Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten saatte lapsenne kiinnostumaan jostain harrastuksesta?
Minä en mitenkään. Vuosien varrella olen ensin ilmoittanut lapsia erilaisiin harrastuksiin ja muutaman kuukauden jaksanut heitä motivoida ja innostaa ja lopulta maanitella ennen kuin olen todennut että ei sitten. Nykyään kyselen että kiinnostaisiko kokeilla sitä tai tätä mutta mikään ei kiinnosta. Jotenkin ajattelen että harrastukset antaisi mielekästä tekemistä, rytmiä, ehkä uusia kavereita, opettaisi pitkäjänteisyyttä ja sitkeyttä jne. Olisi kiva jos innostuisivat jostain mutta kun ei. Miten te muut teette sen? Onko ongelma se kun meillä vanhemmillakaan ei ole kuntosalin lisäksi mitään muita harrastuksia? Lapsina ja nuorina tosin molemmilla oli harrastuksia laidasta laitaan, ne on aikuisiällä sitten jääneet.
Kommentit (141)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täysin väärä toimintatapa. Lapsi valitsee itse.
Ja lapset ovat joka kerta valinneet että sitä ainakaan eivät halua tehdä. Itse eivät ole koskaan aloitteellisesti kiinnostuneet mistään tai ehdottaneet mitään, eivätkä nykyään kiinnostu myöskään mistään ehdottamastani.
Pitänee siis vain luovuttaa.
Sinulla on täysin väärä asenne. "Ai eikö kelpaa kun pakotan ja mäkätät? No sitten anetaan koska p*skan olla!" Sen sijaan että tuputat ja puoliväkisin tarjoilet, kysele heiltä, mikä heitä kiinnostaa ja keskustelkaa vaihtoehdoista heidän kiinnostuksenkohteet edellä.
En ole koskaan pakottanut enkä mäkättänyt enkä mieltäni osoittanut. Ihan ihme tulkinta. Olen yrittänyt motivoida ja innostaa ja lopulta luovuttanut. Olen nimenomaan kysellyt ja ehdotellut mutta mitään kiinnostavaa en ole vielä osannut ehdottaa.
No älä jumitu ehdottelemaan, vaan menkää kokeilemaan. Nyt on taas uusi kausi alkamassa. Sanot, että kokeillaan paria-kolmea harrastusta ja saat niistä valita, mitä teet kevään ajan. Syksyllä voidaan miettiä haluatko jatkaa siinä vai tehdä jotain muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen antanut lasten itse valita harrastuksensa. Ei se sen ihmeellisempää vaadi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täysin väärä toimintatapa. Lapsi valitsee itse.
Ja lapset ovat joka kerta valinneet että sitä ainakaan eivät halua tehdä. Itse eivät ole koskaan aloitteellisesti kiinnostuneet mistään tai ehdottaneet mitään, eivätkä nykyään kiinnostu myöskään mistään ehdottamastani.
Pitänee siis vain luovuttaa.
Sinulla on täysin väärä asenne. "Ai eikö kelpaa kun pakotan ja mäkätät? No sitten anetaan koska p*skan olla!" Sen sijaan että tuputat ja puoliväkisin tarjoilet, kysele heiltä, mikä heitä kiinnostaa ja keskustelkaa vaihtoehdoista heidän kiinnostuksenkohteet edellä.
En ole koskaan pakottanut enkä mäkättänyt enkä mieltäni osoittanut. Ihan ihme tulkinta. Olen yrittänyt motivoida ja innostaa ja lopulta luovuttanut. Olen nimenomaan kysellyt ja ehdotellut mutta mitään kiinnostavaa en ole vielä osannut ehdottaa.
Anna lapsillesi tilaa miettiä itse. Anna heidän ehdottaa. Ja jos eivät ehdota, niin mitä sitten? Ei se harrastuksettomuus ole paha asia, jos lapsi elää muuten tasapainoista elämää. Jospa he sitten joskus tulevaisuudessa löytävät jotain, kun oppivat tuntemaan itsensä paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täysin väärä toimintatapa. Lapsi valitsee itse.
Ja lapset ovat joka kerta valinneet että sitä ainakaan eivät halua tehdä. Itse eivät ole koskaan aloitteellisesti kiinnostuneet mistään tai ehdottaneet mitään, eivätkä nykyään kiinnostu myöskään mistään ehdottamastani.
