*^* LOKAKUISET VK 35 *^*

Varmaan jo kävittekin lääkärissä, mutta voi todella olla pissatulehdus. Ja ei tarvitse olla aamupissa. Virtsatietulehdus voi olla hyvinkin lieväoireinen ja syytä hoitaa, koska pitkittynyt tulehdus voi levitä munuaisaltaaseen (kuten allekirjoittaneella nuorena). Sitten voin ti jo heikkeneekin todenteolla. Toivottavasti selviää onko taudista kyse.



Muuten mulle ei kuulukaan mitään kummoista, taaskaan. Mahassa vaan riehutaan niin että sattuu, eikä tuo esikko auta asiaa:)



Rouvaii 34+1

Kävin tänään lääkärissä. Kaikki muuten ok, mutta vauva kasvaa pienenä, nyt 33+2 painoi vain 1900g. Aikaisemmin on ollut hieman keskikokoista suurempi :o(

Parin viikon päästä katsotaan uudelleen kasvua.

Ohoo, kylläpäs NeverForNothing tosiaan ratsastelet isoilla viikoilla! Ihan hieno juttu, tekee kyllä varmasti lihaksille ja muutenkin kunnolle hyvää. Itse lopetin jo melko alkuviikoilla, olisikohan ollut vk 9 tai 10. Ihan siitä syystä, että pelkäsin putoavani ja loukkaavani vauvaa.. (en ole mikään kovin kummoinen ratsastaja, ja ratsastan lähinnä vain tunneilla) Kovasti kyllä jo tekee mieli takaisin hevosen selkään, saa nähdä, koska sitä taas pääsee =)



Meille ei muuten mitään kummempia kuulu. Vauva tuntuu liikuskelevan melko aktiivisesti sekä yöllä että päivällä, onneksi.. Mutta vähänkään, kun on hiljaisempaa, alan heti huolestua.



Eilen iski pienoinen synnytyspaniikki.. Miten tässä nyt oikeasti selviän, mitä jos mies on töissä kun synnytys alkaa.. Taksilla joudun tai joudutaan joka tapauksessa menemään, kun meillä ei ole autoa.. Miten kestän kivut, kun ajatuskin jostain epiduraali-puudutuksesta pelottaa tosi paljon.. Itkuhan siinä tuli. Onneksi mies kuitenkin jaksoi kuunnella ja puhella, eiköhän tästä nyt kuitenkin jotenkin selvitä. Huomenna synnytysvalmennukseen..



t: Merrily 33+3

Merrily: mulle ihan oikeasti pahinta kipua esikoisen synnytyksessä oli a) aquarakkuloiden ja b) epiduraalin laittaminen. Tosin luulen vahvasti et yli 2 vrk jatkuneiden liki tauottomien supistusten takia paikat oli muutenkin niin kosketusarat,et se korosti tuntemusta.



Onko muut miettinyt et jos kaikki menee niin kuin toivois, niin mitä kivunlievitystä toivoo? Mulla pitkittyi ponnistusvaihe esikoisesta, tosin syynä oli sekin et poika oli niin iso et yhtään isompi ei ois alakautta tullut. Oon lueskellut Tyksin sivuilta noista eri kivunlievityksistä ja miettinyt et toi paraservikaali vois olla mun juttu jos kaikki muuten menee hyvin. Tarvii kysyä paremmin vielä siitä kun meen siihen kokoarvioon. Ja ilokaasusta en luovu,se oli aivan mahtavaa tavaraa loppuvaiheessa. Mulle ei ainakaan tullu huono olo sen jälkeen. Joku on sellaista joskus valitellut mulle.







Määitte & Mini 08 33+4

Jännittää, tänään iltapäivällä menen ylimääräiseen ultraan, jossa arvioidaan sikiön kasvua. Nyt rv 35+0. Viime viikolla sf-mitta oli 28 ja th arvio vauvelin aika pieneksi. Toivottavasti kaikki on hyvin. Ajattelin samalla kysyä, joko maha-asukki näyttäisi jalkoväliään, koska 4D-ultrastakaan en 100% vastausta saanut.

