Miksi 45-60v naisille tulee aina se "alan elää itselleni"-vaihe?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Typerää tehdä lapsia ja väittää etteikö se olisi elämistä itselleen!! Itsekkäistä syistä niitä lapsia tehdään. Kaksoisstandardit tässäkin. Ettekö te nää näitä järjettömyyksiä ollenkaan, vai eikö ego anna myöntää olevansa väärässä?

Totta kai se on valinta, mutta se on 24/7 palvelemista. Vaikka se olisi kuinka kivaa ja "omannäköistä elämää", niin silti sen tarkoituskin on olla vain projekti. Kun se on ohi, voi lopettaa palvelemisen ja muitten miellyttämisen ja alkaa miellyttää vain itseään.

Älä vääristele. Jos lapsia tarvitsee palvella 24/7 ja vielä 18 vuotta, on kasvatuksessa menty aika paljon metsään. Lapsiarki on raskasta muutamia vuosia ja sitten alkaa jäämään aikaa tehdä siinä sivussa melkein mitä vain.

Et tiedä mistä puhut. Tai sitten sulla on lapsia, joista et tiedä mitä ne tekevät.

On minulla ja tiedän varsin hyvin heidän asiansa. Tämä ei kuitenkaan ole mikään TAAKKA joka estää minua elämästä ja nauttimasta siitä. Todella monet uhriutuu omista lapsistaan ja se oksettaa. Ollaan niin avuttomia, että koko elämä menee solmuun niistä lapsista. Kertoisitko esimerkkejä miten ne lapset estää esim normaaleja harrastuksia?

Ei minullekaan lapset ole koskaan olleet taakka tai estäneet elämästä, tuoneet miljoona kertaa enemmän iloa elämään kuin huolta ja murhetta. Mutta kyllä heidän pois muuttonsa on antanut myös paljon lisää omaa aikaa, jos nyt tapaan heitä kerran kahdessa viikossa muutaman tunnin kun ennen aikaa meni ihan ruokapöydän ympärillä keskusteluun vähintäin puoli tuntia päivässä enemmän kuin nyt yksin istuessa. Ja muutenkin halusin olla kotona kun hekin olivat, harrastukset sovitettiin samiinhin aikoihin ja ihan tuo ruuanlaitto, siihen ei nykyisin paljon aikaa mene, vaikka ennenkin siihen osallistui nuorisokin.

Ehkä helpittavinta oli kun ei enää tarvitse valvoa yötä odottaen nuorisoa kotiin, mutta se on oma luonne kysymys, että pesän on oltava täysi ennenkuin voi nukkua.

No siis tuliko sinulle yllätyksenä se että joudut valvomaan kun teit lapsia? Jokainen valitsee itse ja riippumatta valinnan vaikutuksista, ne ovat asioita joista uhriutuminen on suoranaista tyhmyyttä. Se on totta että sitä yksinoloa jää enemmän kun lapset muuttaa pois, mutta jos se on sitä mitä olisi halunnut, ei olisi kannattanut TEHDÄ niitä lapsia. En tarkoita tällä sinua vaan yleisesti tätä itselleen elämistä, kun se lasten tekeminen on mitä suuremmissa määrin itselleen elämistä. Joku ostaa talon huonoilla lainaehdoilla ja uhriutuu siitä että joutuu maksamaan lainanhoitokuluja enemmän kuin toinen, eikä saa taloonsa myytyä, niin että saisi maksettua lainansa pois. Kyse on omista valinnoista, ja niistä uhriutumalla on oman itsensä uhri. Se äitikin on ihan tavallinen pulliainen, ei yhtään enempää kuin kukaan muukaan.

Älä jaksa. Lapsiin, kuten elämään muutenkin, liittyy aina yllätyksiä. Vaikka monia asioita voi ennakoida, ihan kaikkea ei voi. Tai tietysti voi aina odottaa pahinta. Silloin saattaa jäädä aika paljon elämää elämättä ja moni hieno elämys kokematta. Elämä ei ole nynnyjen juttu.

