Miten tavallisella perheellä on varaa asua Pk-seudulla?

Mies47 kirjoitti:

Olen myös realisti ja muutimme vuosia sitten pois sieltä pk seudulta tänne länsi suomeen. Samalla palkalla saimme täältä omakotitalon mutta lisäksi sain perinnön äidin kuoltua joten talomme on velaton nyt. Tajusin että siellä eläminen olisi kallista ja ei voisi tehdä pitkän aikavälin suunnitelmia. Joutuisi asumaan vuokralla loppuikänsä Siksi muutimme pois avovaimon kanssa.

Miten te järjestitte molemmille työt uudelta paikkakunnalta? Entä onko teillä lapsia?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka paljon teillä on säästössä? Mikä on budjetti?

Jotkut tekevät niin, että ostavat sen perheasunnon, asuvat minimilyhennyksellä sen aikaa kun lapset asuvat kotona. Sitten myyvät pois ja ostavat kaksion. Eli eivät edes yritä päästä velattomiksi perheasunnossa. Onnistuisiko tämä teiltä?

Meillä ei ole säästössä paljoa, koska itse olin aika pitkään kummankin lapsen kanssa kotona mikä söi säästöjä. Isoin ongelma on kuitenkin se, että ei saada isoa lainaa, ei edes sen kokoista minkä lyhennys olisi saman verran kuin maksamme nyt vuokraa. Ap

Se nyt sitten viimeistään oli oma valinta käyttää säästöt ennemmin kotona olemiseen kuin asumiseen. Moni on valinnut toisin. Mutta joka tapauksessa, noilla spekseillä katse jonnekin Keravan, Järvenpään tmv suuntaan. Työpaikan sijainnista riippuen matkat voi olla jopa lyhyempiä ajallisesti kuin pks sisällä räpiköinti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka paljon teillä on säästössä? Mikä on budjetti?

Jotkut tekevät niin, että ostavat sen perheasunnon, asuvat minimilyhennyksellä sen aikaa kun lapset asuvat kotona. Sitten myyvät pois ja ostavat kaksion. Eli eivät edes yritä päästä velattomiksi perheasunnossa. Onnistuisiko tämä teiltä?

Meillä ei ole säästössä paljoa, koska itse olin aika pitkään kummankin lapsen kanssa kotona mikä söi säästöjä. Isoin ongelma on kuitenkin se, että ei saada isoa lainaa, ei edes sen kokoista minkä lyhennys olisi saman verran kuin maksamme nyt vuokraa. Ap

Eli ongelma on tuo teidän taloudenhoito, ei niin asuntojen hinnat. Jos haluaa käyttää paljon rahaa lapsen kotihoitoon se on ihan oma valinta. Harvemmin se ensimmäinen asunto on se puolen miljoonan perheasunto. Mekin aloitimme aluksi vuokralla yksiössä, sitten löydettiin edullinen kaksio, jossa ensimmäinen lapsi suntyi. Myynnisttä saime hyvät voitot ja muutimme perheasuntoon. Ja ette tietenkään voi saada sellaista lainaa, jonka kk-erä on sama kuin vuokranne, koska lainat stressataan 6% ja korkotaso ei ole siinä, lisäksi teille tulisi myös vastike maksettavaksi, rivarineliössä siihen tulisi varata ainakin 500e. Helsinkiläisenä mietin, että meillä ei olisi varaa asua muualla, lähes kaikki mitä keksimme tarvita on alle 3km säteellä, valtaosa kahden. Ei tarvetta autolle, joka kuitenkin maksaa paljon muttei kasvata varallisuutta ollenkaan.

Olen leikitellyt myös muualle Suomeen muutto -ajatuksella. Eli katsellut asuntoja etuovesta jostain tyyliin Seinäjoelta, Kajaanista ja Rovaniemeltä. En tiedä näistä paikkakunnista mitään, kunhan olen katsonut että ihan kivoihin asuntoihin olisi noissa paikoissa meillä varaa. Ja niissäkin on lapsille tietenkin koulut, päiväkodit ja olisi harrastuksia. 

Mutta sitten se iso mutta. Miten työt? Ilman töitä ei oltaisi edes keskituloisia. Pitäisikö meidän molempien tällä iällä vaihtaa alaa? Olen 38, mies on 39. Vaikka tykätään molemmat omasta alasta ja ollaan ihan mukavissa työpaikoissa nyt. Ja entä turvaverkostot? Millaista olisi muuttaa paikkaan, jossa ei ole lähimaillakaan ketään sukulaista tai läheistä?

