Hyvätuloinen sinkkunainen - Helsingin deittimarkkinat olemattomat

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin yllättävän monen korkeastikoulutetun(eli hyvätuloisen) naisen on vaikea löytää kumppania koska heille kelpaa vain korkeastikoulutettu(eli hyvätuloinen) mies kumppaniksi ja suomessa korkeakouluissa on naisenemmistö. Ei korkeastikoulutetulle(eli hyvätuloiselle) naiselle kelpaa se amismies tai duunarimies ja sitten saamme lukea näitä naisten valituksia ettei hyvää kumppania löydy.

Reaalimaailmassahan näyttää siltä, että miesten ja naisten "tasoero" on Suomessa kasvanut naisten eduksi.

Palstamaailmassa kommenttien ja peukutusten perusteella mitään tasoja ei ole olemassakaan, vaan kemiat ratkaisee ja lukemattomat naiskommentit todistavat, että minäkin kaunis, varakas, kouluttautunut nainen otin ihan tavallisen dad-body puusepän, koska niin ihana persoona.

Jos kemia ajaa kaiken ohi, niin mistä syntyy tämä kohtaanto-ongelma koulutettujen naisten ja Suomen miesten välillä?

Ei minun maailmankuvaa häiritse, että kouluttauteneelle naiselle kelpaa lähinnä menestyneen miehen kemiat, niinhän ap:llekin. Hieman ihmetyttää miksi tämä on niin fundamentaalisen vaikea asia palstamaailman naisille.

Jo naisten ylipainoisuus tiputtaa naisten tason todella alas.

Naiset kiinnostuvat puitteista, ja siksi miehen taso riippuu siitä millaiset puitteet (materia, status) hänen kanssaan olisi saatavilla.

Miehiä kiinnostaa se nainen, ja totta kai iso osa ihmistä on se, onko hän pitänyt itsensä hyvässä kunnossa ja samalla seksuaalisesti haluttavana.

Mielestäni kaikki kiinnostuvat puitteista sikäli, jos puitteet ovat jollain tapaa puutteelliset, jos tarkoituksena on perustaa perhe. Perhettä ei vain voi perustaa, jos on ongelmia puitteiden rakentamisessa, ellei oma elämä ole sillä tavalla haavoittunutta, että päätavoite on vain saada "rakkautta" ja hyväksyntää. Eli on hyvin tarvitseva. Moni suhdehan syntyy tuoltakin perustalta sukupuolesta riippumatta, jolloin on valmis näkemään rakkautta sielläkin missä sitä ei ole. Esimerkkinä tällaisesta ovat suhteet, missä elintasoero on hyvin suuri ja toinen hakee toiminnallaan esimerkiksi Suomen kansalaisuutta tai parempaa elintasoa. 

Tuohonkin tilanteeseen pätee aiemmin mainitsemani vaihtokauppa. Molemmilla on jotain mitä toinen tarvitsee, vaikka se rakkaus olisikin vain nättien puheiden avulla luotu illuusio. Ihmisellä on kuitenkin tarve tuolle illuusiolle.

Puitteet ovat myös tavallaan illuusio kuten keskustelu akateemisuudesta osoittaa. Ei akateemisuus ole tae mistään, sekin on illuusio. Se on osa pakettia, mielestäni aivan oikea kuvaus tilanteesta tuo metafora paketista, jota mieheltä vaaditaan. Ei se mihinkään perustu paitsi illuusioon. Hyvännäköinen ja hoikka nainen on samanlainen paketti paitsi konkreettisempi ja aineellisempi. Moni kakku päältä kaunis. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän joillekin miehille naisen korkeampi koulutus ON ongelma. On niitä tapauksia vastaan tullut. Erosin pitkästä liitosta ollessani 35-vuotias. Menin jossain vaiheessa näille deittisaiteille ja usein niissä piti täyttää jonkun verran tietoja itsestään, taustastaan, ulkonäöstään jne. Todella moni mies tarttui niistä tiedoista juuri koulutukseen. "Kuvittelitkos olevasi jotain erityistäkin kun maisteriksi olet lukenut." Nämä oli minusta aina yhtä huvittavia koska ensinnäkään maisteriksi opiskeleminen ei kyllä ole mikään kovin erikoinen saavutus, ei ainakaan itseltäni vaatinut mitään ihmetekoja, ja toiseksi itselleni koulutuksella ei ollut merkitystä. Mutta huonoitsetuntoista miestä en olisi ottanut. Tapasin monia miehiä, osa hyvinkin varakkaita ja menestyksekkäitä, mutta itse olen mielestäni siinä mielessä onnekas ollut että tienaan itsekin aivan riittävästi, ja olen saanut valita kumppanin muuten kuin raha edellä. Jos mies ei mua sytyttänyt, sitä ei mikään määrä menestystä tai rahaa muuttanut.

Jos nyt olet ihan täysin rehellinen itsellesi, niin kampasitko kuitenkin niitä potentiaalisesti sytyttäviä hieman tarkemmin tuosta menetyneiden ja rahakkaiden joukosta. Joo kemiahan se ratkaisee, mutta epäilen, että monella on siellä reunaehtoja taustalla kenen kanssa kemioita lähdetään katsomaan. Nämä kreivitär ja puutarhurimies tarinat ovat pikemmin fiktiivisiä. Niissähän ei koskaan kuvata miten elämä soljuu sitten muutaman vuoden päästä.

Olen tuo kommentoimasi. Valitsin poliisin. Huomattavasti minua pienituloisemman. Olen aika putkiaivo näissä asioissa. Haluan miehen joka sytyttää. Kuten totesin, tienaan itse aivan riittävästi. Miehestä etsin muita asioita kuin rahaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän joillekin miehille naisen korkeampi koulutus ON ongelma. On niitä tapauksia vastaan tullut. Erosin pitkästä liitosta ollessani 35-vuotias. Menin jossain vaiheessa näille deittisaiteille ja usein niissä piti täyttää jonkun verran tietoja itsestään, taustastaan, ulkonäöstään jne. Todella moni mies tarttui niistä tiedoista juuri koulutukseen. "Kuvittelitkos olevasi jotain erityistäkin kun maisteriksi olet lukenut." Nämä oli minusta aina yhtä huvittavia koska ensinnäkään maisteriksi opiskeleminen ei kyllä ole mikään kovin erikoinen saavutus, ei ainakaan itseltäni vaatinut mitään ihmetekoja, ja toiseksi itselleni koulutuksella ei ollut merkitystä. Mutta huonoitsetuntoista miestä en olisi ottanut. Tapasin monia miehiä, osa hyvinkin varakkaita ja menestyksekkäitä, mutta itse olen mielestäni siinä mielessä onnekas ollut että tienaan itsekin aivan riittävästi, ja olen saanut valita kumppanin muuten kuin raha edellä. Jos mies ei mua sytyttänyt, sitä ei mikään määrä menestystä tai rahaa muuttanut.

Jos nyt olet ihan täysin rehellinen itsellesi, niin kampasitko kuitenkin niitä potentiaalisesti sytyttäviä hieman tarkemmin tuosta menetyneiden ja rahakkaiden joukosta. Joo kemiahan se ratkaisee, mutta epäilen, että monella on siellä reunaehtoja taustalla kenen kanssa kemioita lähdetään katsomaan. Nämä kreivitär ja puutarhurimies tarinat ovat pikemmin fiktiivisiä. Niissähän ei koskaan kuvata miten elämä soljuu sitten muutaman vuoden päästä.

Olen eri henkilö, mutta vastaan tähän. Kampaan potentiaalisesti sytyttäviä miehiä Tinderissä. 

Jos mies mainitsee vuositulonsa profiilissa, pyyhin hänet vasemmalle, riippumatta siitä mitkä ne tulot ovat. Samoin teen miehille, jotka lesoilevat tittelillään, urheiluautollaan tai esim. omistusasunnolla Helsingin keskustassa.

Oikealle menee mies, jolla on aidosti kiinnostava teksti tai oivaltavia valokuvia joilla kommunikoidaan jotain kiinnostavaa (ulkonäkö minua ei juurikaan kiinnosta, toisin kuin luulit). Tekstin pitää olla sellainen, josta näkee että mies kykenee moniulotteiseen ajatteluun ja pystyy erittelemään asioita muutenkin kuin pintatasolla.

Totta kai noissa miehissä, joista tykkään, on yliedustus hyvätuloisia ja työelämässä menestyneitä, mutta kumpikaan noista ei silti ole se pohjimmainen syy miksi heistä tykkään. Menestyneissä ja hyvätuloisissa miehissä on paljon niitäkin, jotka ajattelevat naisista sinun tavallasi - siis että nainen kuin nainen on kiinnostunut vain heidän rahoistaan ja statuksestaan. Arvaa kiinnostaako minua joutua tekemisiin miehen kanssa, joka näkee minut noin rumasti vaikka emme ole edes vielä tavanneet?

Seurusteletko tai oletko seurustellut miehen kanssa joka ei ole hyvätuloinen, ja joka on/oli sinua selkeästi pienempituloinen?

Vai ovatko olleet "sattumalta" hyvätuloisia?

Opiskeluaikojan poikkiksia tms ei lasketa.

Kyllä. Entisissä kumppaneissani on mies, jonka tulotaso olivat noin kymmenkertainen omaani nähden, ja toinen joka oli niin köyhä että ostin hänelle ensi töikseni uudet, laadukkaat perusvaatteet. 

Vaikka kaikki olisivatkin sattumalta olleet hyvätuloisia, niin korrelaatio ei merkitse kausaliteettia. Jäätelön syöminen ei aiheuta hukkumiskuolemia, vaikka ne "sattumalta" lisääntyvätkin joka vuosi samaan aikaan. Juuri tällaiset palikkatason asiat ovat niitä, mitä en halua joutua elämänkumppanilleni vääntämään rautalangasta, ja siitä syystä ihastun useimmiten korkeasti koulutettuihin miehiin, vaikka koulutustaso sinänsä ei merkitse minulle mitään. Miehillä, jotka osaavat ajatella ja kyseenalaistaa ajatteluaan nyt vain sattuu melko usein olemaan korkea koulutus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän joillekin miehille naisen korkeampi koulutus ON ongelma. On niitä tapauksia vastaan tullut. Erosin pitkästä liitosta ollessani 35-vuotias. Menin jossain vaiheessa näille deittisaiteille ja usein niissä piti täyttää jonkun verran tietoja itsestään, taustastaan, ulkonäöstään jne. Todella moni mies tarttui niistä tiedoista juuri koulutukseen. "Kuvittelitkos olevasi jotain erityistäkin kun maisteriksi olet lukenut." Nämä oli minusta aina yhtä huvittavia koska ensinnäkään maisteriksi opiskeleminen ei kyllä ole mikään kovin erikoinen saavutus, ei ainakaan itseltäni vaatinut mitään ihmetekoja, ja toiseksi itselleni koulutuksella ei ollut merkitystä. Mutta huonoitsetuntoista miestä en olisi ottanut. Tapasin monia miehiä, osa hyvinkin varakkaita ja menestyksekkäitä, mutta itse olen mielestäni siinä mielessä onnekas ollut että tienaan itsekin aivan riittävästi, ja olen saanut valita kumppanin muuten kuin raha edellä. Jos mies ei mua sytyttänyt, sitä ei mikään määrä menestystä tai rahaa muuttanut.

