Onko epäkohteliasta kysyä kassaa kahville?
Kun ehkä kerran kymmeneen vuoteen joku edes vähän värähdyttää, ei usein tee mieli tutustua. Nyt tekisi. Kysymyksessä on kassa, kaiketi opiskelija. Hänellä on persoonallinen ulkonäkö, satumainen, jonka en usko vetoavan kaikkiin. Lisäksi hän on hyvin pitkä, minua, keskimittaista miestä, pidempi.
Hän osaa myös teititellä oikein ("oletteko saanut" eikä "oletteko saaneet") ja hänen käytöksestään syntyy ylipäänsä jostain syystä sivistynyt vaikutelma.
Yli vuoden päivät olen kassalla viikonloppuisin tyttöä nähnyt. Heti ensinäkemästä on kutkuttanut kummallisesti ja minusta tuntuu (saattaa tietenkin olla ihan harhaa), että tytöstäkin on. Kuittia ojentaessa katseet kohtaavat tarpeettoman pitkään ja esimerkiksi tänään ostoksia hihnan päässä pakatessani katse alas käännettynä näin sivusilmällä, kuinka hän vilkaisi minua, vaikka kassalla oli jo uusi asiakas.
Nämä tuntemukset saattavat olla tietysti vain toiveiden luomaa harhaa.
Harmittaa, että tyttö sattuu olemaan kassa, koska tapaan ani harvoin tunteita herättäviä naisia, eikä asiakaspalvelijoita kai ole sopivaa kysyä kahville. Jos kuitenkin yrittäisi, onko siihen mitään järkevää tapaa? Vai annanko vain olla?
Kommentit (321)
On ahdistelua pyytää naista kahville jos se on töissä.
Teitittelee sinua? Olet itse siis joku ikäloppu...
Itse katsoisin tuollaista kyselijää pitkään, tulee mieleen että on vain epätoivoinen ja seksin toivossa. Yleensä kassan iskijät ovat pervoja jotka hakevat jotain yhdenillanjuttuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse miehenä kokisin oudoksi ja epämukavaksi lähteä kysymään. Lähikaupassani on ollut parikin mukavaa naista työskentelemässä ja olen heidän kanssaan hiljaisina aikoina kaupassa pidempäänkin keskustellut kaikenlaista. En silti ikinä lähtisi yhtään pidemmälle. En tietenkään sitä vastustelisi, jos tapaisin ko. naisen muussa tilanteessa, mutta kauppa on heidän työpaikkansa ja he ovat siellä tekemässä työtään. Mukavaa, että jaksavat asiakkaankin kanssa jutella, mutta se on ammattitaitoa ja ystävällisyyttä eikä lupaus mistään.
No ainakin Lappeenrannan kaupunginjohtaja pyysi Prisman kassaneitiä rohkeasti treffeille ja ovat jo ehtineet naimisiin.
Ovat ihan julkisesti kertoneet tästä romanttisesta asiasta paikallisessa mediassa.
Veikkaan, ettei Lappeenrannan kaupunginjohtaja ollut yksinäinen hiippailija, joka ei sitä ennen saanut sanottua kyseiselle kassalle sanaakaan,
Kysy. Oli soveliasta tai ei. Mitä, jos et kysy ja elämäsi rakkaus menee sen takia ohi?
Oikea mies/nainen kysyy eikä kysele.
Vierailija kirjoitti:
Ihan mielenkiinnosta, tiedättekö yhtään naista, joka asiakaspalvelutehtävissä työskennellessään olisi tavannut seurustelukumppanin?
Tiedän.
Ei, mutta kassatytöllekin pitää keksia jotain tekemistä sille ajalle. Ja vaikka innostutkin mahdollisista treffeistä kovasti, niin älä kolisuta kassaa liikaa ainakaan ekoilla treffeillä.
