Jotain on tapahtunut, kun ADHD:ta, autismia jne esiintyy niin paljon

Älykkäälle adhd:lle sopii erilainen elämä kuin vähemmän älykkäälle. Moni keskiverto-adhd pääsee loistamaan fyysisessä työssä, ja jaksaa painaa. Jos vilkkaus on enemmän päänsisäistä kuin kehoon kertyvää ylivirittyneisyyttä, niin akateeminen koulutus sopii paremmin. Itse olen monesti miettinyt, että missä minä loistaisin parhaiten. Tulin siihen tulokseen, että olisin renessanssiajan tyypillinen yleisnero/-keksijä. Sellaiselle ei ole paljon kysyntää näinä päivinä. :D Ehkä perustan jossain vaiheessa yrityksen, kun vaan uskallus riittäisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki pitää nykyisin ahtaa samaan muottiin. Ellei mahdu niin sitten lääkäriin diagnosoitavaksi.

Kärjistettynä noin.

Tarkoitatko, että painostus aiheuttaa piirteet, vai että piirteet on mutta niitä ei hyväksytä? Molempaa?

ADHD:n osalta kyse on anestesiasta, joka on edellytyksenä sille, että pärjää mm. koulussa, joka ei tarjoa tarpeeksi virikettä.

-eri

Entä jos virike on väärä?

Se on just se ongelma. Mikäli virike on 1800-luvun koulunkäynti, jossa pitää istua hiljaa ja keskittyä yhteen asiaan kerrallaan, ei se oikein sovellu lapselle, joka on tottunut älylaitteista ym. tuleviin yhtäaikaisiin virikkeisiin, jotka vievät huomiota pois. Videolla kerrotaan miksi koulujärjestelmä on pielessä. Meillä mentiin koulujen uudistuksessa perse edellä puuhun, vaikka kyseinen videokin on ollut yli 10v saatavilla.

1800-luvulla adhd-lapset jaksoivat todennäköisesti keskittyä muutamasta syystä. Ensinnäkin he pääsivät purkamaan yliviritttneisyyttään liikkumalla. Pitkät koulumatkat lumessa tarpoen jne. Toiseksi, oppilailta vaadittiin enemmän, eli koulunkäynti ei ollut pelkkää läpsyttelyä vaan tarjosi haastetta.

Nojoo, keskittyivät tai eivät. Klassikkokirjallisuudesta ja historiasta löytyy paljon esimerkkejä adhd-lapsista ja -aikuisista, diagnoosia heillä ei tietenkään ollut, mutta oireisto on näkyvillä. 

Esimerkiksi lastenkirjallisuudesta Tom Sawyer ja Vaahteramäen Eemeli. Tytöistä esim Vihervaaran Anna. Viisikkojen Pauli. 

Ainakin Mark Twain käytti Tom Sawyerin esikuvana tosielämän tuttaviaan.

...lastenkirjallisuudessa tällaiset rämäpäät, seikkailijat ja auktoriteetteja uhmaavat ovat olleet suosittuja hahmoja, vaikka tosielämässä tällaisilla on vaikeaa tarpoa eteenpäin; joka puolelta lytätään kun pitäisi olla hillitympi. 

Se on aivan puuta heinää ihmetellä että miten vasta "nykyään" on niin paljon.

Mun yläkouluikäisellä lapsella on ADD. Ei ole lääkitystä, eikä mitään muutakaan erityisiä tukitoimia, koitetaan paikata kotona mikä koulussa jäi oppimatta.

Hänellä on oppilastietoihin kirjattu lupa pureskella tunnilla lyijykynää. Siis LUPA, luokanvalvojan kanssa sovittu. Yksi uusi aineenopettaja ei tästä tiennyt ja lähetti lapsen rehtorille selittämään miksi on tunnilla esittänyt tupakanpolttoa kynällään. Sanoisin, että jotain on todella myös koulumaailmassa muuttunut, että kynän pureskeluun tarvitaan erillinen sovittu ja kaikille opettajille ilmoitettu LUPA. Vaihtoehtoina olis ollut myös jonkun jo mainitsema terapiapallo, fidget spinner tai piirtelylehtiö. Eli piirtelyynkin tarvitaan nykyisin erillinen lupa. Jos se normaali on stoalaisena paikoillaan 45 minuuttia istuva lapsi ja vihkon reunaan piirtelevä on ylivilkas, niin ehkä se vähän selittää miksi oppimisympäristö koetaan nykyisin niin hirmu rauhattomana.

Kännykät toki saa olla pulpetin reunalla, koska tämä ihmisoikeus on rikkumaton, toisin kuin kynän imeskely...

Mitä absoluuttista hemmettiä?

