Miksi synnyttää sairaalassa?

Kuitenkaan itse en ole koskaan harkinnut kotisynnytystä, ja hyvä niin, sillä molemmissa synnytyksissäni on ollut odottamattomia elementtejä. Ekassa tuli yllättävä runsas vuoto, tokassa selvisi vasta loppumetreillä vauvan iso koko (ultrassa - käsikopelolla kokeneetkin kätilöt olivat arvioineet kilon alakanttiin) ja sektiossa sitten lisäksi virhetarjonta, ja taas tuli runsas vuoto. On kyllä mietityttänyt jälkeenpäin, olisinko selvinnyt hengissä kummastakaan synnytyksestä, jälkimmäisessä ei ehkä vauvakaan. Näihin vuotoihinhan ennen vanhaan kotisynnytyksissä kuoltiin aika usein, eikä niitä voi mitenkään ennakoida, paitsi monisynnyttäjillä, jos on vuototaipumus. En tiedä, onko kätilöllä nykyisissä kotisynnytksissä joitakin keinoja runsaiden vuotojen hoitamiseen.



Mutta kuten sanottu, ymmärrän kotisynnytyksen haluavia ihan hyvin enkä kritisoi kenenkään valintaa. Kaikkea ei voi tässä elämässä ihminen hallita kuitenkaan, jokaisen on vain sitten itse punnittava riskit ja edut ja elettävä oman päätöksensä kanssa.

Jos kerran on olemassa riski, miksi ottaa se? Itseni lisäksi tunnen henkilökohtaisesti yhden ja tiedän parin muun joilla on tapahtunut yllättävää synnytyksessä. Eivätkä he olisi täällä siitä välttämättä kertomassa, jos olisivat synnyttäneet kotona.

Sikiön/lapsen hyvinvoinnin voivat vaarantaa monet asiat, jotka eivät vaan näytä yhtä dramaattisilta tai joita ei tavallisesti tulla ajatelleeksi. Vaikkapa liian vähäinen liikunta, epäterveellinen ruokavalio, melusaaste, päivähoito, rokotukset, automatkat...ihan vain joitakin (ainakin jonkun mielestä) riskejä mainitakseni. Sairaalasynnytyksessäkin jonkinasteisia riskejä vauvalle ovat esim. kaikki lääkkeelliset kivunlievitykset ja äidin turha makuuttaminen sängyssä. Useimpien mielestä on ok ottaa vaikkapa spinaalipuudutus mutta vastuutonta synnyttää kotona, mutta mun mielestä me määritellään jokainen itse se, millaisia riskejä ollaan valmiita ottamaan. Itse olen esim. juonut pari siideriä raskausaikana ja pannut lapseni hoitoon alle 2-vuotiaana ja olen ihan valmis elämään sen kanssa, että jonkun toisen mielestä olen vaarantanut lapseni hyvinvoinnin näin tehdessäni. Tää meni jo ehkä aika filosofiseksi, mutta jos joku ymmärsi pointtini, niin kiva.



Olen aika varma, ettei ole olemassa mitään laajaa tutkimusta nykyajan kotisynnytyksistä. Eli emme voi tietää, kuinka todennäköisesti sellainen johtaa ongelmiin, lapsen vammautumiseen tms., joten emme myöskään voi väittää oikeastaan sitä tai tätä siitä, miten iso riski siinä otetaan.

Mulla kävi samoin - synnytys meni hienosti ja olokin oli hetken loistava. Sitten kohtuun posahti 2l verta ja menetin tajuntani. Tukka putkella leikkaussaliin kaavittavaksi. Kotona tai edes pienessä sairaalassa olisin jo kuollut. Kuulin samanlaisesta tapauksesta, jossa sama oli sattunut kun äiti oli päässyt jo osastolle. Se äiti kuoli...

Mä peesaan pitkälti Njoammilia. Riskejä liittyy aina ja kaikkeen. Kotisynnytyksiin täytyy Suomessa (onneksi) varautua tarkkaan, meillähän tilanne ei ole niin hyvä kuin monissa muissa maissa. Toisaalta, meillä on suht hyvä neuvolajärjestelmä, joka karsii osan riskeistä.



