Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Polyamoria mediassa, turhauttaako teitäkin?
13.01.2023 |
Jatkuvasti siitä on uutisia ja puhetta jossain. Ohjelmissa, lehdissä, jne jne. Sama juttu onlyfanssissa. Pelkkää hehkutusta vaan. Tuntuu että tuota ihan mainostetaan.
Oonko ihan kalkkis, kun tuollainen harmittaa? Tuntuu vähän moraalittomalta korostaa tuollaista elämäntapaa. Mulle uskollisuus on tärkeä arvo ja rakastelu osa vakaata suhdetta. Ei jotain mitä pitäisi saada kaikkialta, erilaista, eri ihmisiltä koko ajan tai mistä pitäisi käydä kauppaa. Miksi se yksi ei riitä ja miksi ihmiset eivät enää arvosta uskollisuutta?
Kommentit (468)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta täällä oleva kriittinen keskustelu puolestaan avartaa kuvaa näiden suhdemuotojen todellisuudesta. Kyllä näitä suhdemuotoja pitää vähän pöyhiä kulissien takaakin.
Eihän suhdemuodot vaikuta siihen, millaisia ihmiset on? Ihmiset voi olla itsekkäitä kusipäitä, tai toisia huomioon ottavia riippumatta suhdemuodosta. Ja jos joku on kusipää, niin ei se sen suhdemuodon vika ole, vaan sen ihmisen.
Itsekkäät kusipäät voi käyttää "polysuhdemuotin" porsaanreikiä hyödykseen helposti. Tarkoitan hierarkkista valta-asemaa, jossa ihmisiä laitetaan epätasa-arvoiseen järjestykseen kuin kastilaitoksessa ikään.
No ihan yhtälailla ne voi käyttää hyödykseen ihan mitä tahansa ihan minkälaisessa suhdemuodossa tahansa.
Onneks jos yhtään polyamoriasta lukee, niin tollaset ongelmat ja niiden tunnistaminen tulee hyvin tutuiksi, koska just kaikkea tasa-arvoisuutta ja avointa kommunikaatiota jne. käsitellään niin paljon.Mikä saa sinut olettamaan, ettei monogaminen aikuinen ja sivistynyt ihminen puhu aivan yhtä paljon ja avoimesti ko.asioista ja normeista? Samaa valta-asetelmaongelmaa ei lähtökohtaisesti ole koska osapuolia on vain kaksi.
Enhän mä maininnut mitään keidenkään avoimesta kommunikaatiosta, vaan puhuin siitä, että kaikessa polyamoriaa käsittelevässä kirjallisuudessa jne. käsitellään juuri noita kysymyksiä, että kuinka välttää tuollaisia valta-asetelmia jne., joille polyys voisi luoda sijaa.
Ja tottakai ihan sama valta-asetelmaongelma on muunlaisissakin suhteissa, siinä voidaan käyttää vaan toisten romanttisten kumppanien sijaan esim. sukulaisia, ystäviä tai vaikka harrastuksia asioina, jotka asetetaan toisen edelle.
Rivien välistä voi lukea mitä polyamorinen olettaa monogamiasta. On kyllä melkoisen kyseenalaista väittää että polyys luo mitään sijaa valta-asetelmien sijaan. En ole yllättynyt että joku polyraamattutietokirja näin argumentoi, kuulunee ideologiaan.;)
Tapasi argumentoida on kiertelevä ja ongelmakohtia väistelevä joten en jaksa keskustella enää.
Romanttisen suhteen "valta-asetelmia" ei voida verrata tuosta vain muihin lähi/sukulaissuhteisiin.
Siis mähän just sanoin, että polykirjallisuudessa nimenomaan käsitellään niitä mahdollisia epätasa-arvoisia rakenteita jne., joita polysuhteissa voisi erityisesti esiintyä.
Enkä mä oo polyamorinen, ihan yksiavioisessa suhteessa oon ja meinasin loppuelämäni olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta täällä oleva kriittinen keskustelu puolestaan avartaa kuvaa näiden suhdemuotojen todellisuudesta. Kyllä näitä suhdemuotoja pitää vähän pöyhiä kulissien takaakin.
Eihän suhdemuodot vaikuta siihen, millaisia ihmiset on? Ihmiset voi olla itsekkäitä kusipäitä, tai toisia huomioon ottavia riippumatta suhdemuodosta. Ja jos joku on kusipää, niin ei se sen suhdemuodon vika ole, vaan sen ihmisen.
