Polyamoria mediassa, turhauttaako teitäkin?

Eipä oikestaan, kun ainoa paikka missä noihin törmää on tämä palsta. En lue iltapa- skoja ollenkaan. OIkeastaan en seuraa juuri muuta uutisointia kuin tv uutiset kerran päivään, ja katsomissani ei tuollaista ole tullut vastaan. Toinen mitä katson on tekstitv. Sielläkään ei tule noita vastaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne avoimissa suhteissa elävät henkilöt, jotka itse tunnen, heillä on ongelmia itsensä kanssa ja siten myös ihmissuhteissaan ja erityisesti parisuhteessaan. Tai on haastava tausta muutoin. Itseäni hieman harmittaa se, että näissä kuvioissa "ratkaisuksi" parisuhteen kysymyksiin valitaan tämä suhteen aukaiseminen, vaikka se juurisyy on jossain ihan muualla.

Tuntemillani avointen suhteiden ihmisillä on mm. korostunut tarve ihailulle, jne. joka kumpuaa huonommuuden tunteesta.

Itselleni on aivan sama miten kukin omassa suhteessaan on. Samalla en usko, että avoin suhde monestikaan korjaa sitä, mikä oikeasti on ihmisessä rikki.

Useimmilla minun tuntemillani ihmisillä on ongelmia itsensä kanssa, parisuhdemuodosta riippumatta. Viimeistään lasten synnyttyä ja keski-iän kriisin iskettyä päälle alkaa ne viimeisetkin, aiemmin tasapainoisilta vaikuttaneet ihmiset näyttää todelliset haavansa. Ei se ole mikään avosuhteilijoiden erityispiirre.

Pointti olikin, että avoilijat hakee ratkaisua ongelmiin avoimista suhteista eli ns asian vierestä. Kaikilla ihmisillä on ongelmia, toiset osaavat käsitellä, toiset eivät ja kolmannet harhauttavat tai eivät edes välitä.

Aika lailla jokainen hakee elämänsä kipukohtiin ratkaisua muutoksesta. Jollekin se on avosuhde, jollekin ero, jollekin jotain muuta vaikkapa ammatin vaihtaminen. Jollekin toimii eri keinot kuin toisille. Ja joskus ne isot muutokset ovat nimenomaan seurausta siitä käsittelystä. On esimerkiksi terapiassa ymmärretty, miten on yritetty ahtautua muotiin johon ei sovita. Ei se niin mene, että ne muutokset ja ongelmien käsittely olisi toisensa poissulkevia vaihtoehtoja.

Tästä olisi tietenkin hyvä olla tutkimusta, oma käsitykseni pohjaa tuntemiini avoilijoihin ja heillä kaikilla on nimenomaan ratkaisemattomia haasteita ja kipukohtia, joihin halutaan etäisyyttä ja "ratkaisua" avoilemalla. Eivät ole kunnossa ja todellisia ongelmia ei syystä tai toisesta pystytä tai haluta ratkaista. Avoilu antaa etäisyyttä ratkaisemattomalle kivulle. En toki väitä etteikö monogamisteissa olisi keskeneräisiä ja rikkinäisiä ihmisiä, ilman muuta on ja tämä usein heijastuukin siihen parisuhdetilanteeseen, että miten toimiva se on.

Hei ei kaikki avoimet suhteet oo sellaisia, joissa suljettu suhde avataan joidenkin ongelmien ratkaisemiseksi. Monet on ihan aloitettu avoimina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne avoimissa suhteissa elävät henkilöt, jotka itse tunnen, heillä on ongelmia itsensä kanssa ja siten myös ihmissuhteissaan ja erityisesti parisuhteessaan. Tai on haastava tausta muutoin. Itseäni hieman harmittaa se, että näissä kuvioissa "ratkaisuksi" parisuhteen kysymyksiin valitaan tämä suhteen aukaiseminen, vaikka se juurisyy on jossain ihan muualla.

Tuntemillani avointen suhteiden ihmisillä on mm. korostunut tarve ihailulle, jne. joka kumpuaa huonommuuden tunteesta.

Itselleni on aivan sama miten kukin omassa suhteessaan on. Samalla en usko, että avoin suhde monestikaan korjaa sitä, mikä oikeasti on ihmisessä rikki.

Useimmilla minun tuntemillani ihmisillä on ongelmia itsensä kanssa, parisuhdemuodosta riippumatta. Viimeistään lasten synnyttyä ja keski-iän kriisin iskettyä päälle alkaa ne viimeisetkin, aiemmin tasapainoisilta vaikuttaneet ihmiset näyttää todelliset haavansa. Ei se ole mikään avosuhteilijoiden erityispiirre.

Pointti olikin, että avoilijat hakee ratkaisua ongelmiin avoimista suhteista eli ns asian vierestä. Kaikilla ihmisillä on ongelmia, toiset osaavat käsitellä, toiset eivät ja kolmannet harhauttavat tai eivät edes välitä.

Aika lailla jokainen hakee elämänsä kipukohtiin ratkaisua muutoksesta. Jollekin se on avosuhde, jollekin ero, jollekin jotain muuta vaikkapa ammatin vaihtaminen. Jollekin toimii eri keinot kuin toisille. Ja joskus ne isot muutokset ovat nimenomaan seurausta siitä käsittelystä. On esimerkiksi terapiassa ymmärretty, miten on yritetty ahtautua muotiin johon ei sovita. Ei se niin mene, että ne muutokset ja ongelmien käsittely olisi toisensa poissulkevia vaihtoehtoja.