Mielestäni kotisynnytys ei ole yhtä turvallinen kuin synnytys sairaalaoloissa, ei äidin eikä vauvan kannalta. Riskit voivat olla pieniä, mutta äärimmäisen ikäviä, jos ne sattuvat omalle kohdalle. Mulle kotisynnytys ei ole mikään vaihtoehto. Esikoinen syntyi yllätyspienenä ja tarvitsi nopean ulosauton sekä lisähappea. Mielestäni kukin tehköön päätöksensä itse. Toivon vain, että mahdollisille riskeille suodaan muutama ajatus, mietitään varasuunnitelmia eikä oleteta, että synnytyksen luonnollisuus olisi automaattisesti sama asia kuin turvallisuus. Luonnollista on sekin, että synnytyksissä kuolee äitejä ja vauvoja.

Ei kai ole mitenkään saman arvoiset riskit lapsen laittaminen päivähoitoon kuin kotisynnytys? Päivähoitoon ei voi kuolla (no, toki voi, kun ainahan voi kuolla) mutta kotisynnytykseen liittyy valtava riski, jos ei nyt aivan kuolla mutta vaurioitua vakavasti. Ja kuten tässäkin ketjussa on tullut ilmi tapauksia, niin kuolema olisi tullut kotona. Joten ei kai kotisynnytystä voi perustella sanoen " aina on riskejä" ???

Minä olen se paha joka aloitti tämän aiheen...

Sanoisin sen verran kaikille ennakkoluuloisille ja stereotypioihin uskoville että kotisynnytys on todistettavasti aivan yhtä turvallinen kuin sairaalasynnytys. Näin vain on näppylät.



Joku kirjoitti tähän ketjuun aiemmin seuraavan:

" ..se tutkitusti todistettu tosiseikka että mitä enemmän synnytyksen kulkuun puututaan ns. ulkopuolelta, sitä suurempi on komplikaatioiden riski."

Elikkä sairaalasynnytyksissä on vielä tämä teknologian ja lääketieteen asiaan sekaantuminen riskinä jota kotisynnytyksessä ei ole. Yleensä, ainakin täällä Englannissa, kotisynnyttäjä EI ole ensisynnyttäjä, ja todellakin raskauden on täytynyt olla täysin ns.riskitön. Useamman lapsen synnyttäneenä kotisynnytyksen VALITSEVA nainen tuntee kehonsa ja itsensä synnyttäjänä, ja osaa harjoittaa ns.aktiivista synnytystä joka on NIIN paljon paremmaksi sekä äidille että vauvalle. Tähän hommaan eivät lähde ihmiset jotka eivät koe olevansa hallinnassa omasta kehostaan, jotka kauhistelevat riskejä, tai pelkäävät kipua. Synnytys on maailman luonnollisin tapahtuma naiselle.



Ennakkoluuloisille heittäisin seuraavanlaisen vertauksen; Autoilen lasteni kanssa Lontoon liikenteessä päivittäin, kuten monet teistäkin autoilette omilla, joskin luultavasti hiljaisemmilla teillänne. Lasteni sekä itseni riski kuolla liikenteessä on todennäkäisesti hurjan verran suurempi kuin kotisynnytyksen kuolemanvaara. Autoilen täällä omasta valinnastani, vaikka voisinhan muuttaa metsän keskelle, tai pysyä neljän seinän sisällä. Valitsen siis lapsilleni tämän " kauhean vaaran" !

Tämän lisäksi elämässä on monia muitakin asioita joiden vaaroja joku aina kauhistelee, ihan jokapäiväisiä asioita. Valitsen kotisynnytyksen koska se on todennäköisesti parempi vaihtoehto minulle ja vauvalleni, ottaen huomioon että siihen liittyy riski, kuten sairaalasynnytykseenkin. Joku voi perustella kantaansa että jos on minuuteista kiinni oleva hätätilanne niin kotisynnytys on vaarallisempi kuin sairaalasynnytys. Kotisynnytys ei siis kaikenkaikkiaan kuitenkaan ole yhtään vaarallisempi; ehkä siinä on tuo " minuuteista kiinni" oleva hätätilanteen riski, mutta sairaalasynnytyksessä on paljon paljon enemmän muita, myöskin kuolemanvaaran tilanteita (joita kokevat nimenomaan nuo huumatut letkuilla koneissa kiinni makaavat naiset), että kun laittaa yhteen yks plus yks niin kotisynnytys ei ole yhtään vaarallisempi, näin kymmenennen kerran se lausuttuna..