Vierailija kirjoitti:

Väitän että on monia syitä. Toki tietoo on nykyään enemmän ja aiempaa lievempiäkin häiriöitä huomataan ja osataan diagnosoida. Mutta on tässä nähtävissä myös selkee asenteiden muutos diagnooseja kohtaan, nykyään diagnooseja halutaan aiempaa enemmän. Ihmiset haluaa nykyään selityksen lievillekin poikkeavuuksille ja ongelmille, kuka mistäkin syystä, kun taas aiemmin haluttiin selvitä ilman diagnooseja jos vaan mitenkään mahollista. Osalla toi saattaa ollakin sitä, että sen diagnoosin avulla halutaan ulkoistaa vastuu pois iteltä ja päästä helpommalla, tyyliin "minulta ei voi vaatia asioita X ja Y koska olen autisti." Toisilla ehkä taustalla enemmänkin tarve identifioitua ja samaistua johonkin viiteryhmään, ja diagnoosi tarjoo sellasen ryhmän. Lisäks tää median ja somen jatkuva "nepsy-rummutus" saa aikaan sen, että porukka tarkkailee itteään ihan jatkuvasti ja huomaa itessään kaikki pienimmätkin oireet, jotka voi tulkita adhd:n tai autismin piirteiks.

Kaksteränen miekkahan tää on. Tottakai on hyvä, että sellaset, jotka apua oikeesti tarvii, saa sitä nykyään helpommin. Silti sitä miettii, että jossain kohtaa tää lipsahtaa (ellei oo jo lipsahtanu) siihen, että jokaista halukasta tutkitaan niin kauan, että jotain "vikaa" löytyy. Nepsy-piirteitähän on kaikilla meistä, mutta se on sitten eri asia, onko niitä diagnoosiks asti tai onko niistä ylipäätään niin paljon haittaa arjessa, että diagnoosista on hyötyä.

Oon itekin nimenomaan sellanen rajatapaus, nepsy-oireita on ja ne jonkun verran hankaloittaa elämää, mutta en oo ainakaa toistaseks lähteny tutkimuksiin, koska en tiiä, olisko sen rumban läpikäyminen mun kohalla lopulta kuitenkaan kannattavaa. Pärjään kuitenkin arjessa, vaikka se viekin tavallista enemmän voimia. Ilman tätä nykyajan lisääntynyttä tietosuutta en todennäkösesti osais tunnistaa näitä juttuja itessäni tai epäillä itessäni olevan mitään poikkeavaa.

Asialla on suuri merkitys, jos olet muista vastuussa (esim. vanhempi, opettaja). Ei muuten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki pitää nykyisin ahtaa samaan muottiin. Ellei mahdu niin sitten lääkäriin diagnosoitavaksi.

Kärjistettynä noin.

Tarkoitatko, että painostus aiheuttaa piirteet, vai että piirteet on mutta niitä ei hyväksytä? Molempaa?

ADHD:n osalta kyse on anestesiasta, joka on edellytyksenä sille, että pärjää mm. koulussa, joka ei tarjoa tarpeeksi virikettä.

-eri

Entä jos virike on väärä?

Se on just se ongelma. Mikäli virike on 1800-luvun koulunkäynti, jossa pitää istua hiljaa ja keskittyä yhteen asiaan kerrallaan, ei se oikein sovellu lapselle, joka on tottunut älylaitteista ym. tuleviin yhtäaikaisiin virikkeisiin, jotka vievät huomiota pois. Videolla kerrotaan miksi koulujärjestelmä on pielessä. Meillä mentiin koulujen uudistuksessa perse edellä puuhun, vaikka kyseinen videokin on ollut yli 10v saatavilla.

1800-luvulla adhd-lapset jaksoivat todennäköisesti keskittyä muutamasta syystä. Ensinnäkin he pääsivät purkamaan yliviritttneisyyttään liikkumalla. Pitkät koulumatkat lumessa tarpoen jne. Toiseksi, oppilailta vaadittiin enemmän, eli koulunkäynti ei ollut pelkkää läpsyttelyä vaan tarjosi haastetta.

Nojoo, keskittyivät tai eivät. Klassikkokirjallisuudesta ja historiasta löytyy paljon esimerkkejä adhd-lapsista ja -aikuisista, diagnoosia heillä ei tietenkään ollut, mutta oireisto on näkyvillä. 

Esimerkiksi lastenkirjallisuudesta Tom Sawyer ja Vaahteramäen Eemeli. Tytöistä esim Vihervaaran Anna. Viisikkojen Pauli. 

Ainakin Mark Twain käytti Tom Sawyerin esikuvana tosielämän tuttaviaan.

...lastenkirjallisuudessa tällaiset rämäpäät, seikkailijat ja auktoriteetteja uhmaavat ovat olleet suosittuja hahmoja, vaikka tosielämässä tällaisilla on vaikeaa tarpoa eteenpäin; joka puolelta lytätään kun pitäisi olla hillitympi. 

Se on aivan puuta heinää ihmetellä että miten vasta "nykyään" on niin paljon.

Mun yläkouluikäisellä lapsella on ADD. Ei ole lääkitystä, eikä mitään muutakaan erityisiä tukitoimia, koitetaan paikata kotona mikä koulussa jäi oppimatta.

