Millaisilla asioilla saa sisustuksessa aikaan ns. vau-efektin?

Sillä, että sisustuksessa on johonkin ongelmaan, esim valaistuksessa, tilan muodossa tms keksitty jokin omaperäinen ja itsetehty ratkaisu. Toinen on omaperäiset yhdistelmät, värit, tyylit... Sellainen joka sisustuslehdestä löytyvä tusinatyyli ei säväytä.

Itse olen todella surkea sisustaja, en osaa löytää yhteensopivia juttuja, mutta toisaalta en myöskään välitä. Valitsen sen, mikä on tarpeellista ja toimii tarkoitukseensa. Meillä ei sisusteta sisustuksen, vaan asumisen ja käytännön vuoksi, mutta se ei välttämättä ole esteettisesti ihan kohdallaan, mutta ei juuri särje mun päätä. Kotona levätään, säilytetään tavaroita jne, ei pidetä museota tai näyttelyä. Olohuone voi toimia teltan kuivatuspaikkana, tai keittiö maalaus ja askartelutilana

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vau-juttu ihan itsellesi vai viis siitä mistä itse pidät, kunhan vieraat ällistyvät? Saattavat olla eri juttuja.

Samaa mietin.

Sisusta ap kämppäsi siis just niin kuin itse tykkäät ja muiden mielipiteillä ja tykkäämisillä ei ole ketun väliä. Kuten ap huomasit jo vastauksista, että makuja on monia ja et voi mitenkään miellyttää kaikkia tai saada sitä wauta joka jampalta, et edes joka toiselta tai kolmannelta.

On niin lapsekasta ajatella mitä muut tykkäävät jostain. Aikuistu.[/quote

Samaa olen miettinyt kun ap, koska asunto on menossa myyntiin, nyt huonoon markkina-aikaan. Ei ole ollenkaan lapsekasta ja nimenomaan tässä tilanteessa asunto pitäisi saada stailattua haluttavan näköiseksi.

1980 luvulla tykättiin pastilliväreistä. Ennen 1990 luvun lamaa käytettiin koristeellisia laattoja märkätiloissa ja boordilaattoja. Monissa taloissa oli erkkereitä.

1970 luvulla käytettiin vahvoja värejä ja tapetteja. Maisematapetit oli suosittuja. Samassa huoneessa saattoi olla monia vahvoja värejä esim keltaista, punaista, vihreää ja ruskeaa. Nahkasohvat ja plyyssisohvat olivat muodissa sekä kristallikruunut. Verhoissa oli isoja värikkäitä kuoseja.

1950 ja 1960 luvulla suosittiin kevyitä ja pieniä huonekaluja. Nyt kun pienet huoneet on taas muotia ei ole ihme, että tuon aikakauden kalusteet on suosittuja.

Itse pidän tapetoiduista seinistä. Kesän pakkomuuton jälkeen joudun sietämään valkoisia maalattuja seiniä. Ja niille nyt vähitellen täytyy tehdä jotain. Itse kiinnitän kyllä huomioni seiniin ja erilaisiin ratkaisuihin tehdä seinille jotakin. Laatoitettuja tai paneloituja seiniä, kuviotapetti huoneen yhdellä seinällä tms.

Jos joku sisustaisi tällä pohjaratkaisulla asunnon ja näyttäisi lopputuloksen minulle, niin hyvästä ratkaisusta voisin ehkä sanoa wau. Tämä keittiön ja olohuoneen yhdistelmä on erittäin haastava, kun ei tänne mahdu juuri mitään. Haluaisin nähdä miten muualla on päädytty tekemään tällaiselle. Tämä oma koti on nyt ratkaistu joillakin uusilla huonekaluilla ja tietysti niillä vanhoilla, jotka on sijoitettu aivan uusiin huoneisiin mitä aikaisemmin. 

- Epäsuora valaistus

- Maanläheiset sävyt ja mattapinnat

- Siisteys - puhtaus

- Viimeistelty kokonaisuus esimerkiksi kaikki johdot piilossa ja kaikille tavaroille on oma paikkansa ja ne on organisoitu hyvin ns.konmaritus.

- Tuoksu. Esim laadukkaat tuoksukynttilät tai diffuuserit (mm. Diptyque, Byredo, Jo Malone, Trudon...)

