Miten reagoisit, jos ystäväsi kertoisi olleensa sinuun viimeiset 15 vuotta palavasti ihastunut?

Vierailija kirjoitti:

Yksi asia vielä piti lisätä. Koska itse pidin suuni supussa enkä IKINÄ kertoisi varatulle tunteistani, niin mitä se kertoo tästä ystävästäni, että hän taas oli valmis ylittämään tämän rajan? 

Meneekö tämä pitkään padottujen ja mieltä painaneiden tunteiden plus parin oluen hölläämän itsekurin piikkiin inhimillisenä virheenä? Vai haluaisinko rehellisesti sanottuna suhteeseen tai edes olla sellaisen ihmisen ystävä, jolla on erilainen käsitys moraalisuudesta ja toisten kunnioittamisesta kuin minulla? 

Suhtaudun itsekin tähän hyvin, hyvin ristiriitaisesti enkä vielä ihan täysin tiedä, mitä ajatella. 

Ap 

Mies kertoo tunteensa aina eikä salaile niitä. Myös silloin kun se on riski tai silloin kun se ei ole kovin moraalista. Koska mies (eikä nainen) on romantikko.

Mutta on sekin mahdollista, että mies vain kusettaa sinua. Meistä kukaan kun ei ole selvännäkijä, niin emme voi tietää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos vastapuolella on kotona asuvia lapsia, niin heidän vuokseen jätät kertomatta.

Tämä kaksikko ei ole naimisissa. He ovat olleet kolmisen vuotta yhdessä. Hänen edellinen suhteensa tätä nykyistä ennen taas kesti yli 10 vuotta.

Ap  

Ja luulet vakavissasi, että koko tuon ajan hän on ollut sinuun ihastunut :D:D:D

Ei tuossa  minusta mitään outoa ole. Toinen noista minuun ihastuneista väitti myös olleensa jo kymmenkunta vuotta minuun ihastunut eli käytännössä ihastui heti tutustuessa. Miehet ovat juuri tuollaisia.

On ihan mahdollista, että mies rakastaa ja jättää nykyisen kumppaninsa. Mutta kannattaa silti käyttää järkeään kuten ehdotin. Jos merkkejä ihastumisesta ei ole, niin mies vain tahtoo käyttää hyväkseen.

Voi sinua lapsosta :D Et sinä NIIN poikkeuksellinen ole, että mies ei pystyisi sinua unohtamaan aloittaessaan suhteen toisen kanssa. Miehet eivät ole ihan niin tyhmiä kuin sinä luulet. Mutta kiva jos itsetuntosi saa pönkitystä tuollaisista kuvitelmista. 

En ole ap. Kertomassani tilanteessa mies oli jo tavatessa naimisissa ja on sitä edelleen tietääkseni!

Eiköhän se ihan tavallista ole, että ihmiset rakastuvat saavuttamattomiin kohteisiin, mutta kaikki eivät vain mene töräyttämään sitä sille kohteelle. Ihmettelen vielä tänäkin päivänä koko kuviota.

Tiedän kyllä, ettet ole ap. Olet huomattavan paljon heikompi sadunkertoja kuin hän. 

Ihan miten vain. Ilmeisesti kuvittelet maailmasi vain oman pääsi kokoiseksi. Ei siinä mitään, koska niin minäkin nuorempana kuvittelin. 

Voimia sinulle! On varmasti raskasta yrittää provota, kun kukaan ei niele syöttiä. 

Kiitos samoin sinulle. Pakko tehdä päätelmä, ettei kukaan ole sinuun ihastunut niin paljon, että olisi tehnyt jotain helkkarin typerää kuten näissä tapauksissa kävi. Se on ilkeä tilanne monellakin tavalla sille vastentahtoiselle kohteelle.

Kylläpä sinulla nyt ottaa koville, kun ei ihan kaikkea niellä :D Miksi kukaan täysipäinen ihminen pitäisi tavoittelemisenarvoisena tilannetta, jossa varattu mies rupeaa sekoilemaan "ihastumisen" takia? :D

Ja vielä, mulla on puhdas omatunto. Toimin mielestäni reilusti. Minä en ole ylittänyt rajoja missään vaiheessa viimeisen 15 vuoden aikana. En ole myöskään ruokkinut ihastumisen tunteita ainakaan tietoisesti.

