Polyamoria mediassa, turhauttaako teitäkin?
Jatkuvasti siitä on uutisia ja puhetta jossain. Ohjelmissa, lehdissä, jne jne. Sama juttu onlyfanssissa. Pelkkää hehkutusta vaan. Tuntuu että tuota ihan mainostetaan.
Oonko ihan kalkkis, kun tuollainen harmittaa? Tuntuu vähän moraalittomalta korostaa tuollaista elämäntapaa. Mulle uskollisuus on tärkeä arvo ja rakastelu osa vakaata suhdetta. Ei jotain mitä pitäisi saada kaikkialta, erilaista, eri ihmisiltä koko ajan tai mistä pitäisi käydä kauppaa. Miksi se yksi ei riitä ja miksi ihmiset eivät enää arvosta uskollisuutta?
Kommentit (468)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samiin kaikki ns. seksityö yritetään normalisoida.
Sehän on normaali asia ollut aina.
Miksi sitten usein kriminalisoitu?
Monissa eurooppalaisissa länsimaissa kriminalisoitu sekä ostaminen että myyminen. Suomi on takapajula tässä mielessä. Siksi on vaikea ymmärtää tätä liberalismin nimissä tuputettavaa tuon työn ylistämistä.
Missä muussa Euroopan maassa kuin Ruotsissa on kriminalisoitu?
Norja, Islanti nyt pari lähimaata mainitakseni. Pohjoismaiden enemmistö siis kriminalisoinut. Kertoo edelläkävijyydestä tasa-arvoasioissa.
Onko siis missään muualla kuin Pohjoismaissa?
En äkkiseltään muista. Euroopan parlamentti on jo 2014 hyväksynyt raportin jonka mukaan prostituutio on syy ja seuraus epätasa-arvolle ja on haitallista yksilölle ja yhteiskunnalle. Siksi on todella outoa että Suomessa nimenomaan tasa-arvokysymyksitä koviten huutelevat tahot eivät ole valmiita tuohon kriminalisointiin. Se on tekopyhyyttä ja kertoo pohjimmiltaan misogyniasta.
Ehkäpä et äkkiseltään muista, jos niitä muistettavia ei vaikka oo.
Ja ehkä joku kymmenen vuoden takainen raportti ei ole absoluuttinen totuus.
Ja ehkä kriminalisointi huonontaisi ihmiskaupan uhrien ym. asemaa.Väistelyä vaihteeksi. Siihenhän nää pseudoliberalistit ovat erikoistuneet. Arvoja heillä ei ole vaan ne ovat fluideja. Ainoa arvo on oma hetkellinen nautinto huomisesta välittämättä. Menisivät oikeisiin töihin.
En tiiä pseudoliberalisteista, mutta ite oon aika jäykkä ja fanaattinenkin arvokysymyksissä, ja mulle helvetin tärkeä arvo on pyrkiä kärsimyksen minimoimiseen,hyvyyteen ja oikeuteen. Ja noista mikään ei kyllä toteudu prostituutiota kriminalisoimalla.
Töihin en kyllä mee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi se yksi ei riitä ja miksi ihmiset eivät enää arvosta uskollisuutta?
Oi, miksi, oi, miksi kaikki maailman ihmiset eivät ole samanlaisia kuin minä ja ajattele samalla tavalla kuin minä. Oisko mitään ap, jos ottaisit katseen välillä pois sieltä omasta navasta?
Ilmiö, jota kuvaat on yksinkertaisesti se, että ihminen on laumaeläin. Se ilmenee tuossa lainaamassasi hyvin.
Muiden erilaiset ratkaisut ahdistavat, koska lauman hajoaminen pelottaa ihan vaistotasolla. Ilmiöllä on vahvat evolutiiviset juuret.
Erilaisten ratkaisujen hyväksyminen vaatisi ajatteluprosessia, ja siihen ei monella ole joko kapasiteettia tai halua, joten reagoidaan tunteella kielteisesti.
