Lue keskustelun säännöt.
Onko pikkumaista jättää jatkossa lahjoitta
05.01.2023 |
Ostin siskolleni ja kaikille tämän lapsille ja lapsenlapsille suht kalliit joululahjat (leffalippuja vielä teineille lapsille, lahjat pienimmille lapsenlapsille). Annoin ennen joulua - KUKAAN ei kiittänyt.
Joka vuosi sama. Heiltä ei myöskään ikinä tule lahjoja, vaikka joka vuosi sanovat että antavat lahjan kun nähdään joulun jälkeen. Olenko pikkumainen, jos jätän jatkossa lahjoitta?
Kommentit (41)
Et ole. Itseäni on alkanut ärsyttää ihan sama asia. Mulla ei ole lapsia, mutta ystävillä ja sukulaisilla on. 5 heistä on kummilapsiani. Lahjon yhteensä kahdeksaa lasta vuosittain synttäreinä ja jouluna, eli 16 lahjaa vuodessa.
Tänä jouluna viimein havahduin siihen faktaan, että kiitosta ei tule. Kun itse olin lapsi, äiti pisti minut soittamaan kaikille niillekin kiitospuhelun jotka lähettivät synttärikortin, lahjoneista nyt puhumattakaan. Nykyään sellaista tapaa ei ole, ja se alkaa tympiä. Esimerkiksi teini-ikäiselle, kauempana asuvalle kummilapselle lähetin sähköisen lahjakortin, kuten parina edellisenäkin jouluna. Ensimmäistä kertaa ikinä tuli kiitosviesti, mutta ei teiniltä vaan hänen äidiltään. Yleensä ei ole tullut edes kuittausta että lahja on mennyt perille.
Puhumattakaan rahanmenosta. Tasan kahdelta vanhemmalta saan itse vastalahjat jouluna. Toiselta lahjakortin ja toiselta jonkun lapsen askarteleman joulukoristeen. Toim. huom. jälkimmäisen äidin kanssa olemme aina vaihtaneet joululahjoja. Kun hän sai lapsia, homma muuttui niin että itse ostan lahjat hänelle ja kahdelle lapselleen, minä saan jotain arvotonta ja hänen mielestään sentimentaalista.
Pitkä kirjoitus mutta tämä asia on nyt ollut pinnalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähinnä Ihmettelen miksi yksipuolisesti ostat noin isole joukolle lahjoja.
Lopeta lahjojen ostaminen. Se on ihan turhaa.
Vierailija kirjoitti:
Et ole. Itseäni on alkanut ärsyttää ihan sama asia. Mulla ei ole lapsia, mutta ystävillä ja sukulaisilla on. 5 heistä on kummilapsiani. Lahjon yhteensä kahdeksaa lasta vuosittain synttäreinä ja jouluna, eli 16 lahjaa vuodessa.
Tänä jouluna viimein havahduin siihen faktaan, että kiitosta ei tule. Kun itse olin lapsi, äiti pisti minut soittamaan kaikille niillekin kiitospuhelun jotka lähettivät synttärikortin, lahjoneista nyt puhumattakaan. Nykyään sellaista tapaa ei ole, ja se alkaa tympiä. Esimerkiksi teini-ikäiselle, kauempana asuvalle kummilapselle lähetin sähköisen lahjakortin, kuten parina edellisenäkin jouluna. Ensimmäistä kertaa ikinä tuli kiitosviesti, mutta ei teiniltä vaan hänen äidiltään. Yleensä ei ole tullut edes kuittausta että lahja on mennyt perille.
Puhumattakaan rahanmenosta. Tasan kahdelta vanhemmalta saan itse vastalahjat jouluna. Toiselta lahjakortin ja toiselta jonkun lapsen askarteleman joulukoristeen. Toim. huom. jälkimmäisen äidin kanssa olemme aina vaihtaneet joululahjoja. Kun hän sai lapsia, homma muuttui niin että itse ostan lahjat hänelle ja kahdelle lapselleen, minä saan jotain arvotonta ja hänen mielestään sentimentaalista.
Pitkä kirjoitus mutta tämä asia on nyt ollut pinnalla.
Meillä lahjat tuo joulupukki, joka saa kiitokset. Toisaalta kun paketin tuo etukäteen, niin kiitän lahjan antajaa, lapsihan kiittää sitä pukkia. En oikein osaa opettaa lapsia siihen, että lahjan antajaa tulee kiitellä moneen kertaan.