Hänellä on oppilastietoihin kirjattu lupa pureskella tunnilla lyijykynää. Siis LUPA, luokanvalvojan kanssa sovittu. Yksi uusi aineenopettaja ei tästä tiennyt ja lähetti lapsen rehtorille selittämään miksi on tunnilla esittänyt tupakanpolttoa kynällään. Sanoisin, että jotain on todella myös koulumaailmassa muuttunut, että kynän pureskeluun tarvitaan erillinen sovittu ja kaikille opettajille ilmoitettu LUPA. Vaihtoehtoina olis ollut myös jonkun jo mainitsema terapiapallo, fidget spinner tai piirtelylehtiö. Eli piirtelyynkin tarvitaan nykyisin erillinen lupa. Jos se normaali on stoalaisena paikoillaan 45 minuuttia istuva lapsi ja vihkon reunaan piirtelevä on ylivilkas, niin ehkä se vähän selittää miksi oppimisympäristö koetaan nykyisin niin hirmu rauhattomana.

Kännykät toki saa olla pulpetin reunalla, koska tämä ihmisoikeus on rikkumaton, toisin kuin kynän imeskely...

Mitä absoluuttista hemmettiä?

Voisiko kynän tilalla olla jotain sellaista materiaalia, josta ei liukene kemikaaleja suuhun... Ja miksei oisi olla lupa kaikkiin mainitsemiisi juttuihin, että saisi vaihtelua!

Meillä on selvästi kirjainihmisiä 4 sukupolvessa. Aikaisemmista en tiedä. 70 ja 90 luvulla syntyneillä kirjain diagnooseja.

Näitä on aina ollut. Yhteiskunnalla on ihan eri vaatimukset nykyään, pitää pärjätä jo pienestä ja suunnitella omat opiskelut. Niitä helppoja, simppeleitä töitäkään ei enää ole, vaan koneet tekevät.

Eikä pidä unohtaa että kirjainihmiset vetävät toisiaan puoleensa, ja seuraavalla sukupolvella onkin sitten vielä enemmän aakkosia perittynä.

Olen huomannut että monet, normaalit, ilmaisevat mielipiteitään tähänkin asiaan, eivätkä mielellään hyväksy meidän mielipiteitä jotka jo eletään tätä kaaos arkea.

En minäkään alkais lääkärin, automekaanikon esm kanssa väittelemään asioista mikä on heidän alaansa.

Vierailija kirjoitti:

Yhteiskunta on muuttunut sellaiseksi, että nepsypiirteet aiheuttavat entistä suurempia ongelmia. 

Sekä minun että mieheni suvussa on kolmessa sukupolvessa ihmisiä, joilla on hyvin samanlaisia (nepsy)piirteitä. Kyse on autismin kirjosta ja näillä kaikilla piirteitä omaavilla on erittäin hyvät kognitiiviset taidot. Eri sukupolvien kirjolaisten kohtalo on ollut tällainen:

- 1940-luvulla syntynyt: akateeminen koulutus ja hyvä työura, arvostettu asiantuntija alallaan, harrastuksia ja ystäviä, avioliitossa vaikeuksia

- 1950-luvulla syntynyt: menestynyt yrittäjä, hyvä avioliitto, vähän ystäviä, mutta elämä tasapainossa

- 1970-luvulla syntyneet: akateeminen koulutus, sopiva työpaikka, ystäviä ja harrastuksia, hyvä parisuhde

- 1980-luvulla syntynyt: koulukiusaamista, menestynyt opinnoissa, ei sopeudu työpaikkoihin, hyvä parisuhde, ystäviä

- 1990-luvulla syntynyt: vaikeuksia koulussa, opinnot jääneet kesken, kausityöttömyyttä ja huonosti palkattuja töitä, ei parisuhdetta, ystävät vain netissä, ensimmäinen diagnosoitu tapaus

- 2000-luvulla syntynyt: koulukiusaamista, masennusta, ahdistusta, itsetuhoisuutta, päihdeongelmaa, diagnoosi

Tunnen kaikki nämä henkilöt hyvin, ja kaikilla heillä on keskenään hyvin samanlaisia piirteitä. Näiden piirteiden kanssa ei vain syystä tai toisesta tässä yhteiskunnassa enää pärjää.

Nopea lisääntymistahti?

Alkoi 70-luvulla väljähtää... (uramenestys -> sopiva työ, avioliitto -> parisuhde)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki pitää nykyisin ahtaa samaan muottiin. Ellei mahdu niin sitten lääkäriin diagnosoitavaksi.

Kärjistettynä noin.

Tarkoitatko, että painostus aiheuttaa piirteet, vai että piirteet on mutta niitä ei hyväksytä? Molempaa?

ADHD:n osalta kyse on anestesiasta, joka on edellytyksenä sille, että pärjää mm. koulussa, joka ei tarjoa tarpeeksi virikettä.

-eri

Entä jos virike on väärä?

Se on just se ongelma. Mikäli virike on 1800-luvun koulunkäynti, jossa pitää istua hiljaa ja keskittyä yhteen asiaan kerrallaan, ei se oikein sovellu lapselle, joka on tottunut älylaitteista ym. tuleviin yhtäaikaisiin virikkeisiin, jotka vievät huomiota pois. Videolla kerrotaan miksi koulujärjestelmä on pielessä. Meillä mentiin koulujen uudistuksessa perse edellä puuhun, vaikka kyseinen videokin on ollut yli 10v saatavilla.