Tästä olisi tietenkin hyvä olla tutkimusta, oma käsitykseni pohjaa tuntemiini avoilijoihin ja heillä kaikilla on nimenomaan ratkaisemattomia haasteita ja kipukohtia, joihin halutaan etäisyyttä ja "ratkaisua" avoilemalla. Eivät ole kunnossa ja todellisia ongelmia ei syystä tai toisesta pystytä tai haluta ratkaista. Avoilu antaa etäisyyttä ratkaisemattomalle kivulle. En toki väitä etteikö monogamisteissa olisi keskeneräisiä ja rikkinäisiä ihmisiä, ilman muuta on ja tämä usein heijastuukin siihen parisuhdetilanteeseen, että miten toimiva se on.

Hei ei kaikki avoimet suhteet oo sellaisia, joissa suljettu suhde avataan joidenkin ongelmien ratkaisemiseksi. Monet on ihan aloitettu avoimina.

Silloin se voikin toimia kun asiasta puhuttu heti aluksi. Tämä on asia mistä aika monet avosuhteiden kannattajat vaikenevat tyystin vaan lähtevät siitä että ei siitä tarvitse puhua. He näkevät kommunikoinnin ja asioista sopimisen työntekona joka on halveksuttavaa heidän mielestään ihmisten välisissä suhteissa.

Miksi ihmiset kokee sen mainostamisena tai tiputuksen, jos julkisuudessa aletaan puhua myös aiheista ja elämäntavoista, jotka ei oo valtavirtaa ja joista ei oo aiemmin puhuttu?

Siis kun ihan varmasti ehdoton valtaosa kaikista viihteessä tai muuten vaan julkisuudessa näytetyistä parisuhteista on sarjamonogamisia, niin miksi ne muutama polysuhde siellä joukossa koetaan niin voimakkaasti 🤔.

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmiset kokee sen mainostamisena tai tiputuksen, jos julkisuudessa aletaan puhua myös aiheista ja elämäntavoista, jotka ei oo valtavirtaa ja joista ei oo aiemmin puhuttu?

Siis kun ihan varmasti ehdoton valtaosa kaikista viihteessä tai muuten vaan julkisuudessa näytetyistä parisuhteista on sarjamonogamisia, niin miksi ne muutama polysuhde siellä joukossa koetaan niin voimakkaasti 🤔.

Mä luulisin että tuo mainostamisen kokemus tulee siitä että nämä valtavirrasta poikkeavien asioiden esiintuominen tehdään lähes aina voimakkaalla ylemmyydentunnolla ja halveksunnalla valtavirtaa kohtaan. Siksi varmasti reaktiot ovat mitä ovat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne avoimissa suhteissa elävät henkilöt, jotka itse tunnen, heillä on ongelmia itsensä kanssa ja siten myös ihmissuhteissaan ja erityisesti parisuhteessaan. Tai on haastava tausta muutoin. Itseäni hieman harmittaa se, että näissä kuvioissa "ratkaisuksi" parisuhteen kysymyksiin valitaan tämä suhteen aukaiseminen, vaikka se juurisyy on jossain ihan muualla.

Tuntemillani avointen suhteiden ihmisillä on mm. korostunut tarve ihailulle, jne. joka kumpuaa huonommuuden tunteesta.

Itselleni on aivan sama miten kukin omassa suhteessaan on. Samalla en usko, että avoin suhde monestikaan korjaa sitä, mikä oikeasti on ihmisessä rikki.

Useimmilla minun tuntemillani ihmisillä on ongelmia itsensä kanssa, parisuhdemuodosta riippumatta. Viimeistään lasten synnyttyä ja keski-iän kriisin iskettyä päälle alkaa ne viimeisetkin, aiemmin tasapainoisilta vaikuttaneet ihmiset näyttää todelliset haavansa. Ei se ole mikään avosuhteilijoiden erityispiirre.

Pointti olikin, että avoilijat hakee ratkaisua ongelmiin avoimista suhteista eli ns asian vierestä. Kaikilla ihmisillä on ongelmia, toiset osaavat käsitellä, toiset eivät ja kolmannet harhauttavat tai eivät edes välitä.

Aika lailla jokainen hakee elämänsä kipukohtiin ratkaisua muutoksesta. Jollekin se on avosuhde, jollekin ero, jollekin jotain muuta vaikkapa ammatin vaihtaminen. Jollekin toimii eri keinot kuin toisille. Ja joskus ne isot muutokset ovat nimenomaan seurausta siitä käsittelystä. On esimerkiksi terapiassa ymmärretty, miten on yritetty ahtautua muotiin johon ei sovita. Ei se niin mene, että ne muutokset ja ongelmien käsittely olisi toisensa poissulkevia vaihtoehtoja.

Tästä olisi tietenkin hyvä olla tutkimusta, oma käsitykseni pohjaa tuntemiini avoilijoihin ja heillä kaikilla on nimenomaan ratkaisemattomia haasteita ja kipukohtia, joihin halutaan etäisyyttä ja "ratkaisua" avoilemalla. Eivät ole kunnossa ja todellisia ongelmia ei syystä tai toisesta pystytä tai haluta ratkaista. Avoilu antaa etäisyyttä ratkaisemattomalle kivulle. En toki väitä etteikö monogamisteissa olisi keskeneräisiä ja rikkinäisiä ihmisiä, ilman muuta on ja tämä usein heijastuukin siihen parisuhdetilanteeseen, että miten toimiva se on.