Jos nyt olet ihan täysin rehellinen itsellesi, niin kampasitko kuitenkin niitä potentiaalisesti sytyttäviä hieman tarkemmin tuosta menetyneiden ja rahakkaiden joukosta. Joo kemiahan se ratkaisee, mutta epäilen, että monella on siellä reunaehtoja taustalla kenen kanssa kemioita lähdetään katsomaan. Nämä kreivitär ja puutarhurimies tarinat ovat pikemmin fiktiivisiä. Niissähän ei koskaan kuvata miten elämä soljuu sitten muutaman vuoden päästä.

Olen eri henkilö, mutta vastaan tähän. Kampaan potentiaalisesti sytyttäviä miehiä Tinderissä. 

Jos mies mainitsee vuositulonsa profiilissa, pyyhin hänet vasemmalle, riippumatta siitä mitkä ne tulot ovat. Samoin teen miehille, jotka lesoilevat tittelillään, urheiluautollaan tai esim. omistusasunnolla Helsingin keskustassa.

Oikealle menee mies, jolla on aidosti kiinnostava teksti tai oivaltavia valokuvia joilla kommunikoidaan jotain kiinnostavaa (ulkonäkö minua ei juurikaan kiinnosta, toisin kuin luulit). Tekstin pitää olla sellainen, josta näkee että mies kykenee moniulotteiseen ajatteluun ja pystyy erittelemään asioita muutenkin kuin pintatasolla.

Totta kai noissa miehissä, joista tykkään, on yliedustus hyvätuloisia ja työelämässä menestyneitä, mutta kumpikaan noista ei silti ole se pohjimmainen syy miksi heistä tykkään. Menestyneissä ja hyvätuloisissa miehissä on paljon niitäkin, jotka ajattelevat naisista sinun tavallasi - siis että nainen kuin nainen on kiinnostunut vain heidän rahoistaan ja statuksestaan. Arvaa kiinnostaako minua joutua tekemisiin miehen kanssa, joka näkee minut noin rumasti vaikka emme ole edes vielä tavanneet?

Oma ajattelusi lisäsi sanan vain omaan ajatteluuni, jossa sitä ei ollut eikä ole. Kaikki ottavat mukavan ja "tasa mukavuustilanteessa" käytännössä kaikki ottavat mieluiten menestyneen ja rikkaan mukavan ennen köyhää mukavaa. Miehille ja itselle on ihan helppo myöntää, että jos olisi teoreettinen valintatilanne kahdesta yhtä mukavasta naisesta niin valitsisin aina sen omasta mielestä kauniimman. Onko tavallista, että naiset kärsivät jotenkin siitä, että mies on valinnut heidät ulkonäön perusteella, jos he (naiset siis) samalla ovat mukavia ja menestyneitä? Kokeeko nainen tulleensa valituksi vain ulkonäön perusteella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö sdp ainakin pyri siihen että 70% suomalaisista kävisi korkeakoulun eli silloin meillä on paljon korkeakoulutettuja suomessa joten silloin tämä korkeakoulutettujen naisten pariutumisongelma poistuu kun luultavasti silloin myös on miehistä valtaosa korkeakoulutettuja? 

Varmaan pyrkiikin. Valitettavasti amk ei ole korkeakoulu, vaikka Suomessa sellaisessa itsellemme sanotaan. Amk on ns. valkokaulusduurari, ei enempää, ei vähempää. Amis on kuten aiemminkin sinikaulusduunari.

Tulevaisuudessa työelämä polarisoituu niin, että vain amistason ja ylemmän korkeakoulutason töitä on tarjolla. Tekoäly syö loput siitä välistä.[/quote

Juridisesti amk on korkeakoulututkinto. Sitä ei voi kukaan kiistää. Vaikka joku sanoisi ettei ole, niin se on vain hänen mielessään oleva asia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monet miehet karsastavat liian voimakkaita, koulutettuja naisia sillä pelkäävät jäävänsä jalkoihin. He haluavat kainaloisen jolle voi ostaa kukkia ja syntymäpäiväksi harsohepeneitä ja joka ei kysele liikoja vaan tyytyy ihastelemaan menestyvää miestään. Tiedän parikin avioparia jotka erosivat kun samaan perheeseen ei sopinut kahta johtajaa. Tuli liikaa kinaa siitä kumman työ on tärkeämpi, kumpi on paremmassa asemassa, ja kumpi on kiistoissa oikeassa.

Elämme uutta aikakautta jossa koulutetut naiset eivät enää tyydykään olemaan pelkkiä kainaloisia. Siksi olen etsiytynyt tilaisuuksiin ja tilanteisiin, joissa tiedän olevan paljon koulutettuja miehiä. Eikä kannata heti esitellä ansioitaan vaan kuunnella kuinka mies kehuu itseään. Hieman naurattaa mutta hauska niitä juttuja on kuunnella ja jää naama mieleen.

Täyttä roskaa.

Ja kaiken lisäksi ristiriitaista.

Kirjoitat kuinka mies haluaa naisen joka kiltisti ihailee menestyvää miestään.

Ja siten kirjoitat kuinka ratkaisu tähän on etsiä menestyvä mies.

Ratkaisu ei koskaan voi olla se, että etsisit miehen joka ei kaipaa naista ihailemaan uramenestystään, koska ei välitä uramenesyksestä.

Kaiken taustalla on se, mistä tässä on todellisuudessa kyse. Nainen on se jonka pitää päästä tuijottelemaan miestään ylöspäin. Sopivan modernisti ja tasa-arvoisesti toki.

Tämä.

Ongelma ei ole siinä etteivätkö miehet halua voimakkaita ja menestyviä naisia.

Ongelma on se että ainoat miehet joita nämä naiset haluavat, eli menesyvät alfat, eivät halua naista joka sparraa miehensä kanssa. Näillä miehillä on jo voimakkuutta, itsevarmuutta, rahaa ja statusta. He eivät tarvitse sitä samaa naiselta, vaan pehmeää naisellisuutta täydentämään omia puutteitaan.

Naiset ovat tässä konservatiivisempia kuin Taleban-liike. Miehen on aina oltava naista voimakkaampi.

Höpsis. Teillä miesasiamiehillä on aina tämä sama omituinen fiksaatio, että jomman kumman on oltava parisuhteessa voimakkaampi. Se ei pidä paikkaansa. Minun suhteissani ei ole pelattu tällaisia valtapelejä, vaan kumpikin on ollut vahva ja heikko vuorollaan. Mies ja minä emme ole toisillemme vastakohdat, mistä usein seuraa se, että osapuolet eivät pysty ymmärtämään toisiaan. Meissä molemmissa on itsessämme ne vastakohdat, ja liikumme niiden välillä joustavasti tilanteen mukaan.

Tämä 'miehet Marsista naiset Venuksesta' -ajattelu on niin ummehtuneen vanhakantaista, että tulee mietittyä minkä ikäisiä ihmisiä täällä oikein palstailee? Omissa piireissäni tuo on tavallista vanhempieni ikäluokan ihmisillä. Itse olen jo nelikymppinen, eli jos sinä olet vanhempieni ikäinen niin saumat löytää elämänkumppani taitavat olla joka tapauksessa jo melko laihat.

Kotinainen haluaa vastakohdan. "Miehet ovat Marsista naiset Venuksesta".

Uranainen haluaa samanlaisen. "Samanlaiset leikkivät parhaiten yhdessä".

Lopputuloksena molemmat haluavat sen saman vahvan uramiehen.

Ehkä? Vaikea puhua muiden naisten puolesta, joten puhun vain omasta puolestani (vaikka kyllä minulle tulee heti useampiakin sellaisia naisia mieleen, jotka karttavat niitä miehiä joiden kanssa itse tulen hyvin toimeen). Lisäksi voin sanoa omaan kokemukseeni pohjautuen, että ainakin osa uramiehistä (siis ne joiden kanssa itse olen ollut läheisemmissä tekemisissä) haluavat nimenomaan vertaisensa naisen, jotta hekin saavat tarvittaessa olla heikkoja ja tukeutua puolisoon.

Tämä ei mielestäni ole edes sukupuolikysymys, vaan ihan ihmisyyteen liittyvä asia. Kun ura on hyvin haastava ja ala sellainen jossa on kovaa ja raakaa kilpailua, niin eteen voi tulla mitä vain paskamyrskyjä. Henkisen ahdistuksen kohtaamnen ja käsitteleminen yksin tuntuu niissä tilanteissa kovin kolkolta. En voisi elää sellaisen miehen kanssa, josta ei olisi tukemaan minua kun menen läpi jostain tiukasta paikasta, ja aivan samoin ajattelevat myös ne miehet joiden kanssa minulla on ollut suhde. Tasavertainen parisuhde on siis ideaali, ja toiseksi paras vaihtoehto on elää sinkkuna. Parisuhdetta jossa itse on aina se "vahva" osapuoli ei halua kukaan (siis kukaan näistä puheena olevista miehistä ja naisista). Kun kumppani on periaatteessa vierellä, mutta käytännössä tosipaikan tullen ei olekaan, niin yksinäisyys tuntuu pohjattomammalta kuin ilman kumppania ollessa.

Toisenkinlaisia ihmisiä varmasti on, mutta menestyvät ja monimutkaista ajattelua vaativassa työssä olevat ihmiset haluavat kokemukseni mukaan usein nimenomaan tasavertaisen kumppanin. 

