Yläkoulun kielten opettajia paikalla?
Katselin tuossa tytön (9lk) koearvosanoja ja ruotsista oli yksi koe, 9 1/2. Muita kokeita ei ainakaan Wilmassa ole merkitty. Joulutodistuksessa oli kuitenkin 8. Kuulostaako olevan ihan Ok? Minusta numero on alakanttiin ja vähän ihmetyttää. Läksyt on tehty eikä mitään käytösongelmaa tms.
Kommentit (106)
Vierailija kirjoitti:
MicMac kirjoitti:
Useammalle kirjoittajalle nyt tärkeä huomio, etenkin te jotka viittaatte "mielivaltaisuuteen"!
Muinoin käytössä ollut tapa, jossa pidettiin yksi tai enintään muutama ns. iso koe (ja kielissä sanakokeita), joiden keskiarvo määräsi numeron ja ope viilasi sitä +- 1 numerolla ja jossa päättöarvosana muodostui joulu- ja kevättokareiden numeroiden keskiarvosta ja jossa trendi ohjasi pyöristämistä (eli jos kesiarvo oli 7,5 niin oppilas sai 8 päättöarvosanaksi jos tuoreemmat numerot olivat parempia kuin seiskan ja taas jos seiskalla oli vaikka ysiä ja sitten oli tultu alas niin päättöarvosana oli 7) on nykyisin opetussuunnitelmassa yksiselitteisesti kielletty!
Siis se, että numero ei ole laskettavista kokeesta ei ole opettajan mielivaltaa, vaan opetussuunnitelma velvoittaa pohjaamaan arvioinnin JATKUVAAN arviointiin, MONIPUOLISIIN näyttöihin ja lisäksi arvioinnin on oltava KANNUSTAVAA ja REALISTISTA.
Valtakunnallinen ja kunta- (joskus koulu)kohtainen opetussuunnitelma on se pohja, johon oppilaan osaamista peilataan. Tässä on kotiväen nyt huomattava myös se, että oppiainekohtaisen sisällön lisäksi on ns. LAAJA-ALAISIA TAVOITTEITA (ks. esim. https://peda.net/tornio/peruskoulut/kyl%C3%A4joen-koulu/ops2016/lo), jotka koulussa jyvitetään oppiaineisiin ja luokkatasoille eri tavoin. Nämä saattavat limittyä mutta eivät aina limity MONIALAISIIN KOKONAISUUKSIIN.
Kysykää suoraan opettajalta ja koululta, miten nuo L1-L7-tavoitteet ja monialaiset kokonaisuudet vaikuttavat juuri sinun lapsesi opinpolkuun. Koulu ei aina onnistu viestimään näistä ja niiden arvioinnista sekä arvioinnin vaikutuksesta riittävän selkeästi.
Milläs selität, että samalla kun paasaat ihmisiin kohdistuvista EXTRA-tavoitteista, "jotka eivät aina limity monialaisiin kokonaisuuksiin" (kuinka sekaisin pitää olla, että tuottaa edellä olevan lauseen?) ... niin samalla yksi feilaus "vapaavalintaisessa osiossa" riittää pudottamaan numeroa jopa 2 yksikköä?
MicMac vain myönsi tuossa, että oppilaisiin harjoitetut poliittiset tavoitteet saavat toteutua [jo muutenkin suuren kokonaisuuden] ulkopuolella. Toisin sanoen, hän on sitä mieltä, että oppilaat ovat vapaata riistaa. Sosiaalisista syitä, you know...
Vierailija kirjoitti:
Kokeiden ja tuntiosaamisen lisäksi arvosanoihin vaikuttaa pärstäkerroin, jopa yli 50 prosenttia!
Tätä menoa varsinainen opetussisältö on vain keino, jolla ihmisiä saa kurittaa pärstäkertoimen mukaan. Orientoida heitä poliittisesti. Ketä oikeasti kiinnostaa, missä on huitsin nevada (ym. nippelitieto), kun sen löytää yhdellä nettihaulla!
Lukiokin on vain keino syytää rahaa järjestelmään, jota ilmankin pärjäisimme.
Vierailija kirjoitti:
Kokeiden ja tuntiosaamisen lisäksi arvosanoihin vaikuttaa pärstäkerroin, jopa yli 50 prosenttia!