Sain myös labratulokset, jotka onneksi olivat negatiiviset, ei b-sreptokokkia eikä clue-soluja. Vähän oli hiivaa, mutta semmoinen määrä kuuluu normaaliin bakteeriflooraan, eikä oireettomana tarvitsisi hoitaa. Ostin kuitenkin hiivalääkityksen, ettei vauvaan tarttuisi sammaksena.



Esikoisista/muista lapsista ja pinnanpalamisesta on ollut puhetta. Olen huomannut, että tuo kolmevuotias on paljon herkempi ja hakee huomiota enemmän kuin aiemmin. Parhaani yritän tehdä, mutta 17 kiloisen kantaminen ja sylissä pitäminen on hankalaa ja harmittaa kun jatkuvasti täytyy kuitenkin kieltää ja käskeä varoa mahaa=(.



Lähenevä synnytys ja siihen liittyvät asiat ovat varmasti monella mielessä. Avoimin mielin täytyy urakkaan taas mennä, koska etukäteen ei tiedä, mitä on vastassa. Esikoisesta sain epiduraalin ja vaikka lääkäri joutuikin mua 15 kertaa tökkimään neulalla ennenkuin sai sen paikalleen, niin se ei tuntunut miltään! Ehkä supistuskivut olivat niin kovat, että siksi en niitä pistoja tuntenut. Mutta mikä taivas epiduraalista alkoi. Supistukset tuntuivat vain painontunteelta lantiossa, ponnistus ei tuntunut miltään, eikä epparin teko ja neulonta eikä imukupin käyttökään. Pystyin kuitenkin kävelemään heti synnytyksen jälkeen. Joten mulla toimi ja toivon sen taas tulevassa koitoksessa saavani. Tuntuukin kauhealta ajatella, jos en sitä jostain syystä nyt saa...



Tulen myöhemmin kertomaan ultrakuulumisia. Hyvää päivänjatkoa kaikille!



Soiliina rv 35+0

Käytiin aamulla neuvolassa ja tässä olisi sieltä tärkeimmät.



Paino: 94 kg, +969 g/vko

Turvotus: +/-

Paineet: 124/69

Hb: 105

Sf-mitta: 28

Tarjonta: vt?

Sykkeet: 140



Painoa oli taas tullut se noin kilo/viikko. :( Mutta vähän on ollut nyt turvotustakin ja kokonaisnousu on miulla ollut nyt 4 kiloa, että ei oo vielä hätiä. Muuten kaikki vaikutti olevan kunnossa, hb oli noussut hyvin, tehokasta tuo Ferronol näyttää olevan.



[b]Soiliinalle[/b] tsemppiä ultraan. Toivottavasti siellä jotain vilahtaa että saapi selvyyttä kumpi on tulossa ja tietysti että kaikki on hyvin. :)



[b]spp[/b] Millasia sf-mittoja siulla on ollut? Kun miulla vauvan tarjonnasta ei ole mitään haisua niin mietin tässä että josko olisi täälläkin pieni vauveli sitten vaan kyseessä. Ultraan joutuu jos ensi kerralla ei vielä osaa neuvolatäti sanoa että miten päin on.



[b]Synnytyksestä[/b] oli puhetta. Ekan kanssa miulla oli tuo kohdunkaulapuudutus, ja oli kyllä tehokas. Kun oli supistellut 2 päivää putkeen niin nukkuminen jäi vähän vähiin, niin tuon kanssa sain sitten levättyä ennen ponnistusta.