Ja ajatelkaa tota autoiluesimerkkiä jos se auttaa ollenkaan ymmärtämään...



kamomilla

Olen kanssasi Kamomilla samoilla linjoilla. Riskejähän löytyy mistä tahansa, jos niitä hakemalla haetaan. Ja muuten, et ole kaiken pahan alku, ei se haittaa jos herättää keskustelua. Kuitenkin varmasti arvasit ketjun perustaessasi, että kovaakin arvostelua tai torjuntaa saattaa esiintyä. Ei sekään ole paha juttu, uuvuttavaa tosin ehkä.



Ymmärrän kyllä myös niiden asennoitumisen, joille on sitten synnytyksessä jotain poikkeavaa sattunut. Viime vuonna kuulin erään tuttumme tutun kuolleen synnytykseen, mikä on tosi harvinaista nykyaikana, kuitenkaan hänen omaisiaan ei varmaan kauheasti naurattaisi kuunnella juttuja kotisynnytyksestä.



Samaa on minun mielestäni esim. se, että kautta aikojen on annettu erilaisia ohjeita, tulisiko vauvoja nukuttaa vatsallaan vaiko selällään. Jos esim. joku on nukuttanut sitten lastaan vatsallaan, tämä on sattunut oksentamaan ja tukehtumaan siihen, niin sille äidille olisi varmaan ihan turha mennä sanomaan että vatsallaan on ihan turvallista nukuttaa (ottamatta tähän asiaan kantaa, otan sen vaan esimerkiksi, sillä välillä on sanottu että vatsallaan on paras tapa ja sitte kohta taas että selällään, eli molemmat varmaan ihan yhtä ok, riskeineen). Ymmärrän siis niitä, joista kotisynnytys saattaa tuntua valtavalta riskiltä omien kokemusten perusteella (suuri verenvuoto jne.)



Mutta minunkin mielestäni tuo autoesimerkki on hyvä. Ottaen huomioon kuinka paljon ihmisiä kuolee ja vammautuu liikenteessä päivittäin, ja silti nousemme autoon joka ikinen päivä.



Joillekin kotisynnytys tuntuu jopa riskittömämmältä vaihtoehdolta sairaalasynnytykseen verrattuna. On huomioitava sellainen seikka että ihminen on psykofyysinen kokonaisuus. Voi olla arvaamattoman suuri merkitys synnytyksen kulkuun sillä, kuinka rauhalliseksi ja kotoisaksi synnyttäjä olonsa tuntee, se vaikuttaa stressihormonien kuin myös endorfiinin määrään veressä, mikä puolestaan voi vaikuttaa synnytyksen etenemiseen, kipuihin, verenkiertoon. Jos ja kun joku tuntee olonsa varmemmaksi kotona, niin hänelle se varmasti on riskittömämpi vaihtoehto. Varmasti myös suurimmalle osalle taas sairaala ja kontrollointi luo turvallisuuden tunteen ja se on minun mielestäni ihan ok. Voisi myös heittää ilmaan kysymyksen -tahallaan kuitenkaan provosoimatta, että näillä, joilla on esim. tullut ns. normaalin synnytyksen jälkeen vaikkapa runsas verenvuoto, että eihän sitä koskaan tiedä olisiko sitä edes kotisynnytyksessä tullut? Kaikkihan vaikuttaa kaikkeen, mitä synnytyksen aikana on tehty jne.



Mutta se siitä. Teille, jotka sanotte, että " miksi kukaan järkevä ihminen synnyttäisi kotona" , jos se teistä on niin kamalaa ja vastuutonta niin antakaa meidän " tyhmien" sitten keskittyä ja paneutua siihen kuitenkaan haukkumatta, tiedämme kuitenkin millä asialla olemme. Voittehan sitten sanoa, että se on oma ongelmamme, jos jotain sattuu. Ei voi väittää että kotisynnyttäjät valitsevat tietoisen riskin synnyttäessään kotona. Synnytys ja syntymähän on aina riski riippumatta missä se tapahtuu. On nimittäin tosiasia, että selvittyään hengissä omasta syntymästään, on ihmisellä suurin todennäköisyys kuolla vasta n. 75 vuoden päästä.



