Lue keskustelun säännöt.
Miksi 45-60v naisille tulee aina se "alan elää itselleni"-vaihe?
03.01.2023 |
Kun lapset muuttaa kotoa, niin aletaan hehkuttaa tota "nyt on minun aikani!" "nyt alan elää itselleni" jne. :D Lapsettomana en ymmärrä tuota, että onko heillä tavoite alkaa elää itselleen vasta kun ovat vanhempia vai mitä?? Itse olen ainakin elänyt itselleni jo teinistä saakka.
Kommentit (348)
Vierailija kirjoitti:
No se on sitä VOIMAANTUMISTA, mitä vanhat ämmät nykyään harrastaa. Oletteko ikinä kuulleet miehestä joka voimaantuu? Joo en minäkään.
Eipä niiden tarvitse. Vastuu sysätään vaimolle ja sitten, kun lapset lähtee kotoa, ihmetellään kun se vaimo lähtee samalla oven avauksella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hämmentävä ketju kaikin puolin.
Olen 48 ja mulle ei ole ainakan vielä tullut tuota voimaantumista että elän vain itselleni. Ei ehkä koskaan tulekaan.
Sillä ihmisen elämän tehtävä ja tarkoitus on palvella toisia ihmisiä (ei vain omaa perhettä vaan ylipäätään lähimmäisiä) ja ihmiskuntaa. Ei täällä sitä varten olla että rohmutaan itselle kaikki ja hedonistisesti laitetaan itsensä etusijalle.
Mutta joo, tiedän että nykyajassa harva ihminen ajattelee samoin, näinä itsekkyyden aikoina useimmat miettii asioista aina että mitä mä tästä saan ja hyödyn.
No, toteutan silti sitä sananlaskua että ole itse se muutos jonka maailmassa haluat nähdä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai se johtuu siitä, että ovat koko ikänsä laittaneet muiden tarpeet omiensa edelle.
Musta tuo on aika surullista, että koko elämä mennyt sit siihen .
No eihän siihen nyt koko elämä ole mennyt. Lapsuus ja nuoruus on eletty ihan vain itselle, eli varmaan vasta yli kaksikymppisenä on tehty lapset ja ne menee kaiken edelle. Vähän yli nelikymppisenä sitä voi taas laittaa itsensä etusijalle ja elämää voi olla edessä vielä 40-50 vuotta.
Sitäpaitsi ei se lapsiperhe elämä mitään kamalla ole. Se antaa paljon ja itsellä ainakin parhaat muistot on ajalta, jolloin lapset olivat kotona. Ei ollenkaan sieltä nuoruuden sinkkuelämästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perheessä lapset ovat aina etusijalla. Ja huolehtimisnakki sattuu 99% tapauksissa äideille. Itäs noukkii rusinat pullasta lastenhoidon suhteen ja tekevät vain mukavat hommat.
Miksi lapset ovat aina etusijalla? Kaikilla perheenjäsenillä voi olla omia tarpeita. Jos eletään vain lapsille, se on aika epäterve kuvio niiden lastenkin kannalta.
Jos ne on tehty, on niistä myös yritettävä huolehtia parhaimman mukaan. Vai naapurilleko ne jätetään, jos ei huvita?
Ei hölmöt itsekkäät velat tajua. Ne vaan ei tajua kun koko elämä on oman napanöyhdän kaivamista.
Lapset on aina etusijalla, ihan koko elämän ajan. Kaikessa. Aina. Kyseenalaistamatta. Elämäni tarkoitus on auttaa ja tukea paitsi omia lapsiani, myös maailman lapsia. Sen takia olen korkeasti koulutettu ja hyvätuloinen että voin auttaa ja tukea myös maailman lapsia eri tavoin jatkuvasti.
Maailmassa ei ole mitään muuta tärkeämpää kuin lapset, siis kaikki maailman lapset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai se johtuu siitä, että ovat koko ikänsä laittaneet muiden tarpeet omiensa edelle.
Musta tuo on aika surullista, että koko elämä mennyt sit siihen .
