Hehkutetaan lasten hoitamista kotona, ei päiväkodissa
Olen jo pitkään ajatellut, miten tilanne on kääntynyt siihen, että ei melkein kehtaa sanoa ääneen, kuinka haluaa hoitaa lapset kotona ainakin kolmevuotiaaksi.
En yhtään koe, että päiväkoti olisi pienille hyvä paikka. Yli kolmevuotiaillekin päiväkoti on todella stressaavaa, ainakin jos päivät ovat pitkiä.
Varmaan osa syy, ettei kehtaa sanoa ääneen mielipidettä on se, että pelkää syyllistävänsä toisia vanhempia, jotka saattavat viedä jo 1 vuotiaan päikkyyn.
Siis yleinen keskustelu tuntuu olevan, että nopeasti vaan lapset muiden hoitoon (isoihin ryhmiin...) ja äiti nopeasti töihin. Ja tuntuu hassulta kokea olevansa vähemmistöä.
Ilmanmuuta joillakin on oikeasti taloudellinen pakko.. Ja kyllä mekin joudutaan tinkimään paljosta.
Mutta on ihana mennä vielä 1 vuotiaan kanssa vauvantahtisesti ja isommillekin antaa stressitön lapsuus.
Kommentit (76)
No onhan tää aivan mahtavaa elää kiireetöntä elämää. 2,5-vuotias nukkuu 21 - 8 / 9 asti ja sit syödään yhdessä aamupalaa ja mietitään mitä kaikkea kivaa tehdään päivän aikana. Ei oo tarvinnut riuhtoa aamulla seittemän aikaan ylös sängystä kiireellä päiväkotiin tmv.
Vierailija kirjoitti:
Halusit kotihoidon hyviä puolia:
Ei täitä, ei kihomatoja, ei noroa, ei koronaa, ei influenssaa, ei korvatulehduksia, ei aikaisia aamuheräämisiä, ei hoitajien valitusta kuravaatteista ja kumisaappaista, ei daisyviestejä, ei yövalvomisia, ei työstressiä.
Tilalla rauhalliset aamut, yhteistä tekemistä, kivoja harrastuksia ja retkiä lapsen kanssa, 1 flunssa/talvi.
Juuri näin!
Vierailija kirjoitti:
Paljon hehkutetaan varhaiskasvatusta, kaikkea sitä hyvää mitä lapset sieltä saavat. Ja mitä ilman jäävät jos eivät osallistu varhaiskasvatukseen.
Totuus on aivan toinen, vaikka siellä pöiväkodissa sattuisi olemaan pysyvä hyvä henkilöstö lapsia hoitamassa, niin nykyisin ryhmässä on AINA joku hankala lapsi joka satuttaa toisia tai vie muuten aikuisten aikaa paljon.
Kaiken mitä lapsi saa päiväkodista pystyy tarjoamaan myös kotona, ilman kello kaulassa elämistä, ilman ison ryhmän ,vaihtuvien aikuisten aiheuttamaa stressiä. On leikkipuistoja, perhekerhoja, avoimen kerhoja missä saa lapsikontakteja.
Arvostan todella paljon vanhempaa joka hoitaa itse lapsensa kotona.
Nousee karvat pystyyn kun 1v vanhemmat hehkuttaa miten paljon ovat saaneet päiväkodilta, miten eivät olisi osanneet, pärjänneet ilman. Kyllä olisivat, ihan yhtälailla se lapsi olisi kehittynyt kotona. Tosin, kukaan ei olisi purrut sitä naamasta eikä raapinut
Olisi kyllä hirveää jos lapseni kohtaisi hankalan lapsen, sitähän ei tapahdu koskaan muualla kuin päiväkodissa. Ne ovat lapsia pktäti!
Meidän neuvolan terveydenhoitaja suhtautuu todella nuivasti lasten kotihoitoon. Päiväkodista aletaan jankkaamaan jo reilusti ennen vauvan syntymää ja joka ikisellä neuvolakäynnillä kysellään päiväkodin perään. Meidän 2-vuotias lapsi menee päiväkotiin muutamaksi kuukaudeksi ennen toisen lapsen syntymää ja voi vitsi sitä jankutusta, että pitäisiköhän sen esikoisen kuitenkin käydä siellä päiväkodissa. Pitäähän se uusi äiti väsyttää sillä päiväkotirumballa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paljon hehkutetaan varhaiskasvatusta, kaikkea sitä hyvää mitä lapset sieltä saavat. Ja mitä ilman jäävät jos eivät osallistu varhaiskasvatukseen.
