Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Jotain on tapahtunut, kun ADHD:ta, autismia jne esiintyy niin paljon
08.01.2023 |
Omassakin tuttavapiirissä lähes joka toisella aikuisella ja lapsella on jokin nepsydiagnoosi.
Monet sanovat, että nepsyistä ei vain puhuttu aikaisemmin. Sekin on varmasti totta, mutta silti väittäisin että nepsydiagnoosit ovat lisääntyneet ja jokin aiheuttaa nousua.
Kommentit (409)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helposti se adhd diagnosoidaan, koska sitten voidaan antaa lääkkeet kouraan ja sanoa heippa. Nopeaa ja halpaa. Omakin lapsi sai diagnoosin 30 minuutissa.
Esim. trauman oireet ovat lähestulkoon samanlaiset kuin adhd:n, keskittyminen on vaikeaa ja keho on jatkuvassa ylivireydessä. Mutta ei sellaisia kukaan yrittänyt edes poissulkea, koska sittenhän lapsi tarvitsisi terapiaa ja se on kallista
Ennen diagnoosien asettamista pitäisi olla kattavat tutkimukset, jotta lapsi saisi varmasti oikean diagnoosin ja tarvitsemansa avun.
Mistä diagnoosista puhut? Flunssadiagnoosin? Korvatulehduksen? Somaattiset sairaudet voidaan diagnosoida joskus nopeastikin. Mutta adhd:ta ei. Ei ole mahdollista.
Minkä alan erikoislääkäri ja millaiset psykologiset testit muka tehtiin 30 minuutissa?
Ennen adhd-lääkkeiden määrämistä lapselle täytyy tehdä myös eräs tutkimus, teillekö ei tehty? Ei tarkistettu sydämen kuntoa ollenkaan?
Vaikka lapsi saisi lääkityksenkin, sen jälkeen ei sanota HEIPPA vaan lapsi käy säännöllisesti tarkastuksissa. Lääkitys vaatii seurantaa. Tiedätkö kuka seuraa ja mitä asioita?
... niin että millä puoskarilla sinä oikein väität käyneesi? :D
Lapseni sai ihan aidon adhd-diagnoosin vähän aikaa sitten ja resurssit on tällä hetkellä niin heikot ainakin tässä meidän isossa kaupungissa, että jonoja pitää saada lyhyemmäksi keinolla millä hyvänsä. Ensin jonotettiin yli vuosi, jonka jälkeen paperit täytettiin kotona ja koulussa, lääkärin vastaanotto kesti sen 30 min ja lääkeresepti annettiin kouraan. Verikoe otettiin ja pari kertaa sairaanhoitaja mittasi verenpainetta. Sen jälkeen hoito siirtyi terveyskeskukseen, jonne voi olla yhteydessä joskus vuoden päästä kun lääkkeet loppuu.
Halusin vaan tuoda ilmi, että aika monet lapset elävät traumaattisissa oloissa ja trauman vaikutukset lapseen ovat aikalailla samanlaiset kuin adhd:ssa eikä sitä mitenkään poissuljeta. Kaikki ylivilkkaus ja keskittymiskyvyttömyys ei ole adhd:ta ja monen lapsen hätä voi jäädä huomaamatta jos keskitytään vaan näihin oireisiin.
Meillä tutkittavana käytiin monta kertaa (puolen vuoden aikana ehkä kymmenkunta kertaa) sekä psykologin testit että lääkärin haastattelut, ja otettiin mm ekg, miten teillä voidaan määrätä lääke, jos ei ole katsottu, ettei ole rytmihäiriötä??
Ja kaikkea muuta kokeiltiin ennen lääkettä. Toimintaterapiaa esim. Myös trauman mahdollisuus on tutkittu. Siitähän ne haastattelut melkeinpä lähtivät.
Missä kaupungissa hoidetaan noin ylimalkaisesti kuten kerroit?
Turun vastuualueella eli TYKS hoidetaan kuten minä kerroin. Lääke oli viimeinen mitä tarjottiin, kaikki muu ensin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä pitäisi vaan myöntää, että adhd on luonnollinen ominaisuus, joka ilmenee tietyllä määrällä väestöä. Ja sen myöntämisen myötä muokata koulu- ja työelämää joustavammaksi.
No ei se kyllä ole luonnollista. Siinä on jotain patologista. Tottakai ympäristö voisi sen huomioida.
Mehän vertaamme sitä mikä on normaalia/luonnollista niihin raameihin, mitä yhteiskunta asettaa. Jos käännetään kelloa taakse vaikka sata vuotta, niin yhteiskunta oli niin erilainen että harvalla oli nähtävissä selkeää "erityisyyttä". Nyt pitäisi osata ja jaksaa kaikkea, revetä joka suuntaan, kehittyä, olla superihminen niin kotona kuin sen ulkopuolella.
Niinpä. Ei ole pitkä aika kun virallinen totuus oli että homoseksuaalisuus on sairaus. Siitä vähän matkaa taaksepäin, kärsi nainen, jolla oli mielipide johonkin asiaan hysteriasta. Lähetettiin laitokseen siksi, että oli älykäs ja edistyksellinen. Keskimääräinen määrittelee aina sen normin. Jos yhteiskunta rakennetaan keskimääräisen mukaan, kuten meillä tuntuu olevan määrätietoinen pyrkimys mm opetuksen suhteen, niin yllätys yllätys, huomaamme, että on heitä, jotka poikkeavat porukasta. Onko keskimääräisestä poikkeaminen sitten patologista tai epäluonnollista? No, ns kovien tieteiden, mm luonnontieteen pohjalta ei, päinvastoin.
