Onko täällä muita 1 lapsen perheitä, joissa on 1 lapsi sen takia ettei enempää vaan jaksa?

Omassa tuttavapiirissäkin on pari perhettä, joissa on yksi lapsi ja enempää ei tule. Juurikin siitä syystä, että ei vain jaksa enempää hoitaa. Ja se on ihan ok myöntää.



Täytyy myöntää, että itsekin olisin enemmän sitä tyyppiä, joka tekisi vain yhden lapsen. Mutta minulla itsellä on niin valtavan hyvät välit omaan sisareeni, että halusin sen mahdollisuuden antaa myös lapsilleni. Vain ja ainoastaan siksi teimme toisen, jota toki myös rakastamme valtavasti mutta työläämpäähän tämä on kuin yhden kanssa.



Varsinkin tässä vauva-vaiheessa vielä, joka esikoisenkin kanssa oli yhtä tuskaa. Minä olen siis sitä äiti-tyyppiä, että en pidä vauva-ajasta vaan koen, että sitä helpompaa on, mitä vanhemmaksi lapsi kasvaa. Jopa uhmaikä on minusta helpompaa aikaa kuin vauva-aika.

Vierailija kirjoitti:

Onhan se sen pienten lasten hoito välistä tosi rankkaa ja ikävää ja kaikki omat toiveet ja tunteet pitää heittää nurkkaan. Mutta vauva- ja pikkulapsiaika kestää vain vähän aikaa ja sitten lapsesta on paljon enemmän iloa kuin vaivaa. Mietin vain, että oletteko varmoja ettette tule katumaan asiaa joskus myöhemmin? Eihän mitään voi tietää etukäteen, mutta harvapa varmaan lasta katuu, sen sijaan tekemättä jättämistä sitä useampi mitä olen esim. vanhempien työkavereiden juttuja kuunnellut.

Eikö se ainut lapsi koskaan kysele sisarusten perään? Tivaa vanhemmiltaa miksei hänellä ole sisaruksia? Eikö se ole rasittavaa, että jompikumpi vanhemmista joutuu sitä ainutta lasta aina viihdyttämään?

En yritä käännyttää ketään vaan kyselen mielenkiinnosta.

Rasittavaa viihdyttää sitä yhtä lasta? Että kahdenko tai useamman viihdyttäminen ei sitten olisikaan enää rasittavaa? Sisaruksista ei aina ole seuraa toisilleen, kaikki eivät tule toimeen keskenään. Kaverisuhteet nousevat tässä merkityksellisiksi.

Itse olen ainokainen, enkä ole sisaruksia kaivannut. Olen nähnyt sisaruuden kurjat puolet läheltä, toki myös ne hyvätkin. Mutta mitään en koe menettäneeni olessani ainoa lapsi.

Meillä ainokainen nyt alle vuoden, toisaalta haluttaisiin yrittää, josko hänelle sisarus vielä suotaisiin, mutta toisaalta…. Meillä ei ole minkäänlaista tukiverkostoa, mua äitinä pelottaa etten pärjää kahden kanssa kun yhdenkin kanssa (huono nukkuja jne) on välillä jaksaminen aika koetuksella. Kun ei ole ketään, joka auttaisi edes joskus.

Minulla on 3 lasta, 4 vuoden sisään syntyneet. En ikinä ole katunut.

Jos olisi vaikka isovanhemmat auttamassa ja rahaa olisi kuin roskaa niin sitten ehkä voisin hankkia toisenkin lapsen. Vaikka eipä se raskaus ja synnytyskään ollut mikään mukava kokemus.

Vierailija kirjoitti:

Meillä ainokainen nyt alle vuoden, toisaalta haluttaisiin yrittää, josko hänelle sisarus vielä suotaisiin, mutta toisaalta…. Meillä ei ole minkäänlaista tukiverkostoa, mua äitinä pelottaa etten pärjää kahden kanssa kun yhdenkin kanssa (huono nukkuja jne) on välillä jaksaminen aika koetuksella. Kun ei ole ketään, joka auttaisi edes joskus.

Kannattaa tarkkaan miettiä, miten ne omat voimavarat riittää jos tilanne tosiaan on se ettei tukiverkkoa ole. Yhden kanssa on paljon helpompaa kuin kahden tai useamman.

Upp

Mieheni on nelkytvuotias papparainen. Seksi ei sitä enää kiinosta.

Mikä ihme siinä vauva- ja taaperoiässä on niin kamalan rankkaa? No okei, koliikkivauva väsyttää aikansa, mutta vain yleensä sen kolme kuukautta. Nauttikaa rakkaat ihmiset niistä pikku aarteistanne.

Esikoinen on nyt 7kk ja emme ole vuoteen edes harrastaneet seksiä miehen kanssa koska yhteistä kahdenkeskistä aikaa ei vain ole tukiverkkojen puutteessa. Eipä paljon toisen lapsen teko houkuttele mielessä, kunhan edes selvitään tämän yhden pikkulapsiajasta jotenkuten hengissä.

Myös taloudelliset syyt ja maailmantilanne sekä julkisen terveydenhuollon karmea tila vahvistaa tätä päätöstä.

Sinulle sattui hankala esikoinen.

Sama kävi itselle ja ajattelin myös pitkään ettei enempää lapsia jaksa.

Toinen muksu kuitenkin helpompi tapaus. En ole ollenkaan niin loppu kuin ensimmäisen kohdalla. 

 

Se kuinka raskasta on riippuu pitkälti lapsesta.

Vierailija kirjoitti:

Mikä ihme siinä vauva- ja taaperoiässä on niin kamalan rankkaa? No okei, koliikkivauva väsyttää aikansa, mutta vain yleensä sen kolme kuukautta. Nauttikaa rakkaat ihmiset niistä pikku aarteistanne.

Vauvoja ja perheitä ja tilanteita on erilaisia. Se että sinulla ei ole ollut turhan rankkaa ei tarkoita sitä että muillakaan ei olisi. Sano nyt vielä että teillä oli tukiverkot naapurissa ja vauva nukkui puolivuotiaana täysiä öitä?

Meillä on tosi hankala lapsi, sen takia jäätiin vain tähän yhteen. Tätä en lapselle kerro. 

Sama

Upp

Suurin osa yksilapsisista perheistä on sellaisia.

Ehkäisy on keksitty. Tietoa pitäisi osata hakea ajoissa ettei tule vahinkoja.

Täällä

Itse ajattelen, että on jopa helpompaa, jos on sisarus. On seuraa ja ovat myös keskenään paljon. Toki on työtä lisää, mutta on myös helpompaa, kun ei tarvi viihdyttää.