Lue keskustelun säännöt.
Miksei kukaan viitsi nähdä mun eteen vaivaa?
12.01.2023 |
Ihan kaikki on tyylillä "Ei toi mitään tartte" jne. Jatkuvasti törmään siviilielämässä vastaavasti käyttäytyviin ihmisiin, esim. miessuhteet. Onneksi töissä sentään kunnioitetaan ja arvostetaan mutta edes lähimmät ystäväni tai vanhempani eivät, sukulaisista puhumattakaan.
Olenko itse sitten liian miellyttäjä mutta pyrkinyt aina pitämään kaikilla hyvän mielen, en rasita muita huolillani, hankin täsmälahjoja, olen ollut ns. vaimoainesta jne. No mitäpä sitä muuta voi tullakaan tuollaisten arvostamattomien vanhempien hoidossa...
Kommentit (74)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko hyväksikäytettävä, aina valmis jelppaamaan sukua, tarjoamaan miesystävälle ruokaa jne.
Ne pitää sitä saavutettuna etuna.
Lopeta muiden hyysääminen.
No siis tuli esim. mieleen omat synttärini. Joo, sain äidiltäni lahjan - mutta kylmästi rahaa tilille ja sekin niin vähän että tienaan itse päivässäkin enemmän eli ei sillä ollut itselleni edes symbolista arvoa. Miten minä tuollaisen "lopetan"? Ihan vaan ei oltu yhtään käytetty mielikuvitusta että mistä päivänsankari voisi pitää ja sitten rahan siirto ja asian voikin unohtaa mielestä. Oman ainoan lapsen syntymäpäivät! Tämä on vielä pienimmästä päästä arvostamattomuudessa...
No kun mutsis on sitä mieltä, että sulle käy mikä vaan, oska olet ilmeisen itsestäänselvyys.
Niin, mitenköhän musta tällainen on tullut? Ettei kasvatuksella olisi jotain asian kanssa tekemistä?
Työyhteisössäni mua kohdellaan 1000 x paremmin kuin koskaan lähipiirissäni. Miten olen töissä osannut olla jotain muuta sitten kuin arvoton itsestäänselvyys..?
Jassoo. Taas yksi syyttämässä lapsuutta, vanhempia.
Kasva aikuiseksi ja ota vastuu omasta elämästäsi...
Niinhän mä olen ottanutkin. Olen menestynyt hyvin töissäni. Mutta nuo muut ihmiset tekisi mieli jättää kokonaan taakse kun eivät osaa arvostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko hyväksikäytettävä, aina valmis jelppaamaan sukua, tarjoamaan miesystävälle ruokaa jne.
Ne pitää sitä saavutettuna etuna.
Lopeta muiden hyysääminen.
No siis tuli esim. mieleen omat synttärini. Joo, sain äidiltäni lahjan - mutta kylmästi rahaa tilille ja sekin niin vähän että tienaan itse päivässäkin enemmän eli ei sillä ollut itselleni edes symbolista arvoa. Miten minä tuollaisen "lopetan"? Ihan vaan ei oltu yhtään käytetty mielikuvitusta että mistä päivänsankari voisi pitää ja sitten rahan siirto ja asian voikin unohtaa mielestä. Oman ainoan lapsen syntymäpäivät! Tämä on vielä pienimmästä päästä arvostamattomuudessa...
Ihmiset on erilaisia. Toiset kokevat koko lahjajumpan rasittavaksi eivätkä haluaisi olla siinä ollenkaan mukana, itseni mukaan lukien.
Siis oikeastiko jättäisit omat lapsesi lahjoitta?
Kyseessä aikuinen ihminen,ei lapsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko hyväksikäytettävä, aina valmis jelppaamaan sukua, tarjoamaan miesystävälle ruokaa jne.
Ne pitää sitä saavutettuna etuna.
Lopeta muiden hyysääminen.
No siis tuli esim. mieleen omat synttärini. Joo, sain äidiltäni lahjan - mutta kylmästi rahaa tilille ja sekin niin vähän että tienaan itse päivässäkin enemmän eli ei sillä ollut itselleni edes symbolista arvoa. Miten minä tuollaisen "lopetan"? Ihan vaan ei oltu yhtään käytetty mielikuvitusta että mistä päivänsankari voisi pitää ja sitten rahan siirto ja asian voikin unohtaa mielestä. Oman ainoan lapsen syntymäpäivät! Tämä on vielä pienimmästä päästä arvostamattomuudessa...
