Onko kukaan uupunut pysyvästi tai menettänyt pysyvästi terveytensä rankan vauvavuoden/pikkulapsiarjen takia?

Mun pikkukakkonen valvoi kaikki yöt 3v saakka, torkkui vartin pätkiä.

Mä en ole nukkunut 39 vuoteen kuin 2-4h yhtäjaksoista unta.

58v loppui kunto lopullisesti. Olo kuin muistisairaalla, lisäksi jäätävä uupumus ja järkyt kivut

Vierailija kirjoitti:

Ihmetyttää kyllä miksi teette lapsia tuollaisille miehille.

Eipä sitä etukäteen voinut arvata, että näin käy. Toista lasta en sitten tehnytkään. Ap

Ei ole vauvavuodesta kokemusta, mutta yli vuoden kestäneestä unettomuudesta on. Menin lopulta psykoosiin unettomuuden takia. Saatoin nukkua 1 tunnin yössä viikkokaupalla niin totta kai pää pimahti. 3 vuotta meni toipuessa tuosta. Ihan normaalisti olen sitten jaksanut työelämässä yms. Kohta meille syntyy vauva. Toivottavasti en joudu käymään samanlaista unettomuutta läpi.

Onneksi minulla tuli lapsen isä sitten lopulta apuun kun sanoin että maa kuplii ja ympäristö kupruilee. En myöskään kyennyt enää muistamaan minne olin vauvan laittanut, istuin myös yöllä imettämässä tyhjää kun lapsi nukkui sängyssä. Olin aivan sekaisin väsymyksestä.

Valvoin lasten kanssa. Ensimmäinen nukkui yöt läpeensä 3kk iästä. Toinen nukuin ensimmäisen kokonaisen yönsä 4 v iässä ja pysyvämmin hyviä öitä 6v ikäisenä. Kolmas alkoi nukkua parin vuoden ikäisenä.

Meillä lapsia valvotti

- allergiat. Sekä mahakipuna että ihottumina ja refluksina

- refluksi eli makuuasennossa tuli mahahapot suuhun

- yhdellä korvien ilmastoitumisongelma.

- yhdellä astma

Onneksi mies auttoi. Mutta väsyi hänkin. Me jaettiin yleensä lapset niin että toinen nukkui huonoiten nukkuvan kanssa ja toinen kahden muun lapsen kanssa. Näin ei tarvinnut kaikkien herätä kaikkiin herätyksen.

Äitini tuli kerran avuksi (oli aina vähän väheksynyt meidän ongelmia siihen asti) ja lupasi nukkua eniten heräävän kanssa. alta tunnin kuluttua äitini tuli kamarista ja kysyi pitäisikö meidän lähteä viemään lasta lääkäriin kun vaikuttaa niin kipeältä ja levottomalta. Ei kun se on meidän normaali yö

Itsellä puhkesi myös vakavia ruoka-aine allergioita en tiedä oliko stressillä ja univajeen osuutta. Minä olen aina ennen nukahtanut minuuteissa ja nukkunut vaikka missä melussa. 4 vuoden heräilyn jälkeen minullakin meni monta vuotta toipua ja oppia nukkumaan rauhassa. Nyt pahimmista heräilyajoista jo noin 15 vuotta niin nukun hyvin. Pää kyllä tuntuu lahoavan mutta johtuneeko iästä vai vanhoista rankoista ajoista. Kuka tietää.

Meillä lasten unia paransi jos pystyttiin antamaan vain sellaista ruokaa jolle ei allerginen (ei aina mahdollista kun piti kokeilla uusia aineita ja välillä joku vanha ruoka-aine muuttui sopimattomaksi ja kesti etsiä mikä aiheuttaa ongelmia. Antihistamiinit auttoi jonkinnverran. Ihottumien hoito tehokkaasti suolavesikäärein auttoi. Korvien ilmastoitumisongelmaan auttoi parhaiten korvien putkitus ja jonkin verran nenäsumutteen käyttö ja kosteiden pyyhkeiden kuivaaminen lasten sänkyjen vieressä joka ilta. Astmaan auttoi oikea lääkitys. Refluksi oli allergista eli siihenkin auttoi ruokavalio ja vähän se että lapsi nukkui pää koholla.

