Lue keskustelun säännöt.
Millaisilla asioilla saa sisustuksessa aikaan ns. vau-efektin?
Ihastusta, ihmettelyä hyvällä tavalla? Miten saisi tavalliseen kotiin tuollaista?
Kommentit (462)
Kutsuu meitsin kahville ja voilà, Vau!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täytyy sanoa ettei luo mielenkiintoa yksikään valkoinen tai greige yksivärinen koti. Joku voi kuvitella että kallis parketti on hänelle koko huoneiston erikoisin ja kaunein kiintopiste, mutta yksiväriset kokonaisuudet ovat sisustuksessa tylsiä ja todella helppoja ratkaisuja. Näkee ettei ole omaa makua ja uskallusta hankkia esimerkiksi väriä sisältävää mattoa tai taidetta tahi suurta viherkasvia.
Tai sitten oma maku on sellainen, että väriä sisältävä matto olisi kauhistus.
Mulla on lattiat leveää lankkua. En halua peittää niitä matoilla, koska lattiat on itsessään se vau. Värejä on niukasti, mutta on kuitenkin muutama sohvatyyny, pöytävalaisin, keramiikkaa ja kuvataidetta.
Oi, leveälle lankkulattialle jokin itämaistyyppinen matto olisi upea pari.
Ei nyt liity näihin kommentteihin, mutta jatkan tässä.
Minusta verhottomat ja matottomat sisustukset on aina jotenkin kolkon ja keskeneräisen näköisiä. Itse ainakin kaipaan sitä niiden tuomaan pehmeyttä ja kodikkuutta tilaan, ja ilman niitä ei mitään wau-fiilistäkään tule.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä sisustuslehdissä ja Suomen kaunein kotiohjelmassa on ollut niitä betonikuutiolähiön kerrostalokoti kohteita joita on ihasteltu. Ihan löytyy 1970 luvun rakennuksia.
Sopusuhtaiset tilaan sopivat kalusteet. Kekseliäs harmoninen värien käyttö. Niillä pääsee jo pitkälle.
Kuulkaahan nyt, te jotka tarjoatte ratkaisuksi sisustusohjelmia tai sisustuslehtiä: ei se koti enää sen jälkeen herätä wau-efektiä kun sen on miljoonat ihmiset nähneet telkkarissa tai lehdessä. Se juttu on sitten jo niin nähty.
Eikä muutenkaan nuo 70-luvun eleettömät sisustukset kerta kaikkiaan vain iske kaikkiin ihmisiin, se pitää hyväksyä. Eihän täällä muuten ihmiset kyselisi neuvoja, jos asia olisi niin yksinkertainen, että katsoo vain sieltä sisustuslehdestä tai telkkariohjelmasta ...
Minä katselin aiemmin noita sisustuslehtiä juuri sillä silmällä. Harva niistä kuvista herätti kuitenkaan mitään vau-efektiä. Ovat yleensä jotenkin niin katalogimaisia/sieluttomia, puuttuu monesti Se Jokin niistä. Minusta vau-fiilis edellyttää aina jotain persoonallisuutta sistuksessa, jotain mikä tekee sistuksesta mielenkiintoisen ja yksilöllisen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täytyy sanoa ettei luo mielenkiintoa yksikään valkoinen tai greige yksivärinen koti. Joku voi kuvitella että kallis parketti on hänelle koko huoneiston erikoisin ja kaunein kiintopiste, mutta yksiväriset kokonaisuudet ovat sisustuksessa tylsiä ja todella helppoja ratkaisuja. Näkee ettei ole omaa makua ja uskallusta hankkia esimerkiksi väriä sisältävää mattoa tai taidetta tahi suurta viherkasvia.
Tai sitten oma maku on sellainen, että väriä sisältävä matto olisi kauhistus.
Mulla on lattiat leveää lankkua. En halua peittää niitä matoilla, koska lattiat on itsessään se vau. Värejä on niukasti, mutta on kuitenkin muutama sohvatyyny, pöytävalaisin, keramiikkaa ja kuvataidetta.
