Lue keskustelun säännöt.
Mikä kaverilleni tuli? Oletko itse käyttäytynyt näin, jos olet, auta!
12.01.2023 |
Kaverini ei tunnu innostuvan enää mistään ehdotuksistani. On todella vaisu kun ollaan nähty, ja viestitkin alkavat olla todella lyhyitä. Hän mainitsi olleensa väsynyt, jonka takia on perunut menoja. Tiedän, että kuitenkin näkee toista ystäväänsä. Eli ei ole hautautunut yksin kotiin. Minun seurani ei vain tunnu kiinnostavan. Kummallakaan meistä ei ole kauheasti kavereita, eikä kukaan pommita ketään viesteillä liikaa tai muuta sellaista. Kaveri on vaan yhtäkkiä menettänyt kiinnostuksensa, minuun tai ehkä yleisemminkin?
Tämä tuntuu tosi pahalta minusta. Minulla on vain muutama ystävä, ja yhden käytös on nyt muuttunut kovasti. Tiedän että tästä pitäisi kysyä häneltä suoraan. Mutta haluaisin ymmärtää mikä edes voisi olla taustalla ennen kuin uskallan kysyä. En välttämättä kysy, jos on selkeää että hän ei enää halua olla kaverini.
Kommentit (89)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko hän alkanut seurustella? Osa nyhvää seurustelukumppaninsa kanssa aluksi niin ettei kaikille ystäville jää aikaa. Osalla sit käy myös se ikävin, eli eurustelukumppani kontrolloi ystävien tapaamisia.
Ei, mutta itse olen.
Tämä voikin selittää asiaa. Vaikka itse ajattelet olevasi ihan se sama ihminen ja käyttäytyväsi aivan samalla tavoin kuin aina ennenkin, niin sen ystäväsi näkökulmasta asia ei ole niin. Elämääsi on tullut uusi tärkeä ihmissuhde, ja vaikka nämä kaksi ihmistä (seurustelukumppani ja ystävä) eivät koskaan edes tapaisi toisiaan, olet sinä ja sinun sosiaalisuutesi muuttunut. Se heijastuu myös ystävyyssuhteisiin, väistämättä. Ystäväsi saattaa olla sinusta mustasukkainen, mutta hän saattaa myös olla ihan inhimillisesti kateellinen. Sinä olet löytänyt kumppanin, mutta hän ei ole. Hänellä voi olla vaikeuksia ymmärtää ja hyväksyä kateuttaan, etenkin jos hän on ihminen, joka aina ja lähtökohtaisesti toivoo sinulle hyvää. Hän ei ehkä vain kestä sitä, että sinun onnesi valaisee sen, että hänellä ei ole kumppania. Hän myös tietää, että hänen tunteensa on todella alhainen, ja häpeää sitä. Ei puhettakaan, että hän voisi sanoa sen sinulle ääneen. Tällaisissa tilanteissa ihmiset yleensä väistyvät pois. Toinen vaihtoehto on se, että yhteys säilyy mutta ystävä räjähtää lopulta jostakin aivan käsittämättömästä asiasta. Se kateus ja häpeä saattavat kulminoitua yleiseksi ärtymykseksi, ja lopulta se syy raivostumiseen saattaa olla vaikka se, että "oon aina vihannut sun hiustyyliä, en voi olla sun kaveri enää".
Minusta tuo uusi seurustelusuhde on niin tärkeä asia, että se olisi pitänyt kirjoittaa jo aloitukseen. Ei olisi tarvinnut täällä miettiä muita selityksiä.
Ehkä näin ja hyvää pohdintaa. Mutta hänen tällainen käytös alkoi jo ennen kun kerroin seurustelevani!
Ehkä hän oli kuullut tai saanut tietää seurustelustasi jo ennen kuin kerroit hänelle? Mikä voi tuntua todella pahalta ystävästäsi. Tai sitten hän on vaistonnut sen sinusta, ja vaistonnut myös, että on asioita, joista et puhu hänelle. Se voi olla todella kipeää, ja on mahdollista, että olet satuttanut häntä todella pahasti. Ystävä on kuvitellut teidän olevan läheisiä, ja sitten heität häntä märällä rätillä: et ole kertonut, että elämässäsi tapahtuu jotain tärkeää. Ja jos sen päälle tulee sitten tuo mustasukkaisuus/kateus, niin eipä sitten tarvitse enää ihmetellä, jos hän nihkeilee suuntaasi.
