Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Kannattaako luovuttaa? Kuus vuotta tehnyt yliopistossa kandia
04.01.2023 |
Aloitin yliopistossa 2016. Olin poissaoleva 2017-2018 lukuvuoden matkustamassa. Sairastuin psykoosiin 2018 ja siitä toipuminen vei kaksi vuotta. Nyt mun pitäis keväällä tehdä kandia. Tavoiteaika kandiin on 3 vuotta. Olen työkyvyttömyyseläkkeellä (määräaikainen, koska olen nuori).
Kannattaako luovuttaa ja kuolla? Keksin kyllä keinon. Tuntuu ettei elämässä ole mitään hyvää kun yliopistokin epäonnistui. Opiskelen viestintää.
Kävin amkissakin mutta siellä oli liikaa pakollista läsnäoloa joten se jäi heti alkuunsa kesken. Yliopistoa olen edistänyt 5-10op / periodi. Mutta tunnen oloni luuseriksi. Kaikki mun kanssa samaan aikaan alottaneet on jo maistereita. Itse en ole mitään. Taakka yhteiskunnalle.
Kommentit (60)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en halunnut venyttää opiskelujani, vaan etenin tehokkaasti eteenpäin.
Tällä hetkellä minulla on kaksi ylempää korkeakoulututkintoa (kauppatieteistä+ teknilliseltä alalta)
Vähän takkuiselta tuo sinun opiskelusi kyllä näyttää!
Kannattaakohan jatkaa, vuodesta toiseen, jos se on sinulle noinkin ylivoimaista?Mitä sitten ehdotat? Haluan hyvän palkan ja työn. T ap. Mikään vuorotyö, fyysinen työ tms ei oo mun juttu, ei tunnu omalta alalta.
Raha ei ole kaikki kaikessa. Duunaritkin voivat tienata todella hyvin. On tärkeää, että työssä viihtyy ja että siinä ei ole oma jaksaminen koko ajan katkolla. Kaikkien ei todellakaan tarvitse olla tohtoreita. Ei kaupankassan, siivoojan tai kirvesmiehen töissä mitään vikaa ole. Ei kaikkien myöskään kuitenkaan tarvitse olla duunareita. Mutta joskus on hyvä miettiä omaa tilannetta laajemmin ja pohtia vaihtoehtoja, jotka aluksi saattavat tuntua vierailta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata luovuttaa. Eikä kuolla.
Itse valmistuin 20 vuodessa. Proffakin ehti jäädä eläkkeelle siinä välissä. Nielin häpeäni silti ja otin yhteyttä yliopistoon opintojen loppuun saattamiseksi. Ja onnistuin. Tsemppiä!Ennen olikin ikuinen opiskeluoikeus. Nykyään se on 7 vuotta. Jos siis haluan maisteriksi, minun pitää hakea lisäaikaa. T ap
Lisäajan hakeminen ei ole ongelma, sitä kyllä myönnetään varsinkin jos on hyvä syy. Olet vielä niin nuori, etten kauheasti stressaisi valmistumisesta. Itsehän valmistuin maisteriksi vasta neljäkymppisenä 😁
Turhan itsekriittisesti painat itseäsi alaspäin. Tosin olen itsekin ollut yli-itsekriittinen. Heh, siteeraan Tiktakilta yhtä kohtaa, jossa kiteytyy minusta jotakin monien elämästä: "mä näen tyhjän taistelukentän, pahimman vastustajani tiedän, minusta itsestäni sen löydän". Elämässä ihmiset ovatkin useimmiten oman itsensä pahimpia tuomitsijoita. Lupaa itsellesi, ettet koskaan ikimaailmassa luovuta. Olet arvokas sellaisena kuin olet. Sinulla ei ole mitään hätää, etkä ole mikään erikoistapaus, vaikka luulet niin. Minä olen hakenut lisäaikaa, en sano kuinka monennetta kertaa, mutta yliopistolta ei ole tullut edes toruja. Kohta valmistuminen kuitenkin koittaa. Panostin graduuni hieman liian paljon, olenkin sanonut kuin olisin tehnyt väitöskirjaa. Opiskelu on henkinen matka eikä mikään kilpailu. Otat sen ajan, minkä tarvitset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän sinulla ole mennyt kuutta vuotta kandiin vaan aikaa on mennyt muihin asioihin. Jos opintojen hitauteen on mitään järkeviä syitä ja näyttää että voit valmistua saat lisäaikaa helposti.
