Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Nykyään joka toinen uupunut tai palanut loppuun työssään
08.01.2023 |
Mistä johtuu lähes jokaisen jossain vaiheessa koettu uupumus.
Uupumuksesta puhutaan kuin se olisi kaikille tuttu tunne tai kokemus. Mutta kuka tekee diagnoosin, määritteleekö jokainen itse oman uupumisensa?
Onko työelämä muuttunut liian vaativaksi vai onko uupumuskynnys madaltunut liian alas.
Onko uupuminen uusi muoti-ilmiö?
Kommentit (92)
Vierailija kirjoitti:
99 % loppuun palamisista EI johdu työstä lainkaan vaan siitä mitä ihmiset säheltävät työn ulkopuolella arjessaan ja miten sotkevat ihmissuhteensa.
No, oliko hiukan liioittelua tuo 99 % ... Työelämässä on kyllä valitettavasti oikeasti niin paljon työstä johtuvia uupumisongelmia että se on jo makrotason ongelma, mutta ehkä joku muutama harva on jäänyt johonkin koloon, missä sitä ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ihmettele. Töissä aika meni kaikenlaiseen turhaan säätöön (tarvittavien ohjelmien hankkiminen koneelle, käyttölupien ja tunnusten hakeminen sinne ja tänne, tyhjänpäiväisiä palavereja yms. yms.) Sitten piti jäädä ylitöihin, että ehtisi niitä varsinaisia töitäkin tehdä, koska deadlinet paukkuu päälle. Vieläkin pukkaa ahdistus päälle noita töitä ajatellessa, vaikken ole siellä enää vuosiin ollut.
Sama jatkaa, että tähän päälle vielä vääntö siitä, kuka ehtii hakemaan lapsen/lapset ja kuka ehtii tekemään ruoat ja muut kotityöt. Stressi ja jatkuva huono omatunto liian vähästä ajasta lasten/miehen kanssa ja sekin aika menee stressistä ahdistuneena. Että joo, ihanaa.
Oma kokemukseni/arvioni: vain pikkuruinen vähemmistö uupuu siitä varsinaisesta työnteosta.
Ylivoimaisen jättimäinen enemmistö uupuu niistä muista asioista, jotka voitaisiin kyllä korjata, mutta ei korjata, koska työmarkkinamme ovat surkeita, firmamme ovat surkeita, maamme on surkea, talousjärjestelmämme on surkea. Siis sellaiset asiat kuin työympäristö, johtajuus, organisointi, ihmisten käyttäytyminen, kiusaaminen, riitely, epäasiallinen kohtelu, turhat palaverit, kaikki muu turha säätäminen joka on pois varsinaisesta työnteosta,...
Olin aikoinaan postinjakaja eli tein tosi yksinkertaista rutiinityötä. Jopa siellä esimiehet olivat onnistuneet sössimään töiden organisoinnin niin pahasti että postinjakajat joutuivat joskus pähkäilemään esim että "mitähän mun nyt seuraavaksi piti tehdä, minneköhän mun nyt seuraavaksi piti mennä?" Kesken työpäivän jakajan piti soittaa toimistolle ja kysyä esimiehen neuvoa... ja se olikin sitten tosi hauskaa kun esimiehet puhuivat keskenään ristiin eli yksi esimies neuvoi jotain ja toinen esimies neuvoi tasan päinvastoin... ja jakajan piti sitten itse sumplia että mitenköhän se juttu sitten oikeasti menee.
Postinjakaminen oli maailman helpointa työtä. Miksei sen työn organisoiminen ole esimiehille ihan yhtä helppoa? Miksi esimiesten tuottama organisointi oli täyttä sotkua? Ja miksi alaiset joutuvat niitä esimiesten tuottamia sotkuja purkamaan? Ei niin mitään järkeä että alainen joutuu korjaamaan esimiesten virheitä! On kyllä koko firma siinä vaiheessa ihan läpimätä, latvasta laho eli vika on lähtöisin ihan ylimmistä johtajista, ja sieltä ylhäältä ne lahopääongelmat "noruu alaspäin" aina organisaation pohjalle asti, eli "trickle down problems". Tollasia firmat Suomessa on.
Vaurauden pitäisi norua alaspäin organisaatiossa, ei ongelmien.