Oi, leveälle lankkulattialle jokin itämaistyyppinen matto olisi upea pari.
Ei nyt liity näihin kommentteihin, mutta jatkan tässä.
Minusta verhottomat ja matottomat sisustukset on aina jotenkin kolkon ja keskeneräisen näköisiä. Itse ainakin kaipaan sitä niiden tuomaan pehmeyttä ja kodikkuutta tilaan, ja ilman niitä ei mitään wau-fiilistäkään tule.
Noh, ehkä sanoin vähän väärin. En halua peittää niitä kauniita lankkuja millään halvalla matolla ja kalliiseen ei juuri nyt ole varaa. Kieltämättä, käsin solmittu matto sopisi.
Vierailija kirjoitti:
Betonikuutioissa on se hyvä puoli, että se on ikään kuin tyhjä kangas, tyhjä pohja, jonka voi sisustaa ihan miten itse haluaa, vain mielikuvitus on rajana. Ja rahapussi tietty.
Niin just, se mielikuvitus. Mulla lyö nyt vaan ihan tyhjää. Jos ei halua minimalistista ja mitäänsanomattoman vaatimatonta skandityyliä, niin tulee nyt vaan mieleen jokin "Kontulan Helmi" tai sellainen maahanmuuttajaperheen kodin itämaistyylinen sisustus, mitä näkee Vuosaaren betonielementtitaloissa. Mä en tajua, miten siitä betonikuutiosta sais sillä tavalla tyylikkään, että tulis vau?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huonekorkes, tosin sitä ei sisustamalla saa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Arkkitehtina sanoisin, että siistillä, harkiten ja persoonallisesti sisustetulla kodilla harvoin menee pieleen.
Säästetut alkuperäisosat, esimerkiksi kaapit ja tulisijat (nykyelämän tarpeet huomioiden), osoittavat myös taiteen arvostusta. Kaikkea vanhaa ja toimivaa ei kannata repiä alas tai maalata kalkkimaalilla valkoiseksi.
Näyttää myös mauttomalta, jos asunnon aikakausi ja sisustusvalinnat riitelevät keskenään - esimerkiksi retroasunnossa kalanruotoparketit, tai vanhassa hirsitalossa joku spottihelvetti.
Eiks retroasunnossa juuri pitäisi olla kalanruotoparketit? Mitkäs sitten?
Ehkä joihinkin 30-40-50-luvun tilaviin kaupunkikeskiluokan asuntoihin kuuluu tosiaan kalanruotoparketti, mutta ei se kuulu enää noihin 70-luvun lähiöitten betonielementtitaloihin. 70-luvun taloissa oli usein harmaa röpelöinen muovilattia, joka elintason noustessa vaihdettiin tammiparkettiin. Joko tavallinen sauvaparketti tai sellainen ruudullinen palaparketti. Useinhan nuo nykyiset kalanruotolattiat ovat lisäksi laminaattia, ja laminaattilattiat tuli vasta 1990-luvun laman aikoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Betonikuutioissa on se hyvä puoli, että se on ikään kuin tyhjä kangas, tyhjä pohja, jonka voi sisustaa ihan miten itse haluaa, vain mielikuvitus on rajana. Ja rahapussi tietty.
Niin just, se mielikuvitus. Mulla lyö nyt vaan ihan tyhjää. Jos ei halua minimalistista ja mitäänsanomattoman vaatimatonta skandityyliä, niin tulee nyt vaan mieleen jokin "Kontulan Helmi" tai sellainen maahanmuuttajaperheen kodin itämaistyylinen sisustus, mitä näkee Vuosaaren betonielementtitaloissa. Mä en tajua, miten siitä betonikuutiosta sais sillä tavalla tyylikkään, että tulis vau?
Mä en tajua, mikä siinä betonikuutiossa on se ongelma sulle? Miten se muka olisi niin paljon vaikeampi sisustaa kuin mikään muukaan asunto? Mikä sen sisustamisen estää siinä?