Mut joo, nämä saattaa olla turhan vaikeita pohdittavia monelle joten.. tata vaan!
Niinhän se on, kyse on asenteista ja preferensseistä. Adhd-ihmisellä on, samoin kuin kellä vaan hyvät ja huonot ominaisuudet. Se on vaan eri asioihin painottunut kombo. Jossain on taitava ja jotkin asiat vaikeita. Mutta valtaväestö on määritellyt nimenomaan, että näissä tulee olla hyvä, näillä ei väliä. Sitten taipumuksiin vielä liitetään siihen kuulumattomia ominaisuuksia, kuten kypsyys, aikuisuus, vastuullisuus jne.
Oikeastihan on vain enemmistöä palveleva mielipide, ettei esim. kuunnellessaan voi kävellä ympyrää koska se häiritsee muka heitä. Kun taas adhd:n keskittymistä häiritsee paikallaan olo siinä missä liikkuminen tehostaa sitä. Pystymme kuuntelemaan. Lääkityksellä pystymme kuuntelemaan myös hiljaa paikallaan, koska se hyödyttää enemmistöä paikalla olevista. Olkaa hyvä.
Siksi joudumme syömään lääkkeitä, jos haluamme olla paikalla ja myös keskittyä käsillä olevaan asiaan. Ennen vaihtoehdot olivat miettiä ihan muuta (kuten kellon tikitystä, kahahdusta, kynän rapinaa, ihmisten hengitystä, yskähdystä, mitä vaan) ja _keskittyä_ rauhassa olemiseen, sen asian sijaan. Tai jättäytyä pois.
Hiljaisuus ei muuten ole hiljaisuutta adhd:lle. Ettekö huomaa sitä jatkuvaa äänien tulvaa hiljaisessa luokassa? Kaupoilla ja liikenteessä? Kakofoniaa. Tekee levottomaksi, kiristää hermoja. Nämä vaimenevat lääkkeellä, eivät nappaa huomiota, joten auttaa myös meitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun nuoruudessa ADHD tyypit meni fyysiseen työhön heti peruskoulusta. Ne pärjäsi siinä paremmin.
Juuri näin. Liikettä tarvitsee. Ei jaksa istua 45 min paikallaan vaan olo käy tuskaisaksi.
Tai nukahtaa. Selitäpä sitä sitten aikuisena kunnon ihmisenä palaverissa. Olen keksinyt kaikkia ajatusleikkejä ja hienovaraista varpaiden liikuttelua kengissä ehkäisemään tätä. Rannekello palvelee fidget spinnerinä. Taito puuhata jatkuvasti jotain ilman, että muut tulkitsevat kärsimättömäksi (lapselliseksi) tai hermostuneeksi.
PAkko ssaada piriä. kirjoitti:
Hamppuöljy parantaa lievän autismin/adhd:n. Piriä ei kannata alkaa syöttämään, lyhytaikane hyöty. Concertat voi tosin aikunen lappaa ohimennen poskeen jos käy jossakin tuulettumassa.
Tuulettumassa? Ne otetaan kun täytyy keskittyä töissä ja arjessa, vapaalla ei ole mitään syytä. Ne ratkaisevat yhden spesifin ongelman, eivätkä tee muuta. Ainakaan adhd-aivoille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä pitäisi vaan myöntää, että adhd on luonnollinen ominaisuus, joka ilmenee tietyllä määrällä väestöä. Ja sen myöntämisen myötä muokata koulu- ja työelämää joustavammaksi.
No ei se kyllä ole luonnollista. Siinä on jotain patologista. Tottakai ympäristö voisi sen huomioida.
Mehän vertaamme sitä mikä on normaalia/luonnollista niihin raameihin, mitä yhteiskunta asettaa. Jos käännetään kelloa taakse vaikka sata vuotta, niin yhteiskunta oli niin erilainen että harvalla oli nähtävissä selkeää "erityisyyttä". Nyt pitäisi osata ja jaksaa kaikkea, revetä joka suuntaan, kehittyä, olla superihminen niin kotona kuin sen ulkopuolella.
Niinpä. Ei ole pitkä aika kun virallinen totuus oli että homoseksuaalisuus on sairaus. Siitä vähän matkaa taaksepäin, kärsi nainen, jolla oli mielipide johonkin asiaan hysteriasta. Lähetettiin laitokseen siksi, että oli älykäs ja edistyksellinen. Keskimääräinen määrittelee aina sen normin. Jos yhteiskunta rakennetaan keskimääräisen mukaan, kuten meillä tuntuu olevan määrätietoinen pyrkimys mm opetuksen suhteen, niin yllätys yllätys, huomaamme, että on heitä, jotka poikkeavat porukasta. Onko keskimääräisestä poikkeaminen sitten patologista tai epäluonnollista? No, ns kovien tieteiden, mm luonnontieteen pohjalta ei, päinvastoin.
Mut joo, nämä saattaa olla turhan vaikeita pohdittavia monelle joten.. tata vaan!
Niinhän se on, kyse on asenteista ja preferensseistä. Adhd-ihmisellä on, samoin kuin kellä vaan hyvät ja huonot ominaisuudet. Se on vaan eri asioihin painottunut kombo. Jossain on taitava ja jotkin asiat vaikeita. Mutta valtaväestö on määritellyt nimenomaan, että näissä tulee olla hyvä, näillä ei väliä. Sitten taipumuksiin vielä liitetään siihen kuulumattomia ominaisuuksia, kuten kypsyys, aikuisuus, vastuullisuus jne.
