Lue keskustelun säännöt.
Miksei kukaan viitsi nähdä mun eteen vaivaa?
12.01.2023 |
Ihan kaikki on tyylillä "Ei toi mitään tartte" jne. Jatkuvasti törmään siviilielämässä vastaavasti käyttäytyviin ihmisiin, esim. miessuhteet. Onneksi töissä sentään kunnioitetaan ja arvostetaan mutta edes lähimmät ystäväni tai vanhempani eivät, sukulaisista puhumattakaan.
Olenko itse sitten liian miellyttäjä mutta pyrkinyt aina pitämään kaikilla hyvän mielen, en rasita muita huolillani, hankin täsmälahjoja, olen ollut ns. vaimoainesta jne. No mitäpä sitä muuta voi tullakaan tuollaisten arvostamattomien vanhempien hoidossa...
Kommentit (74)
41/74
|
12.01.2023 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Vierailija kirjoitti:
Vaikkei tässä nyt lahjoista nimenomaan olekaan kyse, niin kyllä mua harmittaa jos äidiltä saan joululahjaksi mustat rumat hanskat kun sisko saa valkoiset kauniit. Eikö olisi voinut antaa molemmille samanlaiset, kun emme edes asu samassa paikassa. Tai miksei siskolle voinut antaa niitä mustia rumia ja minulle valkoiset kauniit? Ei ikinä, aina jokin vastaava juttu - siskolle kaunista ja kallista, mulle jotain käytettyä, rumaa tai nuhraantunutta. Kuitenkin sanoo mulle väliin että pitää siskoa narsistina.
Eihän niistä kehtaa valittaa, hyvä kun saa jotain (?). Tavallisesti kirjalahjoiksikin jotain kirjaston ilmaisesta poistohyllystä kotiin sattumoisin kannettua (ällö, täynnä bakteereja), harvoin mitään uutta teosta vaikka minä olen hänelle vuosikaudet antanut uusia kirjoja. Ei sitten vissiinkään ole arvostanut.
No sieltähän paljastui jo syy miksi olet kieroon kasvanut. Äitisi taitaa itse olla narsisti tai muu vastaava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko hyväksikäytettävä, aina valmis jelppaamaan sukua, tarjoamaan miesystävälle ruokaa jne.
Ne pitää sitä saavutettuna etuna.
Lopeta muiden hyysääminen.
No siis tuli esim. mieleen omat synttärini. Joo, sain äidiltäni lahjan - mutta kylmästi rahaa tilille ja sekin niin vähän että tienaan itse päivässäkin enemmän eli ei sillä ollut itselleni edes symbolista arvoa. Miten minä tuollaisen "lopetan"? Ihan vaan ei oltu yhtään käytetty mielikuvitusta että mistä päivänsankari voisi pitää ja sitten rahan siirto ja asian voikin unohtaa mielestä. Oman ainoan lapsen syntymäpäivät! Tämä on vielä pienimmästä päästä arvostamattomuudessa...
No kun mutsis on sitä mieltä, että sulle käy mikä vaan, oska olet ilmeisen itsestäänselvyys.
Niin, mitenköhän musta tällainen on tullut? Ettei kasvatuksella olisi jotain asian kanssa tekemistä?
Työyhteisössäni mua kohdellaan 1000 x paremmin kuin koskaan lähipiirissäni. Miten olen töissä osannut olla jotain muuta sitten kuin arvoton itsestäänselvyys..?
Jassoo. Taas yksi syyttämässä lapsuutta, vanhempia.
Kasva aikuiseksi ja ota vastuu omasta elämästäsi...Niinhän mä olen ottanutkin. Olen menestynyt hyvin töissäni. Mutta nuo muut ihmiset tekisi mieli jättää kokonaan taakse kun eivät osaa arvostaa.
Ole tyytyväinen kun olet menestynyt. En ymmärrä tuollaista kehujen ja arvostuksen odotusta.
En mä ole koskaan vetänyt hernettä nenään jos mun onnistumisia ja aikaansaannoksia ei ole omaiset huomioineet.