Lauman keskiössä, samankaltaisten ja samanmielisten keskellä eläneitä pelottaa lauman reunoilla, marginaalissa elävät, joilla on erilaisia tapoja ja ajatuksia kuin itsellään on. Jopa toisen lauman jäsen erilaisine elämäntapoineen on helpompi hyväksyä, kuin oman lauman marginaalissa elävä.
Entäs jos sille pelolle on hyvät perusteet? Entä jos nämä marginaalissa elävät voivat toisinaan, esim. polyamorian kohdalla, olla todellinen uhka laumalle? Erityisesti lapsille?
Noi marginaalit tyypit keksivät aivan mitä tahansa, muuntelevat totuutta, keksivät mitä erikoisimpia tarinoita puolustellakseen käytöstään. Sinänsä hauskaa viihdettä katsoa kun puhuvat itseään pussiin. Argumentaatio ei vain kestä heillä tarkempaa ja kriittistä tarkastelua. Siinä vaiheessa kuin näin tehdään he joko suuttuvat tai uhriutuvat. Syynä on pelko ulkopuolelle jäämisestä ja sitä nämä marginaalit eivät kestä.
"Puolustellakseen käytöstään" - ehkä tässä juuri on se ongelma. Miksi kenenkään pitäisi edes joutua puolustelemaan yksityiselämänsä valintoja ulkopuolisille?
Sivistyneessä yhteiskunnassa on normit jonka mukaan ihmiset ajattelevat ja toimivat. Toimivan yhteiskunnan takana on viime kädessä luottamus. Aina voi tietenkin valita että luottamus itselleen sellainen arvo joka kuuluu kaatopaikalle mutta silloin saattaa tulla arvostelua jos käyttäytyy tuon arvovalintansa mukaisesti.
Vierailija kirjoitti:
Ihminen on pääasiassa sarjamonogamisti.
Se on ainakin hygieenisempää kuin harrastaa seksiä monen kanssa, joiden omista suhteista ei ole välttämättä luotettavaa tietoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta täällä oleva kriittinen keskustelu puolestaan avartaa kuvaa näiden suhdemuotojen todellisuudesta. Kyllä näitä suhdemuotoja pitää vähän pöyhiä kulissien takaakin.
Eihän suhdemuodot vaikuta siihen, millaisia ihmiset on? Ihmiset voi olla itsekkäitä kusipäitä, tai toisia huomioon ottavia riippumatta suhdemuodosta. Ja jos joku on kusipää, niin ei se sen suhdemuodon vika ole, vaan sen ihmisen.
Itsekkäät kusipäät voi käyttää "polysuhdemuotin" porsaanreikiä hyödykseen helposti. Tarkoitan hierarkkista valta-asemaa, jossa ihmisiä laitetaan epätasa-arvoiseen järjestykseen kuin kastilaitoksessa ikään.
No ihan yhtälailla ne voi käyttää hyödykseen ihan mitä tahansa ihan minkälaisessa suhdemuodossa tahansa.
Onneks jos yhtään polyamoriasta lukee, niin tollaset ongelmat ja niiden tunnistaminen tulee hyvin tutuiksi, koska just kaikkea tasa-arvoisuutta ja avointa kommunikaatiota jne. käsitellään niin paljon.
Mikä saa sinut olettamaan, ettei monogaminen aikuinen ja sivistynyt ihminen puhu aivan yhtä paljon ja avoimesti ko.asioista ja normeista? Samaa valta-asetelmaongelmaa ei lähtökohtaisesti ole koska osapuolia on vain kaksi.
Ei polyamoria itsessään haittaa, eikä siitä uutisointikaan. Mutta sellainen "en sano, että polysuhde olisi parempi kuin monogaminen suhde, mutta onhan se niin, että monogamisessa suhteessa olevat eivät ole oikein riittävästi kehittyneet ihmisinä ja siksi haluavat omistaa kumppaninsa sukupuolielimet"-tyyppinen retoriikka kyllä ärsyttää. Jos pitää omaa suhdemuotoaan parempana, niin miksi valehdella, että ei pidä?
