Lue keskustelun säännöt.
Miksi 45-60v naisille tulee aina se "alan elää itselleni"-vaihe?
03.01.2023 |
Kun lapset muuttaa kotoa, niin aletaan hehkuttaa tota "nyt on minun aikani!" "nyt alan elää itselleni" jne. :D Lapsettomana en ymmärrä tuota, että onko heillä tavoite alkaa elää itselleen vasta kun ovat vanhempia vai mitä?? Itse olen ainakin elänyt itselleni jo teinistä saakka.
Kommentit (348)
No se on sitä VOIMAANTUMISTA, mitä vanhat ämmät nykyään harrastaa. Oletteko ikinä kuulleet miehestä joka voimaantuu? Joo en minäkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, sinä olet elänyt koko elämäsi vain itsellesi, ja et ymmärrä, miksi joku, joka ei ole elänyt koko elämäänsä vain itselleen, haluaa jossain vaiheessa elää vain itselleen? Ovat hekin varmaan nuorina, ennen lasten syntymää, eläneet vain itselleen. Mutta sitten tuli se elämänvaihe, jolloin keskityttiin lapsiin, ja omat tarpeet jäivät ikään kuin sivuun.
Tosin minä suurperheen äitinä ihmettelen, miksi se "itselleen eläminen" pitää aloittaa vasta lasten muutettua omilleen. Minulla kuopus on 10v, ja olen jo lisännyt sitä itselleni elämistä jonkin verran. Eli pystyn jo ottamaan aika paljon omaa aikaa. Onneksi mieheni ymmärtää elämänmuutostarpeeni, joten häntä minun ei tarvitse jättää.
Tuohan on tyhmää järjestää itsensä tilanteeseen, jossa omat tarpeet jää sivuun. Miksi ei voi elää normaalisti niin, että muiden ja omat tarpeet pysyy tasapainossa?
Ja mitenhän tämäkin onnistuu?
Siten, että jättää ne kakarat hankkimatta, jos se tuntuu itselle epämieluisalta ja raskaalta taakalta. Olemme jo vuosikymmeniä eläneet maassa ja yhteiskunnassa, jossa lisääntyminen on täysin vapaaehtoista ja ehkäsyä on saatavilla ihan jokaiselle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No sitten on aikaa itselleen, niin miksi ei sitä käyttäisi?
Ihmeellinen aloitus taas. Eikö nainen saa missään iässä laittaa itseään etusijalle?Kandeis aloittaa jo aikaisemmin eikä olla niin äärimmäinen.
On moni varmaan aloittanutkin mutta sitten sen saa tehdä hyvillä mielin ja luvan kanssa kun lapset on omillaan. Vai eikö saa?
Ei oo tervettä tuntea syyllisyyttä siitä, että pitää huolta itsestään ja omista tarpeistaan.
Tottakai siitä tuntee pahaa mieltä koska se aiheuttaa muille kärsimystä.
Ei aiheuta. Tuo sun asenne aiheuttaa muille paljon enemmän kärsimystä kuin terve itsekkyys.
Ja sille terveelle itsekkyydelle on aikaa kun kenenkään henki ja mielenterveys ei enää riipu toimistasi.
Ahaa. Onko sulla itsetuhoinen lapsi tai muu poikkeava elämäntilanne?
Sitä tärkeämpää on laittaa se happinaamari ensin itselle.
Kuule kun sinulla ei ole elämänkokemusta keskustella minun kanssa mistään.
On minulla kokemusta aika monenlaisista e elämäntilanteista. Kuulostaa siltä, ettei sulla ole uskallusta keskustella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne on noita naisia jotka uhraavat kaiken toisten eteen, hoitavat jopa miehen pyykit ja ruuat ja sukulaislasten joululahjat. Eivät voi kuvitellakaan menevänsä esim.hotelliin nukkumaan yöksi ja jättävänsä lapsia miehelle. Hukkuvat äitiyteen epäterveellä tavalla. Yleensä naimisissa ns.lapsimiehen kanssa joka joko laiska tai osaamaton. Näille naisille on suuri yllätys että toisenlaisiakin miehiä on olemassa.