Älä itse jaksa vetää yllätyskorttia, kun siitä ei nyt ole kyse. Niin ne hienot kokemukset vesittyy todella tehokkaasti kun elää eläämäänsä uhripositiosta. Nynny uhriutuu eikä ota vastuuta omasta hyvinvoinnistaan, vaan on marttyyri ja tässä syyllistää omia lapsiaan elämättömästä elämästä!

Juuri siitä on kyse. Toisin kuin väität, ihan kaikki asiat eivät ole täysin ihmisen valittavissa. Tämä on turvallisuushakuisen ihmisen harha. Minusta on erittäin hyvä ajatus miettiä elämänsä todennäköisyyksiä, mutta todennäköisyydet ovat silti vain todennäköisyyksiä. Kaikkien katkerimpia ovat kokemukseni mukaan ns. kiltit tytöt, jotka ovat aina tehneet ns. "oikeita valintoja", mutta elämä ei olekaan toiminut "sääntöjen" mukaan.

Kun lähtee pitkään projektiin, kuten avioliitto tai lasten hankinta, alussa voi olla joku käsitys projektiin liittyvistä todennäköisyyksistä. Muuttujia on kuitenkin niin paljon, että usein niitä käsityksiä täytyy muuttaa matkan varrella. Vaatii rohkeutta ja hyvää itseluottamusta ryhtyä sellaiseen.

Jotkut eivät koskaan ryhdy, vaan haukkuvat sivusta. Se on heidän valintansa.

Tämä on se mitä en ymmärrä. Minulla ei ole mitään sitä vastaan että joku haluaa olla lapseton, mutta miksi pitää sitten haukkua äitejä, nälviä ja lällätellä kuin pikkukakara jos joku kehtaa olla joskus väsynyt tai turhautunut lapsiperhe-elämään? Tulee mieleen että ei ehkä ollakaan ihan sinut sen oman valinnan kanssa, ja hakemalla haetaan niitä negatiivisia puolia vanhemmuudesta, vaikka sitten roikkumalla perhe-elämän haasteita käsittelevissä keskusteluissa haukkumassa muita.

Aika harva ketää äitejä haukkuu. Jengi ei vain jaksa kuunnella lisääntyneiden loputonta valitusta itse valituista ongelmista elämässään.

Jos tahallasi haluat pilata vuosikausiksi elämääsi lisääntymällä, niin se on oma valinta. Turha valittaa asiasta

Jos et jaksa kuunnella perhe-elämän haasteista niin miksi roikut täällä niistä keskustelemassa ? Anna olla semmoisten asioitten joista et mitään ymmärrä, ja keskity vaikka ihan omaan elämääsi. Mikä siinä on niin vaikeaa?

Niitäpä joutuu tahtomattaan kuuntelemaan mm. työpaikan kahvitunnilla. Tästä ketjusta taas löytää myös niitä vastaääniä, jotka ihmettelee samaa, ja se on vertaistukea.

Koulutukseni myötä myös tekniset hommat onnistuvat. Painavia 40 kg esineitä en tosiaankaan pysty nostamaan. Eipä niitä toki taloudessa pahemmin olekaan. Pesukone, mutta ei sitä kannella 😁 En väittänyt, ettei mies tee mitään, vaan että teen itse isoimman osan.

Sitä kun mennään naimisiin liian nuorena, mahdollisesti erotaan miehestä 20 vuoden liiton jälkeen. Naiset eivät ole koskaan ajatelleet mitä oikeasti elämässä haluavat vaan ovat menneet lampaina yleisen paineen alla naimisiin ja hankkineet lapset sen ensimmäisen miehen kanssa jonka ovat saaneet. Sen kummemmin ajatematta onko mies oikeasti sopiva, onko yhteisiä toiveita elämän suhteen ollenkaan. 

Eihän se ole ihme että kun siitä kierteestä pääsee irrtottautumaan haluaa etsiä itseään. 

