnut olla niin kuin jossain kehitysmaassa kenties. Pesumahdollisuudet ei olleet niin hyvät kuin nyt, mutta ne oli olemassa kuitenkin. Itse asiassa kaikkea tarvittavaa oli, se ei ehkä vaan tullut tuohon nenän eteen ihan niin helposti kuin nyt odotetaan.
Kyllä, moni nuori nainen aloitti työelämänsä kotiapulaisena. Minäkin tein sitä kesälomilla. Se oli aikuistumista ja opetti työelämään siirtymistä.
Minun ikäisilleni oli tosiaan se koulupakko 16-vuotiaaksi asti, mutta tiedän muutamia minua vähän vanhempia, jotka oli jo 14-15 -vuotiaana töissä, jos sitä nyt työnteoksi voi laskea. Esim. yksi sukulaispoika ajoi jo täyttä häkää hiekkakuormia 14-vuotiaana, ilman mitään ajokorttiakaan. Ei sitä silloin kukaan niin laskenut. Isällään oli kuorma-autoja ja paikkakunnalle rakennettiin isoa tehdaslaitosta, nehän ajoivat porukalla yöt ja päivät, isä ja pojat. Rahaa tuli kuulemma joka tuutista, kun koko ajan painettiin töitä. Sääntöjä ei ollut niin kuin nykyään ja niitäkin vähiä katsottiin läpi sormien. Ainakin oppi, mitä oli työnteko.
Sinun muistikuvasi on asutuskeskuksista.
Sekä mieheni että minä olemme kasvaneet samanlaisissa pikkukunnissa. Kansakoulua 7 vuotta kyläkoulussa, 8. Lk kansalaiskoulua. Miehelläni koko lukuvuosi, meidän kunnassa vain puoli vuotta.
Oppivelvollisuus päättyi kun kansa/ kansaliskoulu tuli käytyä , se ei jatkunut 16 vuoteen kuin heillä jotka olivat luokalleen jääneet tai muuta. Yks koulukaverini ehti kyläkoulussa viidennelle luokalle kun täytti kevättalvella 16. Ei seuraavana päivänä tullut kouluun enää.
Kyllä minä olin 15 kun koulut oli käyty.
Ammattikouluja ei kai niin joka puolella ollut.
Kotikaupungissani oli kyllä ja kauppaoppilaitos aloitti 1963 toimintansa.
Suuri osa suuria ikäluokkia ei käynyt kuin kansakoulun. Tein työurani teollisuudessa, kyllä tavan duunari oli kansakoulun käynyt.
Niin erilailla ihmisten näkökulmst vaihtelee kotikunnan, koulutuksen ja aviopuolison koulutuksen kautta.
Jos ei tunne kuin toimihenkilöitä jää se näkökulma suurista ikäluokista suppeaksi.
Olin 70- luvun alussa vaatetehtaassa jossa oli n. 400 ompelijaa, kolmella paikkakunnalla.
Vielä silloin 70- luvun puolessa välissä otettiin harjoittelijaksi kansakoulun käyneitä tyttöjä, tekivät muistaakseni kuuden tunnin päivää. En ole ihan varma vai saiko 15 - 16 - vuotiaat jo tehdä 8 h. Ylitöitä ei saanut heillä teettää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuvaatte äitiänne kuvatessanne omaa tulevaisuuttanne.
Meistä kaikista tulee vanhoja ja muiden mielestä hankalia.No, minä olen tähän asti yrittänyt tehdä ihmissuhteissa päinvastoin mitä äitini on tehnyt. Olen kyllä säännöllisesti muistuttanut lapsiani, että kertovat, jos alan muistuttaa äitiäni. Kuulemma vielä ei sitä ole näkyvissä.
Lapsi on solidaarinen vanhemmilleen
Lapset on yli kolmekymppisiä, eiköhän heillä ole pokkaa olla rehellisiä.
Ap on lähes 50 vuotias ja valittaa kuten äitinsä ja yrittää esittää jotain muuta. Onko hän rehellinen?
Vierailija kirjoitti:
kaksi+kolme+seitsemän kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän päivän seitsemänkymppiset ovat syntyneet 50-luvun alussa ja Suomi oli lähes kehitysmaa. Naisten ja lasten oikeudet ja asema heikko. Mistä he olisivat saaneet eväitä vanhemmuuteen tai sosiaalisiin taitoihin, kun lähdettiin 14v töihin tehtaisiin tai maalta kotiapulaiseksi ja jokainen elättämään itsensä, kun ei ollut yhteiskunnan tukia ja etuuksia.
Älä nyt höpöjä puhu. Olen syntynyt 1952, 14 vuotias olin 1966 ja silloin ei todellakaan lähdetty tehdastöihin tai piikomaan. Oppivelvollisuus jatkui vielä, itse kävin lukiota 1971 asti.
Ehkä jokin realismi näihin juttuihin olisi tarpeen.
Mua myös huvittaa varsinkin tuo ilmaisu, että jokainen lähti elättämään itsensä, kun ei ollut yhteiskunnan tukia ja etuuksia.
Ajatella, niin ne tekivät! Onneksi nyt ei siis tarvitse. On tukia ja etuuksia.
Entäs jos me 50-luvulla syntyneet lähdimmekin työelämään ihan vain sen takia, että tarvitsimme toimeentulon ja halusimme elää normaalia elämää? Emme sen vuoksi, että tuet puuttuivat. Eihän me niistä edes tiedetty. Meistä oli itsestäänselvää, että eläminen maksaa.