Hei ei kaikki avoimet suhteet oo sellaisia, joissa suljettu suhde avataan joidenkin ongelmien ratkaisemiseksi. Monet on ihan aloitettu avoimina.

Silloin se voikin toimia kun asiasta puhuttu heti aluksi. Tämä on asia mistä aika monet avosuhteiden kannattajat vaikenevat tyystin vaan lähtevät siitä että ei siitä tarvitse puhua. He näkevät kommunikoinnin ja asioista sopimisen työntekona joka on halveksuttavaa heidän mielestään ihmisten välisissä suhteissa.

Häh, missä olet törmännyt tuollaiseen? Mä oon aina kaiken polyamorian ja avointen suhteiden yhteydessä kuullut just hirveästi korostettavan avointa kommunikaatiota jne. Koskaan en oo kuullut näitä harrastavien jättävän sitä kommunikaation tärkeyttä mainitsematta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmiset kokee sen mainostamisena tai tiputuksen, jos julkisuudessa aletaan puhua myös aiheista ja elämäntavoista, jotka ei oo valtavirtaa ja joista ei oo aiemmin puhuttu?

Siis kun ihan varmasti ehdoton valtaosa kaikista viihteessä tai muuten vaan julkisuudessa näytetyistä parisuhteista on sarjamonogamisia, niin miksi ne muutama polysuhde siellä joukossa koetaan niin voimakkaasti 🤔.

Mä luulisin että tuo mainostamisen kokemus tulee siitä että nämä valtavirrasta poikkeavien asioiden esiintuominen tehdään lähes aina voimakkaalla ylemmyydentunnolla ja halveksunnalla valtavirtaa kohtaan. Siksi varmasti reaktiot ovat mitä ovat.

Mitä asiaa mainostetaan halveksunnalla? Ei oikein täytä mun käsitystä mainostamisesta.

Mä en oo itse havainnut tuota halveksuntaa tai ylemmyydentuntoa näissä, miten se on mielestäsi ilmennyt?

Välillä toki leikitellään sillä, että käännetään polyille kohdennettuja kommentteja toisinpäin ("johtuuko sun polyamoria siitä, että sulla on jotain kiintymyssuhdetraumoja?" vs. "johtuuko sun monogamia siitä, että sulla on jotain kiintymyssuhdetraumoja").

En koe että onlyfansia ja polyamorisuutta mainostetaan mitenkään positiivisena asiana vaikka siitä paljon uutisoidaankin. Enemmän näen kritiikkiä ja haukkumista ihmisten toimesta. En ymmärrä itsekään, mutta sama se minulle jos muut tälläistä harrastaa tai siitä haluaa lööpeissä kertoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne avoimissa suhteissa elävät henkilöt, jotka itse tunnen, heillä on ongelmia itsensä kanssa ja siten myös ihmissuhteissaan ja erityisesti parisuhteessaan. Tai on haastava tausta muutoin. Itseäni hieman harmittaa se, että näissä kuvioissa "ratkaisuksi" parisuhteen kysymyksiin valitaan tämä suhteen aukaiseminen, vaikka se juurisyy on jossain ihan muualla.

Tuntemillani avointen suhteiden ihmisillä on mm. korostunut tarve ihailulle, jne. joka kumpuaa huonommuuden tunteesta.

Itselleni on aivan sama miten kukin omassa suhteessaan on. Samalla en usko, että avoin suhde monestikaan korjaa sitä, mikä oikeasti on ihmisessä rikki.

Useimmilla minun tuntemillani ihmisillä on ongelmia itsensä kanssa, parisuhdemuodosta riippumatta. Viimeistään lasten synnyttyä ja keski-iän kriisin iskettyä päälle alkaa ne viimeisetkin, aiemmin tasapainoisilta vaikuttaneet ihmiset näyttää todelliset haavansa. Ei se ole mikään avosuhteilijoiden erityispiirre.

Pointti olikin, että avoilijat hakee ratkaisua ongelmiin avoimista suhteista eli ns asian vierestä. Kaikilla ihmisillä on ongelmia, toiset osaavat käsitellä, toiset eivät ja kolmannet harhauttavat tai eivät edes välitä.

Aika lailla jokainen hakee elämänsä kipukohtiin ratkaisua muutoksesta. Jollekin se on avosuhde, jollekin ero, jollekin jotain muuta vaikkapa ammatin vaihtaminen. Jollekin toimii eri keinot kuin toisille. Ja joskus ne isot muutokset ovat nimenomaan seurausta siitä käsittelystä. On esimerkiksi terapiassa ymmärretty, miten on yritetty ahtautua muotiin johon ei sovita. Ei se niin mene, että ne muutokset ja ongelmien käsittely olisi toisensa poissulkevia vaihtoehtoja.

