Miksi synnyttää sairaalassa?

fiiniksi:

Minua surettaa suuresti tämä Suomen synnytyskulttuuri. Olisi ihanaa, jos jossain vaiheessa oltaisin Hollannin tasolla, ja kotisynnytys olisi vaihtoehto muiden joukossa. Siellähän kotisynnytysprosentti on 30%, eikä lapsikuolleisuus ole siellä yhtään sen suurempi kuin Suomessakaan.

V.1999 varhainen neonataalikuolleisuus suomessa 1,7/1000. V.2000 varhainen neonataalikuolleisuus Hollannissa 3,5/1000. Eli kaksinkertainen Suomeen verrattuna. Synnytystapa ei varmaan selitä tuota kaikkea, vaan siihen liittyy yleinen terveydentila, neuvolasysteemi ym.

, siis nainen, synnyttänyt 3 lasta sanoi juuri minulle, että onneksi Suomessa ei kenenkään ole pakko synnyttää kotona ja että hän ei ymmärrä miksi ottaa ihan turhia riskejä.



ehkä yksi promille on näitä ns. aktiivisynnyttääjiä- mutta mitäs aktiivisynnyttäjä tekee jos tulee 2 l verenhukka tms. mitä ihmiset ovat kertoneet ? en vain jaksa uskoa että kehoaan voi kokonaan hallita- ihan niin kuin elämääkään ei voi hallita kokonaan.



nimimerkillä " ihan varmasti sairaalassa toisenkin lapsensa kohta synnyttävä"

jos olisin synnyttänyt kotona. Että mun kohdalla ainakin riskit on suuret, ymmärrän kyllä kodin luoman turvan yms. Mutta eipä olisi mua kodin turva lohduttanu eikä vauvojani ainakaan. Joskus vaan on hätä niin suuri että apu on oltava lähellä.

Kaksi ensimmäistä raskauttani ja synnytystä sujuivat oikein hyvin, kun tulin kolmannen kerran raskaaksi päätin, että haluan synnyttää kotona kurjan sairaalaympäristön sijaan. Neuvolassa ja sairaalassa suhtauduttiin todella kielteisesti ajatukseen kotisynnytyksestä ja minua koitettiin kovasti käännyttää sairaalasynnytykseen. Mutta koska koko raskaus meni todella mallikkaasti, ilman mitään komplikaatioita, halusin pysyä päätöksessäni. Kotisynnytyshaaveeni valitettavasti kaatui siihen, etten saanut mistään kätilöä joka olisi hoitanut synnytyksen.



Kun synnytys sitten käynnistyi, lähdimme haikein mielin sairaalaan. Synnytys eteni sairaalassa hyvin, kunnes ponnistusvaiheen alkaessa sydänäänet laskivat äkisti ja 30 eivätkä nousseetkaan siitä. Minut kiidätettiin vauhdilla sektioon, en kerinnyt tajuamaan kunnolla mitä tapahtui. Kun heräsin heräämössä, sain kuulla, että napanuora oli 3 kertaa kiertynyt vauvan kaulan ympäri ja ponnistusvaiheessa vauvan pään kääntyessä oikeaan syntymäasentoon kiertyi napanuora liian tiukalle. Vauva syntyi elottomana, mutta saatiin elvytettyä.



Vieläkin kun tuo 4 vuoden takaista tapahtumaa ajattelee, nousee pala kurkkuun, jos olisimme yrittäneet kotisynnytystä ei tuota ihanaa poikaa olisi, ambulanssi ei millään olisi ehtinyt viemään meitä sairaalaan ajoissa. Tuntuu niin kamalalta ajatella mitä liki tapahtui, niin ihana kuin kotisynnytys voikin olla, niin miksi ottaa edes se häviävän pieni riski, että jotain menee pieleen ja vauva kuolee tai vammautuu. Vaikka kotoakin saa ambulanssin soitettua, se ei ikinä ehdi sairaalaan niin nopeasti kun synnytyssalista pääsee leikkaushuoneeseen.



