Pitävätkö alkoholistit koskaan välipäiviä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa juopoista kitkuttelee sen työviikon eli 5 päivää selvinpäin. Korostavat aina, että olivat ihan viikon selvinpäin, vaikka käsittääkseni viikossa on 7 päivää. 

Kylmä kalja poikineen rankan työviikon jälkeen ei vielä alkoholismia.

Kyllä se vaan on, jos pitää pienessä pöhnässä olla aina pari päivää. Tämä näkyy myös maanantaina työpaikoilla. Sinne valuu väsyneempää ja turvonneempaa porukkaa, kuin mitä sieltä perjantaina kotiin lähti. Juoppouttaan ei voi piilottaa. 

Nimenomaan. Alkoholisti kaipaa sitä autuaaksi tekevää pöhnää, joka tulee oluen juomisesta, ja odottaa että tulisi perjantai ja pääsisi jo juomaan. Selkeä riippuvuushan tuo on. 

Humalaiset ovat raskasta seuraa. Joskus kateellisena katson tuttavani ulkomaalaista miestä. Hän voi ottaa drinkin tai olla ottamatta. Alkoholista ei tule mitään numeroa eikä koskaan juoda humalaan asti. Sitä pidetään sivistymättömänä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ukko40 kirjoitti:

Mä olen alkoholisti vaikken ole alkoholia juonut yhtään 15 vuoteen.

Miten ihmeessä tuo voi olla tieteellisesti mahdollista?

Siten että alkoholismi ei ilmeisesti koskaan mitenkään parane eikä poistu ihmisestä, mutta muutamat onnekkaat pystyvät kuitenkin olemaan juomatta. Jos ottaisivat yhdenkin, suistuisivat suoraan ränniin taas.

Sitä olen joskun miettinyt, että jos alkoholismi on sairaus, niin miten se ilmenee sellaisissa kulttuureissa ja yhteisöissä, joissa alkoholia ei käytetä joko muuten vaan tai siksi että se on kielletty.

Riippuvuussairaus voi näyttäytyä esimerkiksi addiktoitumisena jonkin muun sallitun päihteen käyttöön, urheiluriippuvuutena tai työriippuvuutena ("työnarkomaani"). 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ukko40 kirjoitti:

Mä olen alkoholisti vaikken ole alkoholia juonut yhtään 15 vuoteen.

Miten ihmeessä tuo voi olla tieteellisesti mahdollista?

Täysin mahdollista. Alkoholismissa ei ole kyse siitä, paljonko ihminen juo tai kuinka usein. Alkoholismi on riippuvuussairaus. Useimmiten se sairaus ei poistu ihmisestä sillä, että ihminen lopettaa juomisen. Jos on riittävä geeniperimä riippuvuuteen, niin ei edes loppuelämän juomatta oleminen korjaa aivoista riippuvuusratoja. Pienikin juominen aktivoi riippuvuussairauden ja aiheuttaa juomishimon. Retkahdukset kuuluvat taudin kuvaan ja niistä palataan taas juomattomuuteen. Vaikka alkoholisti ei retkahtaisi, sairaus on edelleen olemassa. 

Tietysti alkoholismia on erilaista, ei kaikilla ole riippuvuudelle altistavia geenejä, vaan myös se aiheuttaa riippuvuutta, että esimerkiksi jossain elämäntilanteessa juo paljon. Niillä, joilta altistavat geenit puuttuvat, riippuvuussairaus voi korjautua joidenkin vuosien kuluessa ja elämäntilanteen muuttuessa jos on juomatta. Silloin ehkä ihminen pystyy joidenkin vuosien jälkeen palaamaan jonkinlaiseen kohtuukäyttöön sosiaalisissa tilanteissa, esimerkiksi kuohujuoman nostamiseen juhlissa, ilman, että siitä aiheutuu suurta juomishalua. Pirulliseksi asian tekee kuitenkin se, että et voi olla varma aiheutuuko vai ei, koska retkahdus ei suinkaan välttämättä seuraa heti välittömästi kuohujuoman nostamisen jälkeen, vaan se voi kyteä mielitekona esimerkiksi viikon verran ja sitten kasvaa liian vastustamattoman suureksi. Moni, joka on kokenut riippuvuuden mukanaan tuoman kurimuksen, ei halua ottaa sitä riskiä, että se aktivoituu uudelleen ja pitäytyy sen takia mieluummin holittomissa maljoissa. 