Nämä kaksi muuta onkin sitten tulleet ihan rytinällä, kummankaan kanssa ei oo ehditty muutakun ilokaasua nappailla. Supistuksiin siitä olikin apua, mutta ponnistus oli ihan kamala, kun ei sitä sillon saanut hengitellä. :( Onneksi ei kestänyt sitten kauaa

Tällä kertaa meinaan sinne sairaalaan lähteä ensimmäisestä synnytyssupistuksesta, että ehtisin saada jotain muutakin kun ilokaasua. Onneksi on sellainen mukava tilanne, että luulisin tuon synnytyksen alkamisen olevan helposti ennustettavissa, kun miulla ne oikeet supparit tuntuu aina selässä. :) Mutta katsoo nyt miten käypi.



AngelEyes ja masukki 33+1

ja annettu isälle, kyyneleet silmissä sitä penkoi :) Siihen tuli nyt sitten:



- Jottei tulisi kylmä: paita isille ja body vauvalle ("Baby Nieminen" ja "Daddy Nieminen")

- Lukemista ja huumoria: Isyyspakkaus-kirja ja Baby blues-sarjakuvalehtinen

- Energiaa isille: Sisu-askeja, batterya, salmiakkisuklaata

- Juhlan tuntua: kuohuviini-minipullo, sikaria, lahjakortti vapaailtaan

- Yhteisiin hetkiin: kirja, lusikka ja kylpylelu

- Taloudellista tukea: Casino-arpa



Sitten tein vielä kortin. Ei tullut maksamaan juuri mitään, kalleimpina oli nuo teetetyt paidat, ilman niitä olisi selvinnyt varmaan ihan muutamalla kympillä. Suosittelen, meillä tuo mies ainakin hehkutti ja tutkisteli sitä pitkin päivää!



Sitten omaa napaa.. Yöt ovat edelleenkin huonoja, unen saaminen kestää, vaikka väsyttäisi kuinka illalla ja uni on katkonaista. Esikoinen on heräillyt tosi aikasin, vaikka nyt saisi nukkua pitkään. Tosi turhauttavaa, kun haluaisi kerätä voimia ja energiaa nyt kun vielä voi! Vauvan potkutkin on jo niin kovia ja ajoittuu tuonne ilta-/yöaikaan, että sekin häiritsee. Selkä kipeä, jonkin verran supistelee ja mieli on tosi herkkä! Ei onneksi mitään hirmu pahaa vaivaa...



Synnytyksestä, minulla esikoisen synnytys oli pitkä (18,5h), mutta siitä jäi hyvät fiilikset kaiken kaikkiaan. Aluksi minulla oli kätilö suoraan helvetistä, vanha, vissiin juuri eläkkeelle jäämässä oleva noita-akka, mutta onneksi vuoro vaihtui, eikä minun tarvinnut kestää häntä kuin muutaman tunnin. Iltavuoro-kätilö olikin aivan ihana ja hänen kanssaan homma sujui! Sain ilokaasua, joka oli ihan ok ja lisäksi vielä epiduraalin, jolla pääsin taivaaseen! Kaikki kivut oli tiessään ja nukuinkin muutaman tunnin. En muista synnytyksestä oikeestaan mitään muuta (siitä aikaa melkein 5 vuotta), en muista miltä supistukset tuntuu, enkä muista millaista oli ponnistaa. Onko muilla synnytys hämärän peitossa? Minulta leikattiin väliliha ja kivuliainta kaikesta oli oikeastaan se, kun puudutus lakkasi ja haava turposi. Se oli ihan hirmu kipeä useamman viikon ja häiritsi kaikkea elämää, iltumista, vessassa käymistä, imettämistä jne. Toivottavasti nyt ei tarvitse leikata, eikä repeä!



Tasan viisi viikkoa laskettuun aikaan, hui! Taidan lähteä lanka-kaupoille ja alkaa kutomaan vauvalle jotain. Alkaa olemaan hieman tylsää tämä äitiysloma, kun kaikki päivät menee vain siivoillessa ja tässä koneella.