Siis ihan konkreettisia esimerkkejä, kiitos. Koska itse en oikeasti näe mitään syytä, miksi johonkin betonikuutioon ei saisi luotua sitä vau-sisustusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voinko sisustaa kotini kartanotyyliin vaikka asun 70-lun kerrostalossa?
Rakastan tyylihuonekaluja ja koristeellisuutta. Voinko siis kuitenkin toteuttaa sitä kotiini vaikka se ei kartano olekaan?Voit. niin teki tätinikin 70-luvulla. Kattokruunut, tyylihuonekalut ja itämainen käsinsolmittu villamatto. Seinillä taidetta.
Kattokruunu ja aidot tyylihuonekalut, tummaa puuta. Tuossa voisi kyllä olla ideaa. Siitä voisi saada vau-jutun. Mutta liikutaan vaarallisella vyöhykkeellä, jos ei toimi niin voi olla myös täysi huti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu keneltä Wau-efektiä odottaa. Öähes seitsemänkymppinen enoni kiusaantui keräilybarbie-kokoelmastani, ikäiseni milleniaali ystävä sen sijaan henkäili ihastuneena vitriinin äärellä.
Olennaisinta on mikä itseä viehättää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Betonikuutioissa on se hyvä puoli, että se on ikään kuin tyhjä kangas, tyhjä pohja, jonka voi sisustaa ihan miten itse haluaa, vain mielikuvitus on rajana. Ja rahapussi tietty.
Niin just, se mielikuvitus. Mulla lyö nyt vaan ihan tyhjää. Jos ei halua minimalistista ja mitäänsanomattoman vaatimatonta skandityyliä, niin tulee nyt vaan mieleen jokin "Kontulan Helmi" tai sellainen maahanmuuttajaperheen kodin itämaistyylinen sisustus, mitä näkee Vuosaaren betonielementtitaloissa. Mä en tajua, miten siitä betonikuutiosta sais sillä tavalla tyylikkään, että tulis vau?
Mä en tajua, mikä siinä betonikuutiossa on se ongelma sulle? Miten se muka olisi niin paljon vaikeampi sisustaa kuin mikään muukaan asunto? Mikä sen sisustamisen estää siinä?
Siis ihan konkreettisia esimerkkejä, kiitos. Koska itse en oikeasti näe mitään syytä, miksi johonkin betonikuutioon ei saisi luotua sitä vau-sisustusta.
Älä hermostu. En tiedä, mutta ehkä se on rakennuksen tyylin ja sisustuksen tyylin ristiriita? 70-luvun beteonielementtitalo edustaa niin arkkityyppistä minimalismia. Jos ei halua minimalistista sisustusta, niin tuntuu että kaikki muu riitelee rakennuksen kanssa, tai ainakin on vaikea sovittaa siihen mitään tyyliä niin että siitä saisi oikeasti jonkin WAU-tunteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Takan reunalla olevilla mietintä esineillä virsuilla, könninkellolla ja maksamakkaralla. Ne takaavat todellisen vau efektin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Betonikuutioissa on se hyvä puoli, että se on ikään kuin tyhjä kangas, tyhjä pohja, jonka voi sisustaa ihan miten itse haluaa, vain mielikuvitus on rajana. Ja rahapussi tietty.
Niin just, se mielikuvitus. Mulla lyö nyt vaan ihan tyhjää. Jos ei halua minimalistista ja mitäänsanomattoman vaatimatonta skandityyliä, niin tulee nyt vaan mieleen jokin "Kontulan Helmi" tai sellainen maahanmuuttajaperheen kodin itämaistyylinen sisustus, mitä näkee Vuosaaren betonielementtitaloissa. Mä en tajua, miten siitä betonikuutiosta sais sillä tavalla tyylikkään, että tulis vau?
Mä en tajua, mikä siinä betonikuutiossa on se ongelma sulle? Miten se muka olisi niin paljon vaikeampi sisustaa kuin mikään muukaan asunto? Mikä sen sisustamisen estää siinä?