- Hyvin hoidetut huonekasvit

- Leikkokukat

- Taide

Ja wow-efektin luomiseen ei tarvitse kalliita huonekaluja eikä sisustustavaroita, niitä kun saa edullisestikin esim. IKEA, H&M Home ja Granit. Hyvää värisilmää ja ymmärrystä harmoniseen sisustamiseen tosin ei voi ostaa millään rahalla. Kallis voi olla rumaa ja epäkäytännöllistä ja toisinaan edullisesti voi saada jotain todella kaunista ja käytännöllistä samaan aikaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Arkkitehtina sanoisin, että siistillä, harkiten ja persoonallisesti sisustetulla kodilla harvoin menee pieleen.

Säästetut alkuperäisosat, esimerkiksi kaapit ja tulisijat (nykyelämän tarpeet huomioiden), osoittavat myös taiteen arvostusta. Kaikkea vanhaa ja toimivaa ei kannata repiä alas tai maalata kalkkimaalilla valkoiseksi.

Näyttää myös mauttomalta, jos asunnon aikakausi ja sisustusvalinnat riitelevät keskenään - esimerkiksi retroasunnossa kalanruotoparketit, tai vanhassa hirsitalossa joku spottihelvetti.

Eiks retroasunnossa juuri pitäisi olla kalanruotoparketit? Mitkäs sitten?

Ehkä joihinkin 30-40-50-luvun tilaviin kaupunkikeskiluokan asuntoihin kuuluu tosiaan kalanruotoparketti, mutta ei se kuulu enää noihin 70-luvun lähiöitten betonielementtitaloihin. 70-luvun taloissa oli usein harmaa röpelöinen muovilattia, joka elintason noustessa vaihdettiin tammiparkettiin. Joko tavallinen sauvaparketti tai sellainen ruudullinen palaparketti. Useinhan nuo nykyiset kalanruotolattiat ovat lisäksi laminaattia, ja laminaattilattiat tuli vasta 1990-luvun laman aikoihin. 

Taidat olla sen verran nuori, että et muista 70-luvulla rakennettujen talojen originaalisisustuksia?

Muovimatto oli varmasti tavallisin, mutta jos oli parketti, se oli joko tuo mainitsemasi palaparketti tai se kalanruoto (jota saatettiin kyllä pitää vähän vanhanaikaisena). Sauvaparketteja ei käytetty niin kauan kuin parketit laitettiin paikan päällä palasista, vaan vasta sitten kun tuli nämä ns. valmisparketit. Laminaatit keksittiin vasta myöhemmin, mutta että kalanruotomalli liittyisi jotenkin laminaattiin, se on mulle täysin uutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä sisustuslehdissä ja Suomen kaunein kotiohjelmassa on ollut niitä betonikuutiolähiön kerrostalokoti kohteita joita on ihasteltu. Ihan löytyy 1970 luvun rakennuksia.

Sopusuhtaiset tilaan sopivat kalusteet. Kekseliäs harmoninen värien käyttö. Niillä pääsee jo pitkälle.

Kuulkaahan nyt, te jotka tarjoatte ratkaisuksi sisustusohjelmia tai sisustuslehtiä: ei se koti enää sen jälkeen herätä wau-efektiä kun sen on miljoonat ihmiset nähneet telkkarissa tai lehdessä. Se juttu on sitten jo niin nähty. 

Eikä muutenkaan nuo 70-luvun eleettömät sisustukset kerta kaikkiaan vain iske kaikkiin ihmisiin, se pitää hyväksyä. Eihän täällä muuten ihmiset kyselisi neuvoja, jos asia olisi niin yksinkertainen, että katsoo vain sieltä sisustuslehdestä tai telkkariohjelmasta ... 

Ei se 70-luku nyt niin eleetöntä ollut. Keltaisia keittökaapistoja ja rohkeita tapetteja :)

WAU! (Et oo tosissas?)

Anteeks mitä? Edellinen kirjoittaja on oikeassa. Meilläkin oli keittiössä ruskeat alakaapit ja kirkkaankeltaiset yläkaapit, verhona Marimekon se aaltoraidallinen, joka on vieläkin tuotannossa. Makuuhuoneessa rauhoittavan vihreät seinät 😅 Paljon siitä sisustuksesta voi sanoa, mutta ei se eleetön ollut!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä sisustuslehdissä ja Suomen kaunein kotiohjelmassa on ollut niitä betonikuutiolähiön kerrostalokoti kohteita joita on ihasteltu. Ihan löytyy 1970 luvun rakennuksia.

Sopusuhtaiset tilaan sopivat kalusteet. Kekseliäs harmoninen värien käyttö. Niillä pääsee jo pitkälle.