Oikeastihan on vain enemmistöä palveleva mielipide, ettei esim. kuunnellessaan voi kävellä ympyrää koska se häiritsee muka heitä. Kun taas adhd:n keskittymistä häiritsee paikallaan olo siinä missä liikkuminen tehostaa sitä. Pystymme kuuntelemaan. Lääkityksellä pystymme kuuntelemaan myös hiljaa paikallaan, koska se hyödyttää enemmistöä paikalla olevista. Olkaa hyvä.
Siksi joudumme syömään lääkkeitä, jos haluamme olla paikalla ja myös keskittyä käsillä olevaan asiaan. Ennen vaihtoehdot olivat miettiä ihan muuta (kuten kellon tikitystä, kahahdusta, kynän rapinaa, ihmisten hengitystä, yskähdystä, mitä vaan) ja _keskittyä_ rauhassa olemiseen, sen asian sijaan. Tai jättäytyä pois.
Hiljaisuus ei muuten ole hiljaisuutta adhd:lle. Ettekö huomaa sitä jatkuvaa äänien tulvaa hiljaisessa luokassa? Kaupoilla ja liikenteessä? Kakofoniaa. Tekee levottomaksi, kiristää hermoja. Nämä vaimenevat lääkkeellä, eivät nappaa huomiota, joten auttaa myös meitä.
En tiedä, onko maailmassa yhtään ihmistä, jonka aivot toimisivat parhaiten istuallaan. Jokainen tuntemani ihminen sanoo saavansa parhaat ideat kävelylenkillä tai käsillä puuhastellessa.
Ihmissuku on kehittynyt savannilla kävellen, jatkuvasti ympäristöään kartoittaen ja syötävää keräillen.
Eli jokaisessa ihmisyksilössä on tätä samaa piirrettä, ei vain adhd-yksilöissä. Osa pystyy sitten hillitsemään taipumuksiaan sellaisessa tietyssä mielessä epänormaalissa tilanteessa kuin vaikkapa oppitunnilla tai palaverissa. Osa puolestaan häiriintyy siitä, että osa liikehtii ja hypistelee asioita - apina pyrkii aina sulauttamaan toimintansa toisten toimintaan, ja levottomuus luo lisää levottomuutta.
Mutta eihän se pitkiä aikoja paikallaan istuminen ole neurotyypillisellekään ominaista. Se väsyttää ihan jokaisen.
-ohis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä pitäisi vaan myöntää, että adhd on luonnollinen ominaisuus, joka ilmenee tietyllä määrällä väestöä. Ja sen myöntämisen myötä muokata koulu- ja työelämää joustavammaksi.
No ei se kyllä ole luonnollista. Siinä on jotain patologista. Tottakai ympäristö voisi sen huomioida.
Mehän vertaamme sitä mikä on normaalia/luonnollista niihin raameihin, mitä yhteiskunta asettaa. Jos käännetään kelloa taakse vaikka sata vuotta, niin yhteiskunta oli niin erilainen että harvalla oli nähtävissä selkeää "erityisyyttä". Nyt pitäisi osata ja jaksaa kaikkea, revetä joka suuntaan, kehittyä, olla superihminen niin kotona kuin sen ulkopuolella.
Niinpä. Ei ole pitkä aika kun virallinen totuus oli että homoseksuaalisuus on sairaus. Siitä vähän matkaa taaksepäin, kärsi nainen, jolla oli mielipide johonkin asiaan hysteriasta. Lähetettiin laitokseen siksi, että oli älykäs ja edistyksellinen. Keskimääräinen määrittelee aina sen normin. Jos yhteiskunta rakennetaan keskimääräisen mukaan, kuten meillä tuntuu olevan määrätietoinen pyrkimys mm opetuksen suhteen, niin yllätys yllätys, huomaamme, että on heitä, jotka poikkeavat porukasta. Onko keskimääräisestä poikkeaminen sitten patologista tai epäluonnollista? No, ns kovien tieteiden, mm luonnontieteen pohjalta ei, päinvastoin.
Mut joo, nämä saattaa olla turhan vaikeita pohdittavia monelle joten.. tata vaan!
Niinhän se on, kyse on asenteista ja preferensseistä. Adhd-ihmisellä on, samoin kuin kellä vaan hyvät ja huonot ominaisuudet. Se on vaan eri asioihin painottunut kombo. Jossain on taitava ja jotkin asiat vaikeita. Mutta valtaväestö on määritellyt nimenomaan, että näissä tulee olla hyvä, näillä ei väliä. Sitten taipumuksiin vielä liitetään siihen kuulumattomia ominaisuuksia, kuten kypsyys, aikuisuus, vastuullisuus jne.
Oikeastihan on vain enemmistöä palveleva mielipide, ettei esim. kuunnellessaan voi kävellä ympyrää koska se häiritsee muka heitä. Kun taas adhd:n keskittymistä häiritsee paikallaan olo siinä missä liikkuminen tehostaa sitä. Pystymme kuuntelemaan. Lääkityksellä pystymme kuuntelemaan myös hiljaa paikallaan, koska se hyödyttää enemmistöä paikalla olevista. Olkaa hyvä.
Siksi joudumme syömään lääkkeitä, jos haluamme olla paikalla ja myös keskittyä käsillä olevaan asiaan. Ennen vaihtoehdot olivat miettiä ihan muuta (kuten kellon tikitystä, kahahdusta, kynän rapinaa, ihmisten hengitystä, yskähdystä, mitä vaan) ja _keskittyä_ rauhassa olemiseen, sen asian sijaan. Tai jättäytyä pois.