Hyvä vastaus. Eli jos juomista on tapahtunut liian pitkään, aivot ovat hermoradoittaneet itsensä haluamaan lopullisesti alkoholia. Neuroplastisuus on kuitenkin totta, eli ihminen voi opettaa aivoilleen olematta janoamatta alkoholia, veikkaisin. Silti paha rasti tässä yhteiskunnassa missä alkoholia on kaikkialla. Jos olisin päihdelääkäri, antaisin potilaani retkahtaa vaikka yrttiin mieluummin jos on pakko.

Vierailija kirjoitti:

Humalaiset ovat raskasta seuraa. Joskus kateellisena katson tuttavani ulkomaalaista miestä. Hän voi ottaa drinkin tai olla ottamatta. Alkoholista ei tule mitään numeroa eikä koskaan juoda humalaan asti. Sitä pidetään sivistymättömänä. 

Kulttuuriin voi kuulua raivokännien vetäminen mutta kulissien takana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ukko40 kirjoitti:

Mä olen alkoholisti vaikken ole alkoholia juonut yhtään 15 vuoteen.

Miten ihmeessä tuo voi olla tieteellisesti mahdollista?

Täysin mahdollista. Alkoholismissa ei ole kyse siitä, paljonko ihminen juo tai kuinka usein. Alkoholismi on riippuvuussairaus. Useimmiten se sairaus ei poistu ihmisestä sillä, että ihminen lopettaa juomisen. Jos on riittävä geeniperimä riippuvuuteen, niin ei edes loppuelämän juomatta oleminen korjaa aivoista riippuvuusratoja. Pienikin juominen aktivoi riippuvuussairauden ja aiheuttaa juomishimon. Retkahdukset kuuluvat taudin kuvaan ja niistä palataan taas juomattomuuteen. Vaikka alkoholisti ei retkahtaisi, sairaus on edelleen olemassa. 

Tietysti alkoholismia on erilaista, ei kaikilla ole riippuvuudelle altistavia geenejä, vaan myös se aiheuttaa riippuvuutta, että esimerkiksi jossain elämäntilanteessa juo paljon. Niillä, joilta altistavat geenit puuttuvat, riippuvuussairaus voi korjautua joidenkin vuosien kuluessa ja elämäntilanteen muuttuessa jos on juomatta. Silloin ehkä ihminen pystyy joidenkin vuosien jälkeen palaamaan jonkinlaiseen kohtuukäyttöön sosiaalisissa tilanteissa, esimerkiksi kuohujuoman nostamiseen juhlissa, ilman, että siitä aiheutuu suurta juomishalua. Pirulliseksi asian tekee kuitenkin se, että et voi olla varma aiheutuuko vai ei, koska retkahdus ei suinkaan välttämättä seuraa heti välittömästi kuohujuoman nostamisen jälkeen, vaan se voi kyteä mielitekona esimerkiksi viikon verran ja sitten kasvaa liian vastustamattoman suureksi. Moni, joka on kokenut riippuvuuden mukanaan tuoman kurimuksen, ei halua ottaa sitä riskiä, että se aktivoituu uudelleen ja pitäytyy sen takia mieluummin holittomissa maljoissa. 

Hyvä vastaus. Eli jos juomista on tapahtunut liian pitkään, aivot ovat hermoradoittaneet itsensä haluamaan lopullisesti alkoholia. Neuroplastisuus on kuitenkin totta, eli ihminen voi opettaa aivoilleen olematta janoamatta alkoholia, veikkaisin. Silti paha rasti tässä yhteiskunnassa missä alkoholia on kaikkialla. Jos olisin päihdelääkäri, antaisin potilaani retkahtaa vaikka yrttiin mieluummin jos on pakko.

