Suurin osa suomalaisista jäämässä lapsettomiksi
https://yle.fi/a/74-20011458
Minä en osaa nähdä tätä negatiivisena asiana. Jos lapsia haluaa, heidät täytyy uskaltaa tehdä. Jos ei uskalla niin se on luonnonvalinta, tällaiset ihmiset eivät pärjää. Jos ei tahdo, niin se ei ole keneltäkään pois.
Kommentit (541)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelma on se, että naiset eivät enää kiinnostu kilteistä miehistä, jotka haluaisivat perustaa perheen ja olisivat hyviä isiä.
Kilttimiesten yleinen ongelma on dunning-kruger- syndrooma.
"Ylivertaisuusvinouma on kognitiivinen vinouma, jossa yksilö yliarvioi itsensä jossakin suhteessa kuten vaikkapa jonkin taidon hallinnassa. Lisäksi tyypillisesti mitä huonompi yksilö on kyseisessä taidossa sitä enemmän hän yliarvioi osaamistaan. Tämän voi katsoa johtuvan siitä, että kun yksilö ei hallitse taidon suorittamista, ei hän osaa myöskään arvioida osaamistasoa. Kyse on siis metakognitiivisesta vajavuudesta eli kyvyttömyydestä arvioida oikein omaa taitotasoaan"
Miehet, jotka eivät ole koskaan seurustelleet kuvittelevat olevansa sekä hyviä puolisoita että hyviä isiä, vaikka eivät ole koskaan kohdanneet arkea naisen kanssa. Tai naista ylipäätään.
Ja älkää ymmärtäkö mua väärin kilttimiehet, en sano etteikö teillä olisi toivoa tai ettei teidän kannattaisi edes yrittää. Ei päin vastoin, mutta unohtakaa nuo suuruudenhullut kuvitelmat itsestänne. Sitten saatte sitä naistakin helpommin kun ette luule olevanne hyviä asiassa mistä teillä ei ole kokemusta.
Eikä kannata kuvitella, että yksi nainen olisi koko elämän pituinen kumppani. Vaihtamalla paranee ja välillä kannattaa pitää taukoa ja elää myös itsekseen. Näin elämästä saa enemmän irti pitkässä juoksussa, eikä ole yksittäisen naisen oikkujen ja päsmäröinnin armoilla. Lasten hankkimista kannattaa lykätä niin pitkälle kuin mahdollista tai luopua siitä kokonaan, miehellä on niissä asioissa vain hävittävää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Fiksu ihminen ei lisäänny. Maailmalla harvinaista, Suomessa toivottavasti alkaa yleistymään, vaikka Suomessa onkin EU-maista eniten perheitä joissa on vähintään 4 lasta.
Voisiko tästä siis vetää johtopäätöksen, että tyhmyys lisääntyy?
"Suomalaisten älykkyysosamäärä on kääntynyt selvään laskuun"
Paljonkohan näissä keskusteluissa on ulkomaalaisia informaatiovaikuttajia maalailemassa liioiteltuja uhkakuvia ja pyrkimässä lisäämään masennusmielialaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksikertaistaen: Lapset kannattaa tehdä nuorena. Tähän on miljoona syytä ja en ala niitä kaikkia nyt tässä luettelemaan.
Mitä myöhemmälle iälle lasten hankintaa siirtää , niin sitä epätodennäköisempää on että niitä enää saa/ haluaa.
Nuorena myös jaksaa ihan eri tavalla. Olen aivan eri ihminen nyt 35 vuotiaana , kuin silloin kakskymppisenä kun sain esikoisen.
Yksinkertaistaen. Tässä yhteiskunnassa ei pidä tehdä lapsia nuorena. Muuten pysytään siellä vuokra-asunnossa ja jos joskus lainan saa sitä ei ehdi maksaa ennen eläkettä.
Tämä on se muutos mikä on tapahtunut. Vanhempani olivat alle 30 vuotiata kun heillä oli kaksi lasta, kolmas tulossa ja omakotitalo rakenteilla.
Minä ja mieheni olemme koulustasolta samat kuin vanhempani. Alle 30 vuotiaina kaksi lasta ja vuokra-asunto koska lainaa emme saa sellaiseen asuntoon missä mahtuisi asumaan. Yksinkertaisesti se pitäisi olla ennen kuin on yhtään lasta jos asunnon joskus haluaa omistaa.
Älkää tehkö samaa virhettä kuin me, ensin opiskelu, vakaa työ ja ensimmäinen oma asunto. Sitten lapsia.
