Hyvätuloinen sinkkunainen - Helsingin deittimarkkinat olemattomat

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"ovat olleet varattuja opiskeluajoistaan asti tai muutoin löytäneet jo puolisonsa"

Samoin kuin muutoinkin, parhaat viedään päältä. Jos havittelee koulutettua, hyvin toimeentulevaa, komeaa ja mukavaa miestä, kortit kannattaa pelata ajoissa. Myöhemmin edellä mainittuja on tarjolla niukemmin ja silloinkin yleensä uusperheen muodossa, eli kaupanpäälisenä lapset ja exä.

Jos katson tuttavapiiriä, niin näin se on, olemme kaikki tavanneet reilusti alle kolmekymppisinä ja tehneet lapsetkin alle kolmekymppisenä (jos niitä on). Vain yksi läheisimmistä ystävistä on eronnut muutama vuosi sitten. Enemmän on jo kuolleita kuin eronneita. Tuttavissa on sitten eronneita enemmän.

Eroamisen yleisyys tilastoissahan selittyy kasautumisella eli osa jengistä menee naimisiin ja eroaa useamman kerran. Siitä puhutaan sarjamonogamiana. Tapa ja normit eivät enää pidättele naimisissa, jos liitossa ei viihdy.

En nyt jaksa kaivaa tähän hätään, mutta muistelisin, että tuo, että sama ihminen eroaa monesti muuttaa sitä tilastoa tyyliin 50%:sta 40%:iin. Eli edelleen suurin osa eroaa vain kerran.

Näin on, en minäkään jaksa kaivaa tilastoa. Eroamisen yleisyyttä liioitellaan usein kumpaankin suuntaan, tosin avoliitotkin laskettuna sarjamonogamian valta-asema on entistä selvempää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehille naisen tärkeimmät ominaisuudet ovat kauneus, hoikkuus ja nuoruus.

Muut ominaisuudet kuten tulotaso, koulutus, status, mielenterveys ym ovat vähemmän tärkeitä. Ihan kiva jos ovat kunnossa, mutta ei haittaa jos eivät ole.

Olen eri mieltä mielenterveyden osalta. Mies kiinnostuu naisen nuoruudesta, hoikkuudesta ja kauneudesta juuri sen takia, että nuo ominaisuudet viittaavat hyvään terveyteen ja siis myös hyvään mielenterveyteen. Ne taas tarkoittavat, että nainen on lisääntymiskykyinen. Luonto on kaiken takana. Uros etsii naarasta ja päinvastoin levittääkseen geenejään.

Sama. Kun on yhden oikeasti mt-oireilevan kanssa seurustellut / yrittänyt seurustella, niin ei ikinä enää vaikka olisi kuinka hyvännäköinen. Se on oikeasti aika karu paikka kun on pakko pitää puhelinta äänettömällä mutta kuitenkin päällä, ja yksi yrittää soitella ja lähettää viestejä jatkuvalla syötöllä, joissa ei ole mitään järkeä ja laittaa viestejä sitten kaikille, jotka FB:n kautta löytää ja ovat sukua.. huh. Eli muiden esitettyjen osalta samaa mieltä, mutta mielenterveys on oltava mielellään paremmalla tasolla kuin oma.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän ap:ta. Vapailla markkinoilla on vain maalta muuttaneita luottotiedottomia duunareita/työttömiä ja hulluja.

Jostain syystä repesin tälle. Ehkä siksi, että olen itse työtön, hullu ja kohta varmaan sairaseläkeläinenkin, Lapinlahden lintujen biisiä mukaillen.

Eipä ole toisaalta vuosikausia enää ollut mitään paineita parisuhteista, kun lääkitys pitää jo sen verran järjissään, että tajuaa parisuhteen olevan muiden huvia ja ongelmaa.

 

Jatkakaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän ap:ta. Vapailla markkinoilla on vain maalta muuttaneita luottotiedottomia duunareita/työttömiä ja hulluja.

Jostain syystä repesin tälle. Ehkä siksi, että olen itse työtön, hullu ja kohta varmaan sairaseläkeläinenkin, Lapinlahden lintujen biisiä mukaillen.

Eipä ole toisaalta vuosikausia enää ollut mitään paineita parisuhteista, kun lääkitys pitää jo sen verran järjissään, että tajuaa parisuhteen olevan muiden huvia ja ongelmaa.

