Onko erityisherkkyys todellista?

Vierailija kirjoitti:

Olen joskus miettinyt omaa herkkyyttäni ja tapaa reagoida ympärillä oleviin tapahtumiin.

Omassa kehossa tapahtuvat muutokset, kuten nälkä, lämpötilojen vaihtelut tai hormonaaliset vaihtelut vaikuttavat todella voimakkaasti. Kofeiinia aiheuttaa voimakkaita oireita.

Olen oppinut, että pukeudun vain sopiviin ja mukaviin vaatteisiin ja kenkiin.

En halua mennä elokuviin, teatteriin tai konsertteihin, koska tunnen, että esityksen tunnetilat imeytyvät olooni pitkäksi aikaa. Saatan myös alkaa helposti itkemään, jos liikutun jostakin. Saatan olla yli tai alivirittynyt hyvin pitkään, jos olen osallistunut johonkin tapahtumaan.

Tykkään olla pienissä määrin ihmisten kanssa, mutta tarvitsen vastapainoksi paljon yksinoloa.

Täällä ihan sama, 100% kuvaus myös minusta.

Olen ollut melkein koko aikuisikäni valmistumisesta lähtien työkyvyttömyyeläkkeellä, kun se kaikki oli vain liikaa minulle.

Opiskelin vaativaan akateemiseen ammattiin, jossa olisi ollut hyvät tulot. Eli tyhmyydestä tai laiskuudesta ei ole kyse.

Vierailija kirjoitti:

Ihan täyttää pas kas että liittyisi siihen ettei halua kokea mitään ikävää. He vain aistivat mm toistentunnetilat mitä moni muu ei edes huomaa ja se kuormittaa silloinhan sitä just sitä kaikkea pas kaa kerää itseensä. Yhtenä esimerkkinä.

Komppaan tätä.

Täällä palstalla taas näyttää olevan useita tietämättömiä jotka vain tykkäävät haukkua erityisherkkyyttä. Mitähän nämä haukkujat ovat, eivät ainakaan kovin paljoa ajattele tositen tunteita, eivätkä ymmärrä muita ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen joskus miettinyt omaa herkkyyttäni ja tapaa reagoida ympärillä oleviin tapahtumiin.

Omassa kehossa tapahtuvat muutokset, kuten nälkä, lämpötilojen vaihtelut tai hormonaaliset vaihtelut vaikuttavat todella voimakkaasti. Kofeiinia aiheuttaa voimakkaita oireita.

Olen oppinut, että pukeudun vain sopiviin ja mukaviin vaatteisiin ja kenkiin.

En halua mennä elokuviin, teatteriin tai konsertteihin, koska tunnen, että esityksen tunnetilat imeytyvät olooni pitkäksi aikaa. Saatan myös alkaa helposti itkemään, jos liikutun jostakin. Saatan olla yli tai alivirittynyt hyvin pitkään, jos olen osallistunut johonkin tapahtumaan.

Tykkään olla pienissä määrin ihmisten kanssa, mutta tarvitsen vastapainoksi paljon yksinoloa.

Täällä ihan sama, 100% kuvaus myös minusta.

Olen ollut melkein koko aikuisikäni valmistumisesta lähtien työkyvyttömyyeläkkeellä, kun se kaikki oli vain liikaa minulle.

Opiskelin vaativaan akateemiseen ammattiin, jossa olisi ollut hyvät tulot. Eli tyhmyydestä tai laiskuudesta ei ole kyse.

Ei varmasti olekaan, kun olet eläkkeen saanut. Olen pahoillani puolestasi.

Itse näen, että ketjun kritiikki kohdistuu niihin ihmisiin, jotka netti- tai kirjatestin perusteella alkavan ottaa itselleen erityisoikeuksia ja kohtelevat muita huonompinaan.

Ilmiöön törmää työelämässä, ja huonolla onnella myös yksityiselämässä.

Hyvää uutta vuotta Sinulle!

Vierailija kirjoitti:

Olisiko nyt mahdollista, että kirjoittajilla olisi ns. litteän maan syndrooma. Kun ei tiedosteta asioita tarpeeksi ja ymmärretä niiden välttämättömyyttä, aletaan mölistä ja haukkua.

Sekä kristalliolennot että erityisherkät ovat varsinkin työpaikoilla valtava voimavara, ja tuntuu niin väärältä, että yksinkertaisilla teoilla tavalliset tallaajat kuluttavat heidän energiaansa ja altistavat heitä pahalle ololle. Jos oikeasti sen 45 min ruokatunnin saisi olla rauhassa, voisi sen jälkeen olla enemmän läsnä, tuntea ja olla tietoisempi. Mutta ei, koska kommentoijan nilkka on perusteltu syy (siksi, että se on negatiivinen asia), mutta erityisyys ei (se on positiivinen, haluttu asia, josta muut ovat kateellisia) .

