Tänään kuunneltuani 70 plus äitini valitusta ja aivoituksia en yhtään ihmettele vanhusten yksinäisyyttä

Vierailija kirjoitti:

"Tänään kuunneltuani 70 plus äitini valitusta ja aivoituksia en yhtään ihmettele vanhusten yksinäisyyttä"

Älä hyvä ihminen kuuntele 70 plus äitisi valitusta! Vanha äitisi pitää Sinua ilmeisesti likasankona, johon hän kaataa kaiken negatiivisuuden, valituksen ja kuonan. Lopeta uhriutuminen ja laita vanhalle äidillesi rajat!

Kun kyläily jossain kyläpaikassa menee jatkuvasti omalle epämukavuusalueelle, niin nämä kyläilyt kannattaa laittaa pitkälle tauolle tai lopettaa kokonaan.

Älä suostu vanhan äidin likasangoksi! Pidä kyläilyssä reilua taukoa. Katsotaan sitten keväämmällä. Tai vasta ensi kesänä. Jos vanha äiti terrorisoi kotirauhaasi puhelimella, soittaa joka päivä tai jopa monta kertaa päivässä ja lähettää jatkuvasti viestejä, niin laita puhelimeen estot puheluille ja viesteille.

Vanhan äidin, isän, anopin ja appiukon rajattomuus jatkuu tasan niin kauan, kun Sinä lapsena, miniänä tai vävynä hyväksyt rajattomuuden ja yli kävelyn!!!

Meillä töissä on ollut pari vuotta työntekijä, joka tykkää laittaa "rajoja" työkavereihin, suuttuu herkästi, eikä edes tiedetä syytä ja työkaverit ovat vuorollaan ilmaa hänelle, kunnes leppyy ja ottaa seuraavan kohteen. Eikä se ole kivaa ja myrkyttää työilmapiiriä.

Meitä suuria ikäluokkia on syyllistetty syntymästämme asti, vaikka olemme olleet sodat käydeiden vanhempiemme jälkeen rakantamassa tätä rakasta Suomea.

Vanhemmillamme ei ollut terapiaa sotatarumojensa hoitoon, näin niistä paljon on siirtynyt meidän niskaamme.  Kyllä tässä on saanut elämää opiskella, etten ole suodattamatta kaikkea omien lasteni niskaan kaatanut.  Onneksi olen älynnyt ahmia tietoa ja hakea apua.

Elälleelle jäätyäni seuraan mediaa ja näitä keskustelupalstoja mielenkiinnolla, aina näistäkin jotain takkiin tarttuu.

Kun katsoo näitäkin ketjuja, pelkkää valitusta, pienikin positiivinen piipitys poistetaan heti. Sonta myy mediassa.

Tällä alustalla nuoret naiset liiskaavat kaiken,  aivan kaiken. Jos tänne laittaa jotain kiitollisuudella, tyytyväisenä elämäänsä, tyytyväisen lapsiinsa se leimataan heti oitis tosi rumasti.

Nuoret, naiset etenkin miettikää vähän missä menette, hoitakaan lapsenne ja ihmissuhteenne paremmin kuin me, nyt saa apua. Pelastkaa edes lapsenne ja antakaa armoa miehille, eivät he ole kaiken pahan alku ja juuri.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä kyllä luulen, että tämän päivän 20-40 vuotiaista vasta katkeria tuleekin vanhana. He ovat ehtineet nähdä, että 2010 ja osin 2020 luvulla ihmisillä oli vakituista työtä, omaisuutta oli vielä mahdollista kerryttää, sään ääri-imiöitä ei vielä ollut niin paljon kuin heidän vanhetessaan tulee, polarisaatio oli vielä jotenkuten hallinnassa ja eliniän odote oli hyvällä tasolla.

Kaikki tulee olemaan toisin näille nykyisille 20-40 vuotiaille, kun he saavuttavat vanhuusiän. Puhumattakaan heitä nuoremmista.