Vaikka tilastojen mukaan kotisynnytys on yhtä turvallinen kuin sairaalasynnytys, niin kannattaa muistaa se seikka, että kun se huono onni sattuu omalla kohdalle ja satut olemaan se pienen pieni poikkeus niissä tilastoissa jolloin jotain menee huonosti, oletko valmis elämään sen syyllisyyden kanssa, että sairaalasynnytyksessä lapsesi olisikin voitu pelastaa? Miksi ottaa edes se pieni riski? Vaikka raskaus olisi mennyt kuinka hyvin ja edelliset 10 synnytystä on aina se mahdollisuus, että jokin asia menee pieleen ja mahdollisesti lapsesi kärsii seuraukset.

etta esim. keisarinleikkauksen riski mielletaan _sairaalahoidon_ riskiksi

(ks. kamomilla80:

Ja kuten sanoin, sairaalassa synnytykseen kuolee tai siinä vammautuu sitten muista syistä äitejä ja vauvoja, syistä joita kotona ei olisi. Kuten joku mainitsi, epiduraalissakin on kaameat riskit. Samoin keisarinleikkauksessa. )

eika _synnytyksen_ riskiksi joka koskee jokaista synnytysta, tapahtui se (aluksi) kotona tai ei. Eihan keisarinleikkausta yleensa tehda vain sen takia (ainakaan Suomessa tai lansi-Euroopassa, muualla pain maailmaa saattaa olla etta tallaisia " hupisektioita" saa) etta olet paattanyt synnyttaa sairaalassa, vaan siksi etta alatiesynnytyksen riskit ovat syysta tai toisesta liian suuret. Eli tama riski voi kohdata yhtalailla kotisynnyttajaa jos syysta tai toisesta paadytaan hatasektioon. Ja epiduraalikaan ei aina ole pelkkaa aidin kipuarkuutta - jonkinlaista " mamoilua" - varten niinkuin joskus tallaisissa keskusteluissa annetaan ymmartaa; esimerkiksi minulle ensimmaisessa synnytyksessani (erittain epiduraalivastaisessa Saksassa) laakari _voimakkaasti suositteli_ epiduraalia useamman tunnin aktiivisen yrittamisen jalkeen, koska vauva oli tarjontavirheen takia juuttunut kanavaan ja kivut olivat niin suuret etten pystynyt ollenkaan itse edistamaan synnytysta. Otin epiduraalin vastaan ja synnytys edistyi, eika tarvittu pihteja (vaikka laakari jo niiden kanssa seisoikin valmiina) eika keisarinleikkausta. Ja joo, mina olen ollut se " huumattu letkuissa kiinnioleva nainen" ;-) jos epiduraali lasketaan huumeeksi, mutta omat synnytyskokemukseni (epiduraalin laiton jalkeen) ovat olleet positiivisia, turvallisia ja hyvia kokemuksia.

Tama on tietenkin vahan OT, itse aiheeseen en ota kantaa muuten kuin etta kukin paattakoon hyvaksymansa riskitason itse (samoilla linjoilla kuin Ninni). Mina olen ihan muista syista riskisynnyttaja joten kotisynnytys ei ole minulle koskaan ollut edes vaihtoehto. En olisi sita tosin valinnutkaan koska olen yleensakin " risk averse" ja kaiken lukemani ja laakareilta saamani tiedon perusteella riskit _ovat_ kotisynnytyksessa objektiivisesti suuremmat (miksi muuten sita ei sallittaisi riskisynnyttajille?). Mutta jos hyvaksyy riskit ja lisaksi saa kotisynnytyksesta itse jotain positiivista (esim. sairaalakammon takia) niin mikas siina, se ei tosiaankaan minulle kuulu, mutta ei kuulu minun sairaalasynnytyspaatoksenikaan muille. Keskustella toki voimme.

En ole synnyttänyt kotona, tuskin tulen synnyttämäänkään, vaikka kaksi mallikasta raskautta ja synnytystä on takana.