Hiljaisuus ei muuten ole hiljaisuutta adhd:lle. Ettekö huomaa sitä jatkuvaa äänien tulvaa hiljaisessa luokassa? Kaupoilla ja liikenteessä? Kakofoniaa. Tekee levottomaksi, kiristää hermoja. Nämä vaimenevat lääkkeellä, eivät nappaa huomiota, joten auttaa myös meitä.
Huomautan sivusta, että itseännehän ja kaltaisianne te ehkä eniten autatte hiljaa paikallaan olemalla.
Minun mieheni on adhd-piirteinen, ja häntä häiritsee aivan hirveästi joka ainoa jalan naputus ja kynän kahina. Hän on levoton ihminen, mutta toisten levottomuus saa hänet hulluuden partaalle.
Samaa sanoi tuntemani opettaja: ne, jotka tuottavat eniten melua, usein myös kärsivät melusta eniten. Tästä aasinsiltana päästään siihen, että ehkä nimenomaan entisajan oppimisympäristöt - toki myös muu elämäntapa - tuki nepsylapsia niin, että he selviytyivät jotenkuten ympäristössään.
Juuri vierailin eräässä luokassa, anteeksi, oppimisympäristöissä, johon oli hankittu kaikille oppilaille keikutettavat tuolit. Miten valtavan paljon liikettä siitä tulee - ja kuinka paljon se adhd-lasten aivoja rasittaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helposti se adhd diagnosoidaan, koska sitten voidaan antaa lääkkeet kouraan ja sanoa heippa. Nopeaa ja halpaa. Omakin lapsi sai diagnoosin 30 minuutissa.
Esim. trauman oireet ovat lähestulkoon samanlaiset kuin adhd:n, keskittyminen on vaikeaa ja keho on jatkuvassa ylivireydessä. Mutta ei sellaisia kukaan yrittänyt edes poissulkea, koska sittenhän lapsi tarvitsisi terapiaa ja se on kallista
Ennen diagnoosien asettamista pitäisi olla kattavat tutkimukset, jotta lapsi saisi varmasti oikean diagnoosin ja tarvitsemansa avun.
Mistä diagnoosista puhut? Flunssadiagnoosin? Korvatulehduksen? Somaattiset sairaudet voidaan diagnosoida joskus nopeastikin. Mutta adhd:ta ei. Ei ole mahdollista.
Minkä alan erikoislääkäri ja millaiset psykologiset testit muka tehtiin 30 minuutissa?
Ennen adhd-lääkkeiden määrämistä lapselle täytyy tehdä myös eräs tutkimus, teillekö ei tehty? Ei tarkistettu sydämen kuntoa ollenkaan?
Vaikka lapsi saisi lääkityksenkin, sen jälkeen ei sanota HEIPPA vaan lapsi käy säännöllisesti tarkastuksissa. Lääkitys vaatii seurantaa. Tiedätkö kuka seuraa ja mitä asioita?
... niin että millä puoskarilla sinä oikein väität käyneesi? :D
Lapseni sai ihan aidon adhd-diagnoosin vähän aikaa sitten ja resurssit on tällä hetkellä niin heikot ainakin tässä meidän isossa kaupungissa, että jonoja pitää saada lyhyemmäksi keinolla millä hyvänsä. Ensin jonotettiin yli vuosi, jonka jälkeen paperit täytettiin kotona ja koulussa, lääkärin vastaanotto kesti sen 30 min ja lääkeresepti annettiin kouraan. Verikoe otettiin ja pari kertaa sairaanhoitaja mittasi verenpainetta. Sen jälkeen hoito siirtyi terveyskeskukseen, jonne voi olla yhteydessä joskus vuoden päästä kun lääkkeet loppuu.
Halusin vaan tuoda ilmi, että aika monet lapset elävät traumaattisissa oloissa ja trauman vaikutukset lapseen ovat aikalailla samanlaiset kuin adhd:ssa eikä sitä mitenkään poissuljeta. Kaikki ylivilkkaus ja keskittymiskyvyttömyys ei ole adhd:ta ja monen lapsen hätä voi jäädä huomaamatta jos keskitytään vaan näihin oireisiin.
Mikä ihmeen 30 min. ADHD diagnoosi. Kuulostaa oudolle.
Jos lääkäri diagnosoi ADHD:n ja määrää lääkettä yhden lyhyen tapaamisen jälkeen, niin pitäisi kyllä mennä takaisin lääkikseen. Toivottavasti liian moni ei usko tuohon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmettelen samaa usein. Miksi nykyään kaikilla on joku diagnoosi?
Mutta niin se vaan on meilläkin. Jo päiväkodissa sanottiin, että on jotain outoa. Asiat ei mennyt ns.normaalisti. Koulussa sitten alkoi ongelmat, tämä kai on hyvin tyypillistä, hakeuduttiin tutkimuksiin ja asperger ja adhd diagnoosit monien prosessien jlk saatiin. Adhd vielä menee, mutta tuo asperger tekee kyllä lapsesta erikoisen. Pienluokassa, jossa puolet autisminkirjolla ja puolet näitä entisiä tarkkislaisia luultavasti adhd diagnoois plus jotain tunne-elämän ongelmaa.
Kyllähän tämä harmittaa, kun omassa perheessä tosi selkeät oireet ja diagnoosit ja nykyään vaan puhutaan että kaikilla on jotain. Jota kyllä itsekin usein pohdin, että miten voi olla :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä pitäisi vaan myöntää, että adhd on luonnollinen ominaisuus, joka ilmenee tietyllä määrällä väestöä. Ja sen myöntämisen myötä muokata koulu- ja työelämää joustavammaksi.
