Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Jotain on tapahtunut, kun ADHD:ta, autismia jne esiintyy niin paljon
08.01.2023 |
Omassakin tuttavapiirissä lähes joka toisella aikuisella ja lapsella on jokin nepsydiagnoosi.
Monet sanovat, että nepsyistä ei vain puhuttu aikaisemmin. Sekin on varmasti totta, mutta silti väittäisin että nepsydiagnoosit ovat lisääntyneet ja jokin aiheuttaa nousua.
Kommentit (409)
Vierailija kirjoitti:
Vanha munasolu + vanhan miehen siittiö = erityislapsi. Vaiettu totuus. Lisäksi koulut saavat enemmän rahaa mitä enemmän on erityislapsia = enemmän diagnooseja. Myös normaalien ominaisuuksien muuntaminen uusiksi taudeiksi jenkkimalliin (ujo = mielenterveysongelma) on rantautunut Suomeen.
Entä kun puolisot ovat 21v. ja 22v.?
Tai sen on niin että ujo sairastaa esim. masennusta. Masennus ei tule luonteen mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteiskunta on muuttunut sellaiseksi, että nepsypiirteet aiheuttavat entistä suurempia ongelmia.
Sekä minun että mieheni suvussa on kolmessa sukupolvessa ihmisiä, joilla on hyvin samanlaisia (nepsy)piirteitä. Kyse on autismin kirjosta ja näillä kaikilla piirteitä omaavilla on erittäin hyvät kognitiiviset taidot. Eri sukupolvien kirjolaisten kohtalo on ollut tällainen:
- 1940-luvulla syntynyt: akateeminen koulutus ja hyvä työura, arvostettu asiantuntija alallaan, harrastuksia ja ystäviä, avioliitossa vaikeuksia
- 1950-luvulla syntynyt: menestynyt yrittäjä, hyvä avioliitto, vähän ystäviä, mutta elämä tasapainossa
- 1970-luvulla syntyneet: akateeminen koulutus, sopiva työpaikka, ystäviä ja harrastuksia, hyvä parisuhde
- 1980-luvulla syntynyt: koulukiusaamista, menestynyt opinnoissa, ei sopeudu työpaikkoihin, hyvä parisuhde, ystäviä
- 1990-luvulla syntynyt: vaikeuksia koulussa, opinnot jääneet kesken, kausityöttömyyttä ja huonosti palkattuja töitä, ei parisuhdetta, ystävät vain netissä, ensimmäinen diagnosoitu tapaus
- 2000-luvulla syntynyt: koulukiusaamista, masennusta, ahdistusta, itsetuhoisuutta, päihdeongelmaa, diagnoosi
Tunnen kaikki nämä henkilöt hyvin, ja kaikilla heillä on keskenään hyvin samanlaisia piirteitä. Näiden piirteiden kanssa ei vain syystä tai toisesta tässä yhteiskunnassa enää pärjää.
Nopea lisääntymistahti?
Alkoi 70-luvulla väljähtää... (uramenestys -> sopiva työ, avioliitto -> parisuhde)
Ei ole nopea lisääntymistahti, ihan normaali :) Listassa on sekaisin henkilöitä sekä mieheni että minun suvusta. Minun suvussani 40-luvulla syntyneet isovanhemmat saivat lapsensa 70-80-luvulla ja lapsenlapset 2000-luvulla. Mieheni suvussa 50-luvulla saaneet isovanhemmat saivat lapsensa 70- ja 90-luvulla, lapsenlapset 2000-luvulla.
En tiedä, alkoiko jo 1970-luvulla väljähtää, mutta sillä vuosikymmenellä syntyneet sukulaiset ovat kuitenkin pärjänneet elämässään ok kaikilla mittareilla. Tämän jälkeen ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyseessä on kombinaatio.