Itse olen toisen ison kaupaketjun pikkumyymälässä töissä. Meillä on 3 ihmistä kaupalla töissä per päivä ja 4 ihmistä pyrittää tätä rumbaa 7-22 365 päivänä vuodessa.
Vaikka ketju on iso, paineet on kovat ja tuntiliksa TES:in minimi. Voi arvata onko uupumusta taustalla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oma kokemukseni/arvioni: vain pikkuruinen vähemmistö uupuu siitä varsinaisesta työnteosta.
Ylivoimaisen jättimäinen enemmistö uupuu niistä muista asioista, jotka voitaisiin kyllä korjata, mutta ei korjata, koska työmarkkinamme ovat surkeita, firmamme ovat surkeita, maamme on surkea, talousjärjestelmämme on surkea. Siis sellaiset asiat kuin työympäristö, johtajuus, organisointi, ihmisten käyttäytyminen, kiusaaminen, riitely, epäasiallinen kohtelu, turhat palaverit, kaikki muu turha säätäminen joka on pois varsinaisesta työnteosta,...
Olin aikoinaan postinjakaja eli tein tosi yksinkertaista rutiinityötä. Jopa siellä esimiehet olivat onnistuneet sössimään töiden organisoinnin niin pahasti että postinjakajat joutuivat joskus pähkäilemään esim että "mitähän mun nyt seuraavaksi piti tehdä, minneköhän mun nyt seuraavaksi piti mennä?" Kesken työpäivän jakajan piti soittaa toimistolle ja kysyä esimiehen neuvoa... ja se olikin sitten tosi hauskaa kun esimiehet puhuivat keskenään ristiin eli yksi esimies neuvoi jotain ja toinen esimies neuvoi tasan päinvastoin... ja jakajan piti sitten itse sumplia että mitenköhän se juttu sitten oikeasti menee.
Postinjakaminen oli maailman helpointa työtä. Miksei sen työn organisoiminen ole esimiehille ihan yhtä helppoa? Miksi esimiesten tuottama organisointi oli täyttä sotkua? Ja miksi alaiset joutuvat niitä esimiesten tuottamia sotkuja purkamaan? Ei niin mitään järkeä että alainen joutuu korjaamaan esimiesten virheitä! On kyllä koko firma siinä vaiheessa ihan läpimätä, latvasta laho eli vika on lähtöisin ihan ylimmistä johtajista, ja sieltä ylhäältä ne lahopääongelmat "noruu alaspäin" aina organisaation pohjalle asti, eli "trickle down problems". Tollasia firmat Suomessa on.
Vaurauden pitäisi norua alaspäin organisaatiossa, ei ongelmien.
Kyllä töitä on on ihan oikeasti liikaa monilla. Se sanottua, niin paljon on totta mitä kirjoitat ja tärkeä tekijä siinä on, että johtajien rekrytointi ei toimi. Olen itse työpaikassa, missä otetaan nämä sulavasti puhuvat hyvännäköiset n-tyypit johtajiksi, vaikka heillä ei ole edes asiantuntemusta ja he sitten riitelevät siellä johdossa keskenään ja syntyy vähän sanakaltainen tilanne kun kuvailet: työntekijät ihmettelevät miten työt saataisiin siellä kaaoksessa tehtyä.
Ei kukaan pysty 8h putkeen tekemään suorittavaa työtä 100%, ei edes vaikka pitäisi välissä sen 20 min ruokatauon ja 10 min kahvi/vessatauon. Tahti on vedetty äärimmilleen monessa paikkaa, ihmiset ei pysty vastaamaan vaatimuksiin ja sit tulee p+ska olo joka alkaa kertyä sisälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on rankkaa kun pitää kytätä somea, työt tuppaa häiritseen kyttäystä, varsinkin jos on innokas esihenkilö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En öihmettele. Töissä aika meni kaikenlaiseen turhaan säätöön (tarvittavien ohjelmien hankkiminen koneelle, käyttölupien ja tunnusten hakeminen sinne ja tänne, tyhjänpäiväisiä palavereja yms. yms.) Sitten piti jäädä ylitöihin, että ehtisi niitä varsinaisia töitäkin tehdä, koska deadlinet paukkuu päälle. Vieläkin pukkaa ahdistus päälle noita töitä ajatellessa, vaikken ole siellä enää vuosiin ollut.