No ei se kyllä ole luonnollista. Siinä on jotain patologista. Tottakai ympäristö voisi sen huomioida.
Mehän vertaamme sitä mikä on normaalia/luonnollista niihin raameihin, mitä yhteiskunta asettaa. Jos käännetään kelloa taakse vaikka sata vuotta, niin yhteiskunta oli niin erilainen että harvalla oli nähtävissä selkeää "erityisyyttä". Nyt pitäisi osata ja jaksaa kaikkea, revetä joka suuntaan, kehittyä, olla superihminen niin kotona kuin sen ulkopuolella.
Niinpä. Ei ole pitkä aika kun virallinen totuus oli että homoseksuaalisuus on sairaus. Siitä vähän matkaa taaksepäin, kärsi nainen, jolla oli mielipide johonkin asiaan hysteriasta. Lähetettiin laitokseen siksi, että oli älykäs ja edistyksellinen. Keskimääräinen määrittelee aina sen normin. Jos yhteiskunta rakennetaan keskimääräisen mukaan, kuten meillä tuntuu olevan määrätietoinen pyrkimys mm opetuksen suhteen, niin yllätys yllätys, huomaamme, että on heitä, jotka poikkeavat porukasta. Onko keskimääräisestä poikkeaminen sitten patologista tai epäluonnollista? No, ns kovien tieteiden, mm luonnontieteen pohjalta ei, päinvastoin.
Mut joo, nämä saattaa olla turhan vaikeita pohdittavia monelle joten.. tata vaan!
Niinhän se on, kyse on asenteista ja preferensseistä. Adhd-ihmisellä on, samoin kuin kellä vaan hyvät ja huonot ominaisuudet. Se on vaan eri asioihin painottunut kombo. Jossain on taitava ja jotkin asiat vaikeita. Mutta valtaväestö on määritellyt nimenomaan, että näissä tulee olla hyvä, näillä ei väliä. Sitten taipumuksiin vielä liitetään siihen kuulumattomia ominaisuuksia, kuten kypsyys, aikuisuus, vastuullisuus jne.
Oikeastihan on vain enemmistöä palveleva mielipide, ettei esim. kuunnellessaan voi kävellä ympyrää koska se häiritsee muka heitä. Kun taas adhd:n keskittymistä häiritsee paikallaan olo siinä missä liikkuminen tehostaa sitä. Pystymme kuuntelemaan. Lääkityksellä pystymme kuuntelemaan myös hiljaa paikallaan, koska se hyödyttää enemmistöä paikalla olevista. Olkaa hyvä.
Siksi joudumme syömään lääkkeitä, jos haluamme olla paikalla ja myös keskittyä käsillä olevaan asiaan. Ennen vaihtoehdot olivat miettiä ihan muuta (kuten kellon tikitystä, kahahdusta, kynän rapinaa, ihmisten hengitystä, yskähdystä, mitä vaan) ja _keskittyä_ rauhassa olemiseen, sen asian sijaan. Tai jättäytyä pois.
Hiljaisuus ei muuten ole hiljaisuutta adhd:lle. Ettekö huomaa sitä jatkuvaa äänien tulvaa hiljaisessa luokassa? Kaupoilla ja liikenteessä? Kakofoniaa. Tekee levottomaksi, kiristää hermoja. Nämä vaimenevat lääkkeellä, eivät nappaa huomiota, joten auttaa myös meitä.
Huomautan sivusta, että itseännehän ja kaltaisianne te ehkä eniten autatte hiljaa paikallaan olemalla.
Minun mieheni on adhd-piirteinen, ja häntä häiritsee aivan hirveästi joka ainoa jalan naputus ja kynän kahina. Hän on levoton ihminen, mutta toisten levottomuus saa hänet hulluuden partaalle.
Samaa sanoi tuntemani opettaja: ne, jotka tuottavat eniten melua, usein myös kärsivät melusta eniten. Tästä aasinsiltana päästään siihen, että ehkä nimenomaan entisajan oppimisympäristöt - toki myös muu elämäntapa - tuki nepsylapsia niin, että he selviytyivät jotenkuten ympäristössään.
Juuri vierailin eräässä luokassa, anteeksi, oppimisympäristöissä, johon oli hankittu kaikille oppilaille keikutettavat tuolit. Miten valtavan paljon liikettä siitä tulee - ja kuinka paljon se adhd-lasten aivoja rasittaa?
Ei se ihan noin toimi. Tuossa on näkyvillä juuri se vaikeus selittää, ja toisen ymmärtää erilaista havainnointia. Voitte päätellä, mutta päättelette silloin omien kokemuksienne kautta ja se ei ihan täsmää.
Meidän aivot ei pysty keskittymään yhteen asiaan jos se on vähän stimuloiva. Tarvitsemme tietyn stimulaatiotason. Siksipä jos ei saa samalla kuunnella ja olla motorisesti levoton (mikä palvelee tehosteärsykkeenä, tuottaa dopamiinia), niin aivomme alkavat etsiä jotain - mitä vain - pystyäkseen keskittämään huomiota myös siihen ensimmäiseen. Siksi paremman puutteessa huomioimme ympäristöä, aivomme suuntavat tarkkaavaisuutta automaattisesti niihin. Tahdosta riippumatta jos muut ärsykkeet ovat vähissä. Jos ärsykkeet tulevat saman kanavan kautta, se on huono koska toinen menee ohi. Sitten, kun ärsykkeet ovat sopivalla tasolla, ei tätä tarvetta niin laajalti ole. Sama tapahtuu myös, jos asia on erityisen kiinnostava, jolloin aivot eivät tarvitse tällaisia sijaistoimintoja.