Ollessani kaupan kassa sain kokea monenlaisia outoja tilanteita joissa asiakkaat (yleensä miehet) olivat jotenkin rajattomia. Esimerkiksi yksi miesasiakas yhtäkkiä tuli ostoksensa pakattuaan siihen mun selkäni taakse ja alkoi hieromaan hartioitani. Kyseessä oli vakioasiakas jonka kanssa aina rupattelin joten en mä nyt niin hirveästi tätä pelästynyt, mutta menin tosi hämilleni. Ja aloin tosissani miettimään sitä mihin mun edes kuuluu vetää raja? Tuo mies ei ollut mua iskemässä, siitä olen varma sillä mitään sellaista hänessä ei ollut havaittavissa, ei ennen tuota eikä sen jälkeenkään, mutta silti kyseessä oli täysin sopimaton käytös. Hänellä oli varmasti hyvä tarkoitus, mutta silti ethän sä nyt saamari mee yhtäkkiä kassaneidin selän taakse ja ala hieromaan! Ihan sama onko asiakas nainen tai mies ja ikään katsomatta, se on todella kiusallinen tilanne sille kassatyöntekijälle. Ja tää oli vain yksi esimerkki, monia hämmentäviä tilanteita tuli sen muutaman vuoden "urani" aikana ja kaikkien kanssa olin ihan ihmeissäni, että miksei kukaan kertonut etukäteen kuinka tällaisissa tilanteissa saa ja pitää toimia? Mulleki oltiin annettu vain tyyliin yksi ohje ja se on se, että asiakas on aina oikeassa. Niin koita siinä sitten vaan hymyillä vaikka sulle tehtäisiin vaikka mitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole epäkohteliasta. Sen sijaan keskusteluyritykset ovat. Lapun nainen voi unohtaa samantien, mutta keskusteluyrityksistä on vaikea päästä kohteliaasti eroon.
Osaat kirjoittaa jäsennellysti, joten kuulut kaiketi niihin fiksuihin miehiin, jotka ymmärtävät vetäytyä, jos nainen ei ota yhteyttä.
Lisäksi on myönteistä, että pohdit asiaa naisen näkökulmasta. Se on kohteliasta ja kertoo kyvystä empatiaan.
Silmäniskut, hymyt ja sen sellaiset voit unohtaa. Ne ovat noloja, jos eivät tule luonnostaan.
Keskusteluyrityksissä ei ole mitään epäkohteliasta. Minä tarkoitan keskustelulla ja reploilla samanlaisia asioita joita mm. itse (ja moni muu) käy tutun kassan kanssa tyyliin "Kylläpä siellä on liukas keli ulkona". En mitään henkilökohtaista. Kun kassa tulee tutuksi, hän usein avaa itse keskustelun tyyliin "Pitäisi varmaan itsekin joskus maistaa tuota... tuotetta". Esimerkit olivat hihasta vedettyjä, mutta siis tuollaisia arkisia reploja, joihin ei liity mitään henkilökohtaista. Ei kassalla ole tarkoitus alkaa kysellä toisen harrastuksia tai muuta henkilökohtaista. Mutta jos ei pysty edes tuollaiseen small talkiin, niin ehdottomasti ei kannata kysyä kahville.
Paitsi jos lähellä on muita kauppoja niin, ettei tuohon kauppaan ole pakko enää koskaan mennä.
Sen small talkin (suomeksi sanottuna tyhjänpuhumisen) voi suorittaa jossain muualla kuin häiritsemällä työntekijää työpaikallaan. Eikä tyhjänpuhumista varten tarvita kahvikutsua.
Eri
Ei sitä työntekijää välttämättä näe missään muualla kuin työpaikallaan.
Miksi edes pitäisi?
Töissä ollaan töissä eikä tyrkyllä (missään muualla käymättömille) päiväkahviseuraa vailla oleville ap:ille.
Ap on surkea tapaus: vakuuttelee kovin pöyhkeänä kuinka hän vain "kerran 10v:ssa" 'kiinnostuu' ja silloinkin kyseessä on työssään ja aspatyöroolissaan (= kaikilla ap:sta epäkiinnostavillakin kassoilla suhteellisen sama) oleva kuvitteellinen "tyttö", josta ap ei uliutopialuuloistaan huolimatta tiedä muuta kuin kassatyöroolinsa ja ulkonäön. Ap siis kehittää yksipuolisia tunteita (himoa) pinnallisista ja poissa töistä pätemättömistä rooleista.
Ei tajua edes selvintä signaalia: aspalta teitittely (yksikön/monikon/oikein/väärin...) on etäisyyden ottamista.
"Ei-yleinen kauneusihanne" joutuukin rangaistuksena toki tyytymään keneen vain koska "ei muitakaan saa" ja olettekosaanut-uli kun ani harvoin himoaa niin kutkutuksensa kohteella velvollisuus olla kiitollisena tarjolla.
Kyl pappa sun juna meni jo t: Kassa
Älä kysy kahville, mutta yritä keksiä jotain juteltavaa (jos ei ole jonoa!). Ostoksista, säästä, jostain ajankohtaisesta aiheesta tms. Kiinnostusta on helpompi arvioida sen perusteella, kuinka mielellään ja pitkään hän juttelee sinulle, hymyileekö ja katsooko silmiin, vai alkaako vaivaantua.
t.kaupan kassa
Lapun kirjoittaminen vaikuttaa hyvältä idealta. Voithan vielä sen ojentaessasi sanoa suupielestäsi vaikka, jään odottamaan vastaustanne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole epäkohteliasta. Sen sijaan keskusteluyritykset ovat. Lapun nainen voi unohtaa samantien, mutta keskusteluyrityksistä on vaikea päästä kohteliaasti eroon.