Jos mietin rehellisesti, niin en halunnut kertoa asiasta kun vasta tapasin puolisoni, ennen kuin kaikki oli ihan varmaa ja seurustelimme. En ole ihan varma miksi. Hänellä oli näitä ohareita jo ilmennyt, ja minusta tuntui että halusin suojella tätä uutta suhdetta, jos tulisi jokin hapan kommentti. Mutta kerroin kun oli sopiva tilaisuus.
Ok, ymmärrän. Mutta sikäli tuo ehdottamani mustasukkaisuus/kateus voi olla syynä, koska kerroit intuitiosi sanoneen, että halusit suojella alkavaa suhdettasi ja oli vaarana että ystäväsi kommentoisi happamasti.
Ehkä kannattaa nyt antaa asian jonkun aikaa olla, ja jos ystävästäsi ei kuulu vähään aikaan, voithan kirjoittaa, että onko kaikki hyvin, olenko loukannut jotakin, ymmärrän jos olet kiireinen tai et muusta syystä halua nähdä, mutta mielelläsi näkisit ja pitäisit yhteyttä, toivon että otat yhteyttä sitten kun siltä tuntuu.
Tuollaisen viestin jälkeen pallo on sitten ystävälläsi.
Tämä kuvio muistuttaa hieman viime vuonna pinnalla olleita ghostaus-juttuja ja täälläkin olleita keskusteluita. Jos asia vaivaa sinua kovasti tai haluat käyttää tämän tilanteesi asian pohtimiseen laajemmin, käy lukemassa noita ghostausketjuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuon aloituksen olisi varmaan oma ystäväni voinut kirjoittaa minusta, haluan siis avata oman puoleni.
Olen siis jo varmaan lähemmäs puoli vuotta ollut erittäin väsynyt, enkä jaksanut pitää yhteyttä. Hyvä kun oman perheen asiat pysyvät jotenkuten kasassa muun pakollisen lisäksi. Olen käynyt mielialaoireilun takia myös lääkärissä. Toipuminen vain kestää ja kestää, huonossa kunnossa olen jatkuvasti jostain kipeä myös fyysisesti.
Itse en siis ole pitänyt yhteyttä myöskään muihin kavereihin, mutta ystäväni voi hyvinkin niin luulla. Hän on siis hyvin epävarma itsestään ollut aina ja vatvoo paljon asioita mielessään, missä ne tietysti sitten suurenevat. Hänelläkin on tuore suhde, ja tiedän miehen mielellään "tukevan" häntä tällaisissa asioissa niin, että ruokkii lisää ajatusta siitä, että muut eivät ole ystäväni arvoisia ja hänen tulisi käyttäytyä muita kohtaan jotenkin jämäkämmin.
Olen kyllä ilmoittanut väsymyksestäni ja myös sen, että ystäväni ei ole tehnyt mitään väärää, mutta minun on tosi helppo uskoa hänen miettivän sellaista kuitenkin. Olen tosi surullinen, kun oma huono vointini saa vielä toisellekin pahan mielen ja tokikaan se ei omaa toipumistanikaan varsinaisesti edistä. Mitään testailua taas en siedä ihmissuhteissa oikein muutenkaan. Tyyliin "enpä viestitä jos ei hänkään viestitä, katsotaan kuule siitten kiinnostaako enää kumpaakaan". Mutta tilanteessa, jossa viikot kuluvat sumussa ja kaikki vaatii ponnistelua, tuollainen selän takana pelailu tuntuisi todella epäreilulta.