Vasta hänen avautumisensa muutti kaiken. Nyt minun on mahdoton sulkea häntä mielestäni, ja siksi olen tuskissani, että mitä ihmettä nyt.

Tuntuisi oudolta, että ystävyys pitäisi katkaista jo ennakolta vain siksi, että kyseessä on naisen ja miehen välinen ystävyys. Ei se oikein istu enää vuoteen 2023, ainakaan omassa mielessäni. Mielestäni aikuisten ihmisten pitää pystyä olemaan kunnioittavia ja rehellisiä toisilleen. 

Sitä paitsi tuo oletus on ihan jäätävän heteronormatiivinen. Muistakaa, että myös miehet ovat kiinnostuneita miehistä ja naiset naisista. Pitäisikö kaikkien luopua läheisistä ihmissuhteistaan, koska aina on riski, että joku kehittää tunteita? 

Se on elämää. Suhteita syntyy, suhteita kuolee. Tunteita herää, kun kohdataan. Olennaista on se, mitä noilla tunteille tekee ja keneen VALITSEE sitoutua. Mitä tunteita valitsee ruokkia ja mitkä jättää omaan arvoonsa.

Ap 

Silti, on typerää pitää läheistä ystävyyttä varatun miehen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Silti, on typerää pitää läheistä ystävyyttä varatun miehen kanssa.

Mielestäni se riippuu niin paljon tapauksesta, ettei voi yksityiskohtia tuntematta sanoa, onko se typerää vai ei. Joskus on, joskus ei.

Olin itse varattu tähän vuoteen asti enkä kokenut, että ystävyytemme olisi koskaan ollut uhka omalle parisuhteelleni, koska en tehnyt sille mitään. Oma suhteeni päättyi muista syistä. 

Mutta onko riski ylläpitää ystävyyttä varattuun mieheen? Lisääkö se mahdollisuutta, että jotain tällaista tapahtuu? Kyllä, huomattavasti. Mutta minulla on muutenkin läheisiä ystäviä, sekä naisia että miehiä, joiden kanssa ei ole ikinä kehittynyt minkäänlaista jännitettä. Itse asiassa olen ensimmäistä kertaa elämässäni tällaisessa tilanteessa. Ja toivottavasti myös viimeistä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Olipa ne miehen tunteet mitä tahansa, niin haluatko AP olla tuollaisen tunnemanipuloijan kanssa suhteessa? Hän ei ilmeisestikään ymmärrä tietoisesti manipuloivansa, mutta silti tekee niin. On ollut kahdessa pitkässä suhteessa ja roikottanut sinua kokoajan mukana ja lietsonut rakkauden tunteitaan. Haluatko sinä, että mies vaan päättää sinun puolestasi ottaa nyt sinut suhteeseen ja varmistaa tunnekoukun sinun puolelta tietyillä keinoilla? Milloin sinä AP suutut tähän koko kuvioon ja piirrät omat rajasi?

Sivusinkin vähän tätä samaa asiaa yhdessä viestissä. Onko tämä virhe, jonka voin antaa anteeksi ja luotanko siihen, että tämä on hänelle epätavanomaista käytöstä? Koska asia on juuri niin kuin sanoit: hän manipuloi, tahtomattaankin. 

Ja jos tosiaan on niin, että hän on ollut pitkään syvästi ihastunut, niin sehän tarkoittaa, että hänen aiemmat suhteensa ovat "lohdutuspalkintoja". Jos se on totta, mitä se kertoo hänestä? Ja jos hän sen sijaan valehtelee ja liioittelee, niin ei sekään kerro hänestä kovin hyvää. 

Ap 

Olen kuullut tällaisen tunnustuksen toisen ihmisen välityksellä. En ilahtunut. Se ihminen, johon en ole koskaan ollut edes ihastunut, yritti tulla jonkinlaisen ystävyyden varjolla hämmentämään suhdettani. Epäkunnioittavaa tunkeilua. Itse en pidä miespuolisia ystäviä, koska niin on selkeämpää.