M53

Tämä on niin totta. Nykyisillä vanhuksilla oli toivoa tulevasta ja erilailla mahdollisuuksia, kuin nykyisillä nuorilla tulee olemaan. Työpaikkojen määrä vähenee ja tulevaisuudessa suurin osa joutuu tekemään huonosti palkattua työtä. Työn uusijako johtaa siihen, että harvemmille tulee hyvin palkattuja töitä, enemmistölle huonosti palkattuja töitä, Nykyisenkaltainen keskituloisten ryhmä poistuu kokonaan työelämästä. 

Voin vain kuvitella millaisia myrskyjä ja paahtavia kesiä Suomessakin tulee olemaan tulevaisuudessa. Yhteiskunnalliset ongelmatkin ovat varmasti ihan eri luokkaa, kuin nyt on. Ei käy kateeksi, todellakaan.

Siis anteeksi? Työpaikkoja on enemmän kuin tekijöitä. Eli kannattaa laittaa suu soukemmalle. Kohtaanto-ongelma on vaan voimassa eli työpaikat ja tekijät eivät kohtaa helpolla..tarvetta om eri aloilla ja tekijät ovat toisaalla.

Somaliassa ja Irakissa?

Naiset kun lukee näitä palstoja, varastaa täältä sanoja omaan suuhunsa ja syyttelee sitten vanhoja äitejään turhista, liioittelemalla kaikkea. 

Ne, joilla on taipumus valittaa, ovat olleet valittajia jo nuoruudestaan asti. Positiiviset ihmiset ovat olleet positiivisia nuoruudestaan asti. Aggressiiviset ihmiset ovat olleet kiukkupäitä lapsuudestaan asti.

Kaikki nuo ominaisuudet tulevat geeneissä, mutta nykyisin puhutaan vain kasvatuksen vaikutuksista.

Kasvatuksella ei voi tehdä kaikkea, geenit ovat sitkeässä. Ennen sanottiin: 'ei omena kauas puusta putoa'.

Naiset, jotka valittavat äitiensä valituksista, ovat perineet valittajan geenit.

Geenit kulkeutuvat sukupolvilta toiselle satoja vuosia. 

Paras tapa on kasvattaa itse itseään uusiin tapoihin ja välttää vanhempiensa virheitä. Toki sitten tekee omia virheitä, kun ihminen ei ole koskaan täydellinen.

Jeesus kasvattaa parhaiten antamalla rauhan ja onnellisuuden. Ehkä valittajamummot tarvitsevat Jeesusta  enemmän kuin mitään muuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin se on, että vanhemmat on antaneet lapsille kutakuinkin kaiken mitä ovat voineet. Sitten kun lapset elävät elämiensä kiinnostavimpia vuosia ja ovat kovin kiireisiä, vanhempien oma elämä alkaa kaventua sinne neljän seinän sisälle; osa vanhoista ystävistäkin on hyvin sairaita tai jo kuolleita. Silloin se vanhempi toivoisi ehkä kaikkein eniten elämässään, että hänen - omasta mielestään hyvin kasvattamansa - lapset antaisivat jotakin hyvää omasta elämästään, edes vaikka sitä aikaa, ja mielellään kuulevaa korvaa ja näkemyksiä yhteiskunnasta, kulttuurista, viihteestä, nykyajasta.

Sitten vanhempi pettyy, kun aikuinen lapsi käyttäytyy kuten ap. Vanhempi ei olisi voinut kuvitella, että lapsensa ei ymmärrä tämän tilannetta.

Mietipä itse, etenkin näin koronan jälkeen, millaiset on omat sosiaaliset taidot ja puheenaiheet, jos elämänpiiri on kutistunut kodin ja suomenkielisten tv-ohjelmien ääreen.

Mistäpä itse keskustelet parin-kolmenkymmenen vuoden kuluttua?

Kiittämättömyys on maailman palkka.