Itse siis suosittelen, että jos ystävä on oikeasti tuttu ja pitkäaikainen, pidä yhteyttä silloinkin kun hän ei jaksa. Hän voi vastata vaikka sydänemojilla, jos ei muuhun kykene. Mutta ota sekin reaktio tosissaan ja usko mitä konkreettisesti näet. Älä kehittele piilomerkityksiä sinne missä niitä ei konkreettisesti ole.
Joskus todella väsyneenä jonkun sellaisenkin seura voi tuntua raskaalta, josta pitää. Esimerkiksi itselläni on muutama rakas ystävä, joiden kanssa on yleensä oikein kiva viettää aikaa. Eivät ole raskaita valittajia, ei heissä ole mitään vikaa. Mutta kun itse keikkuu burnoutin partaalla, niin silti osaa ystävistä ei jaksa - osan kanssa joudun liikaa tsemppaamaan kun väsymystä on vaikea näyttää, kun näen että heillä alkaa mietityttää mikä nyt on hätänä ja miten voisivat auttaa (eivät siis ehkä sano mitään, mutta huomaan tämän). Ja ymmärrän sen, arvostan jopa sitä, mutta nyt juuri en tahtoisi joutua yhtään miettimään mitä minun olotilani jollekin toiselle aiheuttaa. Siksi on helpompi olla niiden ystävien kanssa, joiden suhtautuminen on vähän enempi sellainen "ahaa, tolla on tämmöinen päivä" ja joiden kanssa voi vaikka olla tunnin hiljaa ilman että kukaan ahdistuu tai vaivaantuu.
Vika ei siis todellakaan välttämättä ole mitenkään sinussa. Joskus vaan hyväkin ihmissuhde voi hetkellisesi olla kuormittava, jonkun toisen kanssa voi juuri sillä hetkellä synkata paremmin, vaikka kyse ei olisi siitä että toinen on toista tärkeämpi. Älä ylitulkitse tai arvaile - joko annat tilaa ja hyväksyt, tai sitten kysyt nätisti mutta suoraan mikä on (antaen kuitenkin toiselle tilaa olla puhumatta jos ei tahdo). Jälkimmäinen ei ole huono vaihtoehto. Harvoin ihmiset loukkaantuu mahdollisuudesta puhua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko hän alkanut seurustella? Osa nyhvää seurustelukumppaninsa kanssa aluksi niin ettei kaikille ystäville jää aikaa. Osalla sit käy myös se ikävin, eli eurustelukumppani kontrolloi ystävien tapaamisia.
Ei, mutta itse olen.
Ei jaksa kuunnella sun onnea... jos samanaikaiseti itsellä huonosti ja mieli maassa, tai muuten vaan katellinen...?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysy häneltä suoraan. Sano mitä ajattelet. Kerro toiveesi. Syyllistämättä.
Voi toki olla, ettei hän enää välitä. Silloin on aika mennä eteenpäin ja antaa kaveruussuhteen häivetä. Sellaista se on. Ei kivaa, mutta minkäs teet. Ei kaikki kaveruussuhteet kestä ikuisesti. Uusia kavereita kyllä löytyy, kunhan pysyy omana itsenä ja menee oman mukavuusalueen ulkopuolelle.
Miksei ne kestä ikuisesti? Tiedän että vähän hölmö kysymys, mutta ihmettelen tätä mentaliteettia. Me ollaan tunnettu tämän kaverin kanssa ihan lapsesta saakka. Minusta olisi hienoa, jos oltaisiin tekemisissä vielä vanhoinakin. Seurattaisiin toistemme elämää. Mihin se kaikki yhtäkkiä katoaa. Vaihtavatko jotkut ihmiset seuraa huvikseen muutaman vuoden välein?
Miksi ihmiset eroavat? Kaikki liitot eivät kestä ikuisesti, ei kaverisuhteetkaan. Arvot muuttuvat, elämä muuttuu ja se lapsuudesta asti kaverina ollut alkaa tuntua ikävältä, hankalalta ja takertuvalta selittäessään, että minulla ei ole muita kavereita, ihanaa, että olet kaverini.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olet jollain tavalla raskas ihminen ja kaveri ei nyt väsyneenä jaksa sinun seuraasi. Puhut ehkä liikaa omista asioistasi ja käytät kaveriasi kuunteluautomaattina? Määräilet tai et muuten anna kaverin toimia parhaaksi näkemällään tavalla ts. tuputat ohjeita siihen miten kaverin pitäisi elää?