Osaat kirjoittaa jäsennellysti, joten kuulut kaiketi niihin fiksuihin miehiin, jotka ymmärtävät vetäytyä, jos nainen ei ota yhteyttä.
Lisäksi on myönteistä, että pohdit asiaa naisen näkökulmasta. Se on kohteliasta ja kertoo kyvystä empatiaan.
Silmäniskut, hymyt ja sen sellaiset voit unohtaa. Ne ovat noloja, jos eivät tule luonnostaan.
Keskusteluyrityksissä ei ole mitään epäkohteliasta. Minä tarkoitan keskustelulla ja reploilla samanlaisia asioita joita mm. itse (ja moni muu) käy tutun kassan kanssa tyyliin "Kylläpä siellä on liukas keli ulkona". En mitään henkilökohtaista. Kun kassa tulee tutuksi, hän usein avaa itse keskustelun tyyliin "Pitäisi varmaan itsekin joskus maistaa tuota... tuotetta". Esimerkit olivat hihasta vedettyjä, mutta siis tuollaisia arkisia reploja, joihin ei liity mitään henkilökohtaista. Ei kassalla ole tarkoitus alkaa kysellä toisen harrastuksia tai muuta henkilökohtaista. Mutta jos ei pysty edes tuollaiseen small talkiin, niin ehdottomasti ei kannata kysyä kahville.
Paitsi jos lähellä on muita kauppoja niin, ettei tuohon kauppaan ole pakko enää koskaan mennä.
Sen small talkin (suomeksi sanottuna tyhjänpuhumisen) voi suorittaa jossain muualla kuin häiritsemällä työntekijää työpaikallaan. Eikä tyhjänpuhumista varten tarvita kahvikutsua.
Eri
Ei sitä työntekijää välttämättä näe missään muualla kuin työpaikallaan.
Miksi juuri tätä työntekijää pitäisi kenenkään nähdä yhtään missään (missä hän ei itse halua näyttäytyä)?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse miehenä kokisin oudoksi ja epämukavaksi lähteä kysymään. Lähikaupassani on ollut parikin mukavaa naista työskentelemässä ja olen heidän kanssaan hiljaisina aikoina kaupassa pidempäänkin keskustellut kaikenlaista. En silti ikinä lähtisi yhtään pidemmälle. En tietenkään sitä vastustelisi, jos tapaisin ko. naisen muussa tilanteessa, mutta kauppa on heidän työpaikkansa ja he ovat siellä tekemässä työtään. Mukavaa, että jaksavat asiakkaankin kanssa jutella, mutta se on ammattitaitoa ja ystävällisyyttä eikä lupaus mistään.
No ainakin Lappeenrannan kaupunginjohtaja pyysi Prisman kassaneitiä rohkeasti treffeille ja ovat jo ehtineet naimisiin.
Ovat ihan julkisesti kertoneet tästä romanttisesta asiasta paikallisessa mediassa.
Veikkaan, ettei Lappeenrannan kaupunginjohtaja ollut yksinäinen hiippailija, joka ei sitä ennen saanut sanottua kyseiselle kassalle sanaakaan,
Saattoi hyvin ollakin, mutta löysi kuitenkin silti itselleen sopivan kumppanin kohteelta kysyen ei palstoilta.
"ja esimerkiksi tänään ostoksia hihnan päässä pakatessani katse alas käännettynä näin sivusilmällä, kuinka hän vilkaisi minua, vaikka kassalla oli jo uusi asiakas."
Katsoi työroolinsa puitteissa oletteko saanut ostoksenne pakattua, jotta olette pois seuraavien asiakkaiden tieltä.
Vierailija kirjoitti:
Ihan mielenkiinnosta, tiedättekö yhtään naista, joka asiakaspalvelutehtävissä työskennellessään olisi tavannut seurustelukumppanin?
Montakin, mutta ne on aina työpaikkaromansseja.
No ainakin Lappeenrannan kaupunginjohtaja pyysi Prisman kassaneitiä rohkeasti treffeille ja ovat jo ehtineet naimisiin.
Ovat ihan julkisesti kertoneet tästä romanttisesta asiasta paikallisessa mediassa.