Ärsyttää miten lääkärit aina tunkee masennuslääkkeitä. Hyvin usein ne ei toimi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hesarissa on ollut juttua ja useampia mielipidekirjoituksia liittyen mielenterveyden diagnooseihin ylipäätään ja masennusdiagnooseihin erityisesti. On hyvä, että alan ammattilaiset pohtivat asioita niin, että me taviksetkin saamme niitä pohdintoja kuulla ja lukea.

Yksi asia, jota olen usein miettinyt itsekin, on se, missä määrin ihmisen on oikeasti edes tarpeen saada diagnoosia, jos hän vain saa avun jostakin. Tiedän hyvin läheltä tapauksen, jossa ihminen oli kärsinyt useammasta burnoutista ja oli varmastikin masentunut. Merkittävän elämänkriisin kohdatessa tämä ihminen totesi, että ei pärjää enää yksin. Etsi netistä terapeutteja, kirjoitti näille ja yhtä meni tapaamaan. Tämä terapeutti otti asiakkaakseen ja totesi, että asiakkaalla olisi mahdollisuudet saada lausunto Kelan tukemaa terapiaa varten. Muistan kun tämä läheiseni pohti asiaa todella pitkän aikaa, ja hän päätyi siihen lopputulemaan, että ei halua ryhtyä siihen rumbaan, jossa käy psykiatrilla useampia kertoja (yhden kerran maksaessa parisataa euroa) ja sitten saa Kelaan merkinnän diagnoosistaan. Hän perusteli näkökulmaansa silloin, että ei halua itselleen terveydenhuoltoon tuota merkintää (esim. vakuutussyistä) ja etenkään siksi, että sitten hän todennäköisesti ottaisi itselleen sen ahdistuneen/masentuneen ihmisen identiteetin, alkaisi nähdä itsensä pelkästään sen lääketieteellisen diagnoosin kautta. Läheinen jatkoi sitten useamman vuoden käymistä psykoterapiassa, ja haali jostain rahat siihen, että maksoi sen sataprosenttisesti itse. Sanoi terapeutin sanoneen, että Kela-asiakkailta kokonaisveloitus olisi ollut suurempi kuin itse maksavilta. (Mikä sai minut ajattelemaan, että itse terapiansa maksaneita taisi tuolla terapeutilla olla useampiakin. Terapeutilla oli siis Kela-terapeutin pätevyys.) Sen verran mitä olen läheltä saanut seurata, läheisessäni tapahtunut muutos on ollut merkittävä. Ennen terapiaa hänellä oli jossain määrin uhriutuvaa asennetta, eikä hän selkeästi ollut päässyt irti joistain vanhoista asioista. Nyt vaikuttaa siltä, että hän tajuaa oman vastuunsa ja toimijuutensa paljon paremmin. En tietenkään voi päästä toisen pään sisään, mutta vaikutelma on, että ihminen voi muutaman vuoden terapian jälkeen huomattavasti paremmin ja näkee maailman valoisammin.

Mainitsen tämän siksi, että tämän päivän Hesarin mielipidekirjoituksessa sivuttiin tuota asiaa, jota läheiseni ja myös itse olen pohtinut:

"Nykyään esimerkiksi tiedetään, kuinka diagnoosit toimivat sosiaalisten roolien tavoin, kuinka ne muokkaavat ihmisten odotuksia, käyttäytymistä ja vuorovaikutusta ja kuinka diagnooseista kuten muistakin luokitteluista voi muodostua elämää ohjaavia ja rajoittavia loukkuja." Tämä siis sosiaalipsykologian lehtorin näkökulma asiaan. (https://www.hs.fi/mielipide/art-2000009320378.html)

Kuulin siis tuon näkökulman ihmiseltä, joka mietti, hakeako diagnoosia vai ei. Tuon ihmisen itsetuntemus tai intuitio siis vaikutti toimivan, ainakin siltä osin että jotkut asiantuntijatkin ovat päätyneet tuohon samaan ajatukseen. Itse myös sivusta seuranneena arvelen, että juuri tuolle ihmiselle diagnoosi olisi saattanut olla "loukku" ja itseään toteuttava profetia, ja olen tavattoman iloinen, että hän onnistui löytämään apua ja käytti kaiken liikenevän rahansa saadakseen apua siinä muodossa, joka hänelle näyttää toimineen parhaiten.[/quote

Joo, en minäkään halua Kantaan mitään masennusdiagnoosia. Tuntuu, että kaikki näkevät sen sieltä ensimmäisenä.  Mutta jos alkaa jo itsemurha-ajatukset pyöriä päässä, pienempi haitta ottaa se diagnoosi Kantaan kuin päättää päivänsä masennuksen takia kun ei ole apua saanut. 