Itsekkäät kusipäät voi käyttää "polysuhdemuotin" porsaanreikiä hyödykseen helposti. Tarkoitan hierarkkista valta-asemaa, jossa ihmisiä laitetaan epätasa-arvoiseen järjestykseen kuin kastilaitoksessa ikään.
No ihan yhtälailla ne voi käyttää hyödykseen ihan mitä tahansa ihan minkälaisessa suhdemuodossa tahansa.
Onneks jos yhtään polyamoriasta lukee, niin tollaset ongelmat ja niiden tunnistaminen tulee hyvin tutuiksi, koska just kaikkea tasa-arvoisuutta ja avointa kommunikaatiota jne. käsitellään niin paljon.Mikä saa sinut olettamaan, ettei monogaminen aikuinen ja sivistynyt ihminen puhu aivan yhtä paljon ja avoimesti ko.asioista ja normeista? Samaa valta-asetelmaongelmaa ei lähtökohtaisesti ole koska osapuolia on vain kaksi.
Enhän mä maininnut mitään keidenkään avoimesta kommunikaatiosta, vaan puhuin siitä, että kaikessa polyamoriaa käsittelevässä kirjallisuudessa jne. käsitellään juuri noita kysymyksiä, että kuinka välttää tuollaisia valta-asetelmia jne., joille polyys voisi luoda sijaa.
Ja tottakai ihan sama valta-asetelmaongelma on muunlaisissakin suhteissa, siinä voidaan käyttää vaan toisten romanttisten kumppanien sijaan esim. sukulaisia, ystäviä tai vaikka harrastuksia asioina, jotka asetetaan toisen edelle.
Tää on just tätä polyihmisten ihmeoletusta, että "hei, me varmaan keksittiin tasa-arvon ja kommunikoinnin tärkeys parisuhteessa, sitä on polyamoriakirjallisuudessa, mutta ei varmaan missään perusmonogaamisia parisuhteita käsittelevässä!"
En muutenkaan tiedä, mitä autuaaksi tekevää siinä on, että kirjoissa puhutaan näistä asioista. Oon lukenut sen suomalaisen avoimia suhteita, polyamoriaa yms. käsittelevän kirjan, joka taannoin oli pinnalla. Siinä jenkkiläisistä lähdeteoksista useamman kohdalla oli disclaimer, että kyseisen kirjan kirjoittanut guru oli myöhemmin joutunut syytetyksi esim. seksuaalisesta hyväksikäytöstä tai vastaavasta, vaikka olivat jopa itse kirjoittaneet klassikkoasemaan nousseita teoksia, joissa puhutaan mm. tasa-arvon ja kommunikaation tärkeydestä. Ei se, että on tietoinen näistä asioista tarkoita vielä mitään, eiköhän useimmat ihmiset nykypäivänä ole niistä tietoisia suhdemuodosta riippumatta. Ihan samoin kuin kaikki tietävät, että valehtelu on lähtökohtaisesti väärin, mutta käytännössä kaikki myös tekevät sitä vähintään joskus.
Lisäksi veikkaan, että polyamorian normalisoitumisen myötä yhä useampi lähtee polysuhteeseen avaamatta ensimmäistäkään polyamoriakirjaa, ihan samoin kuin muihinkin suhteisiin.
Kiitos puheenvuorosta.Tää oli mahdollisesti parhaiten argumentoitu kommentti ja paljastaa jotain olennaista polytyyppien idealistisuuden naurettavuudesta.
Tämä on kyllä hyvä ketju.
Osoittaa että palstalla osataan edelleenkin käydä hyvin argumentoitua krittistäkin keskustelua vapaasti ilman että sitä pyrittäisiin laittamaan johonkin laatikkoon kieltämällä joidenkin asioiden esiintuominen sellaisina kuin ne ovat.
Lisää tällaista!!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten polyamorian voi ymmärtää:
* JOS polyamoriassa olisi tosiaan kyse pelkästä rakkaudesta (ilman seksiä), niin esimerkiksi kuka tahansa perheenisä/äiti voisi sanoa olevansa polyamoristi, koska rakastaa kaikkia perheensä jäseniä. Jostain syystä emme kuitenkaan näe mediassa tällaisia polyamoristeja.
* Nykymuodossaan polyamoria onkin tavallaan pyhitettyä rietastelua ja suhdesekoilua. Kun termiin sisältyy jalo "rakkaus", on helpompi puhua hyväuskoisten humanistityttöjen päät pyörälle. Sama pätee toki sukupuolesta riippumatta.
* Polyamorismi on myös selvä signaali siitä, että henkilöllä on jonkinlainen läheisten suhteiden pelko. Ei oikein osata vielä tuntea aitoa rakkautta, niin kompensoidaan sitä sitten olemalla omissa puheissaan oikein "monirakastajia".