Perheen pyykit. Ei se mies mikään perheestä erillinen otus ole. Kaikkien pyykit pestään.
Niin. Tässä puhutaan nyt marttyyriäideistä, jotka pitkälti vastaavat arjen pyörittämisestä ja se mies ei pese niitä perheen pyykkejä.
Pesukone saa olla pyörimässä 24/7 jos aletaan ihmisten pyykkejä eritellä sen mukaan mistä perheenjäsenestä on kysymys. Täysiä koneellisia pestään, ihan sama mitä siellä on.
Nii? Ja sen työn voi myös jakaa niin, että joku muu kuin nainen pesee koko perheen pyykit.
Joo sen nimi on pesukone.
Onko teillä pyykkikone, joka lajittelee pyykin, ottaa itse pyykit sisälleen, annostelee pesuaineen ja valitsee itse ohjelman sen mukaan, millaista pyykkiä sisälleen otti? Ja tietenkin pesee ja kuivattaa ne ja viikkaa ne, vie puhtaat vaatteet oikeisiin kaappeihin?
Toki se teidän pyykinpesukone tilaa pesuaineet nettikaupasta, noutaa ja avaa paketin. Myös hanan se avaa itse, ja sulkee, kun pyykit on pesty?
Tämä teidän pesukoneenne myös seuraa sitä, kuinka paljon pyykkiä on kertynyt pyykkikoriin, jotta tietää, milloin on aika pyykätä? Vai kerääkö se likaiset vaatteet sieltä, mihin te ne kulloinkin satutte jättämään?
Kylläpä sinä saat kuulostamaan asiat työläältä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No sitten on aikaa itselleen, niin miksi ei sitä käyttäisi?
Ihmeellinen aloitus taas. Eikö nainen saa missään iässä laittaa itseään etusijalle?Kandeis aloittaa jo aikaisemmin eikä olla niin äärimmäinen.
On moni varmaan aloittanutkin mutta sitten sen saa tehdä hyvillä mielin ja luvan kanssa kun lapset on omillaan. Vai eikö saa?
Ei oo tervettä tuntea syyllisyyttä siitä, että pitää huolta itsestään ja omista tarpeistaan.
Tottakai siitä tuntee pahaa mieltä koska se aiheuttaa muille kärsimystä.
Ei aiheuta. Tuo sun asenne aiheuttaa muille paljon enemmän kärsimystä kuin terve itsekkyys.
Ja sille terveelle itsekkyydelle on aikaa kun kenenkään henki ja mielenterveys ei enää riipu toimistasi.
Ahaa. Onko sulla itsetuhoinen lapsi tai muu poikkeava elämäntilanne?
Sitä tärkeämpää on laittaa se happinaamari ensin itselle.
Kuule kun sinulla ei ole elämänkokemusta keskustella minun kanssa mistään.
On minulla kokemusta aika monenlaisista e elämäntilanteista. Kuulostaa siltä, ettei sulla ole uskallusta keskustella.
En myöskään provosoidu jakamaan elämääni täällä, vaikka niin haluaisit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, sinä olet elänyt koko elämäsi vain itsellesi, ja et ymmärrä, miksi joku, joka ei ole elänyt koko elämäänsä vain itselleen, haluaa jossain vaiheessa elää vain itselleen? Ovat hekin varmaan nuorina, ennen lasten syntymää, eläneet vain itselleen. Mutta sitten tuli se elämänvaihe, jolloin keskityttiin lapsiin, ja omat tarpeet jäivät ikään kuin sivuun.
Tosin minä suurperheen äitinä ihmettelen, miksi se "itselleen eläminen" pitää aloittaa vasta lasten muutettua omilleen. Minulla kuopus on 10v, ja olen jo lisännyt sitä itselleni elämistä jonkin verran. Eli pystyn jo ottamaan aika paljon omaa aikaa. Onneksi mieheni ymmärtää elämänmuutostarpeeni, joten häntä minun ei tarvitse jättää.