1800-luvulla adhd-lapset jaksoivat todennäköisesti keskittyä muutamasta syystä. Ensinnäkin he pääsivät purkamaan yliviritttneisyyttään liikkumalla. Pitkät koulumatkat lumessa tarpoen jne. Toiseksi, oppilailta vaadittiin enemmän, eli koulunkäynti ei ollut pelkkää läpsyttelyä vaan tarjosi haastetta.

Nojoo, keskittyivät tai eivät. Klassikkokirjallisuudesta ja historiasta löytyy paljon esimerkkejä adhd-lapsista ja -aikuisista, diagnoosia heillä ei tietenkään ollut, mutta oireisto on näkyvillä. 

Esimerkiksi lastenkirjallisuudesta Tom Sawyer ja Vaahteramäen Eemeli. Tytöistä esim Vihervaaran Anna. Viisikkojen Pauli. 

Ainakin Mark Twain käytti Tom Sawyerin esikuvana tosielämän tuttaviaan.

...lastenkirjallisuudessa tällaiset rämäpäät, seikkailijat ja auktoriteetteja uhmaavat ovat olleet suosittuja hahmoja, vaikka tosielämässä tällaisilla on vaikeaa tarpoa eteenpäin; joka puolelta lytätään kun pitäisi olla hillitympi. 

Se on aivan puuta heinää ihmetellä että miten vasta "nykyään" on niin paljon.

Mun yläkouluikäisellä lapsella on ADD. Ei ole lääkitystä, eikä mitään muutakaan erityisiä tukitoimia, koitetaan paikata kotona mikä koulussa jäi oppimatta.

Hänellä on oppilastietoihin kirjattu lupa pureskella tunnilla lyijykynää. Siis LUPA, luokanvalvojan kanssa sovittu. Yksi uusi aineenopettaja ei tästä tiennyt ja lähetti lapsen rehtorille selittämään miksi on tunnilla esittänyt tupakanpolttoa kynällään. Sanoisin, että jotain on todella myös koulumaailmassa muuttunut, että kynän pureskeluun tarvitaan erillinen sovittu ja kaikille opettajille ilmoitettu LUPA. Vaihtoehtoina olis ollut myös jonkun jo mainitsema terapiapallo, fidget spinner tai piirtelylehtiö. Eli piirtelyynkin tarvitaan nykyisin erillinen lupa. Jos se normaali on stoalaisena paikoillaan 45 minuuttia istuva lapsi ja vihkon reunaan piirtelevä on ylivilkas, niin ehkä se vähän selittää miksi oppimisympäristö koetaan nykyisin niin hirmu rauhattomana.

Kännykät toki saa olla pulpetin reunalla, koska tämä ihmisoikeus on rikkumaton, toisin kuin kynän imeskely...

Mitä absoluuttista hemmettiä?

Voisiko kynän tilalla olla jotain sellaista materiaalia, josta ei liukene kemikaaleja suuhun... Ja miksei oisi olla lupa kaikkiin mainitsemiisi juttuihin, että saisi vaihtelua!

ei kai halua erottua porukasta jollain erillisellä välineellä, kynän pyörittely suussa on huomaamatonta, mutta auttaa vissiin pitämään ajatukset kasassa.

Hänellä oli jo vuosia ennen mitään diagnoosia kausi kun oli ihmeellisiä pelkoja/pakkoajatuksia. Ne saatiin poikki sillä, että ranteessa oli kumilenkki, jota räpsäyttämällä sai vaeltavan ajatuksen palautettua opetukseen /ympäristöön.

Älykäs oivaltava nuori, jonka joku haluaisi lähettää apukoulun kautta ojan kaivuuseen, koska..niin, miksi?

Varmaan noita molempia - kun minä olin lapsi ja nuori, sellaiset ihmiset, joille nykyakana ihan syystä annettaisiin joku nepsydiagnoosi, leimattiin tyhmiksi, laiskoiksi, äänekkäiksi, tottelemattomiksi ja heitä kuritettiin koulussakin monin eri tavoin. Kun olin alakoulussa, fyysinen rankaiseminen taisi olla jo kiellettyä, mutta kyllä siellä joillekin tuli viivotinta sormille ja luokasta poistettiin niskasta kiinni pidellen. Näin myöhemmin ajatellen suurin osa heistä olisi tarvinnut huomiota, terapiaa ja varmaan lääkitystäkin. 

On varmaan myös totta, että nuo häiriöt ovat lisääntyneet. Syytä en osaa juuri tähän hätään tarjota, mutta niitähän voi olla vaikka mitä - saasteet, ruuan laatu (odottavilla äideillä erityisesti), ärsyketulva... 

Mä en ihan allekirjoita sitä väitettä, että se olisi muotidiagnoosi, ja lääkkeitä tuupataan heti yhdeltä istumalta. Minulla on muutama läheinen tuttu, jolle / jonka lapselle on tehty ADHD- tai autismin kirjon diagnoosi, ja prosessi on ollut melkoinen. Jo tutkimuksiin pääseminen on ollut työn takana, ja diagnoosin saaminen on kestänyt kauan, sen saamiseksi on tehty paljon tutkimuksia ja haastatteluja. TOSIN, koska en ole ollut jokaisen nepsydiagnoosin saaneen mukana paikan päällä, en voi tietenkään varmaksi tietää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos se on poliittisista syistä kannattavaa.

