Vaimon kiukuttelu kotitöistä ihmetyttää.
Aamulla käytin koiran ulkona, kannoin puita ja kolasin lumet isolta pihaltamme. Kun menin sisälle hiestä märkänä vaimo oli alkanut tekemään ruokaa, ähisten varmaan viis minuuttia yhtä ja samaa "mitähän sitä toisella rullalla tekisi, en kyllä tee huomenna mitään ruokaa, jankuttaen samaa varmasti viis minuuttia siinä lastenkin kuullen. Ei aamulla puhunut mitään siitä että olis mun vuoro tehdä ruokaa tai tarjoutunut lähtemään käyttämään koiraa ulkona, kantamaan puita ja lumitöihin. Aivan kuin niitä ei tarviis kenenkään tehä. Seuraavan kerran kun on satanut lunta ja ollaan molemmat aamulla kotona, aion sanoa että ala painua sinne lumitöihin, minä teen ruoan. Pääsen siinä puolet helpommalla,ei edes hiki tule.
Kommentit (119)
Vaimo teki alkutalvesta lumitöitä, kun olin koronassa ja kertoi miten helppoa, kevyttä ja nopeaa hommaa.
No sitten kun lunta tulee enemmän ja joka paikka on jo täynnä lumikinoksia, niin ei se ole enää helppoa, kevyttä ja nopeaa.
Meinasin tehdä keskustelun ihan samasta aiheesta. Tulin töistä kotiin väsyneenä, ja heti alkoi nalkutus miten pitäisi minun lähteä tekemään lumityöt. Pyysin että tehtäisiin yhdessä, mutta vaimo alkoi aukomaan päätä miten hankkii itselleen oikean miehen, jos minä en niitä tee. No, menin tekemään lumityöt ja huikkasin mennessä, että hän varmaan tekee sitten ruuan. Mitä vielä, takaisin tullessani makasi samassa asennossa sohvalla, ja oli vielä syönyt kaikki eiliset jämätkin kaapista kun ei kuulemma jaksanut tehdä ruokaa. Tästä suutahtaneena sanoin hankkivani sitten itse oikean naisen ja siitäkös se riita syttyi. On se perkele, kun yksin pitäisi kaikki tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Meinasin tehdä keskustelun ihan samasta aiheesta. Tulin töistä kotiin väsyneenä, ja heti alkoi nalkutus miten pitäisi minun lähteä tekemään lumityöt. Pyysin että tehtäisiin yhdessä, mutta vaimo alkoi aukomaan päätä miten hankkii itselleen oikean miehen, jos minä en niitä tee. No, menin tekemään lumityöt ja huikkasin mennessä, että hän varmaan tekee sitten ruuan. Mitä vielä, takaisin tullessani makasi samassa asennossa sohvalla, ja oli vielä syönyt kaikki eiliset jämätkin kaapista kun ei kuulemma jaksanut tehdä ruokaa. Tästä suutahtaneena sanoin hankkivani sitten itse oikean naisen ja siitäkös se riita syttyi. On se perkele, kun yksin pitäisi kaikki tehdä.
Sellainen satu tähän iltaan.
Vierailija kirjoitti:
Vaimo teki alkutalvesta lumitöitä, kun olin koronassa ja kertoi miten helppoa, kevyttä ja nopeaa hommaa.
No sitten kun lunta tulee enemmän ja joka paikka on jo täynnä lumikinoksia, niin ei se ole enää helppoa, kevyttä ja nopeaa.
Tämä on ihan totta, mutta en kyllä ymmärrä, missä todellisuudessa mies aina muka tekisi ne raskaimmat lumityöt. Kyllä minä naisena usein joudun ne karhun jättämät raskaimmat laatat tai muuten vaan esim painavan sohjoinen lumen luomaan, koska ei minun mieheni istu kotona päivystämässä, milloin saavun kotiin töistä, että piha on varmasti luotu silloin, koska hänellä on muutakin elämää. Eli se tekee lumityöt, kenen eteen ne useimmin tulevat, ja meillä se olen minä. Koirat ovat minulle rakas harrastus, joten niiden ulkoilutusta en laske kotityöksi. Enkä esim trimmausta. Mutta nurmikon minä leikkaan meillä aina, ja se on ehdottomasti mukavampaa kuin joku siivous sisällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lumityöt ja halkojen hakkuu ovat yhtä lailla naisten töitä. Ainakin talvisin on ehdittävä ennen pimeää, ei voi odottaa kun toinen on kotona.
