Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Polyamoria mediassa, turhauttaako teitäkin?
13.01.2023 |
Jatkuvasti siitä on uutisia ja puhetta jossain. Ohjelmissa, lehdissä, jne jne. Sama juttu onlyfanssissa. Pelkkää hehkutusta vaan. Tuntuu että tuota ihan mainostetaan.
Oonko ihan kalkkis, kun tuollainen harmittaa? Tuntuu vähän moraalittomalta korostaa tuollaista elämäntapaa. Mulle uskollisuus on tärkeä arvo ja rakastelu osa vakaata suhdetta. Ei jotain mitä pitäisi saada kaikkialta, erilaista, eri ihmisiltä koko ajan tai mistä pitäisi käydä kauppaa. Miksi se yksi ei riitä ja miksi ihmiset eivät enää arvosta uskollisuutta?
Kommentit (468)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi se yksi ei riitä ja miksi ihmiset eivät enää arvosta uskollisuutta?
Oi, miksi, oi, miksi kaikki maailman ihmiset eivät ole samanlaisia kuin minä ja ajattele samalla tavalla kuin minä. Oisko mitään ap, jos ottaisit katseen välillä pois sieltä omasta navasta?
Ilmiö, jota kuvaat on yksinkertaisesti se, että ihminen on laumaeläin. Se ilmenee tuossa lainaamassasi hyvin.
Muiden erilaiset ratkaisut ahdistavat, koska lauman hajoaminen pelottaa ihan vaistotasolla. Ilmiöllä on vahvat evolutiiviset juuret.
Erilaisten ratkaisujen hyväksyminen vaatisi ajatteluprosessia, ja siihen ei monella ole joko kapasiteettia tai halua, joten reagoidaan tunteella kielteisesti.
Lauman keskiössä, samankaltaisten ja samanmielisten keskellä eläneitä pelottaa lauman reunoilla, marginaalissa elävät, joilla on erilaisia tapoja ja ajatuksia kuin itsellään on. Jopa toisen lauman jäsen erilaisine elämäntapoineen on helpompi hyväksyä, kuin oman lauman marginaalissa elävä.
Entäs jos sille pelolle on hyvät perusteet? Entä jos nämä marginaalissa elävät voivat toisinaan, esim. polyamorian kohdalla, olla todellinen uhka laumalle? Erityisesti lapsille?
Noi marginaalit tyypit keksivät aivan mitä tahansa, muuntelevat totuutta, keksivät mitä erikoisimpia tarinoita puolustellakseen käytöstään. Sinänsä hauskaa viihdettä katsoa kun puhuvat itseään pussiin. Argumentaatio ei vain kestä heillä tarkempaa ja kriittistä tarkastelua. Siinä vaiheessa kuin näin tehdään he joko suuttuvat tai uhriutuvat. Syynä on pelko ulkopuolelle jäämisestä ja sitä nämä marginaalit eivät kestä.
"Puolustellakseen käytöstään" - ehkä tässä juuri on se ongelma. Miksi kenenkään pitäisi edes joutua puolustelemaan yksityiselämänsä valintoja ulkopuolisille?
Sivistyneessä yhteiskunnassa on normit jonka mukaan ihmiset ajattelevat ja toimivat. Toimivan yhteiskunnan takana on viime kädessä luottamus. Aina voi tietenkin valita että luottamus itselleen sellainen arvo joka kuuluu kaatopaikalle mutta silloin saattaa tulla arvostelua jos käyttäytyy tuon arvovalintansa mukaisesti.
Jos koet, että sinulle tärkeä arvo on luottamus siihen että voit päättää muiden ihmisten yksityiselämästä, niin voin luvata että tulet kyllä pettymään raskaasti.
Jokainen eläkööt tyylillään mutta uhriutuminen on aika lapsellisen ihmisen ominaisuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi muka yksiavioisissa suhteissa petetään niin paljon?
Tää on ollut mulle aina ihan käsittämätöntä. Oon itse poly, ja oon helposti voinut paneskella ympäriinsä vaikka kuinka, vaikka oon ollut erittäin rakastuneena suhteessa, ja oon voinut olla rakastuneena useampaan ihmiseen kerralla, mutta ikinä en ole voinut valehdella ja pettää mun rakkaita. Ihan absurdi ajatus sellainen.
