Miksi synnyttää sairaalassa?

Itse asiasssa kotona synnyttämistä on maailmalla tutkittu ja paljon. Tutkimustulosten mukaan hyvin valmisteltu kotisynnytys on turvallisempi kuin sairaalasynnytys. Kuten joku mainitsi, ihminen on kokonaisuus johon vaikuttavat monet asiat ja tämän merkitys korostuu kotona synnyttäessä.



Kenenkään komlikaatioita väheksymättä, on ihan turha tulla sanomaan sairaalassa tapahtuneista komplikaatioista, että ei olisi hengissä jos olisi ollut kotona, koska tätähän ei kukaan tiedä. Monet komplikaatiot johtuvat juuri sairaaloiden käytännöistä, ikävä kyllä.



Ja joku kommentoi että sairaalassa pääsee heti sektioon tarvittaessa, mikä ei myöskään pidä paikkaansa joka puolella armasta maatamme. Meillä esimerkiksi päivystysaikana lääkärit ja leikkaustiimit päivystävät kotona, joten ambulanssilla olen paikalla kotoakin ennen heitä. Siinäpä porkkana purtavaksi.



Minä voisin synnyttää kotona, ja olen hoitanutkin kotisynnytyksiä. Mutta jos joku ei sitä halua, suotakoon se hänelle! Valinnan mahdollisuutta tähänkin asiaan kaivataan, ja suvaitsevaisuutta ennenkaikkea ;)

Laitanpa minäkin lusikkani tähän soppaan!



Kotisynnytysten huonoa puolta, t.s. arvaamattomien komplikaatioiden hoitamisen vaikeutta on tässä ketjussa valotettu runsaasti. Voisiko joku kotisynnytysten kannattaja nyt kertoa, että mikä kotisynnytyksessä sitten on niin hyvää, että riskejä kannattaa ottaa?



-- Kotisynnytysten puolustajat ovat kertoneet pitävänsä muita tietämättöminä, kun uskovat kotisynnytyksissä olevan enemmän riskejä kuin sairaalasynnytyksissä - tästä on siis kuulemma faktaa. Mutta sanokaahan, mistä moista " faktaa" on voitu kerätä? Eihän kotona suunnitellusti synnyttävät ja sairaalassa synnyttävät äidit ole ryhminä keskenään vertailtavissa, koska äidit itse päättävät, missä synnyttävät. Kotona synnyttävät ovat siis varmastikin voittopuolisesti terveitä ei-riskisynnyttäjiä, kun taas sairaaloissa synnyttävät riskitapaukset, ensisynnyttäjät, synnytyspelkoiset jne. Onko siis ihme, jos sairaalan tilastoihin kertyy enemmän komplikaatioita ja toimenpiteiden tarvetta? Eipä se kuitenkaan tarkoita, että muualla kuin sairaalassa synnyttäminen olisi turvallisempaa - sehän on vähän sama kuin tuumaisi, että koska monet ihmiset kuolevat sairaaloissa, niin nepä vasta ovat vaarallisia ja kartettavia paikkoja..



Uskaltautuisiko joku arvioimaan, että missä määrin innostus kotisynnyttämiseen onkin itse asiassa sairaalakammoa ja pelkoa siitä, että sairaalassa jotenkin menettäisi tilanteen hallinnan ja itsemääräämisoikeuden?

Jäin miettimään samaa kuin IdaA, eli mikä siitä kotisynnytyksestä tekee hyvän? Itsellä kaksi synnytystä takana, kolmas edessä. Ymmärrän hyvin sen, että kotona on jotenkin helpompi ehkä rentoutua jne, ja olenkin halunnut viipyä kotona mahdollisimman pitkään (matkaa sairaalaan vain 5min.). Mutta mulle on oikeasti ihan sama ponnistuvaiheessa, vaikka olisin kuussa. Paitsi olo on paljon rentoutuneempi ja varmempi, kun tiedän, että VAUVALLE ja mulle on apua ympärillä, jos tarve vaatii.



Oon ajatellut sairaalat, sen ammattitaitoisen henkilökunnan jne. edistyksellisinä seikkoina, joita meillä on OIKEUS käyttää hyväksemme! (Ei niin, että meidät sidottaisiin vastentahtoisesti letkuihin jne.)