Kukaan ei odota kehuja. Vaan vaikka edes sitä että kahvipöydässä sille toisellekin annettaisiin puheenvuoro. Tai sen kanssa lenkillä ollessa mentäisiin kompromissivauhdilla eikä niin että se joutuu juoksemaan sun harppomisen perässä jne.
Ex-kälyni oli piloille lellitty ostovimmainen. Hömpötti vain lahjojen ostamista ostamisen ilosta, ja eli muutenkin yli varojensa. Hän vaihtoi myös melkein kaikki saamansa lahjat tai lahjoitteli niitä nyrpistellen ja erittäin pettyneenä eteenpäin. Oli krapulainen olo sitä sirkusta seuratessa, eikä huvittanut antaa mitään lahjaksi. Teki kaikille sitä, vaikka sai kalliita lahjoja. Kun siis mikään ei kelvannut, mutta lahjoja piti olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko hyväksikäytettävä, aina valmis jelppaamaan sukua, tarjoamaan miesystävälle ruokaa jne.
Ne pitää sitä saavutettuna etuna.
Lopeta muiden hyysääminen.
No siis tuli esim. mieleen omat synttärini. Joo, sain äidiltäni lahjan - mutta kylmästi rahaa tilille ja sekin niin vähän että tienaan itse päivässäkin enemmän eli ei sillä ollut itselleni edes symbolista arvoa. Miten minä tuollaisen "lopetan"? Ihan vaan ei oltu yhtään käytetty mielikuvitusta että mistä päivänsankari voisi pitää ja sitten rahan siirto ja asian voikin unohtaa mielestä. Oman ainoan lapsen syntymäpäivät! Tämä on vielä pienimmästä päästä arvostamattomuudessa...
No kun mutsis on sitä mieltä, että sulle käy mikä vaan, oska olet ilmeisen itsestäänselvyys.
Niin, mitenköhän musta tällainen on tullut? Ettei kasvatuksella olisi jotain asian kanssa tekemistä?
Työyhteisössäni mua kohdellaan 1000 x paremmin kuin koskaan lähipiirissäni. Miten olen töissä osannut olla jotain muuta sitten kuin arvoton itsestäänselvyys..?
Jassoo. Taas yksi syyttämässä lapsuutta, vanhempia.
Kasva aikuiseksi ja ota vastuu omasta elämästäsi...Niinhän mä olen ottanutkin. Olen menestynyt hyvin töissäni. Mutta nuo muut ihmiset tekisi mieli jättää kokonaan taakse kun eivät osaa arvostaa.
No jätä ja lopeta uliseminen. Ehkä niin itsekin opit arvostamaan joskus muita.
Ai että nyt mä en arvosta... Kun asia on ihan toisinpäin.
Jos vaadit mutsiltasi jotain erityslahjapanostusta johonkin kusiseen syntymäpäivään, niin olet kiittämätön kakara, joka ei osaa arvostaa mitään. Hyvin yksinkertaista. Kun opit arvostamaan pieniä asioista, niin huomaat, että sinua arvostetaan.
En edelleenkään vaadi vaan se oli esimerkki siitä että minua ei kohdella kovinkaan hyvin. Kuten et sinäkään tässä nyt tee joten en jatka tätä keskustelua kanssasi enää.
Eipä ollut hääppöinen esimerkki. Aikuinen ainoa uniikki kultakimpale lapsi sai liian vähän rahaa syndelahjaksi :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikkei tässä nyt lahjoista nimenomaan olekaan kyse, niin kyllä mua harmittaa jos äidiltä saan joululahjaksi mustat rumat hanskat kun sisko saa valkoiset kauniit. Eikö olisi voinut antaa molemmille samanlaiset, kun emme edes asu samassa paikassa. Tai miksei siskolle voinut antaa niitä mustia rumia ja minulle valkoiset kauniit? Ei ikinä, aina jokin vastaava juttu - siskolle kaunista ja kallista, mulle jotain käytettyä, rumaa tai nuhraantunutta. Kuitenkin sanoo mulle väliin että pitää siskoa narsistina.