Omaa äitiä ei enää ole, mutta vierailut anopin luona aiheuttaa henkistä pahoinvointia. Kokemusten perusteella toivon, että osaan keskustella muistakin asioista vanhana kuin omista ja tuttujen sairauksista. Ei paljon kiinnosta kuunnella, miten joku mulle tuntematon tyyppi on joutunut käymään sairaalassa tai lääkärissä. Sen ainakin tietää, että olipa itsellään vaikka vain haava sormessa, sitä en anopille kerro, ellen halua koko läänin siitä haavasta kuulevan. Tavoista kamalin, toisten sairauksilla mässäily. 

Oksettava tapa tosiaan tuo suomalaisten vanhusten tarinointi omista ja muiden sairauksista.

Ikäänkuin kilpailevat ja leijuvat kuka on sairain ja kärsinein.hyh.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missä taas isät ja isoisät?

Kyllä naiselle äidin rooli monivivahteinen ja raskas, jopa elinikäinen käräjät.

Oksennat ja kannat raskauden vaivat, synnytät tuskalla, hoidat ja annat kaiken ajan, valvot yöt ja päivät, ostat ja maksat ja viimeistään murrosiässä kuulet, kuinka olet täydellisesti epäonnistunut äidin tehtävässä.

Ja moni äiti saa kuulla sitä paskaa elinikänsä, kuinka on väärin kasvattanut, antanut vähän syliä, ei osaa keskustella, eikä ole hyvää seuraa koskaan lapselle jne.

Ei armoa eikä anteeksiantoa äidille, vaikka luulen monen äidin yrittävän parhaansa, myös silloin kun lapsi on aikuinen ja elää omaa elämää.

Miksi isiä ei kritisoida tai arvostella, vaan aina äitiä, vaikka lapsi olisi itsekin jo vanha?

Ap. ei sanallakaan maininnut isää. Miten isä on hoitanut isyytensä ja ollut hänelle hyvää tai huonoa seuraa?

Ripustetaan jopa aikuisena vain äitiin ja valitetaan, kuinka huono olet, epäkelvoton ja huonoa seuraa. Paska äiti.

Onko joku äiti onnistunut missään, kun kysyy lapselta?

Tälle palstalle voi kuka vain tehdä oman aloituksen. Mikäli sinulla on aloituksesta jotain moitittavaa, voit ihan itse tehdä oman aloituksen isistä. kukaan ei tätä estä. On aivan luonnollista että eri ketjuissa puhutaan eri asioista, eikä kaikista niistä mistä sinä hluaisit. Jos haluat keskujstella isistä, tee siitä itse aloitus

Ole hyvä.

Eikö sitten tällä palstalla saa kirjoittaa isistä? Miksi ei?

Eikös hekin ole niitä vanhuksia, joita täällä moititaan?

Kuka tämän palstan on sukupuolittanut?

Kauhea valitusketju !!!!

Palsta täynnä nuoria ja keski-ikäisiä ja jopa itsekin vanhuutta kohti jo kurottavia ihmisiä, jotka ei ole oppineet elämässään tulemaan ihmisten kanssa toimeen ja jotka valittaa siitä sitten lopun ikänsä.

Tämä maa on ankeitten ihmisten maa. Eikä muutosta ole tulossa, siitä pidätte hyvin huolen.

Ei kaikki vanhukset ole tuollaisia.

Vierailija kirjoitti:

Olen eri mieltä tuosta että tuollaiseksi tulee ne jotka asettivat muut itsensä edelle. Se on päinvastoin, tuollaisia on ne jotka oli aina itse ensin!

Mulla on erittäin vaikeasti narsistinen vanhempi, itsekäs, röyhkeä, erittäin väkivaltainen ja aggressiivinen, ja hän sairastutti sen toisenkin vanhemman johinkin outoon katkeraan tulholma-syndroomaan eli hänestä tuli joissain asioissa narsistin kaltainen.

Molemmat elivät vain omia tarpeita toteuttaen, lapsia kaltoinkohdeltiin ja laiminlyötiin, aina ekana oli heidän halut, heidän tarpeet ja millään muulla ei ollut väliä. Lapsuus oli aivan hirveää, pelkoa, väkivaltaa, alistettuna oloa.