Tästä olisi tietenkin hyvä olla tutkimusta, oma käsitykseni pohjaa tuntemiini avoilijoihin ja heillä kaikilla on nimenomaan ratkaisemattomia haasteita ja kipukohtia, joihin halutaan etäisyyttä ja "ratkaisua" avoilemalla. Eivät ole kunnossa ja todellisia ongelmia ei syystä tai toisesta pystytä tai haluta ratkaista. Avoilu antaa etäisyyttä ratkaisemattomalle kivulle. En toki väitä etteikö monogamisteissa olisi keskeneräisiä ja rikkinäisiä ihmisiä, ilman muuta on ja tämä usein heijastuukin siihen parisuhdetilanteeseen, että miten toimiva se on.

Hei ei kaikki avoimet suhteet oo sellaisia, joissa suljettu suhde avataan joidenkin ongelmien ratkaisemiseksi. Monet on ihan aloitettu avoimina.

Ei varmaan olekaan, omaan kokemuspiiriin kuuluu vain sellaisia avoilijoita, jotka avanneet suhteensa sen ensin ollessa jotain muuta ja näistä porukoista tulee vahvasti fiba, että ne oikeasti tärkeät ja kipeät asiat edelleen käsittelemättä. Avoimen suhteen asioista ja rajoista kyllä puhutaan, mutta omien kipupisteiden ja sen "edellisen" suhteen ongelmat sitten jääneet puhumatta.

Ymmärrän yleistäväni yksittäistapauksista, mutta ne avoilijat, ketkä itse tunnen, niin on isoa haavaa itsetunnossa ja huonommuuden kokemusta, ikään kuin tarvitaan extramäärä huomiota ja ihastelua sekä ihastumista.

Kaikilla ei ole kapasiteettia monogamiaan, eikä tarvi ollakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmiset kokee sen mainostamisena tai tiputuksen, jos julkisuudessa aletaan puhua myös aiheista ja elämäntavoista, jotka ei oo valtavirtaa ja joista ei oo aiemmin puhuttu?

Siis kun ihan varmasti ehdoton valtaosa kaikista viihteessä tai muuten vaan julkisuudessa näytetyistä parisuhteista on sarjamonogamisia, niin miksi ne muutama polysuhde siellä joukossa koetaan niin voimakkaasti 🤔.

Mä luulisin että tuo mainostamisen kokemus tulee siitä että nämä valtavirrasta poikkeavien asioiden esiintuominen tehdään lähes aina voimakkaalla ylemmyydentunnolla ja halveksunnalla valtavirtaa kohtaan. Siksi varmasti reaktiot ovat mitä ovat.

😃 Ettei nyt vaan kuulijalla itsellä olisi ongelmia omassa elämässään jos näin kokee. Ikinä kuullut polyamorisen haukkuvan monogamisia.

Vierailija kirjoitti:

Tässä pohjustetaan vihervassarien ajamaa apinakulttuuria Suomeen eli kaikki nussii kaikkien kanssa yhteiskuntarauhan tai siis apinaihmisten rauhallisuuden takaamiseksi. Tosin apinaihmisten kanssa haluaa nussia lähinnä ne lihavat, rumat, epätasapainoiset jakorasiat.

No mikä tässä nyt on ongelma? Rumat jakorasiat nussii keskenään ja te kuvankauniit ja fiksut ja tasapainoiset voitte hymistellä siveinä keskenänne. Win-win.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne avoimissa suhteissa elävät henkilöt, jotka itse tunnen, heillä on ongelmia itsensä kanssa ja siten myös ihmissuhteissaan ja erityisesti parisuhteessaan. Tai on haastava tausta muutoin. Itseäni hieman harmittaa se, että näissä kuvioissa "ratkaisuksi" parisuhteen kysymyksiin valitaan tämä suhteen aukaiseminen, vaikka se juurisyy on jossain ihan muualla.

Tuntemillani avointen suhteiden ihmisillä on mm. korostunut tarve ihailulle, jne. joka kumpuaa huonommuuden tunteesta.

Itselleni on aivan sama miten kukin omassa suhteessaan on. Samalla en usko, että avoin suhde monestikaan korjaa sitä, mikä oikeasti on ihmisessä rikki.

Useimmilla minun tuntemillani ihmisillä on ongelmia itsensä kanssa, parisuhdemuodosta riippumatta. Viimeistään lasten synnyttyä ja keski-iän kriisin iskettyä päälle alkaa ne viimeisetkin, aiemmin tasapainoisilta vaikuttaneet ihmiset näyttää todelliset haavansa. Ei se ole mikään avosuhteilijoiden erityispiirre.

Pointti olikin, että avoilijat hakee ratkaisua ongelmiin avoimista suhteista eli ns asian vierestä. Kaikilla ihmisillä on ongelmia, toiset osaavat käsitellä, toiset eivät ja kolmannet harhauttavat tai eivät edes välitä.

Aika lailla jokainen hakee elämänsä kipukohtiin ratkaisua muutoksesta. Jollekin se on avosuhde, jollekin ero, jollekin jotain muuta vaikkapa ammatin vaihtaminen. Jollekin toimii eri keinot kuin toisille. Ja joskus ne isot muutokset ovat nimenomaan seurausta siitä käsittelystä. On esimerkiksi terapiassa ymmärretty, miten on yritetty ahtautua muotiin johon ei sovita. Ei se niin mene, että ne muutokset ja ongelmien käsittely olisi toisensa poissulkevia vaihtoehtoja.