RO-HOH-HOH-HOH-HOO! Melkoinen prinsessa! Tätäkö tämä tunne nyt on, että kukaan ei näe vaivaa ja kukaan ei välitä? :D :D :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko hyväksikäytettävä, aina valmis jelppaamaan sukua, tarjoamaan miesystävälle ruokaa jne.
Ne pitää sitä saavutettuna etuna.
Lopeta muiden hyysääminen.
No siis tuli esim. mieleen omat synttärini. Joo, sain äidiltäni lahjan - mutta kylmästi rahaa tilille ja sekin niin vähän että tienaan itse päivässäkin enemmän eli ei sillä ollut itselleni edes symbolista arvoa. Miten minä tuollaisen "lopetan"? Ihan vaan ei oltu yhtään käytetty mielikuvitusta että mistä päivänsankari voisi pitää ja sitten rahan siirto ja asian voikin unohtaa mielestä. Oman ainoan lapsen syntymäpäivät! Tämä on vielä pienimmästä päästä arvostamattomuudessa...
No kun mutsis on sitä mieltä, että sulle käy mikä vaan, oska olet ilmeisen itsestäänselvyys.
Niin, mitenköhän musta tällainen on tullut? Ettei kasvatuksella olisi jotain asian kanssa tekemistä?
Työyhteisössäni mua kohdellaan 1000 x paremmin kuin koskaan lähipiirissäni. Miten olen töissä osannut olla jotain muuta sitten kuin arvoton itsestäänselvyys..?
Jassoo. Taas yksi syyttämässä lapsuutta, vanhempia.
Kasva aikuiseksi ja ota vastuu omasta elämästäsi...Niinhän mä olen ottanutkin. Olen menestynyt hyvin töissäni. Mutta nuo muut ihmiset tekisi mieli jättää kokonaan taakse kun eivät osaa arvostaa.
No jätä ja lopeta uliseminen. Ehkä niin itsekin opit arvostamaan joskus muita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko hyväksikäytettävä, aina valmis jelppaamaan sukua, tarjoamaan miesystävälle ruokaa jne.
Ne pitää sitä saavutettuna etuna.
Lopeta muiden hyysääminen.
No siis tuli esim. mieleen omat synttärini. Joo, sain äidiltäni lahjan - mutta kylmästi rahaa tilille ja sekin niin vähän että tienaan itse päivässäkin enemmän eli ei sillä ollut itselleni edes symbolista arvoa. Miten minä tuollaisen "lopetan"? Ihan vaan ei oltu yhtään käytetty mielikuvitusta että mistä päivänsankari voisi pitää ja sitten rahan siirto ja asian voikin unohtaa mielestä. Oman ainoan lapsen syntymäpäivät! Tämä on vielä pienimmästä päästä arvostamattomuudessa...
RO-HOH-HOH-HOH-HOO! Melkoinen prinsessa! Tätäkö tämä tunne nyt on, että kukaan ei näe vaivaa ja kukaan ei välitä? :D :D :D
Kyseessä oli yksi ainoa esimerkki elämästäni jossa em. kaltaiset tapahtumat toistuvat ihan jatkuvasti. Että jatka vaan nauramista (etpä sillä kummoista kuvaa itsestäsi anna sinäkään)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko hyväksikäytettävä, aina valmis jelppaamaan sukua, tarjoamaan miesystävälle ruokaa jne.
Ne pitää sitä saavutettuna etuna.
Lopeta muiden hyysääminen.
No siis tuli esim. mieleen omat synttärini. Joo, sain äidiltäni lahjan - mutta kylmästi rahaa tilille ja sekin niin vähän että tienaan itse päivässäkin enemmän eli ei sillä ollut itselleni edes symbolista arvoa. Miten minä tuollaisen "lopetan"? Ihan vaan ei oltu yhtään käytetty mielikuvitusta että mistä päivänsankari voisi pitää ja sitten rahan siirto ja asian voikin unohtaa mielestä. Oman ainoan lapsen syntymäpäivät! Tämä on vielä pienimmästä päästä arvostamattomuudessa...