Niin sori en nyt oikein ymmärrä.
Pettäjä ja valehtelija on henkisesti jäänyt lapsen tai teinin tasolle suhdemuodosta riippumatta.
Niin mutta kun niitä pettäjiä ja valehtelijoita on niin paljon, että ei tuo selitys oikein riitä.
Minua häiritsee tässä ilmiössä se, että siinä on aina edustettuna vain nuoria ihmisiä. Miksi ei haastatella myös vanhempia ihmisiä, jotka ovat harrastaneet polyamoriaa tai avointa suhdetta nuorena ja jatkaneet sitä vanhempanakin tai lopettaneet.
Itse kuulun mieheni kanssa lopettaneisiin. Meillä oli avoin suhde 80-luvulla kun oltiin nuoruuden kukoistuksessa, lopetimme se 90-luvulla kun saatiin lapsia.
Näin jälkikäteen ajatellen hassasimme tärkeät nuoruuden avioliittovuodet tähän juttuun, kun olisi pitänyt syventää omaa parisuhdetta, lujittaa keskinäistä luottamusta kaikilla tasoilla, myös tunne-elämässä, ja pitää parisuhdetta edelleen seksuaalisesti kiinnostavana, että ei tarvitse etsiä kiinnostaa seksiä muualta. En usko, enää, että uutuudenviehätys uuden (yleensä vaihtuvan) partnerin kanssa kuten avoimessa suhteessa on ainut tapa saada kiinnostavaa seksiä.
Nyt mies on jo kuollut, joten case closed. Sitäkin kannattaisi nuorten ajatella: aikaa ei ole rajattomasti. Ei kannata tuhlata sitä.
Myös yhdessä vanheneminen on oma juttunsa. Nuorena ja kauniina on helppo sekoilla monissa sängyissä alastomana. :) Vanhana kaipaa sitä yhtä rakasta ihmistä rinnalleen sänkyyn lähekkäin nukkumaan. Isäukolleni oli yhdessä nukkuminen ja vaimon läheisyys (ilman seksiä siis siinä vaiheessa) tosi tärkeää ysikymppisenä, hän sanoi, että tämä uusi läheisyys on parempaa kuin seksi.
Vierailija kirjoitti:
Se, että väittää olevansa joku polyamoristi, ei ole mitään muuta kuin hedonismin ja itsekkyyden viimeisin huipentuma.
Jep, halu olla kontrolloimatta toisia on tosiaan varmaan itsekkyyden huipentuma 🤔😀
Vierailija kirjoitti:
Ne avoimissa suhteissa elävät henkilöt, jotka itse tunnen, heillä on ongelmia itsensä kanssa ja siten myös ihmissuhteissaan ja erityisesti parisuhteessaan. Tai on haastava tausta muutoin. Itseäni hieman harmittaa se, että näissä kuvioissa "ratkaisuksi" parisuhteen kysymyksiin valitaan tämä suhteen aukaiseminen, vaikka se juurisyy on jossain ihan muualla.
Tuntemillani avointen suhteiden ihmisillä on mm. korostunut tarve ihailulle, jne. joka kumpuaa huonommuuden tunteesta.
Itselleni on aivan sama miten kukin omassa suhteessaan on. Samalla en usko, että avoin suhde monestikaan korjaa sitä, mikä oikeasti on ihmisessä rikki.
Useimmilla minun tuntemillani ihmisillä on ongelmia itsensä kanssa, parisuhdemuodosta riippumatta. Viimeistään lasten synnyttyä ja keski-iän kriisin iskettyä päälle alkaa ne viimeisetkin, aiemmin tasapainoisilta vaikuttaneet ihmiset näyttää todelliset haavansa. Ei se ole mikään avosuhteilijoiden erityispiirre.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suhteita on monenlaisia. Minusta on hieman kiusallista parisuhteen tai ihmisen itsensä yliseksualisointi.
Joo, toimiva monogamia edellyttää yksilöltä kypsyyttä ihmissuhteissaan, eivät kaikki siihen kykene tai arvosta sellaista puolta itsessään.
