Voi, kun tekisi mieli kirjoittaa exän nyxälle

Olin aika kauhea eksää kohtaan, koska lähinnä vihasin häntä lopussa (siis henkisesti ja sanallisesti ilkeä mutta ne fyysisesti). En osaisi kuvitella käyttäytyväni samalla tavalla nyksää kohtaan. 

Jokainen suhde on erilainen! Jokainen ihminen on erilainen. Ei tarkoita että uusi suhde ei toimi. Jospa te vaan ette olleet kompatibla eli yhteensopivia. 

Onko eksä vastuussa siitä ettet lähtenyt vaan kestit ja kestit? Jos nyksä ei kestä vaan laittaa stopin huonolle kohtelulle hän saa todennäköisesti paljon parempaa kohtelua kuin sinä sait.

jaxuhalit. koita mennä elämässä eteenpäin.

Mitä se taloudellinen väkivalta tarkkaan ottaen oli?

Vierailija kirjoitti:

Olin aika kauhea eksää kohtaan, koska lähinnä vihasin häntä lopussa (siis henkisesti ja sanallisesti ilkeä mutta ne fyysisesti). En osaisi kuvitella käyttäytyväni samalla tavalla nyksää kohtaan. 

Toivottavasti et. Mutta tällä ongelmat löytyi jopa arkisesta kommunikaatiosta. Jopa omien sukulaistensa kanssa. Ja työkaveriensa kanssa.

Ap.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin aika kauhea eksää kohtaan, koska lähinnä vihasin häntä lopussa (siis henkisesti ja sanallisesti ilkeä mutta ne fyysisesti). En osaisi kuvitella käyttäytyväni samalla tavalla nyksää kohtaan. 

Toivottavasti et. Mutta tällä ongelmat löytyi jopa arkisesta kommunikaatiosta. Jopa omien sukulaistensa kanssa. Ja työkaveriensa kanssa.

Ap.

Vuosien patoutumat ryöppysivät päälle ja annoin kunnolla takaisin ennen eroa. Suolsin siis kaiken paskan ulos ennen eroa. Siinä ei sanoja säästelty. 

Tuo on hankala ongelma. Siis kun tietää, mihin ongelmiin seuraavakin kumppani tulee eksän kanssa todnäk joutumaan. Minulla oli kauan sitten selvästi narsistinen paljon valehteleva miesystävä. Monesti mietin meidän suhteen jo loputtua, millaisia kärsimyksiä tämä mies aiheuttaa uudelle kumppanilleen.

Jokaisen täytyy tehdä omat virheensä.

Kaffebulla kirjoitti:

Mitä se taloudellinen väkivalta tarkkaan ottaen oli?

En halua ihan tarkalleen avata. Tutut saattaisi jo tunnistaa.

Ensin sitä, että avioliitossa ollessani vanhempainvapaalla monen pienen lapsen kanssa, hänellä oli taloudellinen oikeus kaikkeen (todella iso palkka), ja koska minulla oli pienet tulot, en ollut oikeuttu mihinkään. Yritti kieltää jopa jumppamaksut. Kaikki mun tulot täytyi siis laittaa perheen elämiseen. Myöhemmin tämä sai vielä lisää tosi sairaita/outoja piirteitä.

Ap.

Mieheni ex ei luultavasti keksi hänestä mitään hyvää sanottavaa edelleenkään, vaikka erodraamasta on jo 6 vuotta. Mies oli ensin hänelle elämän suurin rakkaus, täydellisen ihailtava kiltti, osaava, älykäs ja komea. Aivan toisenlainen kuin muut miehet. Kunnes tämä ex päätti, että toisin kuin alussa sovittiin, hän haluaakin muuttaa yhteen ja perustaa perheen. Seurasi vuosien vuorottelu ihailun ja halveksunnan välillä ja rankkaa emotionaalista manipulointia, jonka seurauksena mies mm suostui [tuloksettomiin] lapsettomuushoitoihin saadakseen aikaan lapsen, jota ei itse toivonut. Kunnes mies halusi erota, silloin hänestä tuli jälleen suurin rakkaus, jonka jälkeen ei ole elämää. Kunnes ero toteutui, jonka jälkeen mies on ollut halveksuttavin olento maan päällä.

Suhtautuisin todella skeptisesti mihinkään ex-kumppaneiden 'varoituksiin', valitettavasti on mennyt luottamus ihmisten [naisten] vilpittömyyteen.

Vierailija kirjoitti:

Mieheni ex ei luultavasti keksi hänestä mitään hyvää sanottavaa edelleenkään, vaikka erodraamasta on jo 6 vuotta. Mies oli ensin hänelle elämän suurin rakkaus, täydellisen ihailtava kiltti, osaava, älykäs ja komea. Aivan toisenlainen kuin muut miehet. Kunnes tämä ex päätti, että toisin kuin alussa sovittiin, hän haluaakin muuttaa yhteen ja perustaa perheen. Seurasi vuosien vuorottelu ihailun ja halveksunnan välillä ja rankkaa emotionaalista manipulointia, jonka seurauksena mies mm suostui [tuloksettomiin] lapsettomuushoitoihin saadakseen aikaan lapsen, jota ei itse toivonut. Kunnes mies halusi erota, silloin hänestä tuli jälleen suurin rakkaus, jonka jälkeen ei ole elämää. Kunnes ero toteutui, jonka jälkeen mies on ollut halveksuttavin olento maan päällä.