Siksi sama ihminen voi häiriintyä helposti tai olla havaitsematta ympäristöä. Teillä toimii tämä keskittyminen, tarkkaavuuden suuntaaminen tarkoituksenmukaisemmin, meillä se ei oikein ympäristöön mukautuen toimi. Eikä tahdonalaisesti ilman näitä apukeinoja. Todennäköisesti itseäni häiritsisi täysin paikallaan istuessa toisen nenähengitys enemmän, kuin koko luokan keinuttelu jos saan itsekin niin tehdä. Koska kun pystyn keskittymään, en keskity kaikkeen epäolennaiseen. Huomion tarpeeksi sitova asia, niin en huomaa pommia vieressä. Parhaiten sitä kuvaa, ettemme ole itse ohjaksissa ja ympäristö vaikuttaa vahvemmin kuin toivoisi. Ehkä avaa asiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä pitäisi vaan myöntää, että adhd on luonnollinen ominaisuus, joka ilmenee tietyllä määrällä väestöä. Ja sen myöntämisen myötä muokata koulu- ja työelämää joustavammaksi.
No ei se kyllä ole luonnollista. Siinä on jotain patologista. Tottakai ympäristö voisi sen huomioida.
Mehän vertaamme sitä mikä on normaalia/luonnollista niihin raameihin, mitä yhteiskunta asettaa. Jos käännetään kelloa taakse vaikka sata vuotta, niin yhteiskunta oli niin erilainen että harvalla oli nähtävissä selkeää "erityisyyttä". Nyt pitäisi osata ja jaksaa kaikkea, revetä joka suuntaan, kehittyä, olla superihminen niin kotona kuin sen ulkopuolella.
Niinpä. Ei ole pitkä aika kun virallinen totuus oli että homoseksuaalisuus on sairaus. Siitä vähän matkaa taaksepäin, kärsi nainen, jolla oli mielipide johonkin asiaan hysteriasta. Lähetettiin laitokseen siksi, että oli älykäs ja edistyksellinen. Keskimääräinen määrittelee aina sen normin. Jos yhteiskunta rakennetaan keskimääräisen mukaan, kuten meillä tuntuu olevan määrätietoinen pyrkimys mm opetuksen suhteen, niin yllätys yllätys, huomaamme, että on heitä, jotka poikkeavat porukasta. Onko keskimääräisestä poikkeaminen sitten patologista tai epäluonnollista? No, ns kovien tieteiden, mm luonnontieteen pohjalta ei, päinvastoin.
Mut joo, nämä saattaa olla turhan vaikeita pohdittavia monelle joten.. tata vaan!
Niinhän se on, kyse on asenteista ja preferensseistä. Adhd-ihmisellä on, samoin kuin kellä vaan hyvät ja huonot ominaisuudet. Se on vaan eri asioihin painottunut kombo. Jossain on taitava ja jotkin asiat vaikeita. Mutta valtaväestö on määritellyt nimenomaan, että näissä tulee olla hyvä, näillä ei väliä. Sitten taipumuksiin vielä liitetään siihen kuulumattomia ominaisuuksia, kuten kypsyys, aikuisuus, vastuullisuus jne.
Oikeastihan on vain enemmistöä palveleva mielipide, ettei esim. kuunnellessaan voi kävellä ympyrää koska se häiritsee muka heitä. Kun taas adhd:n keskittymistä häiritsee paikallaan olo siinä missä liikkuminen tehostaa sitä. Pystymme kuuntelemaan. Lääkityksellä pystymme kuuntelemaan myös hiljaa paikallaan, koska se hyödyttää enemmistöä paikalla olevista. Olkaa hyvä.
Siksi joudumme syömään lääkkeitä, jos haluamme olla paikalla ja myös keskittyä käsillä olevaan asiaan. Ennen vaihtoehdot olivat miettiä ihan muuta (kuten kellon tikitystä, kahahdusta, kynän rapinaa, ihmisten hengitystä, yskähdystä, mitä vaan) ja _keskittyä_ rauhassa olemiseen, sen asian sijaan. Tai jättäytyä pois.
Hiljaisuus ei muuten ole hiljaisuutta adhd:lle. Ettekö huomaa sitä jatkuvaa äänien tulvaa hiljaisessa luokassa? Kaupoilla ja liikenteessä? Kakofoniaa. Tekee levottomaksi, kiristää hermoja. Nämä vaimenevat lääkkeellä, eivät nappaa huomiota, joten auttaa myös meitä.
Huomautan sivusta, että itseännehän ja kaltaisianne te ehkä eniten autatte hiljaa paikallaan olemalla.
Minun mieheni on adhd-piirteinen, ja häntä häiritsee aivan hirveästi joka ainoa jalan naputus ja kynän kahina. Hän on levoton ihminen, mutta toisten levottomuus saa hänet hulluuden partaalle.
Samaa sanoi tuntemani opettaja: ne, jotka tuottavat eniten melua, usein myös kärsivät melusta eniten. Tästä aasinsiltana päästään siihen, että ehkä nimenomaan entisajan oppimisympäristöt - toki myös muu elämäntapa - tuki nepsylapsia niin, että he selviytyivät jotenkuten ympäristössään.
Juuri vierailin eräässä luokassa, anteeksi, oppimisympäristöissä, johon oli hankittu kaikille oppilaille keikutettavat tuolit. Miten valtavan paljon liikettä siitä tulee - ja kuinka paljon se adhd-lasten aivoja rasittaa?