 

Jatkakaa.

Millä tavalla hulluus mielestäsi estää parisuhteen? Ihan vakavissani kysyn, koska hulluutta on niin monenlaista ja asteista eikä hulluus mitenkään sitä estä, etteikö pystyisi rakastamaan. Hyvä tietty, ettei parisuhteista ole paineita. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle on käynyt monesti niin että korkeakoulutettu nainen on ollut ensin varsin kiinnostunut, mutta kun ammattini on käynyt ilmi, kiinnostus on kadonnut.

Olen siis puuseppä.

Siinä vaiheessa en ole enää vaivautunut kertomaan että olen kyllä akateeminen, lopetin opettajan työt halusin kokeilla yrittäjyyttä, ja jäin sille tielle.

Eli en ihan täysin usko väitteeseen "kyse ei ole kouluksesta tai statuksesta sinänsä, vaan siitä että mies kykenee moniulotteiseen ajatteluun" jne.

En usko. Puuseppähän on hipsteri-piirien suosikkiammatteja. Jos olisit kirjoittanut sähkö- tai putkimies, niin olisin voinut uskoakin.

Voihan se ollakin, ainakin mielikuvissa.

Asiassa on vain sellainen puoli, että kun ikää tulee vähän enemmän, hipsteri-idealogia vaihtuu arkirealismiin. Puusepän tuloilla ei hankita kovinkaan ihmeellistä asumusta ison kaupungin alueelta. Eikä luvassa ole muutenkaan ylemmän keskiluokan elämää, josta vannoutuneikin hipsteri tai vihreä yleensä alkaa haaveilemaan siinä vaiheessa kun 30:n maaginen rajapyykki lähestyy.

 

Ei pidä paikkansa, tuntemani puuseppä on ollut naisten suosikki aina. Ikää nykyään reippaasti yli 30 eli taitaa olla jo yli 50. Taiteesta kiinnostunut tyyppi ja työtkin siltä puolelta.

...Useamman naisen kanssa on laittanut vanhoja taloja kuntoon ja asunut niissä, välillä kaupungissa. 

Entä jos puuseppä rakentaa ihan tavallisia pöytiä ja tuoleja ihan tavallisille perheille, työpajassaan joka muistuttaa enemmän työpajaa kuin ateljeeta?

Ja ei, puuseppä ei kunnostele ostamiaan historiallisia rakennuksia ison kaupungin alueelta.

Siis tämä puuseppä ei ole mikään rikas ihminen, vaan ehkä tavallista taitavampi puuseppä, joka tekee vaativia puusepän töitä erikoiskohteisiin, mutta myös ihan tavallisiin koteihin.

Vänkään vielä sen verran, että käden taitojen takia puuseppä kuuluu kyllä naisten mielissä kuumiin duunariammatteihin. Sehän on unelmien unelma, kun ostaa jonkun rötiskön maalta ja oma mies, puuseppä, kunnostaa sen alkuperäiseen loistoon. "Jeppe hioi vaihtoi lahonneet punahonkaiset hirret uusiin, jotka veisti omin käsin kesälomalla" -tyyppisesti.  Sisustuslehdet ovat täynnä sellaisia tarinoita, saattaa olla tehty tästäkin puusepästä, en tiedä, mutta en ihmettelisi.

Ensinnäkin, puuseppä ei ole remonttimies tai perinnerakentaja.

Toisekseen, tuossa haiskahtaa melkoisen voimakkaasti että nainen rakastuu hirsitalounelmaan ja mies on vain osa sitä. Ilman puitteita mies ei välttämättä kiinnostaisikaan.

Vierailija kirjoitti:

Paljon tärkeämpi kysymys on, miksi kukaan korkeakoulutettu hyvännäköinen ja hyväpalkkainen alle kolmekymppinen mies haluaisi deittailla aloittajaa?

Tapailu seksin merkeissä on taas asia ihan erikseen, mutta se ei taida aloittajalle riittää.

Mutta miksi hyvännäköinen ja hyväpalkkainen alle kolmekymppinen mies sitoutuisi vain yhteen, kun voi tapailla useampaa ja viettää elämänsä parasta aikaa?  Nelikymppisenä on helppo löytää parikymppinen perheorientoitunut nainen, jonka kanssa lapset tehdä ja kasvattaa.

