Kaverini löysi espanjalaisen miehen ja muutti Kanarian saarille. Olen kade.

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata olla kateellinen. Sukulaiseni on asunut pitkään Teneriffalla ja sanoo, että asuminen alkaa vuosien mittaan ahdistaa suomalaista. Tämä johtuu kuulemma siitä, että asutaan saarella - pienellä alueella keskellä Atlanttia.

Jep, varmaan melkein yhtä ahdistavaa kuin asua pienessä, kylmässä maassa Venäjän kainalossa.

Vierailija kirjoitti:

Päiväunelmat ovat päiväunelmia. Näin keittiöpsygologina yksi juttu on tullut selvästi esiin, kun kymmeniä ihmisiä olen kahvittanut ja juttuja vaihtanut, eli ONGELMAT EIVÄT KATOA MUUTTAMALLA, yleensä ne ovat päässäsi ja seuraavat myös uuteen paikkaan.

Eli ei kannata paeta ongelmia, vaan yrittää, joko yksin tai jonkun ammattilaisen kanssa, pilkkoa ne pienempiin osiin ja työstää pois mielestä pala kerrallaan. 

Ihan näin täältä keittiön pöytäläppärin takaa tämmöinen neuvo näin aamukahvin lomassa.

Ulkomaille muuton syitä saattaa olla monia, kuten opiskelu, työtarjous, uusi ihmissuhde jne. Ei ap. mainitse mistään ongelmista, joita pitäisi paeta tms.

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata olla kateellinen. Sukulaiseni on asunut pitkään Teneriffalla ja sanoo, että asuminen alkaa vuosien mittaan ahdistaa suomalaista. Tämä johtuu kuulemma siitä, että asutaan saarella - pienellä alueella keskellä Atlanttia.

Suomessapa vastaava ei ahdista ollenkaan, kalleimmat asuinalueet on varsinaisia pussinperiä, mutta sinne vaan hingutaan koska ympärillä oleva vesi on luksusta. 

Kannattaa muistaa ulkomailla auringon haitat, iho ja silmät. Muuten ilmasto ok ja meri kiva. Haluaako silti elää saarella koko elämänsä, tuskin? Ellei sitten pääse matkustamaan.

Vierailija kirjoitti:

Normaali kuvio naisille, miehen perässä mennään loisimaan jonnekkin, tuota sitten ylistetään naisten lehdissä rohkeudeksi lähtä

 ulkomaille tyhjän päälle yms.[/quote

Tänä päivänä naiset käyvät kodin ulkopuolella töissä; myös ne suom. naiset, jotka asuvat ulkomailla. Ehkäpä joillakin julkkiksilla elämä on erilaista!

Ole kaverisi puolesta iloinen. Kannattaa tosiaan muistaa, että arki on arkea, asuu sitten missä maassa tahansa pitempiaikaisesti.

Olin itse opintojen vuoksi kansainvälisessä vaihdossa Espanjassa kymmenisen vuotta sitten ja siinä ajassa pääsin kurkistamaan Espanjassa asuvien suomalaisten arkeen turisteja syvällisemmin. Tämä on täysin totta: ongelmia (jos niitä on ollut jo lähtömaassa) ei pääse pakoon missään maassa. Alkuhuuman jälkeen tulee myös vaihe, jolloin uutta maata alkaa tarkastelemaan kriittisemmin silmin ja vertailemaan esim. omaan kotimaahan.

Minulle oli hyvin pysäyttävää muun muassa se, kuinka todella surkealla palkalla Espanjassa sairaanhoitajat tekevät töitä ja järkyttävän pitkällä työajalla (en ole alan ihminen). Samoin pysäyttävää oli 50 % nuorisotyöttömyys. Huomasin myös sen, kuinka merkityksellisiä asioita minulle on monta vuodenaikaa, jopa välillä loskainen talvi. Kaipasin myös ihan yksinkertaisia arjen asioita, esim. Suomen monipuolista leipävalikoimaa kaupoissa, upeita järviä ja puhdasta kraanavettä. Näitä asioita ei yleensä ehdi turistina kaivata. Toki Espanjassa oli ihana syödä vaikkapa helmikuussa mansikoita ja sitruunatkin olivat ihan jo tuoksultaan aivan toista kuin Suomessa. Totesin kuitenkin, että nautin maasta enemmän turistina kuin pitkäaikaisesti asuen. Joku toinen voi kokea ihan päinvastoin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No älä nyt. Voithan säkin lähteä etsimään unelmiesi prinssiä ulkomailta. Vaikkakin, kyllä noissakin romansseissa se arki tulee vastaan.