Siis ihan konkreettisia esimerkkejä, kiitos. Koska itse en oikeasti näe mitään syytä, miksi johonkin betonikuutioon ei saisi luotua sitä vau-sisustusta.Älä hermostu. En tiedä, mutta ehkä se on rakennuksen tyylin ja sisustuksen tyylin ristiriita? 70-luvun beteonielementtitalo edustaa niin arkkityyppistä minimalismia. Jos ei halua minimalistista sisustusta, niin tuntuu että kaikki muu riitelee rakennuksen kanssa, tai ainakin on vaikea sovittaa siihen mitään tyyliä niin että siitä saisi oikeasti jonkin WAU-tunteen.
En hermostunut esitin vain kysymyksiä, kun en ymmärrä.
70-luvun asunnoissa on melko peruspohja. Ei kai sitä sisustuksessa tarvitse miettiä, miltä rakennus näyttää ulospäin varsinkin, kun ei ole mikään erikoinen kohde? Ja jos rakennus on itsessään minimalistinen, niin sehän luo hyvän tyhjän pohjan sisustukselle ja antaa melko vapaat kädet sen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Betonikuutioissa on se hyvä puoli, että se on ikään kuin tyhjä kangas, tyhjä pohja, jonka voi sisustaa ihan miten itse haluaa, vain mielikuvitus on rajana. Ja rahapussi tietty.
Niin just, se mielikuvitus. Mulla lyö nyt vaan ihan tyhjää. Jos ei halua minimalistista ja mitäänsanomattoman vaatimatonta skandityyliä, niin tulee nyt vaan mieleen jokin "Kontulan Helmi" tai sellainen maahanmuuttajaperheen kodin itämaistyylinen sisustus, mitä näkee Vuosaaren betonielementtitaloissa. Mä en tajua, miten siitä betonikuutiosta sais sillä tavalla tyylikkään, että tulis vau?
Mä en tajua, mikä siinä betonikuutiossa on se ongelma sulle? Miten se muka olisi niin paljon vaikeampi sisustaa kuin mikään muukaan asunto? Mikä sen sisustamisen estää siinä?
Siis ihan konkreettisia esimerkkejä, kiitos. Koska itse en oikeasti näe mitään syytä, miksi johonkin betonikuutioon ei saisi luotua sitä vau-sisustusta.Älä hermostu. En tiedä, mutta ehkä se on rakennuksen tyylin ja sisustuksen tyylin ristiriita? 70-luvun beteonielementtitalo edustaa niin arkkityyppistä minimalismia. Jos ei halua minimalistista sisustusta, niin tuntuu että kaikki muu riitelee rakennuksen kanssa, tai ainakin on vaikea sovittaa siihen mitään tyyliä niin että siitä saisi oikeasti jonkin WAU-tunteen.
En hermostunut esitin vain kysymyksiä, kun en ymmärrä.
70-luvun asunnoissa on melko peruspohja. Ei kai sitä sisustuksessa tarvitse miettiä, miltä rakennus näyttää ulospäin varsinkin, kun ei ole mikään erikoinen kohde? Ja jos rakennus on itsessään minimalistinen, niin sehän luo hyvän tyhjän pohjan sisustukselle ja antaa melko vapaat kädet sen kanssa.
Minä aina mietin myös miltä rakennus näyttää, mitä tyyliä se edustaa jne. Ettei tule sellaista lihapullat ja hajuvesi -efektiä.
-eri
Yks tehokas tapa on käyttää ns. "Hyvää Makua". Sitä kun ei saa isollakaan rahalla, jonka venäläiset ovat oikeaksi todistaneet.
Olen tilannut pätevältä taulujentekijältä taulun jossa on ash niminen fiktiivinen henkilö ja tauluun tulisi myös kaikki hänen kansaan kulkeneet tytöt. ash olisi tietenkin muodostelman keskellä ja kun taulu on valmis, niin sen laitan olohuoneen seinälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Betonikuutioissa on se hyvä puoli, että se on ikään kuin tyhjä kangas, tyhjä pohja, jonka voi sisustaa ihan miten itse haluaa, vain mielikuvitus on rajana. Ja rahapussi tietty.