Totuus on aivan toinen, vaikka siellä pöiväkodissa sattuisi olemaan pysyvä hyvä henkilöstö lapsia hoitamassa, niin nykyisin ryhmässä on AINA joku hankala lapsi joka satuttaa toisia tai vie muuten aikuisten aikaa paljon.
Kaiken mitä lapsi saa päiväkodista pystyy tarjoamaan myös kotona, ilman kello kaulassa elämistä, ilman ison ryhmän ,vaihtuvien aikuisten aiheuttamaa stressiä. On leikkipuistoja, perhekerhoja, avoimen kerhoja missä saa lapsikontakteja.
Arvostan todella paljon vanhempaa joka hoitaa itse lapsensa kotona.
Nousee karvat pystyyn kun 1v vanhemmat hehkuttaa miten paljon ovat saaneet päiväkodilta, miten eivät olisi osanneet, pärjänneet ilman. Kyllä olisivat, ihan yhtälailla se lapsi olisi kehittynyt kotona.
Olisi kyllä hirveää jos lapseni kohtaisi hankalan lapsen, sitähän ei tapahdu koskaan muualla kuin päiväkodissa. Ne ovat lapsia pktäti!
Muualla lapsilla on vieressä omat vanhemmat valvomassa. Ei mun lasta kukaan pääse satuttamaan.
Vierailija kirjoitti:
Lapsi saa elää kotona omassa rytmissään, ilman oravanpyörään joutumista. Siihen nimittäin joutuu väkisin mukaan sitten kouluiässä viimeistään.
Tämä
Itse olen todennut että tuolle 2,5-vuotiaalle riittää kyllä mainiosti kerran viikossa kokoontuva seurakunnan päiväkerho "varhaiskasvatukseksi". Pieni ryhmä, lapsi jää sinne aina iloisena ja joka kerta tekevät jotain kivoja juttuja (askartelua jne) ja myös vapaalle leikille jää aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Päiväkoti ei millään tapaa palvele alle 3 vuotiaan lapsen tarpeita. Päiväkodit ovat jopa aikuisille stressaavia paikkoja. Ne pitäisi melkein lailla kieltää tai ainakin tehdä paljon kodinomaisemmiksi. Miksi tehdä lapsi jos se pitää heti tunkea päiväkotiin?
Samaa mieltä!
Lapsen paras on äidin kanssa kotona. Arvostan suuresti kotiäitejä.
Muu maa mustikka oma maa mansikka
Vierailija kirjoitti:
Halusit kotihoidon hyviä puolia:
Ei täitä, ei kihomatoja, ei noroa, ei koronaa, ei influenssaa, ei korvatulehduksia, ei aikaisia aamuheräämisiä, ei hoitajien valitusta kuravaatteista ja kumisaappaista, ei daisyviestejä, ei yövalvomisia, ei työstressiä.
Tilalla rauhalliset aamut, yhteistä tekemistä, kivoja harrastuksia ja retkiä lapsen kanssa, 1 flunssa/talvi.
Hyvin listattu.
Täällä Espoossa hyvin keskiluokkaisella asuinalueella kaikki vievät lapsensa päiväkotiin aivan viimeistään 2v (enenevissä määrin jo 1v) huom! vaikka jompi kumpi olisi kotona vauvan kanssa tai jostain muusta syystä!
Oli vanhemmilla vapaapäiviä tai lomaa, lapset on hoidossa. Olisko siksi koska joutuvat siitå sitten maksamaan kun tulot kuitenkin kohtuuhyvät? Vanhemmat ihan pulassa lastensa kanssa, kun eivät osaa olla heidän kanssaan kun eivät ole joutuneet olemaan. Moni vanhempi ei osaa yksin olla kahden lapsen kanssa. Se on kyllä suorastaan säälittävää. Sitten ihmetellään kun lapset oireilee ja on hankalia (vanhempien mielestä). Ratkaisuna lisätään hoitoaikaa.
Vierailija kirjoitti:
Täällä Espoossa hyvin keskiluokkaisella asuinalueella kaikki vievät lapsensa päiväkotiin aivan viimeistään 2v (enenevissä määrin jo 1v) huom! vaikka jompi kumpi olisi kotona vauvan kanssa tai jostain muusta syystä!
Oli vanhemmilla vapaapäiviä tai lomaa, lapset on hoidossa. Olisko siksi koska joutuvat siitå sitten maksamaan kun tulot kuitenkin kohtuuhyvät? Vanhemmat ihan pulassa lastensa kanssa, kun eivät osaa olla heidän kanssaan kun eivät ole joutuneet olemaan. Moni vanhempi ei osaa yksin olla kahden lapsen kanssa. Se on kyllä suorastaan säälittävää. Sitten ihmetellään kun lapset oireilee ja on hankalia (vanhempien mielestä). Ratkaisuna lisätään hoitoaikaa.
