Millä tavalla narsisti paljastuu narsistiksi?

Vierailija kirjoitti:

jatkoa :

Äitini myös pettyy minuun käytännössä joka kerta kun olemme tekemisissä. Puhelimessa kuulen kun hän alkaa itkua nieleskellä vähän joka asiasta. Mä en vaan kertakaikkiaan osaa olla hänelle mieliksi - paitsi tietysti jos alistuisin täysin orjaksi ja tekisin just kuten sanoo. Ja hänhän sanoo. Yrittää ihan koko ajan hyppyyttää tekemään sitä ja tätä puolestansa, ja jos ei suostu, niin taas pillitetään.

Äitini on hirveä. Kun olin lapsi, hän käytti aikuisen valtaa nolatakseen ja häpäistäkseen minua. Kun kasvoin häntä vahvemmaksi, alkoi järkyttävä uhriutuminen ja syyllistäminen. 

Joskus kysyin häneltä, että pystyykö hän nimeämään yhtään asiaa elämässä, mitä hän olisi tehnyt väärin. Arvaatte varmaan : ei pystynyt.  Monen mielestä se on varmasti ihan normaalia, mun mielestä ei todellakaan. Pystyn saman tien nimeämään kymmenen asiaa jotka olen tehnyt väärin tai huonosti, eikä se muuta minua ihmisenä miksikään, kas kun me kaikki teemme virheitä.

Mutta vielä siitä asioiden sopimisesta ja niistä puhumisesta. Mä aikani yritin äitini kanssa puhua lapsuudesta ja nuoruudesta, no ei siitä tullut mitään, kun aina alkoi uhriutuminen ja asioiden vääntely. sittemmin olen omat asiani terapiassa käsitellyt. Mutta jos tulee mitään, mistä pitäisi äitini kanssa keskustella nykypäivänä ( esim. lasteni huono kohtelu hänen osaltaan), niin taas syöksytään menneisyyteen, ja hän alkaa vatvoa jotain mitä olen tehnyt teininä. Ja aina hän yrittää kirjoittaa historian uusiksi, että asiat eivät olisi menneet kuten menivät. Ja tämä on juttu josta en tingi: Mä olen kaiken jo omalta osaltani anteeksi antanut, mutta ikinä en tule sanomaan, että asiat ei olisi tapahtuneet kuten tapahtuivat. Hänelle se vaan ei sovi, vaan kaikki pitäisi olla kuten hän haluaisi olevan.

EI tuollaisen ihmisen kanssa vaan pysty olemaan normaaleissa järkevissä väleissä. 

Eli jonkin ajan päästä käytöstä ei voi oikeastaan sanoa arvaamattomaksi, vaan arvattavaksi.

- pakko saada johtaa

- parisuhteet ei kestä

- kerjää kehuja

- ylemmyydentuntoinen

- sairaalloisen läheiset suhteet lapsuuden perheeseen, erit. äitiin

- stalkkaa somen kautta

- soluttautuu instansseihin, joissa mahdollisuus käyttää suurta valtaa ottamatta suurta vastuuta, kuten järjestöt, taloyhtiöt

Näissäkin viesteissä suurin osa puhuu paksunahkaisesta narsistista, joka on mahtaileva ja huomiohakuinen. Toinen narsistityyppi on ehkä vielä pahempi, koska se on vähemmän tunnettu: ohutnahkainen narsisti, josta joskus puhutaan mediassa myös piilonarsistina. Samasta narsismista on kuitenkin kyse pohjimmiltaan.

Tällainen ihminen kertoo itsestään hyvin vetoavan nyyhkytarinan, missä hän on joutunut eri tavoin kaltoinkohdelluksi niin lapsuudessa, nuoruudessa kuin aikuisuudessakin. Hän myötäilee muita eikä tuo itseään esille suurelle yleisölle kuten mahtaileva narsisti, vaan pyrkii kahdenvälisissä suhteissa asemaan, missä voi manipuloida ihmisiä säälin avulla. Paksunahkaisen ihmisen tavoin hän tavoittelee hyötyä ja on kateellinen, pahantahtoinen ja itsekeskeinen. Tätä hän kuitenkin peittelee eikä rehvastele sillä, vaan marttyyriasemalla rehvastelu on hänen tyylinsä mukaista. 

Yleensä ihmisiltä menee aikaa, kunnes hän tunnistaa tälläisen ihmisen haitallisen käytöksen, koska on luonnollista tuntea empatiaa ihmistä kohtaan, joka kertoo kokemistaan vaikeuksista ja traumoista. Ajan mittaan kuitenkin selviää, että iso osa on valetta, ehkä jopa kaikki. Esimerkiksi pahoinpitelijä on ollut tosiasiassa narsisti itse eikä puoliso.

Kannattaa pitää mielessä, että se miten narsisti muita kuvailee, kertoo tosiasiassa hänen omista toimintatavoistaan ja ajatuksistaan muista ihmisistä. Ohutnahkainen narsisti on aina uhri ja marttyyri sekä sankari. Hän on kurjuudessa kaikkein kurjin, päähänpotkituista sankarillisin ja empaattisin ihminen, jonka kaikki ovat hylänneet, jopa omat lapset. Häntä on syrjitty niin opinnoissa kuin työelämässäkin, vaikka hän on lahjakas ja nerokas, ylivertainen tyyppi. 

"Muutama juttu" jää näissä elämäntarinoissa mainitsematta kuten nyt vaikkapa se, että on juonut rankasti koko lasten lapsuuden ajan ja lyönyt kaikkia miehiään, pettänyt ja valehdellut. Opinnot eivät ole edenneet tai sitten ei olla edes opintoihin päästy. Kuitenkin heille kuuluisi sama palkka ja asema kuin niille, jotka ovat kyseiset opinnot suorittaneet. Jne. Jne. Vääryyksiä, jotka ovat epäloogisia ja valheita, joita ei tunnista valheiksi, ellei tiedä kyseisen ihmisen asioista.