Tässä on syy, miksi nainen ja mies ei voi oikeasti olla todellisia ystäviä. Ihan joka kerta toisella osapuolella on taka-ajatuksia. Joka kerta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olipa ne miehen tunteet mitä tahansa, niin haluatko AP olla tuollaisen tunnemanipuloijan kanssa suhteessa? Hän ei ilmeisestikään ymmärrä tietoisesti manipuloivansa, mutta silti tekee niin. On ollut kahdessa pitkässä suhteessa ja roikottanut sinua kokoajan mukana ja lietsonut rakkauden tunteitaan. Haluatko sinä, että mies vaan päättää sinun puolestasi ottaa nyt sinut suhteeseen ja varmistaa tunnekoukun sinun puolelta tietyillä keinoilla? Milloin sinä AP suutut tähän koko kuvioon ja piirrät omat rajasi?

Sivusinkin vähän tätä samaa asiaa yhdessä viestissä. Onko tämä virhe, jonka voin antaa anteeksi ja luotanko siihen, että tämä on hänelle epätavanomaista käytöstä? Koska asia on juuri niin kuin sanoit: hän manipuloi, tahtomattaankin. 

Ja jos tosiaan on niin, että hän on ollut pitkään syvästi ihastunut, niin sehän tarkoittaa, että hänen aiemmat suhteensa ovat "lohdutuspalkintoja". Jos se on totta, mitä se kertoo hänestä? Ja jos hän sen sijaan valehtelee ja liioittelee, niin ei sekään kerro hänestä kovin hyvää. 

Ap 

Tietenkin mies valehtelee. Sekä sulle että sille naiselle, jonka kanssa on suhteessa. Hän haluaa sinun kanssa suhteeseen mutta ei jättää nykyistään. Sinulle hän valehtelee, että juttu on oikeasti loppu nykyisen kanssa. Jos on, niin miksi ei päätä suhdetta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olipa ne miehen tunteet mitä tahansa, niin haluatko AP olla tuollaisen tunnemanipuloijan kanssa suhteessa? Hän ei ilmeisestikään ymmärrä tietoisesti manipuloivansa, mutta silti tekee niin. On ollut kahdessa pitkässä suhteessa ja roikottanut sinua kokoajan mukana ja lietsonut rakkauden tunteitaan. Haluatko sinä, että mies vaan päättää sinun puolestasi ottaa nyt sinut suhteeseen ja varmistaa tunnekoukun sinun puolelta tietyillä keinoilla? Milloin sinä AP suutut tähän koko kuvioon ja piirrät omat rajasi?

Sivusinkin vähän tätä samaa asiaa yhdessä viestissä. Onko tämä virhe, jonka voin antaa anteeksi ja luotanko siihen, että tämä on hänelle epätavanomaista käytöstä? Koska asia on juuri niin kuin sanoit: hän manipuloi, tahtomattaankin. 

Ja jos tosiaan on niin, että hän on ollut pitkään syvästi ihastunut, niin sehän tarkoittaa, että hänen aiemmat suhteensa ovat "lohdutuspalkintoja". Jos se on totta, mitä se kertoo hänestä? Ja jos hän sen sijaan valehtelee ja liioittelee, niin ei sekään kerro hänestä kovin hyvää. 

Ap 

Tietenkin mies valehtelee. Sekä sulle että sille naiselle, jonka kanssa on suhteessa. Hän haluaa sinun kanssa suhteeseen mutta ei jättää nykyistään. Sinulle hän valehtelee, että juttu on oikeasti loppu nykyisen kanssa. Jos on, niin miksi ei päätä suhdetta?

Mä jatkoin ainakin kaksi vuotta miehen kanssa yhdessä vielä siitäkin eteenpäin, kun jo tajusin syvällä sisimmässäni, että olen väärän ihmisen kanssa ja kumpikin meistä ansaitsee jotain parempaa. Se oli sellaista jatkuvaa, epämääräistä pahaa oloa. Näin jälkikäteen ajateltuna turvallisuudenhakuisuus sai pysymään yhdessä. Pelotti liikaa luopua tutusta. Lopulta oli pakko kohdata itsensä silmästä silmään ja todeta, että tuo on huono ja epäreilu syy pysyä yhdessä.

Kun lopulta erosimme, se oli helpottavaa, mutta samalla todella repivää. 

Mutta siis tiedän todella hyvin kokemuksesta, että erot ovat vaikeita ja monimutkaisia.