Tästä olisi tietenkin hyvä olla tutkimusta, oma käsitykseni pohjaa tuntemiini avoilijoihin ja heillä kaikilla on nimenomaan ratkaisemattomia haasteita ja kipukohtia, joihin halutaan etäisyyttä ja "ratkaisua" avoilemalla. Eivät ole kunnossa ja todellisia ongelmia ei syystä tai toisesta pystytä tai haluta ratkaista. Avoilu antaa etäisyyttä ratkaisemattomalle kivulle. En toki väitä etteikö monogamisteissa olisi keskeneräisiä ja rikkinäisiä ihmisiä, ilman muuta on ja tämä usein heijastuukin siihen parisuhdetilanteeseen, että miten toimiva se on.

Hei ei kaikki avoimet suhteet oo sellaisia, joissa suljettu suhde avataan joidenkin ongelmien ratkaisemiseksi. Monet on ihan aloitettu avoimina.

Ei varmaan olekaan, omaan kokemuspiiriin kuuluu vain sellaisia avoilijoita, jotka avanneet suhteensa sen ensin ollessa jotain muuta ja näistä porukoista tulee vahvasti fiba, että ne oikeasti tärkeät ja kipeät asiat edelleen käsittelemättä. Avoimen suhteen asioista ja rajoista kyllä puhutaan, mutta omien kipupisteiden ja sen "edellisen" suhteen ongelmat sitten jääneet puhumatta.

Ymmärrän yleistäväni yksittäistapauksista, mutta ne avoilijat, ketkä itse tunnen, niin on isoa haavaa itsetunnossa ja huonommuuden kokemusta, ikään kuin tarvitaan extramäärä huomiota ja ihastelua sekä ihastumista.

Nyt ollaan asian äärellä. Tuo epätavallisen korkea tarvitsevuus huomiolle ja ihastelulle kumpuaa usein haavoista itsetunnossa ja huonommuuden kokemuksesta. Nämä asiat pitäisi hoitaa aina kuntoon ennen mihinkään suhteeseen lähtemistä eikä valheellisesti näytellä jotain muuta kuin on. Sellainen ei ole hyväksi mahdollisille lapsillekaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne avoimissa suhteissa elävät henkilöt, jotka itse tunnen, heillä on ongelmia itsensä kanssa ja siten myös ihmissuhteissaan ja erityisesti parisuhteessaan. Tai on haastava tausta muutoin. Itseäni hieman harmittaa se, että näissä kuvioissa "ratkaisuksi" parisuhteen kysymyksiin valitaan tämä suhteen aukaiseminen, vaikka se juurisyy on jossain ihan muualla.

Tuntemillani avointen suhteiden ihmisillä on mm. korostunut tarve ihailulle, jne. joka kumpuaa huonommuuden tunteesta.

Itselleni on aivan sama miten kukin omassa suhteessaan on. Samalla en usko, että avoin suhde monestikaan korjaa sitä, mikä oikeasti on ihmisessä rikki.

Useimmilla minun tuntemillani ihmisillä on ongelmia itsensä kanssa, parisuhdemuodosta riippumatta. Viimeistään lasten synnyttyä ja keski-iän kriisin iskettyä päälle alkaa ne viimeisetkin, aiemmin tasapainoisilta vaikuttaneet ihmiset näyttää todelliset haavansa. Ei se ole mikään avosuhteilijoiden erityispiirre.

Pointti olikin, että avoilijat hakee ratkaisua ongelmiin avoimista suhteista eli ns asian vierestä. Kaikilla ihmisillä on ongelmia, toiset osaavat käsitellä, toiset eivät ja kolmannet harhauttavat tai eivät edes välitä.

Aika lailla jokainen hakee elämänsä kipukohtiin ratkaisua muutoksesta. Jollekin se on avosuhde, jollekin ero, jollekin jotain muuta vaikkapa ammatin vaihtaminen. Jollekin toimii eri keinot kuin toisille. Ja joskus ne isot muutokset ovat nimenomaan seurausta siitä käsittelystä. On esimerkiksi terapiassa ymmärretty, miten on yritetty ahtautua muotiin johon ei sovita. Ei se niin mene, että ne muutokset ja ongelmien käsittely olisi toisensa poissulkevia vaihtoehtoja.

Tästä olisi tietenkin hyvä olla tutkimusta, oma käsitykseni pohjaa tuntemiini avoilijoihin ja heillä kaikilla on nimenomaan ratkaisemattomia haasteita ja kipukohtia, joihin halutaan etäisyyttä ja "ratkaisua" avoilemalla. Eivät ole kunnossa ja todellisia ongelmia ei syystä tai toisesta pystytä tai haluta ratkaista. Avoilu antaa etäisyyttä ratkaisemattomalle kivulle. En toki väitä etteikö monogamisteissa olisi keskeneräisiä ja rikkinäisiä ihmisiä, ilman muuta on ja tämä usein heijastuukin siihen parisuhdetilanteeseen, että miten toimiva se on.

Hei ei kaikki avoimet suhteet oo sellaisia, joissa suljettu suhde avataan joidenkin ongelmien ratkaisemiseksi. Monet on ihan aloitettu avoimina.

Ei varmaan olekaan, omaan kokemuspiiriin kuuluu vain sellaisia avoilijoita, jotka avanneet suhteensa sen ensin ollessa jotain muuta ja näistä porukoista tulee vahvasti fiba, että ne oikeasti tärkeät ja kipeät asiat edelleen käsittelemättä. Avoimen suhteen asioista ja rajoista kyllä puhutaan, mutta omien kipupisteiden ja sen "edellisen" suhteen ongelmat sitten jääneet puhumatta.