Pitänee siis vain luovuttaa.
Sinulla on täysin väärä asenne. "Ai eikö kelpaa kun pakotan ja mäkätät? No sitten anetaan koska p*skan olla!" Sen sijaan että tuputat ja puoliväkisin tarjoilet, kysele heiltä, mikä heitä kiinnostaa ja keskustelkaa vaihtoehdoista heidän kiinnostuksenkohteet edellä.
En ole koskaan pakottanut enkä mäkättänyt enkä mieltäni osoittanut. Ihan ihme tulkinta. Olen yrittänyt motivoida ja innostaa ja lopulta luovuttanut. Olen nimenomaan kysellyt ja ehdotellut mutta mitään kiinnostavaa en ole vielä osannut ehdottaa.
No älä jumitu ehdottelemaan, vaan menkää kokeilemaan. Nyt on taas uusi kausi alkamassa. Sanot, että kokeillaan paria-kolmea harrastusta ja saat niistä valita, mitä teet kevään ajan. Syksyllä voidaan miettiä haluatko jatkaa siinä vai tehdä jotain muuta.
Niin, tällaista minä nimenomaan tein kun lapset oli pienempiä. Vuosi toisensa jälkeen.
Lapsille on opetettu, mitä tarkoittaa sitoutuminen. Jos haluaa esim. korikseen, siihen on sitouduttava vähintään yhdeksi lukukaudeksi (syksy tai kevät). Aina ei ole kivaa, mutta sovituista asioista pidetään kiinni. Kummasti into säilynyt aina pidempään kuin minun vaatimani ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täysin väärä toimintatapa. Lapsi valitsee itse.
Ja lapset ovat joka kerta valinneet että sitä ainakaan eivät halua tehdä. Itse eivät ole koskaan aloitteellisesti kiinnostuneet mistään tai ehdottaneet mitään, eivätkä nykyään kiinnostu myöskään mistään ehdottamastani.
Pitänee siis vain luovuttaa.
Sinulla on täysin väärä asenne. "Ai eikö kelpaa kun pakotan ja mäkätät? No sitten anetaan koska p*skan olla!" Sen sijaan että tuputat ja puoliväkisin tarjoilet, kysele heiltä, mikä heitä kiinnostaa ja keskustelkaa vaihtoehdoista heidän kiinnostuksenkohteet edellä.
En ole koskaan pakottanut enkä mäkättänyt enkä mieltäni osoittanut. Ihan ihme tulkinta. Olen yrittänyt motivoida ja innostaa ja lopulta luovuttanut. Olen nimenomaan kysellyt ja ehdotellut mutta mitään kiinnostavaa en ole vielä osannut ehdottaa.
Anna lapsillesi tilaa miettiä itse. Anna heidän ehdottaa. Ja jos eivät ehdota, niin mitä sitten? Ei se harrastuksettomuus ole paha asia, jos lapsi elää muuten tasapainoista elämää. Jospa he sitten joskus tulevaisuudessa löytävät jotain, kun oppivat tuntemaan itsensä paremmin.
No, nuoremmasta en niin ole huolissani mutta vanhempi tosiaan vähän huolettaa. Pelkään että hän on kehittymässä väärään suuntaan ja se kaveripiiri. Sen merkitys tuntuu olevan todella iso. Joku mielekäs harrastaminen, joku mistä onnistuisi ja missä haluaisi kehittyä saattaisi auttaa muuttamaan teinin suuntaa. En tiedä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täysin väärä toimintatapa. Lapsi valitsee itse.
Ja lapset ovat joka kerta valinneet että sitä ainakaan eivät halua tehdä. Itse eivät ole koskaan aloitteellisesti kiinnostuneet mistään tai ehdottaneet mitään, eivätkä nykyään kiinnostu myöskään mistään ehdottamastani.
Pitänee siis vain luovuttaa.
Sinulla on täysin väärä asenne. "Ai eikö kelpaa kun pakotan ja mäkätät? No sitten anetaan koska p*skan olla!" Sen sijaan että tuputat ja puoliväkisin tarjoilet, kysele heiltä, mikä heitä kiinnostaa ja keskustelkaa vaihtoehdoista heidän kiinnostuksenkohteet edellä.