No eihän siihen nyt koko elämä ole mennyt. Lapsuus ja nuoruus on eletty ihan vain itselle, eli varmaan vasta yli kaksikymppisenä on tehty lapset ja ne menee kaiken edelle. Vähän yli nelikymppisenä sitä voi taas laittaa itsensä etusijalle ja elämää voi olla edessä vielä 40-50 vuotta.
Sitäpaitsi ei se lapsiperhe elämä mitään kamalla ole. Se antaa paljon ja itsellä ainakin parhaat muistot on ajalta, jolloin lapset olivat kotona. Ei ollenkaan sieltä nuoruuden sinkkuelämästä.
No sittenhän sinä olet elänyt itsellesi juuri sen ajan, kun lapset olivat kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perheessä lapset ovat aina etusijalla. Ja huolehtimisnakki sattuu 99% tapauksissa äideille. Itäs noukkii rusinat pullasta lastenhoidon suhteen ja tekevät vain mukavat hommat.
Miksi lapset ovat aina etusijalla? Kaikilla perheenjäsenillä voi olla omia tarpeita. Jos eletään vain lapsille, se on aika epäterve kuvio niiden lastenkin kannalta.
Jos ne on tehty, on niistä myös yritettävä huolehtia parhaimman mukaan. Vai naapurilleko ne jätetään, jos ei huvita?
Ei hölmöt itsekkäät velat tajua. Ne vaan ei tajua kun koko elämä on oman napanöyhdän kaivamista.
Lapset on aina etusijalla, ihan koko elämän ajan. Kaikessa. Aina. Kyseenalaistamatta. Elämäni tarkoitus on auttaa ja tukea paitsi omia lapsiani, myös maailman lapsia. Sen takia olen korkeasti koulutettu ja hyvätuloinen että voin auttaa ja tukea myös maailman lapsia eri tavoin jatkuvasti.
Maailmassa ei ole mitään muuta tärkeämpää kuin lapset, siis kaikki maailman lapset.
Kuulostaa siltä, että tuo on sinun tapasi elää sinulle itsellesi.
Vierailija kirjoitti:
No se on sitä VOIMAANTUMISTA, mitä vanhat ämmät nykyään harrastaa. Oletteko ikinä kuulleet miehestä joka voimaantuu? Joo en minäkään.
Minä luulen, että sama asia vanhoilla äijänkäppyröillä (käyttääkseni samallaista kieltä kuin sinäkin, muuten olisin kirjoittanut "mies") on nimeltään 50-villitys. Siinä vanha mies voimaantuu ja lähtee nuoren sihteerin kelkkaan. Sitä tapahtuu paljonkin. Nimi vain on eri.
Mies villiintyy ja nainen voimaantuu!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä mies myös heivataan tuossa kohtaa kun huomataan että se on yksi pelkkä riippakivi
Eli sitten kun mies on tarjonnut naiselle resurssit ja lapset, niin mies voidaan kätevästi heivata. Toivottavasti mahdollisimman moni mies lukee tämän kommentin, ja tekee omat johtopäätökset naisista.
Se, että mies tarjoaa resurssit, on nykypäivän Suomessa hyvin, hyvin, hyvin harvinaista.
Paina tämä kalloosi ennen seuraavaa provoiluasi.
Samaa mieltä, huvittaa nämä uhoamiset miten miehet niin tarjoavat resursseja. Se, että käy töissä ja saa siemensyöksyn saattaakseen naisen raskaaksi ei nyt ihan vielä riitä tuollaiseen keulimiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perheessä lapset ovat aina etusijalla. Ja huolehtimisnakki sattuu 99% tapauksissa äideille. Itäs noukkii rusinat pullasta lastenhoidon suhteen ja tekevät vain mukavat hommat.
Miksi lapset ovat aina etusijalla? Kaikilla perheenjäsenillä voi olla omia tarpeita. Jos eletään vain lapsille, se on aika epäterve kuvio niiden lastenkin kannalta.
Jos ne on tehty, on niistä myös yritettävä huolehtia parhaimman mukaan. Vai naapurilleko ne jätetään, jos ei huvita?
Ei hölmöt itsekkäät velat tajua. Ne vaan ei tajua kun koko elämä on oman napanöyhdän kaivamista.