Ei niin paha, jos vaikuttaa positiivisesti. Hyvältä tuoksuva tyttö, jolla on kauniit hiukset, voi saada kympin koska on niin miellyttävä ja se ehkä tuntuu innokkuudelta oppiainetta kohtaan. Mutta antaa kympin oppilaalle kasi? Se on jo rienausta.
On opettajia, joilla on suosikit. On ihan ok tykätä toisista ihmisistä enemmän kuin toisista, mutta opettajalta voisi odottaa hieman itsehillintää...
Kysy, mitä vaatii saada kymppi; mikä edellisestä suorituksesta puuttui?
Miten opettaja on voinut päättää jo numeron, tai miksi hän sitä ennustelee?
Tämä nyt on mennyt jo melkoiseksi jankkaamiseksi, mutta valtakunnallisilta osin jokainen kiinnostunut voi kurkistaa kieliaineiden PÄÄTTÖarvioinnin kriteerit täältä https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/Perusopetuksen%20p%C3%…
Kyseessä siis noissa se nimenomaan se päättöarviointi. Sitä ennen vaatimustaso on osin kevyempi (koska kielet ovat kumulatiivisia eli moneen asiaan vielä palataan), mutta joiltakin osin päättöarvioinnin taso on voimassa jo aiemmin (esim. maantuntemuksen osalta englanninkielinen maailma käydään läpi eri vuosiluokkien oppimäärissä ja jos vaikkapa Intia on luokalla 8, niin ei sitä kokonaisuudessaan sitten 9-luokalla kerrata, joten siltä osin osaaminen peilautuu päättötasoon).
Ennen päättöarviointia mukana ovat myös ne aiemmin mainitsemani laaja-alaiset tavoitteet ja mahdollisesti monialainen kokonaisuus ja lisäksi kuntakohtaisesti sovitut tarkemmat ainekohtaiset tavoitteet, esim. kieliopista passiivi ja kulttuuripuolelta jokin maantieteellinen alue. Kielioppi kerrataan kokonaan ysillä, joten sen hallinnan arvioinnissa korostuu se päättövaihe.
En halunnut kyseenalaistaa opettajan taitoa arvioida osaamista, joten siksi käänsin kysymyksen niin, että miten voisi petrata saadakseen keväällä ysin. Ja opettajan vastaus oli käytännössä, ettei tuntityöskentelyssä ole parannettavaa ja että kokeet menevät hyvin, joten en näe syytä, miksi arvosana ei voisi olla keväällä 9. Tämä ei kuitenkaan vastannut siihen, miksi se numero oli nyt 8. Tosin en sitä kysynytkään.
Ap
Odotin siis opettajalta sen tyyppistä vastausta kuin: tuntiaktiivisuutta voisi lisätä, tai ääntämistä pitää harjoitella, tehtäviin vastata monisanaisemmin tai mitä tahansa, mikä selittäisi samalla syksyn arvosanaa. Opettajan ylistävä vastaus vaan hämmensi enemmän.
Ap
Tämä ketju on ihan absurdi. Arvostelun pohjana jokaiseen oppiaineeseen on omat kriteerit, yleensä opettaja käy arviointikeskustelun yläkoulun oppilaiden kanssa omassa oppiaineessaan, missä numero ja sen perusteet käydään läpi, ja vanhemmat voivat kysyä arviointiperusteita opettajalta. Opettajalta voi myös kysyä, mitä konkreettia pitäisi tehdä, jos numeroa haluaa vaikka nostaa.
Ei niitä numeroita todellakaan anneta millään pärstäkertoimella, tai mutu-tuntumalla, vaan opettajat käyttävät arvioimiseen valtavan määrän työtunteja ja miettivät numerot tarkkaan.
Joskus numeroissa voi tulla pettymyksiä. On esim. ihan selvää, että jos oppilas saa syksyn ainoasta isosta kokeesta vaikka 8,5 hän ei todistukseen saa välttämättä ysiä, vaan voi saada vaikka seiskan, jos sanakokeista on tullut nelosia, tunneilla ei tee yhtään mitään, läksyt ovat aina tekemättä, jokin kirjoitelma puuttuu kokonaan, ja ryhmätyöhönkään ei ole tullut osallistuttua, vaan muut ovat tehneet kaiken.
MicMac kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voiko olla, että arvostelusta on tullut MIELIVALTAISTA?