En ole koskaan pakottanut enkä mäkättänyt enkä mieltäni osoittanut. Ihan ihme tulkinta. Olen yrittänyt motivoida ja innostaa ja lopulta luovuttanut. Olen nimenomaan kysellyt ja ehdotellut mutta mitään kiinnostavaa en ole vielä osannut ehdottaa.
No älä jumitu ehdottelemaan, vaan menkää kokeilemaan. Nyt on taas uusi kausi alkamassa. Sanot, että kokeillaan paria-kolmea harrastusta ja saat niistä valita, mitä teet kevään ajan. Syksyllä voidaan miettiä haluatko jatkaa siinä vai tehdä jotain muuta.
Niin, tällaista minä nimenomaan tein kun lapset oli pienempiä. Vuosi toisensa jälkeen.
Ovatko kokeilemanne harrastukset olleet tietyntyyppisiä, esim. vaikka urheilupainoitteisia. Oletko kokeillut esim. taidepainoitteisia harrastuksia, tai tietotekniikkaa? Koska vaikka ei urheilu kiinnosta, on esim. maalaus, kuoro, tai pienoismallien väsäys aivan yhtä hyviä vaihtoehtoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täysin väärä toimintatapa. Lapsi valitsee itse.
Ja lapset ovat joka kerta valinneet että sitä ainakaan eivät halua tehdä. Itse eivät ole koskaan aloitteellisesti kiinnostuneet mistään tai ehdottaneet mitään, eivätkä nykyään kiinnostu myöskään mistään ehdottamastani.
Pitänee siis vain luovuttaa.
Sinulla on täysin väärä asenne. "Ai eikö kelpaa kun pakotan ja mäkätät? No sitten anetaan koska p*skan olla!" Sen sijaan että tuputat ja puoliväkisin tarjoilet, kysele heiltä, mikä heitä kiinnostaa ja keskustelkaa vaihtoehdoista heidän kiinnostuksenkohteet edellä.
En ole koskaan pakottanut enkä mäkättänyt enkä mieltäni osoittanut. Ihan ihme tulkinta. Olen yrittänyt motivoida ja innostaa ja lopulta luovuttanut. Olen nimenomaan kysellyt ja ehdotellut mutta mitään kiinnostavaa en ole vielä osannut ehdottaa.
Anna lapsillesi tilaa miettiä itse. Anna heidän ehdottaa. Ja jos eivät ehdota, niin mitä sitten? Ei se harrastuksettomuus ole paha asia, jos lapsi elää muuten tasapainoista elämää. Jospa he sitten joskus tulevaisuudessa löytävät jotain, kun oppivat tuntemaan itsensä paremmin.
No, nuoremmasta en niin ole huolissani mutta vanhempi tosiaan vähän huolettaa. Pelkään että hän on kehittymässä väärään suuntaan ja se kaveripiiri. Sen merkitys tuntuu olevan todella iso. Joku mielekäs harrastaminen, joku mistä onnistuisi ja missä haluaisi kehittyä saattaisi auttaa muuttamaan teinin suuntaa. En tiedä.
Teini-iässä on ihan normaalia, että kaverit ovat iso asia. Harrastus se on kavereiden kanssa hengailukin. Ei harrastuksen tarvitse aina olla maksullista ohjattua toimintaa. Sellainen ei sovi kaikille ja se on ihan ok.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täysin väärä toimintatapa. Lapsi valitsee itse.
Ja lapset ovat joka kerta valinneet että sitä ainakaan eivät halua tehdä. Itse eivät ole koskaan aloitteellisesti kiinnostuneet mistään tai ehdottaneet mitään, eivätkä nykyään kiinnostu myöskään mistään ehdottamastani.
Pitänee siis vain luovuttaa.
Sinulla on täysin väärä asenne. "Ai eikö kelpaa kun pakotan ja mäkätät? No sitten anetaan koska p*skan olla!" Sen sijaan että tuputat ja puoliväkisin tarjoilet, kysele heiltä, mikä heitä kiinnostaa ja keskustelkaa vaihtoehdoista heidän kiinnostuksenkohteet edellä.
En ole koskaan pakottanut enkä mäkättänyt enkä mieltäni osoittanut. Ihan ihme tulkinta. Olen yrittänyt motivoida ja innostaa ja lopulta luovuttanut. Olen nimenomaan kysellyt ja ehdotellut mutta mitään kiinnostavaa en ole vielä osannut ehdottaa.
