Nykyään joka toinen uupunut tai palanut loppuun työssään

Vierailija kirjoitti:

Iso ongelma. Auttaisiko lyhyempi työaika? Ja organisaatiomuutos? Koulutetumpi johtoporras? Pidemmät lomat? Joustava työaika?

Välillä väläytelty 6h työpäivä olisi selkeä ratkaisu. Koska 8h ei kukaan jaksa tehdä täysillä ja jos niin oletetaan, tulee vain tekemättömien tehtävien stressiä aiheuttavaa kasaumaa. Ennen pidemmätkin päivät olivat mahdollisia, koska tehtävät olivat erikoistuneempia ja rutinoituneenpia. Nykyisin muutokset ja suurempien kokonaisuuksien hallinta on lisätyötehtävä itsessään, lisäksi resurssien jatkuva karsinta tehostamisen muotona.

Vaikka tämä vaihtoehto koetaan kalliina, ovat myös sairauspäivät kalliita kerrannaisineen. Ja lisäävät säätämistä ja epävarmuutta, eli vielä lisää työtä kaikille. Tekemättömät työt myös käyvät kalliiksi ennaltaehkäisyn puuttumisen vuoksi, etenkin terveydenhuollossa kun sairastavuus lisääntyy ilman paneutuvaa, oikea-aikaista hoitoa.

Tässä mallissa tehtyjen tuntien aito tehokkuus säilyisi, jäisi aikaa palautua ja toiminta olisi pitkällä jänteellä kestävää, eikä kriisien keskellä tekohengittämistä. Tehokkuus olisi mahdollista, eikä epärealistinen, huonosti hallittu utopia.

Vierailija kirjoitti:

Iso ongelma. Auttaisiko lyhyempi työaika? Ja organisaatiomuutos? Koulutetumpi johtoporras? Pidemmät lomat? Joustava työaika?

Ylipäätänsä työntekijöiden huonon kohtelun ja  hyväksikäytön lopettaminen. On se hyvä olla globaalissa kilpailussa mukana, mutta ei jos siinä joka tapauksessa tuhoaa itsensä. Ammattiliitot ovat valitettavasti hampaattomia nykyään.

Työpaikkakiusaamisen aiheuttamia uupumisia on ihan liikaa. Johtajat osallistuvat siihen itsekin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älkääpä unohtako yöunien palauttavaa vaikutusta. Jos unet olisivat ok, työpäiväkin olisi helpommin siedettävissä. Yöunien palauttavan vaikutuksen eliminointi on erittäin helppoa, sen tekee jo yksi alkoholiannos. Yllättävän moni nainenkin tuntuu ottavan useamman annoksen viikossa, monesti juurikin sen yhden tai kaksi illassa. Se sidukkakin on alkoholiannos viinistä puhumattakaan.

Juon noin 2 kpl alkoholiannosta VUODESSA. Nukun huonosti huonon työjohtamisen ja työstressin vuoksi vuoksi

ja työpaikkakiusaamisen.

Minä uuvuin vanhassa työpaikassa siihen, että olisi pitänyt päivästä, viikosta ja kuukaudesta toiseen oppia ihan koko ajan uusia vaikeita asioita. Olen it-alalla. Isot herrat myi asiakkaille ominaisuuksia, joihin ei meillä rivikoodareilla ollut osaamista. Koko ajan olisi pitänyt oppia tekemään joku uusi vaikea asia ennen kuin oli edellistäkään ehtinyt sulatella. Varmaan vuoteen ei ollut sellaista päivää, että ei olisi paineessa kiireellä pitänyt oppia uutta. Puhumattakaan siitä, että normaalit työtunnit olisi riittänyt tähän. It-alalla puhutaan paljon jatkuvasta itsensä kehittämisestä, mutta kyllä se pitäisi pystyä tekemään kestävästi.

Vaihdoin työtä ja pidin kuukauden loman ennen kuin aloitin uudessa. Silti ensimmäinen vuosi uudessakin duunissa meni niin, että pienenkin paineen alla hyperventiloin ja sain paniikkikohtauksia. Pikkuhiljaa opettelin siitä pois, koska hätää ei oikeasti enää ollut ja nykyisin on ihan hyvä.

Samalla kuitenkin esim. joulun-/uuden vuoden -/ja loppiaisen tienoot; matkakohteet maailmalla olivat enemmän tai vähemmän täynnä matkailijoista.