Lapset on aina etusijalla, ihan koko elämän ajan. Kaikessa. Aina. Kyseenalaistamatta. Elämäni tarkoitus on auttaa ja tukea paitsi omia lapsiani, myös maailman lapsia. Sen takia olen korkeasti koulutettu ja hyvätuloinen että voin auttaa ja tukea myös maailman lapsia eri tavoin jatkuvasti.
Maailmassa ei ole mitään muuta tärkeämpää kuin lapset, siis kaikki maailman lapset.
Höpöhöpö. Tasapainoinen ihminen ei ajattele noin yksioikoisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai se johtuu siitä, että ovat koko ikänsä laittaneet muiden tarpeet omiensa edelle.
Musta tuo on aika surullista, että koko elämä mennyt sit siihen .
No eihän siihen nyt koko elämä ole mennyt. Lapsuus ja nuoruus on eletty ihan vain itselle, eli varmaan vasta yli kaksikymppisenä on tehty lapset ja ne menee kaiken edelle. Vähän yli nelikymppisenä sitä voi taas laittaa itsensä etusijalle ja elämää voi olla edessä vielä 40-50 vuotta.
Sitäpaitsi ei se lapsiperhe elämä mitään kamalla ole. Se antaa paljon ja itsellä ainakin parhaat muistot on ajalta, jolloin lapset olivat kotona. Ei ollenkaan sieltä nuoruuden sinkkuelämästä.
No sittenhän sinä olet elänyt itsellesi juuri sen ajan, kun lapset olivat kotona.
Meinaatko, että jos perhe-elämä on hauskaa ja mukavaa, se on eletty itselle, mutta jos se on vaikeata ja haastavaa, se on eletty lapsille? vai mitä selität?
Kyllä ne lapset on pieninä ihan etusijalla vanhempien elämässä, mutta se ei poista sitä tosiasiaa, että elämä voi silti olla täydellisen hyvää ja mukavaa. Kun lapset muuttaa pois, voit taas tehdä mitä lystäät, mutta ei se siitä elämästä silti automaattisesti tee parempaa. Mutta toki voit suunnitella menosi vain itsesi mukaan.
Ihminen on oman onnensa seppä ja elämä on sellaista miksi sen teet.
Vierailija kirjoitti:
Hämmentävä ketju kaikin puolin.
Olen 48 ja mulle ei ole ainakan vielä tullut tuota voimaantumista että elän vain itselleni. Ei ehkä koskaan tulekaan.
Sillä ihmisen elämän tehtävä ja tarkoitus on palvella toisia ihmisiä (ei vain omaa perhettä vaan ylipäätään lähimmäisiä) ja ihmiskuntaa. Ei täällä sitä varten olla että rohmutaan itselle kaikki ja hedonistisesti laitetaan itsensä etusijalle.Mutta joo, tiedän että nykyajassa harva ihminen ajattelee samoin, näinä itsekkyyden aikoina useimmat miettii asioista aina että mitä mä tästä saan ja hyödyn.
No, toteutan silti sitä sananlaskua että ole itse se muutos jonka maailmassa haluat nähdä.
Tokkopa kukaan lapsia tehnyt haluaa elää 100% itselleen muuttuen itsekkääksi (kuspääksi), kyllä aikuisia lapsia tuetaan ja vietetään aikaa yhdessä jne. Minusta kukaan ei ole kuitenkaan kenenkään palvelija ja jokaisen ihmisen tulee itse ottaa vastuu omasta elämästään. Toki lähimmäistä pitää auttaa jos on oikea hätä mutta ei saa suostua hyväksikäytettäväksi. Kilteille naisille valitettavasti käy usein niin. Minusta on täysin tervettä että kasvatustyön (ja miehen passauksen) jälkeen saa laittaa omat tarpeet ykköseksi. Jokainen nainen ansaitsee olla itsellensä ykkönen elämän suurimman urakan jälkeen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai se johtuu siitä, että ovat koko ikänsä laittaneet muiden tarpeet omiensa edelle.
Musta tuo on aika surullista, että koko elämä mennyt sit siihen .