Tähän pitää kyllä miehenä nyt puuttua: ei naiset hakkaa halkoja, siis kirveellä. En tunne/tiedä ketään tällaista naista, en ketään. Klapikoneella osaavat tehdä. Kirves on vaarallinen väärissä käsissä.
Kyllä, kirves on vaarallinen väärissä käsissä, ja siksi moni mies ei voi tehdä klapihommia kirveellä, vaan vaimo ne tekee. SINÄ et tunne ketään naista, joka halkoo kirveellä klapeja, minä taas tunnen vaikka kuinka paljon. Olen koko ikäni asunut maalla.
Ok, myönnän erehtyneeni tässä. Itsekin asun maalla ja pilkon klapit kirveellä. En vaan kerta kaikkiaan ole ikinä nähnyt naisen tekevän puita kirveellä, ikinä. Hienoa, että näin on.
Missä ihmeessä olet elänyt? Meillä kylässä ollut venäläinen mummukin hakkasi kahviklapit saunan takana kirveellä, kun kahvihammasta kolotti, ja Hanna-tädiltä piti kirves piilottaa, kun ei nähnyt enää, mitä oli halkomassa. Ainoa nainen, joka tietääkseni ei koskaan ole puita kirveellä hakannut, on naapurin perheen tytär (oli siis teini 70-80-luvuilla), koska oli allerginen kaikelle. Ilmeisesti myös ruumiilliselle työlle. Ei ole tullut mieleenikään, että tämä olisi jotenkin omituista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaimo teki alkutalvesta lumitöitä, kun olin koronassa ja kertoi miten helppoa, kevyttä ja nopeaa hommaa.
No sitten kun lunta tulee enemmän ja joka paikka on jo täynnä lumikinoksia, niin ei se ole enää helppoa, kevyttä ja nopeaa.
Tämä on ihan totta, mutta en kyllä ymmärrä, missä todellisuudessa mies aina muka tekisi ne raskaimmat lumityöt. Kyllä minä naisena usein joudun ne karhun jättämät raskaimmat laatat tai muuten vaan esim painavan sohjoinen lumen luomaan, koska ei minun mieheni istu kotona päivystämässä, milloin saavun kotiin töistä, että piha on varmasti luotu silloin, koska hänellä on muutakin elämää. Eli se tekee lumityöt, kenen eteen ne useimmin tulevat, ja meillä se olen minä. Koirat ovat minulle rakas harrastus, joten niiden ulkoilutusta en laske kotityöksi. Enkä esim trimmausta. Mutta nurmikon minä leikkaan meillä aina, ja se on ehdottomasti mukavampaa kuin joku siivous sisällä.
Oisin kyllä tosi ihastuksissani sellaiseen mieheen. :) Kun lunta sataisi, tulisi aina muilta menoiltaan kotiin huolehtimaan, että pääsen lähtemään harrastuksiini kolatulta pihalta. Laittaisi varmaan autonkin piuhaan ja putsasi lumesta. Sit tulisin jumpasta makkarasopalle. Lapset olisivat jo syöneet ja katselisivat yhdessä miehen kanssa seuraavan päivän läksyjä. Mulle olisi soppa pidetty hellalla lämpimänä. Ja myöhemmällä olisi lämmin mies sängyssä tarjoilemassa o r gasmeja. Ai ihanaa.
Vierailija kirjoitti:
Vaimo teki alkutalvesta lumitöitä, kun olin koronassa ja kertoi miten helppoa, kevyttä ja nopeaa hommaa.
No sitten kun lunta tulee enemmän ja joka paikka on jo täynnä lumikinoksia, niin ei se ole enää helppoa, kevyttä ja nopeaa.