Etelä - Euroopassakin esim. hotellit olivat aivan täynnä pohjoismaista ja keski- euroopasta tulleista turisteista.

Etätyö mahdollisuuksien kehittämiseen hotellitkin ottavat nyt innolla osaa; jne. paljon jo näkeekin hotellien terasseilla; uima- altailla näitä etätyöntekijöitä. Lapsiperheitä lomailee silloin, kun luulisi lasten olevan koulussa jne.

Matkailuautojakin näkee taas enemmässä määrin teillä; nuoria pareja/-lapsiperheitä.

Kyllä vapaa- aikaakin näyttää löytyvän.....

huono työilmapiiri,

huono johto,

avokonttori,

lomautukset,

Ym.

Olen huomannut ahdistuvani siitä, että jatkuvasti säästetään ja optimoidaan. Ahdistaa joka viikkoiset palaverit siitä, jossa lasketaan kuinka monta prosenttia työajasta on mennyt mihinkin. Meillä seurataan tiketin käsittelyä sekuntikellolla. Aika lähtee pyörimään kun avaat tiketin. Omasta työstä ei saa ottaa vastuuta ja tehdä sitä parhaaksi katsomallaan tavalla vaan joku esimiehen esimiehen esimies on kaikessa ymmärtämättömyydessään päättänyt miten tätä työtä tehdään ja sitten asia on niin. Säästäminen näkyy siinä, että ei kouluteta, ei ole aikaa eikä mahdollisuutta keskustella organisaation muiden osastojen kanssa työstä eli jää kokonaan toisilta oppiminen ja yhteistyö väliin. Luonnollisesti on säästetty myös niin ettei mitään bonuksia, lahjoja tai juhlia järjestetä. Jatkuvasti pitäisi kehittyä ja olla ideoita, en jaksa. 

Aikaisemmin 80- ja 90-luvulla työn tekeminen oli huomattavasti rennompaa, palkka oli hyvä suhteessa elinkustannuksiin ja hyvästä tuloksesta oli itsestään selvää että työntekijöitä palkittiin runsaasti. Nykyään kultakellot on vaihtuneet kiitoskortteihin. 

Vierailija kirjoitti:

huono työilmapiiri,

huono johto,

avokonttori,

lomautukset,

Ym.

Tiedon määrä.

Byrokratia.

Koneellistuminen, ennen ihminen luennoi asiasta kuin asiasta, nyt luet itse koneelta jos luet.

"Onko työelämä muuttunut liian vaativaksi vai onko uupumuskynnys madaltunut liian alas."

Jälkimmäinen. Nykyään ihmiset eivät palaudu, koska he somettavat illat ja viikonloput, mikä on stressaavaa.

Minustakaan ei ole koskaan koko aika työhön. Lyhennetty 6 tuntuinen menee. On lapsiakin niin haluan olla jaksavat heidän kanssaan myös vapaa-ajalla enkä omistaa elämääni pelkälle työlle. Ennen vanhaan elämän meno on ollut ehkä hitaampaa tai työ ehkä fyysisempää mutta yksinkertaisempaa henkisesti. Nykyisin robotit tekee yksinkertaiset työt,ihmisille jää kuormittavammat ja vaativammat.

Vierailija kirjoitti:

"Onko työelämä muuttunut liian vaativaksi vai onko uupumuskynnys madaltunut liian alas."

Jälkimmäinen. Nykyään ihmiset eivät palaudu, koska he somettavat illat ja viikonloput, mikä on stressaavaa.

...ja kuntosaleillakin oleilemiseen pitää riittää aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Minustakaan ei ole koskaan koko aika työhön. Lyhennetty 6 tuntuinen menee. On lapsiakin niin haluan olla jaksavat heidän kanssaan myös vapaa-ajalla enkä omistaa elämääni pelkälle työlle. Ennen vanhaan elämän meno on ollut ehkä hitaampaa tai työ ehkä fyysisempää mutta yksinkertaisempaa henkisesti. Nykyisin robotit tekee yksinkertaiset työt,ihmisille jää kuormittavammat ja vaativammat.

Nykyäänhän cobotit tekevät ne raskaimmat ja ikävimmät työt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Onko työelämä muuttunut liian vaativaksi vai onko uupumuskynnys madaltunut liian alas."