Ihan yleistä, lapseton sisarus ostaa lahjat sisarustensa lapsille, usein vielä isolle joukolle. Ja mitään kiitosta ei kuulu tai muistamista. Lopetin itse tämän touhun vähän liian myöhään, kun nyt asiaa pohdin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et ole. Itseäni on alkanut ärsyttää ihan sama asia. Mulla ei ole lapsia, mutta ystävillä ja sukulaisilla on. 5 heistä on kummilapsiani. Lahjon yhteensä kahdeksaa lasta vuosittain synttäreinä ja jouluna, eli 16 lahjaa vuodessa.
Tänä jouluna viimein havahduin siihen faktaan, että kiitosta ei tule. Kun itse olin lapsi, äiti pisti minut soittamaan kaikille niillekin kiitospuhelun jotka lähettivät synttärikortin, lahjoneista nyt puhumattakaan. Nykyään sellaista tapaa ei ole, ja se alkaa tympiä. Esimerkiksi teini-ikäiselle, kauempana asuvalle kummilapselle lähetin sähköisen lahjakortin, kuten parina edellisenäkin jouluna. Ensimmäistä kertaa ikinä tuli kiitosviesti, mutta ei teiniltä vaan hänen äidiltään. Yleensä ei ole tullut edes kuittausta että lahja on mennyt perille.
Puhumattakaan rahanmenosta. Tasan kahdelta vanhemmalta saan itse vastalahjat jouluna. Toiselta lahjakortin ja toiselta jonkun lapsen askarteleman joulukoristeen. Toim. huom. jälkimmäisen äidin kanssa olemme aina vaihtaneet joululahjoja. Kun hän sai lapsia, homma muuttui niin että itse ostan lahjat hänelle ja kahdelle lapselleen, minä saan jotain arvotonta ja hänen mielestään sentimentaalista.
Pitkä kirjoitus mutta tämä asia on nyt ollut pinnalla.
Meillä lahjat tuo joulupukki, joka saa kiitokset. Toisaalta kun paketin tuo etukäteen, niin kiitän lahjan antajaa, lapsihan kiittää sitä pukkia. En oikein osaa opettaa lapsia siihen, että lahjan antajaa tulee kiitellä moneen kertaan.
Mutta kyllä sinä aikuisena ihmisenä tiedät etteivät ne lahjat tule pukilta. Ei pienen lapsen tarvitse kiittää muuta kuin pukkia, mutta itse voit kyllä sen tehdä. Älä nyt yritä sälyttää vastuuta lapselle tai mielikuvitushahmolle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
MIKSI ostat kalliita lahjoja? Mietipä omaa motivaatiotasi.
Tuskin tämä oli ensimmäinen kerta kun näin kävi, ja silti jatkat?
Yritätkö ostaa jotain? Hyväksyntää? Kiitosta? Miksi?
Mieti sitä.
Minulle lähtökohta on aina se, että haluan antaa lahjan odottamatta kiitoksia. Tosin kohtuus kaikessa ja missä menee raja ketä aidosti haluan muistaa. Niinpä annan lahjan veljelleni, jonka puoliso hyötyy lahjasta niin halutessaan. Pakkaan lahjakassiin mukaan syötävää, jota minulta muutenkin toivotaan heidän perhejouluunsa . Lisäksi jotakin pientä hyvää naposteltavaa sopien myös lapsenlapsille. Otan kyllä sillä tavoin huomioon veljeni perheen, mutta en todellakaan koko sakkia henkilökohtaisilla lahjoilla. SEhän olisi ihan älytöntä ja etenkin, kun en ihan hirveästi ole tekemisissä enää veljeni lasten kanssa.
Veljelläni on sama kotikasvatus kuin minulla ja kiitos tulee kyllä. Se riittää. Muut eivät siinä perheessä kiitoksia harrasta, enkä näin ollen kiittele erikseen veljeni muuta perhettä ruokalahjoista ja joita saan joka joulu heiltäkin. Veli hoitakoot kotonaan kiitoskuviot mieleisellään tavalla.
Minulla on aika ikävä (?) tapa laittaa ei mieluisat lahjat heti kiertoon. Avaan ne ennen joulua ja jaan ne sitten ennen joulua kampaajalle yms. Tulee vain kiva mieli, että pääsee niistä eroon. Käsi- ja jalkarasvat, vekkulit tontut otetaan kyllä ihan kiitoksilla vastaan. En mitään Panda-suklaata sentään laita kiertoon, vaan tottakai tsekkaan että lahja on riittävän kiva antaa pois. En halua rojuja kotiini.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainakaan tuon perheen aikuisille en jatkossa ostaisi lahjaa. Lapsille sitten sen mukaan, miten läheisiä ovat minulle ja huvittaako ensi jouluna ostaa. Eihän sen lahjojen ostamattomuuden tarvitse ikuista olla, voi vaikka ensi jouluna olla ostamatta ja jos he sattuvatkin ostamaan sinulle, ostat sitten taas ensi vuonna (jos huvittaa).