Vielä tästä se, että turvallinen kiintymyssuhde, joka mahdollistaa monenlaisena olemisen ja tuen hakemisen molemmille, on ehkä jopa edellytys, että pystyy etenemään urallaan ja pysymään siellä missä on. Tietysti lähtötaso huomioiden sama etu voi olla missä tahansa ammatissa eikä vain ns. statusammateissa. Puolison tarjoama vastakkaisen sukupuolen näkökulma voi olla (ja onkin, omakohtaisesti koettuna) ratkaiseva etu verrattuna niihin, joilta se puuttuu. Koska kaksi päätä on viisaampia kuin yksi.

Ja jos puoliso ei tuollaista tarjoa, tulee hänestä työuralllekin kiviriippa ja suhteesta peli tai taistelu. Ja näinhän tapahtuu suhteissa, joissa toiselta odotetaan toimimista osaobjektina itselle so. projektiona. Siihen ei kukaan pysty (täyttämään odotuksia), koska emme ole toistemme fantasiamaailmassa toimivia osaobjekteja (vaikka tahtoisimme), vaan erillisiä persoonia.

Tässä palstassa on tavallaan kiehtovaa nähdä, miten syvällä arkaaisessa objektisuhteiden fantasiamaailmassa stereotypiat liikkuvat. 

Kiitos tästä (ja siitä toisesta) kommentistasi! Kuvaat todella osuvasti juuri sitä mitä tarkoitin, kun sanoin ettei valta-asetelmaltaan epätasapainoinen suhde ole se toivotuin malli monelle miehellekään, vaikka palstan totuudentorvet muuta väittävät. Tasavertaisuuteen perustuva malli on yksinkertaisesti niin paljon parempi, että muita vaihtoehtoja havittelevat käsittääkseni lähinnä ne, joilla ei ole kokemusta tasavertaisesta suhteesta, eikä siitä ole saatu vanhemmiltakaan mallia.

t. Sama

Kiitos myös itsellesi hyvästä keskustelusta, oletan, että olet se, jonka kanssa keskustelin useamman sivun ajan parisuhdedynamiikasta. 

Vielä keskustelusta, sparrauksesta, ammattiasioista sen verran, että omalla kohdalla kaikkein tärkein ominaisuus miehessä on liittynyt aina siihen, että hän pystyy seuraamaan minua keskustelussa, mikä on melko harvinaista kuitenkin. Voi olla kyse halustakin, siis siitä, että samat asiat kiinnostavat, jolloin pääsee todella pitkälle oman ajattelun kehittämisessä. Olen aina ihastunut tuollaisiin miehiin, jotka osaavat hauskasti myös osoittaa missä olen väärässä, lisätä tai tarkentaa eli ovat hauskalla tavalla sanavalmiita. Samasta sain nauttia tässäkin keskustelussa (esimerkiksi Pekka Haaviston sulhaskommentti). 

Olisi hyvin vaikea kuvitella olevansa parisuhteessa, jossa ei puhuttaisi kuin arkisista asioista, parisuhteesta, lapsista jne. koska olen jo kotonani tottunut tuollaiseen keskusteluun ja nautin siitä suuresti. Ystävien kanssa ei ihan samalla tavalla kuitenkaan voi testata kaikkein epäkorrektimpia ajatuksiaan kuten oman miehen kanssa tai tällä palstalla. Keskustelu aivan erilaisista piireistä tulevien kanssa on usein valaisevaa, kun ymmärtää (tai kuvittelee ymmärtävänsä), mistä aineksista ajatukset ovat syntyneet ja mikä niiden logiikka on. On myös mahdollista kysyä ja kyseenalaistaa pelkäämättä liikaa loukkaamista, kun kaikki ovat anonyymeja.

En itse asiassa ole keskustellut täällä kuin tuon yhden kommentin verran, pl. melko alkupäässä oleva toinen kommentti jossa annoin palautetta ap:lle (itse en ole pettynyt dettimarkkinoihin vaan pidän itsestäänselvänä lähtöoletuksena että minulle sopivia tulee vastaan harvakseltaan - ja toisaalta, tähän mennessä aina kun olen tosissani kiinnostunut, kiinnostus on ollut molemminpuolista).

Hauska tietää että ketjuun on tullut hyvääkin keskustelua - ehkä tämän tiedon avulla jaksan motivoitua kahlaamaan sitä läpi joku päivä. :D

Kuvauksesi siitä, millaisiin miehiin ihastut, voisi olla minun kirjoittamani. Vaikka miehen koulutus ja status ovat minulle sinänsä yhdentekeviä, niin hyvin usein ne miehet, jotka kykenevät työasioistani juttelemaan kanssani tuolla tasolla, ovat itsekin työelämässä hyvin pärjääviä. Siitä puolestaan useimmiten seuraa että tulojakin siunaantunut keskimääräistä enemmän.

Okei, en itsekään ole lukenut ketjua alkupäästä, aloitin suurin piirtein siitä missä eka kommenttini on :D  

En itse asiassa tarkoittanut niinkään työasioita siinä millaista keskustelua toivon mieheltä, vaan keskustelua politiikasta, historiasta, musiikista jne. - aiheista, jotka kiinnostavat minua, toki työasioistakin pl. työn sisältö, sillä olen vaitiolovelvollisuutta edellyttävässä ammatissa eivätkä ne asiat muutenkaan ole niin kiintoisia itselleni. (Nykyisin olen sitä paitsi pääasiassa kotirouva.)

Jos annan esimerkin, niin vaikkapa sellaisesta, että katsomme jonkun historiadokumentin, minkä jälkeen keskustelemme sen näkökulmista tai keskustelemme jostain musiikkiesityksestä tai näkemästämme taulusta. Jossain asiassa kuten musiikissa olen itse asiantuntevampi kuin puolisoni, jossain toisessa asiassa kuten tekniikassa taas puolisoni eikä se estä hyvää keskustelua.

Eli kun tässä oli puhe eroista "amiksiin", niin en näe mitään periaatteellista syytä sille, etteikö erilaisesta koulutustaustasta tulevan kanssa voisi keskustella noista asioista, koska se riippuu hänen sivistystasostaan. Kaikki akateemiset eivät ole sivistyneitä, eivätkä kaikki amikset sivistymättömiä. Myös amis voi olla erittäin älykäs ja nokkela plus omata sitä nopeaa, lyhytsanaista huumoria, joka menee asian ytimeen (ensimmäinen poikaystäväni teini-ikäisenä oli tällainen amis). En muutenkaan ymmärrä sitä, kun joku sanoi, että amistyöt olisivat vähemmän kiinnostavia. Olisin itse kovin mielelläni sellainen, joka osaisi korjata koneita (kuten mieheni osaa), kun taas kiinnostusta ja osaamistakin voisi olla kampaajan, kosmetologin tai siivoojan ammatista. Esimerkiksi tuo Auri Kananen tekee sellaista, mistä voisin itsekin ihan ammattimielessä kiinnostua. Pidän myös erilaisista remonttihommista kuten tapetoinnista ja maalaamisesta.

Mutta jos pariutumista ajattelee, niin samanlaiset taustat ovat mielestäni ratkaiseva asia. Arkielämän viettäminen, lasten kasvatustyyli, rahan käyttö, kaikki tuo on monilla perintöä lapsuudenkodista. Ja mitä vanhemmaksi tulee (olen 50+), sen huomaa jo omien lasten kohdalla, jotka ovat jo perheenperustamisiässä. Lapsen puolisolla on museokortti, hän harrastaa historiaa ja matkailua erilaisiin historiallisiin kohteisiin (kaupunkilomat), on kiinnostunut ruokakulttuurista, taiteesta jne. Aivan samanlainen elämäntyyli kuin meidänkin perheessä.

Kaikissa akateemisissa perheissä ei ole tuollaista, joten koulutus sinänsä ei ole merkitsevä. Joku voi muutenkin olla hyvin erilainen kuin oma perhetaustansa, vaikka se onkin harvinaista, koska käsitys normaalista muokkaantuu automaattisesti perhetaustasta käsin, ellei sitä jotenkin pureta (esimerkiksi alkoholistiperheen lapsi voi päättää elää toisin).

En minäkään pelkästään tai yksinomaan työasioista juttele, mutta se että niistä on mahdollista keskustella mielekäästi on hyvä mittari keskusteluyhteydelle ylipäätään. Siis tälle mitä aiemmin sanoit: 'Pystyykö mies seuraamaan minua keskustelussa'. Mitä moniulotteisempi aihe, sitä nopeammin moni putoaa kärryiltä.

Sitten kun keskusteluyhteys on hyvä, keskustelun aihe sinänsä voi olla ihan mikä vain, ja aina on hauskaa.

Taustoihin liittyvä kommenttisi on myös hyvä. Itse eroan tässä asiassa siten, että taustani ei ole mitenkään hyvä indikaattori elämäntavastani tai arvoistani. Olen niin sanotusti kauas puusta pudonnut, ja rakentanut elämäni, makumieltymykseni ja arvomaailmani aikuisiällä melko pitkälle uusiksi. Tulen parhaiten toimeen niiden miesten kanssa, jotka ovat itsekin käyneet läpi samanlaisen prosessin. He ovat oppineet arvioimaan itseään ja elämäänsä joustavasti, ja suhtautuminen muutokseen on myönteinen, enemmän mahdollisuuksiin kuin uhkiin keskittyvä. Näitä miehiä on todella harvassa! Mutta riittävästi kuitenkin, että kohdalleni on sellainen osunut ennemmin tai myöhemmin, silloin kun olen vapaalla jalalla liikkunut.

t. Sama

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän joillekin miehille naisen korkeampi koulutus ON ongelma. On niitä tapauksia vastaan tullut. Erosin pitkästä liitosta ollessani 35-vuotias. Menin jossain vaiheessa näille deittisaiteille ja usein niissä piti täyttää jonkun verran tietoja itsestään, taustastaan, ulkonäöstään jne. Todella moni mies tarttui niistä tiedoista juuri koulutukseen. "Kuvittelitkos olevasi jotain erityistäkin kun maisteriksi olet lukenut." Nämä oli minusta aina yhtä huvittavia koska ensinnäkään maisteriksi opiskeleminen ei kyllä ole mikään kovin erikoinen saavutus, ei ainakaan itseltäni vaatinut mitään ihmetekoja, ja toiseksi itselleni koulutuksella ei ollut merkitystä. Mutta huonoitsetuntoista miestä en olisi ottanut. Tapasin monia miehiä, osa hyvinkin varakkaita ja menestyksekkäitä, mutta itse olen mielestäni siinä mielessä onnekas ollut että tienaan itsekin aivan riittävästi, ja olen saanut valita kumppanin muuten kuin raha edellä. Jos mies ei mua sytyttänyt, sitä ei mikään määrä menestystä tai rahaa muuttanut.