Niin just, se mielikuvitus. Mulla lyö nyt vaan ihan tyhjää. Jos ei halua minimalistista ja mitäänsanomattoman vaatimatonta skandityyliä, niin tulee nyt vaan mieleen jokin "Kontulan Helmi" tai sellainen maahanmuuttajaperheen kodin itämaistyylinen sisustus, mitä näkee Vuosaaren betonielementtitaloissa. Mä en tajua, miten siitä betonikuutiosta sais sillä tavalla tyylikkään, että tulis vau?
Mä en tajua, mikä siinä betonikuutiossa on se ongelma sulle? Miten se muka olisi niin paljon vaikeampi sisustaa kuin mikään muukaan asunto? Mikä sen sisustamisen estää siinä?
Siis ihan konkreettisia esimerkkejä, kiitos. Koska itse en oikeasti näe mitään syytä, miksi johonkin betonikuutioon ei saisi luotua sitä vau-sisustusta.Älä hermostu. En tiedä, mutta ehkä se on rakennuksen tyylin ja sisustuksen tyylin ristiriita? 70-luvun beteonielementtitalo edustaa niin arkkityyppistä minimalismia. Jos ei halua minimalistista sisustusta, niin tuntuu että kaikki muu riitelee rakennuksen kanssa, tai ainakin on vaikea sovittaa siihen mitään tyyliä niin että siitä saisi oikeasti jonkin WAU-tunteen.
En hermostunut esitin vain kysymyksiä, kun en ymmärrä.
70-luvun asunnoissa on melko peruspohja. Ei kai sitä sisustuksessa tarvitse miettiä, miltä rakennus näyttää ulospäin varsinkin, kun ei ole mikään erikoinen kohde? Ja jos rakennus on itsessään minimalistinen, niin sehän luo hyvän tyhjän pohjan sisustukselle ja antaa melko vapaat kädet sen kanssa.
70-luvun asunnoissa on hyvät, selkeät pohjat. Ei mitään pikkuruisia makuuhuoneita, joihin mahtuu vain sänky, kuten nykyään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voinko sisustaa kotini kartanotyyliin vaikka asun 70-lun kerrostalossa?
Rakastan tyylihuonekaluja ja koristeellisuutta. Voinko siis kuitenkin toteuttaa sitä kotiini vaikka se ei kartano olekaan?Voit. niin teki tätinikin 70-luvulla. Kattokruunut, tyylihuonekalut ja itämainen käsinsolmittu villamatto. Seinillä taidetta.
Kattokruunu ja aidot tyylihuonekalut, tummaa puuta. Tuossa voisi kyllä olla ideaa. Siitä voisi saada vau-jutun. Mutta liikutaan vaarallisella vyöhykkeellä, jos ei toimi niin voi olla myös täysi huti.
Mitä ovat "aidot tyylihuonekalut"? Tyylihuonekaluthan ovat aina antiikkihuonekalujen malliin tehtyjä kopioita.
Haluatko ostaa japanilaisen wc-istuimen kannen jossa pesu ja lämmitys yms. Käyttämätön, paketissa.
Ei kirppareita. Sieltä ei tule kuin kirppuja ja luteita. Eikä muutenkaan museofiilis saa aikaan wauta vaan pikemminkin epäuskoisen ohon.
Mitä vikaa ikeassa ja askossa on? Sieltä saa uusia huonekaluja sopuhintaan. Kummastakin liikkeestä voi löytyä ihan kivoja juttuja. Mulla on uusi ihana askon sohva ja ikeasta löysin just kivan kallax hyllyn, joka saa palvella yhdessä nurkassa kaappina mihin saa tavaraa piiloon.
Mulla on myös täyspuisiä huonekaluja esim ruokapöytä ja lipasto.
Verhoista olen samaa mieltä ja kukkia saa olla jos osaa pitää ne hyvän näköisinä. Taidettakin saa olla, omaa tai muiden.