Suhtautuisin todella skeptisesti mihinkään ex-kumppaneiden 'varoituksiin', valitettavasti on mennyt luottamus ihmisten [naisten] vilpittömyyteen.

Lisään vielä, että olen nähnyt omin silmin pöyristyttäviä kiristyskirjeitä ym viestinvaihtoa, eli en ole miehenkään kertomuksen varassa tässä. Mies oli terapian tarpeessa kun pääsi viimein irti tuosta suhteesta.

Kaffebulla kirjoitti:

Mitä se taloudellinen väkivalta tarkkaan ottaen oli?

En ole se, jolle kysymyksesi esitit, mutta kerron silti omakohtaista kokemustani taloudellisesta väkivallasta. Taustoitan sen verran, että suhde on nyt päättynyt, se kesti yli 20 vuotta. Eli yhteen mentiin parikymppisinä. Suhteen alussa kulut maksoi se, kummalla sattui rahaa olemaan. Käytännössä ensimmäiset vuodet se olin minä, koska hän opiskeli ja itse olin töissä. Halusin opiskelemaan alalle, johon opiskelupaikkoja oli vuosittain jaossa muutamia kymmeniä. Kolmannella yrittämällä sain opiskelupaikan. Ensimmäisenä opiskeluvuotenani hänkin opiskeli edelleen, jolloin otimme käytännöksi kulujen jakamisen tasan puoliksi. Hänen valmistuttuaankin kulut jaettiin näin. Kumpikin toki huolehti omista auto-, puhelin- ja vaatekuluistaan.

Valmistuttuani oma työtilanteeni oli satunnainen ja tulot vaihtelivat suuresti. Hänen uransa oli nousujohteinen ja työtulot noin kolminkertaiset omiini nähden. Kulut maksettiin edelleen täysin puoliksi. Usein hänen vaatimuksestaan tehtiin hankintoja (olkoon se sohva, ravintolaillallinen tai ihan vain ruokakaupassa jokin ns. turhuus) ja kulut maksettiin edelleen eurolleen puoliksi. Jos sanoin, etten voi/halua/minulla ei ole varaa, hän armollisesti saattoi jättää asian ostamatta. Ja vihoitteli sitten kotona. Syyllisti myös esim. uudesta (usein kirpparilta ostetusta) talvitakista, että siihen kyllä oli varaa, mutta ei hänen haluamaansa asiaan. 

Myöhemmin olen ymmärtänyt, että tämä oli hänen tapansa pitää minut ns. kurissa. Hän piti huolen, ettei minulle koskaan jäänyt yhtään rahaa, tili oli aina tyhjä jo ennen seuraavaa tilipäivää. Suhteemme päättymisen jälkeen näin ei ole käynyt kertaakaan. 

Vierailija kirjoitti:

Mieheni ex ei luultavasti keksi hänestä mitään hyvää sanottavaa edelleenkään, vaikka erodraamasta on jo 6 vuotta. Mies oli ensin hänelle elämän suurin rakkaus, täydellisen ihailtava kiltti, osaava, älykäs ja komea. Aivan toisenlainen kuin muut miehet. Kunnes tämä ex päätti, että toisin kuin alussa sovittiin, hän haluaakin muuttaa yhteen ja perustaa perheen. Seurasi vuosien vuorottelu ihailun ja halveksunnan välillä ja rankkaa emotionaalista manipulointia, jonka seurauksena mies mm suostui [tuloksettomiin] lapsettomuushoitoihin saadakseen aikaan lapsen, jota ei itse toivonut. Kunnes mies halusi erota, silloin hänestä tuli jälleen suurin rakkaus, jonka jälkeen ei ole elämää. Kunnes ero toteutui, jonka jälkeen mies on ollut halveksuttavin olento maan päällä.

Suhtautuisin todella skeptisesti mihinkään ex-kumppaneiden 'varoituksiin', valitettavasti on mennyt luottamus ihmisten [naisten] vilpittömyyteen.

Siksipä en mitään laitakaan. Koska eihän se mulle kuulu tai sitten ei uskottaisi ja olisin vain "katkera". Vaikka olen vain äärimmäisen onnellinen, kun pääsin hänestä eroon, mutta myös tunnen kovin sääliä nyxäänsä kohtaan.

En välttämättä itsekään uskoisi, jos joku omasta nyxästäni puhuisi pahaa. Mutta ehkä kuulostelisin miehen käytöstä jonkin aikaa ja miettisin tarkkaan, voiko väitteissä olla mitään perää. Haluaisin kuitenkin itse todeta ongelmat. Ja sen vapauden annan exän nyxälle nytkin.