Eihän niistä kehtaa valittaa, hyvä kun saa jotain (?). Tavallisesti kirjalahjoiksikin jotain kirjaston ilmaisesta poistohyllystä kotiin sattumoisin kannettua (ällö, täynnä bakteereja), harvoin mitään uutta teosta vaikka minä olen hänelle vuosikaudet antanut uusia kirjoja. Ei sitten vissiinkään ole arvostanut.
No sieltähän paljastui jo syy miksi olet kieroon kasvanut. Äitisi taitaa itse olla narsisti tai muu vastaava.
Tämä on eri vastaaja kuin ap mutta olen minäkin äitiäni narsistiksi epäillyt, useinkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko hyväksikäytettävä, aina valmis jelppaamaan sukua, tarjoamaan miesystävälle ruokaa jne.
Ne pitää sitä saavutettuna etuna.
Lopeta muiden hyysääminen.
No siis tuli esim. mieleen omat synttärini. Joo, sain äidiltäni lahjan - mutta kylmästi rahaa tilille ja sekin niin vähän että tienaan itse päivässäkin enemmän eli ei sillä ollut itselleni edes symbolista arvoa. Miten minä tuollaisen "lopetan"? Ihan vaan ei oltu yhtään käytetty mielikuvitusta että mistä päivänsankari voisi pitää ja sitten rahan siirto ja asian voikin unohtaa mielestä. Oman ainoan lapsen syntymäpäivät! Tämä on vielä pienimmästä päästä arvostamattomuudessa...
No kun mutsis on sitä mieltä, että sulle käy mikä vaan, oska olet ilmeisen itsestäänselvyys.
Niin, mitenköhän musta tällainen on tullut? Ettei kasvatuksella olisi jotain asian kanssa tekemistä?
Työyhteisössäni mua kohdellaan 1000 x paremmin kuin koskaan lähipiirissäni. Miten olen töissä osannut olla jotain muuta sitten kuin arvoton itsestäänselvyys..?
Jassoo. Taas yksi syyttämässä lapsuutta, vanhempia.
Kasva aikuiseksi ja ota vastuu omasta elämästäsi...Niinhän mä olen ottanutkin. Olen menestynyt hyvin töissäni. Mutta nuo muut ihmiset tekisi mieli jättää kokonaan taakse kun eivät osaa arvostaa.
No jätä ja lopeta uliseminen. Ehkä niin itsekin opit arvostamaan joskus muita.
Ai että nyt mä en arvosta... Kun asia on ihan toisinpäin.
Ongelmasihan on todellisuudessa se, että arvotat itsesi toisten kautta. Jos joku ei arvosta sinua, tunnet olevasi arvoton. Olotilasi vaihtelee aina sen mukaan mitä mieltä ympäristö on sinusta milloinkin.
Eikö vain?
Ei kun musta nimeomaan olen arvostettu, siis töissä missä nyt vietän suurimman osan aikaani pakostakin. Sitten näiden läheisten kanssa tekemisissä ollessa jotenkin putoaa, hämmästyy että olenko tosiaan tämän mielestä tuon arvoinen että se kehtaa käyttäytyä noin jne. Olen todella vähän enää tekemisissä noiden kyseisten sukulaisten ja ystävättärien kanssa kun juurikin tuo arvostamattomuus on alkanut ärsyttää niin paljon. Ja silti yllättää aina joka kerta uudelleen että mitä hemmettiä tuo ajattelee.
Perhe on pahin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko hyväksikäytettävä, aina valmis jelppaamaan sukua, tarjoamaan miesystävälle ruokaa jne.
Ne pitää sitä saavutettuna etuna.
Lopeta muiden hyysääminen.
No siis tuli esim. mieleen omat synttärini. Joo, sain äidiltäni lahjan - mutta kylmästi rahaa tilille ja sekin niin vähän että tienaan itse päivässäkin enemmän eli ei sillä ollut itselleni edes symbolista arvoa. Miten minä tuollaisen "lopetan"? Ihan vaan ei oltu yhtään käytetty mielikuvitusta että mistä päivänsankari voisi pitää ja sitten rahan siirto ja asian voikin unohtaa mielestä. Oman ainoan lapsen syntymäpäivät! Tämä on vielä pienimmästä päästä arvostamattomuudessa...