Anna lapsillesi tilaa miettiä itse. Anna heidän ehdottaa. Ja jos eivät ehdota, niin mitä sitten? Ei se harrastuksettomuus ole paha asia, jos lapsi elää muuten tasapainoista elämää. Jospa he sitten joskus tulevaisuudessa löytävät jotain, kun oppivat tuntemaan itsensä paremmin.
No, nuoremmasta en niin ole huolissani mutta vanhempi tosiaan vähän huolettaa. Pelkään että hän on kehittymässä väärään suuntaan ja se kaveripiiri. Sen merkitys tuntuu olevan todella iso. Joku mielekäs harrastaminen, joku mistä onnistuisi ja missä haluaisi kehittyä saattaisi auttaa muuttamaan teinin suuntaa. En tiedä.
Mikäli olet huolestunut vanhempasi kaveripiiristä ja muutenkin siitä, mitä päivittäin tekee, suosittelen istumaan alas ja käymään avoimen ja rehellisen keskustelun siitä, mitä on meneillään. Ilmaise huolesi ja anna lapsellesi mahdollisuus olla avoin myös siitä, mitä on meneillään ja onko sille joku syy, että hakeutuu sellaiseen seuraan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
He kiinnostuivat ihan itse. En koskaan ehdotellut, painostanut tms. Lapset ihan itsekseen ilmoittivat, että yksi haluaa mennä jalkapallotreeneihin, toinen halusi taidekerhoon ja myöhemmin sarjakuvakurssille ja kolmas voimisteluun ja uintiin. Minä hoidin vain maksupuolen.
No jotainhan ne muksut vapaa-aikanaan tekevät. Etsi niihin asioihin liittyviä harrastuksia. Lukeminen -> sanataide. Piirtäminen -> piirustus/maalaus/sarjakuva....
Vaihtoehtoja on loputtomasti, on ihan normaalia, ettei lapsi osaa itse valita. Ei lapset edes tiedä mitä kaikkea on mahdollista harrastaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täysin väärä toimintatapa. Lapsi valitsee itse.
Ja lapset ovat joka kerta valinneet että sitä ainakaan eivät halua tehdä. Itse eivät ole koskaan aloitteellisesti kiinnostuneet mistään tai ehdottaneet mitään, eivätkä nykyään kiinnostu myöskään mistään ehdottamastani.
Pitänee siis vain luovuttaa.
Sinulla on täysin väärä asenne. "Ai eikö kelpaa kun pakotan ja mäkätät? No sitten anetaan koska p*skan olla!" Sen sijaan että tuputat ja puoliväkisin tarjoilet, kysele heiltä, mikä heitä kiinnostaa ja keskustelkaa vaihtoehdoista heidän kiinnostuksenkohteet edellä.
En ole koskaan pakottanut enkä mäkättänyt enkä mieltäni osoittanut. Ihan ihme tulkinta. Olen yrittänyt motivoida ja innostaa ja lopulta luovuttanut. Olen nimenomaan kysellyt ja ehdotellut mutta mitään kiinnostavaa en ole vielä osannut ehdottaa.
Anna lapsillesi tilaa miettiä itse. Anna heidän ehdottaa. Ja jos eivät ehdota, niin mitä sitten? Ei se harrastuksettomuus ole paha asia, jos lapsi elää muuten tasapainoista elämää. Jospa he sitten joskus tulevaisuudessa löytävät jotain, kun oppivat tuntemaan itsensä paremmin.
No, nuoremmasta en niin ole huolissani mutta vanhempi tosiaan vähän huolettaa. Pelkään että hän on kehittymässä väärään suuntaan ja se kaveripiiri. Sen merkitys tuntuu olevan todella iso. Joku mielekäs harrastaminen, joku mistä onnistuisi ja missä haluaisi kehittyä saattaisi auttaa muuttamaan teinin suuntaa. En tiedä.
Mikäli olet huolestunut vanhempasi kaveripiiristä ja muutenkin siitä, mitä päivittäin tekee, suosittelen istumaan alas ja käymään avoimen ja rehellisen keskustelun siitä, mitä on meneillään. Ilmaise huolesi ja anna lapsellesi mahdollisuus olla avoin myös siitä, mitä on meneillään ja onko sille joku syy, että hakeutuu sellaiseen seuraan.