Mutta haluaisinko odottaa kolme vuotta, että tuo ystäväni ehkä eroaa nykyisestään ja ehkä ei? Ei, siihen en suostu.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olipa ne miehen tunteet mitä tahansa, niin haluatko AP olla tuollaisen tunnemanipuloijan kanssa suhteessa? Hän ei ilmeisestikään ymmärrä tietoisesti manipuloivansa, mutta silti tekee niin. On ollut kahdessa pitkässä suhteessa ja roikottanut sinua kokoajan mukana ja lietsonut rakkauden tunteitaan. Haluatko sinä, että mies vaan päättää sinun puolestasi ottaa nyt sinut suhteeseen ja varmistaa tunnekoukun sinun puolelta tietyillä keinoilla? Milloin sinä AP suutut tähän koko kuvioon ja piirrät omat rajasi?

Sivusinkin vähän tätä samaa asiaa yhdessä viestissä. Onko tämä virhe, jonka voin antaa anteeksi ja luotanko siihen, että tämä on hänelle epätavanomaista käytöstä? Koska asia on juuri niin kuin sanoit: hän manipuloi, tahtomattaankin. 

Ja jos tosiaan on niin, että hän on ollut pitkään syvästi ihastunut, niin sehän tarkoittaa, että hänen aiemmat suhteensa ovat "lohdutuspalkintoja". Jos se on totta, mitä se kertoo hänestä? Ja jos hän sen sijaan valehtelee ja liioittelee, niin ei sekään kerro hänestä kovin hyvää. 

Ap 

Tietenkin mies valehtelee. Sekä sulle että sille naiselle, jonka kanssa on suhteessa. Hän haluaa sinun kanssa suhteeseen mutta ei jättää nykyistään. Sinulle hän valehtelee, että juttu on oikeasti loppu nykyisen kanssa. Jos on, niin miksi ei päätä suhdetta?

Mä jatkoin ainakin kaksi vuotta miehen kanssa yhdessä vielä siitäkin eteenpäin, kun jo tajusin syvällä sisimmässäni, että olen väärän ihmisen kanssa ja kumpikin meistä ansaitsee jotain parempaa. Se oli sellaista jatkuvaa, epämääräistä pahaa oloa. Näin jälkikäteen ajateltuna turvallisuudenhakuisuus sai pysymään yhdessä. Pelotti liikaa luopua tutusta. Lopulta oli pakko kohdata itsensä silmästä silmään ja todeta, että tuo on huono ja epäreilu syy pysyä yhdessä.

Kun lopulta erosimme, se oli helpottavaa, mutta samalla todella repivää. 

Mutta siis tiedän todella hyvin kokemuksesta, että erot ovat vaikeita ja monimutkaisia.

Mutta haluaisinko odottaa kolme vuotta, että tuo ystäväni ehkä eroaa nykyisestään ja ehkä ei? Ei, siihen en suostu.

Ap

Tosiasiassa sinulla on vain yksi valinta: haluatko suhteeseen varatun miehen kanssa?

Siinä on miehellä kaikki edut puolellaan.

Ap kirjoitti sivulla 2 näin: Sanotaanko, että jälkikäteen ajateltuna minä rohkaisin häntä tahtomattani omalla elekielelläni, koska no, olen kiinnostunut. Mutta silti hän oli se joka ylitti rajan avaamalla suunsa.

Eli kukakohan tässä nyt on manipuloinut ja ketä? Onko käynyt niin että ap on eronneena vähän testaillut viehätysvoimaansa ystävämieheen, joka onkin reagoinut yllättävän voimakkaasti? Ja nyt omatunto kolkuttaa, koska omat tunteet eivät olekaan yhtä voimakkaat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olipa ne miehen tunteet mitä tahansa, niin haluatko AP olla tuollaisen tunnemanipuloijan kanssa suhteessa? Hän ei ilmeisestikään ymmärrä tietoisesti manipuloivansa, mutta silti tekee niin. On ollut kahdessa pitkässä suhteessa ja roikottanut sinua kokoajan mukana ja lietsonut rakkauden tunteitaan. Haluatko sinä, että mies vaan päättää sinun puolestasi ottaa nyt sinut suhteeseen ja varmistaa tunnekoukun sinun puolelta tietyillä keinoilla? Milloin sinä AP suutut tähän koko kuvioon ja piirrät omat rajasi?

Sivusinkin vähän tätä samaa asiaa yhdessä viestissä. Onko tämä virhe, jonka voin antaa anteeksi ja luotanko siihen, että tämä on hänelle epätavanomaista käytöstä? Koska asia on juuri niin kuin sanoit: hän manipuloi, tahtomattaankin. 