* Polyamoristeilla on lähes aina tarve mahdollisimman pian kertoa olevansa polyamoristeja, mikä kielii suuresta sisäisestä vajavuudesta ja ulkoisen hyväksynnän hakemisesta.
Muistakaa myös se, että nykypäivänä median tehtävä on ennemminkin mainosklikkien kerääminen provokatiivisilla aiheilla, kuin merkityksellisten uutisten välittäminen. Siksi näemme mediassa nykyään paljon polyamoristeja.
- Kuka on väittänyt, että polyamoriassa olisi kyse pelkästä rakkaudesta ilman seksiä? (muilla kuin aseksuaaleilla siis)
Eiköhän se oo aika selvää, että romanttis-seksuaalisesta rakkaudesta puhutaan, eikä vanhemman ja lapsen välisestä tunnesiteestä🙄.- Polyamoriahan voi olla vaikka kolmen ihmisen välinen suljettu suhde, jossa ollaan seksuaalisesti uskollisia. Tai sitten voi olla, ilman sitä rakkausulottuvuutta, avoin suhde, joka ei ole polyamoriaa.
Aika moni vaan kaipaa sitä rakkautta niihin seksisuhteisiinsa, oli niitä sitten yksi tai useampia. Joillekin taas kelpaa ns. tunteeton irtoseksi.- Voin luvata ja vannoa, että silloinkin kun elin polysuhteessa, niin osasin todellakin rakastaa. Osasin rakastaa pyyteettömästi ja ehdoitta useaa ihmistä.
- Ei kun suurin osa polyista joutuu olemaan kaapissa.
Yhteenvetona: Helvetin huonoa keittiölaatikkopsykologiaa sulta hei.
Miksi sun mielestä polyt joutuvat olemaan kaapissa? Eikö se olisi vapauttavaa ja voimaanttuvaa tulla ulos sieltä kaapista?
No selvästikin sellaisten tuomitsevien asenteiden takia, mitä tässäkin ketjussa näkee, ja niiden seurausten, mitä se tuomitsevuus voi aiheuttaa arkielämässä. Useimmilla työelämä on se syy, minkä takia pysytään kaapissa. Monille myös sukulaiset on syy pysyä kaapissa (iäkkäät vanhemmat joita ei enää haluta järkyttää elämänsä ehtoolla jne.), ja lapset toki.
Ja se yhteiskunnallinen asema, kuten aiemmin totesin. Jos on vaikka politiikassa, kansalaisjärjestöissä tms. mukana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne avoimissa suhteissa elävät henkilöt, jotka itse tunnen, heillä on ongelmia itsensä kanssa ja siten myös ihmissuhteissaan ja erityisesti parisuhteessaan. Tai on haastava tausta muutoin. Itseäni hieman harmittaa se, että näissä kuvioissa "ratkaisuksi" parisuhteen kysymyksiin valitaan tämä suhteen aukaiseminen, vaikka se juurisyy on jossain ihan muualla.
Tuntemillani avointen suhteiden ihmisillä on mm. korostunut tarve ihailulle, jne. joka kumpuaa huonommuuden tunteesta.
Itselleni on aivan sama miten kukin omassa suhteessaan on. Samalla en usko, että avoin suhde monestikaan korjaa sitä, mikä oikeasti on ihmisessä rikki.
Useimmilla minun tuntemillani ihmisillä on ongelmia itsensä kanssa, parisuhdemuodosta riippumatta. Viimeistään lasten synnyttyä ja keski-iän kriisin iskettyä päälle alkaa ne viimeisetkin, aiemmin tasapainoisilta vaikuttaneet ihmiset näyttää todelliset haavansa. Ei se ole mikään avosuhteilijoiden erityispiirre.
Pointti olikin, että avoilijat hakee ratkaisua ongelmiin avoimista suhteista eli ns asian vierestä. Kaikilla ihmisillä on ongelmia, toiset osaavat käsitellä, toiset eivät ja kolmannet harhauttavat tai eivät edes välitä.
Aika lailla jokainen hakee elämänsä kipukohtiin ratkaisua muutoksesta. Jollekin se on avosuhde, jollekin ero, jollekin jotain muuta vaikkapa ammatin vaihtaminen. Jollekin toimii eri keinot kuin toisille. Ja joskus ne isot muutokset ovat nimenomaan seurausta siitä käsittelystä. On esimerkiksi terapiassa ymmärretty, miten on yritetty ahtautua muotiin johon ei sovita. Ei se niin mene, että ne muutokset ja ongelmien käsittely olisi toisensa poissulkevia vaihtoehtoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta täällä oleva kriittinen keskustelu puolestaan avartaa kuvaa näiden suhdemuotojen todellisuudesta. Kyllä näitä suhdemuotoja pitää vähän pöyhiä kulissien takaakin.