Siinä missä ennen riitti saada kokeista ja testeistä hyvät numerot, nykyää jokin SOSIAALINEN seikka (lainauksessa kohta 3), valinnainen osio) voi saada arviointikriteereissä suhteellisen vahvan aseman?
Eli opetettaisiin: "Joko alistut sosiaalisiin sääntöihimme, ja sinut palkitaan suuresti - tai sinua rankaistaan."
Kyse ei olisikaan enää opetussuunnitelmasta sellaisenaan - englanti ei olisi enää englantia, liikunta liikuntaa, - vaan oppiaineista olisi tehty väline sosiaalisen ideologian takomiseen...
(Vähän niin kuin se aate, että sukupuolia ei ole enää vain kaksi. Sosiaalisen konstruktion teoria?)Ehkä opettajien on annettu ymmärtää, että on ok, jopa suotavaa, kurittaa ja palkita kaikesta sosiaalisin perspektiivein.
....
Mielivaltaisuudesta olisi, yhdessä Wilman kanssa, tullut ase oppilaiden vahvaan kontrollointiin ja alistamiseen. Ellei pärstäkerroin miellytä (esim. vanhempien poliittiset arvot ja muut asenteet, tai oppilaan motivaatio miellyttää), tulevaisuudelle ei näytetä peukkua.
Sinun täytyy nyt opetella vetämään ero mielivaltaisen ja sinulle joiltakin osin epäselvän välille. Eli vaikka sinä et kaikin osin ole selvillä koulun arviointiperusteista, niin se ei tee niistä automaattisesti mielivaltaisia.
Mitä tulee kouluun valtakoneistona, niin kyllä, koulun funktio on nimenomaan sosiaalistaa KANSALAISIA, TUOTTAVIA KANSALAISIA. Nykyisen ihmiskäsityksen, yhteiskuntakäsityksen ja yhteiskuntamallin mukaisesti ajatus on, että tuottava kansalainen pystyy reagoimaan muuttuvaan toimintaympäristöön, erikoistuu omien taipumustensa mukaisesti ja kouluttautuu riittävästi.
Mitä tulee perheen mielipiteisiin yms., niin olen suorastaan liikuttunut siitä, kuinka laajana pidät opettajan oppilaaseen kohdistamaa mielenkiintoa. Voin valistaa sinua, että aineenopettajalla on aivan riittävä muistaminen oppilaiden nimissä, sovituissa tukitoimissa ja koulun arjen muutoksissa. Ainakaan itselläni ei ole mitään käsitystä perheiden kuvioista, jollei siellä ole jotakin palaverin aihetta.
Liian hämärää ja kvantifioimatonta arviointitapaa voi olla vaikea erottaa mielivaltaisuudesta. Oikeastaan käytännössä mielivaltaisuudella tarkoitetaankin juuri tätä, vähän kuin satunnaisuudella yleensä tarkoitetaan näennäissatunnaisuutta. Jotkut fysiikan lait oletettavasti ohjaavat myllyssä pyöriviä lottopalloja, mutta koska prosessi on niin kaoottinen ja monimutkainen, sanotaan lottonumeroiden arvontaa tällä tavoin satunnaiseksi, vaikka se periaatteessa olisi säännöllistä.
Voidaan esimerkiksi olettaa, että Tinderiä käyttävällä henkilöllä on päässään joku algoritmi, joka määrittelee mihin suuntaan hän minkäkin kuvan kohdalla pyyhkäisee. Koska muut, tai edes käyttäjä itse, eivät osaa tätä algoritmia selittää, sanottaisiin henkilön pyyhkäisyjä kuitenkin mielivaltaisiksi. Minkään kuvan kohdalla on ulkopuolisen melko mahdotonta arvata, tuleeko käyttäjä pyyhkäisemään oikealle vai vasemmalle, ja tämä tekee esimerkiksi henkilöä miellyttävien profiilien luomisesta tai suosittelusta vaikeaa.
Samalla tavalla liian monimutkainen ja kvantifioimaton arviointimenetelmä muuttaa oppilaan käyttäytymisen (sanan laajassa merkityksessä, esim. kokeet, tehdyt työt, toiminta tunneilla) ja arvosanan yhteyden hämäräksi, ja saa arvioinnin vaikuttamaan joko osittain satunnaiselta, tai ns. pärstäkertoimeen perustuvalta.