No kun mutsis on sitä mieltä, että sulle käy mikä vaan, oska olet ilmeisen itsestäänselvyys.
Niin, mitenköhän musta tällainen on tullut? Ettei kasvatuksella olisi jotain asian kanssa tekemistä?
Työyhteisössäni mua kohdellaan 1000 x paremmin kuin koskaan lähipiirissäni. Miten olen töissä osannut olla jotain muuta sitten kuin arvoton itsestäänselvyys..?
Jassoo. Taas yksi syyttämässä lapsuutta, vanhempia.
Kasva aikuiseksi ja ota vastuu omasta elämästäsi...Niinhän mä olen ottanutkin. Olen menestynyt hyvin töissäni. Mutta nuo muut ihmiset tekisi mieli jättää kokonaan taakse kun eivät osaa arvostaa.
No jätä ja lopeta uliseminen. Ehkä niin itsekin opit arvostamaan joskus muita.
Ai että nyt mä en arvosta... Kun asia on ihan toisinpäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko hyväksikäytettävä, aina valmis jelppaamaan sukua, tarjoamaan miesystävälle ruokaa jne.
Ne pitää sitä saavutettuna etuna.
Lopeta muiden hyysääminen.
No siis tuli esim. mieleen omat synttärini. Joo, sain äidiltäni lahjan - mutta kylmästi rahaa tilille ja sekin niin vähän että tienaan itse päivässäkin enemmän eli ei sillä ollut itselleni edes symbolista arvoa. Miten minä tuollaisen "lopetan"? Ihan vaan ei oltu yhtään käytetty mielikuvitusta että mistä päivänsankari voisi pitää ja sitten rahan siirto ja asian voikin unohtaa mielestä. Oman ainoan lapsen syntymäpäivät! Tämä on vielä pienimmästä päästä arvostamattomuudessa...
No kun mutsis on sitä mieltä, että sulle käy mikä vaan, oska olet ilmeisen itsestäänselvyys.
Niin, mitenköhän musta tällainen on tullut? Ettei kasvatuksella olisi jotain asian kanssa tekemistä?
Työyhteisössäni mua kohdellaan 1000 x paremmin kuin koskaan lähipiirissäni. Miten olen töissä osannut olla jotain muuta sitten kuin arvoton itsestäänselvyys..?
Jassoo. Taas yksi syyttämässä lapsuutta, vanhempia.
Kasva aikuiseksi ja ota vastuu omasta elämästäsi...Niinhän mä olen ottanutkin. Olen menestynyt hyvin töissäni. Mutta nuo muut ihmiset tekisi mieli jättää kokonaan taakse kun eivät osaa arvostaa.
Jos he aiheuttavat sinulle tuskaa ja ahdistusta, niin jätä heidät. Voit vähintään pitää lomaa heistä ja huomaat miten olo kohenee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko hyväksikäytettävä, aina valmis jelppaamaan sukua, tarjoamaan miesystävälle ruokaa jne.
Ne pitää sitä saavutettuna etuna.
Lopeta muiden hyysääminen.
No siis tuli esim. mieleen omat synttärini. Joo, sain äidiltäni lahjan - mutta kylmästi rahaa tilille ja sekin niin vähän että tienaan itse päivässäkin enemmän eli ei sillä ollut itselleni edes symbolista arvoa. Miten minä tuollaisen "lopetan"? Ihan vaan ei oltu yhtään käytetty mielikuvitusta että mistä päivänsankari voisi pitää ja sitten rahan siirto ja asian voikin unohtaa mielestä. Oman ainoan lapsen syntymäpäivät! Tämä on vielä pienimmästä päästä arvostamattomuudessa...
No kun mutsis on sitä mieltä, että sulle käy mikä vaan, oska olet ilmeisen itsestäänselvyys.
Niin, mitenköhän musta tällainen on tullut? Ettei kasvatuksella olisi jotain asian kanssa tekemistä?
Työyhteisössäni mua kohdellaan 1000 x paremmin kuin koskaan lähipiirissäni. Miten olen töissä osannut olla jotain muuta sitten kuin arvoton itsestäänselvyys..?