Naisissa on enemmän ohutnahkaisia narsisteja kuin paksunahkaisia. 

Hyvä kirja aiheesta on psykoanalyytikko Riitta Hyrckin Haavoittunut itsetunto. Ohut- ja paksunahkaisen narsistin häpeäkokemus. Therapeia-säätiö. Se sai minun silmäni avautumaan. Narsisteilla voi olla muitakin persoonallisuushäiriöitä eikä vain yhtä kuten epävakaa persoonallisuushäiriö. Monilla lienee myös päihdeongelma, koska omassa fantasiamaailmassa eläminen on aika kuluttavaa, kun tarvitaan massiiviset puolustusmenetelmät torjumaan realiteetteja, jotka käyvät vanhemmiten entistä karummiksi.

Vierailija kirjoitti:

jatkoa :

Äitini myös pettyy minuun käytännössä joka kerta kun olemme tekemisissä. Puhelimessa kuulen kun hän alkaa itkua nieleskellä vähän joka asiasta. Mä en vaan kertakaikkiaan osaa olla hänelle mieliksi - paitsi tietysti jos alistuisin täysin orjaksi ja tekisin just kuten sanoo. Ja hänhän sanoo. Yrittää ihan koko ajan hyppyyttää tekemään sitä ja tätä puolestansa, ja jos ei suostu, niin taas pillitetään.

Äitini on hirveä. Kun olin lapsi, hän käytti aikuisen valtaa nolatakseen ja häpäistäkseen minua. Kun kasvoin häntä vahvemmaksi, alkoi järkyttävä uhriutuminen ja syyllistäminen. 

Joskus kysyin häneltä, että pystyykö hän nimeämään yhtään asiaa elämässä, mitä hän olisi tehnyt väärin. Arvaatte varmaan : ei pystynyt.  Monen mielestä se on varmasti ihan normaalia, mun mielestä ei todellakaan. Pystyn saman tien nimeämään kymmenen asiaa jotka olen tehnyt väärin tai huonosti, eikä se muuta minua ihmisenä miksikään, kas kun me kaikki teemme virheitä.

Mutta vielä siitä asioiden sopimisesta ja niistä puhumisesta. Mä aikani yritin äitini kanssa puhua lapsuudesta ja nuoruudesta, no ei siitä tullut mitään, kun aina alkoi uhriutuminen ja asioiden vääntely. sittemmin olen omat asiani terapiassa käsitellyt. Mutta jos tulee mitään, mistä pitäisi äitini kanssa keskustella nykypäivänä ( esim. lasteni huono kohtelu hänen osaltaan), niin taas syöksytään menneisyyteen, ja hän alkaa vatvoa jotain mitä olen tehnyt teininä. Ja aina hän yrittää kirjoittaa historian uusiksi, että asiat eivät olisi menneet kuten menivät. Ja tämä on juttu josta en tingi: Mä olen kaiken jo omalta osaltani anteeksi antanut, mutta ikinä en tule sanomaan, että asiat ei olisi tapahtuneet kuten tapahtuivat. Hänelle se vaan ei sovi, vaan kaikki pitäisi olla kuten hän haluaisi olevan.

EI tuollaisen ihmisen kanssa vaan pysty olemaan normaaleissa järkevissä väleissä. 

Lasten ja yleensäkin heikompien pilkkaaminen on syvästi narsistista käytöstä, johon pitäisi kaikilla olla nollatoleranssi. Esimerkiksi omien lasten tekojen, ulkonäön pilkkaaminen ja virheistä muistuttelu, nöyryyttäminen, naureskelu, mieluiten julkisesti on sellaisen ihmisen merkki, jonka ei olisi ikinä pitänyt vanhemmaksi edes päätyä. Valitettavasti nämä ihmiset kuitenkin monet ovat vanhempia. He ovat täysin kykenemättömiä näkemään teoissaan mitään vikaa, lapsen pilkkaaminen ja nöyryyttäminen julkisestihan on hauskaa!

He ovat omasta mielestään maailman parhaita äitejä, ystäviä, työntekijöitä ja puolisoita. Ohutnahkainen narsisti on kärsinyt kaikkien puolelta huonoa kohtelua. Piittaamattomia julmureita (ja narsisteja, kyllä!) ovat niin ystävät, työnantajat, puolisot kuin lopulta aikuiset lapsetkin. Kukaan ei häntä ymmärrä!

Olisi huvittavaa, ellei tosiaan olisi noita lapsia koskaan ollut. Aikuinen kuitenkin ennen pitkää tajuaa mistä on kyse, kun valehtelu paljastuu sitten jossain vaiheessa, kun faktat eivät täsmää. Fiksumpi huomaa jo ennen sitä, ettei kaikki ole kunnossa, joka puhuu jatkuvasti pahaa muista ihmisistä ja nostaa sen avulla omaa kuviteltua statustaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellainen kylmä viba tulee, aina, ei vain kerran. Matalataajuista kylmää vibraa.

Tämä on muuten tosi! En ymmärtänyt, miksi ihan selittämätön tärinä tuli aina yhden, minulle vieraan ihmisen seurassa (tapasimme siis harvoin). Sitten, kun käsittämättömästä syystä jouduin ko. henkilön raivokohtauksen kohteeksi, tajusin.

toiset ne eivät käsitä, miksi heille suututaan. sinä varmaan joudut kotonakin aina kotiväkivallan uhriksi ihan ilman syytä ja varoittamatta aivan yllättäen.

Kuulostatpa miellyttävällä persoonalta. Not.