Voikaa hyvin! :)



Lillian 35+0

AngelEyes: Eilen oli sf-mittaa samanverran kuin sinulla 28cm ja rv 33+2. Painonnousu on ollut minulla vähäistä, vajaat 5kg, kahdella viime mittauksella on ollut laskussa. Minulla vauveli on kellinyt jo pitkään pää alaspäin, jalat sojottaa oikeassa kyljessä.



Synnytyksestä: Meillä isommat muksut on kaikki syntyneet noin 4h. En ole kertaakaan ennättänyt mitään puudutusta saada, toivonkin että kestoltaan ja kivuiltaan menee samaa rataa kuin aiemminkin. Ammetta voisin kokeilla jos nyt ehtisi sen ajoissa täyttää. Onneksi sairaalaan ei ole pitkä matka.



Oletteko muut nähneet unia tulevasta vauvasta? Minä olen nähnyt kolme kertaa unta vauvasta ja aina on ollut samaa sukupuolta ja samannäköinen. Onkohan tämä enne?? Esikoisen aikaan näin myös unta ja syntyessään oli samannäköinen.

Eilen oli neuvola ja oikeastaan nyt ekaa kertaa tuntui vahvasti siltä että sinne mentiin kolmestaan, ei kahdestaan niinkuin aiemmin mieheni kanssa. Jotenkin tuo lapsi on nyt kasvaessaan tullut niin paljon konkreettisemmaksi.



Painoa on lisää kaikenkaikkiaan tullut 9,3kg. Kuulostaa hurjalta mutta mulla taitaa olla kyllä varaa kasvaakin. Kaikki arvot olivat pysyneet hyvinä ja syke kuului vahvana.



Näin unta että vauva otti masun läpi mun sormesta kiinni ja puristi. Oli jotenkin hellyttävän ihana tunne. Vauvan kasvoja en ole vielä unessa nähnyt.



Sain hääpäivänä kortin mieheltäni , jossa oli Beijing Olympics teema ja teksti: "Sain elämässäni tasan vuosi sitten kullan. Nyt näyttää vahvasti siltä että pian on mahdollisuus toiseen kultaan. Kiitokset molemmista kuuluu sinulle rakkain." Ihan liikutuin! Millainen romantikko ryömikään esiin omasta rakkaastani.



Vointeja kaikille!



Viiru 31+3

Vointi on ihan ok, mutta vauveli on kovin iso. Ens viikon alussa menen lapsivesipunktioon ja sen tulosten perusteella aletaan sitten miettimään synnytystä. Aika aikaisin tämä varmaan syntyy, mutta lääkärit rauhoittelivat, että kun 34 viikkoa on täynnä eli mitään hätää enää pitäisi olla. Esim. itsestään käynnistynyttä synnytystä ei edes yritetä hidastaa/estää, jos tuo "maaginen" 34 viikkoa on täynnä.



Mun täytynee kohta lienee siirtyä kurkkimaan tonne syyskuisten pinoon, koska lokakuulle tämä raskaus ei mitenkään päin tule menemään.



Tosi pienillä kilomäärillä olette selvinneet! Mulle on tullut 14 kg, mutta ei siitäkään kukaan mitään ole naputtanut. Vähän kyllä kauhistuttaa, että miten niistä kiloista pääsee eroon.



Ahkerasti olen lukenut kuulumisianne ja niin aion tehdä jatkossakin! Hyviä vointeja ja jaksamisia kaikille! :)



Cisse rv 33+4

Tuli sitten käytyä. Pelkkä luentohan se sitten oli, ja lähinnä samaa tietoa, mitä jo muualtakin olen lukenut. Hyvä kuitenkin oli jo sinänsä se, että tuli käytyä koko Taysin rakennuksessa sisällä, kun en siellä ole ennen ollut. Vaavi masussa jumppasi koko luennon ajan. Pissalla jouduin ravaamaan luennonkin aikana melko useaan kertaan, ja vauvan liikkeet tosiaan tuntuu virtsarakossakin välillä. En tiedä, onkohan tuo jo sen verran laskeutunut, vai onko mulla vaan joku tulehdus.