No tietenkin noin kuten sanot. Itsetuhoiset ajatukset lienevät se vihoviimeinen merkki, että ihminen on oikeasti akuutin avun tarpeessa. Ja jos tarvittavaan apuun tarvitaan se diagnoosi, sitten se pitää tehdä.

Sitä vain mietin, miten monessa tapauksessa oikea-aikainen hoito - diagnoosilla tai ilman, lääkkeillä tai ilman - estäisi tilanteen eskaloitumisen itsetuhoisiin ajatuksiin asti. Vai puhutaanko kokonaan eri sairauksista, en tiedä. Mutta paljon vaikuttaisi olevan tapauksia, joissa ihminen ei ole itsetuhoinen mutta ei liioin voi hyvin, ja tuota huonovointisuutta voi jatkua vuosikausia. Noissa tapauksissa, jos ihminen kärsii vaikkei olekaan itsetuhoinen, kannattaisi myös yrittää tehdä jotakin. Tärkein asia tietenkin taitaa olla se, että ihmisen itsensä pitää tiedostaa, että tarvitsee apua, että ei enää pärjää yksin (ja/tai läheisten tuella).

Vierailija kirjoitti:

Kierukka vaikuttaa vain paikallisesti. Ei voi aiheuttaa kaikkia kuvailemiasi oireita. Sen sijaan kierukkaa käytetään hoitona mm vaihdevuosiin ja matalaan ferritiiniin.

Tämä on höpöpuhetta jolle ei löydy tieteellistä perustetta eikä myöskään väitettä tukevaa tutkimusnäyttöä. Jos unohdetaan tutkimukset niin jo järkikin sanoo että tämä ei ole mahdollista koska verenkierto. Kun veri virtaa niin ne kierukan hormonit kulkeutuu kaikkialle. Hoksaat kyllä kun vähän ajattelet asiaa, hävettää kyllä vähän lääkäreiden puolesta.

Vierailija kirjoitti:

Masentuneen puolisona sanon, että miehelläni kyllä lääkkeet on ihan pakolliset juuri nyt.

Mieheni salasi masennuksen yli vuoden ja vasta kun pää hajosi kokonaan niin hakeutui avun piiriin. Mies häpesi sitä, että 49 vuotias mies ei saa pääkoppaansa kuntoon ja alkuun taisteli lääkkeitä vastaan. Tilanne oli tosi paha, fyysiset oireet myös paheni koko ajan ja öiset ajelut lisääntyi (onneksi en tiennyt mitä miehen päässä silloin liikkui). Ensimmäiset lääkkeet ei sopinut miehelleni ja lopetti ne salaa, aika pian huomasin eron ja tiesin, että lääkkeitä ei enää syö. Kovin pohjalla piti käydä, että mies tajusi että ilman lääkkeitä ei pärjää. Kolmannet lääkkeet on sopineet hyvin. Olemme olleet 28 vuotta yhdessä ja seksielämämme oli hyvää ja runsasta ennen masennusta. Meillä loppui seksielämä kokonaan masennuksen aikana (ennen lääkkeitä), mutta lääkkeet toi seksielämän takaisin, ihan kaikki kolme eri lääkitystä on pitänyt seksielämää yllä.

Tämä masennus kuitenkin teki sen, että mieheni oikeastaan käänsi selkänsä minulle ja lapsillensa kokonaan ja kuukausia asuttiin yhdessä aika kipeästi, itse rakastin ja halusin seistä rinnalla, mutta lopulta mieheni muutti pois pari kuukautta sitten. Ei ottanut mitään mukaansa. Kipeä 7 kuukautta takana ja nähdään kyllä viikottain ja selkeästi ero tehnyt miehelle hyvää. Olen nyt yrittänyt ottaa keskustelun esiin, lapsien asumisjärjestelyistä ja juuri velattomaksi saadun asunnon myynnistä jne, mutta mies ei suostu aiheesta vielä puhumaan. Surullista ja voin sanoa, että puolisonkaan rooli masentuneen rinnalla ei ole herkkua.

Masennuslääkkeistä monet vievät kyvyn ihastua ja kokea seksin positiivisesti. Fyysisesti voi onnistua seksikin lääkkeiden syönnin jälkeen, mutta jos se ei tunnu miltään verrattuna siihen mitä se on aiemmin ollut ja jos myös läheisyys alkaa lääkkeen syönnin takia tuntua vastenmieliseltä, niin aika monta parisuhdetta on päättynyt 2 vuoden sisällä masennuslääkkeiden syönnin aloituksesta.