Ja jos tosiaan on niin, että hän on ollut pitkään syvästi ihastunut, niin sehän tarkoittaa, että hänen aiemmat suhteensa ovat "lohdutuspalkintoja". Jos se on totta, mitä se kertoo hänestä? Ja jos hän sen sijaan valehtelee ja liioittelee, niin ei sekään kerro hänestä kovin hyvää. 

Ap 

Tietenkin mies valehtelee. Sekä sulle että sille naiselle, jonka kanssa on suhteessa. Hän haluaa sinun kanssa suhteeseen mutta ei jättää nykyistään. Sinulle hän valehtelee, että juttu on oikeasti loppu nykyisen kanssa. Jos on, niin miksi ei päätä suhdetta?

Mä jatkoin ainakin kaksi vuotta miehen kanssa yhdessä vielä siitäkin eteenpäin, kun jo tajusin syvällä sisimmässäni, että olen väärän ihmisen kanssa ja kumpikin meistä ansaitsee jotain parempaa. Se oli sellaista jatkuvaa, epämääräistä pahaa oloa. Näin jälkikäteen ajateltuna turvallisuudenhakuisuus sai pysymään yhdessä. Pelotti liikaa luopua tutusta. Lopulta oli pakko kohdata itsensä silmästä silmään ja todeta, että tuo on huono ja epäreilu syy pysyä yhdessä.

Kun lopulta erosimme, se oli helpottavaa, mutta samalla todella repivää. 

Mutta siis tiedän todella hyvin kokemuksesta, että erot ovat vaikeita ja monimutkaisia.

Mutta haluaisinko odottaa kolme vuotta, että tuo ystäväni ehkä eroaa nykyisestään ja ehkä ei? Ei, siihen en suostu.

Ap

Tosiasiassa sinulla on vain yksi valinta: haluatko suhteeseen varatun miehen kanssa?

Siinä on miehellä kaikki edut puolellaan.

En halua. Ainoa vaihtoehto on, että hän eroaa ensin. Sittenkin homma on kyseenalainen, koska mistä voin tietää, etten olisi laastari? 

Eli eron lisäksi toinen ehto olisi se, että välissä kuluisi riittävän pitkä aika. Ja jos siinä vaiheessakin hän vaikuttaisi vielä yhtä kiinnostuneelta, voisin harkita. 

Ap 

Vierailija kirjoitti:

Ap kirjoitti sivulla 2 näin: Sanotaanko, että jälkikäteen ajateltuna minä rohkaisin häntä tahtomattani omalla elekielelläni, koska no, olen kiinnostunut. Mutta silti hän oli se joka ylitti rajan avaamalla suunsa.

Eli kukakohan tässä nyt on manipuloinut ja ketä? Onko käynyt niin että ap on eronneena vähän testaillut viehätysvoimaansa ystävämieheen, joka onkin reagoinut yllättävän voimakkaasti? Ja nyt omatunto kolkuttaa, koska omat tunteet eivät olekaan yhtä voimakkaat.

En ole esim. koskenut häneen koskaan. Halannut tavatessa toki, kuten muitakin ystäviäni. 

Mutta kyllä, uskon, että kiinnostus on paistanut minusta läpi. Silmistäni, siitä miten kiinnitän häneen huomiota jne. Ainakin tuona iltana se varmaan paistoi ja se ehkä sitten sai hänet avautumaan. Silti hänen tunnustuksensa tuli aivan puskista. 

Eli kyllä, jollain tavalla olen manipuloinut häntä tahtomattani enkä ole siitä ylpeä. 

Uskon, että tunteeni ovat yhtä voimakkaat (olettaen, että hän itse ei valehtele). Mutta en voi koskea varattuun, joten en voi lähteä ruokkimaan niitä tunteita. 

Ap

Suhteemme aikana mun miehelle on kolme tuttua naista tunnustanut tunteensa ja minulle yksi mies. Kaksi näistä naisista oli ystäviäni. Avioliittomme aikana yksi näistä kolmesta naisesta tunnusti tunteensa miehelleni ja yksi vuosien takainen tuttu mies tunnusti minulle tunteensa. Arvatkaspa olimmeko näistä tunnustuksista kovin otettuja?