Vierailija kirjoitti:
Kysy, mitä vaatii saada kymppi; mikä edellisestä suorituksesta puuttui?
Miten opettaja on voinut päättää jo numeron, tai miksi hän sitä ennustelee?
Koska ruotsia ei ole enää myöhemmin keväällä vaan se loppuu tämän jakson jälkeen
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju on ihan absurdi. Arvostelun pohjana jokaiseen oppiaineeseen on omat kriteerit, yleensä opettaja käy arviointikeskustelun yläkoulun oppilaiden kanssa omassa oppiaineessaan, missä numero ja sen perusteet käydään läpi, ja vanhemmat voivat kysyä arviointiperusteita opettajalta. Opettajalta voi myös kysyä, mitä konkreettia pitäisi tehdä, jos numeroa haluaa vaikka nostaa.
Ei niitä numeroita todellakaan anneta millään pärstäkertoimella, tai mutu-tuntumalla, vaan opettajat käyttävät arvioimiseen valtavan määrän työtunteja ja miettivät numerot tarkkaan.
Joskus numeroissa voi tulla pettymyksiä. On esim. ihan selvää, että jos oppilas saa syksyn ainoasta isosta kokeesta vaikka 8,5 hän ei todistukseen saa välttämättä ysiä, vaan voi saada vaikka seiskan, jos sanakokeista on tullut nelosia, tunneilla ei tee yhtään mitään, läksyt ovat aina tekemättä, jokin kirjoitelma puuttuu kokonaan, ja ryhmätyöhönkään ei ole tullut osallistuttua, vaan muut ovat tehneet kaiken.
Luitko ollenkaan mitä kerroin? Sanakokeista ei ole tullut nelosia eikä opettaja osaa sanoa yhtään asiaa mitä pitäisi parantaa saadakseen ysin. Tuntityöskentely on ollut erinomaista.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju on ihan absurdi. Arvostelun pohjana jokaiseen oppiaineeseen on omat kriteerit, yleensä opettaja käy arviointikeskustelun yläkoulun oppilaiden kanssa omassa oppiaineessaan, missä numero ja sen perusteet käydään läpi, ja vanhemmat voivat kysyä arviointiperusteita opettajalta. Opettajalta voi myös kysyä, mitä konkreettia pitäisi tehdä, jos numeroa haluaa vaikka nostaa.
Ei niitä numeroita todellakaan anneta millään pärstäkertoimella, tai mutu-tuntumalla, vaan opettajat käyttävät arvioimiseen valtavan määrän työtunteja ja miettivät numerot tarkkaan.
Joskus numeroissa voi tulla pettymyksiä. On esim. ihan selvää, että jos oppilas saa syksyn ainoasta isosta kokeesta vaikka 8,5 hän ei todistukseen saa välttämättä ysiä, vaan voi saada vaikka seiskan, jos sanakokeista on tullut nelosia, tunneilla ei tee yhtään mitään, läksyt ovat aina tekemättä, jokin kirjoitelma puuttuu kokonaan, ja ryhmätyöhönkään ei ole tullut osallistuttua, vaan muut ovat tehneet kaiken.
Luitko ollenkaan mitä kerroin? Sanakokeista ei ole tullut nelosia eikä opettaja osaa sanoa yhtään asiaa mitä pitäisi parantaa saadakseen ysin. Tuntityöskentely on ollut erinomaista.
Ap
Voi olla ettei lapsen kapasiteetti koskaan riitä ysiin. Hän saattaa olla osaamisensa ylärajalla nyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju on ihan absurdi. Arvostelun pohjana jokaiseen oppiaineeseen on omat kriteerit, yleensä opettaja käy arviointikeskustelun yläkoulun oppilaiden kanssa omassa oppiaineessaan, missä numero ja sen perusteet käydään läpi, ja vanhemmat voivat kysyä arviointiperusteita opettajalta. Opettajalta voi myös kysyä, mitä konkreettia pitäisi tehdä, jos numeroa haluaa vaikka nostaa.
Ei niitä numeroita todellakaan anneta millään pärstäkertoimella, tai mutu-tuntumalla, vaan opettajat käyttävät arvioimiseen valtavan määrän työtunteja ja miettivät numerot tarkkaan.