Niin, kyllä se synnytys kipuineen mua edelleen pelottaa. Periaatteessa se epiduraali kuulostaa ihan hyvältä puudutukselta, mutta se laittaminen (sattuu..?) ja mahdolliset haittavaikutukset epäilyttää. Ilokaasu kuulosti parhaalta, toivottavasti pystyn sitä ottamaan ja siitä olisi apua. Muuten en kyllä osaa mitenkään noita kivunlievityksiä miettiä etukäteen, riippunee ihan täysin siitä, kuinka paljon sattuu..



Määitte (ja muutkin): oliko niistä aquarakkuloista apua?



Huomenna on meille tulossa pari ystävääni tyttärineen kylään, kivaa =) Lapsukaiset ovat iältään toinen 5kk ja toinen pikkuisen yli 1v. Mun piti tässä jo vähän aikaa sitten alkaa leipomaan muffinsseja, mutta huomasinpa sitten laittaneeni kaikki kolme desimittaani astianpesukoneeseen ja koneen päälle.. Hohhoijakkaa, tässä sitten odottelen koneen käymistä, vähän menee iltaan leipominen..



t: Merrily 33+4

Alhaisen sf-mitan syyksi selvisi hoikka vauva ja vähäinen lapsiveden määrä. Vauvelin painoksi arvioitiin 2.550kg nyt rv 35+0 . Reisiluu- ja päänympärys vastasi viikkoja, mutta vatsanympärys ei. Huolestua ei kuulemma pidä, on tulossa pitkä ja hoikka vauva. Mitat tarkistetaan kolmen viikon päästä, että kasvu olisi tasaista. Istukan toiminta ja napanuoran virtaukset oli kunnossa. Nyt kolmas lääkäri veikkasi tyttöä, vaikka ei taas 100% varmuutta antanutkaan. Mitäs luulette joko voisin siihen uskoa?



Nyt unten maille

Merrily: mulla ne aquarakkulat oli täysin vailla tehoa. Enemmän kärsin niiden takia kun nekin isketään tonne selkäytimeen. Sattui ihan helvetisti, jos rumasti saan sanoa. Mut toi toki vaan mulla.



Huomenna enempi kuulumisia kun on aamupäivällä neuvola. :)





Määitte & Mini08 33+5

Meille ei kuulu neuvolakuulumisia niinku monille muille...vasta 8 pvä pääsen seuraavan kerran neuvolaan...



Aika jännä ku monille on tehty noita kasvuennusteita yms. mulle ei mitään semmosia oo ees puhuttu...pitääköhän ite ottaa puheeks neuvolassa...



Minäkin ajattelin epiduraalin ottaa tässäkin synnytyksessä kun esikoisen synnytyksestä jäi siitä hyvä kokemus...En muista ainakaan että piikin laitto olisi kipeää käynyt ja olen tosi kipuherkkä...mies vaan sano et jos oisin sen piikin ite nähny ois jääny ottamatta kun pelkään piikkejä ja se oli tosi pitkä kuulemma se piikki mut siis jos vaan kerkeen ajoissa laitokselle yms niin otan epiduraalin se autto suppareihin ja vei kyl kivut pois...



mistä muusta on ollu puhetta...vitsi ku on hyvä muisti,,



mä oon nähny semmosta unta et ku tuo meijän esikoinen oppi n.1kk sitte käveleen nii unessa tämä vauva käveli jo ja esikoinen ei osannu vieläkään kävellä...ja yhessä unessa olin lääkärillä ja lääkäri sanoi että rinnoistasi päätellen odotat tyttöä ja yritin siihen sitte et miten voit tisseistä sen nähä nii väitti kiven kovaa et tyttö tulee...vaikka siis ultrassa on sanottu et poika olisi tulossa.



mäki innostuin nyt tosta isyyspaketista...pitääpä alkaa kokomaan miehelle sitä!!!