No kun mutsis on sitä mieltä, että sulle käy mikä vaan, oska olet ilmeisen itsestäänselvyys.
Niin, mitenköhän musta tällainen on tullut? Ettei kasvatuksella olisi jotain asian kanssa tekemistä?
Työyhteisössäni mua kohdellaan 1000 x paremmin kuin koskaan lähipiirissäni. Miten olen töissä osannut olla jotain muuta sitten kuin arvoton itsestäänselvyys..?
Jassoo. Taas yksi syyttämässä lapsuutta, vanhempia.
Kasva aikuiseksi ja ota vastuu omasta elämästäsi...Niinhän mä olen ottanutkin. Olen menestynyt hyvin töissäni. Mutta nuo muut ihmiset tekisi mieli jättää kokonaan taakse kun eivät osaa arvostaa.
No jätä ja lopeta uliseminen. Ehkä niin itsekin opit arvostamaan joskus muita.
Ai että nyt mä en arvosta... Kun asia on ihan toisinpäin.
Jos vaadit mutsiltasi jotain erityslahjapanostusta johonkin kusiseen syntymäpäivään, niin olet kiittämätön kakara, joka ei osaa arvostaa mitään. Hyvin yksinkertaista. Kun opit arvostamaan pieniä asioista, niin huomaat, että sinua arvostetaan.
En edelleenkään vaadi vaan se oli esimerkki siitä että minua ei kohdella kovinkaan hyvin. Kuten et sinäkään tässä nyt tee joten en jatka tätä keskustelua kanssasi enää.
Eipä ollut hääppöinen esimerkki. Aikuinen ainoa uniikki kultakimpale lapsi sai liian vähän rahaa syndelahjaksi :D
Tää on kans joku perisuomalainen perinne alkaa haukkumaan toinen uniikiksi lumihiutaleeksi tai muuksi vastaavaksi ennen kuin on edes tietoinen mistä puhutaan. Syyllistä syyllistä! ja vielä vähän syyllistä! Sitten häpäise.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko hyväksikäytettävä, aina valmis jelppaamaan sukua, tarjoamaan miesystävälle ruokaa jne.
Ne pitää sitä saavutettuna etuna.
Lopeta muiden hyysääminen.
No siis tuli esim. mieleen omat synttärini. Joo, sain äidiltäni lahjan - mutta kylmästi rahaa tilille ja sekin niin vähän että tienaan itse päivässäkin enemmän eli ei sillä ollut itselleni edes symbolista arvoa. Miten minä tuollaisen "lopetan"? Ihan vaan ei oltu yhtään käytetty mielikuvitusta että mistä päivänsankari voisi pitää ja sitten rahan siirto ja asian voikin unohtaa mielestä. Oman ainoan lapsen syntymäpäivät! Tämä on vielä pienimmästä päästä arvostamattomuudessa...
No kun mutsis on sitä mieltä, että sulle käy mikä vaan, oska olet ilmeisen itsestäänselvyys.
Niin, mitenköhän musta tällainen on tullut? Ettei kasvatuksella olisi jotain asian kanssa tekemistä?
Työyhteisössäni mua kohdellaan 1000 x paremmin kuin koskaan lähipiirissäni. Miten olen töissä osannut olla jotain muuta sitten kuin arvoton itsestäänselvyys..?
Jassoo. Taas yksi syyttämässä lapsuutta, vanhempia.
Kasva aikuiseksi ja ota vastuu omasta elämästäsi...Niinhän mä olen ottanutkin. Olen menestynyt hyvin töissäni. Mutta nuo muut ihmiset tekisi mieli jättää kokonaan taakse kun eivät osaa arvostaa.
No jätä ja lopeta uliseminen. Ehkä niin itsekin opit arvostamaan joskus muita.
Ai että nyt mä en arvosta... Kun asia on ihan toisinpäin.