Keskusteltu on useita kertoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En oikein näe järkeä siinä, että joku harrastus puoliväkisin "myydään" lapselle vain harrastamisen vuoksi.
Ei siinä varmasti järkeä olekaan mutta kun eivät itse kiinnostu mistään niin siksi olen koittanut myydä.
Molemmathan ovat nyt jo teinejä ja varsinkin vanhemman kohdalla mietin että joku harrastus olisi tosi hyvä juttu. Harrastus ja sitä kautta ehkä eri kaveripiiri.
Heidän kohdallaan juna meni jo. Lapset pitää saada toimintaan mukaan jo ala-asteikäisinä. Nyt voisit viedä heitä mukanasi taidenäyttelyihin ja sen jälkeen vaikka kahville. Museot on kivoja paikkoja, samoin kirjastot. Lainaatte vuorotellen leffan ja keskustelette sitten siitä. Teette yhdessä ruokaa, niin että jokainen on vuorollaan vetovastuussa siitä mitä tehdään ja sitten istutte saman pöydän ääreen syömään ja keskustelemaan. Ehkä se innostus siihen muuhunkin elämään, kuin kännykän tuijottamiseen syttyisi sitä kautta, että sinä teet edellä ja teinit seuraa perässä. Välillä voitte käydä hotellissa viettämässä yön, vaikka jossain kylpylässä jne. Keinoja on, ne vaan pitää nähdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä pakkomiellettä viedä lapsia ryhmäharrastuksiin. Ne kun ei kaikille sovi. Lapsuus voi olla täysin hyvä ja onnellinen ilman pakkoharrastamistakin. Oma harrastukseni oli ja on edelleen lukeminen. Muuta en tarvitse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täysin väärä toimintatapa. Lapsi valitsee itse.
Ja lapset ovat joka kerta valinneet että sitä ainakaan eivät halua tehdä. Itse eivät ole koskaan aloitteellisesti kiinnostuneet mistään tai ehdottaneet mitään, eivätkä nykyään kiinnostu myöskään mistään ehdottamastani.
Pitänee siis vain luovuttaa.
Sinulla on täysin väärä asenne. "Ai eikö kelpaa kun pakotan ja mäkätät? No sitten anetaan koska p*skan olla!" Sen sijaan että tuputat ja puoliväkisin tarjoilet, kysele heiltä, mikä heitä kiinnostaa ja keskustelkaa vaihtoehdoista heidän kiinnostuksenkohteet edellä.
En ole koskaan pakottanut enkä mäkättänyt enkä mieltäni osoittanut. Ihan ihme tulkinta. Olen yrittänyt motivoida ja innostaa ja lopulta luovuttanut. Olen nimenomaan kysellyt ja ehdotellut mutta mitään kiinnostavaa en ole vielä osannut ehdottaa.
Anna lapsillesi tilaa miettiä itse. Anna heidän ehdottaa. Ja jos eivät ehdota, niin mitä sitten? Ei se harrastuksettomuus ole paha asia, jos lapsi elää muuten tasapainoista elämää. Jospa he sitten joskus tulevaisuudessa löytävät jotain, kun oppivat tuntemaan itsensä paremmin.
No, nuoremmasta en niin ole huolissani mutta vanhempi tosiaan vähän huolettaa. Pelkään että hän on kehittymässä väärään suuntaan ja se kaveripiiri. Sen merkitys tuntuu olevan todella iso. Joku mielekäs harrastaminen, joku mistä onnistuisi ja missä haluaisi kehittyä saattaisi auttaa muuttamaan teinin suuntaa. En tiedä.
Mikäli olet huolestunut vanhempasi kaveripiiristä ja muutenkin siitä, mitä päivittäin tekee, suosittelen istumaan alas ja käymään avoimen ja rehellisen keskustelun siitä, mitä on meneillään. Ilmaise huolesi ja anna lapsellesi mahdollisuus olla avoin myös siitä, mitä on meneillään ja onko sille joku syy, että hakeutuu sellaiseen seuraan.
Keskusteltu on useita kertoja.