Jos nyt olet ihan täysin rehellinen itsellesi, niin kampasitko kuitenkin niitä potentiaalisesti sytyttäviä hieman tarkemmin tuosta menetyneiden ja rahakkaiden joukosta. Joo kemiahan se ratkaisee, mutta epäilen, että monella on siellä reunaehtoja taustalla kenen kanssa kemioita lähdetään katsomaan. Nämä kreivitär ja puutarhurimies tarinat ovat pikemmin fiktiivisiä. Niissähän ei koskaan kuvata miten elämä soljuu sitten muutaman vuoden päästä.

Olen eri henkilö, mutta vastaan tähän. Kampaan potentiaalisesti sytyttäviä miehiä Tinderissä. 

Jos mies mainitsee vuositulonsa profiilissa, pyyhin hänet vasemmalle, riippumatta siitä mitkä ne tulot ovat. Samoin teen miehille, jotka lesoilevat tittelillään, urheiluautollaan tai esim. omistusasunnolla Helsingin keskustassa.

Oikealle menee mies, jolla on aidosti kiinnostava teksti tai oivaltavia valokuvia joilla kommunikoidaan jotain kiinnostavaa (ulkonäkö minua ei juurikaan kiinnosta, toisin kuin luulit). Tekstin pitää olla sellainen, josta näkee että mies kykenee moniulotteiseen ajatteluun ja pystyy erittelemään asioita muutenkin kuin pintatasolla.

Totta kai noissa miehissä, joista tykkään, on yliedustus hyvätuloisia ja työelämässä menestyneitä, mutta kumpikaan noista ei silti ole se pohjimmainen syy miksi heistä tykkään. Menestyneissä ja hyvätuloisissa miehissä on paljon niitäkin, jotka ajattelevat naisista sinun tavallasi - siis että nainen kuin nainen on kiinnostunut vain heidän rahoistaan ja statuksestaan. Arvaa kiinnostaako minua joutua tekemisiin miehen kanssa, joka näkee minut noin rumasti vaikka emme ole edes vielä tavanneet?

Seurusteletko tai oletko seurustellut miehen kanssa joka ei ole hyvätuloinen, ja joka on/oli sinua selkeästi pienempituloinen?

Vai ovatko olleet "sattumalta" hyvätuloisia?

Opiskeluaikojan poikkiksia tms ei lasketa.

Kyllä. Entisissä kumppaneissani on mies, jonka tulotaso oli noin kymmenkertainen omaani nähden, ja toinen joka oli niin köyhä että ostin hänelle ensi töikseni uudet, laadukkaat perusvaatteet. 

Vaikka kaikki olisivatkin sattumalta olleet hyvätuloisia, niin korrelaatio ei merkitse kausaliteettia. Jäätelön syöminen ei aiheuta hukkumiskuolemia, vaikka ne "sattumalta" lisääntyvätkin joka vuosi samaan aikaan. Juuri tällaiset palikkatason asiat ovat niitä, mitä en halua joutua elämänkumppanilleni vääntämään rautalangasta, ja siitä syystä ihastun useimmiten korkeasti koulutettuihin miehiin, vaikka koulutustaso sinänsä ei merkitse minulle mitään. Miehillä, jotka osaavat ajatella ja kyseenalaistaa ajatteluaan nyt vain sattuu melko usein olemaan korkea koulutus.

Lisäänpä tähän vielä, että tämä jälkimmäinen köyhä mies ei voinut sietää sitä, että minulla oli enemmän rahaa, vaikka minulle itselleni tilanne olisi ollut aivan ok.

Te miehet ammutte usein itseänne jalkaan sillä, että päätätte meidän naisten puolesta mitä me mukamas haluamme (tai kuuntelette toisten miesten mielipiteitä aiheesta), ja menetätte sitten itseluottamuksenne kun ette pysty tarjoamaan tätä kuvitteellista asiaa, jota se naispuolinen kumppaninne ei välttämättä oikeasti edes halua.

Vielä jaksatte jankuttaa samasta aiheesta.

Voitte katsoa peiliin missä on se syy parittomuuteenne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monet miehet karsastavat liian voimakkaita, koulutettuja naisia sillä pelkäävät jäävänsä jalkoihin. He haluavat kainaloisen jolle voi ostaa kukkia ja syntymäpäiväksi harsohepeneitä ja joka ei kysele liikoja vaan tyytyy ihastelemaan menestyvää miestään. Tiedän parikin avioparia jotka erosivat kun samaan perheeseen ei sopinut kahta johtajaa. Tuli liikaa kinaa siitä kumman työ on tärkeämpi, kumpi on paremmassa asemassa, ja kumpi on kiistoissa oikeassa.

Elämme uutta aikakautta jossa koulutetut naiset eivät enää tyydykään olemaan pelkkiä kainaloisia. Siksi olen etsiytynyt tilaisuuksiin ja tilanteisiin, joissa tiedän olevan paljon koulutettuja miehiä. Eikä kannata heti esitellä ansioitaan vaan kuunnella kuinka mies kehuu itseään. Hieman naurattaa mutta hauska niitä juttuja on kuunnella ja jää naama mieleen.

Täyttä roskaa.

Ja kaiken lisäksi ristiriitaista.

Kirjoitat kuinka mies haluaa naisen joka kiltisti ihailee menestyvää miestään.

Ja siten kirjoitat kuinka ratkaisu tähän on etsiä menestyvä mies.

Ratkaisu ei koskaan voi olla se, että etsisit miehen joka ei kaipaa naista ihailemaan uramenestystään, koska ei välitä uramenesyksestä.

Kaiken taustalla on se, mistä tässä on todellisuudessa kyse. Nainen on se jonka pitää päästä tuijottelemaan miestään ylöspäin. Sopivan modernisti ja tasa-arvoisesti toki.

Tämä.

Ongelma ei ole siinä etteivätkö miehet halua voimakkaita ja menestyviä naisia.

Ongelma on se että ainoat miehet joita nämä naiset haluavat, eli menesyvät alfat, eivät halua naista joka sparraa miehensä kanssa. Näillä miehillä on jo voimakkuutta, itsevarmuutta, rahaa ja statusta. He eivät tarvitse sitä samaa naiselta, vaan pehmeää naisellisuutta täydentämään omia puutteitaan.

Naiset ovat tässä konservatiivisempia kuin Taleban-liike. Miehen on aina oltava naista voimakkaampi.

Höpsis. Teillä miesasiamiehillä on aina tämä sama omituinen fiksaatio, että jomman kumman on oltava parisuhteessa voimakkaampi. Se ei pidä paikkaansa. Minun suhteissani ei ole pelattu tällaisia valtapelejä, vaan kumpikin on ollut vahva ja heikko vuorollaan. Mies ja minä emme ole toisillemme vastakohdat, mistä usein seuraa se, että osapuolet eivät pysty ymmärtämään toisiaan. Meissä molemmissa on itsessämme ne vastakohdat, ja liikumme niiden välillä joustavasti tilanteen mukaan.

Tämä 'miehet Marsista naiset Venuksesta' -ajattelu on niin ummehtuneen vanhakantaista, että tulee mietittyä minkä ikäisiä ihmisiä täällä oikein palstailee? Omissa piireissäni tuo on tavallista vanhempieni ikäluokan ihmisillä. Itse olen jo nelikymppinen, eli jos sinä olet vanhempieni ikäinen niin saumat löytää elämänkumppani taitavat olla joka tapauksessa jo melko laihat.

Kotinainen haluaa vastakohdan. "Miehet ovat Marsista naiset Venuksesta".

Uranainen haluaa samanlaisen. "Samanlaiset leikkivät parhaiten yhdessä".

Lopputuloksena molemmat haluavat sen saman vahvan uramiehen.

Ehkä? Vaikea puhua muiden naisten puolesta, joten puhun vain omasta puolestani (vaikka kyllä minulle tulee heti useampiakin sellaisia naisia mieleen, jotka karttavat niitä miehiä joiden kanssa itse tulen hyvin toimeen). Lisäksi voin sanoa omaan kokemukseeni pohjautuen, että ainakin osa uramiehistä (siis ne joiden kanssa itse olen ollut läheisemmissä tekemisissä) haluavat nimenomaan vertaisensa naisen, jotta hekin saavat tarvittaessa olla heikkoja ja tukeutua puolisoon.

Tämä ei mielestäni ole edes sukupuolikysymys, vaan ihan ihmisyyteen liittyvä asia. Kun ura on hyvin haastava ja ala sellainen jossa on kovaa ja raakaa kilpailua, niin eteen voi tulla mitä vain paskamyrskyjä. Henkisen ahdistuksen kohtaamnen ja käsitteleminen yksin tuntuu niissä tilanteissa kovin kolkolta. En voisi elää sellaisen miehen kanssa, josta ei olisi tukemaan minua kun menen läpi jostain tiukasta paikasta, ja aivan samoin ajattelevat myös ne miehet joiden kanssa minulla on ollut suhde. Tasavertainen parisuhde on siis ideaali, ja toiseksi paras vaihtoehto on elää sinkkuna. Parisuhdetta jossa itse on aina se "vahva" osapuoli ei halua kukaan (siis kukaan näistä puheena olevista miehistä ja naisista). Kun kumppani on periaatteessa vierellä, mutta käytännössä tosipaikan tullen ei olekaan, niin yksinäisyys tuntuu pohjattomammalta kuin ilman kumppania ollessa.

Toisenkinlaisia ihmisiä varmasti on, mutta menestyvät ja monimutkaista ajattelua vaativassa työssä olevat ihmiset haluavat kokemukseni mukaan usein nimenomaan tasavertaisen kumppanin. 

Vielä tästä se, että turvallinen kiintymyssuhde, joka mahdollistaa monenlaisena olemisen ja tuen hakemisen molemmille, on ehkä jopa edellytys, että pystyy etenemään urallaan ja pysymään siellä missä on. Tietysti lähtötaso huomioiden sama etu voi olla missä tahansa ammatissa eikä vain ns. statusammateissa. Puolison tarjoama vastakkaisen sukupuolen näkökulma voi olla (ja onkin, omakohtaisesti koettuna) ratkaiseva etu verrattuna niihin, joilta se puuttuu. Koska kaksi päätä on viisaampia kuin yksi.