En ole koskaan kokenut parisuhdeväkivaltaa. Ensimmäinenkin ele siihen suuntaan, niin homma loppuisi. Ja olen ollut 22 vuotta tasapainoisessa parisuhteessa normaalin ihmisen kanssa. Liekö tämä henkilökohtainen ja ammatillinen varmuus sitten triggeröi tuon aiemmin kertomani kohtauksen. Narsisti halusi yrittää nujertaa. Ei onnistunut, mutta tekemäni rikosilmoitus on tällä hetkellä tutkinnassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellainen kylmä viba tulee, aina, ei vain kerran. Matalataajuista kylmää vibraa.

Tämä on muuten tosi! En ymmärtänyt, miksi ihan selittämätön tärinä tuli aina yhden, minulle vieraan ihmisen seurassa (tapasimme siis harvoin). Sitten, kun käsittämättömästä syystä jouduin ko. henkilön raivokohtauksen kohteeksi, tajusin.

toiset ne eivät käsitä, miksi heille suututaan. sinä varmaan joudut kotonakin aina kotiväkivallan uhriksi ihan ilman syytä ja varoittamatta aivan yllättäen.

Kuulostatpa miellyttävällä persoonalta. Not.

En ole koskaan kokenut parisuhdeväkivaltaa. Ensimmäinenkin ele siihen suuntaan, niin homma loppuisi. Ja olen ollut 22 vuotta tasapainoisessa parisuhteessa normaalin ihmisen kanssa. Liekö tämä henkilökohtainen ja ammatillinen varmuus sitten triggeröi tuon aiemmin kertomani kohtauksen. Narsisti halusi yrittää nujertaa. Ei onnistunut, mutta tekemäni rikosilmoitus on tällä hetkellä tutkinnassa.

Osa ihmisistä tuntee välittömästi nahoissaan sen, että syvästi narsistisessa ihmisessä on jotain outoa. Itsekin olen tuntenut tuon tunteen, mutta useinhan sitä ei voi todentaa. Mutta muutaman kerran on osunut aivan oikein eli kyseessä on ollut väkivaltainen, vaarallinen narsisti, toisella kertaa ihan vankeustuomioon teoistaan tuomittu. Vaistoon kannattaa luottaa. 

Toisaalta myös ammatti vaikuttaa siihen miten ihmisten jutut ns. menevät läpi. Nyyhkytarinoiden kertojia työssään tapaavat, jotka saavat tietää mitä tarinoissa on valetta oppivat nopeasti tunnistamaan tällaisen ihmisen myös vapaa-ajallaan. Narsistit ovat nimittäin hyvin samanlaisia puheissaan, teoissaan ja tyylissään. Kun on tutustunut molempien narsistityyppien prototyyppiin, tunnistaa heidät helposti.

Mutta sinänsä on aivan sama onko joku ihminen narsisti vai ei. Riittää, että tunnistaa ihmisen, jonka käytös on haitallista ja epänormaalia, jolloin osaa pysyä kaukana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se mitenkään paljastu yhtäkkiä. Se on sitä vuosikausia ja tilanne vain pahenee. Yleensä ulkopuoliset on ensimmäisiä jotka sanoo että tuo ei ole normaalia koska uhri itse on täysin aivopesty narsistin totuuteen.

Minulle kävi juuri näin.

Vasta kun ulkopuolinen sanoi asioiden todellisen laidan, silmäni aukesivat täysin. Pieniä varoitusmerkkejä oli ilmassa, mutta työnsin ne taka-alalle kun ajattelin että kuvittelin vain kaiken. Niin hyvin toinen oli minut puhunut ympäri.

Enää ei välttämättä onnistuisi.

Minulle oli useampikin ihminen sanonut varoituksia, mutta kun tiettyjä asioita oli oppinut pitämään normaaleina lapsesta asti, niin sitä vain koetti ymmärtää. Vaikka väsytti, vaikka tiesi, ettei kaikki ollut niin kuin sanottiin, niin siltikin yritti ymmärtää. Kenenkään muun kohdalla en olisi tuollaista käytöstä hyväksynyt.

Narsistisuus on paha ongelma, juuri se kyvyttömyys samaistua toisen asemaan. Jyräävät muiden yli ilman mitään kunnioitusta. HOITOON!

"It has been suggested that the D4rk Tr14d (DT) personality constellation is an evolved facilitator of men’s short-term mating strategies. However, previous studies have relied on self-report data to consider the sexual success of DT men. To explore the attractiveness of the DT personality to the other sex, 128 women rated created (male) characters designed to capture high DT facets of personality or a control personality. Physicality was held constant. Women rated the high DT character as significantly more attractive. Moreover, this greater attractiveness was not explained by correlated perceptions of Big 5 traits. These findings are considered in light of mating strategies, the evolutionary ‘arms race’ and individual differences."

Hirveästi täälläkin valitetaan narsisteista puolisoista. Naiset kuitenkin ihan itse ovat valkanneet narsistinsa ja tutkimuskin sanoo naisten pitävän d4rk tr1ad -miehiä paljon viehättävämpinä kuin normaaleja. Miksi näin?

Itse en voinut valita n. 10v sitten kun jouduin duunissani kärsimään narsistin kynsissä, paitsi jos olisin halunnut valita elää s0ssutu3lla ja sitä en valitse jos ei ole pakko. Tämä tyyppi syytteli aina minua ties mistä, yksityisviestimällä, ja kun jos satuin saamaan hänet kiinni virheestä, niin sepä olikin asiakkaan vika! :D Joskus kuulemma olin lähtenyt liian aikaisin ruokatauolle! :D Joskus ryhmäkeskustelussa oli puhetta pimeää työtä tekevästä tyypistä, joka ei ollut saanut palkkaansa ja joka oli siitä valitellut. Narsun mukaan "toi idiootti työntekijä pitäisi h*k4ta!* yms. Elikä mielipide oli se, että alisteisessa asemassa olevaa henkilöä tulisi aina p13stä. Peilaus: Jos olin iloinen, niin narsu oli masentuneen oloinen. Ja minä jos olin stressaantunut tms., niin narsu oli iloinen. :D Olin ihan h3mmet1n stressaantunut niin kauan kuin narsu oli samassa duunissa. Myöhemmin hän vaihtoi firman sisällä ja pääsi esimieheksi. Säälin hänen alaisiaan.