Tämä on aina tällainen vakiolatistus. Suhde typistetään romanssiksi ja muistutetaan, että arki se siinäkin vastaan tulee. 

Totta kai tulee. Oma kaverinikin on ollut vasta 12 vuotta espanjassa romanssinssa kanssa ja kyllä siellä ihan normaalia arkea eletään. Jotenkin se arki on vaan mielekkäämpää siellä Espanjan lämmössä, kuin täällä pimeydessä ja loskassa.

Totta. Olen pitkälti samaa mieltä. Ainoastaan tuosta viimeisestä lauseesta sanoisin, että itsekin "vakiolatistit" siinä siltä osin, että elämä neljän vuodenajan maassa voi olla myös vuodenaikojen vaihtelun vuoksi erityisen mielekästä, vaikka siihen liittyä omia haasteitakin, kuten myös lämpimissä maissa. Esim. itse urheilusta ympäri vuoden pitävänä pystyn mm. nauttimaan hiihdosta kuunvalossa kylmänä talvi-iltana itsetehdyillä laduilla tai juoksulenkistä pienessä tihkusateessa, jolloin ilma on mahtavan raikasta. Eli vaikka pidänkin lämmöstä ja auringonvalosta toki ihoa liialta paahteelta suojaten, pystyn olemaan onnellinen myös päinvastaisissa olosuhteissa, ja toisaalta ei se liika kuumuuskaan, jota lämpimissä maissa välillä kokee, tai luonnonolosuhteet (ollut hotellin 14. kerroksessa puolison ja pienen lapsen kanssa maanjäristyksen aikaan, ja paikallisilla oltava mielessä myös varautuminen tsunameihin ja hirmumyrskyihin, tämä esimerkki ei toki Espanjasta) aina niissä lämpimissä maissakaan niin ihanteellisia ole. Aivan hyvin voisin asua Suomessa tulevaisuudessakin, jos sopiva (työ)tilaisuus tulee. Ei asia ole mielestäni mitenkään mustavalkoinen, että joko Suomi hyvä ja muu maa paha - tai päinvastoin. 

Vamos?

Hienoa päästä asumaan Kanarialle!

Vierailija kirjoitti:

Hienoa päästä asumaan Kanarialle!

Päämääränähän olikin juuri tuo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Okei. No täs on jotain mitä mä en tajua.

Eihän se ole sulta pois, hänen onnensa. Etkä edes halunnut espanjalaista miestä. Haluaisit vaan sen mitä kaverilla on. Uskaltaisitko edes lähteä?

Pysyttele välilöissä, saatat saada kutsun kylään.

No kai saan silti olla kade :D on se helpompaa lähteä jos on paikallinen opas valmiina eikä tarvi yksin siellä pyöriä. T ap

Mutta oletko positiivisella vai negatiivisella tavalla kade?

Vierailija kirjoitti:

Ole kaverisi puolesta iloinen. Kannattaa tosiaan muistaa, että arki on arkea, asuu sitten missä maassa tahansa pitempiaikaisesti.

Olin itse opintojen vuoksi kansainvälisessä vaihdossa Espanjassa kymmenisen vuotta sitten ja siinä ajassa pääsin kurkistamaan Espanjassa asuvien suomalaisten arkeen turisteja syvällisemmin. Tämä on täysin totta: ongelmia (jos niitä on ollut jo lähtömaassa) ei pääse pakoon missään maassa. Alkuhuuman jälkeen tulee myös vaihe, jolloin uutta maata alkaa tarkastelemaan kriittisemmin silmin ja vertailemaan esim. omaan kotimaahan.

Minulle oli hyvin pysäyttävää muun muassa se, kuinka todella surkealla palkalla Espanjassa sairaanhoitajat tekevät töitä ja järkyttävän pitkällä työajalla (en ole alan ihminen). Samoin pysäyttävää oli 50 % nuorisotyöttömyys. Huomasin myös sen, kuinka merkityksellisiä asioita minulle on monta vuodenaikaa, jopa välillä loskainen talvi. Kaipasin myös ihan yksinkertaisia arjen asioita, esim. Suomen monipuolista leipävalikoimaa kaupoissa, upeita järviä ja puhdasta kraanavettä. Näitä asioita ei yleensä ehdi turistina kaivata. Toki Espanjassa oli ihana syödä vaikkapa helmikuussa mansikoita ja sitruunatkin olivat ihan jo tuoksultaan aivan toista kuin Suomessa. Totesin kuitenkin, että nautin maasta enemmän turistina kuin pitkäaikaisesti asuen. Joku toinen voi kokea ihan päinvastoin.