Aiheesta on ollut mielenkiintoista keskustella, mutta osa kommenteista taas on mielestäni mutu-tuntumalla annettua kauhistelua, itse ainakin olen pyrkinyt perehtymään puolustamaani asiaan mahdollisimman hyvin ja perustelemaan kantaani faktoilla.



Mutta hyvä että on ollut keskustelua.

Iloista joulunodotusta kaikille!



envis

divaani kirjoitti:

mutta kotisynnytykseen liittyy valtava riski, jos ei nyt aivan kuolla mutta vaurioitua vakavasti.



Kyllä se riski on ihan varmasti kaikissa synnytyksissä, vai onko sinulla tästä jotain tarkempaa tietoa liittyen nimenomaan kotisynnytyksiin? Ottaisin ihan mielelläni vastaan.

Eri käytäntöjä ja eri maiden tilanteita on tavattoman vaikea verrata, mutta sen toteaisin, että nykyään pyritään takaamaan kehitysmaissakin nopea pääsy kohtuullisen tasoiseen sairaalaan kuin että koulutettaisiin paikan päälle ammattitaitoisia kätilöitä. Molempi parempi, tietysti, mutta äitien ja vauvojen henkiä säästää tehokkaimmin asianmukainen lääketieteellinen hoito. Näin siis väestötasolla.

Kotisynnytyksissä riskit ovat usein suurempia kuin sairaalassa (voi tietty joissain tapauksissa olla toisinkinpäin); kyse on siitä, kuinka suuren riskin hyväksyy ja miten riskiin varautuu. Eikä sairaalassakaan muuten välttämättä synnytetä huumattuna ja sänkyyn sidottuna.

envis:

divaani kirjoitti:

mutta kotisynnytykseen liittyy valtava riski, jos ei nyt aivan kuolla mutta vaurioitua vakavasti.

Kyllä se riski on ihan varmasti kaikissa synnytyksissä, vai onko sinulla tästä jotain tarkempaa tietoa liittyen nimenomaan kotisynnytyksiin? Ottaisin ihan mielelläni vastaan.

vaan haluan keskustella asiasta. En oikeastaan edes tiedä miksi tämä minua kiinnostaa, kaksi lasta syntynyt sairaalassa eikä itsellä ole ikinä ollut edes mielessä kotisynnytys. Taisin edelliseen ketjuun kirjoittaa minun mielessäni pyöriviä kysymyksiä koskien kotisynnytystä. Ja olen itse juurikin pohtinut tilannetta,jossa sairaalaan olisi päästävä heti tai muuten jompi kumpi kuolee. Otetaan nyt vaikka tuo täysin ennakoimaton verenvuoto esimerkiksi.



Joku kysyi onko minulla faktaa siitä, että kotisynnytys on turvattomampi kuin sairaalasynnytys. Ei ole. En tosiaankaan ole perehtynyt aiheeseen yhtään, kuten olen jo sanonut. mutta silti ajattelen että saan kysyä jotain teiltä, jotka olette kotisynnytyksiin perehtyneet ja siitä kiinnostunut.



Väitteeni siitä, että sairaalassa on vähemmän riskejä, perustuu aivan vain omaan mutu-tuntumaani. Minun järkeni sanoo, että tilanteessa jossa on turvauduttava lääketieteelliseen apuun synnyttäjää auttaakseen, kotisynnytyksessä ollaan erittäin heikoilla jäillä. Ja tällöin kotisynnytyksessä on riski, joka oltaisiin voitu välttää olemalla sairaalassa.



Minulla on kaksi helpohkoa synnytystä takana. Esikoisen synnytyksessä en ehtinyt saada muuta kuin ilokaasua. Ponnistusvaihe kesti ja kesti, vaikka vaihdoin asentoa monta kertaa. En kertaakaan ollut selälläni sänkyyn kahlittuna :). Yhtäkkiä vauvan sydänäänet laski. Siis aivan yllättäen. Ja eivät sieltä enää nousseet. Joten lääkäri tuli paikalle ja otti vauvan imukupilla pois. No, napanuorassa oli yksi todellinen solmu, ja hapen saanti loppumetreillä oli olematonta.