Itse ratkaisisin asian korvatulpilla ja vaatimalla vaatimasta päästyäni, että pääsen maadoittumaan hetkeksi. Ihmiset ovat erilaisia, yritä ottaa ainutlaatuisuus huomioon, se ei ole sinulta pois.

Se, että tämä kristalliolennot työpaikan voimavarana -kommentti on saanut näinkin monta yläpeukkua, kertoo ihan kaiken tarpeellisuuden erityisherkkyysuskonnon vakavastiotettavuudesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen joskus miettinyt omaa herkkyyttäni ja tapaa reagoida ympärillä oleviin tapahtumiin.

Omassa kehossa tapahtuvat muutokset, kuten nälkä, lämpötilojen vaihtelut tai hormonaaliset vaihtelut vaikuttavat todella voimakkaasti. Kofeiinia aiheuttaa voimakkaita oireita.

Olen oppinut, että pukeudun vain sopiviin ja mukaviin vaatteisiin ja kenkiin.

En halua mennä elokuviin, teatteriin tai konsertteihin, koska tunnen, että esityksen tunnetilat imeytyvät olooni pitkäksi aikaa. Saatan myös alkaa helposti itkemään, jos liikutun jostakin. Saatan olla yli tai alivirittynyt hyvin pitkään, jos olen osallistunut johonkin tapahtumaan.

Tykkään olla pienissä määrin ihmisten kanssa, mutta tarvitsen vastapainoksi paljon yksinoloa.

Täällä ihan sama, 100% kuvaus myös minusta.

Olen ollut melkein koko aikuisikäni valmistumisesta lähtien työkyvyttömyyeläkkeellä, kun se kaikki oli vain liikaa minulle.

Opiskelin vaativaan akateemiseen ammattiin, jossa olisi ollut hyvät tulot. Eli tyhmyydestä tai laiskuudesta ei ole kyse.

Ei varmasti olekaan, kun olet eläkkeen saanut. Olen pahoillani puolestasi.

Itse näen, että ketjun kritiikki kohdistuu niihin ihmisiin, jotka netti- tai kirjatestin perusteella alkavan ottaa itselleen erityisoikeuksia ja kohtelevat muita huonompinaan.

Ilmiöön törmää työelämässä, ja huonolla onnella myös yksityiselämässä.

Hyvää uutta vuotta Sinulle!

Kiitos! 💖 Hyvää alkavaa vuotta sinulle myös.

Ei ole

Oikeasti erityisherkät ovat usein aika kykenemättömiä pitämään puoliaan. Hän jähmettyy tai luhistuu sisäisesti, kun kohtaa telaketjuöykkärin. (
Aidosti erityisherkän on vaikea puolustautua ja taistella oikeuksistaan, luonteestaan johtuen. Hän ei halua joutua ristiriitatilanteeseen, vaan pyrkii välttämään niitä esim. vetäytymällä.

Vierailija kirjoitti:

Oikeasti erityisherkät ovat usein aika kykenemättömiä pitämään puoliaan. Hän jähmettyy tai luhistuu sisäisesti, kun kohtaa telaketjuöykkärin. (

Aidosti erityisherkän on vaikea puolustautua ja taistella oikeuksistaan, luonteestaan johtuen. Hän ei halua joutua ristiriitatilanteeseen, vaan pyrkii välttämään niitä esim. vetäytymällä.

Olisiko sulla neuvoja heille miten toimia kohdatessaan telaketjuöykkärin?

Mut sitä en ymmärrä, miten öykkäreiltä voi olla pois yhteisön monimuotoisuus ja ihmisryhmän X kunnioittaminen ja arvostava kohtaaminen?

Tässä tän keskustelun yhteisössä koulussa luulisi nykyään olevan muitakin kuin marimekkomummuja. Ei oo niin ihmeellistä, silmät aukki

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan täyttää pas kas että liittyisi siihen ettei halua kokea mitään ikävää. He vain aistivat mm toistentunnetilat mitä moni muu ei edes huomaa ja se kuormittaa silloinhan sitä just sitä kaikkea pas kaa kerää itseensä. Yhtenä esimerkkinä.