Miksi muka yksiavioisissa suhteissa petetään niin paljon?
Tää on ollut mulle aina ihan käsittämätöntä. Oon itse poly, ja oon helposti voinut paneskella ympäriinsä vaikka kuinka, vaikka oon ollut erittäin rakastuneena suhteessa, ja oon voinut olla rakastuneena useampaan ihmiseen kerralla, mutta ikinä en ole voinut valehdella ja pettää mun rakkaita. Ihan absurdi ajatus sellainen.
Niin sori en nyt oikein ymmärrä.
Vierailija kirjoitti:
Ei polyamoria itsessään haittaa, eikä siitä uutisointikaan. Mutta sellainen "en sano, että polysuhde olisi parempi kuin monogaminen suhde, mutta onhan se niin, että monogamisessa suhteessa olevat eivät ole oikein riittävästi kehittyneet ihmisinä ja siksi haluavat omistaa kumppaninsa sukupuolielimet"-tyyppinen retoriikka kyllä ärsyttää. Jos pitää omaa suhdemuotoaan parempana, niin miksi valehdella, että ei pidä?
Varmaan just siks, kun tietää, ettei oo sosiaalisesti hyväksyttävää olla sitä mieltä.
Vierailija kirjoitti:
Ei polyamoria itsessään haittaa, eikä siitä uutisointikaan. Mutta sellainen "en sano, että polysuhde olisi parempi kuin monogaminen suhde, mutta onhan se niin, että monogamisessa suhteessa olevat eivät ole oikein riittävästi kehittyneet ihmisinä ja siksi haluavat omistaa kumppaninsa sukupuolielimet"-tyyppinen retoriikka kyllä ärsyttää. Jos pitää omaa suhdemuotoaan parempana, niin miksi valehdella, että ei pidä?
Nyt osuit täydellsesti asian ytimeen.
Kaksi -naista.Kahdet harmit ja haukkumiset.En kannata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihminen on pääasiassa sarjamonogamisti.
Se on ainakin hygieenisempää kuin harrastaa seksiä monen kanssa, joiden omista suhteista ei ole välttämättä luotettavaa tietoa.
Keskustelemalla selviää. Jos ei kykene keskusteluun, ei tarvitse alkaa seksiinkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei polyamoria itsessään haittaa, eikä siitä uutisointikaan. Mutta sellainen "en sano, että polysuhde olisi parempi kuin monogaminen suhde, mutta onhan se niin, että monogamisessa suhteessa olevat eivät ole oikein riittävästi kehittyneet ihmisinä ja siksi haluavat omistaa kumppaninsa sukupuolielimet"-tyyppinen retoriikka kyllä ärsyttää. Jos pitää omaa suhdemuotoaan parempana, niin miksi valehdella, että ei pidä?
Varmaan just siks, kun tietää, ettei oo sosiaalisesti hyväksyttävää olla sitä mieltä.
Ikävää ja varmaan loppu viimein aika kuluttavaa henkisesti on elää valheessa. Totuudessa eläminen on paljon vapaampaa ja henkinen rauha on silloin.
Olen huomannut, että nykyajan nuoret aikuiset yhä useammin pitävät kumppaneitaan kulutushyödykkeinä, jotka vaihdetaan toiseen heti kun tilaisuus tai joku vastoinkäyminen tulee. Ei siis ole tarkoituskaan sitoutua.
En itse enää jaksa katsoa näitä ohjelmia, joskus kiinnosti kovastikin nämä "outoudet". Toisaalta kuka jaksaa katsoa ohjelmia, joissa tavalliset ihmiset kertovat keskiverto elämästään? Ja ihanko oikeasti ihmiset on sitä mieltä, nimenomaan YLE on se taho, joka nämä ohjelmat on tuonut meidän nähtäväksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta täällä oleva kriittinen keskustelu puolestaan avartaa kuvaa näiden suhdemuotojen todellisuudesta. Kyllä näitä suhdemuotoja pitää vähän pöyhiä kulissien takaakin.