Erinomainen kommentti. Joitain kavereita jaksaa nähdä vain kun on itse energisellä tuulella juuri tämän takia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko hän alkanut seurustella? Osa nyhvää seurustelukumppaninsa kanssa aluksi niin ettei kaikille ystäville jää aikaa. Osalla sit käy myös se ikävin, eli eurustelukumppani kontrolloi ystävien tapaamisia.
Ei, mutta itse olen.
Tämä voikin selittää asiaa. Vaikka itse ajattelet olevasi ihan se sama ihminen ja käyttäytyväsi aivan samalla tavoin kuin aina ennenkin, niin sen ystäväsi näkökulmasta asia ei ole niin. Elämääsi on tullut uusi tärkeä ihmissuhde, ja vaikka nämä kaksi ihmistä (seurustelukumppani ja ystävä) eivät koskaan edes tapaisi toisiaan, olet sinä ja sinun sosiaalisuutesi muuttunut. Se heijastuu myös ystävyyssuhteisiin, väistämättä. Ystäväsi saattaa olla sinusta mustasukkainen, mutta hän saattaa myös olla ihan inhimillisesti kateellinen. Sinä olet löytänyt kumppanin, mutta hän ei ole. Hänellä voi olla vaikeuksia ymmärtää ja hyväksyä kateuttaan, etenkin jos hän on ihminen, joka aina ja lähtökohtaisesti toivoo sinulle hyvää. Hän ei ehkä vain kestä sitä, että sinun onnesi valaisee sen, että hänellä ei ole kumppania. Hän myös tietää, että hänen tunteensa on todella alhainen, ja häpeää sitä. Ei puhettakaan, että hän voisi sanoa sen sinulle ääneen. Tällaisissa tilanteissa ihmiset yleensä väistyvät pois. Toinen vaihtoehto on se, että yhteys säilyy mutta ystävä räjähtää lopulta jostakin aivan käsittämättömästä asiasta. Se kateus ja häpeä saattavat kulminoitua yleiseksi ärtymykseksi, ja lopulta se syy raivostumiseen saattaa olla vaikka se, että "oon aina vihannut sun hiustyyliä, en voi olla sun kaveri enää".
Minusta tuo uusi seurustelusuhde on niin tärkeä asia, että se olisi pitänyt kirjoittaa jo aloitukseen. Ei olisi tarvinnut täällä miettiä muita selityksiä.
Ehkä näin ja hyvää pohdintaa. Mutta hänen tällainen käytös alkoi jo ennen kun kerroin seurustelevani!
Ehkä hän oli kuullut tai saanut tietää seurustelustasi jo ennen kuin kerroit hänelle? Mikä voi tuntua todella pahalta ystävästäsi. Tai sitten hän on vaistonnut sen sinusta, ja vaistonnut myös, että on asioita, joista et puhu hänelle. Se voi olla todella kipeää, ja on mahdollista, että olet satuttanut häntä todella pahasti. Ystävä on kuvitellut teidän olevan läheisiä, ja sitten heität häntä märällä rätillä: et ole kertonut, että elämässäsi tapahtuu jotain tärkeää. Ja jos sen päälle tulee sitten tuo mustasukkaisuus/kateus, niin eipä sitten tarvitse enää ihmetellä, jos hän nihkeilee suuntaasi.
Jos mietin rehellisesti, niin en halunnut kertoa asiasta kun vasta tapasin puolisoni, ennen kuin kaikki oli ihan varmaa ja seurustelimme. En ole ihan varma miksi. Hänellä oli näitä ohareita jo ilmennyt, ja minusta tuntui että halusin suojella tätä uutta suhdetta, jos tulisi jokin hapan kommentti. Mutta kerroin kun oli sopiva tilaisuus.