Mitä olisi tapahtunut jos olisin ollut kotona? Miten synnytykseni olisi ollut toisenlainen? Yhtään aktiivisempi en olisi voinut olla, ainut kivunlievitys oli ilokaasu. En todellakaan tiedä miten kätilö olisi kotona ottanut vauvan pois ja mitä olisi tapahtunut.



Minä itse en synnyttäisi kotona (jos se ei vielä jollekin ole selvinnyt :). En tiedä aiheesta juuri mitään, enkä siis voi mihinkään argumentteihin perustuen väitellä asiasta. Silti, MINUN mielestäni kotisynnytykseen liittyy niin paljon riskejä, että en oikeasti ymmärrä miten joku haluaa sellaiset riskit ottaa. Ajattelen niin että vaikka aina elämässä voi sattua vaikka mitä (otetaan vaikka se liikenne-esimerkki) niin itse en halua ottaa sellaista tietoista riskiä joka voisi aiheutua itseni tai syntyvän lapseni kuolemaksi. Riskejä on, mutta ne pitää minimoida. Omassa ajattelussa kotisynnytys on kaikkea muuta kuin riskien minimointia.



Joku sanoi siitä, miten kaikki sairaalassa synnytävät eivät makaa sängyssä huumattuina ja tahdottomina. Mielestäni tässä keskustelussa tuodaan esille sairaalasynnytyksestä vain toinen ääripää. Kenenkään ei ole pakko suostua mihinkään sairaalan toimenpiteisiin. Lääkäri ei tosiaan vastoin synnyttäjän tahtoa työnnä piikkiä selkäytimeen! Käsi sydämelle: kenen synnytys on todella mennyt niin, että vastoin omaa tahtoa onkin yhtäkkiä ollut vahvasti huumattuna letkuihin sidottuna sängyssä???



Luulisin että ihminen, joka on kotisynnytyksen vankka kannattaja, on niin vahva mielipiteiltään että synnytys sairaalassa menee aika lailla luomuna ja aktiivisesti osallistuen läpi. Hyvin vaikea kuvitella että tällainen ihminen ei saisi sairaalassa suutansa auki omaa synnytystä koskevista asioista.



Tulipa pitkä sepustus...



Toivottavasti keskutelu jatkuu _hedelmällisenä_ eikä riitana. Mukavaa synnytystä kaikille, ja ennen kaikkea turvallista synnytystä!

ah, lempiaiheeni.... jos joskus meille suodaan kolmas lapsi, aion synnyttää kotona. Kaksi aiempaa synnystä ovat menneet riskittömästi ja mutkattomasti (veteensynnytyksiä molemmat), joten koen jo tämän pohjalta kuuluvani pieniriskisten ryhmään. Itselläni on kätilöystävä, joka on luvannut tulla hoitamaan synnytykseni.



Minua surettaa suuresti tämä Suomen synnytyskulttuuri. Olisi ihanaa, jos jossain vaiheessa oltaisin Hollannin tasolla, ja kotisynnytys olisi vaihtoehto muiden joukossa. Siellähän kotisynnytysprosentti on 30%, eikä lapsikuolleisuus ole siellä yhtään sen suurempi kuin Suomessakaan.



Mutta niinhän se on, että meistä äideistä ne muutokset lähtee - harmi, että meitä toisinajattelijoita on niin vähän :(

Siinä mielessä ymmärrän sen pointin, että mitä vaan voi sattua ja jopa kotona voi kaatua,lyödä päänsä ja kuolla.

MUTTA ne ovat sattuman varaisia ja ennalta arvaamattomia tilanteita. Itse en ikimaailmassa voisi kuvitella synnyttäväni kotona. Jos jotain sattuisi esim. vauva vammautuisi,kuolisi ym. en pystyisi koskaan antamaan itselleni anteeksi TURHAA riskin ottoa.

Sillä, että synnyttää sairaalassa saa ne riskit minimoitua. Kotisynnytys onTIETOISESTI otettu riski, johon voi hyvinkin vaikuttaa ja estää lapsen/itsensä kuoleman. Jos taas on sitä mieltä, että kohtalo päättä, niin voi hyvin kävellä vaikka sitten junaradalle odottamaan junan tuloa. Jos kohtalo on päättänyt, niin juna pysähtyy.... Kyllä jokainen auttaa itse itseään.