Mua kuitenkin ärsyttää näissä ketjuissa ihan suunnattomasti sellainen asia, että kotisynnyttäjiä pidetään jotenkin vastuuttomina idiootteina. Tiedättekö kuinka paljon sairaaloissa tapahtuu hoitovirheitä, ja lapsia vammautuu tai kuolee sen takia? Miksei sitä vastuuta voisi samalla lailla vierittää äitien niskoille? Mitäs menit sairaalaan, tiesithän, että siellä voi käydä näin?Tiesit että on olemassa sairaalabakteereita ja ammattitaidottomia lääkäreitä? Mitäs otit puudutteen, ja sen takia jouduit imukuppisynnytykseen ja vauva koki hapenpuutetta.



Ihan kuin se sairaalasynnytyksen valinta olisi jotenkin niin suuresti vastuullisempaa, se on vain sitä, että annat vastuun jonkun toisen niskoille, etkä kanna sitä itse.



Kun kerran on faktaa tarjolla siitä, että kotisynnytys on yhtä turvallista kuin sairaalasynnytys, miksi jatkaa länkytystä? Kuten jo todettu, sairaalakäytännöt aiheuttavat monet niistä komplikaatioista, joihin täälläkin vedotaan, kun puhutaan että sairaala n turvallisempi paikka synnyttää. Kukaan ei sitäpaitsi tiedä miten sama sairaalasynnytys olisi mennyt kotona, on niin vaikea arvioida esim. stressin vaikutusta synnytyksen kulkuun.

En väittänytkään tietäväni kaikkea kaikesta, niinkuin tunnut tietävän.. Olen itsekin käynyt pelkopolilla toista odottaessa sentakia kun ensimmäisen synnytyksen kätilö jätti traumat..



Olen synnyttänyt 3 eri sairaalassa ja saanut näin omaa kokemusta ja oppinut, että omat mielipiteet kertomalla ja päättäväisesti toimimalla pärjää suomenmaassakin! Lisäksi itsellänikin on laaja tuttavapiiri ympäri suomenmaan ja sieltä löytyy monenlaisia synnytyskertomuksia..



Vaahtoa vaan kotisynnytyksen puolesta, mutta entä kun se repaleinen kohtuun kiinnittynyt istukka osuu omalle kohdallesi vaikka olitkin terve eikä mitään ole enää tehtävissä, siinä kuolet sekä sinä että vauva.



Ajattelemisen aihetta

Minä en voisi kyllä elää sen tiedon kanssa, että jos kotisynnytys menisikin mallikkaasti, mutta vauvalla olisikin joku vamma tms hätä joka selviäisi vasta synnyttyä, ja menehtyisi ennenkö ehtii sairaalaan. Siis en voisi elää sen tiedon kanssa että jos olisin synnyttänyt sairaalassa, olisi lapseni saanut elää.



Tämähän nyt on ihan hypoteettinen tilanne, mutta täysin mahdollinen, ja olisi riittävä peruste minulle sairaalasynnytykseen. Apu on lähempänä kaikille, kaikkia ongelmia ei aina nähdä etukäteen.



Itse ei tarvitse moista miettiä, kun omat lapset ovat syntyneet ennenaikaisina keskosina sektiolla eikä mikään muu synnytys" tapa" olisi tullut kysymykseenkään. Toisekseen asun niin kaukana sairaalasta että kotisynnytys täällä olisi ihan järjetöntä.

En halua kenenkään valintaa kyseenalaistaa, jokainen on sen varmasti itse arvioinut. Mutta itselläni oli niin sanottu riskitön raskaus, tosin olin ensisynnyttäjä. Synnytyksessä meni yhtä ja toista pieleen ja sairaalassa sanottiin, että en kadun toiselta puoleltakaan olisi ehtinyt ajoissa sairaalaan vaan henki olisi mennyt. Niin, että omasta mielestäni sairaalan meno on riskien minimointia.

Minä olen nyt kakkosta odottaessani pohtinut välillä ihan tosissani kotisynnytystä vaihtoehtona sairaalalle. Esikoisen kätilö ja jo polilta alkaen henkilökunta ei kuunnellut minua yhtään, eikä se todellakaan tehnyt oloani luottavaisemmaksi.