1. Vanhemmat tuijottaa älypuhelimia, eikä seurustele lapsien kanssa.
2. Ruokavalio on niin vanhemmilla kuin lapsillakin täysin surkea. Karkkia, pikaruokaa ja energiajuomia. Tämä on varmasti 90%:sti syypää lähes kaikkiin mielen ongelmiin. Ravintoaineiden puutokset.
3. Älylaitteet myös lapsille, joka on suurin virhe.
4. Lapsia holhotaan liikaa, ei osata opettaa sanan ei merkitystä.
5. Älyttömästi kemikaaleja, jotka vasta nyt on saanut hieman huomiota myös valtavirrassa. Esim PFAS-yhdistert, joka on vain vuoren huippu.
6. Liittyen ravintoon, huono bakteerikanta suolistolla ja iholla.
Tästä kaikesta pääsisi helposti eroon vanhempien yhteistyöllä. Yhdessä päätetään, että älypuhelimen nettiä ei käytetä kuin vaikka tunnin päivässä. Kouluihin puhelinkielto. Vaaditaan ja tehdään ravitsevaa ruokaa ultraprosessoitujen "ruokien" tilalle.
Mutta aina löytyy näitä, jotka haluaa päästä helpolla ja pistetään puhelimet käteen. Tämän seurauksena vanhemmat, jotka oikeasti välittäisivät jälkikasvun paremmasta oppimisesta joutuvat antautumaan, kun eivät halua ettei oma lapsi jää ulkopuoliseksi, kun muutkin käyttää puhelinta jatkuvasti.
Mikään tältä listalta ei päde perheeni kohdalla. Lapsista (vähintään) 3/4 nepsyjä.
eikä meillä. Yhdellä tarkkaavaisuushäiriö ilman ylivilkkautta. Meillä ei video-tai tietokonepelejä ollut ennen neljättä luokkaa, eikä älypuhelinta ennen kolmannen luokan isin vanhaa karvahattumallia. Lapsella neuropsykiatrisia oireita jo vauvana.
Moni ei tiedä, että osa nepsyistä nimenomaan välttelee digitaalisia pelejä ja esim 3d elokuvia, koska niistä tulee huono olo.
Vierailija kirjoitti:
Vanha munasolu + vanhan miehen siittiö = erityislapsi. Vaiettu totuus. Lisäksi koulut saavat enemmän rahaa mitä enemmän on erityislapsia = enemmän diagnooseja. Myös normaalien ominaisuuksien muuntaminen uusiksi taudeiksi jenkkimalliin (ujo = mielenterveysongelma) on rantautunut Suomeen.
Tämä johtuu elohopean kertymisestä elimistöön, vanhalla miehellä ja naisella sitä on enemmän ja se siirtyy sikiöön istukan kautta.
Olen kuullut, että nykyään "shoppaillaan" diagnooseja. Etenkin opiskelija piireissä. Saa sitten lisää Kelan tukia. Nykyään on muotia olla masentunut, ADHD, yms.
On toki heitäkin, jotka todella ovat sairaita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmisellä pitää olla tietty määrä havaittavissa olevia oireyhtymään kuuluvia ominaisuuksia, kuten käyttäytymismalleja, jotta voi saada nepsy-diagnoosin. Osa näistä "oireista" on sellaisia, joita normaaliälyllä varustettu ihminen voi myös oppia. Joistakin nepsy-käyttäytymistavoista on nykyisessä minä-keskisessä yhteiskunnassa tullut normaaleja, joten moni omaksuu niitä, vaikka ne eivät itselleen luontaisia olisikaan. Siihen ei sitten tarvita montaakaan luontaista nepsy-ominaisuutta, kun diagnoosikynnys jo ylittyy.
Esim. omassa suvussani ei ole montaakaan, jolle ei voisi pienellä kaivelulla ja harjoittelulla saamaan nepsy-diagnoosin kriteereitä täyttymään. Toki porukkaan mahtuu muutama sellainenkin, joilla kriteerit täyttyvät heittämällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joillekin tahoille on valjennut että tätä hoidetaan Amfetamiinijohdannaisilla.!