Tuohan on tyhmää järjestää itsensä tilanteeseen, jossa omat tarpeet jää sivuun. Miksi ei voi elää normaalisti niin, että muiden ja omat tarpeet pysyy tasapainossa?
Ja mitenhän tämäkin onnistuu?
Jaa. Ihan sillä, että järjestää aikaa itselleen, hyväksyy lähipiiriinsä vain ihmisiä, jotka tekee osansa ja ei itse yritä olla korvaamaton.
Niin lapsilla on vain isä ja äiti. Muilla ei ole mitään velvollisuutta. Ja jos mies ei kanna vastuutaan ja sen poistaa kuviosta niin on yksin. Joten sinulla on sinä ja siinä kaikki.
Höpö höpö. Minulla on vaativa työ, dementoitunnut vanhempi, vanha omakotitalo ja vakava pitkäaikaissairaus. Lapsi kuoli.
Tämä nyt ei liity mihinkään mistä tässä keskustellaan.
Kyllä liittyy. Nähdäkseni ongelma on, että tietyt naiset näkevät vanhemmuuden ja vielä täsmällisemmin äitiyden velvoitteena, joka läpäisee syvästi heidän koko identiteettinsä. Siksi marttyyriäiteihin törmää usein, marttyyri-isiin ei niinkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai se johtuu siitä, että ovat koko ikänsä laittaneet muiden tarpeet omiensa edelle.
Musta tuo on aika surullista, että koko elämä mennyt sit siihen .
Minusta on aika surullista elää vain itselleen.
Voiko itsekkäämpää ja itsekeskeisempää olla?!
Onko se itsekkyys joku synti muuallakin kuin raamatussa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä oon juurikin 45-vee ja lapset lähteneet opiskelemaan. Mun tilanteessa ei hehkutus riitä, vaan pitää jotenkin kai huutaa tai räyhätä, että nyt on mun aikani käydä salilla, lomilla tai mennä luennoitsijaksi vaikka Islantiin saakka, vaikka siitä ei rahallisesti juuri hyödykään. Koska sitä mukaa, kun mulla on helpottanut lasten kanssa, on vanhempi sukupolvi ryhtynyt vaatimaan sitä ja tätä. Ensin täytyi auttaa äitiä hänen yrityksen asioissa, että hän jaksoi yksinyrittäjänä ja vaillinaisella työkyvyllä eläkeikään saakka. Sen jälkeen alkoivat miehen vanhemmat ikääntymään, tarvitaan sitä ja tätä, mitään apua ei osteta ja mistään ei makseta ja ollaan raihnaisia ja yksinäisiä ja piha pitää olla yhtä kitkettynä ja ikkunat pestynä vappuun mennessä kun aina on ollut. En tiedä, miksi mä oon hyvä kohde hoivan hyväksikäytölle? Sanominen ei riitä. Miehen lapseton sisko ei kelpaa, kunnon selitystä en ole saanut. Paitsi, että "on niin huithapeli, ollut niin aina luonnonlapsi ja eihän se näistä asioista mitään ymmärrä, kun on aina omiin nimiinsä elänyt". No niinpä, siinä mulle ohjenuora, jota yritän parhaani mukaan toteuttaa. Yritän olla huithapeli luonnonlapsi, joka elää omiin nimiinsä muista välittämättä. Tuntuu, että se vaatii muuton toiselle planeetalle, mutta yritän parhaani mukaan.
Lapset halusin ja heihin liittyvän hoivan. Vanhuksiin liittyvää en valinnut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No sitten on aikaa itselleen, niin miksi ei sitä käyttäisi?
Ihmeellinen aloitus taas. Eikö nainen saa missään iässä laittaa itseään etusijalle?Kandeis aloittaa jo aikaisemmin eikä olla niin äärimmäinen.
On moni varmaan aloittanutkin mutta sitten sen saa tehdä hyvillä mielin ja luvan kanssa kun lapset on omillaan. Vai eikö saa?
