*^* LOKAKUISET VK 35 *^*

Laittelenpa minäkin pitkästä aikaa kuulumisia ja kommentteja.



*Sabriina* ja *Til* : Tervetuloa mukaan!



*Cisse76*: Jaksuja sulle ja toivotaan että kaikki menee hyvin! Ja käythän täällä kertomassa kuulumisia vaikka syyskuisten joukkoon menisitkin hengailemaan? Minä ainakin olen täällä lurkkinut hengessä kovasti mukana ja tuntuisi vähän hassulta käydä syyskuisten joukosta etsimässä kommentteja.



*cisco*: Saittehan tytön pissatulehduksen hoidettua? Oireet kuulostaa kyllä just tyypillisiltä pienille tytöille, mutta ei kannata potea huonoa fiilistä jos ei ole tajunnut - hankaliahan noi tollaset on huomata; seuraavalla kerralla olet sitten jo viisaampi!



*spp*: Mä olen nähnyt kolmesti unta tulevasta vauvasta, joka kerta se on ollut ponteva/jäntevä poika, melkolailla vastasyntynyt. Kahdesta edellisestä en muista nähneeni mitään selkeitä sukupuoli tms unia, tosin molemmista oli muutoin selvät "tyttövibat".



*SF-mitta ja paino*: Maanantain neuvolassa kohdunkorkeus oli 32 cm (viikkoja 33+1), tasaisesti keskikäyrän yläpuolella mennään. Mitään kasvuennusteita ei oo kukaan antanut, missään vaiheessa. Vajaan kahden viikon päästä maanantaina on lääkärineuvola, se ultraa aina, ehkä se sitten sanoo jotain. Itse veikkaan mahankoon, SF mitan yms perusteella että vaavi tulisi olemaan jossain esikoisen lukemissa eli 3,8 nurkilla syntyessään (kakkonen oli 3,3). Painoa mulla on tullut ekasta neuvolasta (joka oli jo 13.2.) 11,5 kg. Kaipa se vähempikin olisi riittänyt, mutta ei kovin paha. Ekasta repäisin painoa lähemmäs 30 kg, näyttää siltä että mä päädyin aina samaan 82 kg lukemaan riippumatta lähtöpainosta (tässä raskaudessa n. 13kg enemmän kuin ekassa) :-).



*synnytystapa-arvio* (mm. Til): Ei sinne kai automaattisesti pääse/joudu. Mulla on takana yksi PT:n sektio + 1 normaali alatie ja sektioidut kuulemma aina arvioidaan oli tilanne mikä tahansa. Masukin pitäisi olla nyt RT:ssä, joten mitään selvää syytä sektioon ei pitäisikään olla. Sinänsä vähän outoa kun tuon PT:n (ed raskaus siis) paljastuttua viikolla 40 mut läpivalaistiin huolella ja vähintään kolme eri lääkäriä totesi, että alakautta tulee ulos kaikki alle nelikiloiset vaikka nurinperin viikattuina ja RT:tkin jonnekin viiden kilon huiteille. Luulisi tosin että joku 4,5kg olisi aika moisen tuskan takana ponnistaa pihalle vaikkei lantiosta kinnaisikaan???



*epiduraali* (mm. Merrily): Sattuihan se epiduraalinkin laitto kait joo, mutta oli sen luokan tuskat ettei tuo haitannut, suurin ongelma oli pysyä kiltisti paikallaan tuon operaation ajan. Mulla kävi sinänsä kökkö tuuri että a) epiduraali söi supistusten tehot, oksitosiinia tunkivat tipasta niin paljon kuin laki sallii, mutta silti ponnistusvaihe piti suorittaa silkan sisun varassa ja b) vei kyllä supistuskivut, mutta jäljellä jäi joku ihme "ennenaikainen ponnistustarve" tms, ihan yhtä hirveä tuska eikä siihen auttanut mikään. Mulla tosin on paha opiaattiherkkyys, ts. mun epiduraalini ei voi sisältää samoja aineita kuin normaalisti -> olettaisin että morfiininsukulaisilla tuskat häviääkin paremmin :). Muista, esim paraservikaalista, ei oo kokemusta.



*Tapaamiset/ryhmäytymiset*: Mua kyllä kiinnostaisi, sekä pääkaupunkiseutu että kymenlaaksokin, riippuen paikasta ja ajasta (asun Lahden liepeillä, eli tästä kyllä pääsee).



ON: Väsynyt (esikoisella mm. oksennustauti ja kakkonen heräilee useita kertoja yössä) ja sen seurauksena hermot pinnassa, muuten ok. On ollut muuten *todella* lohdullista lukea, että muillakin useamman lapsen äidillä hermoja kiristää, ja erityisesti esikoiset! Ei tule ollenkaan niin hirviöäiti-olo kun on muitakin ja onneksi mies on ihan käsittämättömän ymmärtäväinen ollut (oikeasti, mä en jaksaisi itseäni yhtä hyvin :)). Päivittäin supistelee, mutta vissiin viattomia harjoitussuppareita - ei oo kipeitä, sellaisia kuin joku pumppais sisällä ilmanpallon pulleeksi ja sitten taas laskis ilmat veke. Jos vaikka silti vähän tekisivät kumminkin taustatyötä valmiiksi?!