Eihän suhdemuodot vaikuta siihen, millaisia ihmiset on? Ihmiset voi olla itsekkäitä kusipäitä, tai toisia huomioon ottavia riippumatta suhdemuodosta. Ja jos joku on kusipää, niin ei se sen suhdemuodon vika ole, vaan sen ihmisen.
Itsekkäät kusipäät voi käyttää "polysuhdemuotin" porsaanreikiä hyödykseen helposti. Tarkoitan hierarkkista valta-asemaa, jossa ihmisiä laitetaan epätasa-arvoiseen järjestykseen kuin kastilaitoksessa ikään.
No ihan yhtälailla ne voi käyttää hyödykseen ihan mitä tahansa ihan minkälaisessa suhdemuodossa tahansa.
Onneks jos yhtään polyamoriasta lukee, niin tollaset ongelmat ja niiden tunnistaminen tulee hyvin tutuiksi, koska just kaikkea tasa-arvoisuutta ja avointa kommunikaatiota jne. käsitellään niin paljon.Mikä saa sinut olettamaan, ettei monogaminen aikuinen ja sivistynyt ihminen puhu aivan yhtä paljon ja avoimesti ko.asioista ja normeista? Samaa valta-asetelmaongelmaa ei lähtökohtaisesti ole koska osapuolia on vain kaksi.
Enhän mä maininnut mitään keidenkään avoimesta kommunikaatiosta, vaan puhuin siitä, että kaikessa polyamoriaa käsittelevässä kirjallisuudessa jne. käsitellään juuri noita kysymyksiä, että kuinka välttää tuollaisia valta-asetelmia jne., joille polyys voisi luoda sijaa.
Ja tottakai ihan sama valta-asetelmaongelma on muunlaisissakin suhteissa, siinä voidaan käyttää vaan toisten romanttisten kumppanien sijaan esim. sukulaisia, ystäviä tai vaikka harrastuksia asioina, jotka asetetaan toisen edelle.
Tää on just tätä polyihmisten ihmeoletusta, että "hei, me varmaan keksittiin tasa-arvon ja kommunikoinnin tärkeys parisuhteessa, sitä on polyamoriakirjallisuudessa, mutta ei varmaan missään perusmonogaamisia parisuhteita käsittelevässä!"
En muutenkaan tiedä, mitä autuaaksi tekevää siinä on, että kirjoissa puhutaan näistä asioista. Oon lukenut sen suomalaisen avoimia suhteita, polyamoriaa yms. käsittelevän kirjan, joka taannoin oli pinnalla. Siinä jenkkiläisistä lähdeteoksista useamman kohdalla oli disclaimer, että kyseisen kirjan kirjoittanut guru oli myöhemmin joutunut syytetyksi esim. seksuaalisesta hyväksikäytöstä tai vastaavasta, vaikka olivat jopa itse kirjoittaneet klassikkoasemaan nousseita teoksia, joissa puhutaan mm. tasa-arvon ja kommunikaation tärkeydestä. Ei se, että on tietoinen näistä asioista tarkoita vielä mitään, eiköhän useimmat ihmiset nykypäivänä ole niistä tietoisia suhdemuodosta riippumatta. Ihan samoin kuin kaikki tietävät, että valehtelu on lähtökohtaisesti väärin, mutta käytännössä kaikki myös tekevät sitä vähintään joskus.
Lisäksi veikkaan, että polyamorian normalisoitumisen myötä yhä useampi lähtee polysuhteeseen avaamatta ensimmäistäkään polyamoriakirjaa, ihan samoin kuin muihinkin suhteisiin.
Kiitos puheenvuorosta.Tää oli mahdollisesti parhaiten argumentoitu kommentti ja paljastaa jotain olennaista polytyyppien idealistisuuden naurettavuudesta.
Polyamorian vastustajien kommentit ei kyllä kerro poluamoristeista yhtään mitään, vaan nimenomaan vastustajista itsestään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne avoimissa suhteissa elävät henkilöt, jotka itse tunnen, heillä on ongelmia itsensä kanssa ja siten myös ihmissuhteissaan ja erityisesti parisuhteessaan. Tai on haastava tausta muutoin. Itseäni hieman harmittaa se, että näissä kuvioissa "ratkaisuksi" parisuhteen kysymyksiin valitaan tämä suhteen aukaiseminen, vaikka se juurisyy on jossain ihan muualla.