Jälkimmäinen. Nykyään ihmiset eivät palaudu, koska he somettavat illat ja viikonloput, mikä on stressaavaa.

...ja kuntosaleillakin oleilemiseen pitää riittää aikaa.

Mitä tarkoitit tällä? Liikunta vähentää stressiä, eli kuntosali on mainio vapaa-ajan harraste.

Koin burniksen vuonna 2014. Löysin työpaikaltani tukiryhmän muista masentuneista tai työkuorman alla rusentuneista. Jokaisella meillä on erilainen historia ja reitti pisteeseen johon olemme päätyneet. Diagnoosit ja lääkkeet ovat yleinen keskustelunaihe ja huumori on erittäin rankkaa ryhmässämme. Ilman tätä ryhmää moni olisi jo luovuttanut ja vaihtanut paremmalle työnantajalle. Yhteisistä kokoontumisista on tullut meille henkireikä joka auttaa jaksamaan elämässä eteenpäin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Iso ongelma. Auttaisiko lyhyempi työaika? Ja organisaatiomuutos? Koulutetumpi johtoporras? Pidemmät lomat? Joustava työaika?

Välillä väläytelty 6h työpäivä olisi selkeä ratkaisu. Koska 8h ei kukaan jaksa tehdä täysillä ja jos niin oletetaan, tulee vain tekemättömien tehtävien stressiä aiheuttavaa kasaumaa. Ennen pidemmätkin päivät olivat mahdollisia, koska tehtävät olivat erikoistuneempia ja rutinoituneenpia. Nykyisin muutokset ja suurempien kokonaisuuksien hallinta on lisätyötehtävä itsessään, lisäksi resurssien jatkuva karsinta tehostamisen muotona.

Vaikka tämä vaihtoehto koetaan kalliina, ovat myös sairauspäivät kalliita kerrannaisineen. Ja lisäävät säätämistä ja epävarmuutta, eli vielä lisää työtä kaikille. Tekemättömät työt myös käyvät kalliiksi ennaltaehkäisyn puuttumisen vuoksi, etenkin terveydenhuollossa kun sairastavuus lisääntyy ilman paneutuvaa, oikea-aikaista hoitoa.

Tässä mallissa tehtyjen tuntien aito tehokkuus säilyisi, jäisi aikaa palautua ja toiminta olisi pitkällä jänteellä kestävää, eikä kriisien keskellä tekohengittämistä. Tehokkuus olisi mahdollista, eikä epärealistinen, huonosti hallittu utopia.

Olen skeptinen tämän 6h mallin suhteen. Tein viime vuonna töitä 80% työajalla. Vuoden päätteeksi sain elämäni ensimmäisen burn-outin, kun olin täysin ylikuormittunut töistä. Hommat kasaantuivat pikkuhiljaa, koko ajan oli hirveä kiire ja tuntui, että vain rämmin työtehtävästä toiseen ehtimättä tehdä mitään ajatuksella ja kunnolla. Kiireen takia oli koko ajan huoli, että työn jälki oli ihan p skaa, mutta ei ehtinyt muuta kuin jatkaa eteenpäin ja tehdä lisää huonosti ja p skasti. Aika tehokkaasti tuli siis töitä tehtyä, mutta työn laatu olikin sitten toinen juttu.

Vierailija kirjoitti:

Koin burniksen vuonna 2014. Löysin työpaikaltani tukiryhmän muista masentuneista tai työkuorman alla rusentuneista. Jokaisella meillä on erilainen historia ja reitti pisteeseen johon olemme päätyneet. Diagnoosit ja lääkkeet ovat yleinen keskustelunaihe ja huumori on erittäin rankkaa ryhmässämme. Ilman tätä ryhmää moni olisi jo luovuttanut ja vaihtanut paremmalle työnantajalle. Yhteisistä kokoontumisista on tullut meille henkireikä joka auttaa jaksamaan elämässä eteenpäin.

Toisaalta vaihtamien paremmalle työnantajalle olisi hyvä, jotta nykyinen tajuaisi, että noin ei voi jatkua. Meillä moni (parhaat) ovat jo vaihtaneet muualle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Onko työelämä muuttunut liian vaativaksi vai onko uupumuskynnys madaltunut liian alas."

Jälkimmäinen. Nykyään ihmiset eivät palaudu, koska he somettavat illat ja viikonloput, mikä on stressaavaa.