Puhua voi vaikka kuinka paljon, mutta kuinka paljon olet todellisuudessa kuunnellut? Mitä lapsi on kertonut itse elämään, tunteistaan ja muusta? Onko hän ilmaissut ahdistusta, aggressiota, turhautuneisuutta tai muuta? Vai onko vain sanonut, että joo joo kaikki on hyvin?
Vierailija kirjoitti:
En oikein näe järkeä siinä, että joku harrastus puoliväkisin "myydään" lapselle vain harrastamisen vuoksi.
No kasvava lapsi (ja aikuinenkin) tarvitsee liikuntaa ollakseen terve. Lapsille se on vielä erityisen tärkeää, koska kuntopohja ja liikkuvuus luodaan kasvuiässä ja sen ylläpito aikuisena on paljon helpompaa, kuin nollasta liikkeelle lähtö.
Eihän sen tietenkään tarvitse olla ohjattua toimintaa, jos lapsi on muuten aktiivinen, mutta aika harva lapsi liikkuu riittävästi omaehtoisesti varsinkaan jossain marraskuisessa räntäsateessa.
On lapsen laiminlyöntiä antaa hänen jäädä homehtumaan kotisohvalle Netflixin kanssa vain, koska harrastaminen ei huvita.
Ja tämä oli mitenkään väheksymättä kulttuuriharrastuksia. Ne ovat erittäin hyviä lapselle, mutta eivät poista sitä faktaa, että ihminen eläinlajina on luotu liikkumaan ja nykyinen elämäntapa ei tarjoa yleensä kovinkaan paljoa hyötyliikuntaa, vaan sitä pitää paikata urheilulla.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä pakkomiellettä viedä lapsia ryhmäharrastuksiin. Ne kun ei kaikille sovi. Lapsuus voi olla täysin hyvä ja onnellinen ilman pakkoharrastamistakin. Oma harrastukseni oli ja on edelleen lukeminen. Muuta en tarvitse.
Ei tässä ole pelkistä ryhmäharrastuksista puhuttu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En oikein näe järkeä siinä, että joku harrastus puoliväkisin "myydään" lapselle vain harrastamisen vuoksi.
Ei siinä varmasti järkeä olekaan mutta kun eivät itse kiinnostu mistään niin siksi olen koittanut myydä.
Molemmathan ovat nyt jo teinejä ja varsinkin vanhemman kohdalla mietin että joku harrastus olisi tosi hyvä juttu. Harrastus ja sitä kautta ehkä eri kaveripiiri.
Heidän kohdallaan juna meni jo. Lapset pitää saada toimintaan mukaan jo ala-asteikäisinä. Nyt voisit viedä heitä mukanasi taidenäyttelyihin ja sen jälkeen vaikka kahville. Museot on kivoja paikkoja, samoin kirjastot. Lainaatte vuorotellen leffan ja keskustelette sitten siitä. Teette yhdessä ruokaa, niin että jokainen on vuorollaan vetovastuussa siitä mitä tehdään ja sitten istutte saman pöydän ääreen syömään ja keskustelemaan. Ehkä se innostus siihen muuhunkin elämään, kuin kännykän tuijottamiseen syttyisi sitä kautta, että sinä teet edellä ja teinit seuraa perässä. Välillä voitte käydä hotellissa viettämässä yön, vaikka jossain kylpylässä jne. Keinoja on, ne vaan pitää nähdä.
Teinin unelma - hengailla mamman kanssa kaikki vapaa-aikansa. Eikun....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä pakkomiellettä viedä lapsia ryhmäharrastuksiin. Ne kun ei kaikille sovi. Lapsuus voi olla täysin hyvä ja onnellinen ilman pakkoharrastamistakin. Oma harrastukseni oli ja on edelleen lukeminen. Muuta en tarvitse.
Ei tässä ole pelkistä ryhmäharrastuksista puhuttu.
Jaa, no kerropa mikä harrastus on sellainen, jota ei tehdä ryhmässä, mutta sen kautta kuitenkin hankitaan kavereita? Ap on koko ajan puhunut siitä, että lapsen pitäisi saada harrastus, jotta saa kavereita.
Alue: Aihe vapaa
Tämä kommentti ei siis ollut aloittajan. Meidän perheessä lapsi todellakin saisi valita oman harrastuksensa, kunhan vain kiinnostuisi jostain.