Miksi ihmeessä? Ensiksikin, yrtit on laittomia. Toiseksi, minkä tahansa päihteen käyttö ylläpitää riippuvuusratoja. Kolmanneksi, ei päihdelääkäri pysty antamaan tai olemaan antamatta kenenkään retkahtaa. Kyllä ihmiset tekee valintoja ihan itsenäisesti ja päihdelääkäri yrittää auttaa omalla asiantuntemuksellaan niitä, jotka haluavat apua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ukko40 kirjoitti:

Mä olen alkoholisti vaikken ole alkoholia juonut yhtään 15 vuoteen.

Miten ihmeessä tuo voi olla tieteellisesti mahdollista?

Täysin mahdollista. Alkoholismissa ei ole kyse siitä, paljonko ihminen juo tai kuinka usein. Alkoholismi on riippuvuussairaus. Useimmiten se sairaus ei poistu ihmisestä sillä, että ihminen lopettaa juomisen. Jos on riittävä geeniperimä riippuvuuteen, niin ei edes loppuelämän juomatta oleminen korjaa aivoista riippuvuusratoja. Pienikin juominen aktivoi riippuvuussairauden ja aiheuttaa juomishimon. Retkahdukset kuuluvat taudin kuvaan ja niistä palataan taas juomattomuuteen. Vaikka alkoholisti ei retkahtaisi, sairaus on edelleen olemassa. 

Tietysti alkoholismia on erilaista, ei kaikilla ole riippuvuudelle altistavia geenejä, vaan myös se aiheuttaa riippuvuutta, että esimerkiksi jossain elämäntilanteessa juo paljon. Niillä, joilta altistavat geenit puuttuvat, riippuvuussairaus voi korjautua joidenkin vuosien kuluessa ja elämäntilanteen muuttuessa jos on juomatta. Silloin ehkä ihminen pystyy joidenkin vuosien jälkeen palaamaan jonkinlaiseen kohtuukäyttöön sosiaalisissa tilanteissa, esimerkiksi kuohujuoman nostamiseen juhlissa, ilman, että siitä aiheutuu suurta juomishalua. Pirulliseksi asian tekee kuitenkin se, että et voi olla varma aiheutuuko vai ei, koska retkahdus ei suinkaan välttämättä seuraa heti välittömästi kuohujuoman nostamisen jälkeen, vaan se voi kyteä mielitekona esimerkiksi viikon verran ja sitten kasvaa liian vastustamattoman suureksi. Moni, joka on kokenut riippuvuuden mukanaan tuoman kurimuksen, ei halua ottaa sitä riskiä, että se aktivoituu uudelleen ja pitäytyy sen takia mieluummin holittomissa maljoissa. 

Hyvä vastaus. Eli jos juomista on tapahtunut liian pitkään, aivot ovat hermoradoittaneet itsensä haluamaan lopullisesti alkoholia. Neuroplastisuus on kuitenkin totta, eli ihminen voi opettaa aivoilleen olematta janoamatta alkoholia, veikkaisin. Silti paha rasti tässä yhteiskunnassa missä alkoholia on kaikkialla. Jos olisin päihdelääkäri, antaisin potilaani retkahtaa vaikka yrttiin mieluummin jos on pakko.

Jos olisi mahdollista päättää, niin antaisin potilaan retkahtaa urheiluun. Se on yleensä elimistölle vähiten vaarallista, ehkä jopa terveellistä. 

Vierailija kirjoitti:

Jos pidät välipäivän, ja suunnittelet silloin, mitä juot seuraavana päivänä, olet alkoholisti.

Eli alkoholisti ei pysty unohtamaan alkoholia kokonaiseksi päiväksi, jos hän on hereillä/tajuissaan.

Surullista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ukko40 kirjoitti:

Mä olen alkoholisti vaikken ole alkoholia juonut yhtään 15 vuoteen.

Miten ihmeessä tuo voi olla tieteellisesti mahdollista?

Täysin mahdollista. Alkoholismissa ei ole kyse siitä, paljonko ihminen juo tai kuinka usein. Alkoholismi on riippuvuussairaus. Useimmiten se sairaus ei poistu ihmisestä sillä, että ihminen lopettaa juomisen. Jos on riittävä geeniperimä riippuvuuteen, niin ei edes loppuelämän juomatta oleminen korjaa aivoista riippuvuusratoja. Pienikin juominen aktivoi riippuvuussairauden ja aiheuttaa juomishimon. Retkahdukset kuuluvat taudin kuvaan ja niistä palataan taas juomattomuuteen. Vaikka alkoholisti ei retkahtaisi, sairaus on edelleen olemassa. 