Tuntemillani avointen suhteiden ihmisillä on mm. korostunut tarve ihailulle, jne. joka kumpuaa huonommuuden tunteesta.
Itselleni on aivan sama miten kukin omassa suhteessaan on. Samalla en usko, että avoin suhde monestikaan korjaa sitä, mikä oikeasti on ihmisessä rikki.
Useimmilla minun tuntemillani ihmisillä on ongelmia itsensä kanssa, parisuhdemuodosta riippumatta. Viimeistään lasten synnyttyä ja keski-iän kriisin iskettyä päälle alkaa ne viimeisetkin, aiemmin tasapainoisilta vaikuttaneet ihmiset näyttää todelliset haavansa. Ei se ole mikään avosuhteilijoiden erityispiirre.
Pointti olikin, että avoilijat hakee ratkaisua ongelmiin avoimista suhteista eli ns asian vierestä. Kaikilla ihmisillä on ongelmia, toiset osaavat käsitellä, toiset eivät ja kolmannet harhauttavat tai eivät edes välitä.
Aika lailla jokainen hakee elämänsä kipukohtiin ratkaisua muutoksesta. Jollekin se on avosuhde, jollekin ero, jollekin jotain muuta vaikkapa ammatin vaihtaminen. Jollekin toimii eri keinot kuin toisille. Ja joskus ne isot muutokset ovat nimenomaan seurausta siitä käsittelystä. On esimerkiksi terapiassa ymmärretty, miten on yritetty ahtautua muotiin johon ei sovita. Ei se niin mene, että ne muutokset ja ongelmien käsittely olisi toisensa poissulkevia vaihtoehtoja.
Miksi aikuinen ihminen yrittäisi ahtautua johonkin muottiin aikuisuudessaan? Eikö normaaliin itsenäistymiseen teini-iässä kuulu se että itsetunto ja itsetuntemus kehittyy siten että ei mene mihinkään muottiin vaan elää siten kuin oikeasti haluaa elää. Surullista muitakin kuin itseään kohtaan on elää valheessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Mulle uskollisuus on tärkeä arvo ja rakastelu osa vakaata suhdetta"
Miten polyamoria sulkee nuo asiat pois? Ei se ole uskottomuutta jos sovitaan että on muitakin suhteessa kuin kaksi ihmistä.
Ei tietenkään olekaan, jos niin on yhdessä sovittu. Mutta on ihmisiä, kuten minun ex, jotka yleensä ilman ennakkovaroitusta ilmoittavat, miten asioiden pitäisi heidän mielestään olla, ja sitten kun toinen ei osaa siihen hämmennykseltään nopeasti oikein mitään vastata, tulkinta on että "näinhän me sovittiin".
Kyse myöskin on muustakin kuin vain kahden ihmisen välisestä suhteesta. Kaikki muutkin polyamoriaan liittyvät suhteet ovat ihmisiä, eikä polyamorinen suhde saisi aiheuttaa uskottomuutta myöskään heidän suhteissaan.
No sinä puhut nyt tilanteesta jossa avoimesta suhteesta tai polyamoriasta ei ole sovittu, vaan toinen on päättänyt että suhde on sellainen. Se on pettämistä, kuten itsekin tiedät.
Polyamorisessa suhteessa kaikki ovat kartalla siitä miten homma toimii, ja mukana vapaaehtoisesti.
Onko medialla joku agenda heikentää Suomea vai miksi marginaaleja pidetään niin vahvasti esillä ja tuputetaan asiaa kaikille väkisin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne avoimissa suhteissa elävät henkilöt, jotka itse tunnen, heillä on ongelmia itsensä kanssa ja siten myös ihmissuhteissaan ja erityisesti parisuhteessaan. Tai on haastava tausta muutoin. Itseäni hieman harmittaa se, että näissä kuvioissa "ratkaisuksi" parisuhteen kysymyksiin valitaan tämä suhteen aukaiseminen, vaikka se juurisyy on jossain ihan muualla.
Tuntemillani avointen suhteiden ihmisillä on mm. korostunut tarve ihailulle, jne. joka kumpuaa huonommuuden tunteesta.
Itselleni on aivan sama miten kukin omassa suhteessaan on. Samalla en usko, että avoin suhde monestikaan korjaa sitä, mikä oikeasti on ihmisessä rikki.