Mutta edelleenkin, miksi joku valitsee vapaaehtoisesti narsun ja uhriutuu? Joidenkin on sentään pakko sietää narsuja. Mutta ei tulisi mieleenkään valita narsistia vapaaehtoisesti yhtään mihinkään!

Jouduin vähän muokkaamaan viestiä, jottei se jäisi sensuuriin.

Vierailija kirjoitti:

Näissäkin viesteissä suurin osa puhuu paksunahkaisesta narsistista, joka on mahtaileva ja huomiohakuinen. Toinen narsistityyppi on ehkä vielä pahempi, koska se on vähemmän tunnettu: ohutnahkainen narsisti, josta joskus puhutaan mediassa myös piilonarsistina. Samasta narsismista on kuitenkin kyse pohjimmiltaan.

Tällainen ihminen kertoo itsestään hyvin vetoavan nyyhkytarinan, missä hän on joutunut eri tavoin kaltoinkohdelluksi niin lapsuudessa, nuoruudessa kuin aikuisuudessakin. Hän myötäilee muita eikä tuo itseään esille suurelle yleisölle kuten mahtaileva narsisti, vaan pyrkii kahdenvälisissä suhteissa asemaan, missä voi manipuloida ihmisiä säälin avulla. Paksunahkaisen ihmisen tavoin hän tavoittelee hyötyä ja on kateellinen, pahantahtoinen ja itsekeskeinen. Tätä hän kuitenkin peittelee eikä rehvastele sillä, vaan marttyyriasemalla rehvastelu on hänen tyylinsä mukaista. 

Yleensä ihmisiltä menee aikaa, kunnes hän tunnistaa tälläisen ihmisen haitallisen käytöksen, koska on luonnollista tuntea empatiaa ihmistä kohtaan, joka kertoo kokemistaan vaikeuksista ja traumoista. Ajan mittaan kuitenkin selviää, että iso osa on valetta, ehkä jopa kaikki. Esimerkiksi pahoinpitelijä on ollut tosiasiassa narsisti itse eikä puoliso.

Kannattaa pitää mielessä, että se miten narsisti muita kuvailee, kertoo tosiasiassa hänen omista toimintatavoistaan ja ajatuksistaan muista ihmisistä. Ohutnahkainen narsisti on aina uhri ja marttyyri sekä sankari. Hän on kurjuudessa kaikkein kurjin, päähänpotkituista sankarillisin ja empaattisin ihminen, jonka kaikki ovat hylänneet, jopa omat lapset. Häntä on syrjitty niin opinnoissa kuin työelämässäkin, vaikka hän on lahjakas ja nerokas, ylivertainen tyyppi. 

"Muutama juttu" jää näissä elämäntarinoissa mainitsematta kuten nyt vaikkapa se, että on juonut rankasti koko lasten lapsuuden ajan ja lyönyt kaikkia miehiään, pettänyt ja valehdellut. Opinnot eivät ole edenneet tai sitten ei olla edes opintoihin päästy. Kuitenkin heille kuuluisi sama palkka ja asema kuin niille, jotka ovat kyseiset opinnot suorittaneet. Jne. Jne. Vääryyksiä, jotka ovat epäloogisia ja valheita, joita ei tunnista valheiksi, ellei tiedä kyseisen ihmisen asioista.

Naisissa on enemmän ohutnahkaisia narsisteja kuin paksunahkaisia. 

Hyvä kirja aiheesta on psykoanalyytikko Riitta Hyrckin Haavoittunut itsetunto. Ohut- ja paksunahkaisen narsistin häpeäkokemus. Therapeia-säätiö. Se sai minun silmäni avautumaan. Narsisteilla voi olla muitakin persoonallisuushäiriöitä eikä vain yhtä kuten epävakaa persoonallisuushäiriö. Monilla lienee myös päihdeongelma, koska omassa fantasiamaailmassa eläminen on aika kuluttavaa, kun tarvitaan massiiviset puolustusmenetelmät torjumaan realiteetteja, jotka käyvät vanhemmiten entistä karummiksi.

Tosi osuvasti huomioitu ja sanottu. Minulla on tiedossa juuri yksi ohutnahkainen narsisti. Olosuhteiden uhri, jonka elämä on mennyt vikaan.

Hän on väärinymmärretty nero. Painostava ja manipuloiva ihminen, joka on ollut perhepiirissä väkivaltainen. Ulospäin antanut muitten ymmärtää, miten rakastettava hän on. Ulkopuolisille esitetään joviaalia ja hauskaa. Suljettujen ovien takana tämä ihminen määräilevä, manipuloiva ja arvaamattoman aggressiivinen. Toisaalta hän on sääliä kerjäävä "nero".

Up

Vierailija kirjoitti:

Narsistisuus on paha ongelma, juuri se kyvyttömyys samaistua toisen asemaan. Jyräävät muiden yli ilman mitään kunnioitusta. HOITOON!

no  mihin hoitoon?

Umpihullutkaan pääse hoitoon nykyään, niin sittejotkut "narsistit"  pitää hoitaa? miten?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näissäkin viesteissä suurin osa puhuu paksunahkaisesta narsistista, joka on mahtaileva ja huomiohakuinen. Toinen narsistityyppi on ehkä vielä pahempi, koska se on vähemmän tunnettu: ohutnahkainen narsisti, josta joskus puhutaan mediassa myös piilonarsistina. Samasta narsismista on kuitenkin kyse pohjimmiltaan.

