Onko täällä muita 1 lapsen perheitä, joissa on 1 lapsi sen takia ettei enempää vaan jaksa?

Ja jos olisi pakko niin takuulla jaksaisin useammankin lapsen mutta en vaan halua jaksaa.



Tietenkin jos lapsia olisi kaksi heistä olisi potentiaalisesti seuraa toisilleen. Potentiaalisesti. Kaikki sisarukset kun eivtä tule toimeen vaan vanhemmat saavat enemmänkin toimia vain erotuomarina. Mutta silti on juuri mukavaa kun lapsia on vaan yksi. Niin helppoa antaa lapselle paljon huomiota ja rauhallista äiti/isä aikaa ja silti jää aikaa itselleenkin.



Olemme miehen kanssa kummatkin ainoita lapsia ja tyytyväisiä sellaisia. Emme ole koskaan kaivanneet sisaruksia. Siksi tämä oli helppo ratkaisu.

Meillä siksi, että tahdon hoitaa sen ainoan todella hyvin! Tahdon että koko perheemme takuulla voi hyvin ja että itse jaksan nauttia tästä elämästä.

Halusin keskittyä tähän yhteen lapseen ja hänen hyvinvointiinsa erittäin hyvin sen sijaan että olisi kaksi-kolme lasta joita hoidettaisiin siinä sivussa tai unohdettaisiin oma elämä kokonaan. Ja tämä ei tarkoita meillä lellimistä tai muuta maailman napana olemista vaan esim. sitä olin lapsen kanssa päälle 2v kotona ilman että se vaikutti lähes mitenkään käytettäviin rahavaroihimme. Elintasomme pysyi tismalleen samanlaisena kokoajan. Kaksi-kolme kertaa 2v kotonaololla olisi ollut aivan toisenlainen merkitys taloudellemme.

Töissäni on paljon naisia joilla on juuri tuo kolme lasta. Ihmettelevät ja kaakattavat kovaan ääneen että miten meillä on vain yksi ja miten ihmeessä olin niin pitkään kotona. Nämä naiset hoitavat lapsihommansa näin: ensimmäinen lapsi hoitoon kun on 10kk ja äiti töihin tienaamaan, heti uutta tulemaan ja uudelleen kotiin mutta vanhempi lapsista silti hoidossa, kun toinen lapsi on 10kk lapsi hoitoon ja äiti heti töihin tienaamaan, heti uutta tulemaan ja uudelleen kotiin mutta vanhemmat lapsista silti hoidossa, kolmas lapsi 10kk iässä hoitoon ja äiti heti tienaamaan töihin. Yhteensä olivat kotona siis noin 33kk mutta kolmessa jaksossa.

Niin...minä halusin nauttia ajastani tämän yhden lapsen kanssa rauhassa kotona ja antaa hänelle kotihoitomahdollisuuden hieman pitempään. Olin kotona vähemmän aikaa kun nämä kolmen lapsen äidit (27kk) mutta lapseni sai olla kotona huomattavasti pitempään kuin heidän lapsensa.

Yksi lapsi, 3-vuotias poika. Vilkas ja hieman rasittava tapaus, rakas meille tietty. En välittänyt vauva-ajasta yhtään, taaperoaika ok ja nyt helpottaa. Uhmaikää on raskasta seurata koska itse olen rauhallinen enkä siedä yhtään esim. tappelemista. Lapsi ei tunnu kuulevan jossei ääneni nouse kattoon...rasittavaa.



Meillä ei ole kauhean suuret tulot, joten siinä yksi syy lisää jättää lapsimäärä yhteen.

täälläkin yksi sellainen perhe.



Ihan avoimesti olen minäkin aina puhunut, että ei tulisi mieleenkään hankkia toista lasta, oli sen verran vaikea alku tämän yhden kanssa. Nyt ainokainen menee jo kouluun.

Meillä on yksi lapsi, 1,5-vuotias. Meillä on ollut miehen kanssa puhetta että alettaisiin yrittää toista, mutta tunnen itseni tällä hetkellä todella uupuneeksi. Tänä aamuna mies sitten sanoi, että jos jätetään se vauva hankkimatta, voimavarojen puutteen takia. Ja minä olen niin helpottunut. Lapsi on ihana, mutta samalla rasittava. Kumminkin ajattelen, että jos toisen teemme, olisi pieni ikäero parempi, jotta pikkulapsivuodet olisi äkkiä lusittu, mutta lapsella kuitenkin olisi sisarus. Tiedä sitten, mihin päädymme, mutta tällä hetkellä näen itseni tulevaisuudessakin enemmän yhden kuin kahden lapsen äitinä.