Jotenkin tämä oman biologisen puolen ylikorostaminen on, no.... vähän noloa.
Onhan se ihan mahtava juttu, jos ollaan kiihkeästi rakastuttu ja voidaan sitten vielä olla sängyssäkin ihanasti kaksin, kolmin tai nelistään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minua häiritsee tässä ilmiössä se, että siinä on aina edustettuna vain nuoria ihmisiä. Miksi ei haastatella myös vanhempia ihmisiä, jotka ovat harrastaneet polyamoriaa tai avointa suhdetta nuorena ja jatkaneet sitä vanhempanakin tai lopettaneet.
Itse kuulun mieheni kanssa lopettaneisiin. Meillä oli avoin suhde 80-luvulla kun oltiin nuoruuden kukoistuksessa, lopetimme se 90-luvulla kun saatiin lapsia.
Näin jälkikäteen ajatellen hassasimme tärkeät nuoruuden avioliittovuodet tähän juttuun, kun olisi pitänyt syventää omaa parisuhdetta, lujittaa keskinäistä luottamusta kaikilla tasoilla, myös tunne-elämässä, ja pitää parisuhdetta edelleen seksuaalisesti kiinnostavana, että ei tarvitse etsiä kiinnostaa seksiä muualta. En usko, enää, että uutuudenviehätys uuden (yleensä vaihtuvan) partnerin kanssa kuten avoimessa suhteessa on ainut tapa saada kiinnostavaa seksiä.
Nyt mies on jo kuollut, joten case closed. Sitäkin kannattaisi nuorten ajatella: aikaa ei ole rajattomasti. Ei kannata tuhlata sitä.
Myös yhdessä vanheneminen on oma juttunsa. Nuorena ja kauniina on helppo sekoilla monissa sängyissä alastomana. :) Vanhana kaipaa sitä yhtä rakasta ihmistä rinnalleen sänkyyn lähekkäin nukkumaan. Isäukolleni oli yhdessä nukkuminen ja vaimon läheisyys (ilman seksiä siis siinä vaiheessa) tosi tärkeää ysikymppisenä, hän sanoi, että tämä uusi läheisyys on parempaa kuin seksi.
Vanhemmilla ihmisillä on varmaan enemmän sosiaalisia esteitä tulla ulos kaapista julkisesti tällaisten asioiden kanssa.
Ainakin mun tietämät vanhemmat pitkän linjan polyt joutuu työn ja yhteiskunnallisen aseman takia pitämään salassa polyytensa.
Taidat tosin puhua omakohtaisesti vain avoimesta suhteesta, et polyamoriasta, jossa niitä rakkaita, joiden kanssa vanhetaan yhdessä, on useampia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi se yksi ei riitä ja miksi ihmiset eivät enää arvosta uskollisuutta?
Oi, miksi, oi, miksi kaikki maailman ihmiset eivät ole samanlaisia kuin minä ja ajattele samalla tavalla kuin minä. Oisko mitään ap, jos ottaisit katseen välillä pois sieltä omasta navasta?
Ilmiö, jota kuvaat on yksinkertaisesti se, että ihminen on laumaeläin. Se ilmenee tuossa lainaamassasi hyvin.
Muiden erilaiset ratkaisut ahdistavat, koska lauman hajoaminen pelottaa ihan vaistotasolla. Ilmiöllä on vahvat evolutiiviset juuret.
Erilaisten ratkaisujen hyväksyminen vaatisi ajatteluprosessia, ja siihen ei monella ole joko kapasiteettia tai halua, joten reagoidaan tunteella kielteisesti.
Lauman keskiössä, samankaltaisten ja samanmielisten keskellä eläneitä pelottaa lauman reunoilla, marginaalissa elävät, joilla on erilaisia tapoja ja ajatuksia kuin itsellään on. Jopa toisen lauman jäsen erilaisine elämäntapoineen on helpompi hyväksyä, kuin oman lauman marginaalissa elävä.
Entäs jos sille pelolle on hyvät perusteet? Entä jos nämä marginaalissa elävät voivat toisinaan, esim. polyamorian kohdalla, olla todellinen uhka laumalle? Erityisesti lapsille?