Useimmilla minun tuntemillani ihmisillä on ongelmia itsensä kanssa, parisuhdemuodosta riippumatta. Viimeistään lasten synnyttyä ja keski-iän kriisin iskettyä päälle alkaa ne viimeisetkin, aiemmin tasapainoisilta vaikuttaneet ihmiset näyttää todelliset haavansa. Ei se ole mikään avosuhteilijoiden erityispiirre.
Pointti olikin, että avoilijat hakee ratkaisua ongelmiin avoimista suhteista eli ns asian vierestä. Kaikilla ihmisillä on ongelmia, toiset osaavat käsitellä, toiset eivät ja kolmannet harhauttavat tai eivät edes välitä.
Aika lailla jokainen hakee elämänsä kipukohtiin ratkaisua muutoksesta. Jollekin se on avosuhde, jollekin ero, jollekin jotain muuta vaikkapa ammatin vaihtaminen. Jollekin toimii eri keinot kuin toisille. Ja joskus ne isot muutokset ovat nimenomaan seurausta siitä käsittelystä. On esimerkiksi terapiassa ymmärretty, miten on yritetty ahtautua muotiin johon ei sovita. Ei se niin mene, että ne muutokset ja ongelmien käsittely olisi toisensa poissulkevia vaihtoehtoja.
Tästä olisi tietenkin hyvä olla tutkimusta, oma käsitykseni pohjaa tuntemiini avoilijoihin ja heillä kaikilla on nimenomaan ratkaisemattomia haasteita ja kipukohtia, joihin halutaan etäisyyttä ja "ratkaisua" avoilemalla. Eivät ole kunnossa ja todellisia ongelmia ei syystä tai toisesta pystytä tai haluta ratkaista. Avoilu antaa etäisyyttä ratkaisemattomalle kivulle. En toki väitä etteikö monogamisteissa olisi keskeneräisiä ja rikkinäisiä ihmisiä, ilman muuta on ja tämä usein heijastuukin siihen parisuhdetilanteeseen, että miten toimiva se on.
Vierailija kirjoitti:
Onko medialla joku agenda heikentää Suomea vai miksi marginaaleja pidetään niin vahvasti esillä ja tuputetaan asiaa kaikille väkisin?
Miten ihmisten erilaiset suhdemallit heikentävät Suomea?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moraalitonta. Ennen ei edes tiedetty tuollaiseta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten polyamorian voi ymmärtää:
* JOS polyamoriassa olisi tosiaan kyse pelkästä rakkaudesta (ilman seksiä), niin esimerkiksi kuka tahansa perheenisä/äiti voisi sanoa olevansa polyamoristi, koska rakastaa kaikkia perheensä jäseniä. Jostain syystä emme kuitenkaan näe mediassa tällaisia polyamoristeja.
* Nykymuodossaan polyamoria onkin tavallaan pyhitettyä rietastelua ja suhdesekoilua. Kun termiin sisältyy jalo "rakkaus", on helpompi puhua hyväuskoisten humanistityttöjen päät pyörälle. Sama pätee toki sukupuolesta riippumatta.
* Polyamorismi on myös selvä signaali siitä, että henkilöllä on jonkinlainen läheisten suhteiden pelko. Ei oikein osata vielä tuntea aitoa rakkautta, niin kompensoidaan sitä sitten olemalla omissa puheissaan oikein "monirakastajia".
* Polyamoristeilla on lähes aina tarve mahdollisimman pian kertoa olevansa polyamoristeja, mikä kielii suuresta sisäisestä vajavuudesta ja ulkoisen hyväksynnän hakemisesta.
Muistakaa myös se, että nykypäivänä median tehtävä on ennemminkin mainosklikkien kerääminen provokatiivisilla aiheilla, kuin merkityksellisten uutisten välittäminen. Siksi näemme mediassa nykyään paljon polyamoristeja.
- Kuka on väittänyt, että polyamoriassa olisi kyse pelkästä rakkaudesta ilman seksiä? (muilla kuin aseksuaaleilla siis)
Eiköhän se oo aika selvää, että romanttis-seksuaalisesta rakkaudesta puhutaan, eikä vanhemman ja lapsen välisestä tunnesiteestä🙄.- Polyamoriahan voi olla vaikka kolmen ihmisen välinen suljettu suhde, jossa ollaan seksuaalisesti uskollisia. Tai sitten voi olla, ilman sitä rakkausulottuvuutta, avoin suhde, joka ei ole polyamoriaa.
Aika moni vaan kaipaa sitä rakkautta niihin seksisuhteisiinsa, oli niitä sitten yksi tai useampia. Joillekin taas kelpaa ns. tunteeton irtoseksi.- Voin luvata ja vannoa, että silloinkin kun elin polysuhteessa, niin osasin todellakin rakastaa. Osasin rakastaa pyyteettömästi ja ehdoitta useaa ihmistä.