Liitoskipuja on, mutta ne pysyvät aisoissa kun muistaa nukkua imetystyyny polvien välissä eikä rehki liikaa. Ja tietty ne närästykset jne. Ummetus helpotti heti kun jätin raudan, mutta en tiedä kuinka pitkään hemppa pysyy 115 pinnassa ilman päivittäistä obsidiania :(. Aiemmin raskaudessa hemppa tippunut välittömästi jos parikin päivää jäi väliin, mutta eikö näillä viikoilla hempanlasku oo jo loppunut?



Voikissa ja masulainen 33+4

Voikissa: tänään sain tietää tytön pissatulokset ja puhtaat oli! En tiedä sitten, mitä on ja kait ne yökastelut johtuivat siitä päiväkodin aloittamisesta ja siitä, että illalla oli sitten joutu vähän liikaa. Nyt on taas ollut viikko ilman yökasteluita, joten kait se tästä!



Ite odottelen lähetettä tonne keskussairaalaan paino/synnytysarvioon. En kyllä luota noihin painoarvioihin, koska viimeksikin arvioitiin n. 3,8 kiloiseksi ja lähes 4, 5 kiloinen tyttö sieltä sitten tuli! Kiva on kuitenkin päästä vielä ultraan ja muutenkin sairaalaan, kun ihan ei luottoa löydy tuohon meidän neuvolan lääkäriin..



synnytyksestä: itse toivon, että tällä kertaa saisi alateitse synnyttää, koska ensimmäisestä tehtiin ns. päivystyssektio (vai mikäköhän se nimi sitten olis ollu). Epiduraalin haluan, jos sen vaan ehdin ottamaan, Ensimmäisestä synnytyksesä minäkään (taisi olla joku muukin, joka ei muistanut mitään) en juuri muista mitään. Sen vaan, että koko 11,5 h kivut oli ihan hirveitä ja kätilö oli kuitenkin ihana ja kärsivällinen. Nyt on avan luottamus, että ei ainakaan kovin paljon huonommin voi mennä, kuin tuo edellinen. Pääasia tietysti, että vauva syntyy terveenä. Kai sen tuskan sitten kestää taas jotenkin!



Joo eihän mulla siis mitään tähdellistä asiaa ollutkaan.



cisco 34 +3

Kiva lukea, kun olette niin aktiivisia kirjoittajia! Täällä yksi vähemmän aktiivinen äiti - jotenkin saan päivät kulumaan aivan liian vaihdilla ja aikaa ei tunnu jäävän juuri mihinkään. Kolmevuotias esikoinen ja opinnot (joita jatkan äitiyslomasta huolimatta syyskuun loppuun saakka, JOS kaikki menee hyvin) pitävät huolen, ettei aika tule pitkäksi.



Huomenna onkin neuvola. Juuri havaitsin, että painoni on noussut kahdessa viikossa kilon! Ainakin sormista voi nähdä turvotuksen. Olo on todella suuri (siis muutenkin, kuin tuo suuri vatsa) ja fiilis aika epäviehättävä. Kohdunpohjankorkeus menee hieman yläkäyrän yläpuolella. Luulen, että vauvan perätila (vauva siis istuu) vaikuttaa asiaan. Painoa on tullut noin kymmenenen (rv 34 + 3) - toivottavasti paria kiloa enempää ei enää tulisi.



Olen alkanut pelätä synnytystä. Esikoinen syntyi hätäsektiolla ja menen kahden viikon päästä synnytystapa-arvioon. Jos vauva ei tajua kääntyä ennen sitä, varataan varmaankin aika leikkaukseen. Itse kun HALUAISIN kokea alatiesynnytyksen - en vain yksinkertaisesti uskalla lähteä kokeilemaan, kuinka onnistuneesti vauva syntyisi jalat tai peppu edellä. No, kyllä se pikkuinen sieltä ulos - mahdollista leikkausta lienee turha murehtia.



Katyez mainitsi pääkaupunkilaisten "verkostumisesta". Hyvä idea, itse olisin espoolaisena mukana. :-)

Ihan vaan sellainen jäi aiemmin pois et sf-mitta on komiat 33,5...



On kyllä ihanaa et lokakuiset kirjoittelee ahkerasti, ja et saadaan vielä tässä vaiheessa lisää väkeä jengiin. Alussa tosiaan hirveän (jopa pelottavan) moni lokakuinen tippui pois kyydistä keskenmenojen takia.



Huomenna tekemään ystävän häiden kukkatyöt,huh...





Määitte & Mini08 33+6

Täällä juuri kotiuduttiin poikien jalkapallo harjoituksista, olikin tosi kiva ilma olla siellä katselemassa kun vettä sataa ja kylmä. :( Just sellainen ilma että tekisi mieli vaan mennä peiton alle nukkumaan.

No tänään oon saanut onneksi aikaseksi taas siivoilla ja sitten siskon kanssa vahattiin mein lattiat. Vähän jo tulevia ristiäisiä silmällä pitäen...