Eihän suhdemuodot vaikuta siihen, millaisia ihmiset on? Ihmiset voi olla itsekkäitä kusipäitä, tai toisia huomioon ottavia riippumatta suhdemuodosta. Ja jos joku on kusipää, niin ei se sen suhdemuodon vika ole, vaan sen ihmisen.
Itsekkäät kusipäät voi käyttää "polysuhdemuotin" porsaanreikiä hyödykseen helposti. Tarkoitan hierarkkista valta-asemaa, jossa ihmisiä laitetaan epätasa-arvoiseen järjestykseen kuin kastilaitoksessa ikään.
No ihan yhtälailla ne voi käyttää hyödykseen ihan mitä tahansa ihan minkälaisessa suhdemuodossa tahansa.
Onneks jos yhtään polyamoriasta lukee, niin tollaset ongelmat ja niiden tunnistaminen tulee hyvin tutuiksi, koska just kaikkea tasa-arvoisuutta ja avointa kommunikaatiota jne. käsitellään niin paljon.Mikä saa sinut olettamaan, ettei monogaminen aikuinen ja sivistynyt ihminen puhu aivan yhtä paljon ja avoimesti ko.asioista ja normeista? Samaa valta-asetelmaongelmaa ei lähtökohtaisesti ole koska osapuolia on vain kaksi.
Enhän mä maininnut mitään keidenkään avoimesta kommunikaatiosta, vaan puhuin siitä, että kaikessa polyamoriaa käsittelevässä kirjallisuudessa jne. käsitellään juuri noita kysymyksiä, että kuinka välttää tuollaisia valta-asetelmia jne., joille polyys voisi luoda sijaa.
Ja tottakai ihan sama valta-asetelmaongelma on muunlaisissakin suhteissa, siinä voidaan käyttää vaan toisten romanttisten kumppanien sijaan esim. sukulaisia, ystäviä tai vaikka harrastuksia asioina, jotka asetetaan toisen edelle.
Ne avoimissa suhteissa elävät henkilöt, jotka itse tunnen, heillä on ongelmia itsensä kanssa ja siten myös ihmissuhteissaan ja erityisesti parisuhteessaan. Tai on haastava tausta muutoin. Itseäni hieman harmittaa se, että näissä kuvioissa "ratkaisuksi" parisuhteen kysymyksiin valitaan tämä suhteen aukaiseminen, vaikka se juurisyy on jossain ihan muualla.
Tuntemillani avointen suhteiden ihmisillä on mm. korostunut tarve ihailulle, jne. joka kumpuaa huonommuuden tunteesta.
Itselleni on aivan sama miten kukin omassa suhteessaan on. Samalla en usko, että avoin suhde monestikaan korjaa sitä, mikä oikeasti on ihmisessä rikki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi se yksi ei riitä ja miksi ihmiset eivät enää arvosta uskollisuutta?
Oi, miksi, oi, miksi kaikki maailman ihmiset eivät ole samanlaisia kuin minä ja ajattele samalla tavalla kuin minä. Oisko mitään ap, jos ottaisit katseen välillä pois sieltä omasta navasta?
Ilmiö, jota kuvaat on yksinkertaisesti se, että ihminen on laumaeläin. Se ilmenee tuossa lainaamassasi hyvin.
Muiden erilaiset ratkaisut ahdistavat, koska lauman hajoaminen pelottaa ihan vaistotasolla. Ilmiöllä on vahvat evolutiiviset juuret.
Erilaisten ratkaisujen hyväksyminen vaatisi ajatteluprosessia, ja siihen ei monella ole joko kapasiteettia tai halua, joten reagoidaan tunteella kielteisesti.