- Ei kun suurin osa polyista joutuu olemaan kaapissa.
Yhteenvetona: Helvetin huonoa keittiölaatikkopsykologiaa sulta hei.
Miksi sun mielestä polyt joutuvat olemaan kaapissa? Eikö se olisi vapauttavaa ja voimaanttuvaa tulla ulos sieltä kaapista?
No selvästikin sellaisten tuomitsevien asenteiden takia, mitä tässäkin ketjussa näkee, ja niiden seurausten, mitä se tuomitsevuus voi aiheuttaa arkielämässä. Useimmilla työelämä on se syy, minkä takia pysytään kaapissa. Monille myös sukulaiset on syy pysyä kaapissa (iäkkäät vanhemmat joita ei enää haluta järkyttää elämänsä ehtoolla jne.), ja lapset toki.
Ja se yhteiskunnallinen asema, kuten aiemmin totesin. Jos on vaikka politiikassa, kansalaisjärjestöissä tms. mukana.
Elämä on valintoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Moraalitonta. Ennen ei edes tiedetty tuollaiseta.
Ei niin. Ennen ne sivusuhteet pidettiin salassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten polyamorian voi ymmärtää:
* JOS polyamoriassa olisi tosiaan kyse pelkästä rakkaudesta (ilman seksiä), niin esimerkiksi kuka tahansa perheenisä/äiti voisi sanoa olevansa polyamoristi, koska rakastaa kaikkia perheensä jäseniä. Jostain syystä emme kuitenkaan näe mediassa tällaisia polyamoristeja.
* Nykymuodossaan polyamoria onkin tavallaan pyhitettyä rietastelua ja suhdesekoilua. Kun termiin sisältyy jalo "rakkaus", on helpompi puhua hyväuskoisten humanistityttöjen päät pyörälle. Sama pätee toki sukupuolesta riippumatta.
* Polyamorismi on myös selvä signaali siitä, että henkilöllä on jonkinlainen läheisten suhteiden pelko. Ei oikein osata vielä tuntea aitoa rakkautta, niin kompensoidaan sitä sitten olemalla omissa puheissaan oikein "monirakastajia".
* Polyamoristeilla on lähes aina tarve mahdollisimman pian kertoa olevansa polyamoristeja, mikä kielii suuresta sisäisestä vajavuudesta ja ulkoisen hyväksynnän hakemisesta.
Muistakaa myös se, että nykypäivänä median tehtävä on ennemminkin mainosklikkien kerääminen provokatiivisilla aiheilla, kuin merkityksellisten uutisten välittäminen. Siksi näemme mediassa nykyään paljon polyamoristeja.
- Kuka on väittänyt, että polyamoriassa olisi kyse pelkästä rakkaudesta ilman seksiä? (muilla kuin aseksuaaleilla siis)
Eiköhän se oo aika selvää, että romanttis-seksuaalisesta rakkaudesta puhutaan, eikä vanhemman ja lapsen välisestä tunnesiteestä🙄.- Polyamoriahan voi olla vaikka kolmen ihmisen välinen suljettu suhde, jossa ollaan seksuaalisesti uskollisia. Tai sitten voi olla, ilman sitä rakkausulottuvuutta, avoin suhde, joka ei ole polyamoriaa.
Aika moni vaan kaipaa sitä rakkautta niihin seksisuhteisiinsa, oli niitä sitten yksi tai useampia. Joillekin taas kelpaa ns. tunteeton irtoseksi.- Voin luvata ja vannoa, että silloinkin kun elin polysuhteessa, niin osasin todellakin rakastaa. Osasin rakastaa pyyteettömästi ja ehdoitta useaa ihmistä.
- Ei kun suurin osa polyista joutuu olemaan kaapissa.
Yhteenvetona: Helvetin huonoa keittiölaatikkopsykologiaa sulta hei.
Miksi sun mielestä polyt joutuvat olemaan kaapissa? Eikö se olisi vapauttavaa ja voimaanttuvaa tulla ulos sieltä kaapista?
No selvästikin sellaisten tuomitsevien asenteiden takia, mitä tässäkin ketjussa näkee, ja niiden seurausten, mitä se tuomitsevuus voi aiheuttaa arkielämässä. Useimmilla työelämä on se syy, minkä takia pysytään kaapissa. Monille myös sukulaiset on syy pysyä kaapissa (iäkkäät vanhemmat joita ei enää haluta järkyttää elämänsä ehtoolla jne.), ja lapset toki.
