Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Puhuttinko teidän mielestä neuvolassa tarpeeksi synnytyksen jälkeisestä elämästä? Siis koskien äitiä.
15.11.2006 |
Omasta mielestä elämä synnytyksen jälkeen -osio keskittyi vaan vauvaan unohtaen äidin kokonaan. Minulle ei ainakaan puhuttu mitään jälkivuodosta, ei synnytyksen jälkeisestä hormoonimyräkästä, ei masennuksesta tai baby bluesista, kauheasta vuorottaisesta hikoilusta tai palelemisesta sun muista mitä nyt synnytyksen jälkeen esiintyy.
Minulle nämä kaikki tuli ihan yllätyksenä, oman kantapään kautta opeteltuna (paitsi jälkivuoto tietty, tokihan siitä tiesin). Näin jälkeenpäin ajateltuna ekat viikot olisi olleet paljon helpompia kun näihin olisi osannut jollain lailla varautua.
Itselleni ei mitään kauheaa masennusta iskenyt, mutta tietynlainen blues kuitenkin, jonka tunnistin vasta sen ohi mentyä. Siinäkin olisi sillä hetkellä tilannetta helpottanut se, että joku olisi sanonut etukäteen että hei, varaudu siihen, että synnytyksen jälkeen tulee tällaisiakin tunteita. Se on ihan normaalia ja yleensä menee pian ohi. Ja elämä muutenkin on kohta ihan eri uomissa, kun vähän hormonit tasaantuu.
Onks mulla ollu vaan huono terkkari neuvolassa vai löytyykö kohtalotovereita?
Kommentit (23)
etteivät monet henno " pilata" ruusunpunaiset lasit silmillään masu pystyssä kulkevan onnellisen esikoisen odottajan odotusaikaa - kyllä sitä saa melkoinen pahanilman lintu olla, että hennoo pudottaa ystävänsä pilvilinnoista toteamalla, että odotapas vaan.. minusta ainakin on ollut helpompi puhua asioista ja tarjota vertaistukea sitten, kun se ystävä pöllämystyneenä soittaa, että ei saa vauvaa nukkumaan ollenkaan tai ei ole syönyt mitään vuorokauteen tms.
Mielenkiintoinen aloitus kyllä, ei minustakaan tähän puoleen neuvolassa juuri panostettu. Minä kyllä luin mielestäni aika paljon esitteitä, materiaalia ym. ennen ja jälkeen synnytyksen ja sen ansiosta mm. imetys sujui hyvin alkuvaikeuksista huolimatta, mutta en siltikään osannut kuvitella, miten sataprosenttisesti vauva aluksi täyttää kädet. Kuvittelin, että kun mieheni palaa isyysloman jälkeen töihin, teemme vauvan kanssa pitkiä kävelylenkkejä, istumme kahviloissa jne. No, yleensä meni noin neljään iltapäivällä että olimme siinä kunnossa, että ylipäätään pääsimme ovesta ulos ja vauvapa ei suostunut olemaan vaunuissa hetkeäkään hereillä ja nukkui vain liikkuvissa vaunuissa, että se niistä kahvitteluista.. kuvittelin myös pitkään olevani ainoa äiti, joka on joutunut kulkemaan kylillä vaunuja työntäen huutava vauva kainalossa.. No, nyt kahden lapsen äitinä nämä jo jaksavat huvittaa kun uusi vauva tuntuu menevän ihan siinä sivussa uhmakasta esikoista kaitsiessa.. =)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin kyllä hankkinut tietoa ja lukenut oppaan poikineen, mutta...
* maidon nouseminen voi olla tuskallisen kipeää
* vaikka ei ole tikin tikkiä tai pientäkään repeämää, istuminen tekee kipeää monta päivää
* jälkisupistukset pahenevat joka synnytyksen jälkeen!
* synnytyksen jälkeen kaikki tunteet ovat niin pinnassa, että ei hyvä tosikaan
* jälkivuodon kesto ja määrä (ai yösiteet riittä... juu, niin varmaan)
Alue: Aihe vapaa
Kun sitten synnytyksen jälkeen kysyin siskolta ja kälyltä, että onko tää hikoilu normaalia, niin vastaus oli välttelevä " no en mä enää niin tarkkaan muista, siitä on jo vuosia" .
Joten kyllä se minusta ON neuvolan asia kertoa noista jutuista, miksi perhevalmennusta muuten ylipäänsä järjestetään, jos ei tuollaisten perusasioiden kertomiseksi?!!