[b]Unista[/b] sen verran että mie oon kolme kertaa synnyttänyt, kaksi kertaa on ollu poika ja kerran tyttö. Mutta en kyllä muista yhtään että minkä näkönen vauva oli. Se on hassua että mie aina raskaana ollessa näen mein äitistä unta, joka kuoli syöpään kun olin 13. Muulloin en oikeestään näe hänestä unia muutakun raskausaikana.



[b]Treffeistä[/b] oli puhetta, täältä Lappeenrannan suunnalta ei tainnu muita olla kun mie? Tuosta tuli muuten mieleen että meillähän on myös tuo esittelylista tuolla netissä, mutta kun on harvakseltaan tullu kirjoteltua niin ei oo tullu sitäkään mainostettua. Eli löytyy osoitteesta http://personal.inet.fi/koti/pupu.



[b]spp[/b]: Kiitos vastauksesta :) Mie luulisin että mein vauveli on vaan sitten niin pikkuinen vielä, että mahtuu tuolla masussa hyvin vaihtamaan asentoa, joten sen takia noilla tädeillä vaikeuksia sitä tulkita.



[b]Sairaalakassista[/b]: En oo vielä pakkaillut, vähän olen miettinyt mitä pitäisi ottaa mukaan mitä viime kerralla kaipasi. Eli korvatulpat, PSP ja kantoliina ainakin tulee matkaan. Pitää varmaan pikkuhiljaa alkaa pakkailla tässä muutakin. :)



Vielä lopuksi [b]Sabriinalle[/b] tervetulotoivotukset. :)



AngelEyes ja masukki 33+2

Itsehän sitten unohdin mennä vikaan neuvolalääkäriin tänään. Ensi viikolle on neuvola kyllä sovittu, yritin silti soittaa ja kysyä uutta lääkäri-aikaa, mutta enhän saanut neuvolastamme ketään kiinni, jätin viestin vaan ja täytyy yrittää huomenna uudelleen.



Aika vaan menee todella nopsaan ja töissä on hirveetä härdelliä. Huomenna olisi virallisesti vika työpäivä, mutta kyllä tässä vielä viikkoja tehdään, ellei pääse aiemmin synnyttämään (en usko esikoinen syntyi 41+2).



Synnytyksestä sen verran, että itseäni mietityttää miten osaa lähteä tarpeeksi ajoissa. Esikoisesta oltiin synnytyssalissa 5 aamulla ja pakerrettiin minuuttia vaille seiskaan asti illalla. Poitsu majaili pää vinossa ja jumissa ja synntys eteni millin kerrallaan (kohdunsuun avautuminen pysähtyi, ei auttanut oksitosiinit, eikä kalvojen puhkaisut tai mikään muukaan jumppa). Ja olin tuon koko ajan todella kipeä. Sain epiduraalin kahdesti, mutta vain kerran se auttoi kunnolla. Mistä nyt siis osaan lähteä tarpeeksi ajoissa, jos vauva on oikeassa asennossa voi se syntyä aika nopeasti. En osaa tuota kipua arvioida varmaan oikein?



Ainakin tiedän etten missään nimessä ota ilokaasua (en halua enää oksentaa koko synnytyksen kestoa), mutta epiduraali kelpaa uusintana. Kyllähän sen laitto oli epämiellyttävää, muttei nyt NIIIN kivuliasta. Eniten toivoisin ettei tarviis paljon mitään, nopea ja kivuliaskin synnytys kelpaa:)



ON: Maha on niin pinkeä ja kireä korispallo, etten tajua miten tässä reilu kuukausi ainakin vielä pitäisi mennä. Miten te muut sylilapsien äidit pärjäätte, musta tuntuu etten kohta voi tehdä mitään tuon taaperon kanssa. Maha on niin tiellä ja kosketusarka. TAHTOO ULKOISTAA VAUVAN JO!



Tosin sairaalakassin eteen en ole tehnyt elettäkään.



Rouvaii 34+4

Eilen oli lääkärikäynti, ja sain sairaslomaa äitiysloman alkuun asti. Ei mistään erityisestä syystä, kaikki itsellä ja vauvalla hyvin, mutta kun oon ollut aika väsynyt niin laittoi lepäämään :-) Töissä olen perehdyttänyt sijaistani viikon verran, lyhyeksihän tuo koulutusaika jää mutta hyvin tuo varmaan pärjää. Maanantaina ja torstaina lupasin vielä mennä osallistumaan pariin tärkeään kokoukseen. Tuntui oudolta siivota työpöydältä henkilökohtaiset pois, siellä töissä on tullut nimittäin vietettyä aika tiiviisti viimeiset 1,5 vuotta!



Kivunlievityksestä on ollut puhetta, mä ajattelin että ihan perinteinen epiduraali vois olla. Oon kuullut siitä aika monta hyvää kokemusta. Ilokaasua täällä Ranskassa ei taidakaan olla tarjolla. Oon menossa anestesialääkärin vastaanotolle kolmen viikon kuluttua, sitten varmaan kerrotaan lisää vaihtoehdoista.