On vaikea nähdä, miksi se ei olisi. Niin moni asia viittaa vahvasti siihen, että on... Että nämä piirteet yhteiskunnassa olisivat, ikävä kyllä, HALUTTUJA.

Tämän kommentin kirjoittaja ei ymmärrä mitään adhdsta.

Adhd haitat aiheuttaa valtavia kustannuksia yhteiskunnalle . Pelkästään vankiloissa arvioidaan olevan 40% vangeilla adhd .

Ennen kuin adhdtani hoidettiin elin 15 vuotta elämästäni yhteiskunnan elättinä, olin kouluttamaton ja työtön, lyhyet työ tai opiskelupätkät loppuivat sairauslomiin yhteiskunnan kustannuksella . Olin pelkkä kuluerä.

Nyt 5 vuotta saanut maksaa takaisin yhteiskunnalle ja olen vakituisessa työssä ja minulla on koulutus. Ilman diagnoosia ja lääkitystä en olisi tässä vaan lähipubissa ryyppäämässä yhteiskunnan rahoilla.

Jos kuitenkin ajatellaan asiaa suuressa mittakaavassa, ADHD-piirteisyys on tuottoisaa, koska se kytkeytyy vahvasti erittäin vahvasti addiktiotaipumukseen (internet ja datan myynti, jne.) 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki pitää nykyisin ahtaa samaan muottiin. Ellei mahdu niin sitten lääkäriin diagnosoitavaksi.

Kärjistettynä noin.

Tarkoitatko, että painostus aiheuttaa piirteet, vai että piirteet on mutta niitä ei hyväksytä? Molempaa?

ADHD:n osalta kyse on anestesiasta, joka on edellytyksenä sille, että pärjää mm. koulussa, joka ei tarjoa tarpeeksi virikettä.

-eri

Entä jos virike on väärä?

Se on just se ongelma. Mikäli virike on 1800-luvun koulunkäynti, jossa pitää istua hiljaa ja keskittyä yhteen asiaan kerrallaan, ei se oikein sovellu lapselle, joka on tottunut älylaitteista ym. tuleviin yhtäaikaisiin virikkeisiin, jotka vievät huomiota pois. Videolla kerrotaan miksi koulujärjestelmä on pielessä. Meillä mentiin koulujen uudistuksessa perse edellä puuhun, vaikka kyseinen videokin on ollut yli 10v saatavilla.

1800-luvulla adhd-lapset jaksoivat todennäköisesti keskittyä muutamasta syystä. Ensinnäkin he pääsivät purkamaan yliviritttneisyyttään liikkumalla. Pitkät koulumatkat lumessa tarpoen jne. Toiseksi, oppilailta vaadittiin enemmän, eli koulunkäynti ei ollut pelkkää läpsyttelyä vaan tarjosi haastetta.

Nojoo, keskittyivät tai eivät. Klassikkokirjallisuudesta ja historiasta löytyy paljon esimerkkejä adhd-lapsista ja -aikuisista, diagnoosia heillä ei tietenkään ollut, mutta oireisto on näkyvillä. 

Esimerkiksi lastenkirjallisuudesta Tom Sawyer ja Vaahteramäen Eemeli. Tytöistä esim Vihervaaran Anna. Viisikkojen Pauli. 

Ainakin Mark Twain käytti Tom Sawyerin esikuvana tosielämän tuttaviaan.

...lastenkirjallisuudessa tällaiset rämäpäät, seikkailijat ja auktoriteetteja uhmaavat ovat olleet suosittuja hahmoja, vaikka tosielämässä tällaisilla on vaikeaa tarpoa eteenpäin; joka puolelta lytätään kun pitäisi olla hillitympi. 

Se on aivan puuta heinää ihmetellä että miten vasta "nykyään" on niin paljon.

Mun yläkouluikäisellä lapsella on ADD. Ei ole lääkitystä, eikä mitään muutakaan erityisiä tukitoimia, koitetaan paikata kotona mikä koulussa jäi oppimatta.

Hänellä on oppilastietoihin kirjattu lupa pureskella tunnilla lyijykynää. Siis LUPA, luokanvalvojan kanssa sovittu. Yksi uusi aineenopettaja ei tästä tiennyt ja lähetti lapsen rehtorille selittämään miksi on tunnilla esittänyt tupakanpolttoa kynällään. Sanoisin, että jotain on todella myös koulumaailmassa muuttunut, että kynän pureskeluun tarvitaan erillinen sovittu ja kaikille opettajille ilmoitettu LUPA. Vaihtoehtoina olis ollut myös jonkun jo mainitsema terapiapallo, fidget spinner tai piirtelylehtiö. Eli piirtelyynkin tarvitaan nykyisin erillinen lupa. Jos se normaali on stoalaisena paikoillaan 45 minuuttia istuva lapsi ja vihkon reunaan piirtelevä on ylivilkas, niin ehkä se vähän selittää miksi oppimisympäristö koetaan nykyisin niin hirmu rauhattomana.