(lyhyesti piiiiiitkä tarina: menin normaali yliaikakontrolliin, josta määrättiin osastolle, jossa käynnistettiin vasten tahtoani, en saanut pyynnöstä huolimatta edes keskustella määränneen lääkärin kanssa, lähti heti käyntiin ekasta pilleristä, synnytys kesti noin 9h. Epiduraali laitettiin kun pyysin kivunlievitystä, en kuitenkaan saanut mitään vaihtoehtoja (ammehuoneessa olin, mutta ammeeseen en päässyt, kun kätilö ei päästänyt), sänkyyn olin sidottuna osastollemenosta (aamupvä klo10) lapsen syntymään ja suihkuumenoon klo 05.00 asti, jolloin en sitten enää pysynytkään pystyssä ja oksensin. Kätilö ei todellakaan mitenkään lohduttanut, hyvä, ettei käskenyt itse siivoamaan... Olin siis todellakin huumattu sänkyynsidottu äiti ja mikä hienointa, MISSÄÄN, ei istukan virtauksissa, vauvan sydänäänissä, verenpaineessa EI MISSÄÄN ollut raskaus- eikä synnytysaikana mitään vikaa, ei pienintäkään poikkeamaa.)



Välillä sain jo mieleni tasaantumaan ja pystyin asiasta itkemättä puhumaan, mutta pikkukakkosen odotus nosti taas sen kaiken pintaan.



Minä siis menin sairaalaan ihan hyvällä ja luottavaisella mielellä, mutta henkilökunta siellä kyllä pilasi pelkopolin hyvän pohjatyön totaalisesti. Naurettavaa sairaalan mainostaa, että " synnytys on luonnollinen tapahtuma" ja " henkilökunta on synnyttäjää auttamassa" kun totuus on kuitenkin se, että henkilökunta siellä määrää, eikä itsellä ole mitään sanomista. Ja kyse on todellakin ihan asennejutuista, eikä siitä, että olisin jotain toimenpidettä vastoin turvallisuutta vastustanut tai kyseenalaistanut. Ja kyllä, ihan Suomesta löytyy tämäkin paikka.



Että kun taas on ihan riskitön raskaus ollut ja hyvä tuntuma vauvaan, kuten ensimmäiseenkin, niin kotisynnytys oli minulle todellakin vakava vaihtoehto. Se vaan on niin vaikea järjestää Suomessa, että pitää olla suhteita, joita mulla ei ole, että se onnistuisi. Ihan ilman ammattiapua en rohkenisi ajatellakaan ainakaan vielä synnyttäväni.



Ja jotenkin tuntuu, että kotona joutuisi esim. itse siivoamaan, sairaalassa voi " sotkea" huoletta (en nyt siis mitään sikana elämistä tarkoita, vaan ihan normaalit vuodot yms.), ja kaapissa on aina puhdasta (joskaan ei niin muodinmukaista) ylle ja alle.

Viimeksi olin niin kivuissani, että huusin (osin tarkoituksellakin), en kokisi sitä miellyttäväksi tehdä kerrostalossa klo12 yöllä...



Vesiamme meille ei mahdu järkevästi mihinkään (voi miksi kylpyammeet on poistettu, miksi...), tällä kertaa laitan vaikka itse sen veden valumaan, jos ei muuten onnistu (jos siis niin hyvä säkä käy, että ammehuoneeseen pääsen).



Kotoa täytyisi " siivota" koirat ja lapsi pois, on se niillekin mukavampi, että joku tulee kotiin pitämään huolta, kuin että roudataan kaikki hoitoon.



Kotona aion olla synnytyksen alkaessa niin pitkään kuin uskallan ja olen pakannut melkoisen arsenaalin tavaraa (esim. rentoutuslevyjä, homeopaattisia lääkkeitä) helpottamaan sairaalassaoloa. Tällä kertaa olen vaan varustautunut " sota-asenteella" , josta viimeksi luovuin, kun kaikki pelkopolilla olivat niin vakuuttavia. Niitä pr-hommia vaan hoitavat eri ihmiset kuin " varsinaisia" hommia... Että vähän latistaa mieltä mennä " taistelemaan" oikeuksistaan, jotka lukevat mm. sairaalan nettisivuilla, mutta ei tässä muukaan auta. Olen myös miestä yrittänyt kouluttaa, että en ole potilas, vaan haluan synnyttää aktiivisesti, ilman huumausta (joka kesti ainakin kaksi päivää), NIIN KAUAN kuin kaikki on vauvalla ja minulla hyvin. Mahdollisissa hätätilanteissa luotetaan tietysti henkilökuntaan, niihin emme koe juuri voivamme valmistautua.