Ymmärrän yleistäväni yksittäistapauksista, mutta ne avoilijat, ketkä itse tunnen, niin on isoa haavaa itsetunnossa ja huonommuuden kokemusta, ikään kuin tarvitaan extramäärä huomiota ja ihastelua sekä ihastumista.

Ulkopuolelta on myös joskus vähän vaikea arvioida, missä vaiheessa toinen ihminen on kipupisteidensä käsittelyssä. Puoli tuttavapiiriä piti minuakin seonneena, kun aikanaan jätin puolisoni. Harva tiesi, että eropäätös oli puoleentoista vuoden terapian lopputulos ja ehkä tervejärkisin päätös koko elämässäni. Mutta ulospäin olin avioliittonsa keski-iän kriisin kourissa hajottanut hullu.

Sori, meni vähän ot.

-eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne avoimissa suhteissa elävät henkilöt, jotka itse tunnen, heillä on ongelmia itsensä kanssa ja siten myös ihmissuhteissaan ja erityisesti parisuhteessaan. Tai on haastava tausta muutoin. Itseäni hieman harmittaa se, että näissä kuvioissa "ratkaisuksi" parisuhteen kysymyksiin valitaan tämä suhteen aukaiseminen, vaikka se juurisyy on jossain ihan muualla.

Tuntemillani avointen suhteiden ihmisillä on mm. korostunut tarve ihailulle, jne. joka kumpuaa huonommuuden tunteesta.

Itselleni on aivan sama miten kukin omassa suhteessaan on. Samalla en usko, että avoin suhde monestikaan korjaa sitä, mikä oikeasti on ihmisessä rikki.

Useimmilla minun tuntemillani ihmisillä on ongelmia itsensä kanssa, parisuhdemuodosta riippumatta. Viimeistään lasten synnyttyä ja keski-iän kriisin iskettyä päälle alkaa ne viimeisetkin, aiemmin tasapainoisilta vaikuttaneet ihmiset näyttää todelliset haavansa. Ei se ole mikään avosuhteilijoiden erityispiirre.

Pointti olikin, että avoilijat hakee ratkaisua ongelmiin avoimista suhteista eli ns asian vierestä. Kaikilla ihmisillä on ongelmia, toiset osaavat käsitellä, toiset eivät ja kolmannet harhauttavat tai eivät edes välitä.

Aika lailla jokainen hakee elämänsä kipukohtiin ratkaisua muutoksesta. Jollekin se on avosuhde, jollekin ero, jollekin jotain muuta vaikkapa ammatin vaihtaminen. Jollekin toimii eri keinot kuin toisille. Ja joskus ne isot muutokset ovat nimenomaan seurausta siitä käsittelystä. On esimerkiksi terapiassa ymmärretty, miten on yritetty ahtautua muotiin johon ei sovita. Ei se niin mene, että ne muutokset ja ongelmien käsittely olisi toisensa poissulkevia vaihtoehtoja.

Tästä olisi tietenkin hyvä olla tutkimusta, oma käsitykseni pohjaa tuntemiini avoilijoihin ja heillä kaikilla on nimenomaan ratkaisemattomia haasteita ja kipukohtia, joihin halutaan etäisyyttä ja "ratkaisua" avoilemalla. Eivät ole kunnossa ja todellisia ongelmia ei syystä tai toisesta pystytä tai haluta ratkaista. Avoilu antaa etäisyyttä ratkaisemattomalle kivulle. En toki väitä etteikö monogamisteissa olisi keskeneräisiä ja rikkinäisiä ihmisiä, ilman muuta on ja tämä usein heijastuukin siihen parisuhdetilanteeseen, että miten toimiva se on.

Hei ei kaikki avoimet suhteet oo sellaisia, joissa suljettu suhde avataan joidenkin ongelmien ratkaisemiseksi. Monet on ihan aloitettu avoimina.

Ei varmaan olekaan, omaan kokemuspiiriin kuuluu vain sellaisia avoilijoita, jotka avanneet suhteensa sen ensin ollessa jotain muuta ja näistä porukoista tulee vahvasti fiba, että ne oikeasti tärkeät ja kipeät asiat edelleen käsittelemättä. Avoimen suhteen asioista ja rajoista kyllä puhutaan, mutta omien kipupisteiden ja sen "edellisen" suhteen ongelmat sitten jääneet puhumatta.

Ymmärrän yleistäväni yksittäistapauksista, mutta ne avoilijat, ketkä itse tunnen, niin on isoa haavaa itsetunnossa ja huonommuuden kokemusta, ikään kuin tarvitaan extramäärä huomiota ja ihastelua sekä ihastumista.

Nyt ollaan asian äärellä. Tuo epätavallisen korkea tarvitsevuus huomiolle ja ihastelulle kumpuaa usein haavoista itsetunnossa ja huonommuuden kokemuksesta. Nämä asiat pitäisi hoitaa aina kuntoon ennen mihinkään suhteeseen lähtemistä eikä valheellisesti näytellä jotain muuta kuin on. Sellainen ei ole hyväksi mahdollisille lapsillekaan

Olen eri, mutta monesti ne traumat hyppää pintaan vasta vakavan parisuhteen ja perheen myötä. Harvalla kyse on mistään näyttelemisestä. Ei vaan tunnisteta koko haavoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne avoimissa suhteissa elävät henkilöt, jotka itse tunnen, heillä on ongelmia itsensä kanssa ja siten myös ihmissuhteissaan ja erityisesti parisuhteessaan. Tai on haastava tausta muutoin. Itseäni hieman harmittaa se, että näissä kuvioissa "ratkaisuksi" parisuhteen kysymyksiin valitaan tämä suhteen aukaiseminen, vaikka se juurisyy on jossain ihan muualla.

