Onko epäkohteliasta kysyä kassaa kahville?
Kun ehkä kerran kymmeneen vuoteen joku edes vähän värähdyttää, ei usein tee mieli tutustua. Nyt tekisi. Kysymyksessä on kassa, kaiketi opiskelija. Hänellä on persoonallinen ulkonäkö, satumainen, jonka en usko vetoavan kaikkiin. Lisäksi hän on hyvin pitkä, minua, keskimittaista miestä, pidempi.
Hän osaa myös teititellä oikein ("oletteko saanut" eikä "oletteko saaneet") ja hänen käytöksestään syntyy ylipäänsä jostain syystä sivistynyt vaikutelma.
Yli vuoden päivät olen kassalla viikonloppuisin tyttöä nähnyt. Heti ensinäkemästä on kutkuttanut kummallisesti ja minusta tuntuu (saattaa tietenkin olla ihan harhaa), että tytöstäkin on. Kuittia ojentaessa katseet kohtaavat tarpeettoman pitkään ja esimerkiksi tänään ostoksia hihnan päässä pakatessani katse alas käännettynä näin sivusilmällä, kuinka hän vilkaisi minua, vaikka kassalla oli jo uusi asiakas.
Nämä tuntemukset saattavat olla tietysti vain toiveiden luomaa harhaa.
Harmittaa, että tyttö sattuu olemaan kassa, koska tapaan ani harvoin tunteita herättäviä naisia, eikä asiakaspalvelijoita kai ole sopivaa kysyä kahville. Jos kuitenkin yrittäisi, onko siihen mitään järkevää tapaa? Vai annanko vain olla?
Kommentit (321)
Mahdollisuutesi ovat reilusti alle 1%. Mutta mitäpä sinä kysymällä menetät?
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitat lyhyen lapun tyyliin "Olisi mukava käydä yhdessä kahvilla. Jos ajattelet samoin ilmoittele numeroon: 123456789. Terveisin: Esko". Ja ojennat sen samalla kun teet pienet ostokset. Kun ihmettelee, niin isket silmää ja poistut kamojesi kanssa.
En minä nyt mitään silmää ala iskeä, liian teinimäistä. Kai tuo lappu olisi kuitenkin järkevin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitat lyhyen lapun tyyliin "Olisi mukava käydä yhdessä kahvilla. Jos ajattelet samoin ilmoittele numeroon: 123456789. Terveisin: Esko". Ja ojennat sen samalla kun teet pienet ostokset. Kun ihmettelee, niin isket silmää ja poistut kamojesi kanssa.
En minä nyt mitään silmää ala iskeä, liian teinimäistä. Kai tuo lappu olisi kuitenkin järkevin.
Tietysti isket ja hymyilet! Et kai sinä nyt sitä lappua jää siihen selittelelemään. Sen kun teet, niin turha odottaa puhelimeen viestiä ja sitten et kehtaa enää mennä koko kauppaan.
Vierailija kirjoitti:
Mahdollisuutesi ovat reilusti alle 1%. Mutta mitäpä sinä kysymällä menetät?
Niinhän se näissä tuppaa olemaan. Oma pää tuottaa toiveikasta harhaa. Toisaalta useamman kerran minulle on jälkeenpäin selvinnyt, että ihastus on ollut molemminpuolinen, kun se myös tuntui siltä.
Jos antaisi lapun ja lopettaisi käymisen kaupassa, jos se ei tuota vastakaikua, niin tyttöä ei ahdistaisi nähdä. Ei ole pakollinen kauppa, vaihtoehtojakin on.
Oletteko jutelleet muuta kuin kassarutiinit? Tiedätkö esim, onko hän sinkku?
Aina kannattaa kysyä, mutta jos hän kieltäytyy, niin on osattava ottaa se kieltävä vastaus vastaan eikä jankata, haukkua ym. Minua viime vuonna kysyi treffeille kassatyöskentelijänä ollessa eräs mies ja kun kerroin etten ole kiinnostunut, sain haukkumista, h*rittelua ja yleistämistä siitä että "kaikki naiset on ilkeitä ja h*ria" tuo ihminen sai porttikiellon myymälään koska en ollut ainoa keltä oli kysynyt ja ketä hän oli tuona päivänä haukkunut.