Mutta kertokaahan toki niitä kotisynnytyksen etuja! Olen todellakin avoin asialle, mutta tällä hetkellä mua ei henk.koht. ole saatu vielä vakuutettua... Hmmm...

IdaA:

Voisiko joku kotisynnytysten kannattaja nyt kertoa, että mikä kotisynnytyksessä sitten on niin hyvää, että riskejä kannattaa ottaa?

minä olen tähän huono vastaamaan, koska näen sen ihan " normaalina" , hyväksyttävänä vaihtoehtona sairaalasynnytykselle. Toinen tykkää mansikasta, toinen suklaasta. Ehkä joku toinen osaisi valaista asiaa omalta kohdaltaan?

IdaA:

-- Kotisynnytysten puolustajat ovat kertoneet pitävänsä muita tietämättöminä, kun uskovat kotisynnytyksissä olevan enemmän riskejä kuin sairaalasynnytyksissä - tästä on siis kuulemma faktaa. Mutta sanokaahan, mistä moista " faktaa" on voitu kerätä? Eihän kotona suunnitellusti synnyttävät ja sairaalassa synnyttävät äidit ole ryhminä keskenään vertailtavissa, koska äidit itse päättävät, missä synnyttävät. Kotona synnyttävät ovat siis varmastikin voittopuolisesti terveitä ei-riskisynnyttäjiä, kun taas sairaaloissa synnyttävät riskitapaukset, ensisynnyttäjät, synnytyspelkoiset jne. Onko siis ihme, jos sairaalan tilastoihin kertyy enemmän komplikaatioita ja toimenpiteiden tarvetta?

Minusta sinä tässä oikein hyvin kiteytit sen pointin, mitä kovin moni kotisynnytyksen puolustaja on yrittänyt takoa toisten päähän. Kotisynnyttäjät ovat AINA terveitä, vähäriskisiä yksilöitä. Kotisynnytystä ei esim saa jos verenpaineessa on pienintäkään häikkää odotusaikana. Eli kun on minimoitu kaikki mahdolliset riskit, tottakai marginaalisesti nämä synnytykset menevät helpommin ja mutkattomammin ilman komplikaatioita, ja näin ollen ovat verrattaen vähintään yhtä turvallisia kuin sairaalasynnytykset. Kyllä ne kätilöt (ja äiti tottakai myös!) pelaavat ihan niin varman päälle kuin vain suinkin voivat, synnytystä suunnitellessa, ja varmistavat viimeiseen asti, että kotisynnytyksen ehdot ovat täyttyneet.

IdaA:

Uskaltautuisiko joku arvioimaan, että missä määrin innostus kotisynnyttämiseen onkin itse asiassa sairaalakammoa ja pelkoa siitä, että sairaalassa jotenkin menettäisi tilanteen hallinnan ja itsemääräämisoikeuden?

Varmasti näin onkin joidenkin kohdalla. Syy, miksi itse tulen valitsemaan kotisynnytyksen seuraavalla kerralla, on se, etten tunne oloani mukavaksi enkä turvalliseksi sairaalaympäristössä, enkä pidä siitä, miten hlökunta (varsinkin lääkäri) on lähes kysymättä tulossa puhkomaan kalvoja, antamaan kipulääkettä ja ottamaan käyrää sen kymmenennen kerran. Toki näihin voi itse vaikuttaa, mutta omalla kohdallani en näe mitään järkeä siinä, että minun pitää valmistaa kauheat palopuheet sairaalaa varten ja olla koko ajan vahtimassa mitä siellä aiotaan tehdä - haluan keskittyä synnyttämiseen, ja vain siihen. Kotisynnytys mahdollistaa sen, että kätilön kanssa etukäteen voi puida kaikki mieltä askarruttavat asiat useaan kertaan. Eipä sitten h-hetkellä tarvitse pelätä, että tuleeko se nyt puhkomaan kalvoja ja pitääkö sille väittää vastaan jne jne. Luottamussuhde synnyttäjän ja kätilön välillä onkin kotisynnytyksissä moninkertaisesti vahvempi, ja tämä puolestaan tuo minulle sitä turvaa, ei se, että neulalekuri on saatavissa viiden minuutin sisään jos sitä tarvitsen.