Tuntemillani avointen suhteiden ihmisillä on mm. korostunut tarve ihailulle, jne. joka kumpuaa huonommuuden tunteesta.

Itselleni on aivan sama miten kukin omassa suhteessaan on. Samalla en usko, että avoin suhde monestikaan korjaa sitä, mikä oikeasti on ihmisessä rikki.

Useimmilla minun tuntemillani ihmisillä on ongelmia itsensä kanssa, parisuhdemuodosta riippumatta. Viimeistään lasten synnyttyä ja keski-iän kriisin iskettyä päälle alkaa ne viimeisetkin, aiemmin tasapainoisilta vaikuttaneet ihmiset näyttää todelliset haavansa. Ei se ole mikään avosuhteilijoiden erityispiirre.

Pointti olikin, että avoilijat hakee ratkaisua ongelmiin avoimista suhteista eli ns asian vierestä. Kaikilla ihmisillä on ongelmia, toiset osaavat käsitellä, toiset eivät ja kolmannet harhauttavat tai eivät edes välitä.

Aika lailla jokainen hakee elämänsä kipukohtiin ratkaisua muutoksesta. Jollekin se on avosuhde, jollekin ero, jollekin jotain muuta vaikkapa ammatin vaihtaminen. Jollekin toimii eri keinot kuin toisille. Ja joskus ne isot muutokset ovat nimenomaan seurausta siitä käsittelystä. On esimerkiksi terapiassa ymmärretty, miten on yritetty ahtautua muotiin johon ei sovita. Ei se niin mene, että ne muutokset ja ongelmien käsittely olisi toisensa poissulkevia vaihtoehtoja.

Tästä olisi tietenkin hyvä olla tutkimusta, oma käsitykseni pohjaa tuntemiini avoilijoihin ja heillä kaikilla on nimenomaan ratkaisemattomia haasteita ja kipukohtia, joihin halutaan etäisyyttä ja "ratkaisua" avoilemalla. Eivät ole kunnossa ja todellisia ongelmia ei syystä tai toisesta pystytä tai haluta ratkaista. Avoilu antaa etäisyyttä ratkaisemattomalle kivulle. En toki väitä etteikö monogamisteissa olisi keskeneräisiä ja rikkinäisiä ihmisiä, ilman muuta on ja tämä usein heijastuukin siihen parisuhdetilanteeseen, että miten toimiva se on.

Hei ei kaikki avoimet suhteet oo sellaisia, joissa suljettu suhde avataan joidenkin ongelmien ratkaisemiseksi. Monet on ihan aloitettu avoimina.

Ei varmaan olekaan, omaan kokemuspiiriin kuuluu vain sellaisia avoilijoita, jotka avanneet suhteensa sen ensin ollessa jotain muuta ja näistä porukoista tulee vahvasti fiba, että ne oikeasti tärkeät ja kipeät asiat edelleen käsittelemättä. Avoimen suhteen asioista ja rajoista kyllä puhutaan, mutta omien kipupisteiden ja sen "edellisen" suhteen ongelmat sitten jääneet puhumatta.

Ymmärrän yleistäväni yksittäistapauksista, mutta ne avoilijat, ketkä itse tunnen, niin on isoa haavaa itsetunnossa ja huonommuuden kokemusta, ikään kuin tarvitaan extramäärä huomiota ja ihastelua sekä ihastumista.

Ulkopuolelta on myös joskus vähän vaikea arvioida, missä vaiheessa toinen ihminen on kipupisteidensä käsittelyssä. Puoli tuttavapiiriä piti minuakin seonneena, kun aikanaan jätin puolisoni. Harva tiesi, että eropäätös oli puoleentoista vuoden terapian lopputulos ja ehkä tervejärkisin päätös koko elämässäni. Mutta ulospäin olin avioliittonsa keski-iän kriisin kourissa hajottanut hullu.

Sori, meni vähän ot.

-eri

Pointti olikin, että rajatun kokemukseni mukaan avoilijat jättävät käsittelemättä, mutta sinä selkeästi käsittelit, teit johtopäätökset ja toimit. Minusta kenenkään ei pidä hukata elämäänsä olemalla huonossa suhteessa. Kokemukseni mukaan jotkut avoilijat jäävät roikkumaan ytimeltään huonoon suhteeseen ja "jeesivät" tilannettaan avoilemalla, samalla kun oman itsen ja sen primäärisuhteen ydin huonossa jamassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne avoimissa suhteissa elävät henkilöt, jotka itse tunnen, heillä on ongelmia itsensä kanssa ja siten myös ihmissuhteissaan ja erityisesti parisuhteessaan. Tai on haastava tausta muutoin. Itseäni hieman harmittaa se, että näissä kuvioissa "ratkaisuksi" parisuhteen kysymyksiin valitaan tämä suhteen aukaiseminen, vaikka se juurisyy on jossain ihan muualla.