Ok, ymmärrän. Mutta sikäli tuo ehdottamani mustasukkaisuus/kateus voi olla syynä, koska kerroit intuitiosi sanoneen, että halusit suojella alkavaa suhdettasi ja oli vaarana että ystäväsi kommentoisi happamasti.
Ehkä kannattaa nyt antaa asian jonkun aikaa olla, ja jos ystävästäsi ei kuulu vähään aikaan, voithan kirjoittaa, että onko kaikki hyvin, olenko loukannut jotakin, ymmärrän jos olet kiireinen tai et muusta syystä halua nähdä, mutta mielelläsi näkisit ja pitäisit yhteyttä, toivon että otat yhteyttä sitten kun siltä tuntuu.
Tuollaisen viestin jälkeen pallo on sitten ystävälläsi.
Tämä kuvio muistuttaa hieman viime vuonna pinnalla olleita ghostaus-juttuja ja täälläkin olleita keskusteluita. Jos asia vaivaa sinua kovasti tai haluat käyttää tämän tilanteesi asian pohtimiseen laajemmin, käy lukemassa noita ghostausketjuja.
Kiitos, tuntuu että ymmärrät hyvin tilanteen. Intuitioni oli toimia noin asian suhteen. Ehkä tosiaan saisi mielenrauhan tästä jos pallo jää hänelle tuolla tavalla ja hyväksyn sen mitä tulee tai ei tule ja jatkan elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä kaverisuhteissa pitäisi käydä kehityskeskusteltu vuosittain ja silloin voisi todeta, että tämä kaverisuhde oli tässä, minä jatkan eteenpäin omaan suuntaani. Kerran se kirpaisee, mutta takertuja ei nähtävästi muuten ymmärrä, että tämä oli nyt tässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet jollain tavalla raskas ihminen ja kaveri ei nyt väsyneenä jaksa sinun seuraasi. Puhut ehkä liikaa omista asioistasi ja käytät kaveriasi kuunteluautomaattina? Määräilet tai et muuten anna kaverin toimia parhaaksi näkemällään tavalla ts. tuputat ohjeita siihen miten kaverin pitäisi elää?
Missään nimessä en ole määräilevä. Muusta en tiedä. Tämä ottaa vähän itsetunnon päälle. Olen ajatellut että olen ihan mukava, empaattinen kaveri. Koen olevani aidosti kiinnostunut muista. Mutta tietenkin höpöttelen omiakin kuulumisia.
No, mitä tässä sitten kannattaisi tehdä jos joku kokee ettei jaksa seuraani? Varmaan antaa olla ja kaveruus kuihtuu?
Ihmiset on usein täysin sokeita omalle käytökselleen, joten voi olla, että teet jotain sellaista minkä kaveri kokee rasittavana. Terveenä ja levänneenä sietää tämän puutteen, mutta väsyneenä ei. Minä voisin hyvin olla tämä kaverisi juuri nyt, ja ottanut etäisyyttä edellä mainituista syistä.
Okei. Miten neuvoisit että tilanne etenisi tästä? Koska nyt olen ajatellut että annan hänen olla. Luultavasti ystävyys on menetetty. Se varmaan on sitten tavoite?
Anna hänelle aikaa. Ehkä tuo niskaan hengittäminen ja tivaaminen on se mikä on sinussa rasittavaa? Kaverisi ei nyt jaksa mitään ja sinä vaadit itsellesi huomiota?
Tämä. Ystäväsi on sinulle kertonut mistä on kysymys: hän on väsynyt eikä nyt jaksa olla sosiaalinen. Ja sinun vastauksesi on draamailla ja ottaa asia henkilökohtaisesti, mikä on varmasti väsyneestä ystävästäsi entistäkin rasittavampaa ja vähentää hänen kiinnostustaan viettää aikaa kanssasi entisestään. Ylipäätään tunnut olevan se helposti itseensä ottava kaveri jonka seurassa joutuu aina vähän spennaamaan ettei vahingossa taas tule pahamieli ja jota jaksaa vain silloin, kun omat energiatasot on korkealla. Tämä toinen kaveri jota näkee taitaa olla sellainen, jonka kanssa voi olla rennosti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehkä kaverisuhteissa pitäisi käydä kehityskeskusteltu vuosittain ja silloin voisi todeta, että tämä kaverisuhde oli tässä, minä jatkan eteenpäin omaan suuntaani. Kerran se kirpaisee, mutta takertuja ei nähtävästi muuten ymmärrä, että tämä oli nyt tässä.