Tällainen ihminen kertoo itsestään hyvin vetoavan nyyhkytarinan, missä hän on joutunut eri tavoin kaltoinkohdelluksi niin lapsuudessa, nuoruudessa kuin aikuisuudessakin. Hän myötäilee muita eikä tuo itseään esille suurelle yleisölle kuten mahtaileva narsisti, vaan pyrkii kahdenvälisissä suhteissa asemaan, missä voi manipuloida ihmisiä säälin avulla. Paksunahkaisen ihmisen tavoin hän tavoittelee hyötyä ja on kateellinen, pahantahtoinen ja itsekeskeinen. Tätä hän kuitenkin peittelee eikä rehvastele sillä, vaan marttyyriasemalla rehvastelu on hänen tyylinsä mukaista. 

Yleensä ihmisiltä menee aikaa, kunnes hän tunnistaa tälläisen ihmisen haitallisen käytöksen, koska on luonnollista tuntea empatiaa ihmistä kohtaan, joka kertoo kokemistaan vaikeuksista ja traumoista. Ajan mittaan kuitenkin selviää, että iso osa on valetta, ehkä jopa kaikki. Esimerkiksi pahoinpitelijä on ollut tosiasiassa narsisti itse eikä puoliso.

Kannattaa pitää mielessä, että se miten narsisti muita kuvailee, kertoo tosiasiassa hänen omista toimintatavoistaan ja ajatuksistaan muista ihmisistä. Ohutnahkainen narsisti on aina uhri ja marttyyri sekä sankari. Hän on kurjuudessa kaikkein kurjin, päähänpotkituista sankarillisin ja empaattisin ihminen, jonka kaikki ovat hylänneet, jopa omat lapset. Häntä on syrjitty niin opinnoissa kuin työelämässäkin, vaikka hän on lahjakas ja nerokas, ylivertainen tyyppi. 

"Muutama juttu" jää näissä elämäntarinoissa mainitsematta kuten nyt vaikkapa se, että on juonut rankasti koko lasten lapsuuden ajan ja lyönyt kaikkia miehiään, pettänyt ja valehdellut. Opinnot eivät ole edenneet tai sitten ei olla edes opintoihin päästy. Kuitenkin heille kuuluisi sama palkka ja asema kuin niille, jotka ovat kyseiset opinnot suorittaneet. Jne. Jne. Vääryyksiä, jotka ovat epäloogisia ja valheita, joita ei tunnista valheiksi, ellei tiedä kyseisen ihmisen asioista.

Naisissa on enemmän ohutnahkaisia narsisteja kuin paksunahkaisia. 

Hyvä kirja aiheesta on psykoanalyytikko Riitta Hyrckin Haavoittunut itsetunto. Ohut- ja paksunahkaisen narsistin häpeäkokemus. Therapeia-säätiö. Se sai minun silmäni avautumaan. Narsisteilla voi olla muitakin persoonallisuushäiriöitä eikä vain yhtä kuten epävakaa persoonallisuushäiriö. Monilla lienee myös päihdeongelma, koska omassa fantasiamaailmassa eläminen on aika kuluttavaa, kun tarvitaan massiiviset puolustusmenetelmät torjumaan realiteetteja, jotka käyvät vanhemmiten entistä karummiksi.

Tosi osuvasti huomioitu ja sanottu. Minulla on tiedossa juuri yksi ohutnahkainen narsisti. Olosuhteiden uhri, jonka elämä on mennyt vikaan.

Hän on väärinymmärretty nero. Painostava ja manipuloiva ihminen, joka on ollut perhepiirissä väkivaltainen. Ulospäin antanut muitten ymmärtää, miten rakastettava hän on. Ulkopuolisille esitetään joviaalia ja hauskaa. Suljettujen ovien takana tämä ihminen määräilevä, manipuloiva ja arvaamattoman aggressiivinen. Toisaalta hän on sääliä kerjäävä "nero".

Ehkä sekin on mahdollista, että nämä ihmiset eivät esitä yhtään mitään, vaan ehkä on, että me ihmiset olemme kovin moniulotteisia ja ristiriitaisia. Kaikilla on omat valonsa ja varjonsa. Jollain ne varjot on poikkeuksellisen synkkiä ja vahingoittavia. Ei ne ihmisen pahat teot silti välttämättä tee hänessä olevaa hyvää epäaidoksi kusetukseksi.

Miten joku on saanut narsuasian tutkintaan asti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näissäkin viesteissä suurin osa puhuu paksunahkaisesta narsistista, joka on mahtaileva ja huomiohakuinen. Toinen narsistityyppi on ehkä vielä pahempi, koska se on vähemmän tunnettu: ohutnahkainen narsisti, josta joskus puhutaan mediassa myös piilonarsistina. Samasta narsismista on kuitenkin kyse pohjimmiltaan.

Tällainen ihminen kertoo itsestään hyvin vetoavan nyyhkytarinan, missä hän on joutunut eri tavoin kaltoinkohdelluksi niin lapsuudessa, nuoruudessa kuin aikuisuudessakin. Hän myötäilee muita eikä tuo itseään esille suurelle yleisölle kuten mahtaileva narsisti, vaan pyrkii kahdenvälisissä suhteissa asemaan, missä voi manipuloida ihmisiä säälin avulla. Paksunahkaisen ihmisen tavoin hän tavoittelee hyötyä ja on kateellinen, pahantahtoinen ja itsekeskeinen. Tätä hän kuitenkin peittelee eikä rehvastele sillä, vaan marttyyriasemalla rehvastelu on hänen tyylinsä mukaista. 