Peräänkuuluttaisin kuitenkin sairaalan vastuuta kaikissa tehdyissä toimenpiteissä, on olemassa tutkimustietoa (muistaakseni jo aiemminkin mainitun ASry:n sivuilla), että lääketieteellinen sekaantuminen synnytyksen kulkuun aiheuttaa useimmiten " lumipalloefektin" =eli kun jotain tehdään, niin joudutaan tekemään muutakin.



Miksei saisi synnyttää luomusti ja kodinomaisesti sairaalassa? En usko, että se olisi mikään mahdoton taloudellinen investointi, kun ottaa huomioon, kuinka paljon henkisiä traumoja vähennetään ja siten synnyttäjän henkisiä (ja sitä kautta myös fyysisiä) voimavaroja saadaan käyttöön ihan asenteella ja pienillä sisustuksellisilla asioilla. Lääketiede olisi sitten nurkan takana passissa, jos olisi tarve.



eli, en siis ole kotona synnyttämässä, mutta toivoisin sairaalaympäristöltä myötämielisyyttä omia toiveitani kohtaan. Kun nyt en kuitenkaan ole mitään tyylihuonekaluja tai tietynvärisiä seiniä haluamassa, vaan ihan vaan ystävällistä ja inhimillistä kohtelua. Ja että edes kysyttäisiin tai kerrottaisiin, mitä tehdään ja tapahtuu.

Nimim Sederiina, älä nyt viitsi. Tietenkin myös kotisynnytyksessä ennakoidaan komplikaatioita ja lähdetään välittömästi sairaalaan jos tarve on! Kätilöt soittavat ambulanssin joka siirtää. Näin tapahtuu täällä Englannissa noin 10% kotisynnytyksistä, ja tähän jokainen kotona synnttävä nainen varautuu. Näissä siirtotapauksissa naiset ovat tutkimusten mukaan kokeneet kuitenkin kotona siirtoon asti olon erittäin positiivisena asiana eivätkä vaihtaisi tätä aikaa kotona missään nimessä sairaalaan.

Vauva tai äiti voisi kuolla kotona ilman sairaalan apuja jos kyse olisi näistä äärimmäisen äkillisistä ja todellakin yllättävistä hätätilanteista joista täällä oli puhe. Mitkä ovat todella todella harvinaisia! Ja kuten sanoin, sairaalassa synnytykseen kuolee tai siinä vammautuu sitten muista syistä äitejä ja vauvoja, syistä joita kotona ei olisi. Kuten joku mainitsi, epiduraalissakin on kaameat riskit. Samoin keisarinleikkauksessa.

Todennäköisempää minun ON todellakin varautua kolariin kuin vauvani tai itseni kuolemaan kotisynnytyksessä :)



Kamomilla

Minä en halua arvostella kenenkään valintoja, jokainen tekee itse omat valintansa ja elää sen mukaan.



Tahdoin vain tuoda oman mielipiteeni julki, sehän tässä kai oli tarkoitus että kaikki saavat keskustella aiheesta! Jos joku haluaa synnyttää kotona niin siitä vaan, pitää vaan muistaa että jos jotain sattuu on itse siitä vastuussa, eikö?



Suomessa on hiukan eri tasolla kotisynnytkset kun esim englannissa tai Hollannissa missä se on todellinen vaihtoehto. itselläni kun on matkaa lähimpään sairaalaan yli 60km ja tänne peräkylään ei edes saa ambulanssia alle 10min niin siinäkin yksi syy miksi en edes harkitse kotisynnytystä.



Sairaalasta piti sanoa että eipä ne nykyään ole kolkkoja ja kirkkain valoin varustettuja laitoksia, vesisynnytyskin on joissain sairaaloissa mahdollinen ja saunaankin voi päästä avautumisvaiheessa (en nyt muista mikä sairaala se oli missä saunaan pääsi), Joka kerta kun olen synnyttänyt on huoneessa ollut himmeä valaistus ja kätilö on puuttunut asioihin vain jos on pyydetty tai on ollut tarvetta.