Todella paljon jouduttiin tekemään salapoliisityötä itse että saatiin kaikki fyysiset vaivat diagnosoitua. Esim korvien ilmastoitumisongelmaa ei herkästi huomata ja hoideta. Sama lasten refluksilla ja allergioilla.

Tsemppiä kaikille heräilystä kärsiville.

26 jatkaa. Minun onneni oli että työpaikka meni konkkaan kun olisi pitänyt palata töihin nuorimman ollessa 3v. Olin sitten monta vuotta kotona työttömänä lasten kanssa. Ei minusta olisi silloin ollutkaan töihin.

):

.

0/5 provo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En pysyvästi uupunut. Mutta lapsi valvotti aivan hirveästi ensimmäisen vuoden. Harvoin ekan vuoden aikana hän nukkui yössä edes kahta tuntia putkeen. Yleensä herätyksiä oli 10-14 yössä, tavanomaisesti oli yksi pidempi pätkä 1,5 tuntia ja loput olivat 40min pätkiä. Kävimme neuvolan avulla unikouluja, mutta niistä ei ollut apua.

Minä tietysti nukuin vielä vähemmän kuin lapsi, kun stressasin, ehdinkö nukahtaa, kun kohta taas alkaa rääkyminen. Vauvavuoden jälkeen heräily harventui hieman, mutta jatkui silti 3-5 kertaa yössä vielä alakoulun ekat luokat. Alakoulun lopussa lapsi alkoi ajoittain nukkua yhtenäisiä öitä ja vasta nyt yläkoulussa hän nukkuu yönsä yleensä rauhallisesti.

Jäin yhdeksi ylimääräiseksi vuodeksi kotiin hoitovapaalle, koska en vaan jaksanut palata töihin. Otimme lyhennysvapaata asuntolainasta ja myimme kirpparilla kaikki mitä liikeni, niin tämä oli mahdollista. Vaihtoehto olisi varmaan ollut se sairasloma, mutta siihenkään rumbaan ei ollut voimia, olisi pitänyt hankkia päiväkotipaikat sun muut ja testailla töissäkäyntiä. Nyt olen kyllä jo unettomuudesta toipunut. Sain kuitenkin pysyvän tinnituksen vauvavuoden koliikki-itkuista, vaikka pidin välillä kuulosuojaimiakin.

Selvisikö teille koskaan, miksi lapsi ei nukkunut kunnolla vaan yöheräili vielä koululaisenakin usein?

Ap

Jos vauva terve, yleisin syy jatkuvaan heräilyyn on nälkä. Kokeile tankata se muksu moneen kertaan vastikkeella illalla niin että tulee korvistakin. Kaikilla ei vaan maitoa tule. Jos tää ei auta, sitten muita konsteja.

Ei nyt sentään. Rankimmat vuodet oli vasta edessäpäin.

Kuka näitäkin alapeukuttaa.

Ette osaa hoitaa, se on totuus.

Mulla oli niin helppoa kun noudatin äidinvaistoani.

Mun lapset on nyt teinejä ja uupumus tuli kunnolla vasta nyt.

Meillä on kaksi lasta, pienellä ikäerolla ja kumpikin nukkui huonosti vuosikausia.

Oikeastaan vasta siinä eskarin ja ekan luokan taitteessa alkoivat nukkua ilman yöheräilyjä.

Mun mies oli vauva-aikana oikein elementissään, mutta kun lapset kehittivät omat persoonansa, lähtivät liikkumaan, oppivat puhumaan ja ilmaisemaan omaa tahtoaan, mies vetäytyi perheestään töihinsä ja harrastuksiinsa.