Tilastojen mukaan se ei ole niin helppoa. 4/5 miehestä, jotka ovat lapsettomia 40-vuotiaina, myös jäävät lapsettomiksi. Eli vaikuttaa siltä, ettei olekaan niin helppoa löytää parikymppistä tai edes kolmekymppistä perheen perustamiseen.

Tiedän hyvännäköisiä ja hyväpalkkaisia miehiä, jotka todellakin ovat halunneet sitoutua kolmekymppisenä. Tämä siksi, että he ovat rakastuneet ja halunneet olla rakastamansa ihmisen kanssa. Moni haluaa myös perustaa perheen. Ei kaikille ihannetilanne ole vain mahdollisimman paljon yhden illan juttuja. Joskin saahan niitä harrastaa, jos kokee sen omaksi jutukseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikkialla maailmassa on sama tilanne, eli kun naisten koulutus ym. mahdollisuudet paranevat, käy pian ilmi että kyvykkäitä ja itsenäisiä naisia onkin paljon enemmän kuin vastaavia miehiä. Naiset eivät tarvitse miestä elättämään, siittämään tai mihinkään muuhunkaan, joten heidän ei myöskään tarvitse ottaa jokaista "vähän sinnepäin"-kandidaattia puolisokseen. Onhan tätä ihan tutkittukin, että mies on onnellisin ja tervein naimisissa ollessaan, nainen taas yksin. 

Mitä pärjäämiseen tulee, miehet voivat maalailla haavekuvia isotissimisseistä, mutta samaan aikaan se vastaavan tason nainen pitää sormia ristissä, että tulevalla deittikumppanilla olisi edes hygienia tai peruskäytöstavat kunnossa. 

Ei se ihan noin mennyt mutta sinne päin. Varsinaisesti se tutkimus kertoi että parisuhde lisää keskimäärin miehen onnellisuutta mutta keskimäärin laskee naisen. Tämä ei kuitenkaan tarkoita että jokainen mies olisi onnellinen suhteessa tai jokainen nainen onneton tai että jokainen suhde lisäisi miehen onnellisuutta ja jokainen laskisi naisen. Naisen on vain miestä hankalampaa löytää suhdetta joka lisäisi naisen onnellisuutta. 

Mistä se sinun mielestäsi johtuu? Voisiko johtua ylimitoitetuista odotuksista sekä itseä että miehiä kohtaan? Näissäkin keskusteluissa sinkkunaiset ihan oikeasti monesti hakevat pakettia kuten ap eli miehen yksilöllisyys on hautautunut johonkin saavutusten alle (omien ja miehen). Lisäksi syntyy vaikutelma siitä, että oma elämäkin on vain CV-luettelo.

Ts. minusta nämä tätä aloitusta kritisoivat miesten kommentit ovat ihan oikeilla jäljillä. Se on kuitenkin vain vaikutelma eksyksissä olosta, ei siitä, että ap tai joku muu välttämättä olisi kiipijä tai jokin muu ahne blondi. On kuitenkin vaikea löytää hyvää parisuhdetta, jos on eksyksissä itseltäänkin. Silloinhan joku muu usein pyrkii kuskin paikalle.

En ole tuo, jolta kysyt, mutta itse veikkaan sen johtuvan vain siitä, että odotetaan suhteelta eri asioita. Monelle miehelle riittää, että on joku hengailukaveri telkkarin katsomiseen ja saa seksiä. Naiset usein toivovat suhteelta syvempää henkistä kohtaamista. Ja myös käsitys hyvästä seksistä tuntuu menevän joskus vähän ristiin.

Tavallaanhan kyse voi olla ylimitoitetuista odotuksista sikäli, että merkittävä osa miehistä ei vain oikein osaa parisuhdetaitoja tai ihmissuhdetaitoja muutenkaan, ei osaa tai halua päästää toista henkisesti todella lähelle, ei osaa antaa tätä puolta itsestään. Olen itse deittaillut sekä naisia että miehiä, ja huomaan kyllä melkoisen eron. Yksilötasolla ei välttämättä päde, eli poikkeuksia on molemmissa sukupuolissa, mutta ison osan kohdalla noin.

Vierailija kirjoitti:

En ole tuo, jolta kysyt, mutta itse veikkaan sen johtuvan vain siitä, että odotetaan suhteelta eri asioita. Monelle miehelle riittää, että on joku hengailukaveri telkkarin katsomiseen ja saa seksiä. Naiset usein toivovat suhteelta syvempää henkistä kohtaamista. Ja myös käsitys hyvästä seksistä tuntuu menevän joskus vähän ristiin.