Minä tein lumityöt alkutalvesta, kun oli hemmetin painavaa märkää lunta. Tein lumityöt nyt viimeksi tänään, kun oli höttöistä kevyttä lunta. Ja olen tehnyt ne hemmetin lumityöt joka ikinen kerta YHTÄ kertaa lukuunottamatta, kun se mies tosiaan teloi itsensä (lumitöitä tehdessään, kuulemma). Miehen jäljiltä tosiaan oli joka paikka täynnä lumikinoksia, ne sitten seuraavana päivänä kävin työntelemässä järkevästi pois tieltä. Siten, että vaikka tulisi ennätysluminen talvi, niin olisi edelleen mahdollisuus kolata niitä lumia pois pihasta. Mies kasasi vain julmetun korkeat kasat heti ajotien reunaan. Ei ollut helpooa eikä kevyttä, mutta eipä siinäkään mennyt puolta tuntia kauempaa, samalla koira sai liikuntaa. Sekin niin, mies ei voi tehdä pihalla mitään koiran siellä ollessa, kun sitä pitää vahtia. Minä heittelen sille välillä lumikökkäreen, ja se touhuaa sen kanssa pitkän aikaa. Mitä siinä pitää vahtia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehdota, että vaihdatte hommia välillä nainen saa tehdä seuraavan viikon aikana kaikki lumityöt yms muut työt mitä sinä yleensä teet ja sinä teet muut hommat mitä nainen tekisi. Katotaan muuttuuko sitten miten hänellä ääni kellossa.
Mutta kun ne perinteiset miesten työt on vielä tänäpäibånäkin miesten töitä eikä niitä jaeta. Ne perinteiset naisten työt kyllä jaetaan että naiset pääsee helpommalla. Naiselle korkeintaan puolet kotitöistä ja miehelle toinen puoli perinteisten miesten töiden lisäksi
Tämäpä juuri, kaikki miehet ovat ulkona luomassa lunta kesät talvet ja polttopuutkin pitää raahata kelkassa toiselta puolelta kylää. Samaan aikaan se vaimo vain makaa kotona eikä yhtään arvosta miehen tekemää työtä. On se julmaa.
Se on julmaa, kyllä valmisruokien lämmittäminen ja imurointi kerran viikossa on paljon kovempaa. Unohditte metatyöt.
Ja jos se koira vaimon toiveesta perheeseen hankitaan, ei siitä miehen tarvitse huolehtia ollenkaan, kunhan muistaa lenkittää sitä, ainakin ne aamulenkitykset ennen sianpieremää ja ne iltalenkitykset, mutta sehän onkin hupia, kuten miehen ruoanlaittokin, ei niitä työksi voi laskea.
Luin koko ketjun, 6 sivua läpi, koska halusin tietää mistä rullista on kyse. Eipä selvinnyt, vaikka niitä joku muukin kyseli. :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaimo teki alkutalvesta lumitöitä, kun olin koronassa ja kertoi miten helppoa, kevyttä ja nopeaa hommaa.
No sitten kun lunta tulee enemmän ja joka paikka on jo täynnä lumikinoksia, niin ei se ole enää helppoa, kevyttä ja nopeaa.
Minä tein lumityöt alkutalvesta, kun oli hemmetin painavaa märkää lunta. Tein lumityöt nyt viimeksi tänään, kun oli höttöistä kevyttä lunta. Ja olen tehnyt ne hemmetin lumityöt joka ikinen kerta YHTÄ kertaa lukuunottamatta, kun se mies tosiaan teloi itsensä (lumitöitä tehdessään, kuulemma). Miehen jäljiltä tosiaan oli joka paikka täynnä lumikinoksia, ne sitten seuraavana päivänä kävin työntelemässä järkevästi pois tieltä. Siten, että vaikka tulisi ennätysluminen talvi, niin olisi edelleen mahdollisuus kolata niitä lumia pois pihasta. Mies kasasi vain julmetun korkeat kasat heti ajotien reunaan. Ei ollut helpooa eikä kevyttä, mutta eipä siinäkään mennyt puolta tuntia kauempaa, samalla koira sai liikuntaa. Sekin niin, mies ei voi tehdä pihalla mitään koiran siellä ollessa, kun sitä pitää vahtia. Minä heittelen sille välillä lumikökkäreen, ja se touhuaa sen kanssa pitkän aikaa. Mitä siinä pitää vahtia?