Sama jatkaa, että tähän päälle vielä vääntö siitä, kuka ehtii hakemaan lapsen/lapset ja kuka ehtii tekemään ruoat ja muut kotityöt. Stressi ja jatkuva huono omatunto liian vähästä ajasta lasten/miehen kanssa ja sekin aika menee stressistä ahdistuneena. Että joo, ihanaa.
Työntekijä on tässä tapauksessa ihan itse hoitanut arkensa ylivoimaiseksi. Se ei ole työnantajan vika. Näissä tapauksissa päinvastoin työnantaja kärsii siitä että saa työpaikalle henkilön joka on jo omasta, itse vapaaehtoisesti tunkkaiseksi tekemästään arjesta uupunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En öihmettele. Töissä aika meni kaikenlaiseen turhaan säätöön (tarvittavien ohjelmien hankkiminen koneelle, käyttölupien ja tunnusten hakeminen sinne ja tänne, tyhjänpäiväisiä palavereja yms. yms.) Sitten piti jäädä ylitöihin, että ehtisi niitä varsinaisia töitäkin tehdä, koska deadlinet paukkuu päälle. Vieläkin pukkaa ahdistus päälle noita töitä ajatellessa, vaikken ole siellä enää vuosiin ollut.
Sama jatkaa, että tähän päälle vielä vääntö siitä, kuka ehtii hakemaan lapsen/lapset ja kuka ehtii tekemään ruoat ja muut kotityöt. Stressi ja jatkuva huono omatunto liian vähästä ajasta lasten/miehen kanssa ja sekin aika menee stressistä ahdistuneena. Että joo, ihanaa.
Työntekijä on tässä tapauksessa ihan itse hoitanut arkensa ylivoimaiseksi. Se ei ole työnantajan vika. Näissä tapauksissa päinvastoin työnantaja kärsii siitä että saa työpaikalle henkilön joka on jo omasta, itse vapaaehtoisesti tunkkaiseksi tekemästään arjesta uupunut.
Höpsis. On täysin normaalia hankkia lapsia. Tosin vaikuttaa siltä, että nykytyöelämä ei yhtään anna myöden sille, että olisi lapsia. Vaan jokaisen työntekijän pitäisi olla lapseton. Voi vain kysyä kuinka realistinen vaade se on, ja mitä yhteiskunnalle tapahtuisi, jos kukaan ei enää hankkisi lapsia tai niitä hankkisi vain työttömät ja sairauseläkkeellä olevat.
Työpaikallani on käytäntö,että liukuhihnojen vauhtia nostetaan joka vuosi ja jos työntekijät pysyvät vauhdissa eli tekevät tuotantoennätyksen niin he saavat korkeintaan 100 euron tuotantobonuksen. Tämä on johtanut siihen, että joillekkin työpisteille minulla ei ole mitään asiaa ja monilla työpisteillä työskentely on tuskallista. Monesti tekee mieli alkaa huutamaan,että en minä ehdi tehdä tällaista vauhtia.
Nyt firmalta alkaa loppua osaavat työntekijät kun pitkäaikaiset eläköityvät/vaihavat firmaa ja uudet työntekijät jaksavat hommissa korkeintaan kuukauden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä mitataan ihan kaikki. Terveydenhuollon alan puhelintyö. Ihan kaikki mitataan. Tehokkuus, laatu, taukojen pituus, puhelun pituus. Tavoitteet erittäin kovat ja moni uupuu sen takia. Jokaisen työpanos tulee kuvioina näkyviin. Monilla julkiselta puolelta tulleella aikamoinen shokki ettei käydäkään kahvilla jne.
Äitini paloi loppuun päiväkodin töissä, kun hänen päiväänsä kuului se, että yksi ihminen (eli äitini) valvoi, hoiti, leikki, ruokki, puki, käytti vessassa, oli ulkona, nukutti, jne noin 20 lasta tai enemmän, ja oli yksi tai jopa kaksi väliaikaista sijaista, joka saatiin kiireessä sinne tai että viereisen päiväkodin rakennuksesta tuli välillä auttelee. Äitini on nytten saikulla ja sen jälkeen vaihtaa työpaikkaa. Onneksi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En öihmettele. Töissä aika meni kaikenlaiseen turhaan säätöön (tarvittavien ohjelmien hankkiminen koneelle, käyttölupien ja tunnusten hakeminen sinne ja tänne, tyhjänpäiväisiä palavereja yms. yms.) Sitten piti jäädä ylitöihin, että ehtisi niitä varsinaisia töitäkin tehdä, koska deadlinet paukkuu päälle. Vieläkin pukkaa ahdistus päälle noita töitä ajatellessa, vaikken ole siellä enää vuosiin ollut.