No eihän siihen nyt koko elämä ole mennyt. Lapsuus ja nuoruus on eletty ihan vain itselle, eli varmaan vasta yli kaksikymppisenä on tehty lapset ja ne menee kaiken edelle. Vähän yli nelikymppisenä sitä voi taas laittaa itsensä etusijalle ja elämää voi olla edessä vielä 40-50 vuotta.
Sitäpaitsi ei se lapsiperhe elämä mitään kamalla ole. Se antaa paljon ja itsellä ainakin parhaat muistot on ajalta, jolloin lapset olivat kotona. Ei ollenkaan sieltä nuoruuden sinkkuelämästä.
No sittenhän sinä olet elänyt itsellesi juuri sen ajan, kun lapset olivat kotona.
Meinaatko, että jos perhe-elämä on hauskaa ja mukavaa, se on eletty itselle, mutta jos se on vaikeata ja haastavaa, se on eletty lapsille? vai mitä selität?
Kyllä ne lapset on pieninä ihan etusijalla vanhempien elämässä, mutta se ei poista sitä tosiasiaa, että elämä voi silti olla täydellisen hyvää ja mukavaa. Kun lapset muuttaa pois, voit taas tehdä mitä lystäät, mutta ei se siitä elämästä silti automaattisesti tee parempaa. Mutta toki voit suunnitella menosi vain itsesi mukaan.
Ihminen on oman onnensa seppä ja elämä on sellaista miksi sen teet.
Elämä on harvoin täydellisen hyvää ja mukavaa. Etenkään niiden pienten lasten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perheessä lapset ovat aina etusijalla. Ja huolehtimisnakki sattuu 99% tapauksissa äideille. Itäs noukkii rusinat pullasta lastenhoidon suhteen ja tekevät vain mukavat hommat.
Miksi lapset ovat aina etusijalla? Kaikilla perheenjäsenillä voi olla omia tarpeita. Jos eletään vain lapsille, se on aika epäterve kuvio niiden lastenkin kannalta.
Jos ne on tehty, on niistä myös yritettävä huolehtia parhaimman mukaan. Vai naapurilleko ne jätetään, jos ei huvita?
Ei hölmöt itsekkäät velat tajua. Ne vaan ei tajua kun koko elämä on oman napanöyhdän kaivamista.
Lapset on aina etusijalla, ihan koko elämän ajan. Kaikessa. Aina. Kyseenalaistamatta. Elämäni tarkoitus on auttaa ja tukea paitsi omia lapsiani, myös maailman lapsia. Sen takia olen korkeasti koulutettu ja hyvätuloinen että voin auttaa ja tukea myös maailman lapsia eri tavoin jatkuvasti.
Maailmassa ei ole mitään muuta tärkeämpää kuin lapset, siis kaikki maailman lapset.
Höpöhöpö. Tasapainoinen ihminen ei ajattele noin yksioikoisesti.
En ole tuo jolle vastasit, mutta lapsissa on oikeasti tulevaisuus. Ihmisen tulevaisuus. Maapallo toki pyörii ilman ihmästäkin, mutta tuskin ihmiset mihinkään katoaa.
Siihen onko se hyvä vai huono asia, en ota kantaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehellä tuota kutsutaan viidenkympin villityksesi, joka voi kyllä alkaa jo 40v ja jatkua 70v.
Vierailija kirjoitti:
Yleensä tuollainen vaihe tulee vain naisille, jotka jo ennestään ovat pohjattoman itsekkäitä.
Aivan totta. Vain marttyyriäidit saavat jonkun ihme herätyksen, että nyt alan keskittyä itseeni. Kun kaikki muut ympärillä näkee, että niin se on tehnyt koko ajan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai se johtuu siitä, että ovat koko ikänsä laittaneet muiden tarpeet omiensa edelle.
Musta tuo on aika surullista, että koko elämä mennyt sit siihen .
No eihän siihen nyt koko elämä ole mennyt. Lapsuus ja nuoruus on eletty ihan vain itselle, eli varmaan vasta yli kaksikymppisenä on tehty lapset ja ne menee kaiken edelle. Vähän yli nelikymppisenä sitä voi taas laittaa itsensä etusijalle ja elämää voi olla edessä vielä 40-50 vuotta.