Minulla sama. En voi tehdä ulkona mitään, jos minulla on koira siellä mukana. Meillä ei ole koiran kanssa sellaista luottamussuhdetta, jotta voisin päästää sen ulkona irti. Vika siis ei ole koirassa, vaan minussa. Ihminen, jolla on luottamuksellinen suhde tämän eläimen kanssa, voi pitää sitä vapaana missä tahansa, missä se on lain mukaan sallittua. Koira siis ei ole minun, mutta se viettää toisinaan aikaa kodissani.
Vauva-palsta on täynnä tätä aihepiiriä: Kotitöistä riitelyä ja uhriutumista.
Huoh. Aikuiset ihmiset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaimo teki alkutalvesta lumitöitä, kun olin koronassa ja kertoi miten helppoa, kevyttä ja nopeaa hommaa.
No sitten kun lunta tulee enemmän ja joka paikka on jo täynnä lumikinoksia, niin ei se ole enää helppoa, kevyttä ja nopeaa.
Minä tein lumityöt alkutalvesta, kun oli hemmetin painavaa märkää lunta. Tein lumityöt nyt viimeksi tänään, kun oli höttöistä kevyttä lunta. Ja olen tehnyt ne hemmetin lumityöt joka ikinen kerta YHTÄ kertaa lukuunottamatta, kun se mies tosiaan teloi itsensä (lumitöitä tehdessään, kuulemma). Miehen jäljiltä tosiaan oli joka paikka täynnä lumikinoksia, ne sitten seuraavana päivänä kävin työntelemässä järkevästi pois tieltä. Siten, että vaikka tulisi ennätysluminen talvi, niin olisi edelleen mahdollisuus kolata niitä lumia pois pihasta. Mies kasasi vain julmetun korkeat kasat heti ajotien reunaan. Ei ollut helpooa eikä kevyttä, mutta eipä siinäkään mennyt puolta tuntia kauempaa, samalla koira sai liikuntaa. Sekin niin, mies ei voi tehdä pihalla mitään koiran siellä ollessa, kun sitä pitää vahtia. Minä heittelen sille välillä lumikökkäreen, ja se touhuaa sen kanssa pitkän aikaa. Mitä siinä pitää vahtia?
Minulla sama. En voi tehdä ulkona mitään, jos minulla on koira siellä mukana. Meillä ei ole koiran kanssa sellaista luottamussuhdetta, jotta voisin päästää sen ulkona irti. Vika siis ei ole koirassa, vaan minussa. Ihminen, jolla on luottamuksellinen suhde tämän eläimen kanssa, voi pitää sitä vapaana missä tahansa, missä se on lain mukaan sallittua. Koira siis ei ole minun, mutta se viettää toisinaan aikaa kodissani.
Aidatulla piha-alueella? Meillä nimittäin sekään ei auta, mies ei vaan voi tehdä mitään ulkona, jos pitää vahtia koiraa.
Onko vaimo henkisesti alaikäinen kun ei vaikuta oikein aikuiselta. Jos alkaa äidiksi kuuluu kai sitä ruokaa laittaa perheelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehdota, että vaihdatte hommia välillä nainen saa tehdä seuraavan viikon aikana kaikki lumityöt yms muut työt mitä sinä yleensä teet ja sinä teet muut hommat mitä nainen tekisi. Katotaan muuttuuko sitten miten hänellä ääni kellossa.
Olen viime ajat tehnyt kaikki miehen työt (mies teloi itsensä), ja samalla siis kaikki muutkin työt talossa ja pihalla. Miehellä on lumitöissä mennyt 3-5 tuntia, minä tein saman työn vajaassa tunnissa. Tai itseasiassa tein laajemmin, kun kolasin lumet yli vanhojen lumikasojen, etteivät ne muodosta liian korkeita valleja.