Vauva-ajat olivatkin loppujen lopuksi ne helpommat, mutta käytännössä yksinhuoltajana huonosti nukkuville, vilkkaille ja varsin ehtiväisille lapsille vei mehut.

Kävin myös töissä ja pikkulapsiajan jälkeen töihin paluu olikin virkistävää. Innostuin sitten myös opiskelemaan lisää ja siinä vauhdissa en ehtinyt palautua riittävästi.

Ehkä voin syyttää itseäni, olisi pitönyt erota, olisi pitänyt lykätä opiskeluja, olisi ja olisi...

Aika loppuun ajettu olo on nyt, teinini ovat ihania, mutta yhä edelleen olen se liima, joka pitää perheen kasassa ja se moottori, joka pitää tämän show'n käynnissä.

Mieheni kuvittelee olevansa kovinkin 'avulias', mutta ei lainkaan hahmota, että en tarvitse mitään ohjattavaa pikku-apulaista, vaan toinen vastuuta kantava aikuinen olisi todella se juttu.

Ehkä vastaukseni on vähän ohi aiheen, mutta joskus se uupumus tulee niin hitaasti ja hiipimällä, ettei itsekään osaa sitä huomata.

Ehkä joskus taas olen oma itseni, iloinen, onnellinen, energinen ja nautin taas elämästäni. Juuri nyt elän tässä suorittamisen suossa, jonkinlaisena huolehtimis,-ruoanlaitto,-siivous,-ja yleinen-äiti-ihminen-automaattina.

Vierailija kirjoitti:

Uni on tärkeää. Miksi ette ole vain nukkuneet?

Taas tää sama epätoivoisen huomionkipeä tyyppi trollaamassa joka ketjussa, kyllä on asiat huonosti tuolla. :/

Mulle tuli vauvan yöheräilystä psykoosi. Olisin voinut tunnistaa vaaranpaikat jos niistä olisi neuvolassa kerrottu. Sitten tuli lääkkeet mukaan kuvioihin. Se oli kamalaa aikaa. Mun mielestä äitejä ei tueta juuri ollenkaan. Lastenhoito apukin on vain rikkaille. Miksei meitä auteta?

Vierailija kirjoitti:

Mun vähän nukkuva kuopus täyttää jo 10. Meen varmaan loppuelämän unilääkkeillä. En pysty enää nukkumaan ilman niitä. Mieluummin olen työkykyinen.

Vähän sama tilanne. Eikö sulle tule vieroitusoireita kun unilääkkeitä pakko ottaa jatkuvasti? :( Siis kun itse painin tän asian kanssa ihan hirveästi. En vaan enää nuku ilman lääkettä (näin oli jo ennen reseptiäkin, enkka 4vrk valvominen eikä koskaan yli 4,5h unia vaikka millainen valvominen olisi takana.) En sitten tiedä olisiko joku muu lääke parempi kuin nukahtamislääke Zopinox. Ketipinoreista, mirtazapiineista ym. "ei-unilääkkeistä" ei ole ollut minkäänlaista apua.

Vierailija kirjoitti:

Ette osaa hoitaa, se on totuus.

Mulla oli niin helppoa kun noudatin äidinvaistoani.

😂 Mutta eihän sinulla ole lapsia, onneksi.

Tämä ketju vahvistaa sen, että en uskalla tehdä enää toista lasta. Vauvamme nyt vuoden ikäinen.

Meillä oli 10kk ikään asti refluksioireilun vuoksi yöt erittäin pätkittäisiä ja huutoa enempi ja vähempi. Oli todella rankkaa mutta nyt onneksi helpottamaan päin. Tsemppiä kaikille valvojille! Se joka ei itse sitä ole kokenut niin ei voi käsittää kuinka raskasta valvominen on!

Ahdistavaa.