Ei oo tervettä tuntea syyllisyyttä siitä, että pitää huolta itsestään ja omista tarpeistaan.
Tottakai siitä tuntee pahaa mieltä koska se aiheuttaa muille kärsimystä.
Ei aiheuta. Tuo sun asenne aiheuttaa muille paljon enemmän kärsimystä kuin terve itsekkyys.
Ja sille terveelle itsekkyydelle on aikaa kun kenenkään henki ja mielenterveys ei enää riipu toimistasi.
Ahaa. Onko sulla itsetuhoinen lapsi tai muu poikkeava elämäntilanne?
Sitä tärkeämpää on laittaa se happinaamari ensin itselle.
Kuule kun sinulla ei ole elämänkokemusta keskustella minun kanssa mistään.
On minulla kokemusta aika monenlaisista e elämäntilanteista. Kuulostaa siltä, ettei sulla ole uskallusta keskustella.
En myöskään provosoidu jakamaan elämääni täällä, vaikka niin haluaisit.
Ok, sehän on sinun oikeutesi. Ulkopuolinen ei sitten vain, ovatko vastuusi normaaleita vanhemmuuden velvoitteita, kuulutko niihin, jotka itse vetävän sen överiksi vai onko sinulla oikeasti poikkeuksellinen tilanne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No se on sitä VOIMAANTUMISTA, mitä vanhat ämmät nykyään harrastaa. Oletteko ikinä kuulleet miehestä joka voimaantuu? Joo en minäkään.
Miesten ei tarvitse, kun kotona on äiti passannut ja sitten otetaan akka ja heittäydytään sohvaperunaksi. On aikaa itselle ja harrastuksille aina ollut. Kyllähän se vtuttaa kun vakipillu, kodinkone ja hoitaja lähtee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, sinä olet elänyt koko elämäsi vain itsellesi, ja et ymmärrä, miksi joku, joka ei ole elänyt koko elämäänsä vain itselleen, haluaa jossain vaiheessa elää vain itselleen? Ovat hekin varmaan nuorina, ennen lasten syntymää, eläneet vain itselleen. Mutta sitten tuli se elämänvaihe, jolloin keskityttiin lapsiin, ja omat tarpeet jäivät ikään kuin sivuun.
Tosin minä suurperheen äitinä ihmettelen, miksi se "itselleen eläminen" pitää aloittaa vasta lasten muutettua omilleen. Minulla kuopus on 10v, ja olen jo lisännyt sitä itselleni elämistä jonkin verran. Eli pystyn jo ottamaan aika paljon omaa aikaa. Onneksi mieheni ymmärtää elämänmuutostarpeeni, joten häntä minun ei tarvitse jättää.
Tuohan on tyhmää järjestää itsensä tilanteeseen, jossa omat tarpeet jää sivuun. Miksi ei voi elää normaalisti niin, että muiden ja omat tarpeet pysyy tasapainossa?
Ja mitenhän tämäkin onnistuu?
Jaa. Ihan sillä, että järjestää aikaa itselleen, hyväksyy lähipiiriinsä vain ihmisiä, jotka tekee osansa ja ei itse yritä olla korvaamaton.
Niin lapsilla on vain isä ja äiti. Muilla ei ole mitään velvollisuutta. Ja jos mies ei kanna vastuutaan ja sen poistaa kuviosta niin on yksin. Joten sinulla on sinä ja siinä kaikki.
Höpö höpö. Minulla on vaativa työ, dementoitunnut vanhempi, vanha omakotitalo ja vakava pitkäaikaissairaus. Lapsi kuoli.
Tämä nyt ei liity mihinkään mistä tässä keskustellaan.
Kyllä liittyy. Nähdäkseni ongelma on, että tietyt naiset näkevät vanhemmuuden ja vielä täsmällisemmin äitiyden velvoitteena, joka läpäisee syvästi heidän koko identiteettinsä. Siksi marttyyriäiteihin törmää usein, marttyyri-isiin ei niinkään.