Eikä siellä sairaalassa ole pakko ottaa mitään kivunlievityksiä vastaan. Itsestä se on kiinni.

Jos kolaroi autolla, siihen ei voi ennalta varautua, ok voi muuttaa metsään, mutta kuoleeko sitten nälkään, kun ei pääse työpaikalle tienaamaan rahaa tai käymään kaupassa? Mielestäni se on täysin eri asia kuin kotisynnytyksen järjetön riskin otto.

Periaatteessa minulle on lähes ihan sama jos joku muu haluaa synnyttää kotona.



Mutta kun minulle meinasi käydä huonosti ja olin kuolla synnytykseen, päätin, että joka kerta kun joku haikailee kotisynnytyksen perään, avaan suuni. Vain ettei unohtuisi, että synnytykseen voi kuin voikin Suomessa kuolla. Eikä sitä olisi kukaan lähipiirissäni hyväksynyt!



Enkä olisi tässä kertomassa eikä lapsellani olisi äitiä.

Vastasinkin jo tuonne kotisynnytys osastoon :)



Toi auto vertaus on kyllä oikeesti huono, autoillessa sä et pysty mitenkään vaikuttamaan siihen jos joku ajaa sua päin ja kuolet, Synnytyksessä, varsinkin sairaala synnytyksessä, pystytään ennakoimaan mahdollisia komplikaatioita.



Mulla on takana kolme erilaista synnytystä, esikoinen syntyi hätäsektiona, keskimmäinen normaalisti alakautta, ja kolmas oli syöksysynnytys, olin onnellinen siitä että olin tuon kolmannen kohdalla valmiiksi sairaalassa koska muuten hän olisi syntynyt matkalla... Kaikki on siis mennyt hyvin, silti jos luoja suo minulle neljännen lapsen haluan ehdottomasti taas synnyttää sairaalassa.



En ole itsekään perehtynyt kotisynnytyksiin millään tavalla, koska se asia ei kosketa minua millään tavalla.



Sairaaloissakin on eroja, esim. tayssissa venytetään äärirajoille esim.lapsivesien mentyä, siellä ainoa oikea synnytys tuntuu olevan alatie synnytys, ja hätäsektioita joudutaan tekemään paljon. Satks.ssa kuunnellaan enempi äidin toiveita ja sektio on aina mahdollinen jos vaikka lapsi on perätilassa tai isokokoinen. nämä on mun kokemukseni noista sairaaloista.



S

Jos joku kertoisi minulle synnyttäneensä kotona, en alkaisi häntä haukkumaan tai muutenkaan arvostelemaan. Mutta mielestäni tässä ei ole kokonaan kyse valinnanvapaudesta ja suvaitsevaisuudesta. Viime aikoina moni ystävistäni on synnyttänyt ja yksikään näistä (minä mukaan lukien) synnytyksistä ei ole sujunut ongelmitta. On tarvittu imukuppia, lisäverta, sektiota ja tullut muita mutkia vastaan. On mielestäni aika ihmeellistä, jos joku väittää, ettei sairaalassa ole parempi valmius selviytyä ja saada apua hätätilanteessa. Joku sanoi, että voidaanhan sitten tarvittaessa viedä ambulanssilla sairaalaan, mutta se matka kestää... Miten voi etukäteen tietää miten synnytys tulee sujumaan ja onko aikaa ambulanssimatkalla vai ehtiikö jompikumpi kuolla tai vammautua siinä matkalla. Toki on paljon muitakin riskejä synnyttämisessä ja itse raskaudessa, mutta kotona synnyttäminen on ihan tietoinen valinta ja omasta mielestäni tietoinen lisäriski. Uskon ihan vilpittömästi, että jos on itse tai lapsi ollut aiemmassa synnytyksessä hengenvaarassa tai vaarassa vammautua, niin se vähän lisää tätä kriittisyyttä kotisynnytystä kohtaan.

ambulanssi ei ihan hetkessä tule, ja jos vielä joudutaan ajamaan sairaalaan esim tekemään sektio, niin voi olla kyllä edessä hengenlähtö ainakin vauvalle ja ehkä äidillekkin. Synnytyssairaalassa on kuitenkin valmiudet tehdä esim hätäsektio heti.