Tavallaanhan kyse voi olla ylimitoitetuista odotuksista sikäli, että merkittävä osa miehistä ei vain oikein osaa parisuhdetaitoja tai ihmissuhdetaitoja muutenkaan, ei osaa tai halua päästää toista henkisesti todella lähelle, ei osaa antaa tätä puolta itsestään. Olen itse deittaillut sekä naisia että miehiä, ja huomaan kyllä melkoisen eron. Yksilötasolla ei välttämättä päde, eli poikkeuksia on molemmissa sukupuolissa, mutta ison osan kohdalla noin.

Parisuhteessa on kaksi, mutta miksi ihmeessä lähes poikkeuksetta vain ja ainoastaan mies se ongelma? Miksi nainen ei kykene tunnetasolla suhteeseen miehen kanssa? Tämä tarkoittaa tilannetta, jossa "mies ei osaa antaa tätä puolta itsestään." Herranen aika, jos sängyllä rakastellen ja sohvalla töllötellen viihdytään vähintään yhtä paljon, miksi tämä tuntuu olevan a i n a jotenkin riittämätöntä? Mitä ihmettä vielä vaaditaan, alkumetreistä alkaen kertyvää syvä-analyysia suhteesta (=naisen tarpeesta), tunneviestinnästä (=naisen huomioimisesta) ja yleisestä maailmantilanteesta (=mikä naista kiinnostaa)?

Ei tämä noin toimi. Kyllä naisellakin on vastuu kasvaa suhteessa, kaikki ei lähtökohtaisesti voi olla vain häntä varten ja alusta alkaen ns. Oikein. Naisen määrittelemänä Oikeana. Miksi ihmeessä kukaan haluaisi tällaista tunnediktatuuria elämäänsä? Mitä ihmettä oikein pitäisi vielä "antaa"?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle on käynyt monesti niin että korkeakoulutettu nainen on ollut ensin varsin kiinnostunut, mutta kun ammattini on käynyt ilmi, kiinnostus on kadonnut.

Olen siis puuseppä.

Siinä vaiheessa en ole enää vaivautunut kertomaan että olen kyllä akateeminen, lopetin opettajan työt halusin kokeilla yrittäjyyttä, ja jäin sille tielle.

Eli en ihan täysin usko väitteeseen "kyse ei ole kouluksesta tai statuksesta sinänsä, vaan siitä että mies kykenee moniulotteiseen ajatteluun" jne.

En usko. Puuseppähän on hipsteri-piirien suosikkiammatteja. Jos olisit kirjoittanut sähkö- tai putkimies, niin olisin voinut uskoakin.

Voihan se ollakin, ainakin mielikuvissa.

Asiassa on vain sellainen puoli, että kun ikää tulee vähän enemmän, hipsteri-idealogia vaihtuu arkirealismiin. Puusepän tuloilla ei hankita kovinkaan ihmeellistä asumusta ison kaupungin alueelta. Eikä luvassa ole muutenkaan ylemmän keskiluokan elämää, josta vannoutuneikin hipsteri tai vihreä yleensä alkaa haaveilemaan siinä vaiheessa kun 30:n maaginen rajapyykki lähestyy.

 

Ei pidä paikkansa, tuntemani puuseppä on ollut naisten suosikki aina. Ikää nykyään reippaasti yli 30 eli taitaa olla jo yli 50. Taiteesta kiinnostunut tyyppi ja työtkin siltä puolelta.

...Useamman naisen kanssa on laittanut vanhoja taloja kuntoon ja asunut niissä, välillä kaupungissa. 

Entä jos puuseppä rakentaa ihan tavallisia pöytiä ja tuoleja ihan tavallisille perheille, työpajassaan joka muistuttaa enemmän työpajaa kuin ateljeeta?

Ja ei, puuseppä ei kunnostele ostamiaan historiallisia rakennuksia ison kaupungin alueelta.

Siis tämä puuseppä ei ole mikään rikas ihminen, vaan ehkä tavallista taitavampi puuseppä, joka tekee vaativia puusepän töitä erikoiskohteisiin, mutta myös ihan tavallisiin koteihin.