Kun kamaa saa sitä myös haetaan mielestäni koko ADHD diagnoosi on kyseenalainen!
Niin tulee olemaan myös paljon niitä jotka pettyvät ajan mittaan saatuaan väärän diagnoosin!
Ja samalla väärän hoidon!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmisellä pitää olla tietty määrä havaittavissa olevia oireyhtymään kuuluvia ominaisuuksia, kuten käyttäytymismalleja, jotta voi saada nepsy-diagnoosin. Osa näistä "oireista" on sellaisia, joita normaaliälyllä varustettu ihminen voi myös oppia. Joistakin nepsy-käyttäytymistavoista on nykyisessä minä-keskisessä yhteiskunnassa tullut normaaleja, joten moni omaksuu niitä, vaikka ne eivät itselleen luontaisia olisikaan. Siihen ei sitten tarvita montaakaan luontaista nepsy-ominaisuutta, kun diagnoosikynnys jo ylittyy.
Esim. omassa suvussani ei ole montaakaan, jolle ei voisi pienellä kaivelulla ja harjoittelulla saamaan nepsy-diagnoosin kriteereitä täyttymään. Toki porukkaan mahtuu muutama sellainenkin, joilla kriteerit täyttyvät heittämällä.
:D ja sinä olet ollut testejä ja diagnostiikkaa seuraamassa?
Hamppuöljy parantaa lievän autismin/adhd:n. Piriä ei kannata alkaa syöttämään, lyhytaikane hyöty. Concertat voi tosin aikunen lappaa ohimennen poskeen jos käy jossakin tuulettumassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen kuullut, että nykyään "shoppaillaan" diagnooseja. Etenkin opiskelija piireissä. Saa sitten lisää Kelan tukia. Nykyään on muotia olla masentunut, ADHD, yms.
On toki heitäkin, jotka todella ovat sairaita.
Kerro ihmeessä, mitä tukia puolisoni voi diagnoosillaan saada lääkekorvauksen lisäksi. Psykiatri ilmeisesti unohti kertoa :D
Vierailija kirjoitti:
Olen kuullut, että nykyään "shoppaillaan" diagnooseja. Etenkin opiskelija piireissä. Saa sitten lisää Kelan tukia. Nykyään on muotia olla masentunut, ADHD, yms.
On toki heitäkin, jotka todella ovat sairaita.
Onko tästäkin tullut osa eräänlaista peliä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kuullut, että nykyään "shoppaillaan" diagnooseja. Etenkin opiskelija piireissä. Saa sitten lisää Kelan tukia. Nykyään on muotia olla masentunut, ADHD, yms.
On toki heitäkin, jotka todella ovat sairaita.Onko tästäkin tullut osa eräänlaista peliä?
Kannattaa myös perehtyä näiden lääkitysten sivuvaikutuksiin!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helposti se adhd diagnosoidaan, koska sitten voidaan antaa lääkkeet kouraan ja sanoa heippa. Nopeaa ja halpaa. Omakin lapsi sai diagnoosin 30 minuutissa.
Esim. trauman oireet ovat lähestulkoon samanlaiset kuin adhd:n, keskittyminen on vaikeaa ja keho on jatkuvassa ylivireydessä. Mutta ei sellaisia kukaan yrittänyt edes poissulkea, koska sittenhän lapsi tarvitsisi terapiaa ja se on kallista
Ennen diagnoosien asettamista pitäisi olla kattavat tutkimukset, jotta lapsi saisi varmasti oikean diagnoosin ja tarvitsemansa avun.
Mistä diagnoosista puhut? Flunssadiagnoosin? Korvatulehduksen? Somaattiset sairaudet voidaan diagnosoida joskus nopeastikin. Mutta adhd:ta ei. Ei ole mahdollista.
Minkä alan erikoislääkäri ja millaiset psykologiset testit muka tehtiin 30 minuutissa?
Ennen adhd-lääkkeiden määrämistä lapselle täytyy tehdä myös eräs tutkimus, teillekö ei tehty? Ei tarkistettu sydämen kuntoa ollenkaan?