Yleensä aina, kun olen tehnyt miehen vaativaksi ja rankaksi valittaman työn, se on osoittautunut kevyeksi, miellyttäväksi ja helpoksi, niin fyysisesti kuin henkisestikin. Esimerkiksi puiden pilkkominen - toki siinä hiki tulee, mutta ei minulla sen muutaman motin jälkeen paikkoja kolottanut sen kummemmin seuraavina päivinä, eikä se ollut ollenkaan ikävää hommaa, siinä sai hyvin ajateltua kaikennäköisiä, kun klapit ja pölkyt halkoi ruuvikoneella trakotrin metelöidessä vieressä (korvatulppia pidin korvissa). Mies on samaa hommaa tehnyt useamman viikon, ja ollut täysin kykenemätön tekemään mitään muuta sen lisäksi sillä aikaa. Minä sen sijaan: haloin ne klapit, pinosin ne, hoidin koiranlenkitykset, ruuanlaiton, kaupassakäynnit, pyykinpesun, saunanlämmityksen, tiskit - ja hoidin kasvimaan. Kävin mustikassa ja sienessä ja keräsin omista ja naapurin pensaista viinimarjat. Siinäpä se minun kesälomani meni.
Yksi työ, mitä en pysty tekemään, on lumien poisto terassien katoilta. Olen liian lyhyt siihen, en kertakaikkiaan millään virityksillä saa kaikkia lumia pois. Sen verran kyllä sain poistettua, että ne katokset eivät olleet romahtamisvaarassa.
Onpa mahtavia juttuja jos murto-osakaan olisi totta!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehdota, että vaihdatte hommia välillä nainen saa tehdä seuraavan viikon aikana kaikki lumityöt yms muut työt mitä sinä yleensä teet ja sinä teet muut hommat mitä nainen tekisi. Katotaan muuttuuko sitten miten hänellä ääni kellossa.
Olen viime ajat tehnyt kaikki miehen työt (mies teloi itsensä), ja samalla siis kaikki muutkin työt talossa ja pihalla. Miehellä on lumitöissä mennyt 3-5 tuntia, minä tein saman työn vajaassa tunnissa. Tai itseasiassa tein laajemmin, kun kolasin lumet yli vanhojen lumikasojen, etteivät ne muodosta liian korkeita valleja.
Yleensä aina, kun olen tehnyt miehen vaativaksi ja rankaksi valittaman työn, se on osoittautunut kevyeksi, miellyttäväksi ja helpoksi, niin fyysisesti kuin henkisestikin. Esimerkiksi puiden pilkkominen - toki siinä hiki tulee, mutta ei minulla sen muutaman motin jälkeen paikkoja kolottanut sen kummemmin seuraavina päivinä, eikä se ollut ollenkaan ikävää hommaa, siinä sai hyvin ajateltua kaikennäköisiä, kun klapit ja pölkyt halkoi ruuvikoneella trakotrin metelöidessä vieressä (korvatulppia pidin korvissa). Mies on samaa hommaa tehnyt useamman viikon, ja ollut täysin kykenemätön tekemään mitään muuta sen lisäksi sillä aikaa. Minä sen sijaan: haloin ne klapit, pinosin ne, hoidin koiranlenkitykset, ruuanlaiton, kaupassakäynnit, pyykinpesun, saunanlämmityksen, tiskit - ja hoidin kasvimaan. Kävin mustikassa ja sienessä ja keräsin omista ja naapurin pensaista viinimarjat. Siinäpä se minun kesälomani meni.
Yksi työ, mitä en pysty tekemään, on lumien poisto terassien katoilta. Olen liian lyhyt siihen, en kertakaikkiaan millään virityksillä saa kaikkia lumia pois. Sen verran kyllä sain poistettua, että ne katokset eivät olleet romahtamisvaarassa.
Onpa mahtavia juttuja jos murto-osakaan olisi totta!
Tervetuloa katsomaan ja seuraamaan. Nettikameraa en laita kasaan, koska ne tuppaa olemaan suojattomia tuolla villissä netissä (kumpa maatilalliset tajuaisivat tämän).