Jassoo. Taas yksi syyttämässä lapsuutta, vanhempia.
Kasva aikuiseksi ja ota vastuu omasta elämästäsi...Niinhän mä olen ottanutkin. Olen menestynyt hyvin töissäni. Mutta nuo muut ihmiset tekisi mieli jättää kokonaan taakse kun eivät osaa arvostaa.
No jätä ja lopeta uliseminen. Ehkä niin itsekin opit arvostamaan joskus muita.
Ai että nyt mä en arvosta... Kun asia on ihan toisinpäin.
Jos vaadit mutsiltasi jotain erityslahjapanostusta johonkin kusiseen syntymäpäivään, niin olet kiittämätön kakara, joka ei osaa arvostaa mitään. Hyvin yksinkertaista. Kun opit arvostamaan pieniä asioista, niin huomaat, että sinua arvostetaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko persoonallisuustyypiltäsi ISFJ ?
INFP
Yleisin tyyppi internetin keskustelupalstoilla. Itsekin olen infp. Se on meille infp-tyypeille hyvin tyypillistä että olemme vähän kuin ilmaa muille ja meidät monesti vaan unohdetaan. Tai sitten itse erakoidumme vielä lisäksi.
Haluaisitko avata lisää, mikä on infp?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko hyväksikäytettävä, aina valmis jelppaamaan sukua, tarjoamaan miesystävälle ruokaa jne.
Ne pitää sitä saavutettuna etuna.
Lopeta muiden hyysääminen.
No siis tuli esim. mieleen omat synttärini. Joo, sain äidiltäni lahjan - mutta kylmästi rahaa tilille ja sekin niin vähän että tienaan itse päivässäkin enemmän eli ei sillä ollut itselleni edes symbolista arvoa. Miten minä tuollaisen "lopetan"? Ihan vaan ei oltu yhtään käytetty mielikuvitusta että mistä päivänsankari voisi pitää ja sitten rahan siirto ja asian voikin unohtaa mielestä. Oman ainoan lapsen syntymäpäivät! Tämä on vielä pienimmästä päästä arvostamattomuudessa...
No kun mutsis on sitä mieltä, että sulle käy mikä vaan, oska olet ilmeisen itsestäänselvyys.
Niin, mitenköhän musta tällainen on tullut? Ettei kasvatuksella olisi jotain asian kanssa tekemistä?
Työyhteisössäni mua kohdellaan 1000 x paremmin kuin koskaan lähipiirissäni. Miten olen töissä osannut olla jotain muuta sitten kuin arvoton itsestäänselvyys..?
Jassoo. Taas yksi syyttämässä lapsuutta, vanhempia.
Kasva aikuiseksi ja ota vastuu omasta elämästäsi...Niinhän mä olen ottanutkin. Olen menestynyt hyvin töissäni. Mutta nuo muut ihmiset tekisi mieli jättää kokonaan taakse kun eivät osaa arvostaa.
Jos he aiheuttavat sinulle tuskaa ja ahdistusta, niin jätä heidät. Voit vähintään pitää lomaa heistä ja huomaat miten olo kohenee.
Niin olen tehnytkin. Esim. miesystävän kanssa lopetin jutun kun en kokenut tulevani kuulluksi jne. Mutta harmittaa että ylipäätään miksi hän kehtaisi käyttäytyä niin. Että todella tuli olo ettei viitsinyt nähdä vaivaa minkään eteen jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko hyväksikäytettävä, aina valmis jelppaamaan sukua, tarjoamaan miesystävälle ruokaa jne.
Ne pitää sitä saavutettuna etuna.
Lopeta muiden hyysääminen.
No siis tuli esim. mieleen omat synttärini. Joo, sain äidiltäni lahjan - mutta kylmästi rahaa tilille ja sekin niin vähän että tienaan itse päivässäkin enemmän eli ei sillä ollut itselleni edes symbolista arvoa. Miten minä tuollaisen "lopetan"? Ihan vaan ei oltu yhtään käytetty mielikuvitusta että mistä päivänsankari voisi pitää ja sitten rahan siirto ja asian voikin unohtaa mielestä. Oman ainoan lapsen syntymäpäivät! Tämä on vielä pienimmästä päästä arvostamattomuudessa...