Sama jatkaa, että tähän päälle vielä vääntö siitä, kuka ehtii hakemaan lapsen/lapset ja kuka ehtii tekemään ruoat ja muut kotityöt. Stressi ja jatkuva huono omatunto liian vähästä ajasta lasten/miehen kanssa ja sekin aika menee stressistä ahdistuneena. Että joo, ihanaa.
Työntekijä on tässä tapauksessa ihan itse hoitanut arkensa ylivoimaiseksi. Se ei ole työnantajan vika. Näissä tapauksissa päinvastoin työnantaja kärsii siitä että saa työpaikalle henkilön joka on jo omasta, itse vapaaehtoisesti tunkkaiseksi tekemästään arjesta uupunut.
Höpsis. On täysin normaalia hankkia lapsia. Tosin vaikuttaa siltä, että nykytyöelämä ei yhtään anna myöden sille, että olisi lapsia. Vaan jokaisen työntekijän pitäisi olla lapseton. Voi vain kysyä kuinka realistinen vaade se on, ja mitä yhteiskunnalle tapahtuisi, jos kukaan ei enää hankkisi lapsia tai niitä hankkisi vain työttömät ja sairauseläkkeellä olevat.
Ja sitten valtio ihmettelee miksi suomalaiset eivät tee lapsia ja miksi syntyvyys romahtaa.
Olen seuraillut paria työpaikalla burnoutin partaalla olevaa. He tekevät pilkusta asiaa, touhottavat ja säätävät asioissa, jotka ei heille edes kuulu. He ovat innokkaana menossa mukaan kaikkeen "ylimääräiseen", johon ei aika kuitenkaan riitä ja joutuvat olemaan työajan yli. Näiden kanssa on muutenkin rasittava töitä, kun jumitutaan epäolennaiseen eikä työt tästä syystä etene.
Älkääpä unohtako yöunien palauttavaa vaikutusta. Jos unet olisivat ok, työpäiväkin olisi helpommin siedettävissä. Yöunien palauttavan vaikutuksen eliminointi on erittäin helppoa, sen tekee jo yksi alkoholiannos. Yllättävän moni nainenkin tuntuu ottavan useamman annoksen viikossa, monesti juurikin sen yhden tai kaksi illassa. Se sidukkakin on alkoholiannos viinistä puhumattakaan.
Eipä ihme,kun joissakin työpaikoissa ihminen hälyytetään töihin vapaa-ajaltaan välillä keskellä yötäkin,kun ei ole palkattu tarpeeksi osaavia työntekijöitä.Eräässä työpaikkailmoituksessa luki,että työnhakija sitoutuu olemaan valmiina hälyytystehtäviin työajan ulkopuolellakin.Missä työaikalaki ja työsuojelu ?
Miksi on niin, että esimiehet ja päälliköt aina pysyy samassa työssä eläkkeeseen asti eikä tosiaankaan uuvu. Nämä pystyvät vaikuttaan omaan työhönsä ja työmäärään.
Vierailija kirjoitti:
On kyllä koko firma siinä vaiheessa ihan läpimätä, latvasta laho eli vika on lähtöisin ihan ylimmistä johtajista, ja sieltä ylhäältä ne lahopääongelmat "noruu alaspäin" aina organisaation pohjalle asti, eli "trickle down problems". Tollasia firmat Suomessa on.
Vaurauden pitäisi norua alaspäin organisaatiossa, ei ongelmien.
Näin on myös oman työnantajan kohdalla, sekä firman omistajat että tj ei ole alan töitä tehneet koskaan päivääkään, no miten tällaisilta sitten sujuu organisaation johtaminen, kun myyntikäyrien tuijottaminen on käytännössä ainoa mitä osaavat? Nyt tilanne on se että työntekijät johtavat ja pitävät itse yrityksen toiminnassa ja omistajat käärivät siitä voitot ja joskus jotain nimellisiä kiitoksia sanovat, jos on hommat hoidettu "hyvin".
Alue: Aihe vapaa
Mitä työtä teet?