Minusta on kurjaa haukkua ihan hyvin käyttäytynyttä ystävää takertujaksi. Ehkä se toinen onkin sitoutumiskammoinen?
Itse otan välimatkaa kavereihin jotka ovat koko ajan negatiivisia, jotka eivät raski mennä esim kahville tai lounaalle.Itse pidän pitkistä kävelyistä. Nyt vanhemmalla iällä en enään suostu olemaan vaan se pakollinen tavataanko kaveri.Vaadin yhteisymmärrystä ja samoja harrastuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Musta sä olet rasittava jo tässä ketjussa.
Vaadit selitystä miks sun kanssa ei leikitä kun jonkun toisen kanssa leikitään!
Veikkaan että jos jatkat samaan malliin sun kaveri ei enää vastaa.
Sehän on jo kertonut väsymyksestä. Usko se.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet jollain tavalla raskas ihminen ja kaveri ei nyt väsyneenä jaksa sinun seuraasi. Puhut ehkä liikaa omista asioistasi ja käytät kaveriasi kuunteluautomaattina? Määräilet tai et muuten anna kaverin toimia parhaaksi näkemällään tavalla ts. tuputat ohjeita siihen miten kaverin pitäisi elää?
Missään nimessä en ole määräilevä. Muusta en tiedä. Tämä ottaa vähän itsetunnon päälle. Olen ajatellut että olen ihan mukava, empaattinen kaveri. Koen olevani aidosti kiinnostunut muista. Mutta tietenkin höpöttelen omiakin kuulumisia.
No, mitä tässä sitten kannattaisi tehdä jos joku kokee ettei jaksa seuraani? Varmaan antaa olla ja kaveruus kuihtuu?
Ihmiset on usein täysin sokeita omalle käytökselleen, joten voi olla, että teet jotain sellaista minkä kaveri kokee rasittavana. Terveenä ja levänneenä sietää tämän puutteen, mutta väsyneenä ei. Minä voisin hyvin olla tämä kaverisi juuri nyt, ja ottanut etäisyyttä edellä mainituista syistä.
Okei. Miten neuvoisit että tilanne etenisi tästä? Koska nyt olen ajatellut että annan hänen olla. Luultavasti ystävyys on menetetty. Se varmaan on sitten tavoite?
Anna hänelle aikaa. Ehkä tuo niskaan hengittäminen ja tivaaminen on se mikä on sinussa rasittavaa? Kaverisi ei nyt jaksa mitään ja sinä vaadit itsellesi huomiota?
Tämä. Ystäväsi on sinulle kertonut mistä on kysymys: hän on väsynyt eikä nyt jaksa olla sosiaalinen. Ja sinun vastauksesi on draamailla ja ottaa asia henkilökohtaisesti, mikä on varmasti väsyneestä ystävästäsi entistäkin rasittavampaa ja vähentää hänen kiinnostustaan viettää aikaa kanssasi entisestään. Ylipäätään tunnut olevan se helposti itseensä ottava kaveri jonka seurassa joutuu aina vähän spennaamaan ettei vahingossa taas tule pahamieli ja jota jaksaa vain silloin, kun omat energiatasot on korkealla. Tämä toinen kaveri jota näkee taitaa olla sellainen, jonka kanssa voi olla rennosti.