Ei, olet tollo, joka on tehnyt itsestään kynnysmaton ja provohan tämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulle lähtökohta on aina se, että haluan antaa lahjan odottamatta kiitoksia. Tosin kohtuus kaikessa ja missä menee raja ketä aidosti haluan muistaa. Niinpä annan lahjan veljelleni, jonka puoliso hyötyy lahjasta niin halutessaan. Pakkaan lahjakassiin mukaan syötävää, jota minulta muutenkin toivotaan heidän perhejouluunsa . Lisäksi jotakin pientä hyvää naposteltavaa sopien myös lapsenlapsille. Otan kyllä sillä tavoin huomioon veljeni perheen, mutta en todellakaan koko sakkia henkilökohtaisilla lahjoilla. SEhän olisi ihan älytöntä ja etenkin, kun en ihan hirveästi ole tekemisissä enää veljeni lasten kanssa.
Veljelläni on sama kotikasvatus kuin minulla ja kiitos tulee kyllä. Se riittää. Muut eivät siinä perheessä kiitoksia harrasta, enkä näin ollen kiittele erikseen veljeni muuta perhettä ruokalahjoista ja joita saan joka joulu heiltäkin. Veli hoitakoot kotonaan kiitoskuviot mieleisellään tavalla.
Minulla on aika ikävä (?) tapa laittaa ei mieluisat lahjat heti kiertoon. Avaan ne ennen joulua ja jaan ne sitten ennen joulua kampaajalle yms. Tulee vain kiva mieli, että pääsee niistä eroon. Käsi- ja jalkarasvat, vekkulit tontut otetaan kyllä ihan kiitoksilla vastaan. En mitään Panda-suklaata sentään laita kiertoon, vaan tottakai tsekkaan että lahja on riittävän kiva antaa pois. En halua rojuja kotiini.
Minä olen tuon 2. viestin kirjoittaja ja minusta tuo on ihan hyvä tapa. Jatkossa itsekin varmasti muistan tämänkin sisaruksen perhettä herkkukassilla tms., jos tavataan. Mutta en panosta samalla tapaa kuin tähän saakka, kun olen ihan päätäni vaivannut, että mikä olisi kiva lahja kellekin ja niitä sitten hakenut/tilannut. Kauhulla luen aina keskusteluja, joissa odotetaan ja vaaditaan lahjoja; meillä tästä ei missään tapauksessa ole ollut kyse.
Ei tarvii ollenkaan lahjoa sisarustaan, sisaruksen lapsia ja lapsenlapsia. Lahjan antamisen ajatus on kaunis, mutta nykyään kaikilla on kaikkea ja vähän ylikin, niin aivan hyvin voi jättää lahjat ostamatta. Lapsille tulee todennäköisesti paljon lahjoja, joten ei he enää niitä osaa arvostaa eikä niistä kiittää. Helpommalla pääsee, kun luopuu koko lahjahässäkästä ja käyttää nekin rahat johonkin muuhun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvii ollenkaan lahjoa sisarustaan, sisaruksen lapsia ja lapsenlapsia. Lahjan antamisen ajatus on kaunis, mutta nykyään kaikilla on kaikkea ja vähän ylikin, niin aivan hyvin voi jättää lahjat ostamatta. Lapsille tulee todennäköisesti paljon lahjoja, joten ei he enää niitä osaa arvostaa eikä niistä kiittää. Helpommalla pääsee, kun luopuu koko lahjahässäkästä ja käyttää nekin rahat johonkin muuhun.
Anopin kanssa on tähän saakka vaihdettu lahjakortteja, mikä on ollut vähän hassua. Tänä vuonna saatiin suklaata ja kukka ja se on mielestäni tosi kiva. Käyttäköön rahansa esim. lapsenlapsilleen, meillä on varaa ostaa se mitä tarvitaan. Mutta ymmärrän, että varmasti haluaa olla tasapuolinen, kuten itsekin aina haluan.
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvii ollenkaan lahjoa sisarustaan, sisaruksen lapsia ja lapsenlapsia. Lahjan antamisen ajatus on kaunis, mutta nykyään kaikilla on kaikkea ja vähän ylikin, niin aivan hyvin voi jättää lahjat ostamatta. Lapsille tulee todennäköisesti paljon lahjoja, joten ei he enää niitä osaa arvostaa eikä niistä kiittää. Helpommalla pääsee, kun luopuu koko lahjahässäkästä ja käyttää nekin rahat johonkin muuhun.