Tsemppiä vaan kaikille synnytyksiin, oli ne sitten kotona tai sairaalassa.



S

Mietin ensin synnytystalon ja sairaalan välillä ja päädyin sairaalaan muutamista syistä. Ensiksi kipupelko eli halusin synnyttää paikassa jossa tarvittaessa saan kivunlievitystä. Toiseksi, sairaalassa sain viettää muutaman päivän ja kerätä näin voimia sekä palautua synnytyksestä, kotona kun oli odottamassa 6-vuotias esikoinen ja kotityöt joita itseni tuntien en olisi osannut jättää noteeraamatta ja antaa miehelle hoidettavaksi. Kolmas, itselleni erittäin tärkeä syy oli se, että hätätilanteessa apu on lähellä, jos jotain menee pieleen. Kotisynnytys ei olisi tullut mieleenkään. Ei kannata alkaa vertailemaan kotisynnytysten määriä Suomen ja jonkun Hollannin kanssa, Suomessa kun niitä sairaaloita on aika paljon vähemmän ja harvemmassa kuin Hollannissa. Jos raskaus on edennyt normaalisti ja äiti voi hyvin niin kotisynnytys on mielestäni ihan ok, ei vain sovi minulle. Kannattaa kuitenkin varmistaa, että sairaalaan pääsee nopeasti siltä varalta jos jotain menee pieleen.

Äitiyden myötä olen havainnut, että lapsen/lasten etu menee aina edelle. En ole valmis ottamaan tietoisia riskejä minkään asian suhteen. Tehtäväni äitinä on huolehtia lapsistani parhaalla mahdollisella tavalla, mutta myös tehtävä huolehtia itsestäni parhaalla mahdollisella tavalla, jotta lapset eivät menetä äitiään äidin riskinottohalukkuuden vuoksi. Tämä näkyy kaikissa asioissa mitä teen eikä siis liity pelkästään synnytyspaikan valintaan.



masuli81

+ tytöt 2v7kk, 10kk ja 10kk

En ymmärrä miten joku voi ottaa sellaisen (lisä)riskin ja leikkiä omalla ja tulevan lapsen terveydellä synnyttämällä kotona. Ja vain siksi, että saisi itselleen hienon kokemuksen. Miten voi antaa ikinä itselleen anteeksi, jos jotain tapahtuu esim. lapsi vammautuu? En halua tuomita, mutta en vain kertakaikkiaaan pysty ymmärtämään tällaista filosofiaa. Tietenkin sairaalassakin voi tapahtua mitä vain ja kaikkeen ei voida varautua, mutta onhan se nyt ihan selvä, että siellä on parempi valmius selviytyä paremmin hätätilanteissa. Vaikka edelliset synnytykset olisivat menneet leikiten, ei mikään takaa, että seuraavassa ei voisi tapahtua jotain yllättävää. Oma lapseni ei olisi todennäköisesti ikinä tullut elävänä/terveenä ulos kotona ja empä olisi minäkään hengissä. Kotisynnytykset ovat arkipäivää kehitysmaissa ja niimpä on synnytyksiin kuoleminenkin. Suomessa on vara valita lapsen ja äidin kannalta turvallisempi vaihtoehto. Kotona synnyttäminen pitäisi olla kiellettyä tai ainakaan sitä ei saisi tukea millään tavalla varteenotettavana vaihtoehtona.

Lukekaa itse Unicefin tilastot, kaikki vauvojen ja äitien kuolleisuusluvut ovat moninkertaisia Suomeen verrattuna. Esim. äitiyskuolleisuus on yli kaksinkertainen Hollannissa. Sama koskee myös vauvoja ennen ja jälkeen syntymän.