Tuntemillani avointen suhteiden ihmisillä on mm. korostunut tarve ihailulle, jne. joka kumpuaa huonommuuden tunteesta.

Itselleni on aivan sama miten kukin omassa suhteessaan on. Samalla en usko, että avoin suhde monestikaan korjaa sitä, mikä oikeasti on ihmisessä rikki.

Useimmilla minun tuntemillani ihmisillä on ongelmia itsensä kanssa, parisuhdemuodosta riippumatta. Viimeistään lasten synnyttyä ja keski-iän kriisin iskettyä päälle alkaa ne viimeisetkin, aiemmin tasapainoisilta vaikuttaneet ihmiset näyttää todelliset haavansa. Ei se ole mikään avosuhteilijoiden erityispiirre.

Pointti olikin, että avoilijat hakee ratkaisua ongelmiin avoimista suhteista eli ns asian vierestä. Kaikilla ihmisillä on ongelmia, toiset osaavat käsitellä, toiset eivät ja kolmannet harhauttavat tai eivät edes välitä.

Aika lailla jokainen hakee elämänsä kipukohtiin ratkaisua muutoksesta. Jollekin se on avosuhde, jollekin ero, jollekin jotain muuta vaikkapa ammatin vaihtaminen. Jollekin toimii eri keinot kuin toisille. Ja joskus ne isot muutokset ovat nimenomaan seurausta siitä käsittelystä. On esimerkiksi terapiassa ymmärretty, miten on yritetty ahtautua muotiin johon ei sovita. Ei se niin mene, että ne muutokset ja ongelmien käsittely olisi toisensa poissulkevia vaihtoehtoja.

Tästä olisi tietenkin hyvä olla tutkimusta, oma käsitykseni pohjaa tuntemiini avoilijoihin ja heillä kaikilla on nimenomaan ratkaisemattomia haasteita ja kipukohtia, joihin halutaan etäisyyttä ja "ratkaisua" avoilemalla. Eivät ole kunnossa ja todellisia ongelmia ei syystä tai toisesta pystytä tai haluta ratkaista. Avoilu antaa etäisyyttä ratkaisemattomalle kivulle. En toki väitä etteikö monogamisteissa olisi keskeneräisiä ja rikkinäisiä ihmisiä, ilman muuta on ja tämä usein heijastuukin siihen parisuhdetilanteeseen, että miten toimiva se on.

Hei ei kaikki avoimet suhteet oo sellaisia, joissa suljettu suhde avataan joidenkin ongelmien ratkaisemiseksi. Monet on ihan aloitettu avoimina.

Ei varmaan olekaan, omaan kokemuspiiriin kuuluu vain sellaisia avoilijoita, jotka avanneet suhteensa sen ensin ollessa jotain muuta ja näistä porukoista tulee vahvasti fiba, että ne oikeasti tärkeät ja kipeät asiat edelleen käsittelemättä. Avoimen suhteen asioista ja rajoista kyllä puhutaan, mutta omien kipupisteiden ja sen "edellisen" suhteen ongelmat sitten jääneet puhumatta.

Ymmärrän yleistäväni yksittäistapauksista, mutta ne avoilijat, ketkä itse tunnen, niin on isoa haavaa itsetunnossa ja huonommuuden kokemusta, ikään kuin tarvitaan extramäärä huomiota ja ihastelua sekä ihastumista.

Nyt ollaan asian äärellä. Tuo epätavallisen korkea tarvitsevuus huomiolle ja ihastelulle kumpuaa usein haavoista itsetunnossa ja huonommuuden kokemuksesta. Nämä asiat pitäisi hoitaa aina kuntoon ennen mihinkään suhteeseen lähtemistä eikä valheellisesti näytellä jotain muuta kuin on. Sellainen ei ole hyväksi mahdollisille lapsillekaan

Olen eri, mutta monesti ne traumat hyppää pintaan vasta vakavan parisuhteen ja perheen myötä. Harvalla kyse on mistään näyttelemisestä. Ei vaan tunnisteta koko haavoja.

Aikuinen tasapainoinen ihminen tunnistaa traumansa ja hoitaa ne eikä kaada niitä puolisonsa ja lastensa kärsittäväksi. Sitä kutsutaan aikuiseksi vastuunotoksi itsestään ja muista. Henkisesti teiniksi jääneiden ei pitäisi hankkia suunnitellusti lapsia jos ei vastuuta pysty kantamaan.

Vierailija kirjoitti:

Eipä oikestaan, kun ainoa paikka missä noihin törmää on tämä palsta. En lue iltapa- skoja ollenkaan. OIkeastaan en seuraa juuri muuta uutisointia kuin tv uutiset kerran päivään, ja katsomissani ei tuollaista ole tullut vastaan. Toinen mitä katson on tekstitv. Sielläkään ei tule noita vastaan. 

No hienoa, olet uniikkilumihiutale. Normaalit ihmiset sen sijaan katsovat TV:stä jotain muuta kuin tekstitv:tä, joten he joutuvat olemaan tekemisiin tällaisten asioiden kanssa.

Media nyt lietsoo milloin mitäkin kun omat ei muuhun riitä.

Suosittelen keksimään muuta tekemistä.

Jännä, miten nuo toisten ihmisten seksuaaliasiat jaksaa apta kiinnostaa. Mahtaako muuta enää ehtiä miettimään?