mut nyt lähen kattoo BB:tä ja syömään omppupiirakkaa...



pikku85 RV 30+4

Merrily: Muakin on alkanut pelottaa lähestyvä synnytys ja juuri epiduraalin mahdolliset seuraukset! Muutenkin välillä päässä pyörii kaikenlaisia kamalia visioita "mitä kaikkea vielä voisi tapahtua"..., tuleva anoppi mm osasi kertoa oikean kauhutarinan, josta jäi mieleen aika eläviä uhkakuvia... :(



Meillä on huomenna taas neuvola, sitten enempi faktakuulumisia. Epäilen kyllä, että voi olla tulossa iso vauva, sf-mitta ollut koko ajan yläkäyrällä ja sekä minä (minä keisarileikkauksella, tosin siksi että yritin jalat edellä...) että veljeni olimme molemmat 4,5 ja 5kg ja 50 ja 53 cm. Ja synnyttiin ihan ajallamme, ei yliajalla, möhkäleet... Eli jos on periytyvyyttä meidän suvusta, niin saattaapi olla iso vauva tulossa. Tuo keisarileikkauskin muuten pelottaa, en halua leikkaukseen!



Yhtäkkiä tuntuu, että tämä aika on mennyt ihan siivillä! ja nyt enää 5-6 vkoa jäljellä! Hui!



Katyez: kyllä musta olisi kivaa vaikkapa tavata mammailun merkeissä äitiyslomalla! Eikö tosiaan löydy muita "ryhmäytyjiä" pääkaupunkiseudulta?



Saneline 33+6

ilmoittautuisi mukaan ryhmään :)



Olen tässä odotuksen aikana lähes viikoittain seurannut kirjoituksianne, en vain ole uskaltautunut mukaan. Toivottavasti vielä mahtuu mukaan, sillä hyvää on ollut vertaistuki!

Itse olen 26v espoolainen ja odotamme miehen kanssa esikoista. Joku kyseli olisiko pääkaupunkiseutulaisia kiinnostuneita tapaamisista, ja tässä olisi yksi kiinnostunut! Kun ei itsellä ole lähellä asuvia kavereita, joilla olisis sitten samanikäisiä lapsia niin olisi mukavaa tavat muita samassa tilanteessa olevia...

koko raskaus mennyt kaikenkaikkiaan todella hyvin, ei mitään pahempia pelästyksiä... Mutta kremppoja kyllä löytyy, selkäkipua ja muuta hauskaa. Mutta en valita kun vauva vaikuttaa voivan hyvin! Laskettu aika on 22.10, ja kyllä aika menee nopeasti, kohta on jo syyskuu..

Jaksamisia kaikille!



Sabriina ja beibi 32+1

Muutaman päivän takaisesta väsymyskiukusta ollaan päästy onneksi taas eroon. Nyt on mennyt muutama yö ihan hyvin enimmäkseen nukkuessa ja sen huomaa heti päiväsaikaan olotilassa! Tänä aamunakin oli niin mukava aamupalatuokio koko perheen voimin:) ja kaikki lähtivät hyvillä mielin kouluun/töihin. Tokaluokkalainen esikoinen kyllä koettelee hermoja nykyään aika ahkerasti kun tuntuu olevan hänellä pinna nykyään lähes yhtä lyhyt kuin äidillä. Onneksi osaa kyllä tuoda esiin ne positiivisetkin tunteensa täysillä silloin kun on hyvällä mielellä.