Tuli noista tuoleista mieleen, että tuohan on suorastaan merkittävä turvallisuusteko. En halua edes muistella, miten vaarallisesti kaatuilin tasapainotellessani 90-luvun koulutuoleilla säännöllisesti. Ja tietenkin nolattiin luokan edessä kun vahinko sattui, kun oli kielletty keikkuminen. Nyt ymmärrän silloista itseäni paremmin, miksi aina jouduin näihin tilanteisiin ja kuinka paljon häpeää se aiheutti.
Nykyinen tilanne on monelle parempi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helposti se adhd diagnosoidaan, koska sitten voidaan antaa lääkkeet kouraan ja sanoa heippa. Nopeaa ja halpaa. Omakin lapsi sai diagnoosin 30 minuutissa.
Esim. trauman oireet ovat lähestulkoon samanlaiset kuin adhd:n, keskittyminen on vaikeaa ja keho on jatkuvassa ylivireydessä. Mutta ei sellaisia kukaan yrittänyt edes poissulkea, koska sittenhän lapsi tarvitsisi terapiaa ja se on kallista
Ennen diagnoosien asettamista pitäisi olla kattavat tutkimukset, jotta lapsi saisi varmasti oikean diagnoosin ja tarvitsemansa avun.
Mistä diagnoosista puhut? Flunssadiagnoosin? Korvatulehduksen? Somaattiset sairaudet voidaan diagnosoida joskus nopeastikin. Mutta adhd:ta ei. Ei ole mahdollista.
Minkä alan erikoislääkäri ja millaiset psykologiset testit muka tehtiin 30 minuutissa?
Ennen adhd-lääkkeiden määrämistä lapselle täytyy tehdä myös eräs tutkimus, teillekö ei tehty? Ei tarkistettu sydämen kuntoa ollenkaan?
Vaikka lapsi saisi lääkityksenkin, sen jälkeen ei sanota HEIPPA vaan lapsi käy säännöllisesti tarkastuksissa. Lääkitys vaatii seurantaa. Tiedätkö kuka seuraa ja mitä asioita?
... niin että millä puoskarilla sinä oikein väität käyneesi? :D
Lapseni sai ihan aidon adhd-diagnoosin vähän aikaa sitten ja resurssit on tällä hetkellä niin heikot ainakin tässä meidän isossa kaupungissa, että jonoja pitää saada lyhyemmäksi keinolla millä hyvänsä. Ensin jonotettiin yli vuosi, jonka jälkeen paperit täytettiin kotona ja koulussa, lääkärin vastaanotto kesti sen 30 min ja lääkeresepti annettiin kouraan. Verikoe otettiin ja pari kertaa sairaanhoitaja mittasi verenpainetta. Sen jälkeen hoito siirtyi terveyskeskukseen, jonne voi olla yhteydessä joskus vuoden päästä kun lääkkeet loppuu.
Halusin vaan tuoda ilmi, että aika monet lapset elävät traumaattisissa oloissa ja trauman vaikutukset lapseen ovat aikalailla samanlaiset kuin adhd:ssa eikä sitä mitenkään poissuljeta. Kaikki ylivilkkaus ja keskittymiskyvyttömyys ei ole adhd:ta ja monen lapsen hätä voi jäädä huomaamatta jos keskitytään vaan näihin oireisiin.
Meillä tutkittavana käytiin monta kertaa (puolen vuoden aikana ehkä kymmenkunta kertaa) sekä psykologin testit että lääkärin haastattelut, ja otettiin mm ekg, miten teillä voidaan määrätä lääke, jos ei ole katsottu, ettei ole rytmihäiriötä??
Ja kaikkea muuta kokeiltiin ennen lääkettä. Toimintaterapiaa esim. Myös trauman mahdollisuus on tutkittu. Siitähän ne haastattelut melkeinpä lähtivät.
Missä kaupungissa hoidetaan noin ylimalkaisesti kuten kerroit?
Turun vastuualueella eli TYKS hoidetaan kuten minä kerroin. Lääke oli viimeinen mitä tarjottiin, kaikki muu ensin.
Hyvä juttu, että teillä oli kattavat tutkimukset. Tämä meidän lapsen diagnoosi on aika tuore ja pk-seudulla asutaan eli tuskinpa ollaan ainoita, jotka on käynyt
läpi tämän nopeutetun systeemin. Varmaan koronan jäljiltä yritetään saada jonoja lyhyemmäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helposti se adhd diagnosoidaan, koska sitten voidaan antaa lääkkeet kouraan ja sanoa heippa. Nopeaa ja halpaa. Omakin lapsi sai diagnoosin 30 minuutissa.
Esim. trauman oireet ovat lähestulkoon samanlaiset kuin adhd:n, keskittyminen on vaikeaa ja keho on jatkuvassa ylivireydessä. Mutta ei sellaisia kukaan yrittänyt edes poissulkea, koska sittenhän lapsi tarvitsisi terapiaa ja se on kallista
Ennen diagnoosien asettamista pitäisi olla kattavat tutkimukset, jotta lapsi saisi varmasti oikean diagnoosin ja tarvitsemansa avun.
Mistä diagnoosista puhut? Flunssadiagnoosin? Korvatulehduksen? Somaattiset sairaudet voidaan diagnosoida joskus nopeastikin. Mutta adhd:ta ei. Ei ole mahdollista.
Minkä alan erikoislääkäri ja millaiset psykologiset testit muka tehtiin 30 minuutissa?