Vänkään vielä sen verran, että käden taitojen takia puuseppä kuuluu kyllä naisten mielissä kuumiin duunariammatteihin. Sehän on unelmien unelma, kun ostaa jonkun rötiskön maalta ja oma mies, puuseppä, kunnostaa sen alkuperäiseen loistoon. "Jeppe hioi vaihtoi lahonneet punahonkaiset hirret uusiin, jotka veisti omin käsin kesälomalla" -tyyppisesti.  Sisustuslehdet ovat täynnä sellaisia tarinoita, saattaa olla tehty tästäkin puusepästä, en tiedä, mutta en ihmettelisi.

Ensinnäkin, puuseppä ei ole remonttimies tai perinnerakentaja.

Toisekseen, tuossa haiskahtaa melkoisen voimakkaasti että nainen rakastuu hirsitalounelmaan ja mies on vain osa sitä. Ilman puitteita mies ei välttämättä kiinnostaisikaan.

Kyllä perinnerakentajat ovat puuseppiä, ainakin ne, jotka itse olen tavannut. Tämä ko käyttää nimitystä erikoispuuseppä (muistaakseni).

Ja kyllä nimenomaan tarkoitin että puuseppä

on osa pakettia, naistenlehtien kuuma duunari - listalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikkialla maailmassa on sama tilanne, eli kun naisten koulutus ym. mahdollisuudet paranevat, käy pian ilmi että kyvykkäitä ja itsenäisiä naisia onkin paljon enemmän kuin vastaavia miehiä. Naiset eivät tarvitse miestä elättämään, siittämään tai mihinkään muuhunkaan, joten heidän ei myöskään tarvitse ottaa jokaista "vähän sinnepäin"-kandidaattia puolisokseen. Onhan tätä ihan tutkittukin, että mies on onnellisin ja tervein naimisissa ollessaan, nainen taas yksin. 

Mitä pärjäämiseen tulee, miehet voivat maalailla haavekuvia isotissimisseistä, mutta samaan aikaan se vastaavan tason nainen pitää sormia ristissä, että tulevalla deittikumppanilla olisi edes hygienia tai peruskäytöstavat kunnossa. 

Ei se ihan noin mennyt mutta sinne päin. Varsinaisesti se tutkimus kertoi että parisuhde lisää keskimäärin miehen onnellisuutta mutta keskimäärin laskee naisen. Tämä ei kuitenkaan tarkoita että jokainen mies olisi onnellinen suhteessa tai jokainen nainen onneton tai että jokainen suhde lisäisi miehen onnellisuutta ja jokainen laskisi naisen. Naisen on vain miestä hankalampaa löytää suhdetta joka lisäisi naisen onnellisuutta. 

Mistä se sinun mielestäsi johtuu? Voisiko johtua ylimitoitetuista odotuksista sekä itseä että miehiä kohtaan? Näissäkin keskusteluissa sinkkunaiset ihan oikeasti monesti hakevat pakettia kuten ap eli miehen yksilöllisyys on hautautunut johonkin saavutusten alle (omien ja miehen). Lisäksi syntyy vaikutelma siitä, että oma elämäkin on vain CV-luettelo.

Ts. minusta nämä tätä aloitusta kritisoivat miesten kommentit ovat ihan oikeilla jäljillä. Se on kuitenkin vain vaikutelma eksyksissä olosta, ei siitä, että ap tai joku muu välttämättä olisi kiipijä tai jokin muu ahne blondi. On kuitenkin vaikea löytää hyvää parisuhdetta, jos on eksyksissä itseltäänkin. Silloinhan joku muu usein pyrkii kuskin paikalle.

En ole tuo, jolta kysyt, mutta itse veikkaan sen johtuvan vain siitä, että odotetaan suhteelta eri asioita. Monelle miehelle riittää, että on joku hengailukaveri telkkarin katsomiseen ja saa seksiä. Naiset usein toivovat suhteelta syvempää henkistä kohtaamista. Ja myös käsitys hyvästä seksistä tuntuu menevän joskus vähän ristiin.

Tavallaanhan kyse voi olla ylimitoitetuista odotuksista sikäli, että merkittävä osa miehistä ei vain oikein osaa parisuhdetaitoja tai ihmissuhdetaitoja muutenkaan, ei osaa tai halua päästää toista henkisesti todella lähelle, ei osaa antaa tätä puolta itsestään. Olen itse deittaillut sekä naisia että miehiä, ja huomaan kyllä melkoisen eron. Yksilötasolla ei välttämättä päde, eli poikkeuksia on molemmissa sukupuolissa, mutta ison osan kohdalla noin.