Sairaalakassin pakkaamisesta ei oo ollut vielä puhettakaan, jos sais aikaiseksi ensin vaikka imuroida! Vauvan vaatteet on aika hyvin kasassa, pesty ja silitetty, sänky ja hoitopöytä ja jos mahdollista niin yksi vauvan huoneen seinä pitäis saada maalattua. Ajattelin ottaa kassiin jotain kivoja pyjama- tai oloasuja, kun synnytettyään ei varmaan tunne oloa niin hehkeäksi (olen aika turhamaista sorttia, mua piristää kivat vaatteet ja pikkaisen meikkiä). Ajattelin ostaa jonkun sellaisen pitsillä koristellun kietaisuyläosan kotihousujen seuraksi, että olis helppo imettää.



Nyt valmistautumaan huomiseen... Miehen isän hautajaiset. Hän kuoli ja siunattiin siis jo joulukuussa, mutta hautamonumentin viipymisen takia hautajaiset vasta nyt. Aika vaikea paikka edessä meille molemmille, mutta kyllä tästä(kin) yhdessä selvitään.

Ceriselle ja perheelle voimia huomiseen koitokseen! Toivottavasti äippäloma jatkuu muuten aurinkoisemmissa merkeissä.



Meillä oli tänään neuvola, verenpaine tosi alhainen, 97/69. No, yleensäkin ollut jotain 110/70, mikähän nyt lienee vielä pudottanut. painoa tullut nyt 6ssa viimeisessä viikossa vain kilo! Jee! (yhteensä siis 18kg-20kg eli ei enää tarvitsisi kamalasti tulla). Vauva on jo pää alaspäin ollut yli kuukauden ja liikuskelee oikein mukavasti.



Taas on uusi vaiva, kirjoitinkin tästä toisessa ketjussa aiemmin, sormet ja kädet puutuu ja pistelee koko ajan. Ei auta vaikka kuinka liikuttelen niitä. Johtuu turvotuksen aiheuttamasta rannekanavan hermojen pinteestä tms. Eniten harmittaa, etten nyt sitten voi pitää tuota uutta kihlasormusta... :( Piti laittaa se kaulaketjuun killumaan ja odottamaan vähemmän turvonneita päiviä.



Olen aloittanut hiljalleen pakkailemaan sairaalalaukkua, mutta eipä siellä juurikaan vielä varustusta ole. On niin vaikea tietää, missä koossa kuuden viikon päästä on ja sitten synnytyksen jälkeen. No, ehkä pari elastista vaihtoehtoa on yritettävä mahduttaa mukaan.



Unista: en ole tainnut nähdä yhtään unta vauvasta tai synnytyksestä! Pari sellaista joissa olen raskaana kyllä, mutta eipä muuta. Ihme juttu. Kahdessa ensimmäisessä keskenmenoon päätyneessä raskaudessa näin kyllä joitakin unia vauvasta, mutta nyt ei. Onkohan niistä km:stä tullut joku esto alitajuntaan? En tiedä. Mies kyllä on nähnyt unia syntyneestä vauvasta: hän harrastaa itsepuolustuslajeja ja yksi yö kun silitin nukkuvan miehen käsivartta, hän vastasi siihen taisteluliikkeellä ja hyvin tuimalla ilmeellä. Aamulla sitten kerroin tästä ja hän kertoi nähneensä unta, että vauva oli synytynyt ja ympärillä oli kamala määrä ihmisiä, jotka rynnivät meitä päin ja hänen piti suojella vauvaa! :) aika ritarillista, mutta yöllä se tuntui kyllä vähän hassulta!



Nyt alkoi kamalasti väsyttää, joten hyvää yötä!



Saneline 34+

Esikoista synnyttäessäni sain ilokaasua, jolla pärjäsinkin ihan hyvin 7 senttiin asti. Sitten pyysin jotain "vahvempaa" ja sain epiduraalin. Se toimi LOISTAVASTI!!! En tuntenut mitään kipua edes ponnistusvaiheessa, joka kestikin onneksi vain 18 min. Ihan mieletön puudute! Enkä tuntenut mitään kipua epiduraalia laitettaessa.

Toisen asteen repeämät sain ja ennenkuin kätilö alkoi laittaa tikkejä, hän puudutti alapäätä, silloin tunsin piikin piston. Eli tunto alkoi palata noin 2,5-3 h epiduraalin laiton jälkeen.

Ehdottomasti haluan epiduraalin myös tähän synnytykseen jos se vain on mahdollista. Voi kyllä olla, että laittavat spinaalin, koska eka synnytys oli suht nopea 6h. Luulisi tämän toisen tulevan vielä nopeammin ?:|



Ensi viikolla vika lääkäri. Varasin ajan yksityiselle erikoislääkärille....

Palaan sitten kertomaan tuoreimmat kuulumiset.



Viikonloppuja kaikille :)

Uusille tervetuloa. Kaikki ootte ahkeria kirjottajia, käyn kyllä lukemassa miltei päivittäin mutta oma kirjoitus tuppaa jäämään.



Eilen tuntui tosi vähän masuasukin liikkeitä mutta tänään on kyllä muljunnut ja potkinut senkin eestä. Hyvä näin. Eilen nimittäin nukahdin päivällä ja ehdin näkemään kamalaa unta että vauva oli kuollut kohtuun..Oli ihan kauhee tunne kun heräsin ja omassa vatsassa ei juuri liikkeitä tuntunut. Itkuhan siinä pääsi.