Kännykät toki saa olla pulpetin reunalla, koska tämä ihmisoikeus on rikkumaton, toisin kuin kynän imeskely...

Mitä absoluuttista hemmettiä?

Voisiko kynän tilalla olla jotain sellaista materiaalia, josta ei liukene kemikaaleja suuhun... Ja miksei oisi olla lupa kaikkiin mainitsemiisi juttuihin, että saisi vaihtelua!

ei kai halua erottua porukasta jollain erillisellä välineellä, kynän pyörittely suussa on huomaamatonta, mutta auttaa vissiin pitämään ajatukset kasassa.

Hänellä oli jo vuosia ennen mitään diagnoosia kausi kun oli ihmeellisiä pelkoja/pakkoajatuksia. Ne saatiin poikki sillä, että ranteessa oli kumilenkki, jota räpsäyttämällä sai vaeltavan ajatuksen palautettua opetukseen /ympäristöön.

Älykäs oivaltava nuori, jonka joku haluaisi lähettää apukoulun kautta ojan kaivuuseen, koska..niin, miksi?

Joo ymmärrän kynän käytön, mietin vain, että kynän maali/puu/kumi on kemikaalien kyllästämää... alumiinistakin ja irtoaa helposti ainesta jos sellaista on. Voi olla myös hampaille huonoa. Ei mun mielestä tarttis hävetä sitä mitä puree, ellei kerran häpeä sitä että puree jotain ei-syötävää.

Ranteesta tuli mieleen rukousnauha. Se toimii ennaltaehkäisevästi.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki neurologiset oireet ovat perinnöllisiä joten ei ihme että lisääntyvät kun ihmiset " monistuvat" sukupolvien ketjussa. Katsokaa ympärille omaan sukuunne niin huomaatte että sillä ja sillä on samat oireet köytökset.

Myös tavat kohdella toisia periytyvät, suoraan tai käänteisesti.

Huomionhakuisuutta ja uhriutumista ainakin aikuisissa on paljon vallalla. Jos ei pärjää, haetaan lääkäriltä lupalappu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä pitäisi vaan myöntää, että adhd on luonnollinen ominaisuus, joka ilmenee tietyllä määrällä väestöä. Ja sen myöntämisen myötä muokata koulu- ja työelämää joustavammaksi.

No ei se kyllä ole luonnollista. Siinä on jotain patologista. Tottakai ympäristö voisi sen huomioida.

Mehän vertaamme sitä mikä on normaalia/luonnollista niihin raameihin, mitä yhteiskunta asettaa. Jos käännetään kelloa taakse vaikka sata vuotta, niin yhteiskunta oli niin erilainen että harvalla oli nähtävissä selkeää "erityisyyttä". Nyt pitäisi osata ja jaksaa kaikkea, revetä joka suuntaan, kehittyä, olla superihminen niin kotona kuin sen ulkopuolella.

Minä en tee tuota vertailua, koska eihän siitä saada referenssiä normaaliin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä pitäisi vaan myöntää, että adhd on luonnollinen ominaisuus, joka ilmenee tietyllä määrällä väestöä. Ja sen myöntämisen myötä muokata koulu- ja työelämää joustavammaksi.

No ei se kyllä ole luonnollista. Siinä on jotain patologista. Tottakai ympäristö voisi sen huomioida.

Mehän vertaamme sitä mikä on normaalia/luonnollista niihin raameihin, mitä yhteiskunta asettaa. Jos käännetään kelloa taakse vaikka sata vuotta, niin yhteiskunta oli niin erilainen että harvalla oli nähtävissä selkeää "erityisyyttä". Nyt pitäisi osata ja jaksaa kaikkea, revetä joka suuntaan, kehittyä, olla superihminen niin kotona kuin sen ulkopuolella.

Minä en tee tuota vertailua, koska eihän siitä saada referenssiä normaaliin.

Mä en siis käsitä normaalilla yleisintä. Jos käsittäisin, pohtisin, miksi osa populaatiosta poikkeaa ADHD-piirteisyydestä...

Jos ADHD kiinnostaa ilmiönä, mietitään paljon suurempaa väestönosaa, kuin diagnoosin saaneita. Diagnoosi kuvastaa vain sitä, että joku on kriteerien täyttyessä oikeutettu kokemaan haittaa. Piirrettä voi olla, vaikka siitä nauttisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki pitää nykyisin ahtaa samaan muottiin. Ellei mahdu niin sitten lääkäriin diagnosoitavaksi.

Kärjistettynä noin.

Tarkoitatko, että painostus aiheuttaa piirteet, vai että piirteet on mutta niitä ei hyväksytä? Molempaa?

ADHD:n osalta kyse on anestesiasta, joka on edellytyksenä sille, että pärjää mm. koulussa, joka ei tarjoa tarpeeksi virikettä.

-eri

Entä jos virike on väärä?

Se on just se ongelma. Mikäli virike on 1800-luvun koulunkäynti, jossa pitää istua hiljaa ja keskittyä yhteen asiaan kerrallaan, ei se oikein sovellu lapselle, joka on tottunut älylaitteista ym. tuleviin yhtäaikaisiin virikkeisiin, jotka vievät huomiota pois. Videolla kerrotaan miksi koulujärjestelmä on pielessä. Meillä mentiin koulujen uudistuksessa perse edellä puuhun, vaikka kyseinen videokin on ollut yli 10v saatavilla.