Noi marginaalit tyypit keksivät aivan mitä tahansa, muuntelevat totuutta, keksivät mitä erikoisimpia tarinoita puolustellakseen käytöstään. Sinänsä hauskaa viihdettä katsoa kun puhuvat itseään pussiin. Argumentaatio ei vain kestä heillä tarkempaa ja kriittistä tarkastelua. Siinä vaiheessa kuin näin tehdään he joko suuttuvat tai uhriutuvat. Syynä on pelko ulkopuolelle jäämisestä ja sitä nämä marginaalit eivät kestä.
"Puolustellakseen käytöstään" - ehkä tässä juuri on se ongelma. Miksi kenenkään pitäisi edes joutua puolustelemaan yksityiselämänsä valintoja ulkopuolisille?
Sivistyneessä yhteiskunnassa on normit jonka mukaan ihmiset ajattelevat ja toimivat. Toimivan yhteiskunnan takana on viime kädessä luottamus. Aina voi tietenkin valita että luottamus itselleen sellainen arvo joka kuuluu kaatopaikalle mutta silloin saattaa tulla arvostelua jos käyttäytyy tuon arvovalintansa mukaisesti.
Jos koet, että sinulle tärkeä arvo on luottamus siihen että voit päättää muiden ihmisten yksityiselämästä, niin voin luvata että tulet kyllä pettymään raskaasti.
Jokainen eläkööt tyylillään mutta uhriutuminen on aika lapsellisen ihmisen ominaisuus.
Kyllä pyrkimys muiden häpäisemiseen ja ventovieraiden yksityiselämän kontrollointiin on vielä lapsellisempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten polyamorian voi ymmärtää:
* JOS polyamoriassa olisi tosiaan kyse pelkästä rakkaudesta (ilman seksiä), niin esimerkiksi kuka tahansa perheenisä/äiti voisi sanoa olevansa polyamoristi, koska rakastaa kaikkia perheensä jäseniä. Jostain syystä emme kuitenkaan näe mediassa tällaisia polyamoristeja.
* Nykymuodossaan polyamoria onkin tavallaan pyhitettyä rietastelua ja suhdesekoilua. Kun termiin sisältyy jalo "rakkaus", on helpompi puhua hyväuskoisten humanistityttöjen päät pyörälle. Sama pätee toki sukupuolesta riippumatta.
* Polyamorismi on myös selvä signaali siitä, että henkilöllä on jonkinlainen läheisten suhteiden pelko. Ei oikein osata vielä tuntea aitoa rakkautta, niin kompensoidaan sitä sitten olemalla omissa puheissaan oikein "monirakastajia".
* Polyamoristeilla on lähes aina tarve mahdollisimman pian kertoa olevansa polyamoristeja, mikä kielii suuresta sisäisestä vajavuudesta ja ulkoisen hyväksynnän hakemisesta.
Muistakaa myös se, että nykypäivänä median tehtävä on ennemminkin mainosklikkien kerääminen provokatiivisilla aiheilla, kuin merkityksellisten uutisten välittäminen. Siksi näemme mediassa nykyään paljon polyamoristeja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne avoimissa suhteissa elävät henkilöt, jotka itse tunnen, heillä on ongelmia itsensä kanssa ja siten myös ihmissuhteissaan ja erityisesti parisuhteessaan. Tai on haastava tausta muutoin. Itseäni hieman harmittaa se, että näissä kuvioissa "ratkaisuksi" parisuhteen kysymyksiin valitaan tämä suhteen aukaiseminen, vaikka se juurisyy on jossain ihan muualla.
Tuntemillani avointen suhteiden ihmisillä on mm. korostunut tarve ihailulle, jne. joka kumpuaa huonommuuden tunteesta.
Itselleni on aivan sama miten kukin omassa suhteessaan on. Samalla en usko, että avoin suhde monestikaan korjaa sitä, mikä oikeasti on ihmisessä rikki.