Tuntemani erityisherkkyyttään mainostavat ihmiset ovat ainakin erikoistuneet siihen, että eivät ota huomioon muiden tunteita. Pari heistä ihan tunnetusti haukkuu, loukkaa, käyttää muita hyväksi joka käänteessä, ja vetoaa sitten siihen miten heillä on vaikeaa. Tuntuvat aistivan ainoastaan ja vain omat tunteensa, ja olevan täysin välinpitämättömiä muiden tuntemuksista.

Miten tuo liittyy erityisherkkyyteen? Kuka tahansa voi sanoa mitä tahansa. 

Ihan aito neurologinen ominaisuus on.

Vierailija kirjoitti:

Oikeasti erityisherkät ovat usein aika kykenemättömiä pitämään puoliaan. Hän jähmettyy tai luhistuu sisäisesti, kun kohtaa telaketjuöykkärin. (

Aidosti erityisherkän on vaikea puolustautua ja taistella oikeuksistaan, luonteestaan johtuen. Hän ei halua joutua ristiriitatilanteeseen, vaan pyrkii välttämään niitä esim. vetäytymällä.

Erityisherkkyys ei ole pehmeyttä, sen määrittää perusluonne. 

Vierailija kirjoitti:

Olisiko nyt mahdollista, että kirjoittajilla olisi ns. litteän maan syndrooma. Kun ei tiedosteta asioita tarpeeksi ja ymmärretä niiden välttämättömyyttä, aletaan mölistä ja haukkua.

Sekä kristalliolennot että erityisherkät ovat varsinkin työpaikoilla valtava voimavara, ja tuntuu niin väärältä, että yksinkertaisilla teoilla tavalliset tallaajat kuluttavat heidän energiaansa ja altistavat heitä pahalle ololle. Jos oikeasti sen 45 min ruokatunnin saisi olla rauhassa, voisi sen jälkeen olla enemmän läsnä, tuntea ja olla tietoisempi. Mutta ei, koska kommentoijan nilkka on perusteltu syy (siksi, että se on negatiivinen asia), mutta erityisyys ei (se on positiivinen, haluttu asia, josta muut ovat kateellisia) .

Itse ratkaisisin asian korvatulpilla ja vaatimalla vaatimasta päästyäni, että pääsen maadoittumaan hetkeksi. Ihmiset ovat erilaisia, yritä ottaa ainutlaatuisuus huomioon, se ei ole sinulta pois.

No pitäisikö sopeutua tai mennä sinne ruokatauolle sitten kun muut on käyneet. Jännää että pitää tehdä itse diagnoosi vain sille ettei sopeudu normaaliin elämään, no diagnoosinsa avulla voi olla ikuinen lapsi jonka ei edes pidä yrittää sopeutua kun on niin herkkä. Ja nämä väitteet "aistin muiden tunnetilat paremmin kuin muut", paitsi että on täysin väärässä väitteessään kyllä jokainen aistii ja jokainen reagoi omalla tavallaan, nämä erityisherkät eivät vaan sitä aisti.

Mulla tuli mieleen, että kun erityisherkät aistivat muita herkemmin muiden tunnetiloja, niin mistä sen tietää, miten ne muut aistivat? Ei kai ihmiset sitä julki tuo, että hei, aistin tässä nyt sellaista ja tällaista tunnetilaa. Miten sen voi siis tietää, että aistii muita herkemmin?

Mulla ei ole erityisherkkyyttä, mutta aistini ovat yliherkistyneet lapsuudessa, koska se oli silloin eloon jäämisen edelletys. 

Mutta en mä tiennyt olevani muita herkempi aistimaan ja lukemaan muita ihmisiä ja tilanteita ennen kuin se osoitettiin psykologissa testeissä. 

Vai onko erityisherkkyys yleensä nimenomaan testein todettu? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monilla itsensä erityisherkåksi mieltävillä on nepsy-piirteitä tai mt-ongelmia.

No shit sherlock. Kyseessä on neurokemiallinen asia. Mutta mt-diagnoosisi voi tunkea hanuriisi.

Ihanan asiallinen vastaus. Onko tuo asenne vienyt sinut pitkälle elämässäsi? Suututko jokaisessa elämäsi tilanteessa noin lapsellisesti, siis kuin täysin keskenkasvuinen kakara, kun joku on kanssasi eri mieltä?

Vierailija kirjoitti:

Mulla tuli mieleen, että kun erityisherkät aistivat muita herkemmin muiden tunnetiloja, niin mistä sen tietää, miten ne muut aistivat? Ei kai ihmiset sitä julki tuo, että hei, aistin tässä nyt sellaista ja tällaista tunnetilaa. Miten sen voi siis tietää, että aistii muita herkemmin?