...ja kuntosaleillakin oleilemiseen pitää riittää aikaa.

Mitä tarkoitit tällä? Liikunta vähentää stressiä, eli kuntosali on mainio vapaa-ajan harraste.

Isä poistamassa stressiään kuntosalilla, äiti omallaan ja lapsi on lapsiparkissa! Perheen yhteistä (laatu)aikaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Iso ongelma. Auttaisiko lyhyempi työaika? Ja organisaatiomuutos? Koulutetumpi johtoporras? Pidemmät lomat? Joustava työaika?

Välillä väläytelty 6h työpäivä olisi selkeä ratkaisu. Koska 8h ei kukaan jaksa tehdä täysillä ja jos niin oletetaan, tulee vain tekemättömien tehtävien stressiä aiheuttavaa kasaumaa. Ennen pidemmätkin päivät olivat mahdollisia, koska tehtävät olivat erikoistuneempia ja rutinoituneenpia. Nykyisin muutokset ja suurempien kokonaisuuksien hallinta on lisätyötehtävä itsessään, lisäksi resurssien jatkuva karsinta tehostamisen muotona.

Vaikka tämä vaihtoehto koetaan kalliina, ovat myös sairauspäivät kalliita kerrannaisineen. Ja lisäävät säätämistä ja epävarmuutta, eli vielä lisää työtä kaikille. Tekemättömät työt myös käyvät kalliiksi ennaltaehkäisyn puuttumisen vuoksi, etenkin terveydenhuollossa kun sairastavuus lisääntyy ilman paneutuvaa, oikea-aikaista hoitoa.

Tässä mallissa tehtyjen tuntien aito tehokkuus säilyisi, jäisi aikaa palautua ja toiminta olisi pitkällä jänteellä kestävää, eikä kriisien keskellä tekohengittämistä. Tehokkuus olisi mahdollista, eikä epärealistinen, huonosti hallittu utopia.

Olen skeptinen tämän 6h mallin suhteen. Tein viime vuonna töitä 80% työajalla. Vuoden päätteeksi sain elämäni ensimmäisen burn-outin, kun olin täysin ylikuormittunut töistä. Hommat kasaantuivat pikkuhiljaa, koko ajan oli hirveä kiire ja tuntui, että vain rämmin työtehtävästä toiseen ehtimättä tehdä mitään ajatuksella ja kunnolla. Kiireen takia oli koko ajan huoli, että työn jälki oli ihan p skaa, mutta ei ehtinyt muuta kuin jatkaa eteenpäin ja tehdä lisää huonosti ja p skasti. Aika tehokkaasti tuli siis töitä tehtyä, mutta työn laatu olikin sitten toinen juttu.

Minäkin tein 6h työpäiviä, kun lapsi aloitti koulun. Sen mitä ennen tein kahdeksassa tunnissa oli pakko puristaa kuuteen, että joka päivä tuli pakolliset tehtyä. Lisäksi muutama työkaveri osoitti (kypsästi) mieltään mun lyhyemmästä työajasta ja löysäsivät omaa työtahtiaan, joten jouduin hoitamaan osittain heidänkin osuuttaan töistä.

Tein tuota 6 kk ja se oli aikana ihan ok. En tiedä kuinka pitemmän päälle olisin jaksanut. Nautin silloin niin paljon siitä, että kotiin jäi joka päivä 2 h enemmän aikaa, että se kyllä korvasi työpaineet.

Vierailija kirjoitti:

Suurin ongelma on se, että koitetaan vääntää kokomajan tahtia kireämmäksi.

Tämä varmasti koskee alaa kun alaa. Omassa työssäni on tietytntavoitteet, kun ne saavuttaa, nostetaan tasoa.

Käytännössä siis siitä että työn tekee hyvin, saa palkkioksi sen että pitää pystyä vielä parempaan ja parempaan.

Kaikella on kuitenkin rajansa! Tiettyyn tasoon saakka voi parantaa, mutta jossain kohtaa se loppuu =käy mahdottomaksi.

Ex töissä varastossa ihmettelin kun työn suoritteen määrää kiristettiin lähes joka vuosi, eli sitä määrää, joka tavaroita pitää kertätä (nostaa/pinota laatikoita).

Joka vuosi pystyi muka tekemään samassa ajassa enemmän? Omituista?