Useimmilla minun tuntemillani ihmisillä on ongelmia itsensä kanssa, parisuhdemuodosta riippumatta. Viimeistään lasten synnyttyä ja keski-iän kriisin iskettyä päälle alkaa ne viimeisetkin, aiemmin tasapainoisilta vaikuttaneet ihmiset näyttää todelliset haavansa. Ei se ole mikään avosuhteilijoiden erityispiirre.
Pointti olikin, että avoilijat hakee ratkaisua ongelmiin avoimista suhteista eli ns asian vierestä. Kaikilla ihmisillä on ongelmia, toiset osaavat käsitellä, toiset eivät ja kolmannet harhauttavat tai eivät edes välitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta täällä oleva kriittinen keskustelu puolestaan avartaa kuvaa näiden suhdemuotojen todellisuudesta. Kyllä näitä suhdemuotoja pitää vähän pöyhiä kulissien takaakin.
Eihän suhdemuodot vaikuta siihen, millaisia ihmiset on? Ihmiset voi olla itsekkäitä kusipäitä, tai toisia huomioon ottavia riippumatta suhdemuodosta. Ja jos joku on kusipää, niin ei se sen suhdemuodon vika ole, vaan sen ihmisen.
Itsekkäät kusipäät voi käyttää "polysuhdemuotin" porsaanreikiä hyödykseen helposti. Tarkoitan hierarkkista valta-asemaa, jossa ihmisiä laitetaan epätasa-arvoiseen järjestykseen kuin kastilaitoksessa ikään.
No ihan yhtälailla ne voi käyttää hyödykseen ihan mitä tahansa ihan minkälaisessa suhdemuodossa tahansa.
Onneks jos yhtään polyamoriasta lukee, niin tollaset ongelmat ja niiden tunnistaminen tulee hyvin tutuiksi, koska just kaikkea tasa-arvoisuutta ja avointa kommunikaatiota jne. käsitellään niin paljon.Mikä saa sinut olettamaan, ettei monogaminen aikuinen ja sivistynyt ihminen puhu aivan yhtä paljon ja avoimesti ko.asioista ja normeista? Samaa valta-asetelmaongelmaa ei lähtökohtaisesti ole koska osapuolia on vain kaksi.
Enhän mä maininnut mitään keidenkään avoimesta kommunikaatiosta, vaan puhuin siitä, että kaikessa polyamoriaa käsittelevässä kirjallisuudessa jne. käsitellään juuri noita kysymyksiä, että kuinka välttää tuollaisia valta-asetelmia jne., joille polyys voisi luoda sijaa.
Ja tottakai ihan sama valta-asetelmaongelma on muunlaisissakin suhteissa, siinä voidaan käyttää vaan toisten romanttisten kumppanien sijaan esim. sukulaisia, ystäviä tai vaikka harrastuksia asioina, jotka asetetaan toisen edelle.
Rivien välistä voi lukea mitä polyamorinen olettaa monogamiasta. On kyllä melkoisen kyseenalaista väittää että polyys luo mitään sijaa valta-asetelmien sijaan. En ole yllättynyt että joku polyraamattutietokirja näin argumentoi, kuulunee ideologiaan.;)
Tapasi argumentoida on kiertelevä ja ongelmakohtia väistelevä joten en jaksa keskustella enää.
Romanttisen suhteen "valta-asetelmia" ei voida verrata tuosta vain muihin lähi/sukulaissuhteisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta täällä oleva kriittinen keskustelu puolestaan avartaa kuvaa näiden suhdemuotojen todellisuudesta. Kyllä näitä suhdemuotoja pitää vähän pöyhiä kulissien takaakin.
Eihän suhdemuodot vaikuta siihen, millaisia ihmiset on? Ihmiset voi olla itsekkäitä kusipäitä, tai toisia huomioon ottavia riippumatta suhdemuodosta. Ja jos joku on kusipää, niin ei se sen suhdemuodon vika ole, vaan sen ihmisen.
Itsekkäät kusipäät voi käyttää "polysuhdemuotin" porsaanreikiä hyödykseen helposti. Tarkoitan hierarkkista valta-asemaa, jossa ihmisiä laitetaan epätasa-arvoiseen järjestykseen kuin kastilaitoksessa ikään.