Pitkään oot yrittänyt lasta siis? Ootko varma että siitä kandi tulee?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämä ei ole niin suoraviivaista. Kaikkea tapahtuu. Sen sijaan että mietit mitä muut tekee tai miten tai missä aikataulussa pitäisi tehdä, mieti mielummin pidätkö itse opiskelusta, onko kandi tai tutkinto sellainen, jonka sinä haluat. Jos opiskelu on mielekästä, jatka vaan. Kandi on loppupeleissä vain vähän pidempi essee, eikä sen ole tarkoitus olla mikään mestariteos. Kandi voi olla myös tosi kevyt. Ota yhteyttä ohjaajaan ja kysy suoraan aihetta joka on helppo ja kerro ohjaajalle haasteistasi. On yliopiston etu että sinä valmistut, varmasti saat tukea.
No ei kannata luovuttaa mutta pystyt kyllä enempäänkin kuin tuohon 5-10 op. Otat asenteen että opiskelet tehokkaasti vaikka sen 4 tuntia joka päivä. Sillä pääset jo pitkälle. Ensin työ, vasta sitten huvi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No jos olisit sairastanut vaikka syöpää ja selviytynyt, niin ajattelisitko sinä tai muut, että se oli siinä sitten, ei kannata? Sinulla on täysin perusteltu syy siihen miksi et ole aiemmin opiskellut. Eri asia jos ala ei kiinnosta, työllistyminen tuntuu toivottomalta tms. mutta ei sairastamisesi liity siihen, noita juttuja pohtivat kaikki.
Vierailija kirjoitti:
Kaikista ei ole maistereiksi.
Ei edes kandidaateiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata luovuttaa. Eikä kuolla.
Itse valmistuin 20 vuodessa. Proffakin ehti jäädä eläkkeelle siinä välissä. Nielin häpeäni silti ja otin yhteyttä yliopistoon opintojen loppuun saattamiseksi. Ja onnistuin. Tsemppiä!
Mietin jo, että olenko kirjoittanut tuon kommentin, mutta totuuden nimissä opiskelin kauemmin kuin sinä. Proffan jouduin vaihtamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos sille kandille on jo ohjaaja, niin otat häneen yhteyttä ja kiskot kaiken avun irti mitä irtoaa. Yliopiston intresseissä on saada opiskelija paperit kourassa pihalle, koska rahoitus tulee suoritettujen tutkintojen perusteella. Kyllä siellä jeesataan jos näyttää siltä että valmista voisi joskus tulla.
Onko kandi muka nykyään joku tutkinto?
On, alempi korkeakoulututkinto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata luovuttaa. Eikä kuolla.
Itse valmistuin 20 vuodessa. Proffakin ehti jäädä eläkkeelle siinä välissä. Nielin häpeäni silti ja otin yhteyttä yliopistoon opintojen loppuun saattamiseksi. Ja onnistuin. Tsemppiä!Ennen olikin ikuinen opiskeluoikeus. Nykyään se on 7 vuotta. Jos siis haluan maisteriksi, minun pitää hakea lisäaikaa. T ap
Et olisi ensimmäinen joka on hakenut lisäaikaa. Jotkut hakevat useamman kerran. Senkin jälkeen on mahdollista päästä sisään vielä erillishaulla.
Tee päätös. Haluatko tuhlata itsesi ja muiden aikaa vai alkaa opiskelemaan? En syytä mistään, itsellänikin oli ongelmia mutta lopulta pääsin vaikeuksien kautta voittoon.