Mutta nyt siis paremmin.



En ole sairaalakassia pakannut kun se sektio on varmaan eessä-jos nyt ei päätä lähteä syntymään reilusti etuajassa. Synnytystapa-arvio ja siis sektiopäivän määrääminen on vasta 22.9. eli siihenkin on vielä aikaa. Maha on kyllä jo NIIN iso että mielelläni myös minä ulkoistaisin tämän!! Tuntuu että aina on tiellä. Ja oikein missään asennossa ei oo hyvä. Seisoessa koskee selkään. Istuessa ei pysty istumaan niin suorassa ettei ahdistaisi (Täällä vauva on vielä aika ylhäällä eli ei merkkiäkään mistään laskeutumisesta ja lantioon kiinnittymisestä) Selällään tulee paha olo, kyljellään lonkat paukkuu.



Mutta toisaalta pitää yrittää tästä viimisestä raskaudesta nauttia niin kauna kuin voi. Luulen jossain vaiheessa vielä kaipaavani vauvavatsaa...



Mukavat viikonloput lokakuisille!



Tanni

Eilisestä asti tuntunut sellainen paineen kaltainen tunne tuolla nivusissa ja häpyluun takana (vitsit, onpa vaikea selittää!), niinkuin joku tavallaan painaisi siellä ja tämä tuntuu siis seisoessa. Voisiko olla, että vauva on jo laskeutunut? Voiko silti majailla siellä lokakuuhun asti, vai tarkoittaako, että synnytys lähestymässä? Minä en muista mitään esikoisen odotuksesta, siitä kun on se viisi vuotta. Kertokaa joku kiitos, jos tiedätte!



Kuullostaa tanni tutulta, minä lähes lasken tunteja siihen laskettuun aikaan, niin epämukava on olo! :( Mieheni vielä on sellainen, että kun tulee petiin, niin menee max minuutti, kun hän nukahtaa ja siinä on mukava kuunnella toisen unta sitten, kun itse ei saa hyvää asentoa, eikä unesta tietoakaan. Nyt sitten vielä uusimpana epämukavuutena tämä paineen tunne alapäässä, niinkuin selkä-, kylki-, niska- ja kaikissa muissa kivuissa ei olisi ollut tarpeeksi! No, ei ole kauaa enää, toivottavasti ei mene sitä kahta viikkoa yli mitä esikoinen meni...



Onko kenelläkään synnytysjakkarasta kokemuksia? Tai jotain muita ponnistuskokemuksia kuin sängyssä? Olisin kiinnostunut kokeilemaan esim. jakkaralla ja olisi kiva kuulla miten se käytännössä tapahtuu ja onko hyvä juttu!



Menen tästä jatkamaan siivousta, muuta en nykyään teekään. Onko muilla äitiyslomalaisilla tylsää?



Lillian 35+2

Juuri neuvolasta kotiutuneena sulattelen uutisia kohdunpohjankorkeuden mitasta... Olen viime viikkoina tuntenut oloni eritäyisen suureksi ja kärsinyt hengitysvaikeuksista. Raskausviikot ovat tänään 34+4 ja kohdunpohjankorkeus on lähes 36! Huh heijaa, ei ihan käyrä riitä. Perätilavauvamme asento jäi täydeksi kysymysmerkiksi. Yksi epäilys oli, että hän on on U:n muotoisessa asennossa: sekä jalat, että pää on ikään kuin ylöspäin. Pärätila jäi siis kysymysmerkiksi.



Kahden viikonpäästä pääsen onneksi Jorviin synnytystapa-arvioon sekä tarjonnan tarkistukseen. Lähenevä synnytys jännittää ihan oikeasti.



Mukavaa viikonloppua!

Tosin itsellä ei kovinkaan pirteä ole tähän mennessä ollut, mutta ehkä tää tästä. Aamulla neiti heräri jo 7 maissa ja itseäni olisi niin väsyttänyt. No ei auttanu muu kun kömpiä pystyyn ja nyt onkin ruoka tehtynä, pullataikina nousemassa ja leivinuuni lämmitetty. :D



[b]seelaksella[/b] on kyllä hyvät mitat tuolla kohdulla.



[b]Lillian[/b] kyseli tuosta laskeutumisesta. Miulla tuo masu on yleensä valahtanut pari päivää ennen synnytystä ja sen kyllä huomaa ihan selvästi miulla ainakin mahan muodon muutoksesta. Eli kyllähän tuo voisi olla sitä laskeutumista, jos kerran ihan häpyluun takanakin tuntuu painetta.

Ei kyllä ole mikään tae syntymisestä, kun joillainhan laskeutuminen tapahtuu jo tosi aikasessa vaiheessa.



Meillä oli eilen masussa oikein rymypäivä. Join yhden ylimääräsen kupin kahvia, ja taisi olla liikaa kun oli masukilla sellaiset 3 tunnin jumppasessiot sitten illalla. Mieskin jo kummasteli että mikä ihmeen vilpertti sieltä on tulossa. Välillä oikein sattui kun potki ja työnteli jalkojaan sillä tavalla että olisi voinut jalkaterästä napata kiinni.