Synnytyksistä olette kovasti jo kirjoitelleet. Mulla on aiemmat lapset syntyneet 41+3 ja 42+0 eli jotenkin olen ajatellut, että tämäkin menee varmaan aika paljon yli lasketusta ajasta. Vaikkei sillä kuulemma tilastojen valossa olekaan mitään merkitystä. Esikoisen kanssa sain ensin sen sellaisen kohdunkaulan puudutuksen joka ei oikean auttanut. Sitten laitettiin epiduraali joka vei kaiken kivun täysin! Taisi kyllä hidastaakin avautumisen loppuvaihetta ja oksitosiinitippaa laitettiin aika paljon. Ponnistusvaiheessakaan en tuntenut yhtään mitään, käyrältä vaan katoin milloin tulee supistus. Kakkosen kanssa oli sitten ihan päinvastainen tilanne kun ei ollut mitään kivunlievitystä. Se oli ihan mun oma valinta eikä kyllä jälkeenpäin kaduta yhtään. Silloin avautumisvaiheen lopussa kyllä hieman kadutti:) Kakkosen kanssa avautuminen oli kuitenkin huomattavan paljon nopeampaa. Lapsivedet meni kun kohdunkaula oli auki n. 3 cm ja siitä puolentoista tunnin kuluttua tyttö olikin jo maailmassa. Se loppuvaihe meni aika sumussa kun supistukset oli niin voimallisia. Molemmilla kerroilla on pitänyt leikata väliliha, mikä haava on kieltämättä ollut aika inhottava. Tällä kertaa olen ajatellut mennä synnytykseen avoimin mielin ja katsoa miten homma etenee. Jos menee yhtä vauhdikkaasti kuin viimeeksi, en usko että tarttee mitään kivunlievitystä.



Tällä kertaa on se ero synnytykseen lähdössä, että matkaa on n. tunnin ajomatka kun aiemmin on ollut n. 10 min. Täytynee siis hieman pienemmillä oireilla lähteä matkaan.



Olikos täällä joukossa ketään muita kymenlaaksolaisia? Vauvatapaamisia olis kiva pitää sitten talvella...



Jaksamisia kaikille!



ellu333 33+3

Itse olen ajatellut kokeilla taas kestovaippailua ainakin osittain. Esikoisen kanssa käytin kestoja vajaan vuoden ja ihan ok meni. Kakkosen synnyttyä en jotenkin jaksanut kun oli kaksi vaippaikäistä... Nyt kuitenkin siis olis tarkoitus taas kokeilla. Mitenkäs te muut? Olen ajatellut aloittaa villiksillä+ jollain täytteellä, ehkä ihan harsoilla ens alkuun.

Niin, noista aquarakkuloista nyt ensimmäisenä, kun joku niistä kysyi. Itse en ole siis kokeillut, mutta pitää sen verran kertoa, että YHTÄKÄÄN hyvää kokemusta en ole niistä kuullut! Ystäväni sanoi, että ainoa mikä siinä ehkä auttoi oli se, että niiden laittaminen sattui niin pirusti, niin ei keskittynyt supistuksiin (heh, heh). Kyllähän sen terve järkikin sanoo, ettei voi olla mukavaa, kun ihon alle isketään keittistä, AUTS!! Varmasti kirvelee! Kuulemma jossakin päin Suomea sen keittiksen seassa on jotain puuduttavaa ainetta (korjatkaa, jos olen väärässä?), mutta hän sai TAYS:ssa pelkkää keittistä ihon alle.



Onko kenellekään tullut muuten raskausarpia? Minulle tuli esikoisesta ihan hirveesti, maha, rinnat, reidet kaikki täyteen. Nyt ei ole tullut uusia, mutta jännästi vanhat ikäänkuin "jatkuneet", eli huomaa tuosta mahan yläpuolelta mihin vanhat arvet loppui, niin niiden perässä pienet punaiset viirut. En tiedä tajusiko kukaan tämä minun höpinää, mutta kuitenkin.. :D