Kai olet käynyt opintopsykologilla? Sulla on lääketieteellinen syy tehdä opintoja eri tahdissa ja saada silti kelatukia. Opintopsykologi opastaa näissä asioissa.
Vierailija kirjoitti:
Kai olet käynyt opintopsykologilla? Sulla on lääketieteellinen syy tehdä opintoja eri tahdissa ja saada silti kelatukia. Opintopsykologi opastaa näissä asioissa.
Hassua että tämä vanhempi aloitus yhä pyörii täällä. Mutta kiva että on tullut vastauksia.
Ja kävin kyllä opintopsykologilla. Ei osannut auttaa konkreettisesti, koska mulla kyllä on motivaatio tehdä opintoja eteenpäin.
Sen sijaan psykiatrian polilla oon tavannut sossun ja saan kyllä kelatukia.
Mulla on muuten täysin sama tilanne, mutta kandia tässä just teen, tutkielman sain just valmiiksi. Vielä joitakin kursseja jäljellä.
Jos olet työkyvyttömyyseläkkeellä, niin varmasti on ihan hyvä, jos edes yrität. Ota pieni tavoite kerrallaan. Teet sen, minkä pystyt. Jos olet eläkkeellä, niin sun ei tarvitse kuitenkaan suorittaa niitä opintoja tiettyä määrää tietyssä ajassa etuuksien saamiseksi, oletan.
Tulet varmasti joskus valmistumaan, jos vaan haluat ja saat tehtyä opintoja omien voimavarojesi mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en halunnut venyttää opiskelujani, vaan etenin tehokkaasti eteenpäin.
Tällä hetkellä minulla on kaksi ylempää korkeakoulututkintoa (kauppatieteistä+ teknilliseltä alalta)
Vähän takkuiselta tuo sinun opiskelusi kyllä näyttää!
Kannattaakohan jatkaa, vuodesta toiseen, jos se on sinulle noinkin ylivoimaista?Mitä sitten ehdotat? Haluan hyvän palkan ja työn. T ap. Mikään vuorotyö, fyysinen työ tms ei oo mun juttu, ei tunnu omalta alalta.
Raha ei ole kaikki kaikessa. Duunaritkin voivat tienata todella hyvin. On tärkeää, että työssä viihtyy ja että siinä ei ole oma jaksaminen koko ajan katkolla. Kaikkien ei todellakaan tarvitse olla tohtoreita. Ei kaupankassan, siivoojan tai kirvesmiehen töissä mitään vikaa ole. Ei kaikkien myöskään kuitenkaan tarvitse olla duunareita. Mutta joskus on hyvä miettiä omaa tilannetta laajemmin ja pohtia vaihtoehtoja, jotka aluksi saattavat tuntua vierailta.
Juuri näin. Ihmiset etenevät joskus ihan kummallisissa putkissa "mä en mitään raskasta likaista työtä tee, mun on pakko saada yliopistotutkinto" tai "mähän en mene mihinkään ylimääräistä opiskelemaan, ihan huuhaata teoriaa kaikki".
Se kyllä kannattaa tajuta, että vaikka monet akateemiset alat ovat henkisesti kuluttavia, duunarihommissa on edelleen fyysisesti tosi raskaitakin. Poikani ajoi kuorma-autoa, "päivät" olivat 15-tuntisia. Ei aja enää. Mutta ei kai kaikki hommat tuollaisia ole. Mutta avarakatseisuutta kannattaa harjoittaa. Monilla yliopistoaloilla työllistyy vielä pitkälti työkokemuksen, verkostoitumisen ym. kautta ja kannattaa miettiä miten tämän hoitaa. Duunarialoilla voi olla, ettei tarvitse edes ensimmäistäkään cv:tä kirjoittaa; jos sulla on ammattipätevyys niin sitten on.
Alue: Aihe vapaa
Älä luovuta vaan tee työ loppuun. Niin ei jää harmittamaan.