Yleensä ihmisiltä menee aikaa, kunnes hän tunnistaa tälläisen ihmisen haitallisen käytöksen, koska on luonnollista tuntea empatiaa ihmistä kohtaan, joka kertoo kokemistaan vaikeuksista ja traumoista. Ajan mittaan kuitenkin selviää, että iso osa on valetta, ehkä jopa kaikki. Esimerkiksi pahoinpitelijä on ollut tosiasiassa narsisti itse eikä puoliso.

Kannattaa pitää mielessä, että se miten narsisti muita kuvailee, kertoo tosiasiassa hänen omista toimintatavoistaan ja ajatuksistaan muista ihmisistä. Ohutnahkainen narsisti on aina uhri ja marttyyri sekä sankari. Hän on kurjuudessa kaikkein kurjin, päähänpotkituista sankarillisin ja empaattisin ihminen, jonka kaikki ovat hylänneet, jopa omat lapset. Häntä on syrjitty niin opinnoissa kuin työelämässäkin, vaikka hän on lahjakas ja nerokas, ylivertainen tyyppi. 

"Muutama juttu" jää näissä elämäntarinoissa mainitsematta kuten nyt vaikkapa se, että on juonut rankasti koko lasten lapsuuden ajan ja lyönyt kaikkia miehiään, pettänyt ja valehdellut. Opinnot eivät ole edenneet tai sitten ei olla edes opintoihin päästy. Kuitenkin heille kuuluisi sama palkka ja asema kuin niille, jotka ovat kyseiset opinnot suorittaneet. Jne. Jne. Vääryyksiä, jotka ovat epäloogisia ja valheita, joita ei tunnista valheiksi, ellei tiedä kyseisen ihmisen asioista.

Naisissa on enemmän ohutnahkaisia narsisteja kuin paksunahkaisia. 

Hyvä kirja aiheesta on psykoanalyytikko Riitta Hyrckin Haavoittunut itsetunto. Ohut- ja paksunahkaisen narsistin häpeäkokemus. Therapeia-säätiö. Se sai minun silmäni avautumaan. Narsisteilla voi olla muitakin persoonallisuushäiriöitä eikä vain yhtä kuten epävakaa persoonallisuushäiriö. Monilla lienee myös päihdeongelma, koska omassa fantasiamaailmassa eläminen on aika kuluttavaa, kun tarvitaan massiiviset puolustusmenetelmät torjumaan realiteetteja, jotka käyvät vanhemmiten entistä karummiksi.

Tosi osuvasti huomioitu ja sanottu. Minulla on tiedossa juuri yksi ohutnahkainen narsisti. Olosuhteiden uhri, jonka elämä on mennyt vikaan.

Hän on väärinymmärretty nero. Painostava ja manipuloiva ihminen, joka on ollut perhepiirissä väkivaltainen. Ulospäin antanut muitten ymmärtää, miten rakastettava hän on. Ulkopuolisille esitetään joviaalia ja hauskaa. Suljettujen ovien takana tämä ihminen määräilevä, manipuloiva ja arvaamattoman aggressiivinen. Toisaalta hän on sääliä kerjäävä "nero".

Ehkä sekin on mahdollista, että nämä ihmiset eivät esitä yhtään mitään, vaan ehkä on, että me ihmiset olemme kovin moniulotteisia ja ristiriitaisia. Kaikilla on omat valonsa ja varjonsa. Jollain ne varjot on poikkeuksellisen synkkiä ja vahingoittavia. Ei ne ihmisen pahat teot silti välttämättä tee hänessä olevaa hyvää epäaidoksi kusetukseksi.

Pahat teot toistuvasti osoittavat että tuollaisessa ihmisessä ei ole sellaista hyvää jota kenenkään kannattaisi odottaa millään tavalla. Näistä pitää pysyä kaukana ja mahdolliset lapset ottaa pois tuollaisilta.

Vierailija kirjoitti:

Narsistisuus on paha ongelma, juuri se kyvyttömyys samaistua toisen asemaan. Jyräävät muiden yli ilman mitään kunnioitusta. HOITOON!

Narsistinen pers.häiriö on hyvin vaikeahoitoinen. Paksunahkainen ei hakeudu hoitoon, ohutnahkainen voi hakeutua, mutta tulokset eivät välttämättä ole kummoisia, koska puolustusmekanismit ovat niin vahvat. Narsistin mielestähän terapeutti on tyhmä, hän itse on niin paljon älykkäämpi, joten terapia menee herkästi siihen, ettei terapeutista nyt vain ole mihinkään. Tästäkin Hyrck on kirjoittanut artikkelin, joka löytyy netistä.

Persoonallisuushäiriöitä on harvemmin vain yhtä. Valitettavasti monilla on useampi samanaikaisesti kuten narsistinen ja epävakaa, lisäksi myös muita psykiatrisia diagnooseja voi olla kuten vaikea päihderiippuvuus. Sen takia persoonallisuushäiriöt ovat niin vaikeahoitoisia, koska ne ulottuvat elämän jokaiselle osa-alueelle ja käytös sekä ajattelu ovat hyvin jäykkiä. Persoonan jäykistyminen on kaikkien persoonallisuushäiriöiden ydin. Se johtuu erittäin vahvoista ja varhain syntyneistä minuuden puolustusmekanismeista. Niistä ei oikein mikään pääse läpi, eivät samanlaisina toistuvat vaikeudet ihmissuhteissa esimerkiksi, vaan ihminen kehittää vain vaikeuksiensa pohjalta ideologian, jonka mukaan maailma ja ihmiset ovat pahoja. Omassa toiminnassaan hän ei näe moitittavaa, vaan vika on muualla. Silloin oman toiminnan tarkastelu terapiassa ei tietenkään tunnu järkevältä, vaan terapeutti on vain typerys, joka ei ymmärrä maailmaa eikä hänen elämäänsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näissäkin viesteissä suurin osa puhuu paksunahkaisesta narsistista, joka on mahtaileva ja huomiohakuinen. Toinen narsistityyppi on ehkä vielä pahempi, koska se on vähemmän tunnettu: ohutnahkainen narsisti, josta joskus puhutaan mediassa myös piilonarsistina. Samasta narsismista on kuitenkin kyse pohjimmiltaan.