Ap

Jos ap kertoisit minkä hintaluokan asuntoon teillä olisi varaa ja lainalupaus niin olisi helpompi ehdottaa uusia alueita.

Ja vaatimus neljästä makkarista on tietty ihan liikaa. 4h ja keittiö pitää riittää. Ei kahden viikottaisen etäpäivän takia kannata maksaa kokonaista huonetta. Makuhuoneesta tai olkkarista voi lasiseinien avulla jakaa työtilan jos sellaiselle oikeasti on tarve.

Tai vaikka vaatehuoneesen pystyttää työtilan.

Mikä ap teidän budjetti siis on? Minkähintainen asunto on mahdollinen nykytuloilla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka paljon teillä on säästössä? Mikä on budjetti?

Jotkut tekevät niin, että ostavat sen perheasunnon, asuvat minimilyhennyksellä sen aikaa kun lapset asuvat kotona. Sitten myyvät pois ja ostavat kaksion. Eli eivät edes yritä päästä velattomiksi perheasunnossa. Onnistuisiko tämä teiltä?

Meillä ei ole säästössä paljoa, koska itse olin aika pitkään kummankin lapsen kanssa kotona mikä söi säästöjä. Isoin ongelma on kuitenkin se, että ei saada isoa lainaa, ei edes sen kokoista minkä lyhennys olisi saman verran kuin maksamme nyt vuokraa. Ap

Eli ongelma on tuo teidän taloudenhoito, ei niin asuntojen hinnat. Jos haluaa käyttää paljon rahaa lapsen kotihoitoon se on ihan oma valinta. Harvemmin se ensimmäinen asunto on se puolen miljoonan perheasunto. Mekin aloitimme aluksi vuokralla yksiössä, sitten löydettiin edullinen kaksio, jossa ensimmäinen lapsi suntyi. Myynnisttä saime hyvät voitot ja muutimme perheasuntoon. Ja ette tietenkään voi saada sellaista lainaa, jonka kk-erä on sama kuin vuokranne, koska lainat stressataan 6% ja korkotaso ei ole siinä, lisäksi teille tulisi myös vastike maksettavaksi, rivarineliössä siihen tulisi varata ainakin 500e. Helsinkiläisenä mietin, että meillä ei olisi varaa asua muualla, lähes kaikki mitä keksimme tarvita on alle 3km säteellä, valtaosa kahden. Ei tarvetta autolle, joka kuitenkin maksaa paljon muttei kasvata varallisuutta ollenkaan.

Ei tässä ole kyse vain meidän taloudenhoidosta, ei me olla ainoa keskituloinen perhe, jolla on sama ongelma, että ei pysty ostamaan täältä perheasuntoa. Ja johan aloituksessa jo kerroin, että etsimämme ei ole mikään puolen miljoonan lukaali. 

Tiedän useita ihmisiä, jotka on onnistuneet tienaamaan sillä, että joskus 2000-luvun alkupuolella osti yksiön tai kaksion ja myi sen 10 vuotta myöhemmin isolla voitolla. Tiedän kuitenkin vielä enemmän ihmisiä, jotka ei ole niin pystyneet tekemään. Ja tällä hetkellä ei sama temppu onnistu, markkinat on muuttuneet.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Jos ap kertoisit minkä hintaluokan asuntoon teillä olisi varaa ja lainalupaus niin olisi helpompi ehdottaa uusia alueita.

Ja vaatimus neljästä makkarista on tietty ihan liikaa. 4h ja keittiö pitää riittää. Ei kahden viikottaisen etäpäivän takia kannata maksaa kokonaista huonetta. Makuhuoneesta tai olkkarista voi lasiseinien avulla jakaa työtilan jos sellaiselle oikeasti on tarve.

Tai vaikka vaatehuoneesen pystyttää työtilan.

Ei me neljää makkaria vaadita todellakaan, vaan pieni neliö riittää, kuten olen kirjoittanut täällä monta kertaa.

Ap

Pendelöinti kauempaa esim. Lahti/Hämeenlinna. Todennäköisesti työmatkaan kuluva aika ei muutu ja toki jos etätöitä voi tehdä, niin sekin helpottaa.

Olen yh, asun omassa asunnossa Itä-Helsingissä kahden lapsen kanssa. En ole rahakkaassa työssä, alle keskitulojen, mutta ihan hyvin löytyi asunto ja lainaakin sain. Käsirahaa oli vähän, niin ei tarvinnut takaajia.