Vaikka lapsi saisi lääkityksenkin, sen jälkeen ei sanota HEIPPA vaan lapsi käy säännöllisesti tarkastuksissa. Lääkitys vaatii seurantaa. Tiedätkö kuka seuraa ja mitä asioita?
... niin että millä puoskarilla sinä oikein väität käyneesi? :D
Lapseni sai ihan aidon adhd-diagnoosin vähän aikaa sitten ja resurssit on tällä hetkellä niin heikot ainakin tässä meidän isossa kaupungissa, että jonoja pitää saada lyhyemmäksi keinolla millä hyvänsä. Ensin jonotettiin yli vuosi, jonka jälkeen paperit täytettiin kotona ja koulussa, lääkärin vastaanotto kesti sen 30 min ja lääkeresepti annettiin kouraan. Verikoe otettiin ja pari kertaa sairaanhoitaja mittasi verenpainetta. Sen jälkeen hoito siirtyi terveyskeskukseen, jonne voi olla yhteydessä joskus vuoden päästä kun lääkkeet loppuu.
Halusin vaan tuoda ilmi, että aika monet lapset elävät traumaattisissa oloissa ja trauman vaikutukset lapseen ovat aikalailla samanlaiset kuin adhd:ssa eikä sitä mitenkään poissuljeta. Kaikki ylivilkkaus ja keskittymiskyvyttömyys ei ole adhd:ta ja monen lapsen hätä voi jäädä huomaamatta jos keskitytään vaan näihin oireisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se on nykyaika, kilpailu ja globalisoituminen toki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helposti se adhd diagnosoidaan, koska sitten voidaan antaa lääkkeet kouraan ja sanoa heippa. Nopeaa ja halpaa. Omakin lapsi sai diagnoosin 30 minuutissa.
Esim. trauman oireet ovat lähestulkoon samanlaiset kuin adhd:n, keskittyminen on vaikeaa ja keho on jatkuvassa ylivireydessä. Mutta ei sellaisia kukaan yrittänyt edes poissulkea, koska sittenhän lapsi tarvitsisi terapiaa ja se on kallista
Ennen diagnoosien asettamista pitäisi olla kattavat tutkimukset, jotta lapsi saisi varmasti oikean diagnoosin ja tarvitsemansa avun.
Mistä diagnoosista puhut? Flunssadiagnoosin? Korvatulehduksen? Somaattiset sairaudet voidaan diagnosoida joskus nopeastikin. Mutta adhd:ta ei. Ei ole mahdollista.
Minkä alan erikoislääkäri ja millaiset psykologiset testit muka tehtiin 30 minuutissa?
Ennen adhd-lääkkeiden määrämistä lapselle täytyy tehdä myös eräs tutkimus, teillekö ei tehty? Ei tarkistettu sydämen kuntoa ollenkaan?
Vaikka lapsi saisi lääkityksenkin, sen jälkeen ei sanota HEIPPA vaan lapsi käy säännöllisesti tarkastuksissa. Lääkitys vaatii seurantaa. Tiedätkö kuka seuraa ja mitä asioita?
... niin että millä puoskarilla sinä oikein väität käyneesi? :D
Lapseni sai ihan aidon adhd-diagnoosin vähän aikaa sitten ja resurssit on tällä hetkellä niin heikot ainakin tässä meidän isossa kaupungissa, että jonoja pitää saada lyhyemmäksi keinolla millä hyvänsä. Ensin jonotettiin yli vuosi, jonka jälkeen paperit täytettiin kotona ja koulussa, lääkärin vastaanotto kesti sen 30 min ja lääkeresepti annettiin kouraan. Verikoe otettiin ja pari kertaa sairaanhoitaja mittasi verenpainetta. Sen jälkeen hoito siirtyi terveyskeskukseen, jonne voi olla yhteydessä joskus vuoden päästä kun lääkkeet loppuu.