Ja se yhteiskunnallinen asema, kuten aiemmin totesin. Jos on vaikka politiikassa, kansalaisjärjestöissä tms. mukana.Elämä on valintoja.
Niin on. Ja kuten totesin, useimmille se valinta on olla kaapissa, eikä julistaa kaikille heti polyamoriaansa, toisin kuin tuossa aiemmin väitettiin.
No, emme kai halua kuitenkaan vajota Afrikan tasolle?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne avoimissa suhteissa elävät henkilöt, jotka itse tunnen, heillä on ongelmia itsensä kanssa ja siten myös ihmissuhteissaan ja erityisesti parisuhteessaan. Tai on haastava tausta muutoin. Itseäni hieman harmittaa se, että näissä kuvioissa "ratkaisuksi" parisuhteen kysymyksiin valitaan tämä suhteen aukaiseminen, vaikka se juurisyy on jossain ihan muualla.
Tuntemillani avointen suhteiden ihmisillä on mm. korostunut tarve ihailulle, jne. joka kumpuaa huonommuuden tunteesta.
Itselleni on aivan sama miten kukin omassa suhteessaan on. Samalla en usko, että avoin suhde monestikaan korjaa sitä, mikä oikeasti on ihmisessä rikki.
Useimmilla minun tuntemillani ihmisillä on ongelmia itsensä kanssa, parisuhdemuodosta riippumatta. Viimeistään lasten synnyttyä ja keski-iän kriisin iskettyä päälle alkaa ne viimeisetkin, aiemmin tasapainoisilta vaikuttaneet ihmiset näyttää todelliset haavansa. Ei se ole mikään avosuhteilijoiden erityispiirre.
Pointti olikin, että avoilijat hakee ratkaisua ongelmiin avoimista suhteista eli ns asian vierestä. Kaikilla ihmisillä on ongelmia, toiset osaavat käsitellä, toiset eivät ja kolmannet harhauttavat tai eivät edes välitä.
Aika lailla jokainen hakee elämänsä kipukohtiin ratkaisua muutoksesta. Jollekin se on avosuhde, jollekin ero, jollekin jotain muuta vaikkapa ammatin vaihtaminen. Jollekin toimii eri keinot kuin toisille. Ja joskus ne isot muutokset ovat nimenomaan seurausta siitä käsittelystä. On esimerkiksi terapiassa ymmärretty, miten on yritetty ahtautua muotiin johon ei sovita. Ei se niin mene, että ne muutokset ja ongelmien käsittely olisi toisensa poissulkevia vaihtoehtoja.
Miksi aikuinen ihminen yrittäisi ahtautua johonkin muottiin aikuisuudessaan? Eikö normaaliin itsenäistymiseen teini-iässä kuulu se että itsetunto ja itsetuntemus kehittyy siten että ei mene mihinkään muottiin vaan elää siten kuin oikeasti haluaa elää. Surullista muitakin kuin itseään kohtaan on elää valheessa.
Normaaliin ja normaaliin. Kuka täällä on nyt yleensä on niin täydellisen normaali? Useimmat minun tuntemani ihmiset ovat enemmän tai vähemmän rikkinäisiä ja keskeneräisiä vielä aikuisenakin. Jotkut löytää sen oman polun nuorena, jotkut myöhemmin ja jotkut hakee sitä hautaan asti. Sellaista se elämä on täällä epätäydellisten maailmassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moraalitonta. Ennen ei edes tiedetty tuollaiseta.
Ei niin. Ennen ne sivusuhteet pidettiin salassa.
Niin ja sivusuhteilua pidettiin vähemmän tuomittavana kuin nykyään. Nykypäivän nuoret sukupolvet suhtautuvat paljon kielteisemmin sivusuhteisiin ja pettämisiin kuin nuoriso vaikka 30 vuotta sitten. Tästä on tutkimustietoa Väestöliiton tekemänä joten se huuhaa jota levitellään ympäriinsä että puolet pettää ja harrastaa sivusuhteita on joidenkin tahallaan levittämää roskaa.
Tässä pohjustetaan vihervassarien ajamaa apinakulttuuria Suomeen eli kaikki nussii kaikkien kanssa yhteiskuntarauhan tai siis apinaihmisten rauhallisuuden takaamiseksi. Tosin apinaihmisten kanssa haluaa nussia lähinnä ne lihavat, rumat, epätasapainoiset jakorasiat.
Alue: Aihe vapaa
Miksi sun mielestä polyt joutuvat olemaan kaapissa? Eikö se olisi vapauttavaa ja voimaanttuvaa tulla ulos sieltä kaapista?