Tällainen ihminen kertoo itsestään hyvin vetoavan nyyhkytarinan, missä hän on joutunut eri tavoin kaltoinkohdelluksi niin lapsuudessa, nuoruudessa kuin aikuisuudessakin. Hän myötäilee muita eikä tuo itseään esille suurelle yleisölle kuten mahtaileva narsisti, vaan pyrkii kahdenvälisissä suhteissa asemaan, missä voi manipuloida ihmisiä säälin avulla. Paksunahkaisen ihmisen tavoin hän tavoittelee hyötyä ja on kateellinen, pahantahtoinen ja itsekeskeinen. Tätä hän kuitenkin peittelee eikä rehvastele sillä, vaan marttyyriasemalla rehvastelu on hänen tyylinsä mukaista. 

Yleensä ihmisiltä menee aikaa, kunnes hän tunnistaa tälläisen ihmisen haitallisen käytöksen, koska on luonnollista tuntea empatiaa ihmistä kohtaan, joka kertoo kokemistaan vaikeuksista ja traumoista. Ajan mittaan kuitenkin selviää, että iso osa on valetta, ehkä jopa kaikki. Esimerkiksi pahoinpitelijä on ollut tosiasiassa narsisti itse eikä puoliso.

Kannattaa pitää mielessä, että se miten narsisti muita kuvailee, kertoo tosiasiassa hänen omista toimintatavoistaan ja ajatuksistaan muista ihmisistä. Ohutnahkainen narsisti on aina uhri ja marttyyri sekä sankari. Hän on kurjuudessa kaikkein kurjin, päähänpotkituista sankarillisin ja empaattisin ihminen, jonka kaikki ovat hylänneet, jopa omat lapset. Häntä on syrjitty niin opinnoissa kuin työelämässäkin, vaikka hän on lahjakas ja nerokas, ylivertainen tyyppi. 

"Muutama juttu" jää näissä elämäntarinoissa mainitsematta kuten nyt vaikkapa se, että on juonut rankasti koko lasten lapsuuden ajan ja lyönyt kaikkia miehiään, pettänyt ja valehdellut. Opinnot eivät ole edenneet tai sitten ei olla edes opintoihin päästy. Kuitenkin heille kuuluisi sama palkka ja asema kuin niille, jotka ovat kyseiset opinnot suorittaneet. Jne. Jne. Vääryyksiä, jotka ovat epäloogisia ja valheita, joita ei tunnista valheiksi, ellei tiedä kyseisen ihmisen asioista.

Naisissa on enemmän ohutnahkaisia narsisteja kuin paksunahkaisia. 

Hyvä kirja aiheesta on psykoanalyytikko Riitta Hyrckin Haavoittunut itsetunto. Ohut- ja paksunahkaisen narsistin häpeäkokemus. Therapeia-säätiö. Se sai minun silmäni avautumaan. Narsisteilla voi olla muitakin persoonallisuushäiriöitä eikä vain yhtä kuten epävakaa persoonallisuushäiriö. Monilla lienee myös päihdeongelma, koska omassa fantasiamaailmassa eläminen on aika kuluttavaa, kun tarvitaan massiiviset puolustusmenetelmät torjumaan realiteetteja, jotka käyvät vanhemmiten entistä karummiksi.

Tosi osuvasti huomioitu ja sanottu. Minulla on tiedossa juuri yksi ohutnahkainen narsisti. Olosuhteiden uhri, jonka elämä on mennyt vikaan.

Hän on väärinymmärretty nero. Painostava ja manipuloiva ihminen, joka on ollut perhepiirissä väkivaltainen. Ulospäin antanut muitten ymmärtää, miten rakastettava hän on. Ulkopuolisille esitetään joviaalia ja hauskaa. Suljettujen ovien takana tämä ihminen määräilevä, manipuloiva ja arvaamattoman aggressiivinen. Toisaalta hän on sääliä kerjäävä "nero".

Ehkä sekin on mahdollista, että nämä ihmiset eivät esitä yhtään mitään, vaan ehkä on, että me ihmiset olemme kovin moniulotteisia ja ristiriitaisia. Kaikilla on omat valonsa ja varjonsa. Jollain ne varjot on poikkeuksellisen synkkiä ja vahingoittavia. Ei ne ihmisen pahat teot silti välttämättä tee hänessä olevaa hyvää epäaidoksi kusetukseksi.

Kaikissa on hyvää ja huonoa, valoa ja varjoa. Narsisteille vain on tyypillistä käsitellä omaa varjoaan ja huonoja puoliaan muiden ihmisten kautta eli projisoimalla.

Melko hyvän käsityksen narsistin tyylistä olla ihmissuhteessa saa, kun kuuntelee hänen kertomuksiaan "vihollisista". Se kuvaus vastaa toimintaa, jota hän itse harjoittaa ihmissuhteissaan. Hän uskoo täysin omaan versioonsa tapahtumista, vaikka ne olisivat ihan puhdasta valetta. Jos hän esimerkiksi lyö, on syy uhrissa.

Tämän vuoksi kaikkeen mitä narsisti kertoo, on pakko suhtautua varauksella, koska kaikki on niin voimakkaasti hänen mielenmaisemansa värittämää. Myös mahtaileva, paksunahkainen narsisti voi esittää liikuttavan tarinan lapsuudestaan (kuten ohutnahkainenkin), mutta mahtaileva esittää itsensä siinä voittajana toisin kuin ohutnahkainen, joka selittää lapsuutensa avulla osapuilleen kaiken mikä hänen elämässään on tapahtunut. Molempien kertomukset ovat vahvasti väritettyjä tai suoranaista valetta, jos pääsee tutustumaan faktoihin.