Ainoa paikka missä draamailen on tämä vauva.fi. En ole ottanut puheeksi vielä käytöstään hänelle itselleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen käyttäytynyt uupuneena noin ystäviäni kohtaan, mutta se ei ole tarkoittanut, ettenkö olisi jaksanut heitä ja halunnu lopettaa ystävyyden, vaan pelkästään sitä että olen ollut uupunut. Uupumuksen tasokin välillä vaihtelee, joskus jaksan nähdä joitain kavereita, joskus taas en toisia. En siis vetäisi tuosta suoraan johtopäätöksiä ja lopettaisi ystävyyttä vaan juttelisin kaverin kanssa. Tai ainakin antaisin hänelle vähän aikaa ja palaisin myöhemmin asiaan. Ystävyys saattaa suotta jäädä, jos puhumatta hylkäät hänet nyt. Joskus kun hänen voimansa palautuvat, hän saattaa ajatella, ettet halunnutkaan olla hänen ystävänsä eikä itsekään ota enää yhteyttä. Siinä menisi suotta ystävyys, jossa kumpikin olisi halunnut pysyä.
Tätä juuri mietin, että käykö tässä noin jos en ota yhteyttä. Mutta myös ihmettelen että miten se itse toisen hylännyt voi ajatella, että se hylätty olikin hylkääjä? Kai tässä on aika selvää että minä olen yrittänyt mutta hän torjuu.
Itse antaisin vähän armoa toiselle, vaikka olisikin torjunut minua, jos tiedän, että hänellä on ollut rankkaa. Yrittäisin silloin itse ylläpitää ystävyyssuhdetta ja antaa sille enemmän kuin toinen. Minusta se on ok, jos kyseessä on sellainen ihminen, jonka haluan pitää elämässäni ja joka on minulle rakas ja tärkeä. Ei ystävyyssuhteen tarvitse eikä se voikaan olla aina 50-50.
Itse olen ehkä vähän täällä kuvaillun kaltainen kaveri ja poden kyllä huonoa omaatuntoa siitä. Olen vaan hajamielinen ja jos elämässä on menossa paljon muuta niin jotkut whatsappviestit unohtuu helposti. Mitä pidemmäksi aikaa jätän vastaamisen, sitä enemmän vastaaminen ahdistaa. Ja jos elämässä on kiireitä, ylikuormitun helposti ja takerrun omaan vapaa-aikaani tiukasti enkä halua sopia mitään ylimääräistä, edes hauskaa. Olen työstänyt tätä ja kommunikoin yleensä paremmin, mutta joskus pakka hajoaa viikoiksi. Tiedän että se tuntuu ystävistä pahalta ja olen siitä pahoillani, koska rakastan heitä. Onneksi he myös ymmärtävät minua.
Vierailija kirjoitti:
Minusta alkaa tuntua ettei maksa vaivaa kysyä häneltä tästä. Jos hän haluaisi pitää ystävyydestämme kiinni, hän varmaan toimisi vähän eri tavalla. Eikö? Tai sellaisen neuvon ainakin kuulisi parisuhdeasioissa helposti.
No ei se puhuminen niin kamalaa ole. Kannattaa harjoitella, niin tulee siinäkin paremmaksi, myös vähän hankalammissa asioissa. Ei parisuhteistakaan kannata yleensä lähteä puhumatta ja asioiden tilaa selvittämättä. Eri asia jos tapailee uutta tuttavuutta.
Mutta, teet niinkuin parhaaksi näet.
"Olet ollut vähän etäinen viimeaikoina, onko sulla kaikki hyvin, tai olenko ehkä loukannut jotenkin?" Vastauksesta sitten päätteet, mistä on kyse. Ei välttämättä vastaa ihan suoraan, jos kyse on vain siitä, ettei seurasi vaan oikein enään niin nappaa, mutta eiköhän sen kuule vastauksesta kuitenkin myös. Toisaalta voi tulla selkeäkin vastaus.