Ongelmasihan on todellisuudessa se, että arvotat itsesi toisten kautta. Jos joku ei arvosta sinua, tunnet olevasi arvoton. Olotilasi vaihtelee aina sen mukaan mitä mieltä ympäristö on sinusta milloinkin.
Eikö vain?
Ei kun musta nimeomaan olen arvostettu, siis töissä missä nyt vietän suurimman osan aikaani pakostakin. Sitten näiden läheisten kanssa tekemisissä ollessa jotenkin putoaa, hämmästyy että olenko tosiaan tämän mielestä tuon arvoinen että se kehtaa käyttäytyä noin jne. Olen todella vähän enää tekemisissä noiden kyseisten sukulaisten ja ystävättärien kanssa kun juurikin tuo arvostamattomuus on alkanut ärsyttää niin paljon. Ja silti yllättää aina joka kerta uudelleen että mitä hemmettiä tuo ajattelee.
Perhe on pahin
No se juuri että kyllä nämä kyseiset ihmiset odottavat vaikka mitä välittämisen osoituksia osakseen että minä tekisin ja joustaisin ja näkisin vaivaa mutta täällä palstallakin moni vastaaja haukkui minut pystyyn kuinka vaadin edes kunnollista kohtelua, en edes yhtä paljon kuin ko. läheiseni...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko persoonallisuustyypiltäsi ISFJ ?
INFP
Yleisin tyyppi internetin keskustelupalstoilla. Itsekin olen infp. Se on meille infp-tyypeille hyvin tyypillistä että olemme vähän kuin ilmaa muille ja meidät monesti vaan unohdetaan. Tai sitten itse erakoidumme vielä lisäksi.
Haluaisitko avata lisää, mikä on infp?
Myers-Briggs -personaallisuustyyppi. Jotkut haluavat niiden avulla selittää omaa ja muiden käytöstä ja tunteita. Jossain määrin se onkin toimiva työkalu siihen.
Jos töissä sua arvostetaan, miksi otsikkosi on : miksei KUKAAN viitsi nähdä vaivaa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko persoonallisuustyypiltäsi ISFJ ?
INFP
Yleisin tyyppi internetin keskustelupalstoilla. Itsekin olen infp. Se on meille infp-tyypeille hyvin tyypillistä että olemme vähän kuin ilmaa muille ja meidät monesti vaan unohdetaan. Tai sitten itse erakoidumme vielä lisäksi.
Haluaisitko avata lisää, mikä on infp?
testi: https://www.16personalities.com/fi/persoonallisuustesti
persoonallisuustyypit: https://www.16personalities.com/fi/persoonallisuustyypit
INFP: https://www.16personalities.com/fi/infp-persoonallisuus
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinun pitää olla itse itsesi paras ystävä ja nähdä itse itsesi eteen vaivaa. Silloin sinulla on ainakin yksi ihminen, joka takuuvarmasti laittaa sinut ensimmäiseksi, rakastaa sinua ja ravitsee ja arvostaa sinua.
t. Narsistipsykopaatin jälkikasvu, joka on joutunut opettelemaan tämän taidon
Suu auki ja sanot mitä haluat! Miksi harpot lenkillä jonkun muun tahtiin? Eiköhän se toinen tajua, kun huomaa sinun kävelevän 50 m päässä takanaan omaa vauhtiasi.
Vierailija kirjoitti:
Sinun pitää olla itse itsesi paras ystävä ja nähdä itse itsesi eteen vaivaa. Silloin sinulla on ainakin yksi ihminen, joka takuuvarmasti laittaa sinut ensimmäiseksi, rakastaa sinua ja ravitsee ja arvostaa sinua.
t. Narsistipsykopaatin jälkikasvu, joka on joutunut opettelemaan tämän taidon
Kiitos, annoit ajattelemisen aihetta.
Vierailija kirjoitti:
Suu auki ja sanot mitä haluat! Miksi harpot lenkillä jonkun muun tahtiin? Eiköhän se toinen tajua, kun huomaa sinun kävelevän 50 m päässä takanaan omaa vauhtiasi.
No mun ratkaisu oli se ettei me enää lenkkeillä yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko hyväksikäytettävä, aina valmis jelppaamaan sukua, tarjoamaan miesystävälle ruokaa jne.