Vierailija kirjoitti:

Loppu kirjoitti:

Moni nainen kyllästyy piikana olemiseen. Laiska ukko ei ota tarpeeksi vastuuta kodin töistä. On pakko tehdä itse, jotta talossa voi asua ja perhe saa ruokaa. Äijä huolehtii vain omasta vatsastaan. Nyt 51-vuotiaana olen alkanut suunnitella eroa. En jaksa enää huolehtia lähes yksin taloustöistä ym. palkkatyön lisäksi. Helpompaa olisi asua yksin!

Ihan oikeastiko meinaan ettei miehesi tee mitään? Kukas tekee teillä lumityöt? Nurmikonleikkuun? Polttopuuhommat? Erilaiset pienet rakennus- ja remontointihommat? Painavien tavaroiden siirrot (40 kg ja siitä ylöspäin)? Mattojen tamppaukset? Ilmanvaihtokoneen suodattimenvaihdot?

Ei siinä mitään jos kerran haluat olla yksin, parisuhde on vapaaehtoinen. Mutta veikkaan että aika monessa perheessä se "ei tee mitään" mies tekee noi hommat vaan hän ei tee asiasta numeroa.

Koulutukseni myötä myös tekniset hommat onnistuvat. Polttopuita olen tehnyt jo nuorena, lumityöt ovat hyvää lihaskuntotreenä.Painavia 40 kg esineitä en tosiaankaan pysty nostamaan. Eipä niitä toki taloudessa pahemmin olekaan. Pesukone, mutta ei sitä kannella 😁 En väittänyt, ettei mies tee mitään, vaan että teen itse isoimman osan.

🤣🤣🤣🤣🤣

Siinä teille muijjat

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No johtuisko siitä, että niitä lapsia on hoidettava ja huollettava, eikä aikaa itselle, omille toiveille ja haluille välttämättä jää lainkaan?

No mutta eikö ne lapset ole olleet niitä omia toiveita ja haluja? 

Tottakai ovat , mutta se ei sulje pois sitä , että lapset myös vaativat paljon vanhemmiltaan. 

Kyllähän esim moni harrastus on se suuri toive, mutta se saattaa myös viedä kaiken ajan ja silti se on rakas ja toivottu asia.

Lapset on kuitenkin vain pienen hetken täysin vanhempiensa hoivasta riippuvaisia ja sen jälkeen vanhemmilla on taas aikaa enemmän itselleen.

Ja viimeistään sitten, kun kullannuput lähtee maailmalle opiskelemaan, alkaa vanhemmilla uusi aika elämässä.  Vaikka ne lapset olisi olleet kuinka toivottuja ja haluttuja, ne kuitenkin kasvavat isoiksi ja lentävät pesästä.

Miksi ihminen ei saisi nauttia taas tästäkin uudesta elämän vaiheesta? 

Ihmisen elämässä on monenlaisia vaiheita ja kun uusi aika koittaa, tottakai siitä saa nauttia ja sitä saa hekkuttaa.

Vierailija kirjoitti:

🤣🤣🤣🤣🤣

Siinä teille muijjat

Missä? Mitä? Ootko nuijamuijja? 

Onko tää ihan oikea kysymys vai pilaa? Kyllä alaikäisistä lapsista on aina vastuu. Taloudellinen ja kasvatuksellinen. Sitä se on, jos lapsia hankkii/saa.

Minä en käynyt 5 vuoteen kampaajalla, kun oli 3 lasta peruskouluiässä yhtä aikaa. Lapsille piti saada talvivaatteet, kengät, polkupyörät, kännykät, harrastusvälineet. Lomamatkatkin tehtiin aina lasten ehdoilla. En minä mitään kylpylässä lillumista rakasta, mutta sillä mennään, mihin on varaa. Jos on varaa 3-5 vuorokauden kylpylälomaan, on sekin jotain. Tai Tukholman risteilyyn. Ulkomaanmatkalla käytiin viikko kesällä 2010, kun oli vasta 2 lasta. ja jatkettiin perinnettä heti perään v. 2017 ja 2018 kolmen lapsen kanssa. Tai no toinen noista koko perheen reissuista oli kanarialle talvella, mutta eiköhän pointti tullut selväksi. Suomessa eläminen on kallista. Keskituloiset ihmiset joutuvat miettimään, mihin rahansa ja aikansa käyttävät. Minä olen kyllä aina harrastanut kulttuuria, myös lapsia vienyt mukana, mutta monelle sekin on luksusta.