Eli yksi lapsi ja enempää ei tule. Taaperoikä on tosi rasittavaa, olen aina pitänyt isommista lapsista. Lisäksi yhden kanssa on helpompi liikkua ja matkustaa. Rahaa jää myös ekstraan ja harrastuksia ei tarvitse valita lompakon mukaan. Perhe tuntuu näin hyvälle ja kumpikin on tyytyväinen.

YKSI LAPSI JA MAAILMA KIITTÄÄ!!!!!!!!!!!!!!!

jättää yhteen lapseen. Poika oli niin raskashoitoinen, allergiat ja astmat, huonosti nukkui... Sitten kun poika oli vajaa 3v, huomasin olevani raskaana. Mieheni kanssa olimme olleet yhden kerran ilman ehkäisyä, hain jälkiehkäisypillerin joka ei toiminut. Alkuun oli iso järkytys, ei siitä paljon iloa tuntenut. Ei silti mietitty aborttia, meille oli itsestään selvää että vauva otetaan vastaan.



Nyt olen iloinen toisestakin lapsesta, rakastan yhtä paljon kuin esikoistakin. Ovat ihania kun leikkivät keskenään, välillä tietysti tappelevatkin. En koskaan mieti miten erilaista elämä olisi jos toista lasta ei olisi. Koko ajan onneksi kasvavat ja helpottaa joka päivä, vielä kun vaipparallista pääsisi pois.



Sen olen kuitenkin päättänyt että kolmatta lasta ei tule, se on ihan satavarma. Ei leikitä ehkäisyn kanssa, joka kerta on kortsua käytetty alusta loppuun saakka. Nyt mietinnässä kierukka, mutta pelottaa että jos se ei toimikaan. Onhan niitä juttuja että raskaana siitä huolimatta. Jälkiehkäisyynkään ei kauheasti luoteta enää.

meillä ei ole kuin yksi lapsi 1v6kk ja lisää ei tulossa ainakaan moneen vuoteen... oon vähä miettiny että jääkö ainoaksi, toisaalta haluisin kokea kaiken vielä kerran mutta siihen menee vuosia aikaa... ehkä sittenku toinen on koulussa :) en vaan ymmärrä tätä hommaa kun tuossa toisessa ketjussakin äiti valittaa kun on niin raskasta hänellä taapero 2v ja toinen mahassa... siksi kuulemma pitäny hankkia se toinen ku tottakait se eka nyt sen saisaruksen haluaa!! ei kait niitä lapsia nyt sillä perusteella tehdä! eiköhän se pidä lähteä itsestääb ja omista voima varoista!!

En nyt tähän ketjuun ole oikea hlö vastaamaan, mutta pakko kommentoida. Voihan se olla rankkaa kun 2 v ja toinen mahassa, sitä varten lähimmäiset ovat että heihin voi rankan ajanjakson koittaessa turvautua!! itse en ainakaan näkisi sellaisessa ihmisessä mitään sen syvempää joka noin ajattelee, valitsee mieluumin helpon elämän kun tuplasti enemmän onnea.

Kun saa niin osaa myös antaa.

Itselläni on kolme lasta ja oikein hyvin olen itsestäni huolen pitänyt.

Sekin on aika hienoa, löytää itsestään uskomattomia voimavaroja!! liikaa kuitenkin väsymättä, mutta se on tehnyt vahvemmaksi ja viisaammaksi.

Jokainen tehköön muitenkin miten parhaaksi nähköön. Jotkut lapset ovat vaativaisia, meillä suht. helppoja tapauksia.

Mutta niin onnellinen olen jokaisesta, että tämä onni itsestään kumpuaa lapsiin ja heitä kilpaa mieheni kanssa halaan ja hoivaan.

meillä ei ole kuin yksi lapsi 1v6kk ja lisää ei tulossa ainakaan moneen vuoteen... oon vähä miettiny että jääkö ainoaksi, toisaalta haluisin kokea kaiken vielä kerran mutta siihen menee vuosia aikaa... ehkä sittenku toinen on koulussa :) en vaan ymmärrä tätä hommaa kun tuossa toisessa ketjussakin äiti valittaa kun on niin raskasta hänellä taapero 2v ja toinen mahassa... siksi kuulemma pitäny hankkia se toinen ku tottakait se eka nyt sen saisaruksen haluaa!! ei kait niitä lapsia nyt sillä perusteella tehdä! eiköhän se pidä lähteä itsestääb ja omista voima varoista!!