No kun mutsis on sitä mieltä, että sulle käy mikä vaan, oska olet ilmeisen itsestäänselvyys.
Niin, mitenköhän musta tällainen on tullut? Ettei kasvatuksella olisi jotain asian kanssa tekemistä?
Työyhteisössäni mua kohdellaan 1000 x paremmin kuin koskaan lähipiirissäni. Miten olen töissä osannut olla jotain muuta sitten kuin arvoton itsestäänselvyys..?
Jassoo. Taas yksi syyttämässä lapsuutta, vanhempia.
Kasva aikuiseksi ja ota vastuu omasta elämästäsi...Niinhän mä olen ottanutkin. Olen menestynyt hyvin töissäni. Mutta nuo muut ihmiset tekisi mieli jättää kokonaan taakse kun eivät osaa arvostaa.
No jätä ja lopeta uliseminen. Ehkä niin itsekin opit arvostamaan joskus muita.
Ai että nyt mä en arvosta... Kun asia on ihan toisinpäin.
Ongelmasihan on todellisuudessa se, että arvotat itsesi toisten kautta. Jos joku ei arvosta sinua, tunnet olevasi arvoton. Olotilasi vaihtelee aina sen mukaan mitä mieltä ympäristö on sinusta milloinkin.
Eikö vain?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko hyväksikäytettävä, aina valmis jelppaamaan sukua, tarjoamaan miesystävälle ruokaa jne.
Ne pitää sitä saavutettuna etuna.
Lopeta muiden hyysääminen.
No siis tuli esim. mieleen omat synttärini. Joo, sain äidiltäni lahjan - mutta kylmästi rahaa tilille ja sekin niin vähän että tienaan itse päivässäkin enemmän eli ei sillä ollut itselleni edes symbolista arvoa. Miten minä tuollaisen "lopetan"? Ihan vaan ei oltu yhtään käytetty mielikuvitusta että mistä päivänsankari voisi pitää ja sitten rahan siirto ja asian voikin unohtaa mielestä. Oman ainoan lapsen syntymäpäivät! Tämä on vielä pienimmästä päästä arvostamattomuudessa...
No kun mutsis on sitä mieltä, että sulle käy mikä vaan, oska olet ilmeisen itsestäänselvyys.
Niin, mitenköhän musta tällainen on tullut? Ettei kasvatuksella olisi jotain asian kanssa tekemistä?
Työyhteisössäni mua kohdellaan 1000 x paremmin kuin koskaan lähipiirissäni. Miten olen töissä osannut olla jotain muuta sitten kuin arvoton itsestäänselvyys..?
Jassoo. Taas yksi syyttämässä lapsuutta, vanhempia.
Kasva aikuiseksi ja ota vastuu omasta elämästäsi...Niinhän mä olen ottanutkin. Olen menestynyt hyvin töissäni. Mutta nuo muut ihmiset tekisi mieli jättää kokonaan taakse kun eivät osaa arvostaa.
No jätä ja lopeta uliseminen. Ehkä niin itsekin opit arvostamaan joskus muita.
Ai että nyt mä en arvosta... Kun asia on ihan toisinpäin.
Jos vaadit mutsiltasi jotain erityslahjapanostusta johonkin kusiseen syntymäpäivään, niin olet kiittämätön kakara, joka ei osaa arvostaa mitään. Hyvin yksinkertaista. Kun opit arvostamaan pieniä asioista, niin huomaat, että sinua arvostetaan.
En edelleenkään vaadi vaan se oli esimerkki siitä että minua ei kohdella kovinkaan hyvin. Kuten et sinäkään tässä nyt tee joten en jatka tätä keskustelua kanssasi enää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko hyväksikäytettävä, aina valmis jelppaamaan sukua, tarjoamaan miesystävälle ruokaa jne.
Ne pitää sitä saavutettuna etuna.
Lopeta muiden hyysääminen.