Laitanpa tässä pari uutta masukuvaa, kun tänä aamuna kameran kanssa heiluin.



Sivulta:

http://www.aijaa.com/v.php?i=2628506.jpg



ja edestä:

http://www.aijaa.com/v.php?i=2628512.jpg



AngelEyes ja masukki 33+3

[b]PK-seudun tapaamisista[/b]: kiinnostusta kyllä voisi löytyä, vaikka meillä tuttavapiirissä vauvaoja muutamia onkin jo tai sitten tuloillaan.



Täällä on mennyt loppuviikko passiivisissa olemisissa. Olen ollut nyt sairauslomalla, kun en oikein saa yöllä nukuttua. Vatsa tuntuu painavan joka asennossa ja myös refluksioireita on ollut. Koiratkin olisi tarkoitus häätää kohta sängystä häkkiin yöksi...



[b]Sairaalakassia[/b] emme ole vielä pakanneet, mutta olen jo miettinyt, mitä sinne pitäisi ottaa mukaan... Miehelle pitäisi varmaan pakata kamat mukaan myös, koska olemme menossa Haikaranpesään (jos suinkin mahdumme). Minkälaiset "omat tossut" on hyvät sairaalaan? Pitäisikö jotkut Crocsit nyt sitten hommata?



Ensi viikolla olisi sitten fysioterapeutilla käynti, siis kaupungin tarjoama. Sen piti olla ryhmäkäynti, mutta koska ryhmä oli niin täynnä, niin sain yksityisajan. Sinänsä hieman turhaa enää mennä tässä vaiheessa, kun kauheasti en enää pysty liikkumaan. Kävelylenkit, jalkojen jumppa ja venyttely on ainoastaan kuvioissa. Myös Haikaranpesän valmennukset alkavat kai ensi viikolla, mutta olen hukannut ne laput jonnekin talteen...



Vanhin koiramme menee myös kastroivaksi ensi viikolla ja se jännittää, koska nukutus on vanhalle koiralle aina riski. Toivottavasti kaikki menisi hyvin ja ukkelin hoitopaikkajärjestelyt loppuisivat tyttökoirien juoksujen ajaksi.



Til, 32+0

Ihana kun on taas viikonloppu...tämä viikko menny nopsaa kun välillä tuntui et aika menee hitaasti...Kamala ku monilla on jo "isot" viikot menosa...



piti tulla AngelEyes:siltä kysymään et miten oot raskaana ja muutenki nyt ite äitinä miettinyt omaa äitiäsi,lapsuuttasi yms.????Entä miten olet lapsillesi kertonut äidistäsi? Minulla myös äiti kuollut syöpään 6 vuotta sitten olin silloin 17v. Olisi kiva kuulla jos vaan haluat kertoa...Itse olen miettinyt kovasti omaa äitiäni ja lapsuuttani silloin kun aloin odottaa esikoista ja välillä on ollut aika vaikeaa...



Mä en oo tehny vielä oikeestaan mitään valmiiksi...En oo pessy enkä silittäny vaatteita yms. pitäs vissii kohta ruveta laittamaan...Ku eipä sitä tiiä millon se lähtö tulee...esikoinen syntyi viikoilla 41+4 mut eipä sitä kannata tuudittautua sen varaan et kyllä tääki menee yli...monta kaveria on saanu toisen lapsensa kuukausikin ennen laskettua aikaa...



mutta meempä levähtään kun tuo esikoinenki on vielä päikkäreillä...



pikku85 rv 30+6

Kirjoittelen pitkästä aikaa. Alussa olin mukana, mutta sivujen uudistuksen myötä jäi kirjoittelu. Taustalta olen viestejänne koko ajan lukenut, mutten ole toimertunut itse ottamaan osaa. Jos nyt, kun äitiyslomakin alkoi, taas aktivoituisi ja alkaisi kirjoitella enemmän.



Itselläni on ollut aika helppo raskaus tähän asti, toivottavasti loppukin menisi yhtä hyvin. Isoin vaiva nyt taitaa olla väsymys. Öisin en saa kunnolla nukuttua ja aamuisin herään aikaisin, niin sen päivisin huomaa. Pitäisi varmaan alkaa nukkumaan päikkäreitä, niin jaksaisi paremmin.



En ole oikein ajatellut synnytystä, kun esikoista odottelen. En osaa ajatella, mitä on edessä, niin en ole osannut esim. noita kivunlievityksiä ajatella. Sairaalakassiakaan en ole pakannut enkä oikeastaan miettinytkään, mitä pitäisi ottaa mukaan. Mulla on koko ajan sellainen olo, että yli menee, joten onhan tässä aikaa. Mutta eihän sitä tiedä, miten tässä käy ja koska synnytys on edessä. Pitäisi varmaan alkaa hiljalleen valmistautumaan ja laittamaan tavaroita paikoilleen.



Jaksamista kaikille! Hiljalleen aletaan olemaan loppusuoralla.