Lapset ovat niin rakkaita, sydän on aina heidän mukanaan. Äitinä ja isoäitinä en voi ajatella, että muut asiat menisivät heidän (ja vävyjen ja miniöiden) edelle.

Se, että nyt lähellä 60 vuoden ikää en enää pyri parisuhteeseen, herättää sukulaisissa kysymyksiä. Jopa syyllistetään, että haluan ajatella itseäni. Tämä kummeksuttaa, sillä edelleen perhe on minulle tärkein.

En vain enää usko, että voisin kokosydämisesti luottaa ja kiintyä aivan tuntemattomaan mieheen. Ja päästää lasteni perheiden elämään tuntematta toimintamalleja ja arvoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perheessä lapset ovat aina etusijalla. Ja huolehtimisnakki sattuu 99% tapauksissa äideille. Itäs noukkii rusinat pullasta lastenhoidon suhteen ja tekevät vain mukavat hommat.

Miksi lapset ovat aina etusijalla? Kaikilla perheenjäsenillä voi olla omia tarpeita. Jos eletään vain lapsille, se on aika epäterve kuvio niiden lastenkin kannalta.

Jos ne on tehty, on niistä myös yritettävä huolehtia parhaimman mukaan. Vai naapurilleko ne jätetään, jos ei huvita?

Ei hölmöt itsekkäät velat tajua. Ne vaan ei tajua kun koko elämä on oman napanöyhdän kaivamista.

Lapset on aina etusijalla, ihan koko elämän ajan. Kaikessa. Aina. Kyseenalaistamatta. Elämäni tarkoitus on auttaa ja tukea paitsi omia lapsiani, myös maailman lapsia. Sen takia olen korkeasti koulutettu ja hyvätuloinen että voin auttaa ja tukea myös maailman lapsia eri tavoin jatkuvasti.

Maailmassa ei ole mitään muuta tärkeämpää kuin lapset, siis kaikki maailman lapset.

Katkeran mamman vihaa tihkuva purkaus, kasvatitko lapsetkin vihapuhuviksi k u s ipäiksi?!

Loppu kirjoitti:

Koulutukseni myötä myös tekniset hommat onnistuvat. Painavia 40 kg esineitä en tosiaankaan pysty nostamaan. Eipä niitä toki taloudessa pahemmin olekaan. Pesukone, mutta ei sitä kannella 😁 En väittänyt, ettei mies tee mitään, vaan että teen itse isoimman osan.

Ai ei ole teillä kannettava pesukone? Ei se mitään, ei meilläkään. 😁

Ei onnellisuus siitä tule, että "elää vain itselleen". Elämän merkitys ja sitä myötä onnellisuus tulee siitä, että voi olla toisille avuksi ja hyödyksi. Lasten kasvatus on toki välillä raskasta, mutta yleensä kuitenkin antavat enemmän kuin ottavat. En usko lainkaan, etteivät "miehet tekisi mitään". Paljon tiedän pareja, missä mies tekee todella paljon - eivät vaan pidä niin suurta meteliä siitä.

Aikamoinen ristiriita taas. Avioeron tullessa naiset pitävät lapsia itsestään selvästi omaisuutenaan. Lasten lähtiessä pesästä heihin ollaan kuitenkin, yleensä., kovasti yhteydessä ja toivotaan vierailuja. Tiedän paljon vanhempia, jotka kutsuvat aikuisia lapsiaan kerta toisensa jälkeen valmiiseen joulupöytään. Ilomielin ollaan myös hoitamassa lapsenlapsia.

Ennen oli perheissä paljon enemmän lapsia, mutta ei silti oltu niin väsyneitä. Äskettäin julkaistun tutkimuksen mukaan Länsi-euroopassa on maailman väsyneimmät vanhemmat. Onko syynä se, että yritetään aivan liikaa, kuvitellaan että lapsella pitää olla "kaikkea". Kyllä se lapsi pärjää vähemmälläkin eikä lapsi, niin kauan kuin kotona asuu, ole se joka päättää ja jonka ehdoilla mennään. Toki kuunnellaan, kannustetaan, tuetaan, mutta juurikin tuo vanhemmuus tuntuu olevan hukassa. Se on valtaa ja vastuuta, ei kaveruutta eikä lapsen ehdoilla elämistä.