Nyt vanhoina ne on just tollasia. Kaikki on väärin ja huonoa kun HEITÄ ei palvella ja HEIDÄN haluja ei täytetä ja HEIDÄN tahdon mukaan ei mene asiat.

Mä en enää jaksa noita, tuhosivat lapsuuteni, nuoruuteni ja suuren osan aikuisuutta. Vasta viisikymppisenä tajusin ekaa kertaa puolustaa itseäni ja laittaa hanttin ja numerot estoon. Nyt sataa uhkailukirjeitä, marttyyrikirjeitä ja syyttelukortteja sitten. Tai laittavat sukulaisen soittamaan ja haukkumaan minut kiittämättömäksi.

En jaksa.

Onneksi olet parempi ihminen. Kumma kyllä kaiken tuon keskellä kasvaneena.

Pääset heistä kohta puoliin eroon. Muuttuuko elämäsi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin se on, että vanhemmat on antaneet lapsille kutakuinkin kaiken mitä ovat voineet. Sitten kun lapset elävät elämiensä kiinnostavimpia vuosia ja ovat kovin kiireisiä, vanhempien oma elämä alkaa kaventua sinne neljän seinän sisälle; osa vanhoista ystävistäkin on hyvin sairaita tai jo kuolleita. Silloin se vanhempi toivoisi ehkä kaikkein eniten elämässään, että hänen - omasta mielestään hyvin kasvattamansa - lapset antaisivat jotakin hyvää omasta elämästään, edes vaikka sitä aikaa, ja mielellään kuulevaa korvaa ja näkemyksiä yhteiskunnasta, kulttuurista, viihteestä, nykyajasta.

Sitten vanhempi pettyy, kun aikuinen lapsi käyttäytyy kuten ap. Vanhempi ei olisi voinut kuvitella, että lapsensa ei ymmärrä tämän tilannetta.

Mietipä itse, etenkin näin koronan jälkeen, millaiset on omat sosiaaliset taidot ja puheenaiheet, jos elämänpiiri on kutistunut kodin ja suomenkielisten tv-ohjelmien ääreen.

Mistäpä itse keskustelet parin-kolmenkymmenen vuoden kuluttua?

Kiittämättömyys on maailman palkka.

Omaa äitiä ei enää ole, mutta vierailut anopin luona aiheuttaa henkistä pahoinvointia. Kokemusten perusteella toivon, että osaan keskustella muistakin asioista vanhana kuin omista ja tuttujen sairauksista. Ei paljon kiinnosta kuunnella, miten joku mulle tuntematon tyyppi on joutunut käymään sairaalassa tai lääkärissä. Sen ainakin tietää, että olipa itsellään vaikka vain haava sormessa, sitä en anopille kerro, ellen halua koko läänin siitä haavasta kuulevan. Tavoista kamalin, toisten sairauksilla mässäily. 

Oksettava tapa tosiaan tuo suomalaisten vanhusten tarinointi omista ja muiden sairauksista.

Ikäänkuin kilpailevat ja leijuvat kuka on sairain ja kärsinein.hyh.

Epäilen suuresti, ettei sulla ole kokemusta kaikista vanhuksista maailman kaikilla kolkilla. Joten kirjoitat täysin vasten parempaa tietoa.

Suurin osa nykyvanhuksista on fiksuja ihmisiä eivätkä todellakaan sinua sairauksillaan rasita.

Sinua pelottaa oma vanhuutesi samoin kuin näitä muitakin kirjoittajia, siitä tämä kaikki kumpuaa. Se mitä pelätään, sitä vihataan. Kenties sairastut vaikeasti ja siitä tulee elämääsi hallitseva asia, mitä sinun pitäisi sitten muilta ihmisiltä peitellä, koska he eivät omien pelkojensa takia halua siitä kuulla.

Opettele elämäntaitoja, joudut joka tapauksessa kohtaamaan vaikeuksia.