Mistähän sinä tuollaiset tiedot miehistä olet saanut? En tunne tuollaisia miehiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Karsit sitä akateemisuutta edes ammattikorkeeseen, niin voi olla vähän enemmän ehdokkaita. Esim. IT puolella moni tienaa enemmän kuin sinä ja raksafirmoissakin amk inssit ottaa työnjohdossa 5000-6000€/kk ja 10k bonarit. Työpäällikkönä 7000-8000€/kk ja bonarit on 20-25k.

Ei välttämättä liity rahaan se akateemisuuden toive. 

Jep, tuskin ap ottaisi putkimiestä, paperimiestä tai ahtaajaa, tai raksan työnjohtajaa, vaikka se mies tienaisikin 6000e/kk. Ei ehkä edusta ap:n kanssa samaa kulttuuria ja elintapoja.

Hieman ollaan ristiriidassa tässä nyt...

https://www.vauva.fi/keskustelu/4966766/miten-akateemisen-ja-amkin-kayn…

Vierailija kirjoitti:

Minulle on käynyt monesti niin että korkeakoulutettu nainen on ollut ensin varsin kiinnostunut, mutta kun ammattini on käynyt ilmi, kiinnostus on kadonnut.

Olen siis puuseppä.

Siinä vaiheessa en ole enää vaivautunut kertomaan että olen kyllä akateeminen, lopetin opettajan työt halusin kokeilla yrittäjyyttä, ja jäin sille tielle.

Eli en ihan täysin usko väitteeseen "kyse ei ole kouluksesta tai statuksesta sinänsä, vaan siitä että mies kykenee moniulotteiseen ajatteluun" jne.

Jos usea nainen jättänyt, niin kyllä syy on joku muu, kuin ammatti. Pari ymmärrän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin yllättävän monen korkeastikoulutetun(eli hyvätuloisen) naisen on vaikea löytää kumppania koska heille kelpaa vain korkeastikoulutettu(eli hyvätuloinen) mies kumppaniksi ja suomessa korkeakouluissa on naisenemmistö. Ei korkeastikoulutetulle(eli hyvätuloiselle) naiselle kelpaa se amismies tai duunarimies ja sitten saamme lukea näitä naisten valituksia ettei hyvää kumppania löydy.

Reaalimaailmassahan näyttää siltä, että miesten ja naisten "tasoero" on Suomessa kasvanut naisten eduksi.

Palstamaailmassa kommenttien ja peukutusten perusteella mitään tasoja ei ole olemassakaan, vaan kemiat ratkaisee ja lukemattomat naiskommentit todistavat, että minäkin kaunis, varakas, kouluttautunut nainen otin ihan tavallisen dad-body puusepän, koska niin ihana persoona.

Jos kemia ajaa kaiken ohi, niin mistä syntyy tämä kohtaanto-ongelma koulutettujen naisten ja Suomen miesten välillä?

Ei minun maailmankuvaa häiritse, että kouluttauteneelle naiselle kelpaa lähinnä menestyneen miehen kemiat, niinhän ap:llekin. Hieman ihmetyttää miksi tämä on niin fundamentaalisen vaikea asia palstamaailman naisille.

Jo naisten ylipainoisuus tiputtaa naisten tason todella alas.

Naiset kiinnostuvat puitteista, ja siksi miehen taso riippuu siitä millaiset puitteet (materia, status) hänen kanssaan olisi saatavilla.

Miehiä kiinnostaa se nainen, ja totta kai iso osa ihmistä on se, onko hän pitänyt itsensä hyvässä kunnossa ja samalla seksuaalisesti haluttavana.

Miksi te miehet luulette, että miesten ylipainoisuus ei tiputa teidän tasoanne? Onko tämä joku suomalaisten miesten harha, ja siksi suomalaiset miehet on niin lihavia, enemmistö. Jopa nuoret, parhaassa oariutumisiäsdä olevat miehet ovat läskejä.

Aika hauska kyllä, että näinkin turhasta avauksesta on jaariteltu sivukaupalla, kun tämä sama avaus työttömästä ois poistunut varmaan vartissa, jokaisen kommentin sisällön ollessa "sä oot luuseri", eri sanoin vain ilmaistuna.