1800-luvulla adhd-lapset jaksoivat todennäköisesti keskittyä muutamasta syystä. Ensinnäkin he pääsivät purkamaan yliviritttneisyyttään liikkumalla. Pitkät koulumatkat lumessa tarpoen jne. Toiseksi, oppilailta vaadittiin enemmän, eli koulunkäynti ei ollut pelkkää läpsyttelyä vaan tarjosi haastetta.

Nojoo, keskittyivät tai eivät. Klassikkokirjallisuudesta ja historiasta löytyy paljon esimerkkejä adhd-lapsista ja -aikuisista, diagnoosia heillä ei tietenkään ollut, mutta oireisto on näkyvillä. 

Esimerkiksi lastenkirjallisuudesta Tom Sawyer ja Vaahteramäen Eemeli. Tytöistä esim Vihervaaran Anna. Viisikkojen Pauli. 

Ainakin Mark Twain käytti Tom Sawyerin esikuvana tosielämän tuttaviaan.

...lastenkirjallisuudessa tällaiset rämäpäät, seikkailijat ja auktoriteetteja uhmaavat ovat olleet suosittuja hahmoja, vaikka tosielämässä tällaisilla on vaikeaa tarpoa eteenpäin; joka puolelta lytätään kun pitäisi olla hillitympi. 

Se on aivan puuta heinää ihmetellä että miten vasta "nykyään" on niin paljon.

Mun yläkouluikäisellä lapsella on ADD. Ei ole lääkitystä, eikä mitään muutakaan erityisiä tukitoimia, koitetaan paikata kotona mikä koulussa jäi oppimatta.

Hänellä on oppilastietoihin kirjattu lupa pureskella tunnilla lyijykynää. Siis LUPA, luokanvalvojan kanssa sovittu. Yksi uusi aineenopettaja ei tästä tiennyt ja lähetti lapsen rehtorille selittämään miksi on tunnilla esittänyt tupakanpolttoa kynällään. Sanoisin, että jotain on todella myös koulumaailmassa muuttunut, että kynän pureskeluun tarvitaan erillinen sovittu ja kaikille opettajille ilmoitettu LUPA. Vaihtoehtoina olis ollut myös jonkun jo mainitsema terapiapallo, fidget spinner tai piirtelylehtiö. Eli piirtelyynkin tarvitaan nykyisin erillinen lupa. Jos se normaali on stoalaisena paikoillaan 45 minuuttia istuva lapsi ja vihkon reunaan piirtelevä on ylivilkas, niin ehkä se vähän selittää miksi oppimisympäristö koetaan nykyisin niin hirmu rauhattomana.

Kännykät toki saa olla pulpetin reunalla, koska tämä ihmisoikeus on rikkumaton, toisin kuin kynän imeskely...

Mitä absoluuttista hemmettiä?

sit se on vielä niin ristiriitaista, et laitetaan lapsia isoihin aulatiloihin istumaan säkkituolille, jotta jotenkin kannustetaan oman hyvän oppimisasennon löytymistä, mut samalla voi tulla palautetta vanhemmille saakka, et luokkahuoneessa lapsi on heiluttanu jalkaa häiritsevästi. Meillä oli laitettu matikan luokkahuoneeseen lasinen seinä mistä näkyy läpi toiseen luokkaan, sit näille lapsille tuli wilmaan merkintöjä siitä, että olivat tunnilla katselleet sinne toiseen luokkaan. Tuolit oli vaihdettu pyörällisiin tuoleihin ja sitten tuli huomautuksia siitä, että tuolilla on pyöritty.

Hei, come on. Vähän kuin ne kokeet missä laitetaan lapsi tyhjään huoneeseen ja pöydälle kulho karkkeja, videoidaan salaa ja kysytään 5 minuutin kuluttua otitko karkin. Miten näissä kokeiluissa otetaan ikätasoa huomioon? Ehkä täällä olis joku ope kommentoimaan?

Vierailija kirjoitti:

Kemikaalit, kehno ruoka (sokeri, lisäaineet, epämääräiset kasvirasvat, lihaproteiinin puute), lääkkeet, säteily on mun veikkauksia.

Ihmiset (varsinkin länsimaissa) syövät paljon enemmän lihaa kuin esim. 50v sitten. Mutta jatka vain mutuiluasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki pitää nykyisin ahtaa samaan muottiin. Ellei mahdu niin sitten lääkäriin diagnosoitavaksi.

Kärjistettynä noin.

Tarkoitatko, että painostus aiheuttaa piirteet, vai että piirteet on mutta niitä ei hyväksytä? Molempaa?

ADHD:n osalta kyse on anestesiasta, joka on edellytyksenä sille, että pärjää mm. koulussa, joka ei tarjoa tarpeeksi virikettä.

-eri

Entä jos virike on väärä?