Se, että Itä-Helsingillä on virheellisesti huono maine, tekee tästä oikein hyvän asuntokauppakohteen nimenomaan tavallisille perheille, joita meitä täällä paljon onkin. Luonto alkaa omasta pihasta, Meri on lähellä. Erinomaiset kulkuyhteydet. 

Vierailija kirjoitti:

Mies47 kirjoitti:

Olen myös realisti ja muutimme vuosia sitten pois sieltä pk seudulta tänne länsi suomeen. Samalla palkalla saimme täältä omakotitalon mutta lisäksi sain perinnön äidin kuoltua joten talomme on velaton nyt. Tajusin että siellä eläminen olisi kallista ja ei voisi tehdä pitkän aikavälin suunnitelmia. Joutuisi asumaan vuokralla loppuikänsä Siksi muutimme pois avovaimon kanssa.

Miten te järjestitte molemmille työt uudelta paikkakunnalta? Entä onko teillä lapsia?

Ap

Hakemalla töitä löytyi. Piti erota vanhasta työstä tietenkin. Rohkeasti uuteen suuntaan vaan ei siinä muuta. Olen kotoisin täältä satakunnasta ettei tää silleen ollut uusi paikka.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ap kertoisit minkä hintaluokan asuntoon teillä olisi varaa ja lainalupaus niin olisi helpompi ehdottaa uusia alueita.

Ja vaatimus neljästä makkarista on tietty ihan liikaa. 4h ja keittiö pitää riittää. Ei kahden viikottaisen etäpäivän takia kannata maksaa kokonaista huonetta. Makuhuoneesta tai olkkarista voi lasiseinien avulla jakaa työtilan jos sellaiselle oikeasti on tarve.

Tai vaikka vaatehuoneesen pystyttää työtilan.

Ei me neljää makkaria vaadita todellakaan, vaan pieni neliö riittää, kuten olen kirjoittanut täällä monta kertaa.

Ap

Ai anteeksi, se oli sitten joku toinen joka toivoi 4mh.

Unohdit vieläkin kertoa minkä hintaiseen asuntoon teillä olisi varaa.

Miksi muuten kerrostaloasunto ei kävisi? Jos kyse on pihasta niin onhan niitä ensimmäisen kerroksen pihallisia kerrostaloasuntojakin joskus myynnissä.

Näihin ketjuihin pelmahtaa aina nämä oman elämän Risto reippaat viisastelemaan ja syyttelemään, että mitäs et tehnyt sitä ja tätä 10 vuotta sitten. Minä ostin yksiön Itä-Helsingistä kesätyörahoilla ja sitten elin 10 vuotta kaurapuurolla ja nain puolison, joka on myös omistanut elämänsä asuntovarallisuuden keräämiselle, blaa blaa. 

Minä näen tämän hiukan laajemmasta perspektiivistä. On aika uskomatonta ja kestämätöntä, että keskituloinen suomalainen ei voi enää saavuttaa pk-seudulla tavallista vaatimatonta elintasoa kuin vuosikausien kituuttamisella ja kaikkien elämän valintojen optimoimisella. Virheisiin ei ole varaa.

Rivarineliö lähiöstä keskituloiselle perheelle ei ole kummoinen vaatimus. Suomalaiset on vaan totutettu todella niukkaan ja ahtaaseen asumiseen verrattuna muihin länsimaihin ja koko ajan sopeudumme köyhempään ja ahtaampaan elämään. 

Meillä oli eka Espoossa rivarineliö mutta vaihdettiin se muutaman vuoden jälkeen Vantaalle okt:n. Hitusen alle 300 000e saatiin Espoon kämpästä ja saman verran maksettiin okt. Iso tontti mutta 90-luvun alkuperäiskunnossa oleva talo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka paljon teillä on säästössä? Mikä on budjetti?

Jotkut tekevät niin, että ostavat sen perheasunnon, asuvat minimilyhennyksellä sen aikaa kun lapset asuvat kotona. Sitten myyvät pois ja ostavat kaksion. Eli eivät edes yritä päästä velattomiksi perheasunnossa. Onnistuisiko tämä teiltä?