Mulla ei ole erityisherkkyyttä, mutta aistini ovat yliherkistyneet lapsuudessa, koska se oli silloin eloon jäämisen edelletys. 

Mutta en mä tiennyt olevani muita herkempi aistimaan ja lukemaan muita ihmisiä ja tilanteita ennen kuin se osoitettiin psykologissa testeissä. 

Vai onko erityisherkkyys yleensä nimenomaan testein todettu? 

Sinä luultavasti oletkin keskimääräistä herkempi aistimaan ihmisiä ja tilanteita.

Erityisherkkyys (hsp) on yhden psykologin huuhaa-teoria ja menestyskirja eli rikastumistapa. Se ei ole osa mitään tautiluokitusta eikä psykologiaa tieteenä.

Vierailija kirjoitti:

Mulla tuli mieleen, että kun erityisherkät aistivat muita herkemmin muiden tunnetiloja, niin mistä sen tietää, miten ne muut aistivat? Ei kai ihmiset sitä julki tuo, että hei, aistin tässä nyt sellaista ja tällaista tunnetilaa. Miten sen voi siis tietää, että aistii muita herkemmin?

Mulla ei ole erityisherkkyyttä, mutta aistini ovat yliherkistyneet lapsuudessa, koska se oli silloin eloon jäämisen edelletys. 

Mutta en mä tiennyt olevani muita herkempi aistimaan ja lukemaan muita ihmisiä ja tilanteita ennen kuin se osoitettiin psykologissa testeissä. 

Vai onko erityisherkkyys yleensä nimenomaan testein todettu? 

Aistii herkemmin ja kuormittuu siitä informaatiosta enemmän, kuin sellainen joka aistii myös enemmän mutta ei niinkään kuormitu siitä. Kuormittuminen voi vaikuttaa myös fyysisesti, eikä ihminen välttämättä ymmärrä asioiden yhteyksiä.

Kaipa sellainen tilanne on mahdollinen, että aistii asioita herkästi, mutta ne eivät vaikuta mitenkään jaksamiseen. Aika ihanteellista!

Erityisherkkyys oli yhteen aikaan trendi ja moni halusi julistaa olevansa erityisherkkä. On myös ihmisiä, jotka ovat erityisherkkiä, mutta eivät ilmoita siitä muille ja yrittävät pärjätä siitä huolimatta. Erityisherkissä on monenlaisia ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla tuli mieleen, että kun erityisherkät aistivat muita herkemmin muiden tunnetiloja, niin mistä sen tietää, miten ne muut aistivat? Ei kai ihmiset sitä julki tuo, että hei, aistin tässä nyt sellaista ja tällaista tunnetilaa. Miten sen voi siis tietää, että aistii muita herkemmin?

Mulla ei ole erityisherkkyyttä, mutta aistini ovat yliherkistyneet lapsuudessa, koska se oli silloin eloon jäämisen edelletys. 

Mutta en mä tiennyt olevani muita herkempi aistimaan ja lukemaan muita ihmisiä ja tilanteita ennen kuin se osoitettiin psykologissa testeissä. 

Vai onko erityisherkkyys yleensä nimenomaan testein todettu? 

Sinä luultavasti oletkin keskimääräistä herkempi aistimaan ihmisiä ja tilanteita.

Erityisherkkyys (hsp) on yhden psykologin huuhaa-teoria ja menestyskirja eli rikastumistapa. Se ei ole osa mitään tautiluokitusta eikä psykologiaa tieteenä.

Psykologian ja psykiatristen tautiluokitusten tieteellinen luotettavuus on sekin kyseenalaista. Tietäisit tämän, jos olisit perehtynyt aiheeseen.

Nyt kannattaisi monen palstalaisen perehtyä asioihin Googlessa... Pelkkä ns. erityisherkkyys ei tarkoita prinsessamaisuutta, vaan "highly sensitive person" (eli se muotitermi) tarkoittaa vaan hyvin aisti- ja tunneherkkää, empaattista sekä kauneutta ja eettisyyttä kaipaavaa ihmistä.

Ei se sellaisenaan ole mikään muille negatiivinen asia tai vastuupakoa, kuormittaa vain henkilöä itseään ja edellyttää taukoja sosiaalisuudesta, koska suuri osa ihmisistä on hyvin karkeita, jotkut jopa julmia.

Sitten on itsekkäitä ihmisiä, joilla on luonnevikaa/henkisiä ongelmia JA jotka ovat erittäin herkkiä, ja he ovat sietämättömiä.