Kuulkaahan nyt, te jotka tarjoatte ratkaisuksi sisustusohjelmia tai sisustuslehtiä: ei se koti enää sen jälkeen herätä wau-efektiä kun sen on miljoonat ihmiset nähneet telkkarissa tai lehdessä. Se juttu on sitten jo niin nähty. 

Eikä muutenkaan nuo 70-luvun eleettömät sisustukset kerta kaikkiaan vain iske kaikkiin ihmisiin, se pitää hyväksyä. Eihän täällä muuten ihmiset kyselisi neuvoja, jos asia olisi niin yksinkertainen, että katsoo vain sieltä sisustuslehdestä tai telkkariohjelmasta ... 

Ei se 70-luku nyt niin eleetöntä ollut. Keltaisia keittökaapistoja ja rohkeita tapetteja :)

WAU! (Et oo tosissas?)

Anteeks mitä? Edellinen kirjoittaja on oikeassa. Meilläkin oli keittiössä ruskeat alakaapit ja kirkkaankeltaiset yläkaapit, verhona Marimekon se aaltoraidallinen, joka on vieläkin tuotannossa. Makuuhuoneessa rauhoittavan vihreät seinät 😅 Paljon siitä sisustuksesta voi sanoa, mutta ei se eleetön ollut!

Täällä näkyi yhteen aikaan aika paljon asuntojen myynti-ilmoituksia noista 70-luvun taloista (varmaan tulevien putkiremppojen takia). Useammassakin ilmoituksessa oli ne originellit kylppärit ja keittiöt suoraan 70-luvulta, aivan järkkyjä väritykseltään!

Vau-koti on sellainen, jossa uskaltaa istua sohvalle, keittiössä syödä jne.. Kodissa on oikeasti kodikasta, siellä näkyy asukkaiden keskinäinen rakkaus esim omatekoisten tavaroiden esilläolona. Asunto ei ole steriili ja liian näyttely/toimistotyylinen, jossa tarvitsee pingottaa olemista

Vierailija kirjoitti:

1980 luvulla tykättiin pastilliväreistä. Ennen 1990 luvun lamaa käytettiin koristeellisia laattoja märkätiloissa ja boordilaattoja. Monissa taloissa oli erkkereitä.

1970 luvulla käytettiin vahvoja värejä ja tapetteja. Maisematapetit oli suosittuja. Samassa huoneessa saattoi olla monia vahvoja värejä esim keltaista, punaista, vihreää ja ruskeaa. Nahkasohvat ja plyyssisohvat olivat muodissa sekä kristallikruunut. Verhoissa oli isoja värikkäitä kuoseja.

1950 ja 1960 luvulla suosittiin kevyitä ja pieniä huonekaluja. Nyt kun pienet huoneet on taas muotia ei ole ihme, että tuon aikakauden kalusteet on suosittuja.

Pienet huoneet eivät ole muotia. Kukaan ei oikeasti halua huoneita, joissa ei ole mitään vaihtoehtoisia paikkoja kalusteille. Rakennusliikkeet rakentavat koppeja ihan muista syistä.

Vierailija kirjoitti:

1980 luvulla tykättiin pastilliväreistä. Ennen 1990 luvun lamaa käytettiin koristeellisia laattoja märkätiloissa ja boordilaattoja. Monissa taloissa oli erkkereitä.

1970 luvulla käytettiin vahvoja värejä ja tapetteja. Maisematapetit oli suosittuja. Samassa huoneessa saattoi olla monia vahvoja värejä esim keltaista, punaista, vihreää ja ruskeaa. Nahkasohvat ja plyyssisohvat olivat muodissa sekä kristallikruunut. Verhoissa oli isoja värikkäitä kuoseja.

1950 ja 1960 luvulla suosittiin kevyitä ja pieniä huonekaluja. Nyt kun pienet huoneet on taas muotia ei ole ihme, että tuon aikakauden kalusteet on suosittuja.

1980-luvulla sisustuksessa oli kirkkaita jalokivivärejä. Toinen suosittu tyyli oli mustavalkoinen kromilla höystettynä. Se ei ollut mikään hempeilyvuosikymmen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Betonikuutioissa on se hyvä puoli, että se on ikään kuin tyhjä kangas, tyhjä pohja, jonka voi sisustaa ihan miten itse haluaa, vain mielikuvitus on rajana. Ja rahapussi tietty.