Halusin vaan tuoda ilmi, että aika monet lapset elävät traumaattisissa oloissa ja trauman vaikutukset lapseen ovat aikalailla samanlaiset kuin adhd:ssa eikä sitä mitenkään poissuljeta. Kaikki ylivilkkaus ja keskittymiskyvyttömyys ei ole adhd:ta ja monen lapsen hätä voi jäädä huomaamatta jos keskitytään vaan näihin oireisiin.
Mikä ihmeen 30 min. ADHD diagnoosi. Kuulostaa oudolle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joillekin tahoille on valjennut että tätä hoidetaan Amfetamiinijohdannaisilla.!
Kun kamaa saa sitä myös haetaan mielestäni koko ADHD diagnoosi on kyseenalainen!
Siellä toki otetaan seulat, joko rutiinisti tai jos on epäilys aineitten väärinkäytöstä.
En jaksa lukea koko ketjua, ja varmaan tämä on ketjussa jo mainittukin mutta mainitsen silti:
Autismia ja ADHD:ta tuskin on prosentuaalisesti enempää nykyään kuin ennenkään, mutta tapauksia tulee vain ilmi enemmän kuin ennen. Epäilen että syitä ovat parantunut tietoisuus asiasta (mikä on pelkästään hyvä asia) ja se, että maailma on nykyään vaikeampi paikka elää neurokirjolaisille (mikä taas on huono asia). Elämä on nykyään monimutkaisempaa ja kaikkien pitäisi olla täydellisiä tehokkaita suorittajia kaikilla elämän osa-alueilla, joten neurokirjolaisille tulee helpommin ongelmia ja mt-puolen juttuja, jolloin he hakeutuvat hoidon pariin ja siten tulevat diagnosoitaviksi. Jos ympäristö on sopivanlainen, ei neurokirjo aiheuta ongelmia eikä tällöin välttämättä koskaan tule eteen tilannetta, jossa asiaa edes tutkittaisiin. Se ei silti tarkoita, ettei sitä neurokirjolaisuutta olisi olemassa, ei ole vain diagnoosia. Aiempina vuosikymmeninä elämä oli vähemmän hektistä ja työelämässä oli tilaa muillekin kuin täydellisille moniosaajille. Siksi neurokirjolaiset eivät ehkä kohdanneet niin laajalti ongelmia kuin nykyään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun nuoruudessa ADHD tyypit meni fyysiseen työhön heti peruskoulusta. Ne pärjäsi siinä paremmin.
Juuri näin. Liikettä tarvitsee. Ei jaksa istua 45 min paikallaan vaan olo käy tuskaisaksi.
Saanko tässä kohtaa haastaa sen verran, että kysyn miksi on välttämätöntä suunnittelutyössä esim istua 45 minuuttia? Eikö istuminen ja liikkumattomuus ole ihan kansanterveydellinen ongelma?
Mulla on ainakin seisomalauta jolla hieroa jalkapohjia ja keinutella työskennellessä. Pojan luokkakaverilla on terapiapallo puristeltavana tunnilla. Moni piirtelee samalla kun kuuntelee, itse esim palavereissa saatan värittää ruutuja.
Toisaalta ihmisillä on mielenkiintoinen käsitys siitä ns suorittavasta työstä. Useimmat asennustyöt vaativat, esim tehdasympäristössä, timanttista keskittymiskykyä. Vaikkapa konelumityössä on kestettävä samaan aikaan toistoa ja pidettävä tarkkaavaisuutta yllä. Ei todella mitään tarkkaavaisuushäiriöisen duunia, ellei häiriö ole hallinnassa.
Voit kysyä, mutta missä kohtaa puhuttiin suunnittelutyöstä?
Terapiapallot sun muut lelut ei auta, jos on oikeasti vaikea adhd. Minun poika ei jaksa olla aloillaan oppituntia, siitä vedin tuon 45 min. Pystyyn ylös, pystyyn ylös, jatkuvaa pientä liikettä. (Vaikka on lääkitty.) Sentään pysyy lähellä pulpettia.