No ihan yhtälailla ne voi käyttää hyödykseen ihan mitä tahansa ihan minkälaisessa suhdemuodossa tahansa.
Onneks jos yhtään polyamoriasta lukee, niin tollaset ongelmat ja niiden tunnistaminen tulee hyvin tutuiksi, koska just kaikkea tasa-arvoisuutta ja avointa kommunikaatiota jne. käsitellään niin paljon.Mikä saa sinut olettamaan, ettei monogaminen aikuinen ja sivistynyt ihminen puhu aivan yhtä paljon ja avoimesti ko.asioista ja normeista? Samaa valta-asetelmaongelmaa ei lähtökohtaisesti ole koska osapuolia on vain kaksi.
Enhän mä maininnut mitään keidenkään avoimesta kommunikaatiosta, vaan puhuin siitä, että kaikessa polyamoriaa käsittelevässä kirjallisuudessa jne. käsitellään juuri noita kysymyksiä, että kuinka välttää tuollaisia valta-asetelmia jne., joille polyys voisi luoda sijaa.
Ja tottakai ihan sama valta-asetelmaongelma on muunlaisissakin suhteissa, siinä voidaan käyttää vaan toisten romanttisten kumppanien sijaan esim. sukulaisia, ystäviä tai vaikka harrastuksia asioina, jotka asetetaan toisen edelle.
Tää on just tätä polyihmisten ihmeoletusta, että "hei, me varmaan keksittiin tasa-arvon ja kommunikoinnin tärkeys parisuhteessa, sitä on polyamoriakirjallisuudessa, mutta ei varmaan missään perusmonogaamisia parisuhteita käsittelevässä!"
En muutenkaan tiedä, mitä autuaaksi tekevää siinä on, että kirjoissa puhutaan näistä asioista. Oon lukenut sen suomalaisen avoimia suhteita, polyamoriaa yms. käsittelevän kirjan, joka taannoin oli pinnalla. Siinä jenkkiläisistä lähdeteoksista useamman kohdalla oli disclaimer, että kyseisen kirjan kirjoittanut guru oli myöhemmin joutunut syytetyksi esim. seksuaalisesta hyväksikäytöstä tai vastaavasta, vaikka olivat jopa itse kirjoittaneet klassikkoasemaan nousseita teoksia, joissa puhutaan mm. tasa-arvon ja kommunikaation tärkeydestä. Ei se, että on tietoinen näistä asioista tarkoita vielä mitään, eiköhän useimmat ihmiset nykypäivänä ole niistä tietoisia suhdemuodosta riippumatta. Ihan samoin kuin kaikki tietävät, että valehtelu on lähtökohtaisesti väärin, mutta käytännössä kaikki myös tekevät sitä vähintään joskus.
Lisäksi veikkaan, että polyamorian normalisoitumisen myötä yhä useampi lähtee polysuhteeseen avaamatta ensimmäistäkään polyamoriakirjaa, ihan samoin kuin muihinkin suhteisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se, että väittää olevansa joku polyamoristi, ei ole mitään muuta kuin hedonismin ja itsekkyyden viimeisin huipentuma.
Jep, halu olla kontrolloimatta toisia on tosiaan varmaan itsekkyyden huipentuma 🤔😀
Ei kyse ole kontrolloinnista. Normaalisti ihmisen pitäisi ymmärtää toimia vastuullisesti ihan omasta halustaan, ilman kontrollointia. Nykyään yhä useammin kuulee, että ihmisen täytyy saada tehdä mitä huvittaa, ilman että kenelläkään on siihen mitään sanomista. Joo, saahan sitä varmaan tehdä, mutta ei siitä seuraa kuin itkua ja paha olo itselleen ja muille loppujen lopuksi.
Vierailija kirjoitti:
Miten polyamorian voi ymmärtää:
* JOS polyamoriassa olisi tosiaan kyse pelkästä rakkaudesta (ilman seksiä), niin esimerkiksi kuka tahansa perheenisä/äiti voisi sanoa olevansa polyamoristi, koska rakastaa kaikkia perheensä jäseniä. Jostain syystä emme kuitenkaan näe mediassa tällaisia polyamoristeja.