Kaikissa länsimaissa taitaa olla valtava nuorisotyöttömyys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ole kaverisi puolesta iloinen. Kannattaa tosiaan muistaa, että arki on arkea, asuu sitten missä maassa tahansa pitempiaikaisesti.

Olin itse opintojen vuoksi kansainvälisessä vaihdossa Espanjassa kymmenisen vuotta sitten ja siinä ajassa pääsin kurkistamaan Espanjassa asuvien suomalaisten arkeen turisteja syvällisemmin. Tämä on täysin totta: ongelmia (jos niitä on ollut jo lähtömaassa) ei pääse pakoon missään maassa. Alkuhuuman jälkeen tulee myös vaihe, jolloin uutta maata alkaa tarkastelemaan kriittisemmin silmin ja vertailemaan esim. omaan kotimaahan.

Minulle oli hyvin pysäyttävää muun muassa se, kuinka todella surkealla palkalla Espanjassa sairaanhoitajat tekevät töitä ja järkyttävän pitkällä työajalla (en ole alan ihminen). Samoin pysäyttävää oli 50 % nuorisotyöttömyys. Huomasin myös sen, kuinka merkityksellisiä asioita minulle on monta vuodenaikaa, jopa välillä loskainen talvi. Kaipasin myös ihan yksinkertaisia arjen asioita, esim. Suomen monipuolista leipävalikoimaa kaupoissa, upeita järviä ja puhdasta kraanavettä. Näitä asioita ei yleensä ehdi turistina kaivata. Toki Espanjassa oli ihana syödä vaikkapa helmikuussa mansikoita ja sitruunatkin olivat ihan jo tuoksultaan aivan toista kuin Suomessa. Totesin kuitenkin, että nautin maasta enemmän turistina kuin pitkäaikaisesti asuen. Joku toinen voi kokea ihan päinvastoin.

Kaikissa länsimaissa taitaa olla valtava nuorisotyöttömyys.

Etelä-Euroopassa paljon pahempi kuin yleisesti.

Kyllä tämä Turun Varissuo tammikuussa on ihanampi. Tosin tämäkin on massiivinen turistirysä, paikalliset ovat harvassa.

up

Vierailija kirjoitti:

Totesin kuitenkin, että nautin maasta enemmän turistina kuin pitkäaikaisesti asuen. Joku toinen voi kokea ihan päinvastoin.

Siksi ihannetilanne olisikin asua Espanjassa pahimpana  loskakautena esim. lokakuu-maaliskuu ja vietää puolet vuodesta Suomessa nauttien kesästä. Oppii arvostamaan kumpiakin maita.

Ap, hanki oma elämä äläkä haaskaa aikaasi kadehtimiseen.

Espanja, tuo matalakoulutettujen suomi-junttien luvattu maa. Lotossa jos voittaisi niin sinne asumaan ja joka päivä viinaa ja ruisleipää suomi-baarissa, elämän loppuun asti, aaahhh....

Vierailija kirjoitti:

En jaksaisi sitä kuumuutta eikä olisi ihania vuodenaikoja.

Mitä kuumuutta? Kanarian saarten lämpötilat ovat ihanteelliset koko vuoden. Talvikuukausina keskimäärin n. +20C ja kuumimpina kesäkuukausina n. +28C.

Vierailija kirjoitti:

Espanja, tuo matalakoulutettujen suomi-junttien luvattu maa. Lotossa jos voittaisi niin sinne asumaan ja joka päivä viinaa ja ruisleipää suomi-baarissa, elämän loppuun asti, aaahhh....

Onneksi lottovoitto on hyvin harvinainen, eikä sinun tarvitse tulla tänne.

Ihan vaan tiedoksesi, että meilläpäin ei ole suomibaaria lähimainkaan ja ruisleipää saa saksalaisesta leipomosta tuoreena, jos vaaleat leivät kyllästyttävät. Itse en juo koskaan viinaa eikä ollenkaan kiinnosta lähteä katsomaan jotain suomalaisyhteisöä, miten siellä viinakset maistuvat vai maistuvatko ollenkaan. Muuttaessani tänne oli kriteerinä, ettei suomalaisia ole ympäristössä, ainakaan kovin montaa.