Lapsuuteen liittyvien tarinoiden tarkoitus on esittää itsensä tietyssä valossa (manipuloida) ja vaikuttaa kuulijoihin ja myös vahvistaa omia puolustusmekanismejaa eikä suinkaan ymmärtää itseään, vaikuttimiaan tai elämäänsä niin kuin se on ollut. Siksi terapiakin on haastavaa, koska halua ymmärtää omia vaikuttimiaan ei ole, jolloin kaikki yritykset tähän suuntaan johtavat terapeutin mitätöimisyritykseen. Narsisti tietää kaikesta kaiken eikä hänen elämäänsä oikein muita mahdu. Se on niin täynnä häntä itseään, mikä tekee hänet myös hyvin yksinäiseksi. Kukaan ei häntä ymmärrä eikä peilimaailmaan muita mahdu.

Vierailija kirjoitti:

Siihen tarvitaan useita psykiatrikäyntejä. Persoonallisuushäiriöiden diagnosointi on huomattavasti vaikeampaa kuin esimerkiksi masennuksen.

99 % muista kuin diagnosoiduista narsisteista on vain k-päitä, joiden läheisriippuvaiset ja useimmiten alhaisesti koulutetut "uhrit" eivät halua ottaa vastuuta siitä, että ihastuivat luuseriin ja antoivat tämän kohdella itseään huonosti, koska yksin oleminen olisi tuntunut vielä pahemmalta kuin olla parisuhteessa. Siksi he kehittelevät teorian, jossa se toinen osapuoli olikin narsisti. Jos se heidän kumppaninsa käytös kirjattaisiin ylös ja esiteltäisiin persoonallisuushäiriöihin perehtyneelle psykiatrille, mitään näyttöä todellisesta narsismista ei löytyisi. Löytyisi vain ihan tavallista ksipäisyyttä.

eiköhän se kusipäisyydenkin syy ole aivoissa? Normaali ihminen ei kohtele huvikseen huonosti ihmisiä saati heikompia sellaisia. Tunteettomasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siihen tarvitaan useita psykiatrikäyntejä. Persoonallisuushäiriöiden diagnosointi on huomattavasti vaikeampaa kuin esimerkiksi masennuksen.

99 % muista kuin diagnosoiduista narsisteista on vain k-päitä, joiden läheisriippuvaiset ja useimmiten alhaisesti koulutetut "uhrit" eivät halua ottaa vastuuta siitä, että ihastuivat luuseriin ja antoivat tämän kohdella itseään huonosti, koska yksin oleminen olisi tuntunut vielä pahemmalta kuin olla parisuhteessa. Siksi he kehittelevät teorian, jossa se toinen osapuoli olikin narsisti. Jos se heidän kumppaninsa käytös kirjattaisiin ylös ja esiteltäisiin persoonallisuushäiriöihin perehtyneelle psykiatrille, mitään näyttöä todellisesta narsismista ei löytyisi. Löytyisi vain ihan tavallista ksipäisyyttä.

eiköhän se kusipäisyydenkin syy ole aivoissa? Normaali ihminen ei kohtele huvikseen huonosti ihmisiä saati heikompia sellaisia. Tunteettomasti.

Lainaamassasi viestissä väitetään, että narsistisen persoonallisuushäiriön diagnosointiin tarvitaan useita psykiatrin käyntejä. Se ei pidä lainkaan paikkansa, vaan diagnoosi voi tulla jo yhdellä käynnillä kuten monen muunkin persoonallisuushäiriön kohdalla. Onhan psykiatrilla useimmiten käytössään sairaushistoriaa (faktoja), mistä myös voi tehdä päätelmiä kerrotun ja havaintojen lisäksi.

Perhepiirissäni olevan henkilön kuviot ymmärsin vasta sitten, kun olin paljon tiiviimmässä kontaktissa kuin takavuosina. Asuimme monet vuodet aivan eri paikkakunnilla ja tapailimme melko harvoin. Kun muutin takaisin kotikaupunkiin ja olimme useasti tekemisissä, tajusin, että "luonteenpiirteet" olivat selvää narsistista käyttäytymistä. Sain haukkuja ja syytteitä niskaani. Olin ilmeinen pääsyy hänen huonoon elämäänsä. Usein narsisti kirjoitteli minulle metreittäin tekstiviestejä, jotka ovat täynnä vihaa, kaunaa ja syyttelyä. Usein jopa suoranaista nimittelyä. Kärsin unettomuudesta, sydän hakkasi ja vatsa oli aivan solmulla, jos oli mentävä  jonnekin, missä hänkin oli.

Jos narsistille kertoo totuudenmukaisesti hänen omista tekosistaan, saa vastauksesksi "en muista" tai narsisti kiertää koko jutun ja vastaa jotain ilkeää, mutta ei myönnä tapahtunutta. Anteeksipyyntöä on turha odottaa. Eikä narsistin tarvitsekaan pyytää anteeksi, koska hän on mielestään aina oikeasssa. Asialle on aina joku muu selitys ja syy on aina jossain muualla. Yleensä narsistin uhrissa, johon narsisti projisoi oman henkisen pa_kansa.

Päätin, että elämäni ei saa olla varpaillaan oloa. En vastaa soittoihin tai viesteihin ja olen tehnyt tämän hänelle selväksi. Yhden asian olen oppinut: jos vastaat narsistin syytöksiin ja haukkumiseen, se ei mitään muuta. Narsisti ei missään tapauksessa nyörry tai pyydä anteeksi. Narsisti sanoo aina viimeisen sanan, hänen "totuutensa". Raivokkaat syytökset ja viestit eivät ikinä lopu, jos ei vetäydy täysin taka-alalle (= grey rock) tai laita välejä poikki.