Eli selkeyden vuoksi en ikinä synnyttäisi kotona, tosin tuskin minua kukaan täyspäinen kätilö huolisikaan kotisynnytykseen potilaakseen. Kaikki kolme raskautta ovat olleet ns. riskiraskauksia, joissa on vauvat häädetty tavalla tai toisella useampi viikko ennen laskettua aikaa joko vauvan tai äidin huonon voinnin takia. Joten luomusynnytys on ollut kaukana ja olisi kyllä mukavaa jos saisi edes itsestään käynnistyneen synnytyksen vielä kokea....



mutta, mutta... kotisynnytyksistä useissa länsimaissa tehdyissä tutkimuksissa, joissa on vertailtu kotisynnytyksiä ja sairaalasynnytyksiä ns. matalan riskin potilailla ts. terveet äidit, joilla raskaus sujunut normaalisti meta-analyysit ovat osoittaneet, että riskit ovat synnytyspaikasta riippumatta samanlaiset. Ja totta on, että esim. episiotomioita tehdään kotisynnytyksissä vähemmän. Joten en ainakaan minä ajatellut haukkua näiden faktojen perusteella kotisynnyttäjiä.



Mukavaa oli kyllä, että tästäkin on syntynyt keskustelua tällä palstalla, itse asiassa tämä ketju kirvoitti minua ottamaan asioista tosiaan selvää ja mielipiteeni kotisynnytyksen turvallisuudesta on nyt aivan toista noiden tutkimustulosten jälkeen, vaikkakin en mikään kotisynnyttäjäkandidaatti olekaan!

Ihan oli pakko tulla ja kirjoittaa omia ajatuksia koti ja sairaalasynnytyksestä. Odotan ensimmäistä lastani ja synnytys tapahtuu siis Hollannissa. Mieheni on Hollantilainen ja koko raskauden seuranta on tapahtunut siis paikallisissa oloissa.



Ensimmäisellä neuvola kerralla kyseltiin jo miten haluan synnyttää kotona vai sairaalassa ja aionko imettää? Vastasin että sairaalassa haluan synnyttää ja aion imettää. Siihen kätilö totesi että kotisynnytykset on ihan yhtä turvallisia kuin sairaalasynnytykset ja ei siellä sairaalassa kauaa olla vaan käydään vaan synnyttämässä. Kotona kun synnyttää niin se on ilmainen ja jos haluaa sairaalaan niin se maksaa. Kysyin hintaa niin arvio oli joku 300 euroa, riippuu kai omasta vakuutuksesta. Mutta jos neuvola määrää synnyttämään sairaalaan niin sitten on ilmainen.



Hollantilaiset on tunnetusti pihejä, joten siksi kai moni täällä valitsee kotisynnytyksen. ;-)



No lähinnä kaikilta vastaantulevilta ihmisiltä olen saanut kritiikkiä siitä että synnytän sairaalassa. Pikkasen tuntuu hassulta. Kun olen kysellyt kotisynnytyksen etuja tuntemiltani naisilta, jotka ovay kotona synnyttäneet sanovat että on kotoista ja voi tehdä odotellessa mitä haluaa, käydä vaikka suihkussa. Ja että kotisynnytys on turvallinen. Ei ole muita häiritsemässä. Suunnilleen kaikki odottavat äidit pyritään aivopestä kotissynnytykseen.



Yksi mies ja yksi neuvolan täti ymmärsi valintani. Muuten on kritiikkiä tullut alan ihmisiltäkin tyyliin, niin että ulkomaalaiset haluavat aina sairaalasynnytyksen.



No tällä hetkellä kritiikin määrä on onneksi vähentynyt, kun ensi viikolla saan tietää pakotetaanko minut sairaalasynnytykseen. Sikiö on liian pieni joten kuulun ehkä riskisynnäjiin. Ja vaikkei pakotetakaan sairaalaan niin olen tyytyväinen valintaani. Tosin, kun on pakotettu sairaalaan niin ei tarvi ehkä niin paljon selitellä.



Kotoisuus ei minulle ole niin tärkeää kun yritän saada vauvan ulos. Voin nauttia kodista ja vauvasta sitten sairaalasta pääsyn jälkeenkin.



Niin ja täällä todella noita kuolemia ilmeisesti tapahtuu enemmän kuin Suomessa. Mieheni siskon vauva kuoli vatsaan 8 kk:lla ei saatu ajoissa pois. Tarkkaan en tiedä mikä meni pieleen. Samoin mieheni sisko kuoli ennen syntymää samoihin aikoisin.