En nyt tähän ketjuun ole oikea hlö vastaamaan, mutta pakko kommentoida. Voihan se olla rankkaa kun 2 v ja toinen mahassa, sitä varten lähimmäiset ovat että heihin voi rankan ajanjakson koittaessa turvautua!! itse en ainakaan näkisi sellaisessa ihmisessä mitään sen syvempää joka noin ajattelee, valitsee mieluumin helpon elämän kun tuplasti enemmän onnea.

Joillekin se on sitä onnea, että on vain se yksi lapsi ja elämä on helpompaa.

mutta ehkäisy petti ja nyt onkin kaksoset tulossa ja esikoinen 1-vuotias, jeejee. En kuitenkaan sitten aborttia halunnut tehdä.

"Joillekin se on sitä onnea, että on vain se yksi lapsi ja elämä on helpompaa."



Mulla on paljon onnellisempi olo yhden kanssa, kun oon perusluonteelta ite rauhallinen, en jaksa häsläämistä ja kovaa ääntä. Olen itse 6-lapsisesta perheestä ja lapsuus oli suoraan sanottuna yhtä helvettiä kun äiti oli niin loppu meidän kanssa, elämä oli pelkkää huutamista.



Siihen riittää monella jo 3 lasta, eukot huutaa julkisilla paikoilla kakaroilleen kun hullut. Ei se kovin onnelliselta vaikuta.



Mielummin keskityn tuohon yhteen kunnolla, jaksan ottaa vaikeudet yleensä huumorilla.



ap

Mutta eipä sitä ihmiset oikein hyvänä ratkaisuna pidä. Tarviihan lapsi sisaruksen... no joo. Minusta lapsi tarvitsee täyspäiset, hyvinvoivat, onnelliset ja hyvinjaksavat vanhemmat enemmän kuin sisaruksia. Minun täytyy myöntää; minusta ei olisi useamman lapsen äidiksi. Mutta en toki tätä ääneen myönnä, saa vain paheksuvia katseita.

Ja meillä on melko hiljaista ja rauhallista.

On yhtä helvettiä kuunnella jo joidenkin 2-lapsisten perheiden elämää ja tappelua ja jatkuvaa räksytystä jostakin asiasta.

Ja jos olisi pakko niin takuulla jaksaisin useammankin lapsen mutta en vaan halua jaksaa.

Tietenkin jos lapsia olisi kaksi heistä olisi potentiaalisesti seuraa toisilleen. Potentiaalisesti. Kaikki sisarukset kun eivtä tule toimeen vaan vanhemmat saavat enemmänkin toimia vain erotuomarina. Mutta silti on juuri mukavaa kun lapsia on vaan yksi. Niin helppoa antaa lapselle paljon huomiota ja rauhallista äiti/isä aikaa ja silti jää aikaa itselleenkin.

Olemme miehen kanssa kummatkin ainoita lapsia ja tyytyväisiä sellaisia. Emme ole koskaan kaivanneet sisaruksia. Siksi tämä oli helppo ratkaisu.

Hyvinkin paljon kasvatuksella.

Todella monet vanhemmat vaan sallivat sisarusten kesken sellaista käytöstä, mitä ei missään nimessä sallittaisi ulkopuolista kohtaan.

Meillä oli lapsuudenkodissa ihan selvät säännöt siitä, miten sisarusta kohdeltiin, miten tapeltiin ( koska totta kai sitä tapellaankin), ja hyvissä väleissä ollaan edelleen.

Meillä on kolme poikaa ja aikamoinen hulina, mutta ei mun tarvitse erotuomarina juurikaan toimia, kun säännöt on selvät.

Kieltämättä sitä itsekin välillä miettii, että aika uuvuttavaa tämä useamman lapsen äitiys on, mutta toisaalta, itse olen jo sisaruksen kanssakin kärsinyt lapsena kovasti yksinäisyydestä, joten olen onnellinen, kun minulla on kolme poikaa, joilla on aina seuraa toisistaan suht pienten ikäerojenkin takia. Kaikessa on puolensa.