Ja jos puoliso ei tuollaista tarjoa, tulee hänestä työuralllekin kiviriippa ja suhteesta peli tai taistelu. Ja näinhän tapahtuu suhteissa, joissa toiselta odotetaan toimimista osaobjektina itselle so. projektiona. Siihen ei kukaan pysty (täyttämään odotuksia), koska emme ole toistemme fantasiamaailmassa toimivia osaobjekteja (vaikka tahtoisimme), vaan erillisiä persoonia.

Tässä palstassa on tavallaan kiehtovaa nähdä, miten syvällä arkaaisessa objektisuhteiden fantasiamaailmassa stereotypiat liikkuvat. 

Kiitos tästä (ja siitä toisesta) kommentistasi! Kuvaat todella osuvasti juuri sitä mitä tarkoitin, kun sanoin ettei valta-asetelmaltaan epätasapainoinen suhde ole se toivotuin malli monelle miehellekään, vaikka palstan totuudentorvet muuta väittävät. Tasavertaisuuteen perustuva malli on yksinkertaisesti niin paljon parempi, että muita vaihtoehtoja havittelevat käsittääkseni lähinnä ne, joilla ei ole kokemusta tasavertaisesta suhteesta, eikä siitä ole saatu vanhemmiltakaan mallia.

t. Sama

Kiitos myös itsellesi hyvästä keskustelusta, oletan, että olet se, jonka kanssa keskustelin useamman sivun ajan parisuhdedynamiikasta. 

Vielä keskustelusta, sparrauksesta, ammattiasioista sen verran, että omalla kohdalla kaikkein tärkein ominaisuus miehessä on liittynyt aina siihen, että hän pystyy seuraamaan minua keskustelussa, mikä on melko harvinaista kuitenkin. Voi olla kyse halustakin, siis siitä, että samat asiat kiinnostavat, jolloin pääsee todella pitkälle oman ajattelun kehittämisessä. Olen aina ihastunut tuollaisiin miehiin, jotka osaavat hauskasti myös osoittaa missä olen väärässä, lisätä tai tarkentaa eli ovat hauskalla tavalla sanavalmiita. Samasta sain nauttia tässäkin keskustelussa (esimerkiksi Pekka Haaviston sulhaskommentti). 

Olisi hyvin vaikea kuvitella olevansa parisuhteessa, jossa ei puhuttaisi kuin arkisista asioista, parisuhteesta, lapsista jne. koska olen jo kotonani tottunut tuollaiseen keskusteluun ja nautin siitä suuresti. Ystävien kanssa ei ihan samalla tavalla kuitenkaan voi testata kaikkein epäkorrektimpia ajatuksiaan kuten oman miehen kanssa tai tällä palstalla. Keskustelu aivan erilaisista piireistä tulevien kanssa on usein valaisevaa, kun ymmärtää (tai kuvittelee ymmärtävänsä), mistä aineksista ajatukset ovat syntyneet ja mikä niiden logiikka on. On myös mahdollista kysyä ja kyseenalaistaa pelkäämättä liikaa loukkaamista, kun kaikki ovat anonyymeja.

En itse asiassa ole keskustellut täällä kuin tuon yhden kommentin verran, pl. melko alkupäässä oleva toinen kommentti jossa annoin palautetta ap:lle (itse en ole pettynyt dettimarkkinoihin vaan pidän itsestäänselvänä lähtöoletuksena että minulle sopivia tulee vastaan harvakseltaan - ja toisaalta, tähän mennessä aina kun olen tosissani kiinnostunut, kiinnostus on ollut molemminpuolista).

Hauska tietää että ketjuun on tullut hyvääkin keskustelua - ehkä tämän tiedon avulla jaksan motivoitua kahlaamaan sitä läpi joku päivä. :D

Kuvauksesi siitä, millaisiin miehiin ihastut, voisi olla minun kirjoittamani. Vaikka miehen koulutus ja status ovat minulle sinänsä yhdentekeviä, niin hyvin usein ne miehet, jotka kykenevät työasioistani juttelemaan kanssani tuolla tasolla, ovat itsekin työelämässä hyvin pärjääviä. Siitä puolestaan useimmiten seuraa että tulojakin siunaantunut keskimääräistä enemmän.

Okei, en itsekään ole lukenut ketjua alkupäästä, aloitin suurin piirtein siitä missä eka kommenttini on :D  

En itse asiassa tarkoittanut niinkään työasioita siinä millaista keskustelua toivon mieheltä, vaan keskustelua politiikasta, historiasta, musiikista jne. - aiheista, jotka kiinnostavat minua, toki työasioistakin pl. työn sisältö, sillä olen vaitiolovelvollisuutta edellyttävässä ammatissa eivätkä ne asiat muutenkaan ole niin kiintoisia itselleni. (Nykyisin olen sitä paitsi pääasiassa kotirouva.)

Jos annan esimerkin, niin vaikkapa sellaisesta, että katsomme jonkun historiadokumentin, minkä jälkeen keskustelemme sen näkökulmista tai keskustelemme jostain musiikkiesityksestä tai näkemästämme taulusta. Jossain asiassa kuten musiikissa olen itse asiantuntevampi kuin puolisoni, jossain toisessa asiassa kuten tekniikassa taas puolisoni eikä se estä hyvää keskustelua.

Eli kun tässä oli puhe eroista "amiksiin", niin en näe mitään periaatteellista syytä sille, etteikö erilaisesta koulutustaustasta tulevan kanssa voisi keskustella noista asioista, koska se riippuu hänen sivistystasostaan. Kaikki akateemiset eivät ole sivistyneitä, eivätkä kaikki amikset sivistymättömiä. Myös amis voi olla erittäin älykäs ja nokkela plus omata sitä nopeaa, lyhytsanaista huumoria, joka menee asian ytimeen (ensimmäinen poikaystäväni teini-ikäisenä oli tällainen amis). En muutenkaan ymmärrä sitä, kun joku sanoi, että amistyöt olisivat vähemmän kiinnostavia. Olisin itse kovin mielelläni sellainen, joka osaisi korjata koneita (kuten mieheni osaa), kun taas kiinnostusta ja osaamistakin voisi olla kampaajan, kosmetologin tai siivoojan ammatista. Esimerkiksi tuo Auri Kananen tekee sellaista, mistä voisin itsekin ihan ammattimielessä kiinnostua. Pidän myös erilaisista remonttihommista kuten tapetoinnista ja maalaamisesta.

Mutta jos pariutumista ajattelee, niin samanlaiset taustat ovat mielestäni ratkaiseva asia. Arkielämän viettäminen, lasten kasvatustyyli, rahan käyttö, kaikki tuo on monilla perintöä lapsuudenkodista. Ja mitä vanhemmaksi tulee (olen 50+), sen huomaa jo omien lasten kohdalla, jotka ovat jo perheenperustamisiässä. Lapsen puolisolla on museokortti, hän harrastaa historiaa ja matkailua erilaisiin historiallisiin kohteisiin (kaupunkilomat), on kiinnostunut ruokakulttuurista, taiteesta jne. Aivan samanlainen elämäntyyli kuin meidänkin perheessä.

Kaikissa akateemisissa perheissä ei ole tuollaista, joten koulutus sinänsä ei ole merkitsevä. Joku voi muutenkin olla hyvin erilainen kuin oma perhetaustansa, vaikka se onkin harvinaista, koska käsitys normaalista muokkaantuu automaattisesti perhetaustasta käsin, ellei sitä jotenkin pureta (esimerkiksi alkoholistiperheen lapsi voi päättää elää toisin).

En minäkään pelkästään tai yksinomaan työasioista juttele, mutta se että niistä on mahdollista keskustella mielekäästi on hyvä mittari keskusteluyhteydelle ylipäätään. Siis tälle mitä aiemmin sanoit: 'Pystyykö mies seuraamaan minua keskustelussa'. Mitä moniulotteisempi aihe, sitä nopeammin moni putoaa kärryiltä.

Sitten kun keskusteluyhteys on hyvä, keskustelun aihe sinänsä voi olla ihan mikä vain, ja aina on hauskaa.

Taustoihin liittyvä kommenttisi on myös hyvä. Itse eroan tässä asiassa siten, että taustani ei ole mitenkään hyvä indikaattori elämäntavastani tai arvoistani. Olen niin sanotusti kauas puusta pudonnut, ja rakentanut elämäni, makumieltymykseni ja arvomaailmani aikuisiällä melko pitkälle uusiksi. Tulen parhaiten toimeen niiden miesten kanssa, jotka ovat itsekin käyneet läpi samanlaisen prosessin. He ovat oppineet arvioimaan itseään ja elämäänsä joustavasti, ja suhtautuminen muutokseen on myönteinen, enemmän mahdollisuuksiin kuin uhkiin keskittyvä. Näitä miehiä on todella harvassa! Mutta riittävästi kuitenkin, että kohdalleni on sellainen osunut ennemmin tai myöhemmin, silloin kun olen vapaalla jalalla liikkunut.

t. Sama

Kyllä moniulotteista ajattelua minäkin tarkoitan, ja se useimmiten vaatii sivistyneisyyttä, lukeneisuutta. Ja silloin keskustelu todella on antoisaa, lisäksi (kuten kerroin) minua erityisesti viehättää miehen lyhytsanainen huumori. En siis viehäty ns. moottoriturvista tai vitsailijoista, vaan se on ihan tietynlainen miestyyppi, joka puhuu vähän, mutta asiaa. Muotoilee luontaisesti sanansa nasevasti ja hauskasti. Minusta se on maskuliininen, sytyttävä tyyli, en siis lainkaan viehäty naistenmiehinä menestyvistä miestä, joilla on "naismainen", maalaileva, suulas ja liian myötäilevä puhetapa. Se yhdistyy mielessäni paitsi naismaisuuteen (heterolle se ei ole mikään kohteliaisuus), myös epäluotettavuuteen ja manipulointiin, vaikka eihän siitä aina ole kyse.