Ne kahden naisen tunnustukset ennen avioliittoamme oli vielä suht ok. Tosin toinen näistä naisista alkoi vihata minua ja osoitti sen hyvin sairaalloisella tavalla. Ystävyys loppui tämän luonnehäiriöisesti käyttäytyneen ihmisen kanssa. Toisenkin naisen kanssa ystävyys lopulta hiipui, mutta ei sen tunteiden tunnustamisen takia. Ne, jotka tunnustivat tunteensa avioliittoamme aikana yrittivät pitkään lietsoa tunteita meissä ihastuksen kohteissaan eri tavoilla. Soittelua, viestittelyä, avun ja kyydin pyytämistä, tunteenpurkauksia, itkemistä ja avautumisia. Minun puolestani kaikki varattuihin ihastuneet ja päinvastoin voivat pitää tunteensa omana tietonaan.

Hän olisi kertonut ihastumisestaan jo aikoja sitten, jos olette olleet tekemisissä. Tuossa ei ole mitään järkeä, että olisi pantannut asiaa noin pitkään. Miehellä vaihdevuodet ja jos se et ole sinä, se on joku muu.

Joistain viesteistäsi tulee sellainen tunne, että et ole superihastunut. Mutta ehkä se johtuu siitä että et vain ole niin tunteiden vietävissä.

Pohdit onko mies tosissaan, miten hän voi tehdä noin kumppaninsa selän takana ym. Sinähän kuitenkin tunnet hänet, koska hän on pitkäaikainen ystäväsi. Eli luulisi että tiedät vastauksen noihin kysymyksiin?

Vastaus AP:n kysymykseen: olen kokenut tällaisia tunteiden tunnustamisen varattuna ollessani. Eivät ole olleet hyviä kokemuksia. Minusta kaikki ne tunnustukset olisi voinut jättää tekemättä.

Vierailija kirjoitti:

Hän olisi kertonut ihastumisestaan jo aikoja sitten, jos olette olleet tekemisissä. Tuossa ei ole mitään järkeä, että olisi pantannut asiaa noin pitkään. Miehellä vaihdevuodet ja jos se et ole sinä, se on joku muu.

On siinä se järki, että minä olen ollut ihan viime aikoihin asti varattu. Mutta en minäkään usko, että hän on ollut 15 vuotta putkeen ihan yhtä ihastunut. 

Ap 

Vierailija kirjoitti:

Joistain viesteistäsi tulee sellainen tunne, että et ole superihastunut. Mutta ehkä se johtuu siitä että et vain ole niin tunteiden vietävissä.

Pohdit onko mies tosissaan, miten hän voi tehdä noin kumppaninsa selän takana ym. Sinähän kuitenkin tunnet hänet, koska hän on pitkäaikainen ystäväsi. Eli luulisi että tiedät vastauksen noihin kysymyksiin?

Mä olen tosi hyvä piilottamaan tunteeni. Olen huono heittäytymään ja hyvä analysoimaan tunteitani ja pureskelemaan ne valmiiksi. Sanomaan, mitä "kuuluisi" sanoa. 

Tässä tapauksessa kävi niin, että hänen avautumisensa hetkenä hämmennyin totaalisesti. Suustani tuli ulos asioita, jotka olivat järkeviä. Jotka tuntuivat moraalisesti oikeilta. Eli en kertonut, että minäkin olen syvästi ihastunut häneen, vaan kerroin ainoastaan sen, että en ala säätää varatun kanssa.

Eli toisin sanoen hän ei vieläkään tiedä, että tunnen samoin kuin hän. Tein tämän tarkoituksella, koska mielestäni olisi ollut harkitsematonta avautua takaisin ja lähteä ruokkimaan hänen ihastumistaan lisää. 

Mutta kun lähdin kotiin, tunteet iskivät oikein vyörymällä. Se tuntuu melkein sietämättömältä. Kantaa sisällään kaikkea sitä, minkä jätin itse tilanteessa sanomatta. Ja silti tuntuu, että tein oikean ratkaisun. Toisaalta haluan olla rehellinen ja tunnustaa omat tunteeni, toisaalta haluan pitää tunteet sisälläni, jotta homma ei etene liian mutkikkaaksi. Koska jos kerron hänelle tunteistani, niin mitä minä sillä haluan saavuttaa, kun en kerran ala säätää varatun kanssa? 

Ap