Äitiys on velvoite silloin kun sen ottaa eikä sinun talosi, työpaikkasi tai dementoitunut vanhempasi liity mitenkään siihen. Marttyyri isiä on, ja ne tekee ihan sitä samaa kuin marttyyri äiditkin. Heillä ei ole vaihtoehtoa koska sitten lapset ei saisi elää kotonaan vaan olisivat huostaanotettuina. Sen sijaan että nimitellään ihmisiä marttyyreiksi niin mieluummin kysytään mikä on se vaihtoehto ja jos sinä et aio olla se vaihtoehto niin sitten kannattaa pitää suu supussa muiden martyrismeista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä oon juurikin 45-vee ja lapset lähteneet opiskelemaan. Mun tilanteessa ei hehkutus riitä, vaan pitää jotenkin kai huutaa tai räyhätä, että nyt on mun aikani käydä salilla, lomilla tai mennä luennoitsijaksi vaikka Islantiin saakka, vaikka siitä ei rahallisesti juuri hyödykään. Koska sitä mukaa, kun mulla on helpottanut lasten kanssa, on vanhempi sukupolvi ryhtynyt vaatimaan sitä ja tätä. Ensin täytyi auttaa äitiä hänen yrityksen asioissa, että hän jaksoi yksinyrittäjänä ja vaillinaisella työkyvyllä eläkeikään saakka. Sen jälkeen alkoivat miehen vanhemmat ikääntymään, tarvitaan sitä ja tätä, mitään apua ei osteta ja mistään ei makseta ja ollaan raihnaisia ja yksinäisiä ja piha pitää olla yhtä kitkettynä ja ikkunat pestynä vappuun mennessä kun aina on ollut. En tiedä, miksi mä oon hyvä kohde hoivan hyväksikäytölle? Sanominen ei riitä. Miehen lapseton sisko ei kelpaa, kunnon selitystä en ole saanut. Paitsi, että "on niin huithapeli, ollut niin aina luonnonlapsi ja eihän se näistä asioista mitään ymmärrä, kun on aina omiin nimiinsä elänyt". No niinpä, siinä mulle ohjenuora, jota yritän parhaani mukaan toteuttaa. Yritän olla huithapeli luonnonlapsi, joka elää omiin nimiinsä muista välittämättä. Tuntuu, että se vaatii muuton toiselle planeetalle, mutta yritän parhaani mukaan.
Lapset halusin ja heihin liittyvän hoivan. Vanhuksiin liittyvää en valinnut.
Onneksi sulla ei ole mitään velvoitetta hoitaa yhtään omaa tai toisten vanhusta. Alat vaan elää omaa elämääsi. Mitään et ole muille velkaa.
Vierailija kirjoitti:
Mä oon juurikin 45-vee ja lapset lähteneet opiskelemaan. Mun tilanteessa ei hehkutus riitä, vaan pitää jotenkin kai huutaa tai räyhätä, että nyt on mun aikani käydä salilla, lomilla tai mennä luennoitsijaksi vaikka Islantiin saakka, vaikka siitä ei rahallisesti juuri hyödykään. Koska sitä mukaa, kun mulla on helpottanut lasten kanssa, on vanhempi sukupolvi ryhtynyt vaatimaan sitä ja tätä. Ensin täytyi auttaa äitiä hänen yrityksen asioissa, että hän jaksoi yksinyrittäjänä ja vaillinaisella työkyvyllä eläkeikään saakka. Sen jälkeen alkoivat miehen vanhemmat ikääntymään, tarvitaan sitä ja tätä, mitään apua ei osteta ja mistään ei makseta ja ollaan raihnaisia ja yksinäisiä ja piha pitää olla yhtä kitkettynä ja ikkunat pestynä vappuun mennessä kun aina on ollut. En tiedä, miksi mä oon hyvä kohde hoivan hyväksikäytölle? Sanominen ei riitä. Miehen lapseton sisko ei kelpaa, kunnon selitystä en ole saanut. Paitsi, että "on niin huithapeli, ollut niin aina luonnonlapsi ja eihän se näistä asioista mitään ymmärrä, kun on aina omiin nimiinsä elänyt". No niinpä, siinä mulle ohjenuora, jota yritän parhaani mukaan toteuttaa. Yritän olla huithapeli luonnonlapsi, joka elää omiin nimiinsä muista välittämättä. Tuntuu, että se vaatii muuton toiselle planeetalle, mutta yritän parhaani mukaan.