Aika märkä rätti päin kasvoja, kun soitan johonkin palveluun, niin siellä vastataan että valitettavasti kaikki asiakaspalvelijamme ovat varattuja. Kerrankin kun yrittäisi niin heti jauhot lyödään suuhun. Mutta Tinderiin en mene.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mahdollisuutesi ovat reilusti alle 1%. Mutta mitäpä sinä kysymällä menetät?
Niinhän se näissä tuppaa olemaan. Oma pää tuottaa toiveikasta harhaa. Toisaalta useamman kerran minulle on jälkeenpäin selvinnyt, että ihastus on ollut molemminpuolinen, kun se myös tuntui siltä.
Jos antaisi lapun ja lopettaisi käymisen kaupassa, jos se ei tuota vastakaikua, niin tyttöä ei ahdistaisi nähdä. Ei ole pakollinen kauppa, vaihtoehtojakin on.
Ei kannata lopettaa käymistä. Asia voi kypsyä hitaasti, sillä lapun tms. kysymyksen jälkeen sinä olet sentään jäänyt mieleen.
Vierailija kirjoitti:
Aina kannattaa kysyä, mutta jos hän kieltäytyy, niin on osattava ottaa se kieltävä vastaus vastaan eikä jankata, haukkua ym.
Eihän se olisi edes mahdollista, jos vain annan lapun. En tiedä edes hänen nimeään. Sitä paitsi lapun antamisen jälkeen mua nolottaisi niin paljon, etten varmasti uskaltaisi lähellekään tyttöä, jos hän ei ottaisi yhteyttä
Ihan mielenkiinnosta, tiedättekö yhtään naista, joka asiakaspalvelutehtävissä työskennellessään olisi tavannut seurustelukumppanin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina kannattaa kysyä, mutta jos hän kieltäytyy, niin on osattava ottaa se kieltävä vastaus vastaan eikä jankata, haukkua ym.
Eihän se olisi edes mahdollista, jos vain annan lapun. En tiedä edes hänen nimeään. Sitä paitsi lapun antamisen jälkeen mua nolottaisi niin paljon, etten varmasti uskaltaisi lähellekään tyttöä, jos hän ei ottaisi yhteyttä
Monet tytöt tykkäävät siitä, että asetat itsesi heidän edessään asemaan, jossa olet haavoittuvainen. Ole rohkea, kohtelias, sitkeä ja nöyrä.
Menee työpaikkahäirinnän puolelle. Tuskinpa itsekään haluaisit että joku vastenmielinen ihminen vainoaisi sinua työpaikalla.
Vierailija kirjoitti:
Ihan mielenkiinnosta, tiedättekö yhtään naista, joka asiakaspalvelutehtävissä työskennellessään olisi tavannut seurustelukumppanin?
Tiedän. Itseni. Mutta kumppani oli työkaveri, ei asiakas.
Vierailija kirjoitti:
Menee työpaikkahäirinnän puolelle. Tuskinpa itsekään haluaisit että joku vastenmielinen ihminen vainoaisi sinua työpaikalla.
Ei se mitään vainoa ole, jos kerran kysyy.
Vierailija kirjoitti:
Ihan mielenkiinnosta, tiedättekö yhtään naista, joka asiakaspalvelutehtävissä työskennellessään olisi tavannut seurustelukumppanin?
Olin ostamassa likaisissa duunarihaalareissa pikkukaupasta ruokaa ruokatauolle (eineslihapullia). Se oli kesätyö.
Kassa juoksi perääni, otti ylös autoni rekkarin ja selvitti henkilöllisyyteni. Naimisissa olemme olleet onnellisesti 12 vuotta.
Näin päin toimii.
Minä en lämmennyt heti, mutta muutamien treffien jälkeen olin ihan myyty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menee työpaikkahäirinnän puolelle. Tuskinpa itsekään haluaisit että joku vastenmielinen ihminen vainoaisi sinua työpaikalla.
Ei se mitään vainoa ole, jos kerran kysyy.
Mutku sä kysyt JOKA PÄIVÄ kerran!
t. se uhrisi
Kirjoitat lyhyen lapun tyyliin "Olisi mukava käydä yhdessä kahvilla. Jos ajattelet samoin ilmoittele numeroon: 123456789. Terveisin: Esko". Ja ojennat sen samalla kun teet pienet ostokset. Kun ihmettelee, niin isket silmää ja poistut kamojesi kanssa.