Ne pitää sitä saavutettuna etuna.
Lopeta muiden hyysääminen.
No siis tuli esim. mieleen omat synttärini. Joo, sain äidiltäni lahjan - mutta kylmästi rahaa tilille ja sekin niin vähän että tienaan itse päivässäkin enemmän eli ei sillä ollut itselleni edes symbolista arvoa. Miten minä tuollaisen "lopetan"? Ihan vaan ei oltu yhtään käytetty mielikuvitusta että mistä päivänsankari voisi pitää ja sitten rahan siirto ja asian voikin unohtaa mielestä. Oman ainoan lapsen syntymäpäivät! Tämä on vielä pienimmästä päästä arvostamattomuudessa...
No kun mutsis on sitä mieltä, että sulle käy mikä vaan, oska olet ilmeisen itsestäänselvyys.
Niin, mitenköhän musta tällainen on tullut? Ettei kasvatuksella olisi jotain asian kanssa tekemistä?
Työyhteisössäni mua kohdellaan 1000 x paremmin kuin koskaan lähipiirissäni. Miten olen töissä osannut olla jotain muuta sitten kuin arvoton itsestäänselvyys..?
Jassoo. Taas yksi syyttämässä lapsuutta, vanhempia.
Kasva aikuiseksi ja ota vastuu omasta elämästäsi...Niinhän mä olen ottanutkin. Olen menestynyt hyvin töissäni. Mutta nuo muut ihmiset tekisi mieli jättää kokonaan taakse kun eivät osaa arvostaa.
Jätä. Niin olen itsekin tehnyt. Mikä estää? Haluat lisää huonoa kohtelua? Toivot jotain ihmeherätystä heille? Kuvittelet itse muuttuvasi jotenkin, miten?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko hyväksikäytettävä, aina valmis jelppaamaan sukua, tarjoamaan miesystävälle ruokaa jne.
Ne pitää sitä saavutettuna etuna.
Lopeta muiden hyysääminen.
No siis tuli esim. mieleen omat synttärini. Joo, sain äidiltäni lahjan - mutta kylmästi rahaa tilille ja sekin niin vähän että tienaan itse päivässäkin enemmän eli ei sillä ollut itselleni edes symbolista arvoa. Miten minä tuollaisen "lopetan"? Ihan vaan ei oltu yhtään käytetty mielikuvitusta että mistä päivänsankari voisi pitää ja sitten rahan siirto ja asian voikin unohtaa mielestä. Oman ainoan lapsen syntymäpäivät! Tämä on vielä pienimmästä päästä arvostamattomuudessa...
No kun mutsis on sitä mieltä, että sulle käy mikä vaan, oska olet ilmeisen itsestäänselvyys.
Niin, mitenköhän musta tällainen on tullut? Ettei kasvatuksella olisi jotain asian kanssa tekemistä?
Työyhteisössäni mua kohdellaan 1000 x paremmin kuin koskaan lähipiirissäni. Miten olen töissä osannut olla jotain muuta sitten kuin arvoton itsestäänselvyys..?
Jassoo. Taas yksi syyttämässä lapsuutta, vanhempia.
Kasva aikuiseksi ja ota vastuu omasta elämästäsi...Niinhän mä olen ottanutkin. Olen menestynyt hyvin töissäni. Mutta nuo muut ihmiset tekisi mieli jättää kokonaan taakse kun eivät osaa arvostaa.
Jos he aiheuttavat sinulle tuskaa ja ahdistusta, niin jätä heidät. Voit vähintään pitää lomaa heistä ja huomaat miten olo kohenee.
Niin olen tehnytkin. Esim. miesystävän kanssa lopetin jutun kun en kokenut tulevani kuulluksi jne. Mutta harmittaa että ylipäätään miksi hän kehtaisi käyttäytyä niin. Että todella tuli olo ettei viitsinyt nähdä vaivaa minkään eteen jne.
Ei kohdeltu kuin prinsessaa,voi,voi. Sinä vissiin olit täydellinen kumppani?