"Eikö se ainut lapsi koskaan kysele sisarusten perään? Tivaa vanhemmiltaa miksei hänellä ole sisaruksia? Eikö se ole rasittavaa, että jompikumpi vanhemmista joutuu sitä ainutta lasta aina viihdyttämään?"

Kyselee varmasti, mutta hänelle voi kertoa että perheitä on erilaisia. Juuri meidän perheessä on vain me kolme ja se riittää. En lähtisi kinaamaan lapsen kanssa syntymättömistä sisaruksista, sillä vanhemmat päättävät aina näin suuret asiat.

En ymmärrä miksi monilapseperheet kuvittelevat että sitä ainokaista pitäisi jotenkin VIIHDYTTÄÄ jatkuvasti?? Toki lapsi voi vinkua kun on tylsää, mankua jatkuvasti leikkiseuraa ym. mutta eihän siihen tarvitse suostua! :D Vastakysymys: teitkö useamman lapsen siksi, että pääsisit leikittämästä esikoistasi?

Mulla useampaan lapseen oli monia syitä.

- en tuntenut perhettämme perheeksi vain yhden lapsen kanssa. Toinen lapsi täydensi perheemme, ja kolmas toi vielä lisää menoa ja meininkiä ja rakkautta.

- ainokaisen menettämisen pelko tuntui ylitsepääsemättömältä ja elämää häiritsevältä. Useamman lapsen kanssa rakkaus ei vähene, mutta pelko vähän laantuu.

- haluan että lapsilla on perheessä vertaisiaan, eikä vaan aina tarvitse hengata aikuisten kanssa

- edellä olevaan liittyy myös se, että haluan lapsella olevan leikkiseuraa kotosalla, koska itse en erityisemmin pidä leikkimisestä. Tykkään urheilla ja pelailla, leipoa jne lasten kanssa mutta en leikkiä.

Minä kerron sinulle tässä vaiheessa että pojallani on häiriö, johon kuuluu mm. sosiaalisten suhteiden ongelmat. Eli jos meillä olisikin toinen lapsi, olisi iso todennäköisyys että kotona olisi paljon raskaampaa...



t. se, joka kysyi vastakysymyksen

Ja meillä on melko hiljaista ja rauhallista.

On yhtä helvettiä kuunnella jo joidenkin 2-lapsisten perheiden elämää ja tappelua ja jatkuvaa räksytystä jostakin asiasta.

Ja voin vannoa, että meillä oli vähintään ekat 6 vuotta hiljaisempaa kuin heillä. Tuo lapsi veti joka päivä vähintään kolmet ihan helvetilliset raivarit ja huusi ja kirkui ja potki ja riehui niin, ettei mun kolme lastani edes yhdessä olisi saanut sellaista meteliä aikaan.

ONneksi äitinsä on mahtava tyyppi, ja sitkeällä kasvatuksella ja jaksamisella homma on nykyään hallinnassa, ja me voitetaan kyllä elämöinnissä nykyään...

harmittaa suunnattomasti kun ei sisaruksia ole eikä tule!



Itselläni 2 omaa ja 1 lapsipuoli ja tuntuu että voisinpa jopa yhden vielä lisää tehdä, vana tuskinpa enää tulee tehtyä :)



Mutta näin me ollaan erilaisia

.. lapsi on tasapainoinen, fiksu (luokkansa priimus ollut koko kouluajan), open mielestä ikäistään kypsempi jne.. jne,... läheisiä serkkuja löytyy ja sydänystäviä...miksi täytämme maan? Ajattelemme, ettei meidän geenit ole niitä, joiden erityisesti pitäisi ylenmäärin lisääntyä... vaikka näin maisteriperheenä se voisi olla geeniperimän vuoksi toivottavampaa kuin debiilisakki, joka näyttää hallitsevan lisääntymisen, mutta ei sitten muuta..

Minusta tämä viesti kertoo kirjoittajastaan kaiken. Sydämen sivistyksen taso ei ole verrannollinen koulutuksen tason kanssa ; )

Minusta tämä viesti kertoo kaiken kirjoittajastaan. Sydämen sivistyksen taso ei ole koulutuksesta kiinni ; )