Markkinat on ihan samat kaikilla, se kuinka pieni osa etsijälle kelpaa on ihan etsijästä itsestään kiinni, ei se muiden ongelma ole.

Etit saletisti nyt niitä kärki varakkaita, jotka ei edes asu stadissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin yllättävän monen korkeastikoulutetun(eli hyvätuloisen) naisen on vaikea löytää kumppania koska heille kelpaa vain korkeastikoulutettu(eli hyvätuloinen) mies kumppaniksi ja suomessa korkeakouluissa on naisenemmistö. Ei korkeastikoulutetulle(eli hyvätuloiselle) naiselle kelpaa se amismies tai duunarimies ja sitten saamme lukea näitä naisten valituksia ettei hyvää kumppania löydy.

Reaalimaailmassahan näyttää siltä, että miesten ja naisten "tasoero" on Suomessa kasvanut naisten eduksi.

Palstamaailmassa kommenttien ja peukutusten perusteella mitään tasoja ei ole olemassakaan, vaan kemiat ratkaisee ja lukemattomat naiskommentit todistavat, että minäkin kaunis, varakas, kouluttautunut nainen otin ihan tavallisen dad-body puusepän, koska niin ihana persoona.

Jos kemia ajaa kaiken ohi, niin mistä syntyy tämä kohtaanto-ongelma koulutettujen naisten ja Suomen miesten välillä?

Ei minun maailmankuvaa häiritse, että kouluttauteneelle naiselle kelpaa lähinnä menestyneen miehen kemiat, niinhän ap:llekin. Hieman ihmetyttää miksi tämä on niin fundamentaalisen vaikea asia palstamaailman naisille.

Jo naisten ylipainoisuus tiputtaa naisten tason todella alas.

Naiset kiinnostuvat puitteista, ja siksi miehen taso riippuu siitä millaiset puitteet (materia, status) hänen kanssaan olisi saatavilla.

Miehiä kiinnostaa se nainen, ja totta kai iso osa ihmistä on se, onko hän pitänyt itsensä hyvässä kunnossa ja samalla seksuaalisesti haluttavana.

Miksi te miehet luulette, että miesten ylipainoisuus ei tiputa teidän tasoanne? Onko tämä joku suomalaisten miesten harha, ja siksi suomalaiset miehet on niin lihavia, enemmistö. Jopa nuoret, parhaassa oariutumisiäsdä olevat miehet ovat läskejä.

Tiedät hyvin, että suomalaiset naiset ovat yhtä lihavia, jopa lihavampia. Ja tämä ei ole tarkoitettu loukkaukseksi suomalaisille naisille, kuten sinun kommenttisi, vaan pelkkä toteamus. Eipä normaalipainoinen mies mitään ihmeellistä erityishuomiota saa, joten ei sillä painolla ole niinkään merkitystä.

Aloittajan sivistyneisyys ja kiinnostavuus on samalla levelillä kuin miehellä, jonka tinderiprofiilissa on auto ja hauki. :DDD

Itselläni on eräs aika hyvin kuvaukseen sopiva tuttava (tunnen hänet todella monen vuoden ajalta, mutta ystäviä emme ole), jolla useampi korkeakoulututkinto, todella hyvät tulot ja ulkonäkökin varmaan suurimman osan mielestä kaunis (on hoikka, laitettu ja urheilullinen). On korkeassa asemassa työelämässä ja varmasti paperilla "täydellinen" monen korkeakoulutetun miehen mielestä, siis jos häntä ei ole tavannut livenä.

Ongelma tässä tutussani ja syy, miksi hän edelleen on sinkku, on yksinkertaisesti luonne. Hän on kyllä saavuttanut paljon elämässään, mutta on aivan käsittämättömän kuiva tyyppi, ei osaa relata yhtään ja on aivan järkyttävän kilpailunhaluinen, suorittajaluonne sanan pahimmassa merkityksessä. Osaa kyllä tarvittaessa small talkata ja vaikuttaa alkuun mukavalta, ellei häntä tunne kunnolla, mutta todellisuudessa hän katsoo kaikkia vähän alaspäin ja yksinkertaisesti aivan käsittämättömän tylsää seuraa. Olen usein miettinyt, onko hän vain jotenkin ujo ja kaikki johtuu siitä, mutta mitä enemmän hänen kanssaan aikaa viettää, huomaa ettei näin ole. Siksi hänellä ei juurikaan ole kavereita, enkä ole kuullut hänen koskaan olleen edes parisuhteessa, vaikka ikä lähenee jo 40 vuotta. En ihan oikeasti usko, että hän tulee koskaan löytämään kumppania. Se on vähän surullistakin, koska tiedän hänen haluavan lapsia, ja kohta alkaa olla jo liian myöhäistä iän puolesta. Tosin uskon lapsien saannin ja perheen perustamisenkin olevan hänelle vain "yksi rasti ruutuun" täydellisen elämän suorittamisessa.