* Nykymuodossaan polyamoria onkin tavallaan pyhitettyä rietastelua ja suhdesekoilua. Kun termiin sisältyy jalo "rakkaus", on helpompi puhua hyväuskoisten humanistityttöjen päät pyörälle. Sama pätee toki sukupuolesta riippumatta.
* Polyamorismi on myös selvä signaali siitä, että henkilöllä on jonkinlainen läheisten suhteiden pelko. Ei oikein osata vielä tuntea aitoa rakkautta, niin kompensoidaan sitä sitten olemalla omissa puheissaan oikein "monirakastajia".
* Polyamoristeilla on lähes aina tarve mahdollisimman pian kertoa olevansa polyamoristeja, mikä kielii suuresta sisäisestä vajavuudesta ja ulkoisen hyväksynnän hakemisesta.
Muistakaa myös se, että nykypäivänä median tehtävä on ennemminkin mainosklikkien kerääminen provokatiivisilla aiheilla, kuin merkityksellisten uutisten välittäminen. Siksi näemme mediassa nykyään paljon polyamoristeja.
Tämä kommentti oli todella hyvä ja osuva!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne avoimissa suhteissa elävät henkilöt, jotka itse tunnen, heillä on ongelmia itsensä kanssa ja siten myös ihmissuhteissaan ja erityisesti parisuhteessaan. Tai on haastava tausta muutoin. Itseäni hieman harmittaa se, että näissä kuvioissa "ratkaisuksi" parisuhteen kysymyksiin valitaan tämä suhteen aukaiseminen, vaikka se juurisyy on jossain ihan muualla.
Tuntemillani avointen suhteiden ihmisillä on mm. korostunut tarve ihailulle, jne. joka kumpuaa huonommuuden tunteesta.
Itselleni on aivan sama miten kukin omassa suhteessaan on. Samalla en usko, että avoin suhde monestikaan korjaa sitä, mikä oikeasti on ihmisessä rikki.
Useimmilla minun tuntemillani ihmisillä on ongelmia itsensä kanssa, parisuhdemuodosta riippumatta. Viimeistään lasten synnyttyä ja keski-iän kriisin iskettyä päälle alkaa ne viimeisetkin, aiemmin tasapainoisilta vaikuttaneet ihmiset näyttää todelliset haavansa. Ei se ole mikään avosuhteilijoiden erityispiirre.
Pointti olikin, että avoilijat hakee ratkaisua ongelmiin avoimista suhteista eli ns asian vierestä. Kaikilla ihmisillä on ongelmia, toiset osaavat käsitellä, toiset eivät ja kolmannet harhauttavat tai eivät edes välitä.
Henkisesti itsenäistynyt, terve ja kypsä aikuinen osaa käsitellä ongelmiaan eikä harhauta tai ole välinpitämätön.
Vierailija kirjoitti:
Miten polyamorian voi ymmärtää:
* JOS polyamoriassa olisi tosiaan kyse pelkästä rakkaudesta (ilman seksiä), niin esimerkiksi kuka tahansa perheenisä/äiti voisi sanoa olevansa polyamoristi, koska rakastaa kaikkia perheensä jäseniä. Jostain syystä emme kuitenkaan näe mediassa tällaisia polyamoristeja.
* Nykymuodossaan polyamoria onkin tavallaan pyhitettyä rietastelua ja suhdesekoilua. Kun termiin sisältyy jalo "rakkaus", on helpompi puhua hyväuskoisten humanistityttöjen päät pyörälle. Sama pätee toki sukupuolesta riippumatta.
* Polyamorismi on myös selvä signaali siitä, että henkilöllä on jonkinlainen läheisten suhteiden pelko. Ei oikein osata vielä tuntea aitoa rakkautta, niin kompensoidaan sitä sitten olemalla omissa puheissaan oikein "monirakastajia".
* Polyamoristeilla on lähes aina tarve mahdollisimman pian kertoa olevansa polyamoristeja, mikä kielii suuresta sisäisestä vajavuudesta ja ulkoisen hyväksynnän hakemisesta.
Muistakaa myös se, että nykypäivänä median tehtävä on ennemminkin mainosklikkien kerääminen provokatiivisilla aiheilla, kuin merkityksellisten uutisten välittäminen. Siksi näemme mediassa nykyään paljon polyamoristeja.