Voimaannuttamista.

Miksi edes mietit tätä? Kyllä sinustakin tulee vanha mamma olet elänyt miten tahansa. Eikö se ole hyvä asia, että ihmisen elämässä on erilaisia ajanjaksoja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne on noita naisia jotka uhraavat kaiken toisten eteen, hoitavat jopa miehen pyykit ja ruuat ja sukulaislasten joululahjat. Eivät voi kuvitellakaan menevänsä esim.hotelliin nukkumaan yöksi ja jättävänsä lapsia miehelle. Hukkuvat äitiyteen epäterveellä tavalla. Yleensä naimisissa ns.lapsimiehen kanssa joka joko laiska tai osaamaton. Näille naisille on suuri yllätys että toisenlaisiakin miehiä on olemassa.

Perheen pyykit. Ei se mies mikään perheestä erillinen otus ole. Kaikkien pyykit pestään.

Niin. Tässä puhutaan nyt marttyyriäideistä, jotka pitkälti vastaavat arjen pyörittämisestä ja se mies ei pese niitä perheen pyykkejä.

Pesukone saa olla pyörimässä 24/7 jos aletaan ihmisten pyykkejä eritellä sen mukaan mistä perheenjäsenestä on kysymys. Täysiä koneellisia pestään, ihan sama mitä siellä on.

Nii? Ja sen työn voi myös jakaa niin, että joku muu kuin nainen pesee koko perheen pyykit.

Voi, jos joku muu suostuu. Jos mies ei suostu, ei sitä oikein voi saada niin tekemään kädestä pitämälläkään. Mitä jäävaihtoehdoiksi? Ero? Entä jos ei halua erota sellaisten takia? Mitä voi tehdä? Uhkailla jollain mitä itse ei sitten tee? Kyllä mies osaa kutsua sitä nalkutukseksi ja tekee vielä vähemmän. Entä sitten? Ero? Entä jos ei halua erota edelleenkään? Millä saat aikuisen ihmisen tekemään jos ei halua tehdä?

Nainen voi pestä omat ja lasten vaatteet, mies pesee omansa jos haluaa.

Onko tämä oikeasti se parisuhteen malli mitä lapsille halutaan antaa?

Vierailija kirjoitti:

Miehillä se aika on n. Vuodet 5-95.

So not?! Eipä ole keltään pois. Ja vaikka olisikin, niin ihan sama. Se on miesten oma asia.

Lissu453 kirjoitti:

Sitä kun mennään naimisiin liian nuorena, mahdollisesti erotaan miehestä 20 vuoden liiton jälkeen. Naiset eivät ole koskaan ajatelleet mitä oikeasti elämässä haluavat vaan ovat menneet lampaina yleisen paineen alla naimisiin ja hankkineet lapset sen ensimmäisen miehen kanssa jonka ovat saaneet. Sen kummemmin ajatematta onko mies oikeasti sopiva, onko yhteisiä toiveita elämän suhteen ollenkaan. 

Eihän se ole ihme että kun siitä kierteestä pääsee irrtottautumaan haluaa etsiä itseään. 

Kumma juttu miten tämä on vain naisten ongelma. Miksi miehet eivät itse mieti näitä asioita?

Joillekin se tulee jo 30v ja ilman lapsia. Jos aiemmin oli ehdokkaana vain pelimiehiä, juovia tai joku tulistuva pahis. 

Edellinen mies on lypsetty kuiviin niin täytyyhän sitä alkaa etsimään uutta uhria jolla vielä on resursseja

Kato ku suurin osa on passannu ne kakaransa ja miehensä niin se stoppi tulee joskus, viimestään ku lapset muuttaa kotoa. Mulla ei lapsia ole koska olen elänyt itselleni, miehiä on tullu ja menny.