Erityisherkkyys yksinään ei tarkoita, ettei ihminen hoitaisi vastuitaan - esim. moni sosiaalityöntekijä/sairaanhoitaja tms. on HSP. Joitakin itsensä kovettaneita tai karuluonteisia tietenkin ärsyttää se, että toinen ei ole "kova". Mutta ei sillä ole merkitystä, sillä ei julmuutta ja karuutta tarvitse hyväksyä. Sitä pitää arvostaa, että ihminen on hyväntahtoinen ja luo kauneutta monella tasolla.

MUTTA ymmärrän osittain harhaluulot, sillä olen tuntenut sellaisen, joka sanoi saaneensa diagnoosin erityisherkkyydestä ja oli sietämätöntä seuraa. Piikittelevä besserwisser, piittaamaton toisen tunteista, negatiivinen ja julman pilkallinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisiko nyt mahdollista, että kirjoittajilla olisi ns. litteän maan syndrooma. Kun ei tiedosteta asioita tarpeeksi ja ymmärretä niiden välttämättömyyttä, aletaan mölistä ja haukkua.

Sekä kristalliolennot että erityisherkät ovat varsinkin työpaikoilla valtava voimavara, ja tuntuu niin väärältä, että yksinkertaisilla teoilla tavalliset tallaajat kuluttavat heidän energiaansa ja altistavat heitä pahalle ololle. Jos oikeasti sen 45 min ruokatunnin saisi olla rauhassa, voisi sen jälkeen olla enemmän läsnä, tuntea ja olla tietoisempi. Mutta ei, koska kommentoijan nilkka on perusteltu syy (siksi, että se on negatiivinen asia), mutta erityisyys ei (se on positiivinen, haluttu asia, josta muut ovat kateellisia) .

Itse ratkaisisin asian korvatulpilla ja vaatimalla vaatimasta päästyäni, että pääsen maadoittumaan hetkeksi. Ihmiset ovat erilaisia, yritä ottaa ainutlaatuisuus huomioon, se ei ole sinulta pois.

No pitäisikö sopeutua tai mennä sinne ruokatauolle sitten kun muut on käyneet. Jännää että pitää tehdä itse diagnoosi vain sille ettei sopeudu normaaliin elämään, no diagnoosinsa avulla voi olla ikuinen lapsi jonka ei edes pidä yrittää sopeutua kun on niin herkkä. Ja nämä väitteet "aistin muiden tunnetilat paremmin kuin muut", paitsi että on täysin väärässä väitteessään kyllä jokainen aistii ja jokainen reagoi omalla tavallaan, nämä erityisherkät eivät vaan sitä aisti.

Kyllä näitä on ihan aivokuvantamisislla tutkittu, erityisherkkyyden kriteereihin sopivilla aivot aktivoituvat laajemmin ja voimakkaammin esim. muiden tunnetiloja tulkitessa. 

Ja sen normaalin elämänhän määrittää enemmistö. Ei se ole mikään laatuluokitus. Tuskin oltaisiin edes kehitytty mihinkään vaiheeseen, jossa yhteiskunta kannattelee valtavaa määrää juntteja sellaisissa olosuhteissa, joiden rakentamiseen heillä ei olisi ollut mitään edellytystä itse, jos ei joidenkin aivot olisivat olleet vähän poikkeavat. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla tuli mieleen, että kun erityisherkät aistivat muita herkemmin muiden tunnetiloja, niin mistä sen tietää, miten ne muut aistivat? Ei kai ihmiset sitä julki tuo, että hei, aistin tässä nyt sellaista ja tällaista tunnetilaa. Miten sen voi siis tietää, että aistii muita herkemmin?

Mulla ei ole erityisherkkyyttä, mutta aistini ovat yliherkistyneet lapsuudessa, koska se oli silloin eloon jäämisen edelletys. 

Mutta en mä tiennyt olevani muita herkempi aistimaan ja lukemaan muita ihmisiä ja tilanteita ennen kuin se osoitettiin psykologissa testeissä. 

Vai onko erityisherkkyys yleensä nimenomaan testein todettu? 

Sinä luultavasti oletkin keskimääräistä herkempi aistimaan ihmisiä ja tilanteita.

Erityisherkkyys (hsp) on yhden psykologin huuhaa-teoria ja menestyskirja eli rikastumistapa. Se ei ole osa mitään tautiluokitusta eikä psykologiaa tieteenä.

Tautiluokitukset, psykologia tieteenä... Hohhoijaa. Sulla ei taida olla hirveästi tuntemusta asioista, kunhan huutelet.