Keskimäärin kai noin 20 %:lla masennuslääke fyysisesti auttaa ja 60 % kokee apua saaneensa lääkkeestä, mistä iso osa on plaseboa, koska tutkimuksissa oikean lääkeaineen sijaan sokeria syövistä noin 40 % tapaa kokea tabletin auttaneen. Ja sitten on se jäljelle jäävä 40 %, jota lääke ei auta lainkaan, jo johon joukkoon kuuluu myös porukkaa, jolle masennuslääkkeestä on suoranaista haittaa.

Itse sain ssri lääkkeistä skitsoaffektiivisen häiriön. Ei kiva, harhoja ja maniaa. Vastuutahan tästä ei ota kukaan vaikka tuhlasin 20 000€ velaksi ennen kun sain oikeasti apua ja pääsin osastolle.

Kirkasvalolamppu on monelle säännöllisesti käytettynä hyvä hoitokeino muiden mukana masennukseen ja ahdistukseen, etenkin kaamosmasennukseen mutta osin muuhunkin. Se ei aiheuta parisuhdekriisejä, ja teho on lääkkeisiin nähden tutkimuksissa ollut varsin hyvä säännöllisesti käytettynä. Ravintomuutokset myös tärkeitä.

Rauta-arvojen mittaaminen myös tärkeää, koska masennuksen syy voi olla myös siinä. Aivolääkkeet ei poista juurisyytä, jos masennusoireiden juurisyynä onkin raudanpuute, eikä raudalle tehdä mitään.

Vierailija kirjoitti:

Minun oli taas vaikea saada masennuslääkkeitä terveyskeskuksesta. Piti lähteä yksityiselle, sieltä sain. Olin ihan lopussa masennuksen kanssa ja viittä vaille etten olisi itselle jotain tehty. Siitä lähti parantuminen pikkuhiljaa.  Tuntuu, että pihistellään jostain syystä terveyskeskuksessa psyykenlääkkeiden antamisessa. Pitäisi pärjätä ilman. Hengitysharjoituksilla kaikki parantuu. Se asia ei vaan ole niin. 

Omituista. Mulle on tungettu masennuslääkkeitä joka välissä. Nyttenkin, vaikka ne oli muutama kk sitten lopetettu toimimattomina ja haittavaikutusten vuoksi. Ja kirjoittivat vieläpä samoja lääkkeitä mitkä oli lopetettu. Olisin vain halunnut saada jotain ahdistukseen, rauhoittavia. No, pitää mennä valehtelemaan paniikkihäiriöstä niin josko sitten kirjoittaisivat.

?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla toimi oikein loistavasti. Sain ikään kuin oman itseni takaisin.

Onneksi hain apua.

Kylhän ne joskus toimii. Onneksi sentään ettei meitä nyt ihan totaalisesti huijata tässä hommassa.

Ap

No mitä sä sitten valitat? Älä mene sinne lääkäriin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun oli taas vaikea saada masennuslääkkeitä terveyskeskuksesta. Piti lähteä yksityiselle, sieltä sain. Olin ihan lopussa masennuksen kanssa ja viittä vaille etten olisi itselle jotain tehty. Siitä lähti parantuminen pikkuhiljaa.  Tuntuu, että pihistellään jostain syystä terveyskeskuksessa psyykenlääkkeiden antamisessa. Pitäisi pärjätä ilman. Hengitysharjoituksilla kaikki parantuu. Se asia ei vaan ole niin. 

Omituista. Mulle on tungettu masennuslääkkeitä joka välissä. Nyttenkin, vaikka ne oli muutama kk sitten lopetettu toimimattomina ja haittavaikutusten vuoksi. Ja kirjoittivat vieläpä samoja lääkkeitä mitkä oli lopetettu. Olisin vain halunnut saada jotain ahdistukseen, rauhoittavia. No, pitää mennä valehtelemaan paniikkihäiriöstä niin josko sitten kirjoittaisivat.

Rauhoittavia ei pidäkkään antaa kuin äärimmäisissä tilanteissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla toimi oikein loistavasti. Sain ikään kuin oman itseni takaisin.

Onneksi hain apua.

Kylhän ne joskus toimii. Onneksi sentään ettei meitä nyt ihan totaalisesti huijata tässä hommassa.

Ap

No mitä sä sitten valitat? Älä mene sinne lääkäriin.

Jotku näkee valittamisena, mutta itse tulkitsin aivan asialliseksi pohdinnaksi aloituksen.