Niin just, se mielikuvitus. Mulla lyö nyt vaan ihan tyhjää. Jos ei halua minimalistista ja mitäänsanomattoman vaatimatonta skandityyliä, niin tulee nyt vaan mieleen jokin "Kontulan Helmi" tai sellainen maahanmuuttajaperheen kodin itämaistyylinen sisustus, mitä näkee Vuosaaren betonielementtitaloissa. Mä en tajua, miten siitä betonikuutiosta sais sillä tavalla tyylikkään, että tulis vau?

Mä en tajua, mikä siinä betonikuutiossa on se ongelma sulle? Miten se muka olisi niin paljon vaikeampi sisustaa kuin mikään muukaan asunto? Mikä sen sisustamisen estää siinä?

Siis ihan konkreettisia esimerkkejä, kiitos. Koska itse en oikeasti näe mitään syytä, miksi johonkin betonikuutioon ei saisi luotua sitä vau-sisustusta.

Yksi ongelma on tietysti se, että jos asuu vuokra-asunnossa eikä saa tapetoida tai maalata seiniä. Jotkut ehdottavat, että muuttaessa pois voi maalata seinät takaisin valkoisiksi, mutta se ei välttämättä kaikilta onnistu. Joissakin asunnoissa vuokranantajalla voi olla mahdollisuus päästä katsomaan asuntoa esimerkiksi korjausten takia, ja tällöin kaikki "salamaalaukset" paljastuisivat. Ymmärrän ihan hyvin vuokranantajaa, joka ehkä on remontoinut viimeisen päälle asuntonsa, ettei välttämättä halua, että sitä ainakaan amatöörit maalailisivat omin päin. Toisaalta joku voi olla ihan tyytyväinen, jos vuokralainen laittelee asuntoa. Tosiasia kuitenkin on, että asuntoa on vaikeampi myydä, jos siellä on joku erikoinen muraali tai tapetti, koska suurin osa ostajista ei juuri sellaisia halua. Tällä hetkellä remontointi on hintojen nousun takia niin kallistakin, että ihmiset haluavat asunnon olevan muuttovalmis.

Tietenkin betonikuution voi sisustaa aivan ihanasti, mutta kuten on tullut esille, siellä on kaikenlaista, mitä ei jossain vanhassa kivitalossa ole. Esimerkiksi elementtien välit näkyvät. Tämä voi tuntua pieneltä asialta, mutta kyllä nekin voivat ärsyttää. Jos vaikka haluaisi tasaisen sileän katon, niin sellaista ei ainakaan vuokraelementtikämppään niin vain saa.

Älä siivoa vuoteen, ihme jos se ei vierailijan katsetta vangitse.

Maalaa kaikki lattiat, seinät, katot ja huonekalut valkoisiksi tai vaihtoehtona kaikki mustaksi.

Vierailija kirjoitti:

1980 luvulla tykättiin pastilliväreistä. Ennen 1990 luvun lamaa käytettiin koristeellisia laattoja märkätiloissa ja boordilaattoja. Monissa taloissa oli erkkereitä.

1970 luvulla käytettiin vahvoja värejä ja tapetteja. Maisematapetit oli suosittuja. Samassa huoneessa saattoi olla monia vahvoja värejä esim keltaista, punaista, vihreää ja ruskeaa. Nahkasohvat ja plyyssisohvat olivat muodissa sekä kristallikruunut. Verhoissa oli isoja värikkäitä kuoseja.

1950 ja 1960 luvulla suosittiin kevyitä ja pieniä huonekaluja. Nyt kun pienet huoneet on taas muotia ei ole ihme, että tuon aikakauden kalusteet on suosittuja.

Se on pastElli. Pastelliväri.

Taisteluasema Cooler Master Orb X paraatipaikalle.

On myös hyvä työpiste, jos pelaaminen ei kiinnosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vau-juttu ihan itsellesi vai viis siitä mistä itse pidät, kunhan vieraat ällistyvät? Saattavat olla eri juttuja.

Samaa mietin.

Sisusta ap kämppäsi siis just niin kuin itse tykkäät ja muiden mielipiteillä ja tykkäämisillä ei ole ketun väliä. Kuten ap huomasit jo vastauksista, että makuja on monia ja et voi mitenkään miellyttää kaikkia tai saada sitä wauta joka jampalta, et edes joka toiselta tai kolmannelta.

On niin lapsekasta ajatella mitä muut tykkäävät jostain. Aikuistu.[/quote

Samaa olen miettinyt kun ap, koska asunto on menossa myyntiin, nyt huonoon markkina-aikaan. Ei ole ollenkaan lapsekasta ja nimenomaan tässä tilanteessa asunto pitäisi saada stailattua haluttavan näköiseksi.