Noh itse vihaan ruoanlaittoa yli kaiken, todellista ahdistavaa pakkopullaa.. koiran ulkoilutus, puiden haku ja suosikkina lumityöt on itselleni oikeasti mieluista puuhaa niin harmittaisi kyllä tuo työnjako :D ehkä vaimollasi sama ? Ja kun ette keskustelleet työnjaosta etukäteen ruoanlaittoharmitus oli niin suuri kun joutui tekemään p*skahomman niin se harmi purkautui tuollaisena valituksena..
Vierailija kirjoitti:
Onko vaimo henkisesti alaikäinen kun ei vaikuta oikein aikuiselta. Jos alkaa äidiksi kuuluu kai sitä ruokaa laittaa perheelle.
Lapsuus on leikkimistä varten, ei aikuisuus.
Vierailija kirjoitti:
Ehdota, että vaihdatte hommia välillä nainen saa tehdä seuraavan viikon aikana kaikki lumityöt yms muut työt mitä sinä yleensä teet ja sinä teet muut hommat mitä nainen tekisi. Katotaan muuttuuko sitten miten hänellä ääni kellossa.
Kannattaa ja ei kannata. Koitettiin tota syksyllä ja vaimo tippui tikkailta kun puhdisti talon rännejä. Sain tehdä vähän aikaa molempien hommat. Nykyään kokkailee mukisematta, ja on huomannut että on muitakin kotitöitä. Keväällä koittaa taas puusavotta ja siihen lupasi osalistua. Se on oikeasti hyvä idea vaihtaa vähän rooleja ja myös niitä toimintatapoja. Ollaan tultu nyt siihen tulokseen, että minä hoidan talon ja pihan ja remontot ja vaimo hoitaa sitten ne perinteisemmät kotityöt lämpimissä sisäsitoissa jotka minä lämmitän.
Ei muilla ei ole tuollaista, kun sitä kysyit :) onko vaimosi aina ollut yhtä laiska ja pahantuulinen?
Ja me naiset/vaimot ei todellakaan olla kaikki samasta muotista veistettyjä, loukkaava yleistys niputtaa yhteen tuommoisten ihmisten kanssa.
Minä teen meillä AINA:
- ruuan ja leivon paljon - pidän sekä ruuanlaitosta että leivonnasta ja olen hyvä niissä.
- pesen kaikki pyykit - tosin joskus mies haluaa osoittaa huomaavaisuutta ja laittaa pyykit kuivumaan, kun ensin ehtii, tekee mielellään ja/koska tietää että sitä ei häneltä odoteta
- hoidan tiskit
- hoidan kodin siivouksen kaikkineen
- korjaan/tuunaan/hankin huonekalut
- kerään, purkaa ja pakastan/kuivaan isot määrät luonnon satoa
- ulkoilutan pääsääntöisesti ison koiran (koira alunperin minun ja ennen raskautta noin 4h päivässä ulkoilua metsässä, taapero kantorepussa)
- käyn kaupassa
- hoidan perheen metatyöt
- hoidan lasta - mies kyllä osallistuu hyvin myös lapsen hoitoon
Minä en käy töissä. Olen perinteinen kotiäiti. Mies käy töissä ja mahdollistaa minun roolini. Molemmat ovat tyytyväisiä työnjakoon. Minä nautin kotiaskareista ehkä enemmän kuin mies töistään, mutta toivottavasti se vielä muuttuu hänen puoleltaan mukavammaksi. Ja ei en ehdi roikkua somessa ja usein ystävien viesteihin vastaaminenkin venyy kohtuuttomasti. Minulla on puuhaa koko päiväksi joka päivä, usein en ehdi puhelinta katsoa ennen iltaa. Ja kaiken lisäksi ennen raskautta treenasin iltaisin kehoani painoilla (levyt, tanko, kahvakuula, omankehon paino olohuoneessa) ja kävin juoksemassa n. 10-16km lenkkejä, eli en myöskään ole se itsestään huolehtimaton av mamma, josta täällä kaikki puhuu, huolehdin myös omasta jaksamisestani.
Vinkki: Jos menee nainen vaihtoon, valitse huolellisemmin seuraava. Meitä on moneen junaan! :)