No siis tuli esim. mieleen omat synttärini. Joo, sain äidiltäni lahjan - mutta kylmästi rahaa tilille ja sekin niin vähän että tienaan itse päivässäkin enemmän eli ei sillä ollut itselleni edes symbolista arvoa. Miten minä tuollaisen "lopetan"? Ihan vaan ei oltu yhtään käytetty mielikuvitusta että mistä päivänsankari voisi pitää ja sitten rahan siirto ja asian voikin unohtaa mielestä. Oman ainoan lapsen syntymäpäivät! Tämä on vielä pienimmästä päästä arvostamattomuudessa...
No kun mutsis on sitä mieltä, että sulle käy mikä vaan, oska olet ilmeisen itsestäänselvyys.
Niin, mitenköhän musta tällainen on tullut? Ettei kasvatuksella olisi jotain asian kanssa tekemistä?
Työyhteisössäni mua kohdellaan 1000 x paremmin kuin koskaan lähipiirissäni. Miten olen töissä osannut olla jotain muuta sitten kuin arvoton itsestäänselvyys..?
Jassoo. Taas yksi syyttämässä lapsuutta, vanhempia.
Kasva aikuiseksi ja ota vastuu omasta elämästäsi...Niinhän mä olen ottanutkin. Olen menestynyt hyvin töissäni. Mutta nuo muut ihmiset tekisi mieli jättää kokonaan taakse kun eivät osaa arvostaa.
Ole tyytyväinen kun olet menestynyt. En ymmärrä tuollaista kehujen ja arvostuksen odotusta.
En mä ole koskaan vetänyt hernettä nenään jos mun onnistumisia ja aikaansaannoksia ei ole omaiset huomioineet.
Vaikkei tässä nyt lahjoista nimenomaan olekaan kyse, niin kyllä mua harmittaa jos äidiltä saan joululahjaksi mustat rumat hanskat kun sisko saa valkoiset kauniit. Eikö olisi voinut antaa molemmille samanlaiset, kun emme edes asu samassa paikassa. Tai miksei siskolle voinut antaa niitä mustia rumia ja minulle valkoiset kauniit? Ei ikinä, aina jokin vastaava juttu - siskolle kaunista ja kallista, mulle jotain käytettyä, rumaa tai nuhraantunutta. Kuitenkin sanoo mulle väliin että pitää siskoa narsistina.
Eihän niistä kehtaa valittaa, hyvä kun saa jotain (?). Tavallisesti kirjalahjoiksikin jotain kirjaston ilmaisesta poistohyllystä kotiin sattumoisin kannettua (ällö, täynnä bakteereja), harvoin mitään uutta teosta vaikka minä olen hänelle vuosikaudet antanut uusia kirjoja. Ei sitten vissiinkään ole arvostanut.
Enpä aikuisille lapsille ole lahjoja synttäreille ostanut. Ehkä satunnaisesti ja pyöreille vuosille. Ja hyvät välit ovat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko hyväksikäytettävä, aina valmis jelppaamaan sukua, tarjoamaan miesystävälle ruokaa jne.
Ne pitää sitä saavutettuna etuna.
Lopeta muiden hyysääminen.
No siis tuli esim. mieleen omat synttärini. Joo, sain äidiltäni lahjan - mutta kylmästi rahaa tilille ja sekin niin vähän että tienaan itse päivässäkin enemmän eli ei sillä ollut itselleni edes symbolista arvoa. Miten minä tuollaisen "lopetan"? Ihan vaan ei oltu yhtään käytetty mielikuvitusta että mistä päivänsankari voisi pitää ja sitten rahan siirto ja asian voikin unohtaa mielestä. Oman ainoan lapsen syntymäpäivät! Tämä on vielä pienimmästä päästä arvostamattomuudessa...
No kun mutsis on sitä mieltä, että sulle käy mikä vaan, oska olet ilmeisen itsestäänselvyys.
Niin, mitenköhän musta tällainen on tullut? Ettei kasvatuksella olisi jotain asian kanssa tekemistä?
Työyhteisössäni mua kohdellaan 1000 x paremmin kuin koskaan lähipiirissäni. Miten olen töissä osannut olla jotain muuta sitten kuin arvoton itsestäänselvyys..?
Jassoo. Taas yksi syyttämässä lapsuutta, vanhempia.