No helpointa on roudata sieltä kamanne hittoon ja antaa jonkun vaikka digistailata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Betonikuutioissa on se hyvä puoli, että se on ikään kuin tyhjä kangas, tyhjä pohja, jonka voi sisustaa ihan miten itse haluaa, vain mielikuvitus on rajana. Ja rahapussi tietty.

Niin just, se mielikuvitus. Mulla lyö nyt vaan ihan tyhjää. Jos ei halua minimalistista ja mitäänsanomattoman vaatimatonta skandityyliä, niin tulee nyt vaan mieleen jokin "Kontulan Helmi" tai sellainen maahanmuuttajaperheen kodin itämaistyylinen sisustus, mitä näkee Vuosaaren betonielementtitaloissa. Mä en tajua, miten siitä betonikuutiosta sais sillä tavalla tyylikkään, että tulis vau?

Mä en tajua, mikä siinä betonikuutiossa on se ongelma sulle? Miten se muka olisi niin paljon vaikeampi sisustaa kuin mikään muukaan asunto? Mikä sen sisustamisen estää siinä?

Siis ihan konkreettisia esimerkkejä, kiitos. Koska itse en oikeasti näe mitään syytä, miksi johonkin betonikuutioon ei saisi luotua sitä vau-sisustusta.

Yksi ongelma on tietysti se, että jos asuu vuokra-asunnossa eikä saa tapetoida tai maalata seiniä. Jotkut ehdottavat, että muuttaessa pois voi maalata seinät takaisin valkoisiksi, mutta se ei välttämättä kaikilta onnistu. Joissakin asunnoissa vuokranantajalla voi olla mahdollisuus päästä katsomaan asuntoa esimerkiksi korjausten takia, ja tällöin kaikki "salamaalaukset" paljastuisivat. Ymmärrän ihan hyvin vuokranantajaa, joka ehkä on remontoinut viimeisen päälle asuntonsa, ettei välttämättä halua, että sitä ainakaan amatöörit maalailisivat omin päin. Toisaalta joku voi olla ihan tyytyväinen, jos vuokralainen laittelee asuntoa. Tosiasia kuitenkin on, että asuntoa on vaikeampi myydä, jos siellä on joku erikoinen muraali tai tapetti, koska suurin osa ostajista ei juuri sellaisia halua. Tällä hetkellä remontointi on hintojen nousun takia niin kallistakin, että ihmiset haluavat asunnon olevan muuttovalmis.

Tietenkin betonikuution voi sisustaa aivan ihanasti, mutta kuten on tullut esille, siellä on kaikenlaista, mitä ei jossain vanhassa kivitalossa ole. Esimerkiksi elementtien välit näkyvät. Tämä voi tuntua pieneltä asialta, mutta kyllä nekin voivat ärsyttää. Jos vaikka haluaisi tasaisen sileän katon, niin sellaista ei ainakaan vuokraelementtikämppään niin vain saa.

Tapettia saa hyvälaatuisen tarrataustaisena ja se lähtee siististi pois.

Yleensä remppaohjelmissa se lattea hailakka lopputulos jotuu sitä ettei missään ole tapettia. Mielestäni tapetti on tunnelmanluojana ykkönen.

Mun mielestä koti on koti. Jos sillä haluaa päteä, pitää nähdä vaivaa, mutta makuja on niin monia.

Mua ahdistaa vierailla kaverini luona, koska mesta on kuin huvikumpu. Kyllä te tiiättä, Smegin retrikodinkoneet, keittiössä värikäs puusohva ja ziljoona vanhaa peltipurkkia. Olkkarissa räväkkä maali tai tapetti, pistiverhot, keinutuoli ja joka iesuksen paikka täynnä sisustustavaraa. Happi loppuu multa, monet kaverit suorastaan rakastaa.

Mulle säväyttävää on aito minimalismi jota on todella hankala saavuttaa. Esim. listattomuus lattioissa, ei karmilautoja ovien ympärillä, kaikki piuhat yms. piilossa, värit sopii täydellisesti yhteen, mikään kaapinkulma ei irvistä tai ovi roiku yms. Vaatekaapin ovet täydellisesti linjassa, samoin kaakelit Värejäkin saa olla, mutta eleetöntä ja sellaista laadullista huomaamattomuutta en ole nähnyt livenä käytännössä missään.