Itselläni on hyvin kansainvälinen tausta. Nuorempana olin todella paljon tekemisissä monista taustoista tulevien ihmisten kanssa, koska tein musiikkia, esiinnyin myös harrastukseni puitteissa, mutta perheen perustamisen jälkeen olen pahasti kuplautunut. En tunne yhtään duunaritaustaista ihmistä näin aikuisiällä, koska en yksinkertaisesti tapaa heitä missään. Sen vuoksi en osaa ottaa omakohtaisesti kantaa siihen, millaista perhe-elämää olisi viettää hyvin erilaisesta taustasta tulevan kanssa. Oma sukuni on umpiakateemista ties kuinka pitkälle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän joillekin miehille naisen korkeampi koulutus ON ongelma. On niitä tapauksia vastaan tullut. Erosin pitkästä liitosta ollessani 35-vuotias. Menin jossain vaiheessa näille deittisaiteille ja usein niissä piti täyttää jonkun verran tietoja itsestään, taustastaan, ulkonäöstään jne. Todella moni mies tarttui niistä tiedoista juuri koulutukseen. "Kuvittelitkos olevasi jotain erityistäkin kun maisteriksi olet lukenut." Nämä oli minusta aina yhtä huvittavia koska ensinnäkään maisteriksi opiskeleminen ei kyllä ole mikään kovin erikoinen saavutus, ei ainakaan itseltäni vaatinut mitään ihmetekoja, ja toiseksi itselleni koulutuksella ei ollut merkitystä. Mutta huonoitsetuntoista miestä en olisi ottanut. Tapasin monia miehiä, osa hyvinkin varakkaita ja menestyksekkäitä, mutta itse olen mielestäni siinä mielessä onnekas ollut että tienaan itsekin aivan riittävästi, ja olen saanut valita kumppanin muuten kuin raha edellä. Jos mies ei mua sytyttänyt, sitä ei mikään määrä menestystä tai rahaa muuttanut.

Jos nyt olet ihan täysin rehellinen itsellesi, niin kampasitko kuitenkin niitä potentiaalisesti sytyttäviä hieman tarkemmin tuosta menetyneiden ja rahakkaiden joukosta. Joo kemiahan se ratkaisee, mutta epäilen, että monella on siellä reunaehtoja taustalla kenen kanssa kemioita lähdetään katsomaan. Nämä kreivitär ja puutarhurimies tarinat ovat pikemmin fiktiivisiä. Niissähän ei koskaan kuvata miten elämä soljuu sitten muutaman vuoden päästä.

Olen eri henkilö, mutta vastaan tähän. Kampaan potentiaalisesti sytyttäviä miehiä Tinderissä. 

Jos mies mainitsee vuositulonsa profiilissa, pyyhin hänet vasemmalle, riippumatta siitä mitkä ne tulot ovat. Samoin teen miehille, jotka lesoilevat tittelillään, urheiluautollaan tai esim. omistusasunnolla Helsingin keskustassa.

Oikealle menee mies, jolla on aidosti kiinnostava teksti tai oivaltavia valokuvia joilla kommunikoidaan jotain kiinnostavaa (ulkonäkö minua ei juurikaan kiinnosta, toisin kuin luulit). Tekstin pitää olla sellainen, josta näkee että mies kykenee moniulotteiseen ajatteluun ja pystyy erittelemään asioita muutenkin kuin pintatasolla.

Totta kai noissa miehissä, joista tykkään, on yliedustus hyvätuloisia ja työelämässä menestyneitä, mutta kumpikaan noista ei silti ole se pohjimmainen syy miksi heistä tykkään. Menestyneissä ja hyvätuloisissa miehissä on paljon niitäkin, jotka ajattelevat naisista sinun tavallasi - siis että nainen kuin nainen on kiinnostunut vain heidän rahoistaan ja statuksestaan. Arvaa kiinnostaako minua joutua tekemisiin miehen kanssa, joka näkee minut noin rumasti vaikka emme ole edes vielä tavanneet?

Oma ajattelusi lisäsi sanan vain omaan ajatteluuni, jossa sitä ei ollut eikä ole. Kaikki ottavat mukavan ja "tasa mukavuustilanteessa" käytännössä kaikki ottavat mieluiten menestyneen ja rikkaan mukavan ennen köyhää mukavaa. Miehille ja itselle on ihan helppo myöntää, että jos olisi teoreettinen valintatilanne kahdesta yhtä mukavasta naisesta niin valitsisin aina sen omasta mielestä kauniimman. Onko tavallista, että naiset kärsivät jotenkin siitä, että mies on valinnut heidät ulkonäön perusteella, jos he (naiset siis) samalla ovat mukavia ja menestyneitä? Kokeeko nainen tulleensa valituksi vain ulkonäön perusteella.

Totta kai ottavat, mutta tämä ei kerro mitään siitä, miten korkealla ko. asia on henkilön prioriteeteissa. Voin sanoa ottavani mieluummin ruskeasilmäisen kuin sinisilmäisen kumppanin, jos kaikki muut ominaisuudet ovat täysin samat (siis myös persoonallisuus ja arvot!), mutta ei siitä voi päätellä että ruskeasilmäisyys olisi minulle tärkeä parinvalintakriteeri.

Minulle ei ole yhtään tärkeää, että kumppanini on rikas tai menestynyt. Joukko muita ominaisuuksia sen sijaan on korkealla prioriteeteissani. Miehellä, jolla nämä ominaisuudet on, on usein lisäksi korkea koulutus ja hyvät tulot, mutta ei aina. Jos tapaan kriteerit täyttävän köyhän miehen, niin ei se köyhyys estä minua ihastumasta häneen.

Olisi siis täysin harhaanjohtavaa sanoa minun valitsevan kumppanini rahan perusteella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän joillekin miehille naisen korkeampi koulutus ON ongelma. On niitä tapauksia vastaan tullut. Erosin pitkästä liitosta ollessani 35-vuotias. Menin jossain vaiheessa näille deittisaiteille ja usein niissä piti täyttää jonkun verran tietoja itsestään, taustastaan, ulkonäöstään jne. Todella moni mies tarttui niistä tiedoista juuri koulutukseen. "Kuvittelitkos olevasi jotain erityistäkin kun maisteriksi olet lukenut." Nämä oli minusta aina yhtä huvittavia koska ensinnäkään maisteriksi opiskeleminen ei kyllä ole mikään kovin erikoinen saavutus, ei ainakaan itseltäni vaatinut mitään ihmetekoja, ja toiseksi itselleni koulutuksella ei ollut merkitystä. Mutta huonoitsetuntoista miestä en olisi ottanut. Tapasin monia miehiä, osa hyvinkin varakkaita ja menestyksekkäitä, mutta itse olen mielestäni siinä mielessä onnekas ollut että tienaan itsekin aivan riittävästi, ja olen saanut valita kumppanin muuten kuin raha edellä. Jos mies ei mua sytyttänyt, sitä ei mikään määrä menestystä tai rahaa muuttanut.

Jos nyt olet ihan täysin rehellinen itsellesi, niin kampasitko kuitenkin niitä potentiaalisesti sytyttäviä hieman tarkemmin tuosta menetyneiden ja rahakkaiden joukosta. Joo kemiahan se ratkaisee, mutta epäilen, että monella on siellä reunaehtoja taustalla kenen kanssa kemioita lähdetään katsomaan. Nämä kreivitär ja puutarhurimies tarinat ovat pikemmin fiktiivisiä. Niissähän ei koskaan kuvata miten elämä soljuu sitten muutaman vuoden päästä.

Olen eri henkilö, mutta vastaan tähän. Kampaan potentiaalisesti sytyttäviä miehiä Tinderissä. 

Jos mies mainitsee vuositulonsa profiilissa, pyyhin hänet vasemmalle, riippumatta siitä mitkä ne tulot ovat. Samoin teen miehille, jotka lesoilevat tittelillään, urheiluautollaan tai esim. omistusasunnolla Helsingin keskustassa.

Oikealle menee mies, jolla on aidosti kiinnostava teksti tai oivaltavia valokuvia joilla kommunikoidaan jotain kiinnostavaa (ulkonäkö minua ei juurikaan kiinnosta, toisin kuin luulit). Tekstin pitää olla sellainen, josta näkee että mies kykenee moniulotteiseen ajatteluun ja pystyy erittelemään asioita muutenkin kuin pintatasolla.

Totta kai noissa miehissä, joista tykkään, on yliedustus hyvätuloisia ja työelämässä menestyneitä, mutta kumpikaan noista ei silti ole se pohjimmainen syy miksi heistä tykkään. Menestyneissä ja hyvätuloisissa miehissä on paljon niitäkin, jotka ajattelevat naisista sinun tavallasi - siis että nainen kuin nainen on kiinnostunut vain heidän rahoistaan ja statuksestaan. Arvaa kiinnostaako minua joutua tekemisiin miehen kanssa, joka näkee minut noin rumasti vaikka emme ole edes vielä tavanneet?

Oma ajattelusi lisäsi sanan vain omaan ajatteluuni, jossa sitä ei ollut eikä ole. Kaikki ottavat mukavan ja "tasa mukavuustilanteessa" käytännössä kaikki ottavat mieluiten menestyneen ja rikkaan mukavan ennen köyhää mukavaa. Miehille ja itselle on ihan helppo myöntää, että jos olisi teoreettinen valintatilanne kahdesta yhtä mukavasta naisesta niin valitsisin aina sen omasta mielestä kauniimman. Onko tavallista, että naiset kärsivät jotenkin siitä, että mies on valinnut heidät ulkonäön perusteella, jos he (naiset siis) samalla ovat mukavia ja menestyneitä? Kokeeko nainen tulleensa valituksi vain ulkonäön perusteella.

Olen eri kommentoija, mutta en minä ole ollut tietoinen, että mies on valinnut minut kahdesta vaihtoehdosta siksi, että olen kauniimpi. Niinkö tosiaan, sillä oma suhteeni alkoi yhden illan suhteesta ja mies oli varattu. Luulin että seksi teki niin suuren vaikutuksen :D :D :D  

No joo, vasta silloin kun luin palstaa minulle valkeni, että miehet todella voivat ajatella asiat noin. Rehellisesti sanottuna minulla ei ollut asiasta aavistustakaan, joten en ole siitä voinut myöskään loukkaantua. Ja tulin palstalle yli 50v. joten kauan olen pimeydessä vaeltanut.

Jos katson kuvia, niin olen samantyylinen kuin mieheni ex, mutta joka suhteessa kauniimpi. En kuitenkaan nuorempana ajatellut asiaa lainkaan niin, vaan näin miten paljon paremmin sovimme yhteen (miehen ex on mahtava tyyppi ja kaunis myös, olemme nykyisin tuttavia).