Mutta ei me kyllä noin nuorina mihinkään vieraan töihin lähdetty, kyllä me käytiin ihan koulua vielä tuossa iässä. Suurin osa meistä kävi lukionkin ihan kotoa käsin.
Ja kyllä minun ikäisistäni lukioon lähti tosi monet, ei ollut enää sitä mentaliteettia, että se olisi ollut vain joku herrojen koulu. Oli mahdollista päästä vapaaoppilaaksi, jos rahasta oli kova nuusa. Kirjat piti kyllä maksaa. Muistan ne valtavat oppilasmäärät yhteiskoulun pihalla, kun kaiuttimista lueteltiin, ketkä on suorittaneet pääsykokeet hyväksyttävästi.
Eivät ne yksityisillä kannatusyhdistyksillä toimivat voineet ottaa oaljon vapaaoppilaita, täytyihän sitä rahaa jostain saada.
Minua raivostuttaa aina tuo että ihmisten taustat ja elämät kielletään sillä että on saanut olla lapsi pitkään.
Tosiasia on että maalta tultiin kaupunkiin elättämään itseään 15- vuotiaana kansakoulun jälkeen.
Oppikoululaiset olivat aika nokkavia nuorille duunareille kaupoissa ja piikomassa. Tanssipaikatkin oli erikseen. Toki lukiolaispojat tuli duunarien tansseihin mielellä että piikalikoilta ja maidon myyjältä "saa " helposti.
Miksi teillä valittajilla melkein kaikilla on muka niin paska äiti tai anoppi? Oletteko huomanneet, että olette itse samalla tiellä, mistä moititte vanhempianne.
Perheestä välittäminen ja huolenpito on inhimillisen elämän normaalia toimintaa. Eihän se äitikään teitä hylännyt, vaikka moni teistä oli sietämätön kiukuttelija lapsena ja nuorena (harvoja poikkeuksia toki löytyy).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kaksi+kolme+seitsemän kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän päivän seitsemänkymppiset ovat syntyneet 50-luvun alussa ja Suomi oli lähes kehitysmaa. Naisten ja lasten oikeudet ja asema heikko. Mistä he olisivat saaneet eväitä vanhemmuuteen tai sosiaalisiin taitoihin, kun lähdettiin 14v töihin tehtaisiin tai maalta kotiapulaiseksi ja jokainen elättämään itsensä, kun ei ollut yhteiskunnan tukia ja etuuksia.
Älä nyt höpöjä puhu. Olen syntynyt 1952, 14 vuotias olin 1966 ja silloin ei todellakaan lähdetty tehdastöihin tai piikomaan. Oppivelvollisuus jatkui vielä, itse kävin lukiota 1971 asti.
Ehkä jokin realismi näihin juttuihin olisi tarpeen.
Suurilla ikäluokilla oli maalla erilaiset lähtökohdat kuin kaupunkiserkuilla. Kyllä sitä lähdettiin rippukoulun jälkeen piikomaan, sitten kaupunkiin jossa jatkettiin iltakoulussa opiskelua työn ohella ja asuttiin alivuorkralaisasunnossa. Pohjoi-Suomi tyhjeni, iso osa lähti Ruotsiin ja Etelä-suomeen.
Äitini ja isäni ovat syntyneet 40-luvun alussa. Isä opiskeli insinööriksi ja äiti sairaanhoitajaksi. Ja molemmat ihan maalaistalon lapsia.
Maaseudulla oli talojen lapsia ja oli köyhälistön lapsia.
Sitä lienee turha selittää heille joille historiaa ei ole kun mun vanhemmat ja minä itte.
Ja maaseutua oli erilaista. Oli syrjäisiä kuntia ja kyliä, oli vauraampaa maanviljelysseutuja.
Oli perheitä jossa lapsia jopa 15, siellä insinöörin lapsuuskodissa 2-3 ja sukuviirit aitan katolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuvaatte äitiänne kuvatessanne omaa tulevaisuuttanne.
Meistä kaikista tulee vanhoja ja muiden mielestä hankalia.No, minä olen tähän asti yrittänyt tehdä ihmissuhteissa päinvastoin mitä äitini on tehnyt. Olen kyllä säännöllisesti muistuttanut lapsiani, että kertovat, jos alan muistuttaa äitiäni. Kuulemma vielä ei sitä ole näkyvissä.
Lapsi on solidaarinen vanhemmilleen
Lapset on yli kolmekymppisiä, eiköhän heillä ole pokkaa olla rehellisiä.
Ap on lähes 50 vuotias ja valittaa kuten äitinsä ja yrittää esittää jotain muuta. Onko hän rehellinen?
Ohiksena tähän. Olen luonteeltani kovin erilainen kuin äitini. En ole hänen ystävänsä.
Nyt hän kippaa niskaani kaikki elämänsä kuprut. Uskottomuutensa ja reissut näiden miesten kanssa. Ei kiinnosta yhtään, vastenmielistä kuultavaa ja oman moraalin vastaista.
Ei lopeta vaikka pyydän. Lopulta suljen puhelimen.
Kuvaatte äitiänne kuvatessanne omaa tulevaisuuttanne.
Meistä kaikista tulee vanhoja ja muiden mielestä hankalia.