Huh! Onpa helpottavaa lukea että oma äiti ja minun tunteeni eivät ole ainoita. Äiti on kohta 90 v. ja valitusta on nyt tullut enemmän ja vähemmän viimeiset 20 vuotta koko ajan lisääntyen. Nykyään mikään ei ole hyvin, ei sitten yhtään mikään, vaikka on vielä ihan terve ja asuu itsekseen. Valitusta tulee monologina suut ja silmät täyteen kun siellä käy. Ja tosiaan sitten ihmettelee että kun en käy useammin :(. Sieltä kun lähtee pois niin olo on aivan hirveä ja kestää päivän että siitä toipuu. Minun asioistani ei ole kiinnostunut mutta jos kuulee niistä muuta kautta niin kauheat haukut tulee kun "en ole hänelle kertonut ja vierailta kuulee".

Äiti on aina ollut perusnegatiivinen mutta nykyinen meno on jotain aivan kauheaa. Itse otan elämän hienona lahjana, toki huonojakin päiviä on, mutta periaatteessa olen positiivinen ja iloinen ihminen.

Miten sitä onkin jonkun ihmisen elämä niin kauheaa :(.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin se on, että vanhemmat on antaneet lapsille kutakuinkin kaiken mitä ovat voineet. Sitten kun lapset elävät elämiensä kiinnostavimpia vuosia ja ovat kovin kiireisiä, vanhempien oma elämä alkaa kaventua sinne neljän seinän sisälle; osa vanhoista ystävistäkin on hyvin sairaita tai jo kuolleita. Silloin se vanhempi toivoisi ehkä kaikkein eniten elämässään, että hänen - omasta mielestään hyvin kasvattamansa - lapset antaisivat jotakin hyvää omasta elämästään, edes vaikka sitä aikaa, ja mielellään kuulevaa korvaa ja näkemyksiä yhteiskunnasta, kulttuurista, viihteestä, nykyajasta.

Sitten vanhempi pettyy, kun aikuinen lapsi käyttäytyy kuten ap. Vanhempi ei olisi voinut kuvitella, että lapsensa ei ymmärrä tämän tilannetta.

Mietipä itse, etenkin näin koronan jälkeen, millaiset on omat sosiaaliset taidot ja puheenaiheet, jos elämänpiiri on kutistunut kodin ja suomenkielisten tv-ohjelmien ääreen.

Mistäpä itse keskustelet parin-kolmenkymmenen vuoden kuluttua?

Kiittämättömyys on maailman palkka.

Omaa äitiä ei enää ole, mutta vierailut anopin luona aiheuttaa henkistä pahoinvointia. Kokemusten perusteella toivon, että osaan keskustella muistakin asioista vanhana kuin omista ja tuttujen sairauksista. Ei paljon kiinnosta kuunnella, miten joku mulle tuntematon tyyppi on joutunut käymään sairaalassa tai lääkärissä. Sen ainakin tietää, että olipa itsellään vaikka vain haava sormessa, sitä en anopille kerro, ellen halua koko läänin siitä haavasta kuulevan. Tavoista kamalin, toisten sairauksilla mässäily. 

Oksettava tapa tosiaan tuo suomalaisten vanhusten tarinointi omista ja muiden sairauksista.

Ikäänkuin kilpailevat ja leijuvat kuka on sairain ja kärsinein.hyh.

Kaikki me emme pääse Pippa Laukan, tohtori Kiminkisen,  Elossa 24h  tai Flinkkilä&Kellomäkeen  kertomaan taudeistamme ja saamaan ammattiapua kolotuksiimme. Sallttakoon minunkin siis pikkasen piipittää, jos jossakin on pipi🙃

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missä taas isät ja isoisät?

Kyllä naiselle äidin rooli monivivahteinen ja raskas, jopa elinikäinen käräjät.

Oksennat ja kannat raskauden vaivat, synnytät tuskalla, hoidat ja annat kaiken ajan, valvot yöt ja päivät, ostat ja maksat ja viimeistään murrosiässä kuulet, kuinka olet täydellisesti epäonnistunut äidin tehtävässä.