Meillä ei ole säästössä paljoa, koska itse olin aika pitkään kummankin lapsen kanssa kotona mikä söi säästöjä. Isoin ongelma on kuitenkin se, että ei saada isoa lainaa, ei edes sen kokoista minkä lyhennys olisi saman verran kuin maksamme nyt vuokraa. Ap

Eli ongelma on tuo teidän taloudenhoito, ei niin asuntojen hinnat. Jos haluaa käyttää paljon rahaa lapsen kotihoitoon se on ihan oma valinta. Harvemmin se ensimmäinen asunto on se puolen miljoonan perheasunto. Mekin aloitimme aluksi vuokralla yksiössä, sitten löydettiin edullinen kaksio, jossa ensimmäinen lapsi suntyi. Myynnisttä saime hyvät voitot ja muutimme perheasuntoon. Ja ette tietenkään voi saada sellaista lainaa, jonka kk-erä on sama kuin vuokranne, koska lainat stressataan 6% ja korkotaso ei ole siinä, lisäksi teille tulisi myös vastike maksettavaksi, rivarineliössä siihen tulisi varata ainakin 500e. Helsinkiläisenä mietin, että meillä ei olisi varaa asua muualla, lähes kaikki mitä keksimme tarvita on alle 3km säteellä, valtaosa kahden. Ei tarvetta autolle, joka kuitenkin maksaa paljon muttei kasvata varallisuutta ollenkaan.

Ei tässä ole kyse vain meidän taloudenhoidosta, ei me olla ainoa keskituloinen perhe, jolla on sama ongelma, että ei pysty ostamaan täältä perheasuntoa. Ja johan aloituksessa jo kerroin, että etsimämme ei ole mikään puolen miljoonan lukaali. 

Tiedän useita ihmisiä, jotka on onnistuneet tienaamaan sillä, että joskus 2000-luvun alkupuolella osti yksiön tai kaksion ja myi sen 10 vuotta myöhemmin isolla voitolla. Tiedän kuitenkin vielä enemmän ihmisiä, jotka ei ole niin pystyneet tekemään. Ja tällä hetkellä ei sama temppu onnistu, markkinat on muuttuneet.

Ap

Väitän, että jos olette keskituloisia, niin teillä olisi ollut mahdollisuus. Tiedän että osa tienaa keskiarvoa merkittävästi ja silti kaikki menee eikä riitäkään. Oletteke tehneet budjetin? Tai seuraatteko menoja? Teillä on varmaan kuitenkin ollut se 10 vuotta aikaa iskeä asuntomarkkinoille. Mutta syyhän on yleensä kaikissa muissa kuin itsessään.

Olen vaihtanut ammattia ja muuttanut muualle. Olen tehnyt vaikka mitä töitä ettei se ole ongelma vaihtaa alaa. Vuokralla voi asua hesasta kaukana ja pärjätä hyvin. Olen säästänyt rahaa ettei tarvii ottaa lainaa kun ostaa omaa asuntoa.

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli eka Espoossa rivarineliö mutta vaihdettiin se muutaman vuoden jälkeen Vantaalle okt:n. Hitusen alle 300 000e saatiin Espoon kämpästä ja saman verran maksettiin okt. Iso tontti mutta 90-luvun alkuperäiskunnossa oleva talo.

Meille 300 000 euron asunto on täysin ulottumattomissa. Edes 200 000 euron asuntoon ei saada lainaa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi niitä lastenhuoneitakin pitää olla kaksi, jos kerran lapset on pieniä ja rahaa ei ole? Kovat tuntuu olevan vaatimukset. 

Tuossa tilanteessa, kun on erehdytty tekemään perhe vuokra-asuntoon, pitää oikeasti pakittaa niistä omista vaatimuksista, jos haluaa päästä omistusasumiseen kiinni. Se ensimmäinen omistusasunto on väkisinkin jotain ihan muuta kuin mitä olisi toivomuslistalla, nykyistä vuokra-asuntoa pienempi ja halvemmalla alueella. Toinen asunto on sitten jo paljon siedettävämpi ja kolmas on jo se unelmien koti.

Toinen lapsista on ekalla, toinen päiväkodissa. Ja jos ostettaisiin asunto, niin haluttaisiin asua samassa asunnossa vähintään joitain vuosia. Siksi pieni neliö olisi sopiva. Nyt asutaan vuokraneliössä.

Ap

Ja paljonko teillä on omia säästöjä? Jos pankin tarjoama lainamäärä ei riitä, niin sitten vaan säästämään lisää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka paljon teillä on säästössä? Mikä on budjetti?