Se on just se ongelma. Mikäli virike on 1800-luvun koulunkäynti, jossa pitää istua hiljaa ja keskittyä yhteen asiaan kerrallaan, ei se oikein sovellu lapselle, joka on tottunut älylaitteista ym. tuleviin yhtäaikaisiin virikkeisiin, jotka vievät huomiota pois. Videolla kerrotaan miksi koulujärjestelmä on pielessä. Meillä mentiin koulujen uudistuksessa perse edellä puuhun, vaikka kyseinen videokin on ollut yli 10v saatavilla.

1800-luvulla adhd-lapset jaksoivat todennäköisesti keskittyä muutamasta syystä. Ensinnäkin he pääsivät purkamaan yliviritttneisyyttään liikkumalla. Pitkät koulumatkat lumessa tarpoen jne. Toiseksi, oppilailta vaadittiin enemmän, eli koulunkäynti ei ollut pelkkää läpsyttelyä vaan tarjosi haastetta.

Nojoo, keskittyivät tai eivät. Klassikkokirjallisuudesta ja historiasta löytyy paljon esimerkkejä adhd-lapsista ja -aikuisista, diagnoosia heillä ei tietenkään ollut, mutta oireisto on näkyvillä. 

Esimerkiksi lastenkirjallisuudesta Tom Sawyer ja Vaahteramäen Eemeli. Tytöistä esim Vihervaaran Anna. Viisikkojen Pauli. 

Ainakin Mark Twain käytti Tom Sawyerin esikuvana tosielämän tuttaviaan.

...lastenkirjallisuudessa tällaiset rämäpäät, seikkailijat ja auktoriteetteja uhmaavat ovat olleet suosittuja hahmoja, vaikka tosielämässä tällaisilla on vaikeaa tarpoa eteenpäin; joka puolelta lytätään kun pitäisi olla hillitympi. 

Se on aivan puuta heinää ihmetellä että miten vasta "nykyään" on niin paljon.

Mun yläkouluikäisellä lapsella on ADD. Ei ole lääkitystä, eikä mitään muutakaan erityisiä tukitoimia, koitetaan paikata kotona mikä koulussa jäi oppimatta.

Hänellä on oppilastietoihin kirjattu lupa pureskella tunnilla lyijykynää. Siis LUPA, luokanvalvojan kanssa sovittu. Yksi uusi aineenopettaja ei tästä tiennyt ja lähetti lapsen rehtorille selittämään miksi on tunnilla esittänyt tupakanpolttoa kynällään. Sanoisin, että jotain on todella myös koulumaailmassa muuttunut, että kynän pureskeluun tarvitaan erillinen sovittu ja kaikille opettajille ilmoitettu LUPA. Vaihtoehtoina olis ollut myös jonkun jo mainitsema terapiapallo, fidget spinner tai piirtelylehtiö. Eli piirtelyynkin tarvitaan nykyisin erillinen lupa. Jos se normaali on stoalaisena paikoillaan 45 minuuttia istuva lapsi ja vihkon reunaan piirtelevä on ylivilkas, niin ehkä se vähän selittää miksi oppimisympäristö koetaan nykyisin niin hirmu rauhattomana.

Kännykät toki saa olla pulpetin reunalla, koska tämä ihmisoikeus on rikkumaton, toisin kuin kynän imeskely...

Mitä absoluuttista hemmettiä?

Tämä osui ja upposi. Tosiaankin mitä absoluuttista hemmettiä?

Olen kohta viisikymppinen nainen, koulu on ollut minulle aina todella helppoa, pärjäämisestäni ei ole koskaan ollut epäilystä enkä ole ollut päivääkään työttömänä. Olen siistissä sisätyössä, jossa tarvitaan erittäin paljon erittäin spesifiä asiantuntemusta.

Teen muistiinpanot mustekynällä. Työpöytäni reunalla on ajattelemista varten rivi lyijykyniä, joissa on syvät hampaanjäljet.

Toki kaltaisistani saa tehdä ongelman, mutta ei sitten tarvitse kauhistella, miten jokaisella on joku ongelma.

Raudanpuute. Aiemmin syötiin maksaruokia, veriruokia ja muutenkin enemmän lihaa. Raudanpuute aiheuttaa mm. keskittymiskyvyttömyyttä ja aivosumua. Ja ihan pikkuesimerkkinä, kun vauva syntyy valmiiksi raudanpuutteisena, voi vauvallakin ja pikkulapsella olla oireena mm. levottomat jalat. Tällöin uni ja aivojen kehitys häiriintyy.

Vierailija kirjoitti:

Raudanpuute. Aiemmin syötiin maksaruokia, veriruokia ja muutenkin enemmän lihaa. Raudanpuute aiheuttaa mm. keskittymiskyvyttömyyttä ja aivosumua. Ja ihan pikkuesimerkkinä, kun vauva syntyy valmiiksi raudanpuutteisena, voi vauvallakin ja pikkulapsella olla oireena mm. levottomat jalat. Tällöin uni ja aivojen kehitys häiriintyy.

Aiemmin syötiin kylläkin selvästi vähemmän lihaa. Talvella ei syöty varsinkaan riittävästi C-vitamiinia, joka on välttämätöntä raudan imeytymiselle.