Tietysti alkoholismia on erilaista, ei kaikilla ole riippuvuudelle altistavia geenejä, vaan myös se aiheuttaa riippuvuutta, että esimerkiksi jossain elämäntilanteessa juo paljon. Niillä, joilta altistavat geenit puuttuvat, riippuvuussairaus voi korjautua joidenkin vuosien kuluessa ja elämäntilanteen muuttuessa jos on juomatta. Silloin ehkä ihminen pystyy joidenkin vuosien jälkeen palaamaan jonkinlaiseen kohtuukäyttöön sosiaalisissa tilanteissa, esimerkiksi kuohujuoman nostamiseen juhlissa, ilman, että siitä aiheutuu suurta juomishalua. Pirulliseksi asian tekee kuitenkin se, että et voi olla varma aiheutuuko vai ei, koska retkahdus ei suinkaan välttämättä seuraa heti välittömästi kuohujuoman nostamisen jälkeen, vaan se voi kyteä mielitekona esimerkiksi viikon verran ja sitten kasvaa liian vastustamattoman suureksi. Moni, joka on kokenut riippuvuuden mukanaan tuoman kurimuksen, ei halua ottaa sitä riskiä, että se aktivoituu uudelleen ja pitäytyy sen takia mieluummin holittomissa maljoissa. 

Hyvä vastaus. Eli jos juomista on tapahtunut liian pitkään, aivot ovat hermoradoittaneet itsensä haluamaan lopullisesti alkoholia. Neuroplastisuus on kuitenkin totta, eli ihminen voi opettaa aivoilleen olematta janoamatta alkoholia, veikkaisin. Silti paha rasti tässä yhteiskunnassa missä alkoholia on kaikkialla. Jos olisin päihdelääkäri, antaisin potilaani retkahtaa vaikka yrttiin mieluummin jos on pakko.

Miksi ihmeessä? Ensiksikin, yrtit on laittomia. Toiseksi, minkä tahansa päihteen käyttö ylläpitää riippuvuusratoja. Kolmanneksi, ei päihdelääkäri pysty antamaan tai olemaan antamatta kenenkään retkahtaa. Kyllä ihmiset tekee valintoja ihan itsenäisesti ja päihdelääkäri yrittää auttaa omalla asiantuntemuksellaan niitä, jotka haluavat apua. 

Saksassa laillistunee tänä tai ensi vuonna kun ei tiedä miten nuo hallituskaudet siellä menevät. Kanada laillisti jo 2018. Italia laillisti. Malta laillisti. Thaimaa laillisti. Tuosta ulkomuistista lähivuosilta.

Suomi 2024?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ukko40 kirjoitti:

Mä olen alkoholisti vaikken ole alkoholia juonut yhtään 15 vuoteen.

Miten ihmeessä tuo voi olla tieteellisesti mahdollista?

Siten että alkoholismi ei ilmeisesti koskaan mitenkään parane eikä poistu ihmisestä, mutta muutamat onnekkaat pystyvät kuitenkin olemaan juomatta. Jos ottaisivat yhdenkin, suistuisivat suoraan ränniin taas.

Sitä olen joskun miettinyt, että jos alkoholismi on sairaus, niin miten se ilmenee sellaisissa kulttuureissa ja yhteisöissä, joissa alkoholia ei käytetä joko muuten vaan tai siksi että se on kielletty.

Sitä juodaan salaa.

Suurimmalla osalla liikaa alkoholia nauttivista välissä on työviikko.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Humalassa olo on niin epämielyttävää ja tympeää ja raskasta , että en sitä halua. Ihmettelen miten jotkut sitä oikein etsivät . Ei se voi olla kenestäkään mukavaa, humaltuminen.

On se mukavaa, en muuten joisikaan. Oletko kuullut sellaisesta kuin "ihmiset on erilaisia"?

Hän puhuikin omasta näkökulmastaan käsin.