Epiduraalista, kun monet pelkäsivät sen laittoa. Minä en kyllä muista mitään kipua neulasta! Samoin kuin jonkun muunkin mies oli sanonut (anteeksi, en muista kenen), minunkin mies sanoi, että hurjan kokoinen neula oli, mutta eihän meidän sitä tarkoitus ole katsella! Ja voihan olla, että normaalioloissa sitä ei uskaltaisi ottaa, mutta kyllä se niiden supistusten aikana tuntuu erittäinkin hyvältä idealta ja vei tosiaan ainakin minulta ihan kaiken kivun pois pitkäksi aikaa! Ilokaasu oli ihan ok, siitä tulee sellainen olo ainakin minulle kun olisi humalassa. Minä pelkäsin kokoajan, että alkaa oksettaa, mutta kätilö sanoi, ettei siitä pitäisi tulla huono olo, jos sitä ottaa oikein. Ajattelin kokeilla nyt sillä ja jos taas menee sietämättömäksi ja kestää puoli päivää se homma, niin pyydän kyllä epiduraalin!



Oletteko pakanneet jo sairaalakassia? Minä ihme kyllä en! Olen siis kaiken muun laittanut varmaan jo kymmenen viikkoa sitten valmiiksi, tavaroiden hankinta alkoi melkein rv 12, mutta tässä olen hidastellut jostain syystä. Mitä olette ajatelleet sinne? Minulla on yksi isohko urheilukassi, mihin laitan sitten myös vauvan tavarat omieni lisäksi.

Ajattelin kassiin imetysliivit, liivinsuojia, siteitä, lakua, luumua, kamera+pattereita, laturi, lompakko, muutamat alushousut, vaatteet kotiinlähtöä varten (jollen vain mene samoilla, millä tulinkin), pesuaineet, hiusharja+ponnareita, hampaanpesuvälineet. Sitten vauvalle muutama vaippa varmuuden vuoksi, tutti, vaatteet ja tietenkin turvakaukalon mies tuo sitten hakiessaan meitä. Tuleeko jotakin muuta mieleen? Saatoin kyllä unohtaa listasta jotakin tärkeetä, ei nyt ajatus kulje..



No eipä minulla muuta taas tällä kertaa, mukavaa loppuviikkoa kaikille!



Lillian ja tirppa, rv 35+1

Neuvolasta kotiuduttu joten sieltä kuulumisia.

Painoa on tullu liki 3,5kg 2 viikossa, mut turvotusta on TOSI paljon. Hirveät painumat jaloissa vaikka ois kuinka löysät sukat. Verenpaine 109/78 eli jokseenkin samoilla mennään kuin alussakin (eka merkintä näkyy olleen 115/77). Vaavin pulssi reilut 130, yritti potkia anturia pois kun kuunneltiin sydänääniä. Terkkari sanoi et ihan pojalta kuulostaa. :)



Kylä tää aika menee nopeasti loppujen lopuksi jo. Kun minäkin ajattelen et 2 viikon päästä on vielä neuvola, ja siitä 2 viikkoa niin on jo kokoarvio Tyksissä. Ja parhaassa tapauksessa seuraavalla viikolla jakaudun. :D



Mä oon hiukan kasannut sairaalakassia: vauvalle kotiutumisvaatteet, kameran ja siihen paristot, ja itelle omia sukkia ja alkkareita. Niitä sairaalan karmeita verkkohousuja en pidä! Muuta en taida itelle ottaa mukaan, ehkä jonkun ristikkolehden ja tietty sit harjan,hiusdonitsin ja hammasharjan. Esikoisesta mulla oli mukana lukemista ja vaikka mitä, mut eipä tullut kassia otettua kertaakaan kaapista ennen kotiutumista... Kotiin varmaan lähden ihan samoilla vaatteilla kuin menenkin. Jos mieli muuttuu niin voihan joku sit tuoda toiset vaatteet myöhemin.



Jaa-a. Taidan ottaa pienet torkut ennen kuin esikoinen tulee koulusta muutaman tunnin päästä. Lähdetään käymän mummilassa kun vuokraemäntä aikoo myydä tän kämpän ja tulee tänne jonkun arvioitsijan kanssa. Ei huvita olla jaloissa silloin.





Määitte & Mini08 33+6