Tää on kyllä ihan järkyttävää!
Vierailija kirjoitti:
Lapsi saa elää kotona omassa rytmissään, ilman oravanpyörään joutumista. Siihen nimittäin joutuu väkisin mukaan sitten kouluiässä viimeistään.
Juuri näin. Ja siinä oravanpyörässä sitten ehtii olla loppuelämän.
Vierailija kirjoitti:
Minä harkitsin 1,5v lapselleni päiväkotia ja menimme tutustumaan. Meno oli niin kaaosta ja niukalla aikuisresurssilla ohjattua, että totesin lapseni olevan sinne vielä liian pieni.
Tein sitten ratkaisuni aloittaa työt 2pvä viikossa ja silloin lapsi perhepäivähoidossa. Tämä on toiminut hyvin, ainoa harmi on laiha lompakko, mutta kyllä tässä vielä seuraavat 1,5v näin kitkutellaan.
Joo sama juttu; käytiin kans tutustumassa kun lapsi oli 1,5-vuotias. Tutustumiskäynti riitti, nyt oon edelleen 2,5-vuotiaan ihanan pojan kanssa kotona. Iloinen ja hienosti kehittyvä lapsi. Kerhossa käy ja tapaa läheistemme lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Halusit kotihoidon hyviä puolia:
Ei täitä, ei kihomatoja, ei noroa, ei koronaa, ei influenssaa, ei korvatulehduksia, ei aikaisia aamuheräämisiä, ei hoitajien valitusta kuravaatteista ja kumisaappaista, ei daisyviestejä, ei yövalvomisia, ei työstressiä.
Tilalla rauhalliset aamut, yhteistä tekemistä, kivoja harrastuksia ja retkiä lapsen kanssa, 1 flunssa/talvi.
Olemme hoitaneet lapsemme pitkään kotona ja voin kertoa, että kyllä myös kotihoidetuilla lapsilla on korvatulehduksia, influenssaa, yövalvomisia, ja jopa kihomatoja, jos heille aikoo tarjota niitä paljon puhuttuja sosiaalisia virikkeitä. Ja jos ei tarjoa, sitten vasta asiat huonosti ovatkin.
Vierailija kirjoitti:
Sellaista päiväkotia ei valitettavasti ole vielä olemassa, joka kykenisi antamaan lapselle yhtä paljon kuin vanhemmat pitäessään lasta kotihoidossa.
Tämä
Meillä on kolme lasta, otin aina isommat lapset kotiin, kun jäin äitiyslomalle. Esikoinen oli juuri täyttänyt kaksi vuotta, kun jäin äitiyslomalle. Hän oli ollut päiväkodissa viitisen kuukautta sitä ennen. Muistan ikuisesti, miten onnellinen hän oli, kun sain jäädä kotiin. Hän varmisti aluksi aamulla, että eihän mennä päiväkotiin tänään. Hän on aina ollut hyvin rauhallinen lapsi ja nautti suunnattomasti, kun sain kotona piirtää ja leikkiä legoilla rauhassa. Kävimme leikkipuistossa ulkoilemassa, kaupassa, pulkkamäessä, perhekahvilassa ym. Hän tykkäsi myös muskarista, ja kävimme sielläkin.
Kun jäin äitiyslomalle kolmannesta lapsestani, esikoinen kävi jo eskaria. Nelivuotias keskimmäinen halusi jäädä kotiin äidin ja vauvan kanssa. Ajattelin, että hän olisi käynyt päiväkodissa kerhomaisesti, mutta hän ei suostunut menemään sinne. Hän viihtyi hyvin kotona, myöhemmin hän kävi seurakunnan päiväkerhossa ja pari kertaa viikossa voimistelukoulussa. Kävimme uimahallissa, kirjastossa, luettiin kirjoja, leivottiin, askarreltiin, käytiin kaupassa, leikkipuistoissa, luistelemassa, hiihtämässä. Uskon, että meidän päivät oli todella paljon monipuolisempia kuin päiväkodissa.
Nuorin meni 2,5-vuotiaana päiväkotiin, keskimmäinen meni silloin eskariin ja isoin oli jo koulussa. Omien kokemusten perusteella suosittelen kyllä kotihoitoa. Kun lasten kanssa on paljon tekemisissä, heidät tulee kasvattaneeksi sellaisiksi, että heidän kanssaan on kiva olla. Itseäni aina vihloo, kun vanhemmat puhuvat lapsivapaistaan tai lapsivapaista viikonlopuista, ikään kuin lapset olisivat jokin paha, jolta saa olla rauhassa. Jos lapsen kanssa on kauheaa tai raskasta, on ehkä syytä katsoa itseään kasvattajan peilistä.