Kasva aikuiseksi ja ota vastuu omasta elämästäsi...Niinhän mä olen ottanutkin. Olen menestynyt hyvin töissäni. Mutta nuo muut ihmiset tekisi mieli jättää kokonaan taakse kun eivät osaa arvostaa.
Jos he aiheuttavat sinulle tuskaa ja ahdistusta, niin jätä heidät. Voit vähintään pitää lomaa heistä ja huomaat miten olo kohenee.
Niin olen tehnytkin. Esim. miesystävän kanssa lopetin jutun kun en kokenut tulevani kuulluksi jne. Mutta harmittaa että ylipäätään miksi hän kehtaisi käyttäytyä niin. Että todella tuli olo ettei viitsinyt nähdä vaivaa minkään eteen jne.
Ihmiset nyt sattuu olemaan perseestä monista syistä eikä monikaan osaa käyttäytyä. Eihän se varsinaisesti ole sinulta pois jos joku valitsee olla mulkku.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko hyväksikäytettävä, aina valmis jelppaamaan sukua, tarjoamaan miesystävälle ruokaa jne.
Ne pitää sitä saavutettuna etuna.
Lopeta muiden hyysääminen.
No siis tuli esim. mieleen omat synttärini. Joo, sain äidiltäni lahjan - mutta kylmästi rahaa tilille ja sekin niin vähän että tienaan itse päivässäkin enemmän eli ei sillä ollut itselleni edes symbolista arvoa. Miten minä tuollaisen "lopetan"? Ihan vaan ei oltu yhtään käytetty mielikuvitusta että mistä päivänsankari voisi pitää ja sitten rahan siirto ja asian voikin unohtaa mielestä. Oman ainoan lapsen syntymäpäivät! Tämä on vielä pienimmästä päästä arvostamattomuudessa...
No kun mutsis on sitä mieltä, että sulle käy mikä vaan, oska olet ilmeisen itsestäänselvyys.
Niin, mitenköhän musta tällainen on tullut? Ettei kasvatuksella olisi jotain asian kanssa tekemistä?
Työyhteisössäni mua kohdellaan 1000 x paremmin kuin koskaan lähipiirissäni. Miten olen töissä osannut olla jotain muuta sitten kuin arvoton itsestäänselvyys..?
Jassoo. Taas yksi syyttämässä lapsuutta, vanhempia.
Kasva aikuiseksi ja ota vastuu omasta elämästäsi...Niinhän mä olen ottanutkin. Olen menestynyt hyvin töissäni. Mutta nuo muut ihmiset tekisi mieli jättää kokonaan taakse kun eivät osaa arvostaa.
No jätä ja lopeta uliseminen. Ehkä niin itsekin opit arvostamaan joskus muita.
Ai että nyt mä en arvosta... Kun asia on ihan toisinpäin.
Ongelmasihan on todellisuudessa se, että arvotat itsesi toisten kautta. Jos joku ei arvosta sinua, tunnet olevasi arvoton. Olotilasi vaihtelee aina sen mukaan mitä mieltä ympäristö on sinusta milloinkin.
Eikö vain?
Ei kun musta nimeomaan olen arvostettu, siis töissä missä nyt vietän suurimman osan aikaani pakostakin. Sitten näiden läheisten kanssa tekemisissä ollessa jotenkin putoaa, hämmästyy että olenko tosiaan tämän mielestä tuon arvoinen että se kehtaa käyttäytyä noin jne. Olen todella vähän enää tekemisissä noiden kyseisten sukulaisten ja ystävättärien kanssa kun juurikin tuo arvostamattomuus on alkanut ärsyttää niin paljon. Ja silti yllättää aina joka kerta uudelleen että mitä hemmettiä tuo ajattelee.
Miksei yksikään parisuhdenainen pysy rinnallani minun vastoinkäymisissäni, kun minulle on itsestäänselvyys tukea toista hänen vastoinkäymisissään ja sitä myös kiitellään. Omat vastoinkäymiseni ovat vieläpä aina pienempiä paitsi nyt tämä pieni asia, että minut aina jätetään.
Mä en oo ikinä ymmärtänyt miksi ihmiset ostaa lahjoja ns itselleen, että jos mä ostan tällaisen tai tällaisen lahjan, niin saan sitten vastalahjaksi vastaavan lahjan?