Enif 35+0

en muistakaan koska viimeksi olen tänne kirjotellut tais sit olla joskus keväällä viimeks;) no ainakin oon taustaillu ahkeraan..

mulla oli tänään viimeinen koulu päivä ja sain valmiin paperit nippa nappa ennen äippälomaa joka alkaakin sit jo ens viikolla, nyt on kyllä huojentunut olo =)

saan keskittyä ihan kympillä nyt tähän tulevaan vauvaan ja nukkua, minkä näiltä vaivoiltaan nukutuks saa ja mikäli vilkas viis vuotias antaa äitin nukkua. No tänään oli poitsullakin viimoinen tarha päivä saas nähä tuleeko kavereita ikävä, no kerho alkaa sit ens viikol ja on 2x viikos. mitenkäs te muut joilla alle kouluikäisiä lapsia, ootteko pitäny tarhapaikan vai viettekö kerhoon tms? ittesitä sillon mietin et mikä parempi ratkasu, mut päädyin sit rahan takia tohon kerhoon koska tarhamaksut niin kauheen kalliita.

vaivoista sen verran että turvotusta ja raajojen puutumista löytyy täältäkin ja yöllä saa rampata pissalla vähän väliä ja käännökset kyljeltä toiselle tekee tosi kipeää, no onpahan nää vaivat sit palkinnon arvosia, eipä sitä sit enää muista näitä kremppoja kun saa sen nyytin syliin, toivoisin et tää ei menis yliaikaa kun esikoinen meni viikoille 41+6, alkaa jo nyt oleen tukalaa tän mahan kans ja la on 8.10. mitähän se sit oliskaan jos viä lokakuun puoleen väliin pitäis kärvistellä..huh..huh..no tässä tälläkertaa ehkä täällä taas alkaa oleen aikaa hengailla kun äippälomat alkaa.. terkuin misa ja masu rv34+2

Kamalin flunssa ikinä!! Johtuen varmaan siitä ettei juurikaan voi itseään lääkitä. Tuo Panadol ei auta ja Buranat on jo pannassa viikkojen puolesta. Olo on niin tukkoinen että eilen oli pakko lähteä kesken päivän töistä pois. Jos yöt ovat olleet valvomista jo ennen tätä niin nyt ei nukuta sitten ollenkaan. Tai no aamuyöstä pari tuntia...Toivottavasti kukaan teistä ei saa tätä. Minä sain tämän epäilemättä kuopukselta kun hän oli kipeä viime viikolla.



Töitä olisi sitten ensi viikolla jäljellä kaksi päivää ja sitten se alkaa!!! Jos saisi kaivettua vintiltä ne vauvan vaatteet, pestyä ja silitettyä ne. Ja kampaajalla olisi kiva käydä vielä ennen synnytystä. Näin suunnittelin.



Joku mainitsi 3-vuotiaan yökastelusta ja meillä myös on nyt käynyt toisen kerran vahinko ja vielä päiväunillakin!! Tyttö on ollut tosi varma tuon kuivuuden suhteen ja oppi kuivaksikin ennen 2v synttäriä. Yövaipat jäivät samantein kuin päivävaipatkin. Seurailen nyt tilannetta ja mielessä kävi, että liittyisikö tämä jotenkin vauvan tuloon???



Vauva onkin tänään melskannut tosi ahkerasti, ehkä siksi kun olen niin paljon makaillut sohvalla! Luulin jo ettei tästä koneella istumisestakaan tule mitään kun potkuttelee niin ahkerasti. Selvästi hänellä on aktiivisempia päiviä ja sitten "lepopäiviä" eli liikkuu kyllä mutta harvemmin. Kivempi tietysti kun melskaa tarpeeksi ettei edes tarvitse laskea liikkeitä.



Ihanaa oli lukea muistakin "hirviö" äideistä. Liityn siis joukkoon. Esikko joskus sanoikin, että olen kuin King Kong kun raivoan. Nykyään tietysti kokokin jo sopii tuohon kuvaukseen :p Sitä kait se väsymys teettää ja myönnän, että olen jonkun asteinen kontrolli friikki ja kärsin sekasotkusta. Ja sitähän lapsiperheessä syntyy...sitten tulee karjuttua muksuille (ja miehellekin) kun tuntuu, että olen vaan puhuva talouskone. Esikoinen kyllä jo osaa imuroida ja laittaa pyykkiä kuivumaan yms. ja nuorempikin joutuu vähintään siivoamaan jälkensä leikkiensä jälkeen. Mutta kun siihen väsymyksen päälle heitetään se läksyjen teko- mikä täälläkin aiheuttaa nurinaa- ja vaikeus mennä iltapesulle, pestä hampaita ym.ym mitä välillä on...niin sieltä se huutava hirviö aina pulpahtaa ulos.



Jos nyt vääntäytyisi iltapalan tekoon. Nälkä ei ole kun mitään ei maista mutta lapset taitavat olla eri mieltä.



Toivotaan aurinkoista viikonloppua!



susasana 34+2

enpä ole jaksanu nyt vähän aikaan kirjoitella. Flunssa on painanut päälle ja olo muutenkin voimaton.