Lauman keskiössä, samankaltaisten ja samanmielisten keskellä eläneitä pelottaa lauman reunoilla, marginaalissa elävät, joilla on erilaisia tapoja ja ajatuksia kuin itsellään on. Jopa toisen lauman jäsen erilaisine elämäntapoineen on helpompi hyväksyä, kuin oman lauman marginaalissa elävä.
Entäs jos sille pelolle on hyvät perusteet? Entä jos nämä marginaalissa elävät voivat toisinaan, esim. polyamorian kohdalla, olla todellinen uhka laumalle? Erityisesti lapsille?
Noi marginaalit tyypit keksivät aivan mitä tahansa, muuntelevat totuutta, keksivät mitä erikoisimpia tarinoita puolustellakseen käytöstään. Sinänsä hauskaa viihdettä katsoa kun puhuvat itseään pussiin. Argumentaatio ei vain kestä heillä tarkempaa ja kriittistä tarkastelua. Siinä vaiheessa kuin näin tehdään he joko suuttuvat tai uhriutuvat. Syynä on pelko ulkopuolelle jäämisestä ja sitä nämä marginaalit eivät kestä.
"Puolustellakseen käytöstään" - ehkä tässä juuri on se ongelma. Miksi kenenkään pitäisi edes joutua puolustelemaan yksityiselämänsä valintoja ulkopuolisille?
Sivistyneessä yhteiskunnassa on normit jonka mukaan ihmiset ajattelevat ja toimivat. Toimivan yhteiskunnan takana on viime kädessä luottamus. Aina voi tietenkin valita että luottamus itselleen sellainen arvo joka kuuluu kaatopaikalle mutta silloin saattaa tulla arvostelua jos käyttäytyy tuon arvovalintansa mukaisesti.
Jos koet, että sinulle tärkeä arvo on luottamus siihen että voit päättää muiden ihmisten yksityiselämästä, niin voin luvata että tulet kyllä pettymään raskaasti.
Vierailija kirjoitti:
Miksi muka yksiavioisissa suhteissa petetään niin paljon?
Tää on ollut mulle aina ihan käsittämätöntä. Oon itse poly, ja oon helposti voinut paneskella ympäriinsä vaikka kuinka, vaikka oon ollut erittäin rakastuneena suhteessa, ja oon voinut olla rakastuneena useampaan ihmiseen kerralla, mutta ikinä en ole voinut valehdella ja pettää mun rakkaita. Ihan absurdi ajatus sellainen.
Niin sori en nyt oikein ymmärrä.
Pettäjä ja valehtelija on henkisesti jäänyt lapsen tai teinin tasolle suhdemuodosta riippumatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei polyamoria itsessään haittaa, eikä siitä uutisointikaan. Mutta sellainen "en sano, että polysuhde olisi parempi kuin monogaminen suhde, mutta onhan se niin, että monogamisessa suhteessa olevat eivät ole oikein riittävästi kehittyneet ihmisinä ja siksi haluavat omistaa kumppaninsa sukupuolielimet"-tyyppinen retoriikka kyllä ärsyttää. Jos pitää omaa suhdemuotoaan parempana, niin miksi valehdella, että ei pidä?
Varmaan just siks, kun tietää, ettei oo sosiaalisesti hyväksyttävää olla sitä mieltä.
Ikävää ja varmaan loppu viimein aika kuluttavaa henkisesti on elää valheessa. Totuudessa eläminen on paljon vapaampaa ja henkinen rauha on silloin.
Eipä sitten paljoa näytä olevan "totuudessa" eläviä meidän yhteiskunnassa.
Jännä toki, että jollain riittää ylimielisyyttä siihen, että kuvittelee jonkun totuuden tietävänsä, vielä muidenkin puolesta.
Se, että väittää olevansa joku polyamoristi, ei ole mitään muuta kuin hedonismin ja itsekkyyden viimeisin huipentuma.
"Puolustellakseen käytöstään" - ehkä tässä juuri on se ongelma. Miksi kenenkään pitäisi edes joutua puolustelemaan yksityiselämänsä valintoja ulkopuolisille?