Ärsyttävää, jos se on noin, koska miehen tulisi kuitenkin ylittää liskoaivonsa. Ja miksi se on ärsyttävää johtuu tietenkin siitä, että itselle voi käydä samoin eli mies rakastuu kauniimpaan. Hjälp! En nyt kuitenkaan menetä yöuniani sen takia, minkäpä sille sitten mahtaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän joillekin miehille naisen korkeampi koulutus ON ongelma. On niitä tapauksia vastaan tullut. Erosin pitkästä liitosta ollessani 35-vuotias. Menin jossain vaiheessa näille deittisaiteille ja usein niissä piti täyttää jonkun verran tietoja itsestään, taustastaan, ulkonäöstään jne. Todella moni mies tarttui niistä tiedoista juuri koulutukseen. "Kuvittelitkos olevasi jotain erityistäkin kun maisteriksi olet lukenut." Nämä oli minusta aina yhtä huvittavia koska ensinnäkään maisteriksi opiskeleminen ei kyllä ole mikään kovin erikoinen saavutus, ei ainakaan itseltäni vaatinut mitään ihmetekoja, ja toiseksi itselleni koulutuksella ei ollut merkitystä. Mutta huonoitsetuntoista miestä en olisi ottanut. Tapasin monia miehiä, osa hyvinkin varakkaita ja menestyksekkäitä, mutta itse olen mielestäni siinä mielessä onnekas ollut että tienaan itsekin aivan riittävästi, ja olen saanut valita kumppanin muuten kuin raha edellä. Jos mies ei mua sytyttänyt, sitä ei mikään määrä menestystä tai rahaa muuttanut.

Jos nyt olet ihan täysin rehellinen itsellesi, niin kampasitko kuitenkin niitä potentiaalisesti sytyttäviä hieman tarkemmin tuosta menetyneiden ja rahakkaiden joukosta. Joo kemiahan se ratkaisee, mutta epäilen, että monella on siellä reunaehtoja taustalla kenen kanssa kemioita lähdetään katsomaan. Nämä kreivitär ja puutarhurimies tarinat ovat pikemmin fiktiivisiä. Niissähän ei koskaan kuvata miten elämä soljuu sitten muutaman vuoden päästä.

Olen eri henkilö, mutta vastaan tähän. Kampaan potentiaalisesti sytyttäviä miehiä Tinderissä. 

Jos mies mainitsee vuositulonsa profiilissa, pyyhin hänet vasemmalle, riippumatta siitä mitkä ne tulot ovat. Samoin teen miehille, jotka lesoilevat tittelillään, urheiluautollaan tai esim. omistusasunnolla Helsingin keskustassa.

Oikealle menee mies, jolla on aidosti kiinnostava teksti tai oivaltavia valokuvia joilla kommunikoidaan jotain kiinnostavaa (ulkonäkö minua ei juurikaan kiinnosta, toisin kuin luulit). Tekstin pitää olla sellainen, josta näkee että mies kykenee moniulotteiseen ajatteluun ja pystyy erittelemään asioita muutenkin kuin pintatasolla.

Totta kai noissa miehissä, joista tykkään, on yliedustus hyvätuloisia ja työelämässä menestyneitä, mutta kumpikaan noista ei silti ole se pohjimmainen syy miksi heistä tykkään. Menestyneissä ja hyvätuloisissa miehissä on paljon niitäkin, jotka ajattelevat naisista sinun tavallasi - siis että nainen kuin nainen on kiinnostunut vain heidän rahoistaan ja statuksestaan. Arvaa kiinnostaako minua joutua tekemisiin miehen kanssa, joka näkee minut noin rumasti vaikka emme ole edes vielä tavanneet?

Oma ajattelusi lisäsi sanan vain omaan ajatteluuni, jossa sitä ei ollut eikä ole. Kaikki ottavat mukavan ja "tasa mukavuustilanteessa" käytännössä kaikki ottavat mieluiten menestyneen ja rikkaan mukavan ennen köyhää mukavaa. Miehille ja itselle on ihan helppo myöntää, että jos olisi teoreettinen valintatilanne kahdesta yhtä mukavasta naisesta niin valitsisin aina sen omasta mielestä kauniimman. Onko tavallista, että naiset kärsivät jotenkin siitä, että mies on valinnut heidät ulkonäön perusteella, jos he (naiset siis) samalla ovat mukavia ja menestyneitä? Kokeeko nainen tulleensa valituksi vain ulkonäön perusteella.

Totta kai ottavat, mutta tämä ei kerro mitään siitä, miten korkealla ko. asia on henkilön prioriteeteissa. Voin sanoa ottavani mieluummin ruskeasilmäisen kuin sinisilmäisen kumppanin, jos kaikki muut ominaisuudet ovat täysin samat (siis myös persoonallisuus ja arvot!), mutta ei siitä voi päätellä että ruskeasilmäisyys olisi minulle tärkeä parinvalintakriteeri.

Minulle ei ole yhtään tärkeää, että kumppanini on rikas tai menestynyt. Joukko muita ominaisuuksia sen sijaan on korkealla prioriteeteissani. Miehellä, jolla nämä ominaisuudet on, on usein lisäksi korkea koulutus ja hyvät tulot, mutta ei aina. Jos tapaan kriteerit täyttävän köyhän miehen, niin ei se köyhyys estä minua ihastumasta häneen.

Olisi siis täysin harhaanjohtavaa sanoa minun valitsevan kumppanini rahan perusteella.

Tämä voisi olla minun kynästäni. Raha ei ole minun parinvalintakriteereissäni kovin korkealla eikä muodollinen koulutus myöskään. Älykkyys ja sivistys sen sijaan ovat, mutta ne indikoivat usein myös rahaa ja koulutusta, joten sikäli ymmärrän tuon palstalla esiintyvän väitteen. Siltähän se näyttää, kun asiaa tarkastellaan tilastojen valossa ja mahdollisesti sivusta. Poikkeus vahvistaa säännön.

Ymmärrän myös täysin sen, että mies haluaa, että häntä rakastetaan siksi, että hän on hän eikä mikään geneerinen mies. Tuo aspekti, geneerisyys, on kritiikin kohteena pakettimetaforassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin yllättävän monen korkeastikoulutetun(eli hyvätuloisen) naisen on vaikea löytää kumppania koska heille kelpaa vain korkeastikoulutettu(eli hyvätuloinen) mies kumppaniksi ja suomessa korkeakouluissa on naisenemmistö. Ei korkeastikoulutetulle(eli hyvätuloiselle) naiselle kelpaa se amismies tai duunarimies ja sitten saamme lukea näitä naisten valituksia ettei hyvää kumppania löydy.

Reaalimaailmassahan näyttää siltä, että miesten ja naisten "tasoero" on Suomessa kasvanut naisten eduksi.

Palstamaailmassa kommenttien ja peukutusten perusteella mitään tasoja ei ole olemassakaan, vaan kemiat ratkaisee ja lukemattomat naiskommentit todistavat, että minäkin kaunis, varakas, kouluttautunut nainen otin ihan tavallisen dad-body puusepän, koska niin ihana persoona.

Jos kemia ajaa kaiken ohi, niin mistä syntyy tämä kohtaanto-ongelma koulutettujen naisten ja Suomen miesten välillä?

Ei minun maailmankuvaa häiritse, että kouluttauteneelle naiselle kelpaa lähinnä menestyneen miehen kemiat, niinhän ap:llekin. Hieman ihmetyttää miksi tämä on niin fundamentaalisen vaikea asia palstamaailman naisille.

Jo naisten ylipainoisuus tiputtaa naisten tason todella alas.

Naiset kiinnostuvat puitteista, ja siksi miehen taso riippuu siitä millaiset puitteet (materia, status) hänen kanssaan olisi saatavilla.

Miehiä kiinnostaa se nainen, ja totta kai iso osa ihmistä on se, onko hän pitänyt itsensä hyvässä kunnossa ja samalla seksuaalisesti haluttavana.

On se aina yhtä huvittavaa, kun pinnallisuudesta osataan vääntää joku ylevä arvo. Turha hurskastella niin kauan kun ei pääasiallinen parinvalintakriteeri ole kultainen luonne. Kaikki muu on ihan yhtä pinnallista, oli se sitten raha, status, painokilot tai kuppikoko.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö sdp ainakin pyri siihen että 70% suomalaisista kävisi korkeakoulun eli silloin meillä on paljon korkeakoulutettuja suomessa joten silloin tämä korkeakoulutettujen naisten pariutumisongelma poistuu kun luultavasti silloin myös on miehistä valtaosa korkeakoulutettuja? 

Varmaan pyrkiikin. Valitettavasti amk ei ole korkeakoulu, vaikka Suomessa sellaisessa itsellemme sanotaan. Amk on ns. valkokaulusduurari, ei enempää, ei vähempää. Amis on kuten aiemminkin sinikaulusduunari.

Tulevaisuudessa työelämä polarisoituu niin, että vain amistason ja ylemmän korkeakoulutason töitä on tarjolla. Tekoäly syö loput siitä välistä.

naiset kun valitteli automaattikassoja (naisten työpaikat vähenee) niin annoin vinkiksi ryhtyä automaatioasentajaksi ja -kunnossapitäjäksi.

Vastaanotto vinkille ei ollut suotuisa, kyllä naisten pitää saada puuhastella omiaan ilman että niiden pitäisi tuottaa mitään!

Mikäli kantti kestää kannattaa ennemmin kouluttautua sähkö ja automaatioinsinöörikdi tai DIksi. Työ on huomattavasti mielenkiintoisempaa kuinkaupankassalla tai asentajallakaan.

Keinoäly vie jo suunnittelutöitä joten se sähkö- automaatioinssi tai DI on pian työtön kun asentaja ottaa kentällä kuvat kytkennöistä ja saa analyysin mikä on vialla.

Et voisi olla enempää väärässä. Miksi haluat kuuluttaa tietämättömyyttäsi julkisesti?

Koska meillä tehdään sitä jo

Karsit sitä akateemisuutta edes ammattikorkeeseen, niin voi olla vähän enemmän ehdokkaita. Esim. IT puolella moni tienaa enemmän kuin sinä ja raksafirmoissakin amk inssit ottaa työnjohdossa 5000-6000€/kk ja 10k bonarit. Työpäällikkönä 7000-8000€/kk ja bonarit on 20-25k.