Olen tehnyt samaa burn outissa. Oli pari kaveria, joiden seuran koin antavan minulle energiaa, ja heidän kanssaan kävin lounaalla, yksillä työpäivän jälkeen, viestittelin ym. Mutta sitten oli myös esimerkiksi kaveri, joka kyseli aina vain kuivasti kuulumisia ja alkoi sitten puhua joutavaa small talkia tai työstä. Hänen kanssaan jutteleminen tuntui kuluttavalta, ja omiin keskustelunavauksiini taas hän ei tarttunut. Hän on fiksu, mutta niin kuiva ja asiallinen ihminen, että keskustelut hänen kanssaan tuntuvat yhtä intiimeiltä kuin olisin ollut Ylen uutisiin haastateltavana. Se sopii silloin, kun jaksaa keskustella politiikasta tai kulttuurista, seurata aikaansa ja analysoida syntyjä syviä. Tunnustan, että en jaksanut avata hänen viestejään, synttärionnitteluja ym. moneen kuukauteen, kun oli raskain vaihe päällä. Luin ne vain puhelimen yläpalkista ja pyyhkäisin ilmoitukset pois. Jos joku niistä "energiaa antavista" kavereista laittoi viestiä, saatoin vastata samalla minuutillakin.
Yksi perheenjäsen taas on sellainen, että kun hän soittaa (asuu kaukana), tiedän, että kuulumisten lomassa hän kyselee neuvoja milloin mihinkin lakijuttuihinsa, ja minusta niiden hänen asioidensa pohdiskelu on todella raskasta silloin, kun voimavarat ovat muutenkin vähissä. Pahimpina kuukausina annoin hänen puheluidensa vain soida, en laittanut koskaan viestiä perään enkä edes jaksanut soittaa perään, koska en yksinkertaisesti saanut aikaiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minunkin kaveri alkoi keksiä kaikenlaisia syitä, että miksi ei voida nähdä. Ollaan tunnettu toistakymmentä vuotta ja ei ole ollut draamaa, en ole vuodattanut ikäviä asioita kaverille, en ole tyrkyttänyt mielipiteitäni yms.
Toinen kaveri alkoi unohtaa. Oltiin sovittu vierailusta ja meillä oli tapana, että soitetaan ennen tuloa, että täältä tullaan. No kerran sattui niin, että soittaessani kaveri sanoi, että oli unohtanut kokonaan ja oli sopinut muita menoja. Nyt sitten ollaan yritetty sopia uudesta tapaamisesta, niin aina vaan kaveri lupaa tarkistaa kalenterin ja lopulta unohtaa koko asian. Välillä tulee viesti, että unohdin ja katsotaan ensi viikolla uudestaan. Ensi viikollakin taas unohtuu. Tämänkään kaverin kanssa ei ole ollut draamaa, ollut aina hauskaa, mitään ikäviä asioita en ole vuodattanut, en ole tarjonnut mitään elämänohjeita yms. En vaan tajua tätäkään.
Näistä molemmista tapauksista tulee tosi surullinen olo, kun en ymmärrä, että mistä koko juttu johtuu. Ollaan kuitenkin aikuisia ihmisiä kaikki, ei mitään teinidraamoja. Tuntuu tosi pahalta, koska kavereita on ollut vain 2 ja nekin haluaa nyt unohtaa minut.
Siis samaistun tosi paljon! Meillä ei ole ollut mitään draamaa. Yhtäkkiä vain olen jotenkin turha, varaystävä jonka kanssa sovittuja juttuja voi perua vähän tökeröstikin välillä.
Tulee samalla surullinen olo, mutta vähän ärsyttääkin. Mielestäni en ole tehnyt mitään ansaitakseni tällaista, mutta kuulisin mielellään syyn jos olisikin jotain korjattavaa.
Täällä myös.Oikeen paras kaveri erään kanssa .Yhtäkkiä ei vaan soittanut eikä kirjoittanut, ei minkäänlaista yhteydenpitoa. Kysyin suoraan, en sanut vastausta. Mietin aina vaan mitä sattui meidän välille.
Vähän näin itse taisin ajatella kun tapasin mieheni ja tilanne kehittyi. Tämä kaveri oli käytöksellään jo saanut minut vähän varuilleen, enkä halunnut rikkoa onnellista kuplaa kertomalla ihan heti asiasta, häneltä voisi kuulla jotain pessimististä, aiheetta tai aiheesta, se on nähdäkseni minun oma asiani miten parisuhteitani hoidan. Mutta siis ei tämä seurustelu aloittanut tätä käytöstä kun se oli alkanut jo aiemmin.