Aiemmin ei pysynyt luokassa.
Opinnot on usein sitä istumista, teoriaosuus nyt ainakin.
Työelämässä on vapaampaa eikä niin aikataulutettua. Työelämässä voi hankkia vaikka sähköpöydän, ei tosiaan ole pakko istua. Ehkä siellä voisi pärjätäkin, mutta se miten tällaiseen työhön pääsee, on niin pitkä tie etten usko siihen. Vuosien opinnot, se tuntuu tällä hetkellä täysin mahdottomalta ajatukselta.
Suorittavalla työllä ajattelin ihan ulkona tapahtuvaa vanhanaikaiseen tapaan suorittavaa työtä, esim kiinteistönhuoltohommat.
Ymmärrän varsin hyvin, että meidän pojan kaltaiselle asentajan hommatkin saattavat olla liian keskittymistä vaativaa. :) Juuri tänään viimeeksi juteltiin, mitähän alkaisi peruskoulun jälkeen tekemään. '
Mä voisin tähän heittää vastapalloon, että ihmisillä on mielenkiintoinen käsitys siitä, mitä on oikeasti vaikea adhd oireisto.
Se ei ole jotain pientä vilkkautta, joka korjaantuu stressilelulla tai piirtelemällä. Se kun on pahimmillaan vammauttava. Hän on fiksu (se on tutkittu) mutta ei tule kykenemään työhön joka vaatii tarkkuutta.
Yhteiskunta ja elämänmeno on muuttunut niin hektiseksi, ettei aivot pysy enää perässä. Ne kuormittuu ja lopulta alkavat tuottaa adhd-maista käytöstä.
Alue: Aihe vapaa
Omalta kohdaltani sanoisin, että monen silmät ovat auenneet noiden suhteen nyt kun niistä on niin paljon puhuttu. Näin kävi itsellänikin. Kaikki jutut, joiden takia olin aina tuntenut olevani outo ja viallinen ja poikkeava, saivat selityksen. Nyt kun olen tutkinut asiaa enemmän, niin kaikki adhd-listojen kohdat osuvat.
Ihme kyllä, olen näköjään itsekseni myös tajunnut monia selviytymistapoja, joiden avulla olen pystynyt toimimaan. Minulla on käytännössä dl-päiviä edeltävinä öinä tehty yliopistotutkinto, mutta töissä olen aina selvinnyt vain kohtalaisesti, ja kaikkia vastuita vältellen. En saanut koskaan mitään diagnoosia, koska tuolla viimeisen yön taktiikalla olen aina päässyt riittäviin arvosanoihin. Yliopistossa luin luonnontieteitä, joissa pärjäsi pitkälti matematiikalla, en olisi ikinä selviytynyt opinnoista joissa olisi ollut isoja kirjatenttejä ja paljon pakollista lukemista.
Kun aloin tajuta tätä asiaa, kerroin vanhalle opiskelukaverilleni, että luulen, että minulla saattaa olla adhd. Hän katsoi ihan hölmistyneenä, että tietysti minulla on, enkö muka ole tiennyt. Hänestä se oli ollut niin itsestäänselvää tapaamisestamme asti (v. 2001...), ettei ollut koskaan ottanut asiaa edes puheeksi.
Olen nyt päälle nelikymppinen, ja opiskelen neljättä tutkintoa, teen työni esimiehen ja asiakkaiden kärsivällisyyden viimeisillä rajamailla, enkä tiedä jaksanko lähteä rumbaan oikean virallisen diagnoosin saamiseksi. Minulla on myös toinen muotisairaus, kilpirauhasen vajaatoiminta (joka oman uskomukseni ja tuntemukseni mukaan jossain määrin tasaa adhd:ta, ja päinvastoin), ja jo sen kanssa oli aluksi riittävän ärsyttävää, kun lääkärit suhtautuivat oireisiin vähätellen kunnes veriarvot menivät riittävän huonoiksi.