Vierailija kirjoitti:

Karsit sitä akateemisuutta edes ammattikorkeeseen, niin voi olla vähän enemmän ehdokkaita. Esim. IT puolella moni tienaa enemmän kuin sinä ja raksafirmoissakin amk inssit ottaa työnjohdossa 5000-6000€/kk ja 10k bonarit. Työpäällikkönä 7000-8000€/kk ja bonarit on 20-25k.

Ei välttämättä liity rahaan se akateemisuuden toive. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Karsit sitä akateemisuutta edes ammattikorkeeseen, niin voi olla vähän enemmän ehdokkaita. Esim. IT puolella moni tienaa enemmän kuin sinä ja raksafirmoissakin amk inssit ottaa työnjohdossa 5000-6000€/kk ja 10k bonarit. Työpäällikkönä 7000-8000€/kk ja bonarit on 20-25k.

Ei välttämättä liity rahaan se akateemisuuden toive. 

Jep, tuskin ap ottaisi putkimiestä, paperimiestä tai ahtaajaa, tai raksan työnjohtajaa, vaikka se mies tienaisikin 6000e/kk. Ei ehkä edusta ap:n kanssa samaa kulttuuria ja elintapoja.

Vähän veikkaan, että aloituksen ylimielisellä asenteella karkottaa luotaan lähes kenet tahansa. Sinulla voi olla hieno koulutus ja isot tulot, mutta et saa niillä ketään rakastumaan itseesi. Kellään haluamallasi koulutetulla miehellä ei ole velvollisuutta sinua haluta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyisin nuoret miehet hakeutuvat jopa enemmän pariterapiaan kuin naiset, tosin myöhässä. Eli kun rakkaus on jo lopussa ja nainen haluaa erota. Suurin osa eroista on naisen ottamia, samoin ongelmien sanoittajina naiset ovat kirjaimellisesti niskan päällä. He pitävät käsissään parisuhteiden määrittäjien valtaa eli tahtovat määritellä asiat kuten sinunkin viestissäsi tapahtuu, miehensä ja muidenkin parisuhteiden puolesta.

Se on kaukana tasa-arvosta, ei, se kertoo enemmän peloista tai kyllästymisestä, ettei ole enää malttia kuunnella toisen näkemystä. Tätä tarkoitetaan sillä, kun puhutaan halusta olla parisuhteessa eikä sitä, että parisuhde on työtä ja kivireen vetämistä. Se on hyvää tahtoa nähdä toisen yritys, ettei se kulje vain omien raamien ja määritysten sisällä. Toisen määrittely on parisuhteessa henkistä väkivaltaa. Toisaalta se on henkisesti epävarman ihmisen yritys säilyttää hallinnan tunne, joka ei synny hänen omista sisäisistä rajoistaan kuten pitäisi. Kyse on "psykopuheella" pelaamisesta, jota hirveän moni nainen harrastaa ilman vähäistäkään ymmärrystä käyttämistään projektioista.

Tämä oli hieno kommentti. Osasit sanoittaa siinä jotain, mihin en itse ole kyennyt, kiitos!

Erosin juuri pitkästä parisuhteesta, jossa meidän eroavaisuudet ja kommunikaatio-ongelmat olivat varmasti suhteen kariutumisen isoimmat syyt. Sinällään arki pyöri kyllä hyvin, mutta pinnan alla oli koko ajan jonkunlainen epätasapaino ja henkinen tyytymättömyys.

Jaksoin aikani nostaa hankalia ja mieltä painavia asioita esille, mutta vika kääntyi aina minuun. Joka kerta. Jossain vaiheessa luovutin, koska oikeista asioista oli yksinkertaisesti helpompi vaieta. Paradoksaalisesti olen kyllä hyvä keskustelija, kuuntelija ja ajattelen asioita monelta kantilta ja syvällisesti). Exän kanssa tuo ei vaan jostain syystä natsannut.

M35, 2 lasta, akateeminen ja hyvissä töissä.

Sori kyynisyyteni, nyt en edes yritä olla objektiivinen, mutta kaksi lasta ja mies selittää tuollaista.. niin näen, mistä on kyse. Exäsi todennäköisesti yritti moneen kertaan sanoa, mikä hiertää. Villi veikkaus, että liittyi siihen, miten paljon sinä vietit aikaa lasten kanssa vapauttaen hänetkin välillä harrastamaan, tapaamaan ystäviään jne. tai minkä verran osallistuit yhteisiin asioihin (esim. lomasuunnittelu, kotityöt ja niiden suunnittelu, lasten asiat). Oikeista asioista on helpompi vaieta = et halunnut muuttaa mitään teidän silloisessa työnjaossa ja asemissa parisuhteessa, joten et suostunut keskustelemaan asiasta.

Joo, munkin exä a) vinkui seksin määrästä vielä siinä vaiheessa, kun minä olin jo valmis eroon (ei ole normaalia, ettei kahden vanhemman perheessä toinen saa ollenkaan omaa aikaa ja toisella on säännölliset harrastukset ja satunnaista päälle, se on henkistä väkivaltaa). Exä myös lyttäsi mua esim. jos urahaaveita, työhaastatteluja jne. toin esille, minä taas olin aina kannustanut ja sparrannut häntä (olimme samalla alalla). ja b) heitteli jotain terapiakortteja, kun eropäätös tuli. Hän olisi vain sielläkin puhunut terapeutin pyörryksiin ja meno olisi jatkunut kuten ennenkin. Ei kiitos.

Jep, tuollaiset paskanpuhujamiehet pakotetaan ottamaan vastuu niistä lapsista vain eron kautta (jos haluaa yhtään nähdä lapsiaan, niin ottaa lapset väh. joka toinen viikonloppu). Munkin exä aina muiden seurassa esitti osallistuvaa isää ja puhui kuinka meidänkin lapsi sitä ja meidänkin lapsi tätä. Oikeasti ei koskaan ollut läsnä niille lapsilleen, vaan lapset oli sellainen statusjuttu, jotta pääsee noihin perhekeskusteluihin mukaan. Olen nähnyt hänen asiantuntevasti (nope) jauhavan tuollaista eron jälkeenkin, vaikka hän tapaa lapsiaan vain 4vrk/kk.

Toi teidän projisointi ei nyt osu ainakaan itseeni. Harmi, että teillä huonoja kokemuksia.

Itseasiassa lasten kanssa olen aina ollut exää aktiivisempi, enkä koe olleeni vapaamatkustaja. Toki exä varmaan kokee, että kotityöt eivät jakautuneet täysin 50/50, mutta erilaisten perhetöiden arvottaminen on herkästi aika subjektiivista. Kompromissien sijaan oleellista olisi ollut yhdessä löytää molemmille sopivat tavat toimia ja ilman, että toinen ajautuu saranaksi.

Tällä hetkellä ajattelen, että jos minulla (tai exälläni) olisi ollut enemmän samankaltainen ihminen rinnalla, ei välttämättä sitä henkistä epäbalanssia olisi päässyt edes syntymään, vaikkakin ne kotityöt/lastenhoito/perheen metatyöt/yhteinen vapaa-aika jne olisi mennyt suurinpiirtein samoin, kuin ne meidän tilanteessa menivät.

Aasinsiltana tähän aiheeseen: yhteenkuuluvuuden tunne, ymmärtäminen ja ymmärretyksi tuleminen sekä keskinäinen kemia luovat parisuhteelle niin tärkeän perustan, että muut tekijät tuntuvat aika toissijaisilta. Haastena tietysti sama kuin aloittajallakin eli löytämisen vaikeus.

M35, 2 lasta, akateeminen ja hyvissä töissä...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisen koulutus ja varallisuus merkitsee miehille todella vähän, kun taas naisille merkitsee miehen koulutus ja varallisuus erittäin paljon.

Koulutettu varakas sinkkunainen saa hyvän miehen samalla tavalla kuin vähän koulutettu vähävarainen nainen, eli ulkonäköön/tyyliin panostamalla ja seksuaalisesti miestä miellyttävän asenteen omaksuminen/hyväksyminen.

Älä yleistä. Luettele minulle vaikka viisi johtavassa asemassa olevaa ("jormaollila"-tasoista) miestä, joilla on kouluttamaton ja pienituloinen puoliso.

En ole aikuisiällä tutustunut kertaakaan (siis mahdollisessa parisuhdemielessä) mieheen, jolle koulutuksellani ja elintasollani/elämäntavallani ei olisi ollut merkitystä. Normaali, koulutettu suomalainen mies etsii elämänkumppania, jonka kanssa yhdessä tavoitellaan yhteistä kotia ja yhteistä elintasoa.

Ja miksi koulutettu varakas sinkkunainen haluaisi miehen, joka etsii näyttelyesinettä? Ainakin itse olisin mieluummin ollut ilman. Mutta fakta: on olemassa edellä kuvaamiani normaaleja miehiä ja he etsivät elämänkumppania ihan eri kriteereillä.

En tiedä, tuutataanko tuota p*skaa Venäjältä vai Jenkeistä, mutta selkeästi sitä tänne tuodaan, jotta lisättäisiin naisten ja miesten välistä eripuraa.

Itse asiassa tiedän montakin. Itsekin olen varmaan sinun mielestä kouluttamaton kun olen sairaanhoitaja ja puolisoni on johtaja kansainvälisessä yhtiössä. Tuttavapiirissä on lääkäreitä jonka puoliso on sairaanhoitaja/terveydenhoitaja. Tämän lisäksi tunnen pariskunnan jossa mies on dippainssi ja johtajatasoa ja vaimo on lastentarhaopettaja. Tunnen juristi/kirjastonhoitaja pariskunnan. Eli kyllä monella korkeastikoulutetulla, johtavassa asemassa olevalla ja varsinkin miehillä on puoliso joka ei ole ammatillisesti samalla viivalla. Hyvin näyttää toimivan.

Akateemisuus ei tuo älykkyyttä tai muuta veemäistä luonnetta mukavaksi. Ikään kuin akateeminen tutkinto olisi jotain ihmeellistä. Lopettakaa jo tästä jauhaminen. Eikö millään muulla voi briljeerata?

Samat sanat.

Hassua muuten, ettei tule mieleen ainuttakaan tuttua pariskuntaa jossa mies on se reippaasti alemmassa asemassa oleva.

Naisten mielestä sellaisia varmaankin ovat pariskunnat joissa nainen on luokanopettaja ja mies kovatuloinen insinööritoimiston johtaja. Nainen kun on akateeminen ja mies ei ole.