Ja moni äiti saa kuulla sitä paskaa elinikänsä, kuinka on väärin kasvattanut, antanut vähän syliä, ei osaa keskustella, eikä ole hyvää seuraa koskaan lapselle jne.

Ei armoa eikä anteeksiantoa äidille, vaikka luulen monen äidin yrittävän parhaansa, myös silloin kun lapsi on aikuinen ja elää omaa elämää.

Miksi isiä ei kritisoida tai arvostella, vaan aina äitiä, vaikka lapsi olisi itsekin jo vanha?

Ap. ei sanallakaan maininnut isää. Miten isä on hoitanut isyytensä ja ollut hänelle hyvää tai huonoa seuraa?

Ripustetaan jopa aikuisena vain äitiin ja valitetaan, kuinka huono olet, epäkelvoton ja huonoa seuraa. Paska äiti.

Onko joku äiti onnistunut missään, kun kysyy lapselta?

Tälle palstalle voi kuka vain tehdä oman aloituksen. Mikäli sinulla on aloituksesta jotain moitittavaa, voit ihan itse tehdä oman aloituksen isistä. kukaan ei tätä estä. On aivan luonnollista että eri ketjuissa puhutaan eri asioista, eikä kaikista niistä mistä sinä hluaisit. Jos haluat keskujstella isistä, tee siitä itse aloitus

Ole hyvä.

Eikö sitten tällä palstalla saa kirjoittaa isistä? Miksi ei?

Eikös hekin ole niitä vanhuksia, joita täällä moititaan?

Kuka tämän palstan on sukupuolittanut?

Palstan ylläpitäjä ja mainostajat. Voisin nimetä yhden hekilön ja yhden aiheen jota täällä ei saa manita. Näin meitä somasti ohjaillaan.

Luin tuon AP:n aloituksen ja ihmettelen suuresti, että mitä niin kauheaa noissa äitinsä puhumisissa oli?

Mistä helvetistä teidän kanssanne sitten pitää puhua?

Ettekö itse saa suutanne auki ja aloittaa keskustelemista?

Nuo kaikki oli oli ihan normaaleja puheita, noin te itsekin puhutte. Arvostelette ja naureskelette, valitatte ja juoruilette keskenänne, ette te mitään korkealentoisia ihmisiä ole itsekään.

Muistan kun nuorena oli tosi rasittavaa kuunnella toisten sairauksista.

Äitini sairasti verenpainetautia. En tiennyt taudista enkä sen vaikutuksista mitään. Ei olisi vähempää voinut kiinnostaa, että olisin edes kysellyt.

Mutta minähän olen nuori, hoikka, elän terveellisesti.

Sitten nelikymppisenä sairastuin itse korkeaan verenpaineeseen. Kyllähän alkoi kiinnostaa ja selvitin mitä se voi aiheuttaa ja ongelmia oli lääkkeiden sopivuudessa ym. On ollut myös muita perinnöllisiä sairauksia. Harmittelin, että en ollut kiinnostunut aikoinaan kun äiti sairasti ja olisin hänen kanssaan niistä halunnut keskustella, mutta myöhäistä oli, koska äiti oli jo silloin kuollut.

Vierailija kirjoitti:

Kauhea valitusketju !!!!

Palsta täynnä nuoria ja keski-ikäisiä ja jopa itsekin vanhuutta kohti jo kurottavia ihmisiä, jotka ei ole oppineet elämässään tulemaan ihmisten kanssa toimeen ja jotka valittaa siitä sitten lopun ikänsä.

Tämä maa on ankeitten ihmisten maa. Eikä muutosta ole tulossa, siitä pidätte hyvin huolen.

On pikkuisen eroa, onko ihminen, joka ei tule yhden ihmisen kanssa toimeen vai ihminen, joka ei tule kenenkään kanssa toimeen.

Vierailija kirjoitti:

Muistan kun nuorena oli tosi rasittavaa kuunnella toisten sairauksista.