Joskus numeroissa voi tulla pettymyksiä. On esim. ihan selvää, että jos oppilas saa syksyn ainoasta isosta kokeesta vaikka 8,5 hän ei todistukseen saa välttämättä ysiä, vaan voi saada vaikka seiskan, jos sanakokeista on tullut nelosia, tunneilla ei tee yhtään mitään, läksyt ovat aina tekemättä, jokin kirjoitelma puuttuu kokonaan, ja ryhmätyöhönkään ei ole tullut osallistuttua, vaan muut ovat tehneet kaiken.
Luitko ollenkaan mitä kerroin? Sanakokeista ei ole tullut nelosia eikä opettaja osaa sanoa yhtään asiaa mitä pitäisi parantaa saadakseen ysin. Tuntityöskentely on ollut erinomaista.
Ap
Voi olla ettei lapsen kapasiteetti koskaan riitä ysiin. Hän saattaa olla osaamisensa ylärajalla nyt.
Mitä selität? Ainoasta kokeesta tuli 9 1/2 ja ruotsi on aina tähän saakka ollut 9, samoin muut aineet. Joten kapasiteetti tuntuu kyllä riittävän.
Mulla on yli 20 vuoden kokemus koulumaailmasta. Vaikka tämä palsta on täynnä täydellisiä opettajia jotka ovat aina täydellisen tasapuolisia ja oikeudenmukaisia ja noudattavat kriteereitä täydellisen tarkkaan, valitettavasti oikeassa elämässä on myös opettajia jotka eivät niin tee. Ehkä niistäkin kokemuksista voi yrittää ammentaa jotain oppia itselleen ja lapselleen. Että joskus elämässä ahkeruutta ei palkitakaan, ja että joskus elämä on epäoikeudenmukaista. Parasta mitä silloin voi tehdä on näyttää elämälle iloista naamaa ja henkistä keskaria ja todeta että minähän en vähästä lannistu. Ei tuohon kannata jäädä vellomaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju on ihan absurdi. Arvostelun pohjana jokaiseen oppiaineeseen on omat kriteerit, yleensä opettaja käy arviointikeskustelun yläkoulun oppilaiden kanssa omassa oppiaineessaan, missä numero ja sen perusteet käydään läpi, ja vanhemmat voivat kysyä arviointiperusteita opettajalta. Opettajalta voi myös kysyä, mitä konkreettia pitäisi tehdä, jos numeroa haluaa vaikka nostaa.
Ei niitä numeroita todellakaan anneta millään pärstäkertoimella, tai mutu-tuntumalla, vaan opettajat käyttävät arvioimiseen valtavan määrän työtunteja ja miettivät numerot tarkkaan.
Joskus numeroissa voi tulla pettymyksiä. On esim. ihan selvää, että jos oppilas saa syksyn ainoasta isosta kokeesta vaikka 8,5 hän ei todistukseen saa välttämättä ysiä, vaan voi saada vaikka seiskan, jos sanakokeista on tullut nelosia, tunneilla ei tee yhtään mitään, läksyt ovat aina tekemättä, jokin kirjoitelma puuttuu kokonaan, ja ryhmätyöhönkään ei ole tullut osallistuttua, vaan muut ovat tehneet kaiken.
Luitko ollenkaan mitä kerroin? Sanakokeista ei ole tullut nelosia eikä opettaja osaa sanoa yhtään asiaa mitä pitäisi parantaa saadakseen ysin. Tuntityöskentely on ollut erinomaista.
Ap
Voi olla ettei lapsen kapasiteetti koskaan riitä ysiin. Hän saattaa olla osaamisensa ylärajalla nyt.
Voi olla, ettei sinun kapasiteettisi riitä koskaan suomen kielen ymmärtämiseen.
MicMac kirjoitti:
Useammalle kirjoittajalle nyt tärkeä huomio, etenkin te jotka viittaatte "mielivaltaisuuteen"!
Muinoin käytössä ollut tapa, jossa pidettiin yksi tai enintään muutama ns. iso koe (ja kielissä sanakokeita), joiden keskiarvo määräsi numeron ja ope viilasi sitä +- 1 numerolla ja jossa päättöarvosana muodostui joulu- ja kevättokareiden numeroiden keskiarvosta ja jossa trendi ohjasi pyöristämistä (eli jos kesiarvo oli 7,5 niin oppilas sai 8 päättöarvosanaksi jos tuoreemmat numerot olivat parempia kuin seiskan ja taas jos seiskalla oli vaikka ysiä ja sitten oli tultu alas niin päättöarvosana oli 7) on nykyisin opetussuunnitelmassa yksiselitteisesti kielletty!