Jotkut tekevät niin, että ostavat sen perheasunnon, asuvat minimilyhennyksellä sen aikaa kun lapset asuvat kotona. Sitten myyvät pois ja ostavat kaksion. Eli eivät edes yritä päästä velattomiksi perheasunnossa. Onnistuisiko tämä teiltä?

Meillä ei ole säästössä paljoa, koska itse olin aika pitkään kummankin lapsen kanssa kotona mikä söi säästöjä. Isoin ongelma on kuitenkin se, että ei saada isoa lainaa, ei edes sen kokoista minkä lyhennys olisi saman verran kuin maksamme nyt vuokraa. Ap

Eli ongelma on tuo teidän taloudenhoito, ei niin asuntojen hinnat. Jos haluaa käyttää paljon rahaa lapsen kotihoitoon se on ihan oma valinta. Harvemmin se ensimmäinen asunto on se puolen miljoonan perheasunto. Mekin aloitimme aluksi vuokralla yksiössä, sitten löydettiin edullinen kaksio, jossa ensimmäinen lapsi suntyi. Myynnisttä saime hyvät voitot ja muutimme perheasuntoon. Ja ette tietenkään voi saada sellaista lainaa, jonka kk-erä on sama kuin vuokranne, koska lainat stressataan 6% ja korkotaso ei ole siinä, lisäksi teille tulisi myös vastike maksettavaksi, rivarineliössä siihen tulisi varata ainakin 500e. Helsinkiläisenä mietin, että meillä ei olisi varaa asua muualla, lähes kaikki mitä keksimme tarvita on alle 3km säteellä, valtaosa kahden. Ei tarvetta autolle, joka kuitenkin maksaa paljon muttei kasvata varallisuutta ollenkaan.

Ei tässä ole kyse vain meidän taloudenhoidosta, ei me olla ainoa keskituloinen perhe, jolla on sama ongelma, että ei pysty ostamaan täältä perheasuntoa. Ja johan aloituksessa jo kerroin, että etsimämme ei ole mikään puolen miljoonan lukaali. 

Tiedän useita ihmisiä, jotka on onnistuneet tienaamaan sillä, että joskus 2000-luvun alkupuolella osti yksiön tai kaksion ja myi sen 10 vuotta myöhemmin isolla voitolla. Tiedän kuitenkin vielä enemmän ihmisiä, jotka ei ole niin pystyneet tekemään. Ja tällä hetkellä ei sama temppu onnistu, markkinat on muuttuneet.

Ap

Väitän, että jos olette keskituloisia, niin teillä olisi ollut mahdollisuus. Tiedän että osa tienaa keskiarvoa merkittävästi ja silti kaikki menee eikä riitäkään. Oletteke tehneet budjetin? Tai seuraatteko menoja? Teillä on varmaan kuitenkin ollut se 10 vuotta aikaa iskeä asuntomarkkinoille. Mutta syyhän on yleensä kaikissa muissa kuin itsessään.

En kai minä ketään ole tässä erityisesti syyttänyt. Kunhan vain ihmettelen tilannetta, missä tavallinen keskituloinen perhe on todella tiukoilla Pk-seudulla asumisen suhteen.

Me emme ole mikään törsäilevä pariskunta. Emme tupakoi, emme harrasta kalliita viinejä, ravintolassa käymme hyvin harvoin ja silloin edullisessa, meillä on vain yksi auto (minulla ei ole edes korttia), ostamme vaatteet alennusmyynneistä emmekä muutenkaan harrasta shoppailua, edes netflixiä meillä ei ole. Mutta perheessämme on muutama sairaus, joiden vuoksi lääkkeisiin ja lääkäreihin menee jonkun verran rahaa. Vaikea tästä on säästökohteita arjesta enää löytää. 

Ap

Meillä tilanne on vielä surkeampi, kun ei ole edes ajokortteja. Jos haluaisi Helsingistä ostaa asunnon pitäisi säästää vielä vuosikymmeniä näillä pikkutuloilla. Toisaalta, mitä ihmettä tekisimme omalla asunnolla jossain muuttotappiokunnassa kun säästyneet rahat menisivät sitten autokouluihin ja ajokortteihin. Toki töitä nyt saa varmaan muualtakin, mutta kivoja kulttuuririentoja ja harrastuksia ei sitten enää olekaan ja joka paikkaan pitää ajaa henkilöautolla. Ja lopulta sitä omaa kotia ei halua kukaan edes ostaa vaikka remontoisi viimeisen päälle.

Joten sama kai se asua vuokralla lähellä työpaikkaa ja kaikkea muutakin ja nauttia elämästä näin.