Lapset halusin ja heihin liittyvän hoivan. Vanhuksiin liittyvää en valinnut.
Miksi suostut hoitamaan appivanhempiasi? Se on miehesi tehtävä, ei sinun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, sinä olet elänyt koko elämäsi vain itsellesi, ja et ymmärrä, miksi joku, joka ei ole elänyt koko elämäänsä vain itselleen, haluaa jossain vaiheessa elää vain itselleen? Ovat hekin varmaan nuorina, ennen lasten syntymää, eläneet vain itselleen. Mutta sitten tuli se elämänvaihe, jolloin keskityttiin lapsiin, ja omat tarpeet jäivät ikään kuin sivuun.
Tosin minä suurperheen äitinä ihmettelen, miksi se "itselleen eläminen" pitää aloittaa vasta lasten muutettua omilleen. Minulla kuopus on 10v, ja olen jo lisännyt sitä itselleni elämistä jonkin verran. Eli pystyn jo ottamaan aika paljon omaa aikaa. Onneksi mieheni ymmärtää elämänmuutostarpeeni, joten häntä minun ei tarvitse jättää.
Tuohan on tyhmää järjestää itsensä tilanteeseen, jossa omat tarpeet jää sivuun. Miksi ei voi elää normaalisti niin, että muiden ja omat tarpeet pysyy tasapainossa?
Ja mitenhän tämäkin onnistuu?
Jaa. Ihan sillä, että järjestää aikaa itselleen, hyväksyy lähipiiriinsä vain ihmisiä, jotka tekee osansa ja ei itse yritä olla korvaamaton.
Niin lapsilla on vain isä ja äiti. Muilla ei ole mitään velvollisuutta. Ja jos mies ei kanna vastuutaan ja sen poistaa kuviosta niin on yksin. Joten sinulla on sinä ja siinä kaikki.
Höpö höpö. Minulla on vaativa työ, dementoitunnut vanhempi, vanha omakotitalo ja vakava pitkäaikaissairaus. Lapsi kuoli.
Tämä nyt ei liity mihinkään mistä tässä keskustellaan.
Kyllä liittyy. Nähdäkseni ongelma on, että tietyt naiset näkevät vanhemmuuden ja vielä täsmällisemmin äitiyden velvoitteena, joka läpäisee syvästi heidän koko identiteettinsä. Siksi marttyyriäiteihin törmää usein, marttyyri-isiin ei niinkään.
Äitiys on velvoite silloin kun sen ottaa eikä sinun talosi, työpaikkasi tai dementoitunut vanhempasi liity mitenkään siihen. Marttyyri isiä on, ja ne tekee ihan sitä samaa kuin marttyyri äiditkin. Heillä ei ole vaihtoehtoa koska sitten lapset ei saisi elää kotonaan vaan olisivat huostaanotettuina. Sen sijaan että nimitellään ihmisiä marttyyreiksi niin mieluummin kysytään mikä on se vaihtoehto ja jos sinä et aio olla se vaihtoehto niin sitten kannattaa pitää suu supussa muiden martyrismeista.
Kas, se koira älähti.
Vierailija kirjoitti:
Yleensä mies myös heivataan tuossa kohtaa kun huomataan että se on yksi pelkkä riippakivi
Eli sitten kun mies on tarjonnut naiselle resurssit ja lapset, niin mies voidaan kätevästi heivata. Toivottavasti mahdollisimman moni mies lukee tämän kommentin, ja tekee omat johtopäätökset naisista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, sinä olet elänyt koko elämäsi vain itsellesi, ja et ymmärrä, miksi joku, joka ei ole elänyt koko elämäänsä vain itselleen, haluaa jossain vaiheessa elää vain itselleen? Ovat hekin varmaan nuorina, ennen lasten syntymää, eläneet vain itselleen. Mutta sitten tuli se elämänvaihe, jolloin keskityttiin lapsiin, ja omat tarpeet jäivät ikään kuin sivuun.