Vierailija kirjoitti:

Tota kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua ärsyttää eniten se, että masennuslääkkeitä tyrkytetään joka ikiseen vaivaan kuten unettomuuteen, paniikkihäiriöön, burnoutiin, yleiseen v itutukseen. En syö kun en syö edes siihen masennukseen.

Saako lekurit noista jotain provikkaa vai mikä tää juttu on?

Lääkäri saa usein provisiota, jos kirjoittaa reseptin. Lääkkeettömästä hoidosta lääkäri sen sijaan ei saa lisätuloa. Googlaa esimerkiksi Puhti-reseptipalkkiojärjestelmä.

Lääkäri voi pyytää reseptipalkkiota ainoastaan puhelimitse annetusta reseptistä, ei sähköisistä resepteistä. Tosiasia on, että potilaan ei tarvitse sitä palkkiota apteekissa maksaa, jos ei halua.

Älä keksi omiasi

Ei ne kaikkia auta,ne lääkkeet siis. 

MIkä sitten parempi vaihtoehto ,jos tarvii apua ? 

Terapiaan pitkät jonot, eikä ole ilmaista.

self-help jutut ihan yhtä tyhjän kanss ajos oikeasti masentunut. 

Kyllä tää Suomen mielenterveystyö on mun kohdalla toiminut. Kun olin saanut väärän diagnoosin psyk.polilta (epävakaa), tullut määrätyksi erilaisia SSRI- ja ahdistuslääkkeitä, käynyt psykologilla ja kriisiasiantuntijoilla juttelemassa ja tullut evätyksi paikasta hoitojonossa ellen "lopeta alkoholin käyttöä vähintään kolmeksi kuukaudeksi"...

...niin mä totesin etten edes yritä enää. Joku lääkitys on ihan kiva, mutta senkin ajoin parin kk:n jälkeen seinään lääkäriltä mitään kyselemättä. Kun mä en halua syödä lääkkeitä jotka vievät multa tietyt elämäniloa lisäävät aiheet eli sen että olen hoikka, nätti ja kivat vaatteet mahtuvat mulle sekä sen, että puolison kanssa on seksielämää, niin ollaan sitten.

Toki mulla on muutakin elämässä kuin ulkonäkö, mutta se on oikeasti iso osa ihmisen elämästä millaiseksi olonsa tuntee. Onko muumin kokoiseksi paisunut zombi vai toimiiko pää? Toimiiko alapää?

Miksi mun tulisi yleensäkään juosta niiden asioiden perässä jotka yhteiskunta näyttää multa kieltäneen eli terapian, jota varmasti tarvitsisin traumoihini, ja terveen elämän?

Kun poliitikot ovat päättäneet aikanaan tehdä tällaisen karhunpalveluksen kaltaisilleni niin minäpä vedän siitä tietyt johtopäätökset. Minä en äänestä heitä ja otan omat mielenterveyslomani tästä yhteiskunnasta aina kun vähänkin siltä tuntuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kierukka vaikuttaa vain paikallisesti. Ei voi aiheuttaa kaikkia kuvailemiasi oireita. Sen sijaan kierukkaa käytetään hoitona mm vaihdevuosiin ja matalaan ferritiiniin.

Kyllä vaikuttaa. Hormonikierukka voi aiheuttaa masennusta, ahdistuneisuutta, lisääntynyttä ärtyneisyyttä. Minulla aiheutti myös paniikkihäiriön. Em oireet poistui kun kierukka poistettiin. Kierukkaa ei poistettu mainitsemieni oireiden takia vaan muista syistä. Oireiden äkillinen loppuminen oli täysi yllätys. Ehdin syödä vuosia masennuslääkkeitä ja rauhoittavia kierukan tuomiin oireisiin, että selvisin arjesta. Gynekologit ei tiedä mitään mainostamistaan ehkäisyvälineistä. Tämä selvisi minulle myöhemmin muista yhteyksistä.

Minulla tuo hormonikierukka aiheutti liikakarvoitusta.  Kun poistatin kierukan, karvoitus oheni.  Tämäkin luki haittavaikutusten kohdalla. Vaikutus ei todellakaan ole vain paikallinen, kuten yleisesti luullaan.

Haittavaikutuksista kannattaa tehdä aina haittavaikutusilmoitus https://www.fimea.fi/vaestolle/laakkeiden_turvallisuus/haittavaikutusil… jotta tieto kunkin lääkkeen gaittavaikuyuksista menee eteenpäin.