On mielestäni turha vedota siihen, että ' olihan synnytys ennenkin luonnollinen tapahtuma, miksi sairaalassa pitäisi nykyäänkään synnyttää tms.' Nykyään lääketiede on edistynyt huomattavasti ja synnytykset pystytään hoitamaan niin, että riskit sekä lapselle että äidille minimoidaan. En kiellä sitä etteikö voisi synnyttää muualla kun sairaalassa, mutta mielestäni niin tekevä ottaa turhia riskejä koska ikinä ei voi tietää meneekö joku pieleen. Jos vauva on vähänkin väärässä asennossa niin hän ei kerta kaikkiaan mahdu ulos ilman episiotomiaa tai sektiota. Siinä tulee kyllä hätä käteen kotioloissa.



Miksi siis EI synnyttäisi sairaalassa? Jotta voi sanoa että on synnyttänyt kotona, siinäpä vasta hyvä syy :(

jokin aika sitten Hollannin luvut olivat läntisen Euroopan korkeimmat. Kyllä maailman turvallisimmat synnytysmaat (mm. Suomi) ovat maita, joissa synnytykset tapahtuvat pääasiallisesti sairaaloissa.

Ensiksi on mainittava, etten lukenut koko ketjua läpi, joten kerron vain oman kokemuksen ja kantani.



Moni on maininnut, että kotoa lähdetään sairaalaan heti, jos jotain poikkeavaa ilmaantuu. Hyvä. On kuitenkin tilanteita, joissa tuo " poikkeava" tulee niin äkkiä, että on oikeasti kyse minuuteista. Näin kävi minulle enkä olisi enää kertomassa tätä, ellen olisi ollut valmiiksi sairaalassa.



Esikoiseni syntyi sinällään helposti. Lapsi oli maailmassa noin 12h kuluttua säännöllisten supistusten alkamisesta. Yllätyin synnytyksen helppoudesta ja nopeudesta. Lapsi sai yhdeksän pistettä ja kaikki piti olla hyvin. Kätilö alkoi ihmetellä runsasta verenvuotoa. Sain samantien kohtua supistavat lääkkeet niin alateitse kuin suoneenkin, mutta runsas vuoto jatkui. Istukkaa yritettiin saada painamalla ulos, mutta mitään ei tapahtunut. Lopputuloksena oli 3500ml kokonaisvuoto (siis mitattu vuoto) sekä kaavinta. Synnytyskertomuksessa lukee, että repaleinen ja runsaasti vuotava istukka täysin kiinni kohdussa.



Tätä ei olisi voitu mitenkään ennakoida. Kukaan ei pysty etukäteen sanomaan, onko istukka aikeissa irrota vai ei. Käsin irrotuksia tehdään harvoin, mutta silti tiedän tuttavissa kolme muutakin, jotka ovat joutuneet sen läpikäymään. Aina vuoto ei ole rajua, vaan on aikaa odotella, minun kohdallani näin ei ollut.



Olen hengissä, koska olin sairaalassa. Se riittää minun osaltani perusteluksi tähän keskusteluun :) Kukin tekee kuten parhaaksi näkee, mutta kaikkea ei pysty kotona - eikä sairaalassa - ennakoimaan taitavinkaan kätilö.

Hollannin synnytyskuolemat eivät ole yhtään sen yleisempiä kuin muualla Euroopassa -- tämä on FAKTAA. Jos et minun sanomana tätä usko niin käy sitten Unicefin sivuilla se toteamassa. Sieltä löytyy joka ikisen valtion kohdalta lukemat kaikesta mahdollisesta - myös neonataalikuolemista (kuolema 0-27pv:n sisällä syntymästä).



Ja mistä te muuten luulette että suurin osa imukupin tarpeesta johtuu? Epiduraalista. Ja tämä on myös faktaa, sitä voi kysyä sitten vaikka kätilöltä tai lääkäriltä jos ei muuten halua uskoa.



Ja englannintaitoisille suosittelen tätä artikkelia, että ne ennakkoluulot ja äkkinäiset johtopäätökset edes jonkin verran hälvenisivät.

http://www.storknet.com/cubbies/homebirth/homebirthsafety.htm