Tosin minä suurperheen äitinä ihmettelen, miksi se "itselleen eläminen" pitää aloittaa vasta lasten muutettua omilleen. Minulla kuopus on 10v, ja olen jo lisännyt sitä itselleni elämistä jonkin verran. Eli pystyn jo ottamaan aika paljon omaa aikaa. Onneksi mieheni ymmärtää elämänmuutostarpeeni, joten häntä minun ei tarvitse jättää.
Tuohan on tyhmää järjestää itsensä tilanteeseen, jossa omat tarpeet jää sivuun. Miksi ei voi elää normaalisti niin, että muiden ja omat tarpeet pysyy tasapainossa?
Ja mitenhän tämäkin onnistuu?
Jaa. Ihan sillä, että järjestää aikaa itselleen, hyväksyy lähipiiriinsä vain ihmisiä, jotka tekee osansa ja ei itse yritä olla korvaamaton.
Niin lapsilla on vain isä ja äiti. Muilla ei ole mitään velvollisuutta. Ja jos mies ei kanna vastuutaan ja sen poistaa kuviosta niin on yksin. Joten sinulla on sinä ja siinä kaikki.
Höpö höpö. Minulla on vaativa työ, dementoitunnut vanhempi, vanha omakotitalo ja vakava pitkäaikaissairaus. Lapsi kuoli.
Tämä nyt ei liity mihinkään mistä tässä keskustellaan.
Kyllä liittyy. Nähdäkseni ongelma on, että tietyt naiset näkevät vanhemmuuden ja vielä täsmällisemmin äitiyden velvoitteena, joka läpäisee syvästi heidän koko identiteettinsä. Siksi marttyyriäiteihin törmää usein, marttyyri-isiin ei niinkään.
Äitiys on velvoite silloin kun sen ottaa eikä sinun talosi, työpaikkasi tai dementoitunut vanhempasi liity mitenkään siihen. Marttyyri isiä on, ja ne tekee ihan sitä samaa kuin marttyyri äiditkin. Heillä ei ole vaihtoehtoa koska sitten lapset ei saisi elää kotonaan vaan olisivat huostaanotettuina. Sen sijaan että nimitellään ihmisiä marttyyreiksi niin mieluummin kysytään mikä on se vaihtoehto ja jos sinä et aio olla se vaihtoehto niin sitten kannattaa pitää suu supussa muiden martyrismeista.
Joskus, aika useinkin, huostaanotto on lapselle se parempi vaihtoehto.
Tulispa aiemmin. Ei kenenkään pitäisi olla toisten ihmisten kynnysmatto noin pitkään. Terve itsekkyys ei ole koskaan pahaksi.
Vierailija kirjoitti:
Perheessä lapset ovat aina etusijalla. Ja huolehtimisnakki sattuu 99% tapauksissa äideille. Itäs noukkii rusinat pullasta lastenhoidon suhteen ja tekevät vain mukavat hommat.
Miksi lapset ovat aina etusijalla? Kaikilla perheenjäsenillä voi olla omia tarpeita. Jos eletään vain lapsille, se on aika epäterve kuvio niiden lastenkin kannalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä mies myös heivataan tuossa kohtaa kun huomataan että se on yksi pelkkä riippakivi
Eli sitten kun mies on tarjonnut naiselle resurssit ja lapset, niin mies voidaan kätevästi heivata. Toivottavasti mahdollisimman moni mies lukee tämän kommentin, ja tekee omat johtopäätökset naisista.
Se, että mies tarjoaa resurssit, on nykypäivän Suomessa hyvin, hyvin, hyvin harvinaista.
Paina tämä kalloosi ennen seuraavaa provoiluasi.
Tämä nyt ei liity mihinkään mistä tässä keskustellaan.