Ennen adhd-lääkkeiden määrämistä lapselle täytyy tehdä myös eräs tutkimus, teillekö ei tehty? Ei tarkistettu sydämen kuntoa ollenkaan?
Vaikka lapsi saisi lääkityksenkin, sen jälkeen ei sanota HEIPPA vaan lapsi käy säännöllisesti tarkastuksissa. Lääkitys vaatii seurantaa. Tiedätkö kuka seuraa ja mitä asioita?
... niin että millä puoskarilla sinä oikein väität käyneesi? :D
Lapseni sai ihan aidon adhd-diagnoosin vähän aikaa sitten ja resurssit on tällä hetkellä niin heikot ainakin tässä meidän isossa kaupungissa, että jonoja pitää saada lyhyemmäksi keinolla millä hyvänsä. Ensin jonotettiin yli vuosi, jonka jälkeen paperit täytettiin kotona ja koulussa, lääkärin vastaanotto kesti sen 30 min ja lääkeresepti annettiin kouraan. Verikoe otettiin ja pari kertaa sairaanhoitaja mittasi verenpainetta. Sen jälkeen hoito siirtyi terveyskeskukseen, jonne voi olla yhteydessä joskus vuoden päästä kun lääkkeet loppuu.
Halusin vaan tuoda ilmi, että aika monet lapset elävät traumaattisissa oloissa ja trauman vaikutukset lapseen ovat aikalailla samanlaiset kuin adhd:ssa eikä sitä mitenkään poissuljeta. Kaikki ylivilkkaus ja keskittymiskyvyttömyys ei ole adhd:ta ja monen lapsen hätä voi jäädä huomaamatta jos keskitytään vaan näihin oireisiin.
Meillä tutkittavana käytiin monta kertaa (puolen vuoden aikana ehkä kymmenkunta kertaa) sekä psykologin testit että lääkärin haastattelut, ja otettiin mm ekg, miten teillä voidaan määrätä lääke, jos ei ole katsottu, ettei ole rytmihäiriötä??
Ja kaikkea muuta kokeiltiin ennen lääkettä. Toimintaterapiaa esim. Myös trauman mahdollisuus on tutkittu. Siitähän ne haastattelut melkeinpä lähtivät.
Missä kaupungissa hoidetaan noin ylimalkaisesti kuten kerroit?
Turun vastuualueella eli TYKS hoidetaan kuten minä kerroin. Lääke oli viimeinen mitä tarjottiin, kaikki muu ensin.
Hyvä juttu, että teillä oli kattavat tutkimukset. Tämä meidän lapsen diagnoosi on aika tuore ja pk-seudulla asutaan eli tuskinpa ollaan ainoita, jotka on käynyt
läpi tämän nopeutetun systeemin. Varmaan koronan jäljiltä yritetään saada jonoja lyhyemmäksi.
Ohiksena sanon, että juuri tällaisten takia adhd:ta ei oteta tosissaan ja varmasti tulee virhediagnooseja.
Ihmiset on muuttaneet kaupunkeihin, meluun, saasteeseen ja rauhattomiin oloihin kerrostalolääviin. Koulut ovat kaupungeissa isoja, niihin kertyy monenlaista rozkazakkia. Missään ei ole rauhaa ja lasten ja nuorten ainoa ajanviete on notkua ostaneilla. Hyi saattana minkälaista elämää ihmiset ovat valmiita viettämään kerrostaloläävissään pienissä kopeissaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ROKOTTEET AIHEUTTAA AUTISMIA, ADHD JNE.....sehän pitäisi olla jo kaikille selvää.
Lääketieteen tohtorin sanoin: " Jokainen rokotus tuhoaa aivoja"
Mitäs jos nää onkin jonkun muka vaarattoman ja tutkitun rokotteen pitkäaikaisvaikutuksia? Mitkähän kansantaudit koronarokoteet tuo aikanaan?
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset on muuttaneet kaupunkeihin, meluun, saasteeseen ja rauhattomiin oloihin kerrostalolääviin. Koulut ovat kaupungeissa isoja, niihin kertyy monenlaista rozkazakkia. Missään ei ole rauhaa ja lasten ja nuorten ainoa ajanviete on notkua ostaneilla. Hyi saattana minkälaista elämää ihmiset ovat valmiita viettämään kerrostaloläävissään pienissä kopeissaan.
Olipa typerä kommentti. Sä et sovi nettiin. Ehkä kaikille parempi jos jatkossa kerrot mielipiteesi ainoastaan siellä klaani kokouksissa.
Rokotteet. Tutkitaa rokotteita.
Vierailija kirjoitti:
ROKOTTEET AIHEUTTAA AUTISMIA, ADHD JNE.....sehän pitäisi olla jo kaikille selvää.
Lääketieteen tohtorin sanoin: " Jokainen rokotus tuhoaa aivoja"
Tohtorin nimi?
Millainen vaikutus on nepsypiirteiden ilmentymiseen ja voimistumiseen sillä, että lapset kuskataan pieninä meluisiin päiväkoteihin? Entä vanhempien eroilla? Vanhempien uusilla (vaihtuvilla) kumppaneilla ja näiden mahdollisilla lapsilla? Vaihtuvilla kodeilla? Avoympäristöillä oppimistiloina?
Alue: Aihe vapaa
* Pystyyn ylös, pystyyn ylös, jatkuvaa pientä liikettä.
No täytyy nyt tarkentaa, ei siis tauotonta "jatkuvaa" liikettä, mutta minuuttien välein vaihtaa asentoa, nousee välillä ylös jne. On nähty tutustumispäivinä miten siellä koulussa sujuu.
-nro 359