Siis se, että numero ei ole laskettavista kokeesta ei ole opettajan mielivaltaa, vaan opetussuunnitelma velvoittaa pohjaamaan arvioinnin JATKUVAAN arviointiin, MONIPUOLISIIN näyttöihin ja lisäksi arvioinnin on oltava KANNUSTAVAA ja REALISTISTA.
Valtakunnallinen ja kunta- (joskus koulu)kohtainen opetussuunnitelma on se pohja, johon oppilaan osaamista peilataan. Tässä on kotiväen nyt huomattava myös se, että oppiainekohtaisen sisällön lisäksi on ns. LAAJA-ALAISIA TAVOITTEITA (ks. esim. https://peda.net/tornio/peruskoulut/kyl%C3%A4joen-koulu/ops2016/lo), jotka koulussa jyvitetään oppiaineisiin ja luokkatasoille eri tavoin. Nämä saattavat limittyä mutta eivät aina limity MONIALAISIIN KOKONAISUUKSIIN.
Kysykää suoraan opettajalta ja koululta, miten nuo L1-L7-tavoitteet ja monialaiset kokonaisuudet vaikuttavat juuri sinun lapsesi opinpolkuun. Koulu ei aina onnistu viestimään näistä ja niiden arvioinnista sekä arvioinnin vaikutuksesta riittävän selkeästi.
Kyllä. Monella on näköjään täysin vanhentuneet käsitykset siitä, miten arvosana muodostuu ja mihin arviointi perustuu. Ei kokeet ja niiden keskiarvo määrää numeroa. Kokeita ei edes ole mikään pakko pitää. Useimmiten opettaja näkee kyllä muutenkin, kuka osaa ja mitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju on ihan absurdi. Arvostelun pohjana jokaiseen oppiaineeseen on omat kriteerit, yleensä opettaja käy arviointikeskustelun yläkoulun oppilaiden kanssa omassa oppiaineessaan, missä numero ja sen perusteet käydään läpi, ja vanhemmat voivat kysyä arviointiperusteita opettajalta. Opettajalta voi myös kysyä, mitä konkreettia pitäisi tehdä, jos numeroa haluaa vaikka nostaa.
Ei niitä numeroita todellakaan anneta millään pärstäkertoimella, tai mutu-tuntumalla, vaan opettajat käyttävät arvioimiseen valtavan määrän työtunteja ja miettivät numerot tarkkaan.
Joskus numeroissa voi tulla pettymyksiä. On esim. ihan selvää, että jos oppilas saa syksyn ainoasta isosta kokeesta vaikka 8,5 hän ei todistukseen saa välttämättä ysiä, vaan voi saada vaikka seiskan, jos sanakokeista on tullut nelosia, tunneilla ei tee yhtään mitään, läksyt ovat aina tekemättä, jokin kirjoitelma puuttuu kokonaan, ja ryhmätyöhönkään ei ole tullut osallistuttua, vaan muut ovat tehneet kaiken.
Luitko ollenkaan mitä kerroin? Sanakokeista ei ole tullut nelosia eikä opettaja osaa sanoa yhtään asiaa mitä pitäisi parantaa saadakseen ysin. Tuntityöskentely on ollut erinomaista.
Ap
Voi olla ettei lapsen kapasiteetti koskaan riitä ysiin. Hän saattaa olla osaamisensa ylärajalla nyt.
Mitä selität? Ainoasta kokeesta tuli 9 1/2 ja ruotsi on aina tähän saakka ollut 9, samoin muut aineet. Joten kapasiteetti tuntuu kyllä riittävän.
No sittenhän ei ole mitään vaikeutta nostaa numero takaisin ysiin.
Tyttösi on tainnut syksyn mittaan heittää vähän läskiksi, ehkä olettanut ylimielisenä että ysi tulee aina. Niin käy monelle. Nyt vaan tsemppiä ja hyvää opiskeluasennetta, niin hyvä tulee.
Kokeiden ja tuntiosaamisen lisäksi arvosanoihin vaikuttaa pärstäkerroin, jopa yli 50 prosenttia!