Äitini sairasti verenpainetautia. En tiennyt taudista enkä sen vaikutuksista mitään. Ei olisi vähempää voinut kiinnostaa, että olisin edes kysellyt.

Mutta minähän olen nuori, hoikka, elän terveellisesti.

Sitten nelikymppisenä sairastuin itse korkeaan verenpaineeseen. Kyllähän alkoi kiinnostaa ja selvitin mitä se voi aiheuttaa ja ongelmia oli lääkkeiden sopivuudessa ym. On ollut myös muita perinnöllisiä sairauksia. Harmittelin, että en ollut kiinnostunut aikoinaan kun äiti sairasti ja olisin hänen kanssaan niistä halunnut keskustella, mutta myöhäistä oli, koska äiti oli jo silloin kuollut.

Ehkä sinulla on anoppi, jolla on joitain tuttuja, joilla on verenpainetauti ja siihen lääkitys. Hän kyllä selvittää sinulle, kenellä se on, millainen sairaus se on ja miten sitä hoidetaan.

Vierailija kirjoitti:

Minun äitini otti eläkkeelle jäätyään (tai homma alkoi jo työaikana?) kymmenientuhansien pikavipit, lainat, luottokorttilainat, Ellos laine yms.

Velat paisuivat niin suuriksi ettei kyennyt niitä maksamaan. Ajautui yli 70v ulosottoon 🙄.

Nyt on velkojat roistoja, kun omiaan perivät.

Lähettelee ministereille ja kansanedustajille sähköpostia ahdingostaan ja kertoo niissä miten on ikänsä veroja maksellut, eikä nyt saa velkojaan anteeksi.

No pelastus on velkajärjestely, mutta muori on tuolloin jo 80v kun vj päättyy.

Katos vaan, näitä on tälläisiäkin ikäihmisiä ! Ajattelin, et ovat harvinaisuus.

Se on metkaa, jos ikäihmisenä alkaa kulutusluottottamaan iteään, et vetää ittensä ulosoton myllyyn.

Vielä eläkeläisenä. Toki on eläkeläisiä, ketkä nauttivat myös tuommoisesta, kun vuoti ei onnistu perimään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistan kun nuorena oli tosi rasittavaa kuunnella toisten sairauksista.

Äitini sairasti verenpainetautia. En tiennyt taudista enkä sen vaikutuksista mitään. Ei olisi vähempää voinut kiinnostaa, että olisin edes kysellyt.

Mutta minähän olen nuori, hoikka, elän terveellisesti.

Sitten nelikymppisenä sairastuin itse korkeaan verenpaineeseen. Kyllähän alkoi kiinnostaa ja selvitin mitä se voi aiheuttaa ja ongelmia oli lääkkeiden sopivuudessa ym. On ollut myös muita perinnöllisiä sairauksia. Harmittelin, että en ollut kiinnostunut aikoinaan kun äiti sairasti ja olisin hänen kanssaan niistä halunnut keskustella, mutta myöhäistä oli, koska äiti oli jo silloin kuollut.

Ehkä sinulla on anoppi, jolla on joitain tuttuja, joilla on verenpainetauti ja siihen lääkitys. Hän kyllä selvittää sinulle, kenellä se on, millainen sairaus se on ja miten sitä hoidetaan.

Voi kun olisikin, olisi ihan mielenkiintoinen aihe. Vertaistukea.

Vanha äitini ei edes tajua valittavansa. Hänen mielestään valittaminen on normaalia vuorovaikutusta. Lastensa ja lastenlastensa aloittamat keskustelunaiheet hän katkaisee ilmoittamalla ettei ole kiinnostunut. Monologiksi menee, ja viimeinen sana on aina hänen. Onko sitten lasten tehtävä viihdyttää ja lohduttaa äitiään? Mielestäni ei. Hoidamme hänen pankkiasiansa, käymme ruokaostoksilla hänen puolestaan ja teemme huoltokäyntejä, mutta emme ole hänen ystäviään, kavereita, uskottuja emmekä vertaistukiseuraa.