Synnytyksestä on ollut puhetta. Mä en saanut viime yönä nukutuksi kun yhtäkkiä aloin stressaamaan synnytystä, joku täällä puhuikin että miten sitä osaa lähteä ajoissa sairaalaan, minä jännitän samaa asiaa. Jännitän myös sitä sairaalassa oloa. Epiduraalin aion luultavasti ottaa kun esikoisesta se toimi tosi hyvin. Muutenkin esikoisen synnytys oli suht helppo, 13h kesti mut puolet siitä olin kotona, silti se synnytys kauhistuttaa vaikka mitään kammoa ei jäänytkään. Ajattelin myös ottaa musiikkia mukaan jos vaikka jorvista saisi soittimen lainaan. Mietin myös että menenkö ammeeseen jos mahdollisuus tulee, esikoisesta pääsin ammeeseen ja kyllä se kai vähän rentoutti mut ei kipuihin juurikaan vaikuttanut.

Mitään en ole vielä vauvaa varten laittanut valmiiksi,mut tänään sitten päätin että nyt kun esikoinen on viikonlopun mummin luona niin pesen vanhoja vauvanvaatteita, lakanoita ja muita ja laitan kaappiin odottamaan. Pitäis kyllä ostaa noita 56 ja 60cm vaatteita kun niitä ei paljoa ole, varsinkaan jos tulokas on poika. Hoitoalusta pitäisi ostaa ja vaippoja yms pientä. vauvan vaunut pitäisi pestä ja huoltaa, sen saa mies tehdä. Pinnasänky ja turvakaukalo pitäisi hakea kellarista mut ne haetaan ihan viimeisenä kun on niin ahdasta muutenkin. Ai niin se sairaalakassikin pitäsi pakata valmiiksi, hirveesti koko ajan odotan synnytystä ja lasken päiviä mut mitään en silti jaksa tehdä:) on sellanen tunne että tämä ei ennen laskettua synny vaikka kuinka haluaisin, esikoinen meni 6 päivää yli.

Neuvolassa kävin tiistaina ja kaikki ok, sf mitta oli pompannut melkein keskikäyrälle takasin ja sykkeet oli 130-140, liikkui ja potki niin kovasti ettei mittaamisesta meinannut tulla mitään. Hb oli edelleen 105 eli ei ihme että olo on voimaton. Mä haluaisin niin kovasti vielä ultraan mut enpä taida päästä, olisi myös kiva saada joku arvio vauvan koosta ja sukupuoli myös.

mut nyt iltapalalle ja nukkumaan. Mukavaa viikonloppua kaikille!



äitykkäinen 33+1

Neiti omanapainen on palannut.. :)



Onpas täällä säpinää ja tod. paljon uusia. Hienoa. :) Näin loppuviikkojen aikana sen vertaistuen arvon alkaa vasta ymmärtämään..



Mun täytyy tunnustaa: Olen tehnyt yli 4 h ylitöitä elokuun aikana ja rupesin teidän juttuja lukiessa miettimään, millä raskausviikolla oon ja tajusin, että en muista.. Apua! Veikkaan, että 34+5, mutta pitää mennä ihan kalenterista tarkastamaan kohta.



Siis: Elämään on kuulunut työtyötätyötä. Se palkittiin sillä, että eilen oli viimeinen päivä nyt ollaan virallisesti mammalomalla. Työkaverit oli ostanut ihanan "äitiyspakkauksen", jossa oli kaikkea tarpeellista (jota ei oltu vielä hankittu) vaaville ja vanhemmille. Itkut tuhersin mulle tyypilliseen malliin pariin otteeseen. :) Nyt sitten pitäisi alkaa nauttimaan odotuksen ihanuudesta ja keskittymään tulokkaaseen. (vähän on huono omatunto, kun tämän olisi pitänyt olla päällimmäinen asia koko ajan, kiitos pikkukaverille ja miehelle kestämisestä!)



Mulla ei vieläkään ole juurikaan raskausoireita, mahan kasvua lukuunottamatta. :) Yöllä kun herään, huomaan, että sormien nivelet on turvoksissa ja suonenvetoja on Maha on pinkeä kuin pingispallo, muta retoutuu vähän hieromalla ja sivelemällä. Hauska fiilis muuten, kun käntyy nopeasti kyljeltä toiselle, tuntee lapsiveden ja vauvan liikkeet todella hyvin ja sitten maha "tippuu" sille puolelle.. Elämän pieniä iloja..



Luulen, että mula ei ole paino noussut juurikaan, kun olen vähän laiminlyönyt omaa hyvinvointia viime aikoina. Nyt vaaka näytti 68, (neuvolassa 2 vkoa sitten melkein 70), mutta eiköhän tämän illan grillijuhlien mässäys paikkaa taas vähän tilannetta.. Ihanaa nähdä ystäviä! Osaa 1. kerran puoleen vuoteen..



Maanantaina seuraava neuvola, ehkä viimeinen, hui (?), seuraavat 2 käyntiä on lääkäreille r-vkoilla 36 ja 37.



Lopettelen nyt, tarkastin muuten sen viikkojen määrän, muistin sentään oikein.



T. Ksia ja pikku T 34+5



Ps. Onko muita tuhertelijoita? Ajelin autolla viikko sitten yksikseni ja kuulin Dingon Autiotalon radiosta. Oli mun mielestä niin liikuttava biisi, että itkin oikein vuolaasti: "tämä hetki saa minut pian aivovaurioon".. Voi naiset ja hormoonit!