Joo. Musta tuntuu, että monessa lapsiperheessäkin ollaan vilpittömästi ihan kiitollisia, kun sellaiset vähän kaukaisempien sukulaisten vähän sinnepäin osuvat lahjat jäävät tulematta. Enkä tarkoita tätä yhtään pahalla tai loukatakseni, mutta jos ei kovin hyvin tunne juuri kyseisiä lapsia eikä oikein ole oman elämän tai työn kautta kosketusta lapsiin ylipäänsä, niin ne lahjat eivät välttämättä osu kovin hyvin oikeaan.
Tottakai on poikkeuksiakin, mutta minusta nykylapsiperheiden suuri enemmistö on jo aika kriittistä sen suhteen, ettei joulunakaan haluta ensisijaisesti mahdollisimman isoa lahjavuorta, ja tavaralahjoissa mietitään myös säilyttämisen ja kierrättämisen kaltaisia asioita.
Vierailija kirjoitti:
Minulle lähtökohta on aina se, että haluan antaa lahjan odottamatta kiitoksia. Tosin kohtuus kaikessa ja missä menee raja ketä aidosti haluan muistaa. Niinpä annan lahjan veljelleni, jonka puoliso hyötyy lahjasta niin halutessaan. Pakkaan lahjakassiin mukaan syötävää, jota minulta muutenkin toivotaan heidän perhejouluunsa . Lisäksi jotakin pientä hyvää naposteltavaa sopien myös lapsenlapsille. Otan kyllä sillä tavoin huomioon veljeni perheen, mutta en todellakaan koko sakkia henkilökohtaisilla lahjoilla. SEhän olisi ihan älytöntä ja etenkin, kun en ihan hirveästi ole tekemisissä enää veljeni lasten kanssa.
Veljelläni on sama kotikasvatus kuin minulla ja kiitos tulee kyllä. Se riittää. Muut eivät siinä perheessä kiitoksia harrasta, enkä näin ollen kiittele erikseen veljeni muuta perhettä ruokalahjoista ja joita saan joka joulu heiltäkin. Veli hoitakoot kotonaan kiitoskuviot mieleisellään tavalla.
Minulla on aika ikävä (?) tapa laittaa ei mieluisat lahjat heti kiertoon. Avaan ne ennen joulua ja jaan ne sitten ennen joulua kampaajalle yms. Tulee vain kiva mieli, että pääsee niistä eroon. Käsi- ja jalkarasvat, vekkulit tontut otetaan kyllä ihan kiitoksilla vastaan. En mitään Panda-suklaata sentään laita kiertoon, vaan tottakai tsekkaan että lahja on riittävän kiva antaa pois. En halua rojuja kotiini.
Oleto varma, ettei sinun, omasta mielestäsi hyvä, napostelupussi lähde myös kiertoon?
Ehkä sinun pussisi menee myös kampaajalle, postinjakajalle?
Itse kyllä ottaisin Panda-rasian (jonka muuten äänestykseen valitut suomalaiset valitsi parhaaksi) kuin vekkulin tontun.
Ja mistä tiedät, vaikka kampaaja kiittää, että hän haluaa sinun kiertoon laittamia lahjoja?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle lähtökohta on aina se, että haluan antaa lahjan odottamatta kiitoksia. Tosin kohtuus kaikessa ja missä menee raja ketä aidosti haluan muistaa. Niinpä annan lahjan veljelleni, jonka puoliso hyötyy lahjasta niin halutessaan. Pakkaan lahjakassiin mukaan syötävää, jota minulta muutenkin toivotaan heidän perhejouluunsa . Lisäksi jotakin pientä hyvää naposteltavaa sopien myös lapsenlapsille. Otan kyllä sillä tavoin huomioon veljeni perheen, mutta en todellakaan koko sakkia henkilökohtaisilla lahjoilla. SEhän olisi ihan älytöntä ja etenkin, kun en ihan hirveästi ole tekemisissä enää veljeni lasten kanssa.
Veljelläni on sama kotikasvatus kuin minulla ja kiitos tulee kyllä. Se riittää. Muut eivät siinä perheessä kiitoksia harrasta, enkä näin ollen kiittele erikseen veljeni muuta perhettä ruokalahjoista ja joita saan joka joulu heiltäkin. Veli hoitakoot kotonaan kiitoskuviot mieleisellään tavalla.