Olen miettinyt samaa. Kasvoin kolme kerroksisessa omakotitalossa pk-seudulla. Vanhemmat oli sihteeri ja perussähkömies. Se talo maksaa nykyään reilusti yli puoli miljoonaa! Heille se oli vielä uusi eli mennään nykyhinnoilla sinne miljoonaan jo. Ei perusduunari enää omista sellaista, ei ainakaan 30 vuotiaana perheellisenä.
Onko se täydellisyyden tavoittelua että haluaisi edes sen mitä itsellä oli lapsena?
Aijaa mitä sitten? Minä olen lapseton ja ikisinkku, elämässä on paljon muutakin kuin kyseiset asiat. Mihin nykyään edes parisuhdetta tarvitsee?
Lapsia myös jos tekee niin nehän pilaa vaan elämän, nauttiiko joku oikeasti siitä vauvan hoidosta ja se lapsi on susta riippuvainen sen 18 vuotta.
Onneksi nykyään on vapaus valita ja näköjään muutkin ovat tajunneet sen asian kehittyneissä maissa.
M33
Lapsimyönteisyys puuttuu. Kautta aikojen on ollut toivottavaa ja suorastaan itsestäänselvää että lapsia syntyy. Nykyään perustetaan Onlyfans tili ja voimaannutaan. Leikitään omanelämän feministiä, kavutaan ylös menestyksen portaita "KOSKA MÄ VOIN"- mantraa hokien. Sitten ollaan rikkaita, kauniita, rohkeita ja yksin. Ja huomataan että se juna meni jo, kun olisi ollut aika perustaa pysyvä parisuhde ja perhe.
Valintojen maailma.
Suomessa voitaisiin hyvin asettaa tavoitteeksi väkiluvun vähentäminen esim. neljään miljoonaan.
Pikkuhiljaa muokattaisiin rakenteita ja infraa siihen suuntaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksikertaistaen: Lapset kannattaa tehdä nuorena. Tähän on miljoona syytä ja en ala niitä kaikkia nyt tässä luettelemaan.
Mitä myöhemmälle iälle lasten hankintaa siirtää , niin sitä epätodennäköisempää on että niitä enää saa/ haluaa.
Nuorena myös jaksaa ihan eri tavalla. Olen aivan eri ihminen nyt 35 vuotiaana , kuin silloin kakskymppisenä kun sain esikoisen.
Yksinkertaistaen. Tässä yhteiskunnassa ei pidä tehdä lapsia nuorena. Muuten pysytään siellä vuokra-asunnossa ja jos joskus lainan saa sitä ei ehdi maksaa ennen eläkettä.
Tämä on se muutos mikä on tapahtunut. Vanhempani olivat alle 30 vuotiata kun heillä oli kaksi lasta, kolmas tulossa ja omakotitalo rakenteilla.
Minä ja mieheni olemme koulustasolta samat kuin vanhempani. Alle 30 vuotiaina kaksi lasta ja vuokra-asunto koska lainaa emme saa sellaiseen asuntoon missä mahtuisi asumaan. Yksinkertaisesti se pitäisi olla ennen kuin on yhtään lasta jos asunnon joskus haluaa omistaa.
Älkää tehkö samaa virhettä kuin me, ensin opiskelu, vakaa työ ja ensimmäinen oma asunto. Sitten lapsia.Olen miettinyt samaa. Kasvoin kolme kerroksisessa omakotitalossa pk-seudulla. Vanhemmat oli sihteeri ja perussähkömies. Se talo maksaa nykyään reilusti yli puoli miljoonaa! Heille se oli vielä uusi eli mennään nykyhinnoilla sinne miljoonaan jo. Ei perusduunari enää omista sellaista, ei ainakaan 30 vuotiaana perheellisenä.
Onko se täydellisyyden tavoittelua että haluaisi edes sen mitä itsellä oli lapsena?
Nykyään pulitat puoli miljoonaa 50 neliöisestä "perheasunnosta" jossa työnnät kaksi lastasi vaatehuoneeseen joka pohjapiirrustuksessa valehdeltiin makuuhuoneeksi.
Vierailija kirjoitti:
Miksi aika monet lisääntyneet toitottavat mantraa "vanhana kaduttaa kun ei ole lapsia" niin milloin se katuminen alkaa? Minulla ikää 55 ja olen aina tiennyt etten halua lapsia. Omat ikäiseni ovat monet jo isovanhempia ja heidän juttunsa viikonlopuista kun lapsenlapset ovat olleet kylässä viikonlopun kuulostaa painajaiselta, niinhän se on, että toisen taivas on toisen helvetti.