Moni ei edes kerro haittavaikutuksista lääkärille, kun se on niin hankalaa tai kun ei ole uutta vastaanottoaikaa tai kun lääkäri aina vaihtuu, eikä moni lääkäri tee noita ilmoituksia, koska se vaatii vaivaa ja on niin vaikea tietää, milloin mikäkin on syy-seuraussuhdetta juuri lääkkeestä ja milloin ei. Mutta Suomessa kuluttajakin saa tehdä noita ilmoituksia suoraan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syy on ihan yksinkertainen. Niillä ei ole mitään muutakaan mitä tarjota. Ja lääkärin velvollisuus on tarjota hoitoa, jos havaitsee sairauden. Kyllä lääkärit tietää, että keskusteluhoito (erilaiset psykoterapiat esimerkiksi) on tehokas hoito masennukseen, mutta kun sitä ei ole saatavilla niin määrätään masennuslääke, jotta olisi edes jotain hoitoa yritetty.

Toisaalta eihän ne joka vaivaan muutenkaan tarjoa lääkkeitä, kun tietävät niiden ongelmat. Itseni oli esim. vaikeaa saada unilääkkeitä ja sain aluksi vain ohjeita parempaan unihygieniaan. Kun intin tarpeeksi, niin kirjoitti jonkun kevyen reseptin.

AP

Minä en meinannut saada edes pitkäkestoiseen melatoniin reseptiä, huoh.

Ap yleistää taas. Lääkärit eivät "tunge aina" masennuslääkkeitä. He tekevät sitä, mitä heidän työnsä edellyttää, auttavat ihmisiä heidän vaivoissaan. Minulle löytyi pitkällisen kokeilun jälkeen sopivat mielialalääkkeet, mistä olin erittäin kiitollinen lääkärilleni. Elämän laatu parani huomattavasti. Ei kaikilla ole sama kokemus kuin sinulla, ap. Sanon vielä: ÄLÄ YLEISTÄ!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kierukka vaikuttaa vain paikallisesti. Ei voi aiheuttaa kaikkia kuvailemiasi oireita. Sen sijaan kierukkaa käytetään hoitona mm vaihdevuosiin ja matalaan ferritiiniin.

Tämä on höpöpuhetta jolle ei löydy tieteellistä perustetta eikä myöskään väitettä tukevaa tutkimusnäyttöä. Jos unohdetaan tutkimukset niin jo järkikin sanoo että tämä ei ole mahdollista koska verenkierto. Kun veri virtaa niin ne kierukan hormonit kulkeutuu kaikkialle. Hoksaat kyllä kun vähän ajattelet asiaa, hävettää kyllä vähän lääkäreiden puolesta.

Mulle hormonikierukka aiheutti kivikovat ja kipeät rinnat. Todellakin vaikuttaa koko kroppaan.

Vierailija kirjoitti:

Ei ne kaikkia auta,ne lääkkeet siis. 

MIkä sitten parempi vaihtoehto ,jos tarvii apua ? 

Terapiaan pitkät jonot, eikä ole ilmaista.

self-help jutut ihan yhtä tyhjän kanss ajos oikeasti masentunut. 

Itsellä pahimman itsetuhoisuuden yli auttoi kannabis, jonka jälkeen kiinnostuin tietoisesta maailmankuvan ja ajatusten muokkaamisesta. Siittä löytyi tietoa kirjoista, jotka osa self helpiksikin voidaan luokitella. Oon sitä mieltä, että ei tällä yhteiskunnalla ole oikein tarjota auttavaa apua mt-ongelmiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syy on ihan yksinkertainen. Niillä ei ole mitään muutakaan mitä tarjota. Ja lääkärin velvollisuus on tarjota hoitoa, jos havaitsee sairauden. Kyllä lääkärit tietää, että keskusteluhoito (erilaiset psykoterapiat esimerkiksi) on tehokas hoito masennukseen, mutta kun sitä ei ole saatavilla niin määrätään masennuslääke, jotta olisi edes jotain hoitoa yritetty.

Toisaalta eihän ne joka vaivaan muutenkaan tarjoa lääkkeitä, kun tietävät niiden ongelmat. Itseni oli esim. vaikeaa saada unilääkkeitä ja sain aluksi vain ohjeita parempaan unihygieniaan. Kun intin tarpeeksi, niin kirjoitti jonkun kevyen reseptin.

AP

Minä en meinannut saada edes pitkäkestoiseen melatoniin reseptiä, huoh.

Apteekin pitkävaikutteisestä melatoniinista maksat euron pilleriltä. Tokmannin Melatal pitkävaikutteinen ajaa ihan saman asian (kokemusta on) ja sille tulee hintaa kymppi / 90 tablettia.