- Kuka on väittänyt, että polyamoriassa olisi kyse pelkästä rakkaudesta ilman seksiä? (muilla kuin aseksuaaleilla siis)
Eiköhän se oo aika selvää, että romanttis-seksuaalisesta rakkaudesta puhutaan, eikä vanhemman ja lapsen välisestä tunnesiteestä🙄.
- Polyamoriahan voi olla vaikka kolmen ihmisen välinen suljettu suhde, jossa ollaan seksuaalisesti uskollisia. Tai sitten voi olla, ilman sitä rakkausulottuvuutta, avoin suhde, joka ei ole polyamoriaa.
Aika moni vaan kaipaa sitä rakkautta niihin seksisuhteisiinsa, oli niitä sitten yksi tai useampia. Joillekin taas kelpaa ns. tunteeton irtoseksi.
- Voin luvata ja vannoa, että silloinkin kun elin polysuhteessa, niin osasin todellakin rakastaa. Osasin rakastaa pyyteettömästi ja ehdoitta useaa ihmistä.
- Ei kun suurin osa polyista joutuu olemaan kaapissa.
Yhteenvetona: Helvetin huonoa keittiölaatikkopsykologiaa sulta hei.
Vastaan näin; mitä enemmän asioita suvaitaan, tai "suvaitaan", sitä enemmän ongelmia syntyy. Polyamoriankin hyväksyminen on aiheuttanut ja tulee aiheuttamaan vain ongelmia.
Vierailija kirjoitti:
Suhteita on monenlaisia. Minusta on hieman kiusallista parisuhteen tai ihmisen itsensä yliseksualisointi.
Joo, toimiva monogamia edellyttää yksilöltä kypsyyttä ihmissuhteissaan, eivät kaikki siihen kykene tai arvosta sellaista puolta itsessään.
Jotenkin tämä oman biologisen puolen ylikorostaminen on, no.... vähän noloa.
Tästä olen kyllä samaa mieltä. Oman seksielämän mainostaminen on jotenkin erikoista, riippumatta onko selibaatin, avioon odottamisen, irtosuhteilun tai vaikka polyamorian tai avoimen suhteen mainostamista. Miksi kukaan kokee tarvetta julistaa lehdessä, kenen kanssa hän harrastaa tai ei harrasta seksiä?
Alue: Aihe vapaa
No aika usein se on kyllä ihan marginaalin korvien välissä, että joutuu. Esim. mikä Suomessa oikeasti estää elämästä polysuhteessa, jos haluaa?
Okei, joo, varmasti joku saattaa ihmetellä. Mutta ihmiset nyt ihmettelee kaikenlaista, sen voi esim. ohittaa ja jatkaa elämäänsä. Meillekin on useampi ihminen ällistellyt esim. muuttoa tiettyyn kaupunkiin, tiettyjä työelämän ratkaisuja ja yhdessä kohdassa jopa sitä, että olohuoneessamme ei ollut kattolamppua. (En todellakaan ymmärrä miksi, mutta tuosta viimeisestä olen saanut enemmän hämmästyneitä kyselyjä kuin siitä, että emme ole heteroita. Yksiltä kavereilta saimme tuparilahjaksi lahjakortin kattolampun hankkimiseen. Ja seuraavassa kämpässä suunnilleen eka kommentti ekoilta vierailta: Hei, nyt teillä on olkkarissa kattolamppu!)
Kaikista näistä selvittiin ilman, että piti aloittaa jotain kamppanjaa, jossa yritetään saada koko yhteiskunta ymmärtämään, että myös näin voi elää. Mut sit jos jää oikein miettimään, että mitäköhän se naapurin Pirkko nyt tästäkin ajattelee, niin varmaan tulee tunne, että pitää selitellä.
Sit jos haluaa vaikka jonkun lakimuutoksen, että lapsella voi olla useampi kuin kaksi huoltajaa, niin kyse ei ole enää yksityisasiasta, vaan yhteiskunnallisten rakenteiden muuttamisesta. Siitä taas pitää kyetä keskustelemaan.