En ole koskaan tuntenut itseäni niin vanhaksi kuin postin lokero-automaatilla yrittäessäni päästä kipeillä polvilla kyykkyyn ja samalla tihrustaa kännykästä koodia
Kommentit (66)
Vierailija kirjoitti:
Meillä töissä on ihan tavallista, että asiakas tulee koodin kanssa tiskille ja me myyjät sitten autetaan. Ysein tämä koodi on kirjoitettu paperilapulle virlä, niin ei tule kännykän kanssa sähläilyä. Pyytäkää apua vaan :)
En tiedä missä olet töissä, mutta parasta palvelua minä olen saanut tuossa pienessä lähikaupassa. Vaikka myyjä olisi yksin töissä, aina olen saanut ystävällistä ja asiantuntevaa palvelua.
Teen yleensä kaikki ostokset siitä ihan vain siksi, että kauppa kylällä säilyisi.
On kyllä pirun kallis😃
Kuvakaappausta olenkin harrastanut pari vuotta. Muissakin asioissa. Voi sen koodin toki paperille laittaa Isosti :) Sekin voi auttaa, kun laittaa toisen polven lattiaan ja toisen ik istuma-asentoon. Luonnossa kuvausreissuilla käytän. Lokerikkoja välttelen. A70
Itse tykkään postnordin lokerikkosysteemeistä. Postin lokerot eivät yhteen aikaan edes kunnolla auenneet. Aina oli jotain häiriöitä ja piti sitten soittaa johonkin kämäseen palvelunumeroon.
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli kerran ongelmia ylimmässä rivissä olevan paketin kanssa. Se paketti oli työnnetty vähän turhan pitkälle siellä luukussa ja jos se olisi jätetty siihen etureunaan, olisin saanut sen helposti. Ylpeys ei antanut periksi pyytää keneltäkään pitkältä ihmiseltä apua, joten ähelsin aikani siinä ja lopulta sain siitä jotenkin kiinni. 😀
Heh :) Mulla noi tilanteet on sellaisia että ihan mielenkiinnosta pitää testata saanko esimerkiksi kurotettua itse paketin korkealta jollain kikkakolmosella (tässä tapauksessa vaikkapa hyppy ja kynä kädenjatkeena hivutat pakettia lähemmäs.) Ei-kikkailutuulella pyydän kyllä apua suorilta
Suosittelen armeijasta tuttua korkeaa polviasentoa, kun alalokerosta otatte pakettia. Toinen polvi maahan ja toinen jalka koukussa. Siitä pääsee hyvin ponnistamaan ylös, vaikka olisi huonot polvet.
Minä tunsin itseni vanhaksi, kun tajusin, että voisin olla usean työkaverini äiti. Jopa isoäiti, jos olisin saanut lapsen teini-ikäisenä. Siinä vasta itsensä vanhaksi tuntee.