Sitäpaitsi ei se lapsiperhe elämä mitään kamalla ole. Se antaa paljon ja itsellä ainakin parhaat muistot on ajalta, jolloin lapset olivat kotona. Ei ollenkaan sieltä nuoruuden sinkkuelämästä.
No sittenhän sinä olet elänyt itsellesi juuri sen ajan, kun lapset olivat kotona.
Meinaatko, että jos perhe-elämä on hauskaa ja mukavaa, se on eletty itselle, mutta jos se on vaikeata ja haastavaa, se on eletty lapsille? vai mitä selität?
Kyllä ne lapset on pieninä ihan etusijalla vanhempien elämässä, mutta se ei poista sitä tosiasiaa, että elämä voi silti olla täydellisen hyvää ja mukavaa. Kun lapset muuttaa pois, voit taas tehdä mitä lystäät, mutta ei se siitä elämästä silti automaattisesti tee parempaa. Mutta toki voit suunnitella menosi vain itsesi mukaan.
Ihminen on oman onnensa seppä ja elämä on sellaista miksi sen teet.
Tarkoitan sitä, että ihminen elää itselleen silloin, kun toteuttaa arvojaan ja elää itsensä näköistä elämää. Sillon vaikeatkaan ajanjaksot eivät ole uhrautumista, vaan jotain, mikä pidemmällä tähtäimellä tuottaa onnellisuutta.
Niin perheellinen kuin perheetön voi elää itselleen tai muille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hämmentävä ketju kaikin puolin.
Olen 48 ja mulle ei ole ainakan vielä tullut tuota voimaantumista että elän vain itselleni. Ei ehkä koskaan tulekaan.
Sillä ihmisen elämän tehtävä ja tarkoitus on palvella toisia ihmisiä (ei vain omaa perhettä vaan ylipäätään lähimmäisiä) ja ihmiskuntaa. Ei täällä sitä varten olla että rohmutaan itselle kaikki ja hedonistisesti laitetaan itsensä etusijalle.Mutta joo, tiedän että nykyajassa harva ihminen ajattelee samoin, näinä itsekkyyden aikoina useimmat miettii asioista aina että mitä mä tästä saan ja hyödyn.
No, toteutan silti sitä sananlaskua että ole itse se muutos jonka maailmassa haluat nähdä.
Tokkopa kukaan lapsia tehnyt haluaa elää 100% itselleen muuttuen itsekkääksi (kuspääksi), kyllä aikuisia lapsia tuetaan ja vietetään aikaa yhdessä jne. Minusta kukaan ei ole kuitenkaan kenenkään palvelija ja jokaisen ihmisen tulee itse ottaa vastuu omasta elämästään. Toki lähimmäistä pitää auttaa jos on oikea hätä mutta ei saa suostua hyväksikäytettäväksi. Kilteille naisille valitettavasti käy usein niin. Minusta on täysin tervettä että kasvatustyön (ja miehen passauksen) jälkeen saa laittaa omat tarpeet ykköseksi. Jokainen nainen ansaitsee olla itsellensä ykkönen elämän suurimman urakan jälkeen!
Ei lasten pitäisi olla naisen elämän suurin urakka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perheessä lapset ovat aina etusijalla. Ja huolehtimisnakki sattuu 99% tapauksissa äideille. Itäs noukkii rusinat pullasta lastenhoidon suhteen ja tekevät vain mukavat hommat.
Miksi lapset ovat aina etusijalla? Kaikilla perheenjäsenillä voi olla omia tarpeita. Jos eletään vain lapsille, se on aika epäterve kuvio niiden lastenkin kannalta.
Koska pienet lapset eivät voi huolehtia itsestään, stupid.
Sitten kun lapset saadaan joskus pesästä (jotkut näyttävät jäävän kotiin kyllä ihan pysyvästi), hoidetaan omat, ikääntyneet vanhemmat. Hyvässä lykyssä siinä välissä on muutama vuosi sitä omaa aikaa.
Jos ne on tehty, on niistä myös yritettävä huolehtia parhaimman mukaan. Vai naapurilleko ne jätetään, jos ei huvita?