Toiset tarvitsevat enemmän haasteita ja saavat sisältöä elämään siitä, että elämä muuttuu ympärillä. Lapsettomalla elämä ei välttämättä enää muutu tai kasvua ei näy ympärillä tietyn vaiheen jälkeen; elämä on helppoa ja tasaista eikä ympärillä ole ihmisiä, jotka kyselisivät elämänohjeita, ellei sitten ole jossain ammatissa, jossa saisi käsitellä omaa ikääntymistä ja vanhuuden kehitystehtäviä vieraiden lasten avulla. Lapsettoman ympäriltä ihmiset hävivävät ja lopulta lapseton häviää usein ilman, että kukaan tietää siitä terveydenhuollon henkilökunnan lisäksi.
Siinä ei ole mitään vikaa jos lapsia ei halua ja se on selvä päätös. Mutta jos omaa lapsettomuutta selitellään maailmantilanteella, sillä että ei saa kolmekerroksista omakotitaloa pk- seudulta ym.. ym.. Niin ne on vain tekosyitä. Täydellistä hetkeä on turha odottaa, koska sellaista ei tule.
Vain viidesosa naisista jää lapsettomiksi, ja siihen on laskettu mukaan lapsia haluavat lapsettomat.
Velat ovat siis uniikkeja lumihiutaleita, joille nostan hattua.
Mikä suurin osa? Melkein kaikilla tutuillani on lapsia. Minullakin bonuslapsia ja omiakin voin tehdä vielä.
Vierailija kirjoitti:
Lapsimyönteisyys puuttuu. Kautta aikojen on ollut toivottavaa ja suorastaan itsestäänselvää että lapsia syntyy. Nykyään perustetaan Onlyfans tili ja voimaannutaan. Leikitään omanelämän feministiä, kavutaan ylös menestyksen portaita "KOSKA MÄ VOIN"- mantraa hokien. Sitten ollaan rikkaita, kauniita, rohkeita ja yksin. Ja huomataan että se juna meni jo, kun olisi ollut aika perustaa pysyvä parisuhde ja perhe.
Valintojen maailma.
Miten ihanaa että ei ole enää toivottavaa ja itsestäänselvyys vaan jokainen voi tehdä valinnan itse ilma yhteiskunnan painostusta.
Ei Suomi mihinkään häviä. Maailma on täynnä vähemmistöjä joilla syntyvyyttä voidaan paikata. Suomen väkimäärä on helposti moninkertaistettavissa jos tahtoa löytyy. Mikä parasta, valmiiksi koulutetulla, työikäisellä porukalla, jolla ei ole edes taakkanaan samoja geneettisiä vikoja kuin meillä.
Vierailija kirjoitti:
Te kaikki jotka ette hanki lapsia ootte de facto mua huonompia
Te ootte luusereita
luusereita aina
ja mä olen voittaja
mä olen aina voittaja
Tämä on totta
Surkimukset ei pysty
Kuka kasvattaa lapsesi, kun itse et vaikuta edes täysi-ikäiseltä?
Vierailija kirjoitti:
Om ni skulle ligga mera med varann, skulle det födas betydligt mera barn och ni skulle vara mycket gladare. Läste kommentarerna här och de är verkligen sura och bittra. Varför ställa det så för sig, då det är helt frivilligt?
vad menar du med att sova bredvid dig?
Joku sanoi jo heti ketjun alussa , että on luonnonvalinta kun moni jää lapsettomaksi. Ja se on silloin just niinkuin kuuluukin olla.
Surullista, että lapset jäävät erityisesti tekemättä maassa, jossa peruspalvelut ovat kunnossa ja ihmisillä, jos ei töitä, niin ainakin perusturva. Täällä ei kukaan kuole nälkään tai huonon hygienian tuomiin kulkutauteihin.
Haluaisin lapsen, olen pitkään halunnut. Tapailemani miehet eivät ja lisäksi oma terveys prosessissa huolestuttaa.
Nyt olisi tarkoitus yrittää nykyisen mieheni kanssa, joka hänkään ei lapsia haluaisi - vaikka onkin lupautunut. Saa nähdä kuinka käy.
N39
Muistan lapsuudesta kuinka emät lesoilivat aina meidän lasten saavutuksilla toisilleen, ei koskaan omillaan 🤮