Mulla on tuttuja, jotka voivat olla pitkiäkin aikoja selvinpäin, käydä töissä, ym. Mutta sitten kun ratkeaa, niin saattaa juoda ainakin viikon putkeen.

Ja siis silleen, ettei selvää hetkeä nää.

Itellä nuorempana oli aika, jolloin join joka päivä. Mutta olin selvinpäin joka päivä, ja vasta illalla/yöllä join.

Mä en ole ikinä oikein siihen pystynyt, että kun silmät aukee, niin juodaan lisää.

Jonkun kerran jollain monipäiväisillä festareilla tms. on tullut kokeiltua muiden mukana, mutta ei ole mun juttu.

Vierailija kirjoitti:

Humalassa olo on niin epämielyttävää ja tympeää ja raskasta , että en sitä halua. Ihmettelen miten jotkut sitä oikein etsivät . Ei se voi olla kenestäkään mukavaa, humaltuminen.

Sitten juot liikaa. Pikku pöhnässä on aina mukavaa. Liika känni on epämiellyttävää munkin mielestä.

Olen alkoholisti. Join viimeisen kerran kesällä 1998. En uskalla ikinä juoda mitään, koska yhtään en tiedä mitä voi tapahtua. Luultavasti heräisin jostain enkä tietäisi miten sinne jouduin.

Vierailija kirjoitti:

Suurimmalla osalla liikaa alkoholia nauttivista välissä on työviikko.

Tuo porukka ei edes miellä itseään ongelmakäyttäjäksi vaikka joka viikonloppu menee salkku olutta. Tekee vuodessa pitkälti yli tonnin ja monella siihen vielä lisäksi tupakka aski niin melkein 2 tonnia vuodessa. Eikä tuohon ole laskettu edes mahdollisia baarikäyntejä.

Kun join niin en useinkaan juonut vappuna, juhannksena tai uutena vuotena. Ne oli amatöörien päiviä.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on tuttuja, jotka voivat olla pitkiäkin aikoja selvinpäin, käydä töissä, ym. Mutta sitten kun ratkeaa, niin saattaa juoda ainakin viikon putkeen.

Ja siis silleen, ettei selvää hetkeä nää.

Itellä nuorempana oli aika, jolloin join joka päivä. Mutta olin selvinpäin joka päivä, ja vasta illalla/yöllä join.

Mä en ole ikinä oikein siihen pystynyt, että kun silmät aukee, niin juodaan lisää.

Jonkun kerran jollain monipäiväisillä festareilla tms. on tullut kokeiltua muiden mukana, mutta ei ole mun juttu.

Hyi hitto. Ehkä tämä erottaa suurkuluttajan alkoholistista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurimmalla osalla liikaa alkoholia nauttivista välissä on työviikko.

Tuo porukka ei edes miellä itseään ongelmakäyttäjäksi vaikka joka viikonloppu menee salkku olutta. Tekee vuodessa pitkälti yli tonnin ja monella siihen vielä lisäksi tupakka aski niin melkein 2 tonnia vuodessa. Eikä tuohon ole laskettu edes mahdollisia baarikäyntejä.

Halvempaa kuin auton omistaminen ja ylläpito.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa juopoista kitkuttelee sen työviikon eli 5 päivää selvinpäin. Korostavat aina, että olivat ihan viikon selvinpäin, vaikka käsittääkseni viikossa on 7 päivää. 

Kylmä kalja poikineen rankan työviikon jälkeen ei vielä alkoholismia.

Kyllä se vaan on, jos pitää pienessä pöhnässä olla aina pari päivää. Tämä näkyy myös maanantaina työpaikoilla. Sinne valuu väsyneempää ja turvonneempaa porukkaa, kuin mitä sieltä perjantaina kotiin lähti. Juoppouttaan ei voi piilottaa. 

Nimenomaan. Alkoholisti kaipaa sitä autuaaksi tekevää pöhnää, joka tulee oluen juomisesta, ja odottaa että tulisi perjantai ja pääsisi jo juomaan. Selkeä riippuvuushan tuo on. 

Kunhan pääsee joka päivä vetämään tenut, on vapaa riippuvuudesta.