Niin täytyy vielä sanoa että sain vakuutusyhtyöltä paketin, joka sisältää, sängynsuojuksen, sidetarpeita, puhdistusaineita yms. Tulee ottaa omat tarvikkeet mukaan sairaalaan. Aika hassua, no onneksi on hyvä vakuutus että saatiin ne ilmaiseksi =) Niin ja kun täällä halutaan pissanäyte niin pitää itse hommata purkki.



Eli kyllä tämän kokemuksen jälkeen osaan arvostaa Suomen sairaalaa ja systeemejä eli nauttikaa ilmaisesta sairaalasynnytyksestä.

Kamu75:

En ymmärrä miten joku voi ottaa sellaisen (lisä)riskin ja leikkiä omalla ja tulevan lapsen terveydellä synnyttämällä kotona. Ja vain siksi, että saisi itselleen hienon kokemuksen.

No niin, oletpa taas onnistuneesti sisäistänyt kotisynnytyksen pointin ;-)

Kotisynnytykset ovat arkipäivää kehitysmaissa ja niimpä on synnytyksiin kuoleminenkin.

Kotisynnytykset ovat arkipäivää myös LÄNSImaissa, joissa kuolleisuus ei ole yhtään sen suurempi kuin Suomessakaan.

Suomessa on vara valita lapsen ja äidin kannalta turvallisempi vaihtoehto.

Sori vaan, mutta tutkimukset ja faktat sanovat toista. Kun on kaikki mahdolliset riskit eliminoitu niin hyvin kuin vaan voidaan, on kotisynnytyksen todettu olevan VÄHINTÄÄN yhtä turvallinen kuin sairaalasynnytyksen. Sinä voit ihan rauhassa uskoa mitä haluat, mutta tämä on sitä uusinta FAKTAA. Mutta en oletakaan, että sinä kotisynnytystä vastustavana edes ajan hermolla tässä asiassa pysyisitkään :-)

Kotona synnyttäminen pitäisi olla kiellettyä tai ainakaan sitä ei saisi tukea millään tavalla varteenotettavana vaihtoehtona.

Tässäpä se taitaa suvaitsevaisuutesi kiteytyäkin :-) Ymmärrän kyllä, että olet tätä mieltä oman synnytyskokemuksesi pohjalta, mutta hyvä olisi muistaa, että synnytykset ovat erilaisia. Ihmiset ovat erilaisia - sallittakoon jokaiselle edes jonkinlainen vapaus tässä asiassa, ilman että aletaan tuomita, eikös vaan?

Itse en luultavasti olisi hengissä jos olisin kotona synnyttänyt. Lapsen sydnäänet laskivat ja hänet oli pakko ottaa imukupilla ulos. Minä taas menetin 2 litraa verta ja sain tipan joka edisti kohdun supitumista ja vuodon loppumista. Kotona olisin kenties vuotanut kuiviin ja lapseni olisi voinut saada aivovaurion.



Myös erittäin hyvän ystäväni synnytys loppui imukupin käyttöön pitkittyneen ponnistusvaiheen takia, toisella tehtiin kiireellinen sektio. Vain yksi ystävänni on synnyttänyt täysin ' normaalisti' .



Eli poitti on se, että riskejä synnytyksessä on aina, mutta sairaalassa hätätilanteista selviydytään paremmin. Mitä tehdään kotisynnytyksessä jos lapsi on esim virhetarjonnassa eikä mahdu ulos? Kutsutaan varmaan ambulanssi. Eikä lapsen sydänääniä ole mahdollista seurata yhtä tarkasti kuin sairaalassa.



Minä ainakin panen lapsen edun edelle ja haluan että hänen kannaltaan minimoidaan kaikki riskit. Mielestäni kotisynnytys on turhaa elämysmatkailua jossa otetaan TIETOISESTI TURHIA RISKEJÄ. Synnyttäkää sitten vaikka sairaalassa täysin luomuna mieluummin kuin kotona. Ei siellä sairaalassa kukaan pakota kivunlienitystä ottamaan mutta valmiudet hoitaa hätätilanteet on kuitenkin tarkolla.