Minusta on surullista, että ihmisillä on niin pakottava tarve tuomita vaihtoehtoiset valinnat, varsinkin silloin jos oman mielipiteen pohjana on vain ja ainoastaan mutu-tuntuma eikä ajan tasalla oleva tieto. Lisää näistä vaihtoehtoisista synnytysjutuista voi lukea vaikkapa Aktiivinen Synnytys ry:n kotisivuilta, siellä on useita artikkeleita aiheeseen liittyen:

http://www.lapsiperhe.net/aktiivinensynnytys

Olen synnyttänyt 3 kertaa sairaalassa, ensimmäisessä synnytyksessä epiduraalin turvin, ponnistusvaiheessa sydänäänet hävisivät yht' äkkiä ja hetkessä lapsi oli ulkona imukupin turvin, parempi näin.



Toinen ja kolmas synnytys sujui täysin ilman kipulääkkeitä, omasta toiveestani, sain kuules liikkua ihan vapaasti ja minun annettiin ihan rauhassa keskittyä synnytykseen, kalvotkin puhkaistiiin vasta, kun 10 cm auki, silti verenvuoto runsasta istukan irtoamisen jälkeen, ei vaaraa, mutta enpä olisi sitä sotkua kotiini halunnut.



Toisilla on kummallinen kuva sairaalaoloista, kyllä siellä saa liikkua, ei suinkaan laiteta piuhoilla sänkyyn kiinni ja tainnuteta lääkkeillä, ja todellakin, riskit ovat suuret eikä se, että synnytyksessä tapahtuu jotain yllättävää ole siitä kiinni, että ollaan sairaalassa ja yhä edelleen sattuu ja tapahtuu, vaikka olisi ollut kuinka normaali raskaus.

KolmenEmo:

Toinen ja kolmas synnytys sujui täysin ilman kipulääkkeitä, omasta toiveestani, sain kuules liikkua ihan vapaasti ja minun annettiin ihan rauhassa keskittyä synnytykseen, kalvotkin puhkaistiiin vasta, kun 10 cm auki, silti verenvuoto runsasta istukan irtoamisen jälkeen, ei vaaraa, mutta enpä olisi sitä sotkua kotiini halunnut.

Toisilla on kummallinen kuva sairaalaoloista, kyllä siellä saa liikkua, ei suinkaan laiteta piuhoilla sänkyyn kiinni ja tainnuteta lääkkeillä, ja todellakin, riskit ovat suuret eikä se, että synnytyksessä tapahtuu jotain yllättävää ole siitä kiinni, että ollaan sairaalassa ja yhä edelleen sattuu ja tapahtuu, vaikka olisi ollut kuinka normaali raskaus.

Ja sinäkö tiedät tarkalleen miten kaikissa maan sairaaloissa toimitaan? Valitettavasti näissä on SUURIA eroja. Ryhmänvetäjänä olen kuullut aivan karmivia tarinoita, jotka ovat nimenomaan henkilökunnan asenteesta ja käytöksestä johtuen aiheuttaneet synnyttäjille traumoja, joita puretaan vielä vuosienkin jälkeen! Se on niin helppo aina vedota siihen OMAAN synnytykseen, kun se meni hyvin niin tottakai kaikilla muillakin niin menee... Valitettavasti näin ei ole.

Sain minäkin liikkua sairaalassa vapaasti kuopusta synnyttäessäni, mutta melkoiset erikoisjärjestelyt jouduin hoitamaan (tietyn kätilön varaaminen etukäteen, että sain synnyttää veteen), että synnytys menisi minun toivomallani tavalla. Kyllä saa, kun pyytää - mutta entä ne, jotka eivät osaa/tajua/uskalla pyytää? Onko se sitten heidän vikansa jos synnytys menee pieleen? Ja jos nämä ihmiset haluavat mieluiten synnyttää kotona, onko se keneltäkään pois? Ja ennen kaikkea onko kukaan niin korkealla jalustalla että saa oikeuden haukkua tätä äitiä itsekeskeiseksi riskien ottajaksi, joka leikkii vauvan hengellä? Pientä suvaitsevaisuutta kehiin, kiitos.