Maailmassa on paljon tosi outoja tyyppejä, minä en ole yksi niistä. Ehkäpä siksikin jään takavasemmalle katsomaan, miten käy. Toki olisi ihana vaikka ihan hyvässä hengessä päästä kysymään häneltä, että miten menee ja jos menee ihanasti, niin kysyisin, mitkä asiat heidän suhteessa on ihanaa. Hänellä olisi mahdollisuus joko auttaa ymmärtämään. Tai ehkä sanani saisivat hänet miettimään tarkemmin.

Kaikkein epäilyttävin vastaus on "en tiedä". Näin exäkin joskus vastasi, kun kysyin, miksi hän minua rakastaa.

Minä osaan heti kertoa, mitä rakastan puolisossani.

Ymmärrän tunteesi oikein hyvin. Olen itse ajatellut, etten halua olla enää missään tekemisissä exän kanssa, en edes "pelastaakseni" ketään toista häneltä. En vain pysty siihen enää. Yli 20 vuotta riitti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieheni ex ei luultavasti keksi hänestä mitään hyvää sanottavaa edelleenkään, vaikka erodraamasta on jo 6 vuotta. Mies oli ensin hänelle elämän suurin rakkaus, täydellisen ihailtava kiltti, osaava, älykäs ja komea. Aivan toisenlainen kuin muut miehet. Kunnes tämä ex päätti, että toisin kuin alussa sovittiin, hän haluaakin muuttaa yhteen ja perustaa perheen. Seurasi vuosien vuorottelu ihailun ja halveksunnan välillä ja rankkaa emotionaalista manipulointia, jonka seurauksena mies mm suostui [tuloksettomiin] lapsettomuushoitoihin saadakseen aikaan lapsen, jota ei itse toivonut. Kunnes mies halusi erota, silloin hänestä tuli jälleen suurin rakkaus, jonka jälkeen ei ole elämää. Kunnes ero toteutui, jonka jälkeen mies on ollut halveksuttavin olento maan päällä.

Suhtautuisin todella skeptisesti mihinkään ex-kumppaneiden 'varoituksiin', valitettavasti on mennyt luottamus ihmisten [naisten] vilpittömyyteen.

Siksipä en mitään laitakaan. Koska eihän se mulle kuulu tai sitten ei uskottaisi ja olisin vain "katkera". Vaikka olen vain äärimmäisen onnellinen, kun pääsin hänestä eroon, mutta myös tunnen kovin sääliä nyxäänsä kohtaan.

En välttämättä itsekään uskoisi, jos joku omasta nyxästäni puhuisi pahaa. Mutta ehkä kuulostelisin miehen käytöstä jonkin aikaa ja miettisin tarkkaan, voiko väitteissä olla mitään perää. Haluaisin kuitenkin itse todeta ongelmat. Ja sen vapauden annan exän nyxälle nytkin.

Maailmassa on paljon tosi outoja tyyppejä, minä en ole yksi niistä. Ehkäpä siksikin jään takavasemmalle katsomaan, miten käy. Toki olisi ihana vaikka ihan hyvässä hengessä päästä kysymään häneltä, että miten menee ja jos menee ihanasti, niin kysyisin, mitkä asiat heidän suhteessa on ihanaa. Hänellä olisi mahdollisuus joko auttaa ymmärtämään. Tai ehkä sanani saisivat hänet miettimään tarkemmin.

Kaikkein epäilyttävin vastaus on "en tiedä". Näin exäkin joskus vastasi, kun kysyin, miksi hän minua rakastaa.

Minä osaan heti kertoa, mitä rakastan puolisossani.

En minäkään osaa tehdä mitään listaa ominaisuuksista miksi rakastan. tai oikeastaan en halua. Siksi kun nyt vaan rakastan, ihan kokonaisuutena, enkä siksi kun hän on sitä ja tätä. Hänessä on vain se joku je ne sais quoi.

Koetas vain jo päästää irti, jos se on kerran jo ohi. Ei kannata jäädä vellomaan vanhoissa asioissa.

Eksä voi olla hyvin onnellinen nyksänsä kanssa, ja te ette vain sopineet yhteen.

Vierailija kirjoitti:

Jokainen suhde on erilainen! Jokainen ihminen on erilainen. Ei tarkoita että uusi suhde ei toimi. Jospa te vaan ette olleet kompatibla eli yhteensopivia. 

Totta. Mutta toisaalta terve persoona osaa käyttäytyä suht asiallisesti hankalissakin suhteissa. Vaikeaa kuvitella, että esim. väkivaltainen pers. häiriöinen olisi täysin normaali pidemmän päälle suhteessa kenenkään kanssa.

Eksän ja hänen nyksänsä asiat eivät kuulu kenellekään eikä minkään näennäisen auttamisen vuoksi tule yrittää sekaantua. (Vaikka olisikin jotain "paljastettavaa", nyksä ei ole sitä vastaanottavainen kuulemaan.) Jokainen päästäköön irti ja jatkakoon elämäänsä.