Sori, jos tunnistat itsesi ja minut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaipaan fiksua seuraa parisuhteeseen - jollaista yleensä olen kokenut vain korkeakoulutettujen kanssa. Haluan jakaa elämäni miehen kanssa, jolle ei tarvi selittää auki mitä freudilainen tarkoittaa ja joka osaa käyttäytyä väliajalla ja lämpiössä jne. Toisekseen jokainen koulutetusta tausta tuleva tietää, että perhe- ja ystäväpiirissä herättäisi hilpeyttä, jos koulutettu nainen viihtyy vähän, jos lainkaan koulutetun miehen kanssa.

Ap

Provoiletko vai oletko oikeasti noin nuija?

Tuon on pakko olla provo. Itselläni on 2x FM, mutta ne olen käynyt vain sen vuoksi, että olen päässyt siihen työhön jota haluan tehdä.

Minun lähipiiriin kuuluu ihan joka koulutustason henkilöitä. Ei koulutuksella ole merkitystä, toki pöljiä poikkeuksia on, kuten aina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin yllättävän monen korkeastikoulutetun(eli hyvätuloisen) naisen on vaikea löytää kumppania koska heille kelpaa vain korkeastikoulutettu(eli hyvätuloinen) mies kumppaniksi ja suomessa korkeakouluissa on naisenemmistö. Ei korkeastikoulutetulle(eli hyvätuloiselle) naiselle kelpaa se amismies tai duunarimies ja sitten saamme lukea näitä naisten valituksia ettei hyvää kumppania löydy.

Reaalimaailmassahan näyttää siltä, että miesten ja naisten "tasoero" on Suomessa kasvanut naisten eduksi.

Palstamaailmassa kommenttien ja peukutusten perusteella mitään tasoja ei ole olemassakaan, vaan kemiat ratkaisee ja lukemattomat naiskommentit todistavat, että minäkin kaunis, varakas, kouluttautunut nainen otin ihan tavallisen dad-body puusepän, koska niin ihana persoona.

Jos kemia ajaa kaiken ohi, niin mistä syntyy tämä kohtaanto-ongelma koulutettujen naisten ja Suomen miesten välillä?

Ei minun maailmankuvaa häiritse, että kouluttauteneelle naiselle kelpaa lähinnä menestyneen miehen kemiat, niinhän ap:llekin. Hieman ihmetyttää miksi tämä on niin fundamentaalisen vaikea asia palstamaailman naisille.

Jo naisten ylipainoisuus tiputtaa naisten tason todella alas.

Naiset kiinnostuvat puitteista, ja siksi miehen taso riippuu siitä millaiset puitteet (materia, status) hänen kanssaan olisi saatavilla.

Miehiä kiinnostaa se nainen, ja totta kai iso osa ihmistä on se, onko hän pitänyt itsensä hyvässä kunnossa ja samalla seksuaalisesti haluttavana.

Miksi te miehet luulette, että miesten ylipainoisuus ei tiputa teidän tasoanne? Onko tämä joku suomalaisten miesten harha, ja siksi suomalaiset miehet on niin lihavia, enemmistö. Jopa nuoret, parhaassa oariutumisiäsdä olevat miehet ovat läskejä.

Tiedät hyvin, että suomalaiset naiset ovat yhtä lihavia, jopa lihavampia. Ja tämä ei ole tarkoitettu loukkaukseksi suomalaisille naisille, kuten sinun kommenttisi, vaan pelkkä toteamus. Eipä normaalipainoinen mies mitään ihmeellistä erityishuomiota saa, joten ei sillä painolla ole niinkään merkitystä.

Jos olet muuten ääliö, niin ihan sama vaikka näyttäisit Michelangelon Daavid- patsaalta. Teille miehille ei naisen luonteella ole väliä, ulkonäkö on tärkein, kuten kommenttisi kertoo.