Minulla on aika ikävä (?) tapa laittaa ei mieluisat lahjat heti kiertoon. Avaan ne ennen joulua ja jaan ne sitten ennen joulua kampaajalle yms. Tulee vain kiva mieli, että pääsee niistä eroon. Käsi- ja jalkarasvat, vekkulit tontut otetaan kyllä ihan kiitoksilla vastaan. En mitään Panda-suklaata sentään laita kiertoon, vaan tottakai tsekkaan että lahja on riittävän kiva antaa pois. En halua rojuja kotiini.
Minä olen tuon 2. viestin kirjoittaja ja minusta tuo on ihan hyvä tapa. Jatkossa itsekin varmasti muistan tämänkin sisaruksen perhettä herkkukassilla tms., jos tavataan. Mutta en panosta samalla tapaa kuin tähän saakka, kun olen ihan päätäni vaivannut, että mikä olisi kiva lahja kellekin ja niitä sitten hakenut/tilannut. Kauhulla luen aina keskusteluja, joissa odotetaan ja vaaditaan lahjoja; meillä tästä ei missään tapauksessa ole ollut kyse.
Hetkinen, sinä et kyllä ole kakkosviestin kirjoittaja vaan minä. :D Menikö jotain sekaisin?
ei kannata ainakaan mitään kovin arvokasta. Ehkä halveksiivat sinun lahjoja. Saavat paljon kalliimpia muilta sukulaisilta. Kyllä ne kiittää niitä jotka antaa kalliita lahjoja varmasti. Sinun lahjoja ei paljon kaivata, arvelen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle lähtökohta on aina se, että haluan antaa lahjan odottamatta kiitoksia. Tosin kohtuus kaikessa ja missä menee raja ketä aidosti haluan muistaa. Niinpä annan lahjan veljelleni, jonka puoliso hyötyy lahjasta niin halutessaan. Pakkaan lahjakassiin mukaan syötävää, jota minulta muutenkin toivotaan heidän perhejouluunsa . Lisäksi jotakin pientä hyvää naposteltavaa sopien myös lapsenlapsille. Otan kyllä sillä tavoin huomioon veljeni perheen, mutta en todellakaan koko sakkia henkilökohtaisilla lahjoilla. SEhän olisi ihan älytöntä ja etenkin, kun en ihan hirveästi ole tekemisissä enää veljeni lasten kanssa.
Veljelläni on sama kotikasvatus kuin minulla ja kiitos tulee kyllä. Se riittää. Muut eivät siinä perheessä kiitoksia harrasta, enkä näin ollen kiittele erikseen veljeni muuta perhettä ruokalahjoista ja joita saan joka joulu heiltäkin. Veli hoitakoot kotonaan kiitoskuviot mieleisellään tavalla.
Minulla on aika ikävä (?) tapa laittaa ei mieluisat lahjat heti kiertoon. Avaan ne ennen joulua ja jaan ne sitten ennen joulua kampaajalle yms. Tulee vain kiva mieli, että pääsee niistä eroon. Käsi- ja jalkarasvat, vekkulit tontut otetaan kyllä ihan kiitoksilla vastaan. En mitään Panda-suklaata sentään laita kiertoon, vaan tottakai tsekkaan että lahja on riittävän kiva antaa pois. En halua rojuja kotiini.
Minä olen tuon 2. viestin kirjoittaja ja minusta tuo on ihan hyvä tapa. Jatkossa itsekin varmasti muistan tämänkin sisaruksen perhettä herkkukassilla tms., jos tavataan. Mutta en panosta samalla tapaa kuin tähän saakka, kun olen ihan päätäni vaivannut, että mikä olisi kiva lahja kellekin ja niitä sitten hakenut/tilannut. Kauhulla luen aina keskusteluja, joissa odotetaan ja vaaditaan lahjoja; meillä tästä ei missään tapauksessa ole ollut kyse.
Hetkinen, sinä et kyllä ole kakkosviestin kirjoittaja vaan minä. :D Menikö jotain sekaisin?
Sori, olen eka VASTAAJA, toinen viesti :D.
Mun mielestä et. Mulla oli lahjat kaikkien sisarusten perheille; yhdestä ei sitten kukaan joutanut poikkeamaan, niin en sen enempää päätäni vaivannut, vaan otin lahjat soveltuvin osin itselleni käyttöön ja teinille ostamani lahjakortti menee sitten seuraavalle synttärijuhlijalle tms. Jatkossa pudotan heidän perheen pois lahjalistalta; tuntuu vaan tietyllä tapaa oudolta, kun muiden sisarusten perheitä muistetaan. Mutta en ole tästä siis mitenkään katkera; koskaan eivät ole mitään odottaneet ja pitäneet turhanakin, että aikuisille ostetaan ja nyt useampi lapsensakin on jo omillaan (nämä olinkin jo pudottanut pois) ja viimeisinkin aika iso.